Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Jo 90 000 salannut tietonsa sukututkijoilta
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011011212991428_uu.shtml
(Suomen Sukututkimus Seuran puheenjohtaja P. T. Kuusiluoma epäilee, että moni on rastinut sukututkimuskiellon tietämättään.
- Kirjahankkeissa tulee usein esiin, että asianomaiset kuulevat kiellosta ensi kertaa sukututkijalta.
Antti Järvenpää
12.01.11, 10:57
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011011212991428_uu.shtml
Se, että 90.000 on ruksannut sukututkimuskiellon tarkoittaisi väestöstä noin 1,7 prosenttia. Arkipäivän kokemus sukukirjan tekemisestä kertoo, että tietojensa antoa tai sukukirjaan laittoa haluaa rajoittaa noin 1 tuhannesta, mutta näistäkin vain harva haluaa kieltää tietonsa kokonaan. Itse olen käytännössä törmännyt tilanteisiin, joissa halutaan rajata tietoja tai halutaan, että jokin tieto, kuten entinen puoliso tai jokin jälkeläinen jätettäisiin pois.
Olettaisin, että henkilö, joka laittaa ruksin väestörekisteriin henkilötietojensa käytön kieltämiseen sukututkimukseen, toimii muutamalla erilaisella periaatteella.
- on henkilöitä, jotka periaatteessa eivät halua henkilötietojensa leviävän mihinkään ja jotka ovat totaali kieltäjiä.
- on henkilöitä, jotka sen suuremmin harkitsematta ruksaavat kaikki ruksit tai lähes kaikki kohdat kyseisessä lomakkeessa ajattelematta asiaa sen syvällisemmin.
- on henkilöitä, jotka haluavat rajoittaa henkilötietojensa käyttöä sukututkimuksessa jollakin tavoin, ja olettavat, että kun ruksi on ko. lomakkeessa, niin heiltä tullaan erikseen kysymään asiaa, jos tietoja haluttaisiin käyttää.
- on henkilöitä jotka haluavat rajoittaa tietojensa käytön vain hyväksymiinsä sukukirjoihin
Käytännön tasolla olen tavannut kaikkia edellä mainittuja ja luultavasti voisi löytyä vielä joitakin lisäluokkia. Esimerkkinä voisin sanoa, että tiedän lähipiiristäni henkilöitä, jotka ovat ruksanneet tuon sukututkimuskielto kohdan, mutta siitä huolimatta ovat ehdottomasti halunneet tietonsa sukukirjaan. Pulma tässä on vain se, että jos kielto on voimassa, ei sukutukija saa tähän henkilöön yhteyttä, jos ei sattumalta satu tuntemaan häntä.
Tervehdys!
Olisikohan salaamisen perusteena myös se, etteivät ihmiset kovin yleisesti tiedä mitä sukututkimus tosiasiassa on?
Terveisin Eila
Matti Lund
12.01.11, 13:15
Tervehdys!
Olisikohan salaamisen perusteena myös se, etteivät ihmiset kovin yleisesti tiedä mitä sukututkimus tosiasiassa on?
Terveisin Eila
Minä luulen, että moni on tehnyt sen puolihuolimattomasti harkitsematta asiaa tarkemmin, mutta aika huomattavan osan kiellon ruksanneista luulen joutuneen puhelin- ja kirjehäirinnän kohteiksi; ja he ovat täysin harkiten varmuuden vuoksi käyttäneet kaikki mahdollisuudet, kuvitellutkin, joilla vaikeuttaa häiriköiden pääsyä häiritsemään heidän jokapäiväistä elämäänsä. Taustana olisi siis häiriköinnin aiheuttama turhautuminen. Tällainen häiriköinti on valitettavan yleistä ja olen joutunut itsekin todistamaan lähipiirissä joitakin sellaisia tapauksia.
Jotkin ovat ehkä ajatelleet, että häirikkö voi käyttää sukututkijan valekaapua Troijan puuhevosena saadakseen myös sellaisia henkilötietoja (osoite, puhelinnumero), joiden avulla yrittää tunkeutua uudestaan jotain kansalaista häiritsemään.
