Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Sukuseuran tarkoitus: millainen on sinun sukuseurasi?
Varmaan kaikkien sukuseurojen säännöissä lukee: "Sukuseuran tarkoitus on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta jäsentensä keskuudessa."
Ehkä yksinkertaistaen - kolme tarkoitusta ja näkökulmaa: sukututkimus, muistitiedon jne. keruu ja sukujuhlien järjestäminen.
Onko näillä mielestäsi eri painoarvo toisiinsa verrattuna? Suvun vaiheiden selvittäminen mainitaan ensimmäisenä. Onko se tärkein?
Kun uusi sukuseura perustetaan ja sille muodostetaan hallitus, jonka kaikki jäsenet eivät välttämättä ole sukututkimuksesta perillä, saattaa käydä niin, että sukututkimus, muistitiedon keruu jne. jää vähemmälle huomiolle. Ja jos huonosti käy, niin sukututkimukseen ei panosteta ollenkaan. Toimiiko tällainen "kekkerien järjestämisseura" sukuseurana? Jos toiminta keskittyy lähes pelkästään yhteenkuuluvuuden edistämiseen, niin tarvitaanko siihen sukuseuraa (hallitusta pyörittämään toimintaa) erikseen?
Millaisia kokemuksia sinulla on sukuseuran/-rojen toiminnasta? Millainen toiminta on "tasapainossa"?
Tiedättekö sukuseuroja, joissa ei tehtäisi lainkaan sukututkimusta vaan toiminta on ainoastaan sukutapaamisten järjestämistä?
Varmaan kaikkien sukuseurojen säännöissä lukee: "Sukuseuran tarkoitus on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta jäsentensä keskuudessa."
Ehkä yksinkertaistaen - kolme tarkoitusta ja näkökulmaa: sukututkimus, muistitiedon jne. keruu ja sukujuhlien järjestäminen.
Onko näillä mielestäsi eri painoarvo toisiinsa verrattuna? Suvun vaiheiden selvittäminen mainitaan ensimmäisenä. Onko se tärkein?
Kun uusi sukuseura perustetaan ja sille muodostetaan hallitus, jonka kaikki jäsenet eivät välttämättä ole sukututkimuksesta perillä, saattaa käydä niin, että sukututkimus, muistitiedon keruu jne. jää vähemmälle huomiolle. Ja jos huonosti käy, niin sukututkimukseen ei panosteta ollenkaan. Toimiiko tällainen "kekkerien järjestämisseura" sukuseurana? Jos toiminta keskittyy lähes pelkästään yhteenkuuluvuuden edistämiseen, niin tarvitaanko siihen sukuseuraa (hallitusta pyörittämään toimintaa) erikseen?
Millaisia kokemuksia sinulla on sukuseuran/-rojen toiminnasta? Millainen toiminta on "tasapainossa"?
En tiedä sukuseuraa jossa ei ole sukututkimus ja suvun vaiheitten selvitystä pääroolissa, sukujuhlien järjestäminen tulee noitten lisäksi vähän niinkun kaupanpäälle.
Voin hyvinkin kuvitella että perustavassa kokouksessa valinnat menee enimmäkseen niin, että hyväksytään niitä joka joku ensimmäiseksi ehdottaa, sillä varjolla että ei itse joutuisi hallitukseen ja tekemään jotain.
Perustavassa kokouksessa puheenjohtajan valinnalla on suuri merkitys, koska kuten muissakin seuroissa, puheenjohtaja ja sihteeri ovat ne kantavat voimat jotka määritttelee miten seura kehittyy.
Pitkän päälle seura kyllä kehittyy siten että hallitukseen/sukuneuvostoon valikoituu ne henkilöt jotka todella ovat kiinnostuneita suvun vaiheitten tutkimuksesta, juhlien järjestämisen lisäksi.
Eli ne tahot jotka ovat päättäneet perustaa sukuseura, joutuvat jo ennen perustavaa kokousta tekemään jonkunverran myyrän työtä taustalla, jotta perustavassa kokouksessa asiat menee siten kun on ajateltu.
Hallituksen/sukuneuvoston toimikauttakin kannattaa harkita kun luodaan seuran säännöt, koska tämä on pitkäjänteistä työtä.
