Tapani Kovalaine
06.12.10, 12:29
SUKUSUTKIMUKSIA ELÄVÄSTÄ MALLISTA
Tarkasti ja huolellisesti tehty sukututkimus on parhaimmillaan kuin taideteos, jossa kaikki on kohdallaan. Mutta mitenkäs käy, jos yrittää tehdä sukututkimuksen elävästä mallista ja käyttämättä lainkaan arkistoja tai muita tietolähteitä. Tulos jää kovin kauaksi suvun todellisesta olemuksesta ja tuollaista tutkimusta onkin syytä kutsua nimellä sukusutkimus.
Olen koonnut vuosien varrella eteen osuneita sukusutkimuksia. Lukija voi niiden perusteella todeta, että kovinpa antavat suvun toiminnasta ja sukuun kuuluvista henkilöistä vajanaisen, valheellisen ja väärän kuvan, sillä tämmöisiä (hyvin usein alkusointuihin perustuvia) ne ovat, ne katoavan kansanperinteen kukkaset:
Punottaa kun Puumalaisen nenä pakkasessa.
Yhtä maata kun Mannisen mukulat.
Huono muisti kun Karjalaisen kanalla.
Oottako nähny Summasen suuttuvan ja Jalanteen juoksevan?
Hulluja on yhekseekymmentä yheksee lajia ja Huopalan huimat piälle.
Harvinaista kun Havukkalassa ryynivelli.
Ei soa selevee enempee kun Sonnilan setän silimästä.
Piliveen paukahti kun Patrosen humala.
Itikoilla iliman pilas, Huapovuaran Karttusilla, Martonvuaran Tanskasilla.
Tottuu kun Toivanen vein vettoon.
Monosii on monta miestä, vuan ei yhtään oivallista.
Sukunimi suun ympäri ku Partasilla.
Kukkonen Kolilta, Seppänen selän takkoo.
Nevalainen neuvon keksi, laski laukulla mäkeä.
Tönkkö kuin Mönkkösen jänis.
Tuhisoo kun Turusen härkä Heikin heinäpellolla.
Ahosella on aikaa, Pennasella päiviä.
Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen -
kolmonen, nelonen ja Makkosen hevonen.
Sotkeutuu kun Summanen housuihinsa.
Kiihtyy kun Koposen kuolema.
Puita piisiin, sano Siekkinen helevetissä.
Kelpo neuvot Kervisellä, yks verkko vaan ei venettä.
Hävettää ja pelottaa kun Hartikaista hyvä ruoka.
Jäi kun Jämsän äijä taivaasta.
Män sivu suun kun Ropposen rippi.
Viiminen vipale Sinkkosen sianlihasta.
Elä hättäile, anna Hiltusen hättäillä.
Paissuu kun Pekkalan pojan virsikirja.
Niin kun näättä, mie oon Määttä.
Ol ennen leipee meilläin, vaan ne syötiin pois, sano Pussinen pula-aikana.
Vahtoo kun vahingonlaukausta, sano Malinen veljelleen.
On pahimmoillaan kun Mertasen munat, ei kouraan sovi eikä kahtakaan tule.
Elä huoli Huttunen, jänis on verkossa.
Hyttinen hyvä mies - lapset vielä paremmat.
Heikkissii enin helevetissä, toinen kimppu Kinnussii.
Nousoo ja laskee ku Juntusen paita.
Kyllä se minut tuntoo, sano Hintikka pässiään.
Mänpäs kokkiisina kun Sorvaliinin tytön neitsyys.
Sillä siisti kun Pulukkisen poikiin tappelu.
Män maistellessa kun Väyrysen Marin rieskat.
Monet on Moilasen konstit.
Täys kun Vänskälän hiäpöytä - ei ou veihille tilloo.
Kilpeläinen kiltti poika, mies metsän kävijä, uros korven kolkuttaja.
Sammoo mieltä kun Pöyhösen porsaat.
Somimmillaan kun ukko-Turunen kuollessaan.
Vaikka ol silimä takana, ei se kahtonu, sano Karjunen kun katolta putosi.
Tiältä niitä tulloo, sano Kupiainen kiitoksista.