Tämä on tätä nykypäivää: samalla taktiikallahan ovat olleet liikkeellä nekin huijarit, jotka ovat huijanneet satoja tuhansia euroja omiin liiveihinsä esiintymällä sotaveteraanien tai syöpälasten ynnä muiden sympatiaa herättävien ryhmien puolesta.
terv Matti Lund
Miten voi tarkistaa, ettei itse ole vahingossa tehnyt kieltoa? Vaikka olisihan se kiva, jos kirjan tekijä tarkistaisi minulta henkilökohtaisesti omat tietoni ennen kuin mitään runoilee. Ainakin yhteen sukukirjaan on jo nyt laitettu ammatti vähän yläkanttiin meikämummalle. :rolleyes:
Miten voi tarkistaa, ettei itse ole vahingossa tehnyt kieltoa?
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/ -> "Tarkasta tietosi!"
Onpa tehty tarkistus helpoksi ja halvaksi! Jo lähes kaikkialla muualla käytetään pankin varmennuksia.
"Tässä Väestörekisterikeskuksen maksuttomassa palvelussa voit tarkastaa tietoja, joita Sinusta on tallennettu väestötietojärjestelmään. Tarkastaaksesi tietosi tarvitset sirullisen henkilökortin (http://www.vrk.fi/vrk/home.nsf/pages/B4D2D18321354FE3C22572180034AEAA) ja tietokoneeseesi kortinlukijan. Henkilökortin sirun sisältämää varmennetta tarvitaan, jotta voimme varmistua henkilöllisyydestäsi."
"Sähköinen asiointi kortilla edellyttää kortinlukijan ja kortinlukijaohjelmiston hankkimista."
"Sirullista henkilökorttia voi hakea poliisilaitoksilta. Kortti on voimassa viisi vuotta ja sen hinta on 51 euroa."
Onpa tehty tarkistus helpoksi ja halvaksi! Jo lähes kaikkialla muualla käytetään pankin varmennuksia.
"Tässä Väestörekisterikeskuksen maksuttomassa palvelussa voit tarkastaa tietoja, joita Sinusta on tallennettu väestötietojärjestelmään. Tarkastaaksesi tietosi tarvitset sirullisen henkilökortin (http://www.vrk.fi/vrk/home.nsf/pages/B4D2D18321354FE3C22572180034AEAA) ja tietokoneeseesi kortinlukijan. Henkilökortin sirun sisältämää varmennetta tarvitaan, jotta voimme varmistua henkilöllisyydestäsi."
"Sähköinen asiointi kortilla edellyttää kortinlukijan ja kortinlukijaohjelmiston hankkimista."
"Sirullista henkilökorttia voi hakea poliisilaitoksilta. Kortti on voimassa viisi vuotta ja sen hinta on 51 euroa."
Kiitos Jokkel! Tosi helppoa ja halpaa. :rolleyes:
Toki tuon voi hoitaa vain kirjeelläkin, kuten samalla sivulla neuvotaan.
Tuo sähköinen henkilökortti on yksi murheellinen vaihe suomalaisessa tietoyhteiskunnassa - en ymmärrä tosiaan miksi asiaa ei voisi hoitaa pankkitunnareilla.
Juha
Heikki Koskela
12.01.11, 17:54
Toki tuon voi hoitaa vain kirjeelläkin, kuten samalla sivulla neuvotaan.
Tuo sähköinen henkilökortti on yksi murheellinen vaihe suomalaisessa tietoyhteiskunnassa - en ymmärrä tosiaan miksi asiaa ei voisi hoitaa pankkitunnareilla.
Juha
Toisaalta sähköinen henkilökortti, joka annetaan vain viideksi vuodeksi kerrallaan, toimii lähes kaikkialla Europassa passin tavoin (Schengen-maat) ja tarvittaessa siihen voi liittää Kela-kortin ominaisuudet. Ei korvaa kuitenkaan passia mutta on hinnaltaan samaa luokkaa.
mirjamarja
29.01.11, 20:00
Olisikohan salaamisen perusteena myös se, etteivät ihmiset kovin yleisesti tiedä mitä sukututkimus tosiasiassa on?