Jos seuran johtoporras vaihtuu vuosittain, niin heillä on vaikeata toteuttaa monia asioita ja projekteja, koska vapaehtoistoimintaan perustuva seuratoiminta vaatii vuotta pitkäaikaisempaa toimintajaksoa. Mielestäni 5-vuotis toimikausi seuran johdolle on aika joka antaa heille mahdollisuuden oikeasti tehdä jotain seuran hyväksi.
Lasse Holm
Calamnius Sukuseuran sukuneuvoston pj.
Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen
Borgånejdens Släkt- och bygdeforskare rf. hallituksen varajäsen
Kiitos Lasse vastauksesta. Noinhan se juurikin tuntuisi menevän. :)
En hoksannut tuossa edellisen yhteydessä kysyä, että jos sukuseuralla on vain yksi sukututkija, niin onko yleensä niin, että hän joutuu tekemään kaiken työn itse vai onko hänellä jotain suvun jäsenistä koottua ryhmää tukena. Katselin sukuseurojen sivuja, ja joissakin oli sukututkija(t) mainittu, yleensä useampi kuin yksi (siinä otoksessa).
Jotkut sukuseurat olivat maininneet sukututkimuksen tavoitteissa jonkinlaisten ryhmien muodostamisen suvun/sukuhaarojen jäsenistä, jotka avustavat "kentällä", mutta mitenköhän menee käytännössä... Tuntuu ainakin omissa muistitiedonkeruuyritelmissäni menneen metsään, kun ei ketään tunnu kiinnostavan - mutta toisaalta toivotaan jotain julkaisua. Harmi, etten pysty näkemään ihmisten muistijälkiä. ;)
Kiitos Lasse vastauksesta. Noinhan se juurikin tuntuisi menevän. :)
En hoksannut tuossa edellisen yhteydessä kysyä, että jos sukuseuralla on vain yksi sukututkija, niin onko yleensä niin, että hän joutuu tekemään kaiken työn itse vai onko hänellä jotain suvun jäsenistä koottua ryhmää tukena. Katselin sukuseurojen sivuja, ja joissakin oli sukututkija(t) mainittu, yleensä useampi kuin yksi (siinä otoksessa).
Jotkut sukuseurat olivat maininneet sukututkimuksen tavoitteissa jonkinlaisten ryhmien muodostamisen suvun/sukuhaarojen jäsenistä, jotka avustavat "kentällä", mutta mitenköhän menee käytännössä... Tuntuu ainakin omissa muistitiedonkeruuyritelmissäni menneen metsään, kun ei ketään tunnu kiinnostavan - mutta toisaalta toivotaan jotain julkaisua. Harmi, etten pysty näkemään ihmisten muistijälkiä. ;)
En tietysti pysty, enkö voi vastata kaikkien sukuseurojen puolesta, mutta näppituntuma on että usein on niin että on vain yksi tai kaksi henkilöitä joka oikeasti tutkii sukuansa. Riippuen seurojen tavasta organisoitua tutkimus ja sen tulokset nousevat pintaan tai ei.
Omat kokemukset ovat varsin positiiviset, omassa Holm suvussa on ainakin kolme jotka aidosti kiinnostaa selvittää suvun vaiheita. Calamnius seurassa meitä on neljä ihmistä jotka aktiivisesti tutkii sukua tai osa siitä. Porvoon porvarisuvusta Holm ei olla vielä saatu aikaan oma sukuseura, ehkä lähitulevaisuudessa. Calamnius seura vietti viime kesänä jo 60v juhlavuotta.
Tutustu sukuuni seuraavilla webbisivuilla: http://www.the-holms.org ja http://www.calamnius.fi
Nämä minun molemmat suvut ovat levitttäytyneet laajasti ympäri maapalloa. Siitä olemme laatinut kartat jotka löydät tältä sivulta: http://www.velhola.com/maps.htm , katso sivun kaksi ensimmäistä linkkiä, ja malta odottaa että kaikki paikat ovat latautuneet.
Kartat kertovat millä alueilla tänä päivänä löytyy sukulaisiamme, tämä on aika usein herättänyt muittein sukulaisten kiinnostus sukuun koska he eivät ole ymmärtänyt että heillä voi olla sukulaisia myös Suomen ulkopuolella.
