P. T. Kuusiluoma
07.01.11, 15:50
Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi marraskuussa 2010 päätöksen, jonka mukaan sukututkija ei saanut tutkia itse 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja. Kyseinen tapaus lähti liikkeelle kesällä 2006, jolloin eräs seurakuntien keskusrekisteri kielsi sukututkijaa tutkimasta itse kirkonkirjoja keskusrekisterin tiloissa. Asia eteni maistraatin kautta hallinto-oikeuteen, jonka päätöksestä sukututkija sai valitusluvan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on lyhyesti ilmaistuna seuraava:
1. Kirkonkirjat kuuluvat väestötietojärjestelmään, jota säädellään ensisijaisesti väestötietolainsäädännön (tässä tapauksessa 507/1993 ja 527/1999) nojalla ja toissijaisesti julkisuuslain (621/1999) mukaan. Näin ollen väestötietojärjestelmän asiakirjat eivät ole sellaisia julkisia viranomaisen asiakirjoja, joista jokaisella on oikeus saada tieto julkisuuslain mukaisesti.
2. Väestötietojärjestelmästä voidaan luovuttaa tietoja sukututkimusta varten seuraavilla edellytyksillä:
a) asianomainen ei ole kieltänyt tietojensa luovuttamista;
b) arkaluontoisia tietoja ei saa luovuttaa;
c) tietoja ei saa luovuttaa, jos sen voidaan perustellusta syystä epäillä loukkaavan henkilön yksityisyyden suojaa.
4. Sukututkija ei saa tutkia 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja, koska ne sisältävät yksityisyyden suojaa koskevia arkaluontoisia henkilötietoja, joita ei voida erottaa muista tiedoista.
KHO:n päätös nojaa kumottuun väestötietolainsäädäntöön, mutta maaliskuussa 2010 voimaan tullut uusi väestötietolaki (661/2009) on edellä mainituilta osin samansisältöinen kuin vanhat lait.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset eivät automaattisesti sido viranomaisia, ts. viranomainen ei ole velvollinen tulkitsemaan KHO:n päätöstä ennakkopäätökseksi. Joulukuussa 2010 Suomen Sukututkimusseuran ja evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen edustajien välillä käydyissä keskusteluissa kävi kuitenkin selväksi, että kirkkohallitus haluaa nähdä kyseisessä KHO:n päätöksessä ennakkotapauksen. Kirkkoneuvos Päivi Pihlaja kirkkohallituksen hallinto-osastolta sanoi, että KHO on halunnut parantaa kansalaisten tietosuojaa ja sen vuoksi päätöstä on tulkittava kirjaimellisesti. Hallintopäällikkö Mikko Tähkänen on jo ennen joulua joillekin seurakunnille ilmoittanut, että sukututkijoita ei enää saa päästää kirkkoherranvirastoon tutkimaan 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja.
Suomen Sukututkimusseuran vetoomuksista huolimatta kirkkohallitus ei ole halunnut jatkaa keskustelua KHO:n päätöksen tulkinnasta. On siis odotettavissa, että aivan lähiaikoina kirkkohallitus lähettää yleiskirjeen, jossa seurakuntia ohjeistetaan samalla tavoin kuin hallintopäällikkö Tähkänen on jo ennättänyt joissakin seurakunnissa tekemään.
Suomen Sukututkimusseura jatkaa edelleen ponnisteluja sen ehkäisemiseksi, että kirkkohallituksen hallinto-osasto ei tekisi liian äkkinäisesti ja lyhytnäköisesti päätöksiä, joilla on huomattavia vaikutuksia paitsi maassamme harjoitettavalle sukututkimukselle, myös Suomen maineelle pohjoismaisena avoimena yhteiskuntana. Seura katsoo, että hyvällä tahdolla sukututkijoiden mahdollisuus tutkia itse 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja on nykyisen lainsäädännön puitteissa toteutettavissa.