Mitä mahtavat ajatella ne henkilöt, joiden vanhemmat ovat kieltäneet tietojensa keruun? Huomaavat puuttuvansa kokonaan omaa sukuaan koskevista sukututkimuksista. Kielto estää kieltäjän jälkikasvunkin tietojen keräämisen hamaan maailman tappiin asti.
Voiko jälkikasvu muuttaa kieltoa esim. sitten kun asianomainen on kuollut?
Päteekö kielto vielä kun asianomainen on jo tuonpuoleisessa?
Heikki Koskela
29.01.11, 21:23
Mitä mahtavat ajatella ne henkilöt, joiden vanhemmat ovat kieltäneet tietojensa keruun? Huomaavat puuttuvansa kokonaan omaa sukuaan koskevista sukututkimuksista. Kielto estää kieltäjän jälkikasvunkin tietojen keräämisen hamaan maailman tappiin asti.
Voiko jälkikasvu muuttaa kieltoa esim. sitten kun asianomainen on kuollut?
Päteekö kielto vielä kun asianomainen on jo tuonpuoleisessa?
Eiköhän asia mene sillä lailla, että jälkikasvu voi täysi-ikäisenä toimia itsenäisesti ja antaa esimerkiksi luvan jälleen tutkia ainakin omaa sukuhaaraansa. Tuski sitä maailmantappia tarvitsee odottaa?:)
M.Sjostrom
29.01.11, 21:40
Päteekö kielto vielä kun asianomainen on jo tuonpuoleisessa?
näin yhtäkkiä ajatellen, sanoisin että kiellon vaikutus päättyy kuolemaan. Sen jälkeen henkilön henkilötieto ei enää ole elävän henkilön tietoja.
Kyseinen laki, jossa koko kielto-oikeus on säädettynä, on laki jonka tarkoitus ja ulottuvuus on suojata elävien henkilöiden tietoja (yksityisyyttä). Vrt hautakivien tiedot, joita tuomioistuin ei katsonut suojatuiksi.
Tätä ymmärrystäni tuntuisi tukevan se, että on havaittu, että kun osoitetietonsa väestörekisterissä salannut henkilö kuolee ja kuolema rekisteröityy väestörekisteriin, niin siitä lukien se salattu osoitetietokin on taas saatavilla (ja näyttää tulevan jopa väestörerkisterin automaattisissa ulkoissovelluksissa jälleen esiin).
Tarkistaminen onnistui myös verkkopankin tunnuksilla.
Vikelli
Matti Lund
29.01.11, 22:47
Ei mikään kiellä tutkimasta eikä ainakaan minua estä tutkimasta.
Tutkin niin triviaaleja asioita, etten katso olevan aihetta vaivata päätäni minkään maailman kielloilla. Tiedot joita ajan takaa, eivät voi olla kenellekään aidosti harmillisia, vaikka voivat olla yllättäviä tai muuta sen suuntaista raikkautta sivutuotteenaan sisältäviä.
Törmään asiaan vain, kun joku ei luovuta minulle jotain tietoa vetoamalla kieltoihin. Silloin joudun kaivamaan tiedon muuta kautta esiin, jos olen päättänyt sen selvittää. Ja jos olen päättänyt sen selvittää, en anna piiruakaan periksi.
Kaikki triviaalit tiedot pyrin selvityksissäni julkaisemaan, sen minkä ehdin.
Jos saan samalla haltuuni jotain ei-triviaalia tietoa, senkin talletan huolellisesti, mutta harkitsen erikseen, milloin ja miten sen julkaisen, vai jätänkö julkaisematta. Omatuntoni sen ratkaisee eivätkä mitkään kiellot kykene kilpailemaan sen kanssa!