Kun mainitset sukuhaaroja, niin kannattaa miettiää kuinka paljon niitä todellisuudessa on. Mitä lähempää nykyaikaa lähdetään liikkeelle sitä vähemmän haaroja on. Omassa Calamnius tapauksessa haaroja on valtavasti, katso http://www.sursill.net/petrus.htm näitä ei enää pysty ylläpitämään ilman muitten sukulaisten apua.
Ennen joulukuun puoltaväliä ilmestyy uusi numero Calamnius Uutisista webbisivuillamme, käy katsomassa, ja jos sukusi miteenkään liitty, kerro siitä meille.
Lasse
Matti Lund
26.11.10, 12:53
Kiitos Lasse vastauksesta. Noinhan se juurikin tuntuisi menevän. :)
En hoksannut tuossa edellisen yhteydessä kysyä, että jos sukuseuralla on vain yksi sukututkija, niin onko yleensä niin, että hän joutuu tekemään kaiken työn itse vai onko hänellä jotain suvun jäsenistä koottua ryhmää tukena. Katselin sukuseurojen sivuja, ja joissakin oli sukututkija(t) mainittu, yleensä useampi kuin yksi (siinä otoksessa).
Jotkut sukuseurat olivat maininneet sukututkimuksen tavoitteissa jonkinlaisten ryhmien muodostamisen suvun/sukuhaarojen jäsenistä, jotka avustavat "kentällä", mutta mitenköhän menee käytännössä... Tuntuu ainakin omissa muistitiedonkeruuyritelmissäni menneen metsään, kun ei ketään tunnu kiinnostavan - mutta toisaalta toivotaan jotain julkaisua. Harmi, etten pysty näkemään ihmisten muistijälkiä. ;)
Tietysti jonkinlainen selvitys on ollut pohjalla, kun sukuseuroja on perustettu, enimmäkseen se on päällimmäisenä ja tutkimus keskeistä seurassa. Moni seura taitaa olla enemmänkin jonkin intomielisen tutkimusharrastajan aikaansaannos.
Näyttäisi olevan myös sukuseuroja, joissa tutkimus on ollut yhden intomielen varassa ja kun hän on poismennyt, ketään ei ole tullut tilalle. Tätä kuvastaa se, että joissakin seuroissa tutkimus on jämähtänyt johonkin 50-60 vuoden takaiseen tilanteeseen eikä ole siitä piiruakaan edistynyt.
Kaiketi jokaiselle sukuseuralle on nimetty tutkimusvastaava, mutta on vanhojakin sukuseuroja, joissa tutkimusvastaava ei ole varsinaisesti tutkimuksen harrastaja, vaan jos seurassa on haluttu jotain täydennystä tai päivitystä sukutietoihin, hän on teettänyt sellaisen alihankintana jollain tutkijalla, joka ei ole kuulunut sukuseuraan.
Mutta on mielestäni myös sellaisia sukuseuroja, joissa tutkimus on jäänyt ennemminkin välttämätömäksi pahaksi, jota on vähäsen pitänyt harjoittaa, jotta seuran jäsenyysoikeus on voitu määrittää jonkin kantahenkilön jälkeläisille.
Ei tässä mitään moitittavaa muuten ole, mutta aika usein tällainen lähtöselvitys on ollut suoraan sanoen hutera ja perustunut paljolti perimätietoihin, joissa on osa ollut aika pielessä tai osa ihan pelkkää puppuakin. Näistä perinneuskomuksista on sitten pidetty kynsin hampain kiinni eikä ole hyväksytty aikalaisasiakirjoihin perustuvia oikaisuja perättömiin tietoihin. Kun sitten eräissä tapauksissa aivan perättömät uskomukset on esitetty tasa-arvoisina tietoina asiakirjanäyttöjen kanssa niin, että asiakirjanäyttö ei voi kumota perimätiedon perättömyyksiä, on se merkki juuri siitä, ettei seurassa ole ketään, joka osaisi asioita varsinaisesti selvittää.
Sukuseura on jopa elänyt niin omalla sivuraiteellaan tiedon suhteen, ettei ole noteerannut mitään uutta julkaistua tutkimusta, joka on sattumoisin käsitellyt paljolti sitäkin sukua ja samalla oikaissut edes sitä tarkoittamatta sukuseuran vääriä tietoja.
terv Matti Lund
Nämä minun molemmat suvut ovat levitttäytyneet laajasti ympäri maapalloa. Siitä olemme laatinut kartat jotka löydät tältä sivulta: http://www.velhola.com/maps.htm , katso sivun kaksi ensimmäistä linkkiä, ja malta odottaa että kaikki paikat ovat latautuneet.
