Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Ensimmäisten rippikirjojen syntymäajat?
Tervehdys.
Olen "aprikoinut", miten on ensimmäisiin rippikirjoihin etsitty henkilöiden syntymäajat? Sotkamon rippikirjoista ensimmäinen kirja mihin on merkitty syntymäajat on vuosilta 1750-56. Kirjassa on paljon henkilöitä, jotka on syntynyt ennen ensimmäistä rippikirjaa, Sotkamossa 1683-97. Onko nämä syntymäajat merkattu, esm. kirjanpitäjän arviolla, itse henkilöiltä kyselemällä, tai onko ollut muuta tietolähdettä josta tieto on kaivettu? Useimmiten vanhimmista henkilöistä on merkattu vain syntymävuosi. Vähän epäilyttää kaikkien syntymäaikojen paikkansapitävyys? Paljon noita lähes satavuotiaita henkilöitä ja henkikirjoihin vertaamalla on suuriakin eroja syntymäajoissa?
Kysymys heräsi taas kerran kun tutkin Helga Antintytär Huuskon historiaa. Rippikirjassa (1750-56, Alasotkamo 23) Helka on syntynyt 1669. Hän on kuollut 16.12.1761 (joka on varma tieto Rk 1757-64 Alasotkamo 23 Kärnälä), jolloin iäksi tulee lähes 94 vuotta. Avioon Helka menee rippikirjan ja henkikirjan mukaan noin 1697 ja ensimmäinen lapsi Helkalle syntyy 1699 kun Helka on jo 31 vuotias?
Henkikirjassa Helkan isälle, Antti Huuskolle löytyy vaimo vasta 1676 ja isä on syntynyt noin 1650-55. (Antin isä avioituu noin1650). Jos näihin aikoihin vertaa Helkan syntymäaikaa 1668 olisi isä ollut 15-20 vuotias silloin ja Antti mennyt avioon noin 8 vuotta Helkan syntymän jälkeen? Epäilenkin, että Helkan syntymäaika on kymmenkunta vuotta myöhäisempi, noin 1678?
Tämän pitkän "esipuheen" jälkeen kysymykseni kuuluukin, onko tutkittu noiden syntymäaikojen paikkansapitävyyttä ja miten luotettavia ne on? Miten luotettavia henkikirjojen tiedot on?
Tätä "aprikoi" harrastelija "sukututkija" Martti Korhonen
eeva häkkinen
17.12.10, 14:12
Kylläpähän ne ovat arvauksia. Itse jätän +- 5 vuoden toleranssit tuon ajan syntymävuosiin, mutta olen tavannut tapauksia, joissa kastemerkintä on tallessa, mutta silti rippikirjan syntymävuosi heittää 10 vuotta oikeasta. Sama, ja vielä suuremmassa määrin, koskee kuolinikäarvioita. Joskus on vanhaemäntävainaja merkitty 86-vuotiaaksi siitä huolimatta, että nuorin lapsi on 22-vuotias.
Systemaattista tutkimusta asiasta on vaikea tehdä, koska useimmiten ei syntymäaikaa voi saada selville. Naisten kohdalla saa jonkunlaisen ikähaarukan lasten syntymäajoista. Miesten kohdalla voi arvioida ikää henkikirjoista, vaikka aikana, jolta syntymäaikoja ei ole tiedossa, näyttää miestenkin henkikirjoihin ilmestymisikä olleen n. 18-20 vuotta. Joka tapauksessa arvioitu tieto "syntynyt noin 1680-85" on mielestäni parempi kuin "syntynyt 1671", jollei kerran muuta tietoa ole iästä, kuin kuolinikä "86 vuotta".