Suomen Sukututkimusseura on sukututkijoiden valtakunnallinen edunvalvoja ja sen tehtäviin kuuluu sukututkijoiden tutkimusmahdollisuuksien turvaaminen. Tarvittaessa Seuralla on hyvä valmius ryhtyä nopeasti tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. Seuran hallitus teki asiaa koskevan päätöksen kokouksessaan 5.1.2011.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on lyhyesti ilmaistuna seuraava:
1. Kirkonkirjat kuuluvat väestötietojärjestelmään, jota säädellään ensisijaisesti väestötietolainsäädännön (tässä tapauksessa 507/1993 ja 527/1999) nojalla ja toissijaisesti julkisuuslain (621/1999) mukaan. Näin ollen väestötietojärjestelmän asiakirjat eivät ole sellaisia julkisia viranomaisen asiakirjoja, joista jokaisella on oikeus saada tieto julkisuuslain mukaisesti.
2. Väestötietojärjestelmästä voidaan luovuttaa tietoja sukututkimusta varten seuraavilla edellytyksillä:
a) asianomainen ei ole kieltänyt tietojensa luovuttamista;
b) arkaluontoisia tietoja ei saa luovuttaa;
c) tietoja ei saa luovuttaa, jos sen voidaan perustellusta syystä epäillä loukkaavan henkilön yksityisyyden suojaa.
4. Sukututkija ei saa tutkia 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja, koska ne sisältävät yksityisyyden suojaa koskevia arkaluontoisia henkilötietoja, joita ei voida erottaa muista tiedoista.
KHO:n päätös nojaa kumottuun väestötietolainsäädäntöön, mutta maaliskuussa 2010 voimaan tullut uusi väestötietolaki (661/2009) on edellä mainituilta osin samansisältöinen kuin vanhat lait.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset eivät automaattisesti sido viranomaisia, ts. viranomainen ei ole velvollinen tulkitsemaan KHO:n päätöstä ennakkopäätökseksi. Joulukuussa 2010 Suomen Sukututkimusseuran ja evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen edustajien välillä käydyissä keskusteluissa kävi kuitenkin selväksi, että kirkkohallitus haluaa nähdä kyseisessä KHO:n päätöksessä ennakkotapauksen. Kirkkoneuvos Päivi Pihlaja kirkkohallituksen hallinto-osastolta sanoi, että KHO on halunnut parantaa kansalaisten tietosuojaa ja sen vuoksi päätöstä on tulkittava kirjaimellisesti. Hallintopäällikkö Mikko Tähkänen on jo ennen joulua joillekin seurakunnille ilmoittanut, että sukututkijoita ei enää saa päästää kirkkoherranvirastoon tutkimaan 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja.
Suomen Sukututkimusseuran vetoomuksista huolimatta kirkkohallitus ei ole halunnut jatkaa keskustelua KHO:n päätöksen tulkinnasta. On siis odotettavissa, että aivan lähiaikoina kirkkohallitus lähettää yleiskirjeen, jossa seurakuntia ohjeistetaan samalla tavoin kuin hallintopäällikkö Tähkänen on jo ennättänyt joissakin seurakunnissa tekemään.
Suomen Sukututkimusseura jatkaa edelleen ponnisteluja sen ehkäisemiseksi, että kirkkohallituksen hallinto-osasto ei tekisi liian äkkinäisesti ja lyhytnäköisesti päätöksiä, joilla on huomattavia vaikutuksia paitsi maassamme harjoitettavalle sukututkimukselle, myös Suomen maineelle pohjoismaisena avoimena yhteiskuntana. Seura katsoo, että hyvällä tahdolla sukututkijoiden mahdollisuus tutkia itse 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja on nykyisen lainsäädännön puitteissa toteutettavissa.
Suomen Sukututkimusseura on sukututkijoiden valtakunnallinen edunvalvoja ja sen tehtäviin kuuluu sukututkijoiden tutkimusmahdollisuuksien turvaaminen. Tarvittaessa Seuralla on hyvä valmius ryhtyä nopeasti tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. Seuran hallitus teki asiaa koskevan päätöksen kokouksessaan 5.1.2011.