Jokaiselle sukuhaaralleko oma tutkija?

[Tuulakki]

Loikkaan pois Admin:in ketjusta ja kommentoin Sakaran viestiä uudessa ketjussa!

Ihan sama ongelma -- olisi mukava kerätä kakista sukuhaaroista tiedot. ...
Sukututkimuksen edetessä, tutkittavien haarojen määrä vain kasvaa -- jospa joka haarasta löytyisi oma tutkija.
Itse lähdin etsimään aina uusia esivanhempia, kun edellinen pariskunta oli selvitetty. Nyt on koossa ainakin 6 ehjää epv-rengasta ympärilläni ja voin vakuuttaa, että käsitettä "sukuhaara" ei löydy kuin kourallisesta esipolviketjuja. Tuolla 6 kehällä on 2+4+8+16+32+64 esivanhempaa eli 126 henkilöä, joista löytyy lopulta siis 64 sukuhaaraa, jotka nekin polveilevat eri taloista ja torpista! Runsaasti löytyy matskua ylemmistäkin esivanhempirenkaista... Enpä suosittele tätä toisille edes haaveeksi, olen tehnyt tutkimisesta itselleni lähes tulkoon jo liian hankalan!:(

Uteliaisuuttani kysyn, onko teistä moni muukin tehnyt sukututkimusta samalla mallilla? Lieneekö tällainen tapa tyypillistä meille vasta-alkajille?

Ajattelen "kohta" siirtyä tutkimaan myös esivanhempieni jälkeläisiä, mutta asia vain siirtyy ja siirtyy:).

[Leo Suomaa]

Kun ensin määrittelee, mitä tarkoittaa sukuhaaroilla, on sitten helpompi tutkia ne. Joskus 20-25 vuotta sitten mieleeni tuli selvittää, ketkä ovat tai olivat vanhempieni pikkuserkkuja. Oli siis ensin etsittävä heidän isovanhempansa ja sitten näiden vanhemmat, ja sillä toimituksella perustin samalla sukuhaarat, joihin kuuluvien henkilöiden etsiskelyssä kului sitten jonkin verran aikaa. Vaikka olin tottunut ajattelemaan, että pikkuserkut lasketaan vielä sukuun kuuluviksi, havaitsin, etteivät nämä selvittelemieni sukuhaarojen jäsenet ole välttämättä kokeneet muodostavansa sukuhaaraa. Sukuhaara tuntuu olevan "sosiaalinen konstruktio". Nyttemmin olen huomannut, että nämä sukuhaarat - paitsi että eräissä tapauksissa polveutuvat samoista henkilöistä - kuuluvat moniin muihin sukuihin tai sukuhaaroihin, joita ovat perustaneet muut tutkijat.

[M.Sjostrom]

Loikkaan pois Admin:in ketjusta ja kommentoin Sakaran viestiä uudessa ketjussa!


Itse lähdin etsimään aina uusia esivanhempia, kun edellinen pariskunta oli selvitetty. Nyt on koossa ainakin 6 ehjää epv-rengasta ympärilläni ja voin vakuuttaa, että käsitettä "sukuhaara" ei löydy kuin kourallisesta esipolviketjuja. Tuolla 6 kehällä on 2+4+8+16+32+64 esivanhempaa eli 126 henkilöä, joista löytyy lopulta siis 64 sukuhaaraa, jotka nekin polveilevat eri taloista ja torpista! Runsaasti löytyy matskua ylemmistäkin esivanhempirenkaista... Enpä suosittele tätä toisille edes haaveeksi, olen tehnyt tutkimisesta itselleni lähes tulkoon jo liian hankalan!:(

Uteliaisuuttani kysyn, onko teistä moni muukin tehnyt sukututkimusta samalla mallilla? Lieneekö tällainen tapa tyypillistä meille vasta-alkajille?

Ajattelen "kohta" siirtyä tutkimaan myös esivanhempieni jälkeläisiä, mutta asia vain siirtyy ja siirtyy:).


sikäli kuin tulkitsin oikein kirjoitustasi, sinä olet tutkinut esivanhempia, etkä ole juurikaan tutkinut sivusukulaisia.

Esivanhempien tutkimisessa termi sukuhaara ei ole relevantti (sukututkijoiden keskuudessa yleisessä käytössä), joten äläpäs sinäkään harkitsematta ryhdy sellaista siellä käyttelemään. nimittäin, esivanghempien tutkimuksessa paljon käyttökelpoisempi termi on sukujuuri tai lyhyesti juuri. Esimerkiksi, yksittäinen iso-isovanhempasi on sinulle juuri eikä haara.