Kartat kertovat millä alueilla tänä päivänä löytyy sukulaisiamme, tämä on aika usein herättänyt muittein sukulaisten kiinnostus sukuun koska he eivät ole ymmärtänyt että heillä voi olla sukulaisia myös Suomen ulkopuolella.
Lasse
Otatteko yhtä lailla tiedotuksessa/toiminnassa huomioon nämä ulkomailla asuvat sukulaiset kuin Suomessa asuvatkin?
Otatteko yhtä lailla tiedotuksessa/toiminnassa huomioon nämä ulkomailla asuvat sukulaiset kuin Suomessa asuvatkin?
Tämä on pyrkimys. Olemme siirtyneet sähköiseen tiedotukseen, joten kaikki jäsenet jotka ovat ilmoittaneet sähköpostinsa meille saavat tiedotteet sähköisesti. Ne vanhemmat jäseneet jolla ei ole tietokonetta ja nettiä, saavat toki tiedotteet perinteisellä postilla. Ne sukuun kuuluvat jotka eivät ole jäseniä pystyvät lukemaan tärkeimmät tiedot nettisivuiltamme. Calamniusten sivut ovat kolmella kielellä.
Lasse
Otatteko yhtä lailla tiedotuksessa/toiminnassa huomioon nämä ulkomailla asuvat sukulaiset kuin Suomessa asuvatkin?
Kyllä molemmissa. Toisessa ehkä enemmän, koska on niin paljon tietoa rajantakaisista sukulaisista ja he ovat kiinnostuneita suvustaan.
Niin ja voipa sukuseuran yksi tärkeä tarkoitus olla se, että sitä kautta löytää kadonneita ( esim tänne rajantaakse jääneitä) sukulaisia. Ainakin Lesosissa se on nähty tärkeäksi ja onkin saatu yhteyksiä sukulaisiin niin Suomen, Venäjän, Ruotsin ja Norjan puolella.
Niin ja voipa sukuseuran yksi tärkeä tarkoitus olla se, että sitä kautta löytää kadonneita ( esim tänne rajantaakse jääneitä) sukulaisia. Ainakin Lesosissa se on nähty tärkeäksi ja onkin saatu yhteyksiä sukulaisiin niin Suomen, Venäjän, Ruotsin ja Norjan puolella.
Pitää tosiaan vielä mainita sama kun Sari, sen jälkeen kun saatoimme nettisivustomme ajantasalle muutama vuosi sitten, olemme saaneet yhteyttä moniin meille tuntemattomiin suvun haaroihiin.
Tämän vuoksi meillä oli myös viime keväänä pieni artikkeli Amerikassa ilmestyvässä Finnish American Reporter lehdessä jossa kerrrottiin suvusta ja kesän sukuseuran 60 vuotis juhlista.
Olemme myöskin perustanut ryhmän FaceBookiin suvulle, ja sitäkin kautta ollan myöskin löydetty uusia ennestään tuntemattomia sukulaisia. FaceBookin kautta saa kontaktin varsinkin nuorempiin sukulaisiin, tänä päivänä on yllättävän paljon nuorempia jotka haluavat tietää omasta suvusta, varsinkin kun väki on levinnyt pois omista kotiseuduilta.
Lasse
Sami Lehtonen
26.11.10, 20:25
Itse olen törmännyt myös sukuseuraan, jolla ei ole lainkaan aktiivista sukututkijaa. Homma oli lähtenyt vuosikymmeniä aiemmin liikkeelle valmiista selvityksestä ja lisäksi yksi tutkija oli vuosien varrella täydentänyt tietoja. Yhden tutkijan siirtyminen ajasta ikuisuuteen vei sukuseuran tässä suhteessa täysin tyhjän päälle.
Itse toimin aktiivisesti Markkulan sukuseurassa ja siellä on hallituksessakin useampi tutkijajäsen. Melko pitkästä taipaleesta huolimatta tänä vuonna kantaparin lapsikatras on kokenut jonkinlaisen "puhdistumisen". Toisin sanoen, se muoto, jossa kyseinen perhekunta oli tähän asti julkaisuissa ja muissa ollut, ei omannutkaan tukea asiakirjalähteistä - oli otettava saha käteen ja poistettava ylimääräisiä oksia. Luojan lykky oli, ettei sahalla tarvinnut kajota sellaisiin haaroihin, jotka olisi selvitetty tähän päivään ja joissa olisi ollut sukuseuran jäseniä. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi joissakin sukuseuroissa työnnetään mieluummin pää pensaaseen.