Kiitos vastauksesta, joka vahvistaa omaa käsitystäni asiasta. Henkikirjojen kohdalla olen itse käyttänyt noin 20 vuotta syntymästä aikana, kun nimi ilmestyy henkikirjaan. Henkikirja on myös mielestäni tarkempi 1600-luvun syntymäaikojen tarkastelussa kuin rippikirja, tosin tietoja löytyy niukemmin ja nekin ovat "noin" aikoja. Voinen siis jonkin verran korjailla rippikirjan tietoja, missä henkikirjasta löytyy poikkeavaa tietoa.
Terv Martti K
Matti Lund
17.12.10, 15:22
Tervehdys.
Olen "aprikoinut", miten on ensimmäisiin rippikirjoihin etsitty henkilöiden syntymäajat? Sotkamon rippikirjoista ensimmäinen kirja mihin on merkitty syntymäajat on vuosilta 1750-56. Kirjassa on paljon henkilöitä, jotka on syntynyt ennen ensimmäistä rippikirjaa, Sotkamossa 1683-97. Onko nämä syntymäajat merkattu, esm. kirjanpitäjän arviolla, itse henkilöiltä kyselemällä, tai onko ollut muuta tietolähdettä josta tieto on kaivettu? Useimmiten vanhimmista henkilöistä on merkattu vain syntymävuosi. Vähän epäilyttää kaikkien syntymäaikojen paikkansapitävyys? Paljon noita lähes satavuotiaita henkilöitä ja henkikirjoihin vertaamalla on suuriakin eroja syntymäajoissa?
Kysymys heräsi taas kerran kun tutkin Helga Antintytär Huuskon historiaa. Rippikirjassa (1750-56, Alasotkamo 23) Helka on syntynyt 1669. Hän on kuollut 16.12.1761 (joka on varma tieto Rk 1757-64 Alasotkamo 23 Kärnälä), jolloin iäksi tulee lähes 94 vuotta. Avioon Helka menee rippikirjan ja henkikirjan mukaan noin 1697 ja ensimmäinen lapsi Helkalle syntyy 1699 kun Helka on jo 31 vuotias?
Henkikirjassa Helkan isälle, Antti Huuskolle löytyy vaimo vasta 1676 ja isä on syntynyt noin 1650-55. (Antin isä avioituu noin1650). Jos näihin aikoihin vertaa Helkan syntymäaikaa 1668 olisi isä ollut 15-20 vuotias silloin ja Antti mennyt avioon noin 8 vuotta Helkan syntymän jälkeen? Epäilenkin, että Helkan syntymäaika on kymmenkunta vuotta myöhäisempi, noin 1678?
Tämän pitkän "esipuheen" jälkeen kysymykseni kuuluukin, onko tutkittu noiden syntymäaikojen paikkansapitävyyttä ja miten luotettavia ne on? Miten luotettavia henkikirjojen tiedot on?
Tätä "aprikoi" harrastelija "sukututkija" Martti Korhonen
Tässä muutama merkitsevä seikka syntymätietojen syntymisen luotettavuuden arvioimiseksi:
Ensiksikin asiakirjat, joista oli tietoa vaikea tarkistaa:
- Mielipuoli sytytti kirkon palamaan 1692, jonka vuoksi koottiin kolehtia 1693. Kirkkoa ei liene poltettu isonvihan aikana. Osa kirkonarkistoa lienee palanut 1866 [53]. Kappalaisen pappila paloi 1804. [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset. Genos 3(1932). Täydennys III. Genos 4(1933). Täydennys VIII. Genos 15(1944)]
Siis Sotkamon seurakunnallisia asiakirjoja on osittain tuhoutunut vuosina 1692, 1804 ja 1866, viimeisessä eniten kirkonarkistoa kuten pääkirjoja ja kasteluetteloita ynnä muuta, joissa on ollut seurakuntalaisten syntymäaikoja kirjattuina syntymätapahtumien yhteydessä (kasteet) tai hyvin lähellä niitä hieman jälkikäteen.