Tiedon eheys ja totuudellisuus ovat ominaisuuksia, joista en anna periksi. Kaikki muu tulee kaukana niiden jälkeen ja on erittäin pientä.
terv Matti Lund
M.Sjostrom
29.01.11, 23:46
olenko ymmärtänyt oikein, että kielto julkaista perustietoja sukujulkaisun sukutaulussa toimii psykologisesti niin, että sukulaiset ja muut julkaisun lukijat useimmiten päättelevät (siis nykyään, julkaisun tultua painosta), että kyseinen henkilö on mennyt kaheliudessaan jonkin rajan ylitse,
kun siis kieltää triviaalien tietojen kuten nimen ja syntymäajan mainitsemisen.
Sukukirjathan sitten tietysti säilyvät vuosikymmeniä, ja niitä luetaan ja käytetään (itsellänikin on jokin 1973 tienovilla painettu kirja hyllyssäni, kun vanhimmasta päästä niitä katselee). Kiinnostavaa on myöskin se, mitä päätelmiä sitten vaikka 50 tai 80 vuoden kuluttua sukujulkaisun lukijat ja silloiset sukulaiset tekevät henkilöstä, joka oli antanut kiellon julkaista edes perustietojaan. Emme tiedä mitä kulttuuri (siis ihmiset) vaikkapa tämän vuosisadan loppupuolella ajattelee näistä tämänpäivän kielloista, mutta ottaen huomioon kuinka vähäisistä ja ajan saatossa katoavista syistä noita kieltoja annetaan, voisin kuvitella että niistä myöhemmistä lukijoista moni sitten aikanaan jotakuinkin automaattisesti liittää ajatuksissaan kahjon tai änkyrän leiman henkilöön, jolta oli ollut kielto. Ja ajatuksenvapauden voi toivoa olevan olemassa yhä vielä silloinkin...
Nimittäin, ei sen henkilön henkilöys salassa pysy, kun suvusta on kyse. Sukulaiset tietävät yleensä melkein jokainen kuitenkin kenestä on kyse. Ja kun tyyppi kuolee, sittenhän hänen nimensäkin saa taas julkaista sukujulkaisun vaikkapa jatko- tai täydennysosassa.
Joka ajattelee antaa kiellon tai ylläpitää kieltoa, voisi pysähtyä harkitsemaan mitä hänestä sitten aikanaan ajattelevat esim hänen lapsenlapsenlapsensa.
siis esim haluaisiko kieltoa harkitseva tosiaan sen että lapsenlapsenlapsi vuonna 2100 katselee painetusta teoksesta, että hänen tämä isoisovanhempansa halusi pysyä nimenomaan nimettömänä suvun julkaisussa....
se, että yksittäisen henkilön kohdalla on sukujulkaisun sukutauluissa nimen sijasta sana kielto (tms), ei tietenkään käsittääkseni ole este laittaa tälle "kielto"-nimiselle henkilölle näkyviin ne lapset (nimineen) joita hänellä on, ja jatkaa sukutauluja siitä sitten eteenpäin mikäli sukuhaara jatkuu.
Leo Suomaa
30.01.11, 08:52
1. Olisikohan tässä nyt kuitenkin sävyjä, esimerkiksi mitä saa tutkia, mitä lähteitä tai niissä olevia tietoja saa käyttää tutkimuksissaan, mitkä asiat saa koota rekisteriksi (erityisesti henkilötietorekisteriksi) ja voiko joidenkin tietojen julkaisemisesta tulla seuraamuksia.
2. Oman kokemukseni mukaan poistettavaksi pyydetään lähinnä kahdentyyppisiä tietoja. Toiseen ryhmään kuuluvat henkilöiden itsensä aikoinaan antamat tiedot avo- tai aviopuolisoistaan, joista sittemmin on erottu. Toinen ryhmä koskee 1918 tapahtumia, joista ei haluta julkisuuteen mukana olleiden henkilöiden omaisten näkemyksestä poikkeavia tietoja.