En siis ole ollenkaan yllättynyt että et löydä järkevästi noista vielä mitään selkeitä sukuhaaroja - olethan tutkinut juuria etkä niistä haarautuvia jälkeläisiä.

Sukuhaara on relevantti termi sivusukulaisten käsittelyssä: esimerkiksi jos ryhdyt luetteloimaan yksittäisen isosetäsi JÄLKELÄISIÄ, heitä voipi olla mielekästä kutsua kyseisen isosedän sukuhaaraksi.
Sinullehan he ovat sivusukulaisia eivätkä (pääsääntöisissä tapauksissa, poikkeuksena jotkin "sukurutsaukset") suinkaan ole suoria esivanhempiasi.

Kun kysyt ovatko toiset tutkineet tuolla tavoin kuin sinä, niin vastaus on että hyvin monet. Monia kiinnostaa lähes pelkästään tai ainakin enemmän omat esivanhempansa kuin esim se ketä muita näistä polveutuu.
Esivanhempaintauluja on tehty paljon ja tehdään koko ajan. Et ole ainut.

Mutta sukuseurat ovat tyypillisesti konteksti jotka tutkivat haaroja, eli mitä kaikkea jostakin kantavanhemmasta polveutuu.
heille on nähtävästi tärkeämpää saada tietää ketkä nykyisin elävät ovat heille sukua ja miten, kuin panostaa monipuolisten juuriensa tutkimiseen.
Johtuu syystä "the nature of beast" eli asian luonteesta

Ja sitten on sukututkijoita jotka tutkivat molemmilla lähestymistavoilla.
Kun he tuntevat molemmat ilmiökentät, heille on luultavasti helpohkoa pitää erillään termit sukujuuri ja sukuhaara

[tkukkonen]

Lähdin tutkimaan kylää, jossa oli samannimisiä valtaenemmistö. Löysin esivanhempia seuraten neljä kantaisää mieslinjoissa. Kaksi oli eräänlaisia perustajajäseniä jotka ottivat tilan vanhan nimen käyttöön. Toiset kaksi olivat kotivävyjä 1700-luvulta, jotka ottivat appivanhempiensa sukunimen. Seuraavaksi tutkin heidän kaikki jälkeläisensä. Seuraavaksi tutkin muutkin kotikylän suvut jne. Syntyi rinnakkaisuunnassa laaja verkko.

Tätä voisi ehkä kutsua asutustutkimukseksi. Olisi ollut tietysti paljon helpompaa jos tutkijoita olisi ollut useampia. Siitä on kuitenkin myös etuja, että yksi henkilö hoitaa kaikki.

[Matti Lund]

Lähdin tutkimaan kylää, jossa oli samannimisiä valtaenemmistö. Löysin esivanhempia seuraten neljä kantaisää mieslinjoissa. Kaksi oli eräänlaisia perustajajäseniä jotka ottivat tilan vanhan nimen käyttöön. Toiset kaksi olivat kotivävyjä 1700-luvulta, jotka ottivat appivanhempiensa sukunimen. Seuraavaksi tutkin heidän kaikki jälkeläisensä. Seuraavaksi tutkin muutkin kotikylän suvut jne. Syntyi rinnakkaisuunnassa laaja verkko.

Tätä voisi ehkä kutsua asutustutkimukseksi. Olisi ollut tietysti paljon helpompaa jos tutkijoita olisi ollut useampia. Siitä on kuitenkin myös etuja, että yksi henkilö hoitaa kaikki.



Voi toki sukujuuria (esipolvia) kuten sukuhaarojakin (jälkipolvia) tutkia (vaikkapa jonkin tiimin jäsenenä) keskittyen johonkin rajattuun juureen tahi haaraan.


Mutta täytyisi tiedostaa, että tämä rajoittuminen saattaa aiheuttaa selvitystulokseen erinäisiä "tyyppivirheitä", joita ovat mm.:

1. Virheitten määrä pyrkii olemaan suurempi kuin että työpöydällä on edessä koko sukuverkko eikä vain yksi juurentynkä tai oksanrisu. Näkökulman suppeus aiheuttaa suuremman virheitten määrä.

2. Jäljitys on surkeaa ja jumittuu jatkuvasti, koska harrastajan kohteena on sirpaletieto, jonka peittoon jäljitykselle tarpeellinen ihmisuhdeverkko tahtoo jäädä: tulos taipuu jäämään erittäin laihaksi tai aukolliseksi.


