ehjelt
08.12.10, 16:02
Hei
Onko Forumissa ketään, joka tuntisi miekan valmistustekniikan 1600-luvulla?
Tähän kysymykseen olen törmännyt siksi, että yritän selvittää Hjelt-nimen alkuperää. Kantaisämme Börjel Björnsson oli Turussa ensin kisälli Nils-sorvarin palveluksessa. Saatuaan sorvarimestarin oikeudet 1680-luvulla hän alkoi käyttää sukunimeä, joka aluksi kirjoitettiin muodossa Hielt tai Hielth.
Kahdessa kirjassa on nimi varauksella liitetty vanhaan norjankieliseen sanaan hjaltn, joka tarkoittaa miekan kahvaa (svärdfäste). SAOB:stä löytyy ruotsinkielinen vastine, hakusana hjalt (ks. alla). Mielenkiintoisia ovat ko. sanan vanhat kirjoitusasut. Eikä ole kaukaa haettu, että sanat vastaavat toisiaan: hielt ~ hjalt ~ hjält ~ hjelt.
Mutta mitä tekemistä (puu)sorvarilla on miekan kahvan kanssa?? Sen verran olen saanut selville, että metallisen kahvaosan eli ruotin ympärille tehtiin puusta tai luusta paksunnos, mutta tekikö sen joku muu käsityöläinen kuin miekan takonut tekijä?
SAOB:
HJALT jal⁴t, förr äv. HJÄLT, sbst.¹, n.; best -et; pl. ==; stundom HJALTE jal³te², förr äv. HJÄLTE, sbst.¹, n.; best. -et; pl. -en. ( hjalt 1885 osv. hjalte (hi-) 1663–1927. hjaltet, sg. best. 1825 osv. hjält 1538 (: hielt)– 1891. hjälte 1872 (arkaiserande). hjältet (hi-), sg. best. BUREUS Suml. 37 (c. 1600; angivet ss. folkspråk på Mörkön i Södermanl.), HILDEBRAND Isl. 202 1883; arkaiseranden
[fsv. hiält, n. (o. f.?), svärdsknapp, svärdsfäste (jfr sv. dial. jält, m., ring på hjulaxel m. m.), motsv. (de delvis med annat stamslut bildade) fd. hiæltæ, f., hialt, n., dan. o. nor. hjalte, hjalt, isl. hjalt, n., hjǫlt, f., parerstång, svärdsknapp, ofta i pl. (hjǫlt) om dessa i förening, fsax. helta, hilt, mnt. hilte, mnl. helt(e), fht. helza, mht. helze, feng. hilt(e), eng. hilt, handtag, hjalt; möjl. eg.: (gm klyvning frånskilt) trästycke, o. besläktat med t. holz, trä, m. fl. (se HOLT, sbst.¹). I sv. är ordet i nyare tid upptaget från isl. i former med hja-, som stundom ombildats till hjä- i överensstämmelse med den vanl. utvecklingen i sv. av ljudförb. hja-]
[HJALT 0]
(i fråga om ä., i sht forntida, förh. i Norden) hist. o. arkeol. på svärd: fäste för handen, handtag; svärdsfäste; äv.: svärdsknapp resp. parerstång (l. om båda i förening). VarRerV 35 (1538). Hjaltet var hamradt af guld. TEGNÉR (WB) 5: 21 (1825). Fornv. 1908, s. 221. jfr SVÄRDS-HJALT.
Onko Forumissa ketään, joka tuntisi miekan valmistustekniikan 1600-luvulla?
Tähän kysymykseen olen törmännyt siksi, että yritän selvittää Hjelt-nimen alkuperää. Kantaisämme Börjel Björnsson oli Turussa ensin kisälli Nils-sorvarin palveluksessa. Saatuaan sorvarimestarin oikeudet 1680-luvulla hän alkoi käyttää sukunimeä, joka aluksi kirjoitettiin muodossa Hielt tai Hielth.
Kahdessa kirjassa on nimi varauksella liitetty vanhaan norjankieliseen sanaan hjaltn, joka tarkoittaa miekan kahvaa (svärdfäste). SAOB:stä löytyy ruotsinkielinen vastine, hakusana hjalt (ks. alla). Mielenkiintoisia ovat ko. sanan vanhat kirjoitusasut. Eikä ole kaukaa haettu, että sanat vastaavat toisiaan: hielt ~ hjalt ~ hjält ~ hjelt.
Mutta mitä tekemistä (puu)sorvarilla on miekan kahvan kanssa?? Sen verran olen saanut selville, että metallisen kahvaosan eli ruotin ympärille tehtiin puusta tai luusta paksunnos, mutta tekikö sen joku muu käsityöläinen kuin miekan takonut tekijä?
SAOB:
HJALT jal⁴t, förr äv. HJÄLT, sbst.¹, n.; best -et; pl. ==; stundom HJALTE jal³te², förr äv. HJÄLTE, sbst.¹, n.; best. -et; pl. -en. ( hjalt 1885 osv. hjalte (hi-) 1663–1927. hjaltet, sg. best. 1825 osv. hjält 1538 (: hielt)– 1891. hjälte 1872 (arkaiserande). hjältet (hi-), sg. best. BUREUS Suml. 37 (c. 1600; angivet ss. folkspråk på Mörkön i Södermanl.), HILDEBRAND Isl. 202 1883; arkaiseranden
[fsv. hiält, n. (o. f.?), svärdsknapp, svärdsfäste (jfr sv. dial. jält, m., ring på hjulaxel m. m.), motsv. (de delvis med annat stamslut bildade) fd. hiæltæ, f., hialt, n., dan. o. nor. hjalte, hjalt, isl. hjalt, n., hjǫlt, f., parerstång, svärdsknapp, ofta i pl. (hjǫlt) om dessa i förening, fsax. helta, hilt, mnt. hilte, mnl. helt(e), fht. helza, mht. helze, feng. hilt(e), eng. hilt, handtag, hjalt; möjl. eg.: (gm klyvning frånskilt) trästycke, o. besläktat med t. holz, trä, m. fl. (se HOLT, sbst.¹). I sv. är ordet i nyare tid upptaget från isl. i former med hja-, som stundom ombildats till hjä- i överensstämmelse med den vanl. utvecklingen i sv. av ljudförb. hja-]
[HJALT 0]
(i fråga om ä., i sht forntida, förh. i Norden) hist. o. arkeol. på svärd: fäste för handen, handtag; svärdsfäste; äv.: svärdsknapp resp. parerstång (l. om båda i förening). VarRerV 35 (1538). Hjaltet var hamradt af guld. TEGNÉR (WB) 5: 21 (1825). Fornv. 1908, s. 221. jfr SVÄRDS-HJALT.