Heikki Koskela
30.01.11, 09:31
Kielsin taannoin naapurin kissoja tulemasta omalle tontille merkkaamaan autoni siroja pyöriä mutta ne eivät ymmärtäneet sitä, että minä en sallisi niin tehtävän ja tekevät sitä kuitenkin jatkuvasti. Sen vuoksi olen päättänyt ensi yönä käydä kusemassa aidan raosta heidän tontilleen kostaakseni kissan teot, jotka on tehty kielloista huolimatta.
Tähän tapaan tarinat nyt kulkevat.
Kyllä tiedot sai pankkitunnuksillakin. Mutta. Mistä sen saa tietää kuka on kieltänyt tietojensa luovutuksen? Kuuleeko sen vasta käräjillä?
Ihmettelee Kari.
Matti Lund
30.01.11, 12:08
Kyllä tiedot sai pankkitunnuksillakin. Mutta. Mistä sen saa tietää kuka on kieltänyt tietojensa luovutuksen? Kuuleeko sen vasta käräjillä?
Ihmettelee Kari.
Ei vähempää kiinnosta.
Eli minua ei lainkaan kiinnosta, onko joku kieltänyt tai ei. En katso mielekkääksi tuhlata aikaa sen selvittämiseen, onko joku kiellellyt ja onko joku toinen pidättäytynyt kieltelemästä.
Tutkin asiat ja julkaisen tutkimukseni yrittäen käyttää sananvapautta vastuuntuntoisesti. Se riittää.
Jos lipsautan jotain julki, josta joku haastaa tämän lain perusteella minut käräjille, katson, että asia on niin turha, että on turha vaivautua menemään sen takia käräjille. En mene.
Joku menköön puolestani, jos on pakko vastata, mutta katson asiattomaksi moisen johdosta vaivautua käräjäpaikalle.
Siis mitään omilla mittapuillani delikaattia en aio julkaista, mutta julkaisen totuudellisesti kaikki ne triviaalit faktat, jotka olen mielestäni todistanut paikkansapitäviksi ja valinnut julkaistavaksi yrittäen noudattaa eheyden ja oikeellisuuden pelisääntöjä, ja kuunnellen omantuntoni ääntä ennen muuta.
terv Matti Lund
:D::D::D: Kiitos Heikki, sinun tekstejäsi on todella mukava lukea. :cool:
Kielsin taannoin naapurin kissoja tulemasta omalle tontille merkkaamaan autoni siroja pyöriä mutta ne eivät ymmärtäneet sitä, että minä en sallisi niin tehtävän ja tekevät sitä kuitenkin jatkuvasti. Sen vuoksi olen päättänyt ensi yönä käydä kusemassa aidan raosta heidän tontilleen kostaakseni kissan teot, jotka on tehty kielloista huolimatta.
Tähän tapaan tarinat nyt kulkevat.
Ei mikään kiellä tutkimasta eikä ainakaan minua estä tutkimasta.
Tutkin niin triviaaleja asioita, etten katso olevan aihetta vaivata päätäni minkään maailman kielloilla. Tiedot joita ajan takaa, eivät voi olla kenellekään aidosti harmillisia, vaikka voivat olla yllättäviä tai muuta sen suuntaista raikkautta sivutuotteenaan sisältäviä.
Törmään asiaan vain, kun joku ei luovuta minulle jotain tietoa vetoamalla kieltoihin. Silloin joudun kaivamaan tiedon muuta kautta esiin, jos olen päättänyt sen selvittää. Ja jos olen päättänyt sen selvittää, en anna piiruakaan periksi.
Kaikki triviaalit tiedot pyrin selvityksissäni julkaisemaan, sen minkä ehdin.
Nyt on pakko kysyä, oletko tosissasi vai onko tämä joku sisäpiirin läppä jota en ymmärtänyt?
Matti Lund
01.02.11, 00:49
Nyt on pakko kysyä, oletko tosissasi vai onko tämä joku sisäpiirin läppä jota en ymmärtänyt?
Niiin.
Minä teen itsenäisiä tutkimuksia ja asetan itse tutkimukselle tavoitteet.
Otan toimeksiantoja vastaan vain ilman mitään rajoittavia ehtoja. Täydellä vapaudella voin tehdä muillekin selvityksiä.