Olen ollut tekemisissä oikeastaan pelkästään Matin ja myös Samin kuvausten kaltaisten sukuseurojen kanssa ja joskus on tullut mieleeni, jotta sukuseura vai salaseura ja onko koko hommassa ylipäätään mitään mieltä?
Mielessäni on kolme iäkästä sukuseuraa, joiden speksauksen mukaan kuuluisin "sukuun" ja olen heille kirjoitellut liittymismielessä tarjoten samalla myös jotain korjauksia dokumentointeineen ilmeisen virheellisiin sukujuontoihin. Sen jälkeen ei seuroista ole kuulunut mitään. Nettisivut ja "pinssikauppa" sekä kesäjuhlat näkyvät olevan voimissaan, vaan ilmeisesti ainakaan näiden seurojen tarkoituksena ei ole varsinaisen sukutietämyksen edistäminen.
Heikki Koskela
27.11.10, 12:49
Olen ollut tekemisissä oikeastaan pelkästään Matin ja myös Samin kuvausten kaltaisten sukuseurojen kanssa ja joskus on tullut mieleeni, jotta sukuseura vai salaseura ja onko koko hommassa ylipäätään mitään mieltä?
Mielessäni on kolme iäkästä sukuseuraa, joiden speksauksen mukaan kuuluisin "sukuun" ja olen heille kirjoitellut liittymismielessä tarjoten samalla myös jotain korjauksia dokumentointeineen ilmeisen virheellisiin sukujuontoihin. Sen jälkeen ei seuroista ole kuulunut mitään. Nettisivut ja "pinssikauppa" sekä kesäjuhlat näkyvät olevan voimissaan, vaan ilmeisesti ainakaan näiden seurojen tarkoituksena ei ole varsinaisen sukutietämyksen edistäminen.
Sukuseuroista puhuttaessa ja kirjoitettaessa päädytään helposti subjektiivisiin käsityksiin itse seuran toiminnasta. Jopa itse seuran sisälläkin toimii monta sellaista aktiivista henkilöä, jotka voivat olla toiminnasta eri mieltä keskenään. Silti seuran toiminta voi pysyä käynnissä ja tuloksia syntyy.
Mutta mielestäni erityisen painava tekijä toiminnan kanalta on seuran puheenjohtajan rooli. Jos hän kykenee organisoimaan toimintaa pyörittävän ydinryhmän, tuloksiakin syntyy. Raskas vastuu lankeaa siis puheenjohtajalle useimmiten.
Jokainen seura on luullakseni halukas ottamaan vastaan jäseniä. Uusi jäsen tuo mukanaan uusia näkemyksiä ja - jäsenmaksun. Seura joutuu rahoittamaan kaiken toiminnan (kokoukset, kesäjuhlat jne.) ja sen vuoksi jokainen euro on tarpeellinen - myös pinssien myynti on tärkeää. Kyllä minun mielestäni seura myös vastaanottaa perusteltuja korjauksia ja kirjaa ne ylös. Mutta on usein vaikea pienten korjausten kyseenollessa saattaa ne heti julkaisuun tai kaikkien jäsenten tietoon.
Jokaisella seuralla on varmaankin yksi henkilö, joka vastaa siitä, että kaikki korjaukset tulevat merkityksi talteen esim. sukutauluihin.
Henkilökohtainen käsitykseni on, että tällä hetkellä monien sukuseurojen toiminta ja kehittäminen on suvantovaiheessa. Sukutukimustoiminta netissä on saattanut syödä jonkin verran seuratoiminnan aktiivisuutta. Eletään eteenpäin muutama vuosi ja tilanne voi olla aivan toinen.