Teko tehty - Putkuri pieksetty! :)
Tarkasti ja huolellisesti tehty sukututkimus on parhaimmillaan kuin taideteos, jossa kaikki on kohdallaan. Mutta mitenkäs käy, jos yrittää tehdä sukututkimuksen elävästä mallista ja käyttämättä lainkaan arkistoja tai muita tietolähteitä. Tulos jää kovin kauaksi suvun todellisesta olemuksesta ja tuollaista tutkimusta onkin syytä kutsua nimellä sukusutkimus.
Olen koonnut vuosien varrella eteen osuneita sukusutkimuksia. Lukija voi niiden perusteella todeta, että kovinpa antavat suvun toiminnasta ja sukuun kuuluvista henkilöistä vajanaisen, valheellisen ja väärän kuvan, sillä tämmöisiä (hyvin usein alkusointuihin perustuvia) ne ovat, ne katoavan kansanperinteen kukkaset:
Punottaa kun Puumalaisen nenä pakkasessa.
Yhtä maata kun Mannisen mukulat.
Huono muisti kun Karjalaisen kanalla.
Oottako nähny Summasen suuttuvan ja Jalanteen juoksevan?
Hulluja on yhekseekymmentä yheksee lajia ja Huopalan huimat piälle.
Harvinaista kun Havukkalassa ryynivelli.
Ei soa selevee enempee kun Sonnilan setän silimästä.
Piliveen paukahti kun Patrosen humala.
Itikoilla iliman pilas, Huapovuaran Karttusilla, Martonvuaran Tanskasilla.
Tottuu kun Toivanen vein vettoon.
Monosii on monta miestä, vuan ei yhtään oivallista.
Sukunimi suun ympäri ku Partasilla.
Kukkonen Kolilta, Seppänen selän takkoo.
Nevalainen neuvon keksi, laski laukulla mäkeä.
Tönkkö kuin Mönkkösen jänis.
Tuhisoo kun Turusen härkä Heikin heinäpellolla.
Ahosella on aikaa, Pennasella päiviä.
Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen -
kolmonen, nelonen ja Makkosen hevonen.
Sotkeutuu kun Summanen housuihinsa.
Kiihtyy kun Koposen kuolema.
Puita piisiin, sano Siekkinen helevetissä.
Kelpo neuvot Kervisellä, yks verkko vaan ei venettä.
Hävettää ja pelottaa kun Hartikaista hyvä ruoka.
Jäi kun Jämsän äijä taivaasta.
Män sivu suun kun Ropposen rippi.
Viiminen vipale Sinkkosen sianlihasta.
Elä hättäile, anna Hiltusen hättäillä.
Paissuu kun Pekkalan pojan virsikirja.
Niin kun näättä, mie oon Määttä.
Ol ennen leipee meilläin, vaan ne syötiin pois, sano Pussinen pula-aikana.
Vahtoo kun vahingonlaukausta, sano Malinen veljelleen.
On pahimmoillaan kun Mertasen munat, ei kouraan sovi eikä kahtakaan tule.
Elä huoli Huttunen, jänis on verkossa.
Hyttinen hyvä mies - lapset vielä paremmat.
Heikkissii enin helevetissä, toinen kimppu Kinnussii.
Nousoo ja laskee ku Juntusen paita.
Kyllä se minut tuntoo, sano Hintikka pässiään.
Mänpäs kokkiisina kun Sorvaliinin tytön neitsyys.
Sillä siisti kun Pulukkisen poikiin tappelu.
Män maistellessa kun Väyrysen Marin rieskat.
Monet on Moilasen konstit.
Täys kun Vänskälän hiäpöytä - ei ou veihille tilloo.
Kilpeläinen kiltti poika, mies metsän kävijä, uros korven kolkuttaja.
Sammoo mieltä kun Pöyhösen porsaat.
Somimmillaan kun ukko-Turunen kuollessaan.
Vaikka ol silimä takana, ei se kahtonu, sano Karjunen kun katolta putosi.
Tiältä niitä tulloo, sano Kupiainen kiitoksista.
Teko tehty - Putkuri pieksetty! :)