Pyrin selvitystuloksissa oikeellisuuteen ja muodolliseeen eheyteen, mutta harvoinhan kumpikaan tavoite toteutuu täydellisenä, mutta ei näistä ideaaleista voi mitenkään antaa periksi.
Tällä hetkellä olen toki keskittynyt voittopuolisesti selvittämään juuria 1500 -luvun puolelta, mutta eihän itse perimmäistä tutkimusasetelmaa voi mitenkään muuttaa, vaikka tutkittaisiin nykyaikaakin.
Jos joltain jotain lupaa johonkin kysyn, se joku on ainoastaan omatuntoni enkä näe muuta vaihtoehtoa, jotta päätyisin häiriöttä kelvolliseen tutkimukseen.
Turhauttaa, että on ylipäänsä tullut lukaistua ne tarpeettomat lakipykälät. Yritän nollata ne itseltäni.
Kieltomentaliteetin näen genealogiaan suhtautumisen kohdalla ainoastaan haitantekona.
Ulkopuolisten yritykset rajoittaa sananvapautta, eivät onnistu ainakaan omalta kohdaltani.
terv Matti Lund
Tällä hetkellä olen toki keskittynyt voittopuolisesti selvittämään juuria 1500 -luvun puolelta, mutta eihän itse perimmäistä tutkimusasetelmaa voi mitenkään muuttaa, vaikka tutkittaisiin nykyaikaakin.
Jos joltain jotain lupaa johonkin kysyn, se joku on ainoastaan omatuntoni enkä näe muuta vaihtoehtoa, jotta päätyisin häiriöttä kelvolliseen tutkimukseen.
Turhauttaa, että on ylipäänsä tullut lukaistua ne tarpeettomat lakipykälät. Yritän nollata ne itseltäni.
Kieltomentaliteetin näen genealogiaan suhtautumisen kohdalla ainoastaan haitantekona.
Ulkopuolisten yritykset rajoittaa sananvapautta, eivät onnistu ainakaan omalta kohdaltani.
terv Matti Lund
Aivan mielenkiintoisen itsekäs asenne. Eikä mielestäni mitenkään kyllä kohota sukututkimuksen profiilia.
Jokaisella ihmisellä on kuitenkin ihan laillinen oikeus kieltää tai myöntää omien asioidensa julkaiseminen. Sinä et voi tietää mitkä asiat ovat kullekin, niin kuin sanoit harmillisia, ja mitkä eivät.
Laki on yleensä tehty ihmisen suojaksi. On varmaan totta, että moni kieltää epähuomiossa tietojen luovuttamisen sukututkimustarkoituksiin, mutta on myös ryhmä, joka tekee sen ihan tarkoituksella ja jotkut joutuvat hakemaan jopa ns. totaalista turvakieltoa, jossa kielletään kaiken mahdollisen tiedon aina henkilötiedoista verotietoihin, luovuttaminen muille kuin viranomaisille.
Olipa syy mikä hyvänsä, jos henkilö haluaa tietojensa salauksen hänellä on siihen jo laillinen oikeus, puhumattakaan oikeudesta päättää itse omista asioistaan ja sitä on minusta sukututkijankin kunnioitettava. Vaikka kuinka harmittaisi jos ei saakaan tietää kaikkea mitä haluaisi.
Matti Lund
01.02.11, 02:20
Aivan mielenkiintoisen itsekäs asenne. Eikä mielestäni mitenkään kyllä kohota sukututkimuksen profiilia.
Jokaisella ihmisellä on kuitenkin ihan laillinen oikeus kieltää tai myöntää omien asioidensa julkaiseminen. Sinä et voi tietää mitkä asiat ovat kullekin, niin kuin sanoit harmillisia, ja mitkä eivät.
Laki on yleensä tehty ihmisen suojaksi. On varmaan totta, että moni kieltää epähuomiossa tietojen luovuttamisen sukututkimustarkoituksiin, mutta on myös ryhmä, joka tekee sen ihan tarkoituksella ja jotkut joutuvat hakemaan jopa ns. totaalista turvakieltoa, jossa kielletään kaiken mahdollisen tiedon aina henkilötiedoista verotietoihin, luovuttaminen muille kuin viranomaisille.