Täten kirjattaessa 1750 -luvulla syntymäaikoja rippikirjoihin, on osassa tapauksia ollut sellaisia vanhempia kirkonarkiston tietoja käytettävissä, joita ei ole ollut enää vuosien 1804 ja 1866 jälkeen.
Tuhoista ei näytä olevan kovin tarkkaa tietoa, joten sen arviointi, mikä on asiakirjasta toiseen vietyä tietoa, mikä haastattaelutietoa ja mikä hätäpäisään tehtyä arvailua, on mahdotonta tältä istumalta sanoa.
Joka tapauksessa syntymäaikatiedot ovat luotettavuuden kannalta monentasoisia ja henkilöiden tasoryhmiin kuulumista vaikea määritellä.
Katsotaan sitten miten jämpteiksi tunnettuja miehiä on ollut tietojen kimpussa:
Kirkkoherrat (rajauskriteeri: rippikirjoihin kirjatut syntymävuodet, tuhoajat):
Ericus Andreae Cajanus (1651-91)
Ericus Erici Cajanus (1692-1712)
Isaacus Isaaci Sinius (1714-27)
Abraham Sadenius (1728-34)
Casper Groen (1736-44)
Lars Henrik Backman (1746-55)
Johan Lagus (1756-62)
Johan Frosterus (1764-1809)
...
Karl Benjamin Ståhlberg (1849-67) <- kohtasi arkiston tuhot
Kuhmoniemen kappalaiset ennen kappeliaikaa (kappeliksi 1754):
Andreas Erici Cajanus (-1689)
Isaacus Sinius (1690-1714)
Josephus Ahllund (1714-44)
Joseph Ahllund nuorempi (1745-53)
Kappalaiset:
Ericus Andreae Cajanus (1647-51)
Henricus Johannis Hoffrenius (1652-72)
Ericus Erici Cajanus (1672-91)
Zacharias Uhlbrandt (1693-1714)
Ericus Mathiae Svahn (1714-21)
Ericus Isaaci Sinius (1722-26)
Jacobus Chydenius (1727-34)
Henricus Melanus (1735-62)
Samuel Bohm (1763-85)
Isaac Schroderus (1786-1806)
Ylimääräiset papit ja saarnaajat:
Jakob Frosterus, armovuodensaarnaaja (1734-36)
Isak Sinius, armovuodensaarnaaja (1745)
Samuel Anglén, kirkkoherran apulainen (1747-49)
Daniel Cajanus, kirkkoherran apulainen (1751-58)
Sven Olsbo, kappalaisen apulainen (1755- )
Jakob Frosterus, kirkkoherran apulainen (1790-91)
Gustaf Frosterus, kirkkoherran apulainen (1794-1807)
-----------------
1.
Edellisestä huomataan, että vanhimmat säilyneet tiedot 1750 -luvulla, olivat periytyneet Ericus Andrae ja Ericus Erici Cajanuksilta 1600 -luvun loppupuolelta. Kirkko oli poltettu 1692 juuri Ericuksen tultua kirkkkoherraksi ja hänen oltuaan kappalaisena 20 vuotta sitä ennen. Voidaankin luonnehtia, että Ericus Erici Cajanus oli tärkein lenkki arvioitaessa ennen vuotta 1713 syntyneitä ja kirjattuja tietoja, joita oli säilynyt 1750 -luvulle asti, mutta jotka ovat tuhoutuneet ennen vuotta 1867.
Pitäisi perehtyä Ericuksen työskentelytapoihin, siihen, kuinka pedanttinen hän oli ja oliko hänellä "lukkarinrakkautta" henkilörekisterin ylläpitoon ilman, että Gezeliuksen tarvitsi ruoskia selkään. Cajanus -nimi takaa sen, että hänellä oli joka tapauksessa "rautainen" paikallistuntemus ja hän tunsi käytännössä hyvin kaikki pitempään Sotkamossa asuneet ihmisolennot.
Tämä oli ensimmäinen kriittinen pointti syntymätietojen osalta.