Jees. Oma subjektiivinen näkemykseni on, että sukuseuran hallituksen pitäisi olla hyvinkin myötämielinen sukututkimuksen teolle ja pyrkiä myös edistämään sitä, vaikka hallituksessa olisi pääasiassa sellaista sakkia, jota ei sukututkimus kiinnostaa lainkaan tai joka ei sitä ymmärrä. Jos sukututkimusta ei huomioida lainkaan, niin minua ei enää siinä vaiheessa kiinnosta välttämättä edes liittyä sukuseuran jäseneksi, koska minua ei kiinnosta kanssakäyminen eikä sen edistäminen, vaan olen kiinnostunut tietämään esivanhemmistani ja menneistä ajoista, tavoista jne.
ristojohannes
27.11.10, 21:44
"kiinnosta välttämättä edes liittyä sukuseuran jäseneksi, koska minua ei kiinnosta kanssakäyminen eikä sen edistäminen, vaan olen kiinnostunut tietämään esivanhemmistani ja menneistä ajoista, tavoista jne." __________________
Meille sukuharrastajille näyttää olevan kuolleet sukulaiset läheisempiä kuin elävät sukulaiset.
Ilmeisesti sadat tunnit arkistoissa, joissa vaaditaan ehdotonta hiljaisuutta, heikentää meidän sosiaalisia taitojamme.
Monet "normaalit" ihmiset pitävätkin meitä hieman omituisina jostain syystä.
"kiinnosta välttämättä edes liittyä sukuseuran jäseneksi, koska minua ei kiinnosta kanssakäyminen eikä sen edistäminen, vaan olen kiinnostunut tietämään esivanhemmistani ja menneistä ajoista, tavoista jne." __________________
Meille sukuharrastajille näyttää olevan kuolleet sukulaiset läheisempiä kuin elävät sukulaiset.
Ilmeisesti sadat tunnit arkistoissa, joissa vaaditaan ehdotonta hiljaisuutta, heikentää meidän sosiaalisia taitojamme.
Monet "normaalit" ihmiset pitävätkin meitä hieman omituisina jostain syystä.
En usko, että sukututkimusharrastuksella olisi tässä niinkään merkitystä. Joko tykkäät olla ihmisten kanssa tekemisissä tai sitten et. Ja se mitä muiden "normaalien" ihmisten mielipiteisiin tulee, niin jos jotain asiaa ei itse koe omakseen tai ymmärrä siitä mitään, ts. ei ole motivaatiota tehdä jotain kuten sukututkimusta, niin kyllähän se pakottaa tuomitsemaan. Minäkin pidän penkkiurheilijoita ja varsinkin niitä, jotka käy lätkää tai potkupalloa katsomassa hieman omituisina, ja golffareilla ei taida kaikki muumit olla muumilaaksossa. ;)
Sami Lehtonen
27.11.10, 22:40
"kiinnosta välttämättä edes liittyä sukuseuran jäseneksi, koska minua ei kiinnosta kanssakäyminen eikä sen edistäminen, vaan olen kiinnostunut tietämään esivanhemmistani ja menneistä ajoista, tavoista jne." __________________
Meille sukuharrastajille näyttää olevan kuolleet sukulaiset läheisempiä kuin elävät sukulaiset.
Ilmeisesti sadat tunnit arkistoissa, joissa vaaditaan ehdotonta hiljaisuutta, heikentää meidän sosiaalisia taitojamme.
Monet "normaalit" ihmiset pitävätkin meitä hieman omituisina jostain syystä.
Niinpä. Minäkin kuuluisin mieluusti Sami Lehtosen ja hänen esivanhempansa sukuseuraan, mutta sattuneista syistä potentiaalinen jäsenkunta on harmillisen pieni. Sopivia joidenkin kantavanhempien jälkipolvia kerääviä sukuseurojahan voisi jollakulla olla useampi sata.
Yhtä kaikki, sukuseura tarjoaa viitekehyksen ja tekemistä siihen kuuluville. Loppujen lopuksi se ei poikkea mitenkään muusta järjestötoiminnasta. Yhteistä kaikelle järjestötoiminnalle on se, että pitäisi saada muutakin aikaan kuin järjestötoimintaa - siihen ihmisillä loppuu äkkiä mielenkiinto.
Jos sukuseura jotenkin oleellisesti poikkeaa muista yhdistyksistä, niin siinä, että sukuseurassa tilintarkastajan - tai jatkossa toiminnantarkastajan - valinta voi olla ongelmallista, koska hallituksessa saattaa olla kaikkien sopivien henkilöiden lähisukulaisia.