Olipa syy mikä hyvänsä, jos henkilö haluaa tietojensa salauksen hänellä on siihen jo laillinen oikeus, puhumattakaan oikeudesta päättää itse omista asioistaan ja sitä on minusta sukututkijankin kunnioitettava. Vaikka kuinka harmittaisi jos ei saakaan tietää kaikkea mitä haluaisi.
Asenne ei ole itsekäs, vaan siinä mennään tutkimuslogiikan ehdoilla ja on nimenomaan epäitsekäs ja uhrautuvainen. Koen siinä olevani jonkin isomman rukkanen, sehän on altruistista työtä. Eikä muuten voi ollakaan. Se on omiaan korottamaan juuri tutkimuksen profiilia ja siitä periksiantaminen omiaan laskemaan profiilia. Se on vähän kuin ralliautoilu mutkikkaalla ja liukkaalla tiellä: täytyy seurata ja keskittyä havaitsemaan olennaisia asioita kieli keskellä suuta eikä vilkuilla koko ajan radan viereen, jotta voi saavuttaa kelvollisen lopputuloksen ja voi ylipäänsä päästä maaliin.
Kyllä minä kunnioitan yhtäläisesti muiden oikeuksia ja vapauksia samalla tavalla kuin annan itselleni oikeuksia tähän tutkimiseen ja edellytän muilta oikeuksieni kunnioittamista yhtäläisesti.
Totuudellisuus ei vahingoita, varsinkaan trivialiteettien parissa. Ei tutkija vahingoita ketään totuudellisuudellaan eikä ole sitä harjoittaessaan muista piittaamaton ja epäempaattinen, vaan parantaa siten vähäisessä määrin maailmaa. Valheellisuus se vahingoittaa ja on harmillista, mutta taas sitä ei tutkija voi hyysätä ja ylläpitää eikä sen takia pidättäytyä totuudellisuudesta ja avoimuudesta, eikä olla pönkänä sellaisessa maailmassa, jossa kaikki on päälaellaan.
Kysymys ei ole tiedoista, jotka voisivat olla aidosti harmillisia kenellekään. Tarvitaan romppakaupalla vainoharhaisuutta ja vilkasta mielikuvitusta, että näistä sukututkimuksen tuloksista saisi jotakuta loukkaavia. On mielen sairautta, jos niin käy, mutta ei tutkimus saa ja voi sellaisen höperehtimisen antaa vaikuttaa itseensä.
Ainoa jotenkin loukkaava voi olla, että tutkija jotenkin möhlii ja tekee virheitä. Muille loukkaantujille siitä on se lohtu, että eniten se harmittaa tutkijaa itseään.
Kyllä minä yleensä onnistun tutkimuksissani niin, että saan tietää lähes kaiken haluamani. Kaiken maailman kiellot vaan tekevät sen, että tietoa on eräissä tapauksissa nyt hankalampaa ja vaivalloisempaa hankkia, koska monet tiedonhaltijat rajoittavat tai estävät tiedon saantia. Tiedon saaminen vaati näissä tapauksissa enemmän aivan tarpeetonta aikaa ja on turhauttavaa, kun takana on parempi ( = terveempi) aika ja häiritseviä tekijöitä vähemmän.
Sukututkimuksestakin yritetään nyt vängällä tehdä ikään kuin estejuoksulaji ja Sinun kaltaisesi vain yrittävät kaivaa vesihautoja syvemmäksi, mutta ei se minua hyydytä. Turhauttaa vain sen tarpeettomuus ja tutkimukselle aiheutuva asiaton häirintä.
terv Matti Lund
tellervoranta
01.02.11, 10:02
Olenpa asiasta mitä mieltä tahansa, niin arvostan Mattia siitä, että kirjoittaa omalla nimellään, mikä tarkoittaa sitä, että löytyy myös hakukoneilla. Eipä meitä näin "pössejä" ole monta, joten kiitos meille :p::D::rolleyes::p:.