2. Toinen kriittinen pointti ovat tietysti sen jakson kirkonarkistojen ylläpitäjät:
Lars Henrik Backman (1746-55)
Johan Lagus (1756-62)
Joseph Ahllund nuorempi (1745-53)
Henricus Melanus (1735-62)
Daniel Cajanus, kirkkoherran apulainen (1751-58)
Tuossa on yksi tärkeä pointti, kuinka hyvin Daniel Cajanuksella on pelannut yhteistyö kirkkoherrojen Backmanin ja Laguksen kanssa. Ainakin hän on ollut Backmanin vävy, joten suhteissa on enemmän kuin pelkkää virkaa ja nähtävästi ne ovat olleet joka tapauksessa lämpimät, kun näin pitkälle on menty. Positiivinen vaikutus, sanoisin. Backmanin esivanhemmat johtavat mm. Vaasaan, Laihialle ja Isoonkyröön, joissa tarkan markan perinteet ja kieli keskellä suuta ovat olleet kautta aikain kunniassaan ja Laguksellakin on ollut sukuyhteyksiä samoille seuduille, ja siten varmaankin niiden parhaita perinteitä on omaksunut. Siten kirkkoherrat ovat olleet erittäin jämptejä miehiä ja heidän apulaisensa Cajanus paikallisasiantuntija, jota ei ole ollut helppoa vetää nenästä. Kirkoherrojen appi Abraham Frosterus on ollut Ericus Johannis Cajanuksen vävy. Tämä on myös hyvä juttu tietojen kannalta.
Sinun kannattaa arvioida esiintulleita pappismiehiä myös opintojen ja opinnäytteitten sekä harrastusten kautta. Kustakin löytyy varmasti jotain valaisevaa, joka auttaa luomaan kuvaa heistä henkilörekisterien ylläpitäjinä.
terv Matti Lund
Kiitos valaisevasta tiedosta. Loppupäätelmä kuitenkin lienee, että paljon syntymäajoista on tehty "noin" arviolla. Joten omaakin harkintaa kannattaa käyttää näiden vuosilukujen tulkitsemisessa.
Kiittäen Martti K
Matti Lund
17.12.10, 17:48
Kiitos valaisevasta tiedosta. Loppupäätelmä kuitenkin lienee, että paljon syntymäajoista on tehty "noin" arviolla. Joten omaakin harkintaa kannattaa käyttää näiden vuosilukujen tulkitsemisessa.
Kiittäen Martti K
Viestini ei nähtävästi oikein mennyt perille.
Toisaalta vaikka on mahdoton esittää eksakteja lukuja virheistä ja niiden laadusta, niin vaikuttaa pika-analyysini perusteella siltä, että Sotkamon kirkonkirjojen pitäjinä oli henkilöitä, jotka välttivät (osa jyrkästikin) arvailua ja useammilla oli joka tapauksessa kyky arvata aika lailla oikein.
Tekeville kuitenkin aina sattuu, joten eivät nämäkään miehet Sotkamossa täysin kyenneet virheiltä välttymään.
Rohkenisin sanoa asian kuitenkin niin, että karkeimmat virheet olivat enimmäkseen lapsuksia, kirjausvirheitä, eikä suinkaan vääriä arvauksia. Vääriä arvauksia saattoi olla lähinnä aivan ikäloppujen päässä.
Mielipiteeni on perusteltavissa "monelta kantilta", mutta ennen muuta henkiveron perinnän kannalta tietyissä ikäryhmissä:
Se kenestä täytyi ryhtyä maksamaan henkiveroa, piti tietää tarkasti ja se, kenet täytyi korkean ikänsä vuoksi vapauttaa henkiveron maksusta, piti tietää tarkasti. Toisaalta, kun ollaan itärajan tuntumassa ja Kainuussa, näissä asioissa saatettiin valehdellakin (Etelä-Pohjanmaalla sellainen valehtelu ei tullut kuuloonkaan).