Tämä yksin tehty tiedonkeruu ja järjestely on tietysti ongelmallinen lähestymistapa silloin, kun kohteena on suursuku ja pyritään selvittämään paitsi kaikki jälkipolvet myös esipolvia jälkipolville. Tällöin on tarpeen perustaa tutkijatiimi kuten joissakin sukuseuroissa on tapahtunutkin ja jakaa työ eri sukuhaarojen mukaan.

Samat virheitä aiheuttavat ongelmat ovat tietysti vaarana tällöinkin, jos tiimityötä ei kunnolla ohjata/koordinoida ja jos tiimin jäsenet eristäytyvät kukin vain ikiomaan sukuhaaraansa. Toisaalta tiimin jäsenten hyvällä keskinäisellä tiedonvaihdolla voidaan monet virheet ja umpikujat välttää ja saavuttaa kohtuudella tavoiteltu tulos.


terv Matti Lund

[tkukkonen]

Voi toki sukujuuria (esipolvia) kuten sukuhaarojakin (jälkipolvia) tutkia (vaikkapa jonkin tiimin jäsenenä) keskittyen johonkin rajattuun juureen tahi haaraan.

...
Samat virheitä aiheuttavat ongelmat ovat tietysti vaarana tällöinkin, jos tiimityötä ei kunnolla ohjata/koordinoida ja jos tiimin jäsenet eristäytyvät kukin vain ikiomaan sukuhaaraansa. Toisaalta tiimin jäsenten hyvällä keskinäisellä tiedonvaihdolla voidaan monet virheet ja umpikujat välttää ja saavuttaa kohtuudella tavoiteltu tulos.

terv Matti Lund

Tiimityöhön sopii erinomaisesti Geneweb tai Genewebillä toteutettu palvelu Geneanet. Silloin kaikkien tulokset on helpo saada toisten ulottuville eikä eristäytymistä pääse niin helposti syntymään. Koordinaatiota tarvitaan toki sittenkin, mutta miten, onkin ehkä eri aiheensa.

[Tuulakki]

Ihan sama ongelma -- olisi mukava kerätä kakista sukuhaaroista tiedot.
Siis omien vanhempien ja heidän vanhempiensa.

Mielenkiintoista terminologiaa! Lähdin käyttämään tuota Sakaran oletusta sukuhaarasta omassa tekstissäni ilmeisesti sitä hieman väärin tulkiten. Mielikuvissani sekä juuret että oksat haarottuvat, mutta kyllä nuo "sukuhaarat" alaspäinkin olivat taustalla ajatuksissani, vaikka totta puhuen ne 64 esivanhempaahan muodostavat vain 32 perhettä (sukuhaaraa). Yritän omaksua sanan käytön vain jälkeläisiin.:oo:

sikäli kuin tulkitsin oikein kirjoitustasi, sinä olet tutkinut esivanhempia, etkä ole juurikaan tutkinut sivusukulaisia.
Esivanhempien tutkimisessa termi sukuhaara ei ole relevantti (sukututkijoiden keskuudessa yleisessä käytössä), joten äläpäs sinäkään harkitsematta ryhdy sellaista siellä käyttelemään. nimittäin, esivanghempien tutkimuksessa paljon käyttökelpoisempi termi on sukujuuri tai lyhyesti juuri. Esimerkiksi, yksittäinen iso-isovanhempasi on sinulle juuri eikä haara.


Lisäisin vielä pienen selvennyksen tuohon esivanhempien tutkimusintooni: kuulun niihin onnekkaisiin, joiden sukua on kolmen isovanhemman osalta tutkittu paljon ja kirjoiksi asti alkaen tietystä perheestä/talosta n. 300 vuotta sitten, sukuhaaroja laajalti mukaan ottaen, joten suurin haasteeni oli sen neljännen isovanhempani esivanhempien sekä kaikkien sukuun liittyvien puolisoiden juurien selvittäminen.

Toki minua ilahduttaa kovasti myös kaukaisten serkkujen löytäminen. Mihinkään tiimiin tuskin koskaan tulen kuulumaan, mutta hyvä harrastus tämä on näinkin. Ja jätänhän jälkeeni nuoremmille sukulaisilleni pohjaa, jolta voi lähteä tutkimaan omia valintoja tai "löytöjä".

Oppia ikä kaikki!

T.Kukkosen (tkukkonen) viestiin kommentoisin, että kotiseudultani on tehty kahdesta kylästä vastaavat kirjat, joita ei niiden sisältämien virheiden vuoksi pidetä arvossa. Niitä pitäisi tehdäenemmänkin? Sukututkimuksena tai asutustutkimuksena, nimi ei ratkaise. Niistä löytyy helposti esim. suvun vaihtumista koskevat tiedot, jne.