Sukututkimuksen käsitemääritelmiä

[Kovanen]

Tervehdys!

Minäkin loikkaan...

Voisimmekohan koota porukalla yhteiseksi hyödyksemme ja iloksemme tänne samaan listaan sukututkimuksen termejä eli käsitemääritelmiä?

Lähtökohtaisesti suvun määritelmä perusteluineen alkajaisiksi kiinnostaa, kaikki muutkin ajatukset ja kommentit ovat tervetulleita.

Toivoopi Eila

[kkylakos]

Blogiini keräsin kerran Nykysuomen sanakirjasta (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2010/02/maarittelysta.html)

suku s. I 1. henkilöt, jotka polveutuvat yhteisestä esivanhemmasta, avarammassa merkityksessä myös heidän puolisonsa ...
sukuhistoria s. jnk suvun historia
sukujohto s. polveutuminen, sukujuuret
sukukirja s. teos, joka sisältää sukutauluja, sukuluetteloita ja elämäkerrallisia tietoja yhdestä tai useammasta suvusta
sukukronikka s. jnk suvun kronikka [kronikka s. historiallinen esitys, jossa asiat luetellaan aikajärjestyksessä, aikakirja(t); nyk. myös katsaus tapahtumiin t. leikillissävyinen runomittainen tapahtumien t. henkilöiden esittely]
sukukunta s. laajahkoista ihmisryhmistä, vars. sellaisista, jotka polveutuvat yhteisestä kantaisästä ja jotka muodostavat heimon, kansan tms., tai henkilöistä, jotka kuuluvat tai tuntevat kuuluvansa jollakin tavoin yhteen
sukukylä s. kansat. kylä, jonka asukkaat ovat alkuisin yhdestä perheestä tai ovat muuten samaa sukua
sukuluettelo s. luettelomainen selvitys jnk suvun jäsenistä ja heidän sukulaisuussuhteistaan tai vastaavasti yksityisen henkilön sukulaisuussuhteista, sukuselvitys, -taulu [luettelo s. kirjoitettu t. painettu, tav. jllk tavoin yhteen kuuluvien henkilöiden, esineiden, asioiden, tapahtumien tms. luetelma; vrt. lista, katalogi, rekisteri, indeksi, inventari(o), diaari, matrikkeli]
sukupaperit s. mon. (siitoseläimen) sukua ja polveutumista osoittavat paperit
sukuperä s. syntyperä, (suvun) alkuperä, suku, synty
sukupolvikunta s. lak. ne suvun jäsenet, jotka polveutuvat samasta henkilöstä ja tämä henkilö itse
sukuselvitys s. (esim. kirkollisen tai siviilirekisteriviranomaisen antama kirjallinen) selonteko henkilön sukulaisuussuhteista; sukuluettelo [selonteko s. (suullinen t. kirjallinen) selvitys, selostus, kertomus]
sukutarina s. tiettyyn sukuun liittyvä tarina
sukutaulu s. luettelo perheen t. suvun jäsenistä ja haaroista, sukuluettelo
sukutiede s. sukututkimus tieteenä, genealogia
sukutieto s. sukua koskeva tieto
sukututkija s. sukututkimuksen harjoittaja, sukuhistorian tutkija, genealogi
sukututkimus s. tutkimus, jonka kohteena ovat sukujen polveutumissuhteet ja vaiheet [tutkimus s. vrt. tutkinta, tutkinto 1. abstr. (vars. järjestelmällinen, suunnitelmallinen) tutkiminen, tutkimistoiminta; us. mon. jnk tutkimiseksi suoritettu toimenpide tai sarja toimenpiteitä ...] [tutkia v. yrittää selvittää, minkälainen jk on, koettaa päästä selville, ottaa selvää jnk laadusta, olemuksesta, sisällyksestä tms.; tarkastaa, tarkastella, tutkiskella. Erik. 1. tutkia jtak (ennen tuntematonta) tieteellisessä tarkoituksessa, harjoittaa tieteellistä tutkimusta, tutkimustyötä ...]

[Leo Suomaa]

Suku eli heimo käsittää ne, jotka polveutuvat samasta henkilöstä: siis sekä sen, josta erinäiset muut henkilöt polveutuvat, että myös ne, jotka ovat hänen jälkeläisiään. Nämä henkilöt ovat keskenään sukulaisia.

Sukulaisuutta sanotaan suoraan takenevaksi, kun on kysymys niistä, joista henkilö polveutuu. Näitä askendentteja (eli perintöoikeuden kielellä selkäperillisiä) ovat esimerkiksi vanhemmat ja isovanhemmat.

Sukulaisuutta sanotaan suoraan eteneväksi, kun on kysymys niistä, jotka polveutuvat puheena olevasta henkilöstä. Näitä deskendenttejä (eli rintaperillisiä) ovat esimerkiksi lapset ja lastenlapset.

Sivusukulaisia ovat kaksi henkilöä, jotka polveutumatta toisistaan polveutuvat samasta kantavanhemmasta. Näitä kollateraaleja (eli sivuperillisiä) ovat esimerkiksi sisarukset ja serkukset.

Jotta sukulaisuussuhteet tulisivat havainnollisiksi, laaditaan tauluja. Tauluja on kahta lajia, sukutauluja ja esivanhempien-tauluja.

Sukutaulu laaditaan siten, että lähdetään suvun vanhimmasta tunnetusta kantaparista, joka lapsineen muodostaa tarpeellisin ajan- ja paikanmäärityksillä varustetun ensimmäisen taulun. Sitten jatketaan taulujen laatimista nykyaikaan asti. Aikaisemmin oli tapana seurata vain miespuolisia jälkeläisiä (koska vaimon katsottiin kuuluvan miehensä sukuun ja säätyyn). Sukutaulua sanotaan agnaattiseksi, jos siinä seurataan vain mieskantaisia jälkeläisiä. Jos sukutauluun otetaan kaikki jälkeläiset, sitä sanotaan kognaattiseksi sukutauluksi.

Esivanhempien-taulua laadittaessa edetään nykyajasta menneisyyteen päin. Ensin mainitaan se henkilö eli keskilö (tai koetti eli probantti), jonka esivanhemmat etsitään. Sitten seuraavat hänen vanhempansa ja tämän jälkeen heidän vanhempansa.

Sukulaisuussuhteista on laadittu havainnollinen esitys
http://www.tuomas.salste.net/suku/sukulaiset.pdf


Lähteitä:
Lakiasiain käsikirja (1929)
E. Granit-Ilmoniemi ”Sukututkimus” teoksessa Pikku jättiläinen (1951)