Jos sukuseura jotenkin oleellisesti poikkeaa muista yhdistyksistä, niin siinä, että sukuseurassa tilintarkastajan - tai jatkossa toiminnantarkastajan - valinta voi olla ongelmallista, koska hallituksessa saattaa olla kaikkien sopivien henkilöiden lähisukulaisia.
Mikä on sellainen sopiva "etäisyys", että tuo ei olisi ongelmallista?
Niinpä. Minäkin kuuluisin mieluusti Sami Lehtosen ja hänen esivanhempansa sukuseuraan, mutta sattuneista syistä potentiaalinen jäsenkunta on harmillisen pieni. Sopivia joidenkin kantavanhempien jälkipolvia kerääviä sukuseurojahan voisi jollakulla olla useampi sata.
Yhtä kaikki, sukuseura tarjoaa viitekehyksen ja tekemistä siihen kuuluville. Loppujen lopuksi se ei poikkea mitenkään muusta järjestötoiminnasta. Yhteistä kaikelle järjestötoiminnalle on se, että pitäisi saada muutakin aikaan kuin järjestötoimintaa - siihen ihmisillä loppuu äkkiä mielenkiinto.
Jos sukuseura jotenkin oleellisesti poikkeaa muista yhdistyksistä, niin siinä, että sukuseurassa tilintarkastajan - tai jatkossa toiminnantarkastajan - valinta voi olla ongelmallista, koska hallituksessa saattaa olla kaikkien sopivien henkilöiden lähisukulaisia.
Eiköhän noissa tilintarkastus ja toiminnantarkastus asioissa ollut tiettyjä rajaarvoja kuten liikevaihto yli 100000 eur ja palkattu väkeä yli 3 henkilöitä?
Lasse
Sami Lehtonen
27.11.10, 23:17
Mikä on sellainen sopiva "etäisyys", että tuo ei olisi ongelmallista?
Jääviyssäännöksissä yleensä luetellaan varmuudella esteelliset lähipiirin jäsenet ja mainitaan vielä lisäksi muut erityisen läheiset henkilöt. Sikäli, kun kyse ei ole muusta erityisen läheisestä henkilöstä niin luulisin, että serkussuhde ei ainakaan enää aiheuta jääviyttä. Suorat ylenevät ja alenevat polvet ja sisarus/lankoussuhteet eivät sovellu.
On totta, ettei tilintarkastus enää ole pakollista - siltä osin esimerkkini lähinnä koski mennyttä aikaa. Sen sijaan on edelleen varsin järkevää valita sukuseurallekin toiminnantarkastaja, joka edelleen voi olla maallikko ja jonka toimenkuva muutenkin vastaa koko lailla aiempia maallikkotilintarkastajia.
Lassen mainitsemat rajat käsittääkseni edellyttäisivät ammattitilintarkastajien käyttöä.
Jääviyssäännöksissä yleensä luetellaan varmuudella esteelliset lähipiirin jäsenet ja mainitaan vielä lisäksi muut erityisen läheiset henkilöt. Sikäli, kun kyse ei ole muusta erityisen läheisestä henkilöstä niin luulisin, että serkussuhde ei ainakaan enää aiheuta jääviyttä. Suorat ylenevät ja alenevat polvet ja sisarus/lankoussuhteet eivät sovellu.
Ja tämä pätee myös rekisteröimättömissä yhdistyksissä, eikös?
ja helpointa on pitää seura rekisteröimättömänä. Ry-muodossa täytyy pitää kevät- ja syyskokouksia, valita hallituksia jne jne
Jos tehdään jotain niin kerätään vain kolehti tms
On toiminut meillä vuodesta 2001, mutta väkimäärä onkin pari sataa. Ei tietysti pelitä isommissa yhteyksissä. Toisaalta joskus pieni voi toimia paremmin kuin iso
Juha
Sami Lehtonen
27.11.10, 23:32
Ja tämä pätee myös rekisteröimättömissä yhdistyksissä, eikös?
Yhdistyslaki ei suurelta osalta koske lainkaan rekisteröimättömiä yhdistyksiä, eli niiden ei periaatteessa tarvitse välittää tilin- tai toiminnantarkastuksesta tuon taivaallista, vaikka niidenkin on lain mukaan noudatettava kaksinkertaista kirjanpitoa.