Nyt saman tien suut suppuun arvon keskustelijat.
Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa, mutta muistetaan kielenkäytössä toisten kunnioittaminen.
Suomen Sukututkimusseura
Suku Forumin ylläpito
Ensiksikin minulla ei ole mitään itsekkyyttä ja "omaa lehmää ojassa" näillä kannanotoillani, vaan ne lähtevät täysin epäitsekkäistä vaikuttimista ja tähtäävät alan tulevaisuuden turvaamiseen nuorelle tutkijapolvelle, jolle on asetettu yhä uusia esteitä.
Ilmapiiri on muuttunut lyhyessä ajassa niin epärohkaisevaksi, että minulla on tullut huoli siitä, että opiskelijoilta alkaa loppua halu suuntautua henkilöhistorian tutkimukseen ja se tullee tällä menolla potemaan entistäkin enemmän verenvähyyttä ja lahjakkuuksien puuttumista.
Kyllä Matti puhuu vahvasti asiaa. Asiakirjojen julkisuuden suhteen Suomi ei ole mikään mallimaa (poislukien ehkä verotiedot). Huolestuttavaa on erityisesti kehityksen suunta ja käyty keskustelu.
Kansalaisyhteiskunnan, demokratian ja julkisuusperiaatteiden vaaliminen vaatii jatkuvaa valppautta. t. Olavi A.
Tapani Kovalaine
01.02.11, 14:52
Sukututkimuskielto on niitä asioita, jotka hoituvat laittamalla rasti tuon sanan kohdalle ruutuun. Mitä siitä seuraa?
Kun tuo tieto on tallennettu väestötietojärjestelmään, niin sen jälkeen ei kirkonkirjoista, paikallisista muista rekistereistä, kuten henkikirjoista tai siviilirekisterin eri luetteloista enää saa sukututkimustarkoituksiin luovuttaa mitään tietoja kiellon tehneestä henkilöstä. Ei myöskään Väestörekisterikeskuksen hallinnoimasta väestötietojärjestelmästä.
Kyse ei siis olekaan sukututkimuskiellosta (jonka yleensä antaa tutkijalle puoliso! :)). Kyse on tietojen luovuttamiskiellosta ja kielto koskee tiettyjä rekistereitä.
Sukututkimusta voi tehdä käyttämällä niitä tietolähteitä, joissa ei ole esteenä sukututkimuskieltoja. Lopputulos on sitten tutkijan itsensä ja hänen taitojensa näköinen ja yksityisyyden suojan huomioiva, sillä kukapa nyt yksityisyyttä haluaisi loukata kenenkään osalta!
Suomen Sukututkimusseura ei ole (vielä) keksinyt perustaa omaa rekisteriä, johan ihmiset voisivat ilmoittaa tahtonsa, että heidän tietojaan ei saa sukututkimuksiin laittaa. Mikähän olisi moisen rekisterin suosio?
Heikki Koskela
01.02.11, 15:51
Kysymys SSS:n toiminnanjohtaja Kuusiluomalle:
Onko Suomen Sukututkimusseuran näkemys yhtenevä Matti Lundin näkemyksen kanssa ja hänen esittämänsä toimintatavan kanssa? Jos ei ole niin miten SSS varjelee omaa imagoaan.
Toivon kaikkien harhailevien sielujen puolesta selvää vastausta. Silloin kukin tietää kenen joukoissa seisoo.
Ylläpito sulkee ketjun, koska ylilyöntejä tuntuu tapahtuvan.
Olemme myös poistaneet muutamia viestejä tarpeettomina ja forumin käytäntöjä rikkovina. Valitettavasti tällä kertaa saattoi mennä lapsi pesuveden mukana, mutta jatketaan aiheesta toisella kertaa - viilennein tuntein.
Suku Forumilla jokainen puhuu vain omasta puolestaan. Seuran virallisia kantoja esittää vain toiminnanjohtaja.
Suomen Sukututkimusseura
Suku Forumin ylläpito
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.