Ei tätä verotusta perustettu arvailuun, vaan siihen, että kirkkoherrat ylläpitivät syntymätietoja oikein. Henkiveron maksamatta jättämisestä tuli 1700 -luvun alussa 40 markan sakko. Toisaalta kaksinkertainen henkiveron perintä tai verosta vapautetun yli-ikäisen ottaminen vahingossa uudestaan henkiveroperinnän piiriin herätti suurta närkästystä ja ruuhkaa käräjillä. Papin intressinä oli välttää tällaisia tilanteita eli se innosti pitämään henkilörekisteriä oikeellisena.
Edellisestä vedän sen päätelmän, että säntilliset papit pitivät yllä muistilapuilla oman alueensa henkilörekisteriä paljon ennen kuin se tuli kirkokirjojen pidossa pakolliseksi ja jos kirkonkirjoja tuhoutui, tietoja oli joka tapauksessa jonkin verran kirjattu muistilapuille, sellaisillekin, jotka olivat papin kotona piironginlaatikossa eikä tuhoutuneessa kirkonarkistossa (pappilassa tai sakastissa).
Edellä mainitsin henkiveron kannalta kriittiset ikäryhmät. Jos niiden tiedot olivat papilla virheellisiä, hän oli pian riidoissa koko seurakuntansa kanssa.
Ei ollut niin nuukaa kirjata 80 -vuotias 90 -vuotiaaksi, mutta 70 -vuotiaan kirjaaminen 60 -vuotiaaksi tai 15 -vuotiaan kirjaaminen 20 -vuotiaaksi oli paha juttu ja toi papille vihamiehiä rahvaan parissa. Sitä paitsi papin piti valvoa, ettei tule vihkimään ketään laittomassa iässä ja pitää valmius antaa papintodistus naimisen poikkeuslupaa varten. Tietoja piti tämänkin takia pitää kunnossa tässä ikäryhmässä, jottei olisi saanut arkkipiispasta ja maaherrasta itselleen vihamiehiä, tai kilpailijoille ilmaisia aseita virkojen tavoittelussa.
terv Matti Lund
Saattoihan olla että rekisterinpitäjät yritti parhaansa mukaan pitää jonkinlaista rekisteriä alaisistaan, mutta epäilyjä herättää tuo runsas liki satavuotiaiten määrä? Olihan maassa silloin monta nälkävuotta, samoin sotia. Myöhemmin kun kirjanpito tarkentui noita 80-90 vuotiaita löytyy huomattavasti vähemmän? Joten edelleenkin suhtaudun varauksella noihin ensimmäisten rippikirjojen ikätietoihin.
Terveisin Martti K
Viestini ei nähtävästi oikein mennyt perille.
Toisaalta vaikka on mahdoton esittää eksakteja lukuja virheistä ja niiden laadusta, niin vaikuttaa pika-analyysini perusteella siltä, että Sotkamon kirkonkirjojen pitäjinä oli henkilöitä, jotka välttivät (osa jyrkästikin) arvailua ja useammilla oli joka tapauksessa kyky arvata aika lailla oikein.
Tekeville kuitenkin aina sattuu, joten eivät nämäkään miehet Sotkamossa täysin kyenneet virheiltä välttymään.
Rohkenisin sanoa asian kuitenkin niin, että karkeimmat virheet olivat enimmäkseen lapsuksia, kirjausvirheitä, eikä suinkaan vääriä arvauksia. Vääriä arvauksia saattoi olla lähinnä aivan ikäloppujen päässä.
Mielipiteeni on perusteltavissa "monelta kantilta", mutta ennen muuta henkiveron perinnän kannalta tietyissä ikäryhmissä:
Se kenestä täytyi ryhtyä maksamaan henkiveroa, piti tietää tarkasti ja se, kenet täytyi korkean ikänsä vuoksi vapauttaa henkiveron maksusta, piti tietää tarkasti. Toisaalta, kun ollaan itärajan tuntumassa ja Kainuussa, näissä asioissa saatettiin valehdellakin (Etelä-Pohjanmaalla sellainen valehtelu ei tullut kuuloonkaan).