Tilin- ja toiminnantarkastajia käytetään, jotta riippumaton taho arvioisi talouden ja hallinnon tilaa ja toimintatapaa. Jos tarkastuksen tekee taho, joka ei ole riippumaton, niin mitä merkitystä sillä on ts. mitä tarkoitusta se palvelisi?
Yhdistyslaki ei suurelta osalta koske lainkaan rekisteröimättömiä yhdistyksiä, eli niiden ei periaatteessa tarvitse välittää tilin- tai toiminnantarkastuksesta tuon taivaallista, vaikka niidenkin on lain mukaan noudatettava kaksinkertaista kirjanpitoa.
Yhdistyslaki ei suurelta osin koskekaan, mutta olin ymmärtävinäni, että tilintarkastuskohta on sellainen, joka koskisi... Mitä järkeä sitten missään on, jos ei koske? Ihan sama kuinka huiskii meneen.
Sami Lehtonen
27.11.10, 23:38
ja helpointa on pitää seura rekisteröimättömänä. Ry-muodossa täytyy pitää kevät- ja syyskokouksia, valita hallituksia jne jne
Jos tehdään jotain niin kerätään vain kolehti tms
On toiminut meillä vuodesta 2001, mutta väkimäärä onkin pari sataa. Ei tietysti pelitä isommissa yhteyksissä. Toisaalta joskus pieni voi toimia paremmin kuin iso
Juha
Helppoa on monenlaista. Kevyimmillään sukuseura voi kuitata sääntömääräiset kokoukset yhdellä vuosikokouksella, joka hoitaa edellisen vuoden pakettiin ja valmistelee seuraavan sekä valitsee hallituksen. Samalla yhdistyksestä saadaan oikeustoimikelpoinen, sille voidaan avata tili ja luonnollisesti sillä on oma tase, jolla eri toimintavuosien budjettivaihtelut saadaan tasoitettua.
Jos toiminnan tarkoituksena on muutaman vuoden välein järjestää yksi sukujuhla tai muu tilaisuus, niin rekisteröityminen ei todennäköisesti kannata. Jos toiminta on jokavuotista ja siihen liittyy esimerkiksi julkaisu- ja myyntitoimintaa (lehdet, kirjat, muut sukuseura-aiheiset myyntiartikkelit), niin en todellakaan suosittele toimintaa rekisteröimättömän yhdistyksen pohjalta, jolla yhdistyksen varat ja varallisuus ovat milloin kenenkäkin perstaskussa tai kellarissa ja todennäköisesti suurimman osan ajasta hajaantuneena ties minne.
Jari Nykänen
02.01.11, 19:17
Minä olen jäsenenä parissa sukuseurassa, toimintaan en ole aktiivisesti osallistunut, ainakaan vielä.
Olen kyllä miettinyt uuden sukuseuran perustamista, mutta yksinään olen liian laiska siihen. Joten tarvittaisiin ahkeria toimijoita mukaan. Käsittääkseni kaikki Nykäset ovat samasta esivanhemmasta lähtöisin, joten NYKÄSTEN sukuseura kiinnostaisi.
Muuten olen järjestötoiminnassa sen verran hankalissa yhdistyksissä ollut mukana, joten en usko että Nykästen luonne tuottaisi ongelmia :D:
Jääviyssäännöksissä yleensä luetellaan varmuudella esteelliset lähipiirin jäsenet ja mainitaan vielä lisäksi muut erityisen läheiset henkilöt. Sikäli, kun kyse ei ole muusta erityisen läheisestä henkilöstä niin luulisin, että serkussuhde ei ainakaan enää aiheuta jääviyttä. Suorat ylenevät ja alenevat polvet ja sisarus/lankoussuhteet eivät sovellu.
On totta, ettei tilintarkastus enää ole pakollista - siltä osin esimerkkini lähinnä koski mennyttä aikaa. Sen sijaan on edelleen varsin järkevää valita sukuseurallekin toiminnantarkastaja, joka edelleen voi olla maallikko ja jonka toimenkuva muutenkin vastaa koko lailla aiempia maallikkotilintarkastajia.
Lassen mainitsemat rajat käsittääkseni edellyttäisivät ammattitilintarkastajien käyttöä.
'
Ellei tää ollut täällä:
http://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri/yhdistyslaki/lakimuutokset_20100901/toiminnantarkastus.html
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.