Ei tätä verotusta perustettu arvailuun, vaan siihen, että kirkkoherrat ylläpitivät syntymätietoja oikein. Henkiveron maksamatta jättämisestä tuli 1700 -luvun alussa 40 markan sakko. Toisaalta kaksinkertainen henkiveron perintä tai verosta vapautetun yli-ikäisen ottaminen vahingossa uudestaan henkiveroperinnän piiriin herätti suurta närkästystä ja ruuhkaa käräjillä. Papin intressinä oli välttää tällaisia tilanteita eli se innosti pitämään henkilörekisteriä oikeellisena.
Edellisestä vedän sen päätelmän, että säntilliset papit pitivät yllä muistilapuilla oman alueensa henkilörekisteriä paljon ennen kuin se tuli kirkokirjojen pidossa pakolliseksi ja jos kirkonkirjoja tuhoutui, tietoja oli joka tapauksessa jonkin verran kirjattu muistilapuille, sellaisillekin, jotka olivat papin kotona piironginlaatikossa eikä tuhoutuneessa kirkonarkistossa (pappilassa tai sakastissa).
Edellä mainitsin henkiveron kannalta kriittiset ikäryhmät. Jos niiden tiedot olivat papilla virheellisiä, hän oli pian riidoissa koko seurakuntansa kanssa.
Ei ollut niin nuukaa kirjata 80 -vuotias 90 -vuotiaaksi, mutta 70 -vuotiaan kirjaaminen 60 -vuotiaaksi tai 15 -vuotiaan kirjaaminen 20 -vuotiaaksi oli paha juttu ja toi papille vihamiehiä rahvaan parissa. Sitä paitsi papin piti valvoa, ettei tule vihkimään ketään laittomassa iässä ja pitää valmius antaa papintodistus naimisen poikkeuslupaa varten. Tietoja piti tämänkin takia pitää kunnossa tässä ikäryhmässä, jottei olisi saanut arkkipiispasta ja maaherrasta itselleen vihamiehiä, tai kilpailijoille ilmaisia aseita virkojen tavoittelussa.
terv Matti Lund
Piispa Johan Gezelius nuorempi ei pitänyt Sotkamon kappalaista (ainakin vuodesta 1673) Erik Erikinpoika Cajanusta (* n. 1650 Sotkamo, † 1712 Sotkamo) sopivana kirkkoherran virkaan isänsä Erik Andersinpoika Cajanus (* n. 1628 Paltamo, † 1691 Sotkamo) jälkeen 1691 velttouden ja saamattomuuden tähden, koska viimeisessä tarkastuksessa oli käynyt ilmi, että "yhteisen kansan opetuksesta ja oikean kirkollisen elämän teroittamisesta oli huolehdittu liian vähän". Myös Paltamon kirkkoherra Johan Andersinpoika Cajanus (* 19.12.1626 Paltamo, † 13.5.1703 Paltamo) oli tästä veljenpoikaa huomauttanut. Joten kirjanpito on voinut mennä sekaisin Sotkamossa kirkon ja pappilan tuhopolton jälkeen.
Iisalmen nimismiehen Samuel Andersinpoika Cajanuksen vaimon Anna Mattsintytär Laukkataren veljenpoika Anders Pehrinpoika Laukkanen tuomittiin Sotkamon talvikäräjillä 5.-6.2.1692 kuolemaan Sotkamon kirkon ja pappilan tuhopoltosta 1691. Tuhopolttoa ennen hän oli uhonnut ”kyllä Sipon luut kerran pitää paistuman”, tarkoittaen äskettäin (1691) kuollutta Sotkamon kirkkoherraa Erik Andersinpoika Cajanusta.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.