Jämsän Alhon rusthollari Simo Jaakonpoika

[eruppa]

Yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta pystyy vastaamaan. Mutta kysäisenpä silti.

Jämsän Alhon rusthollissa vaihtui vuoden 1700 paikkeilla isäntäsuku. Uusi rusthollari oli Simo Jaakonpoika, rusthollarina n. 1700-1737. Simon puoliso oli 16.2.1738 tehdyn perukirjan mukaan Marketta Mikontytär. Tuo rusthollaripari kuuluu tämän hetken tietojeni mukaan esivanhempiini.

Tuon Simo Jaakonpojan jälkeläiset ottivat käyttöön sukunimen Ottelin. Tuohon sukuun liittyi myös aatelisverta pojanpoika Juho Yrjönpoika Ottelinin puolison Anna Maria Schavonin kautta.

Tunteeko joku tuon ratsutilallinen Simo Jaakonpojan sukutaustaa. Ainakaan Jämsän isäntäluettelosta ei löydy "bingoa", ei myöskään tuosta mainitsemastani perukirjasta, joka kuuluu Heikki Vuorimiehen toimittamaan "suurjömsäläisiä perukirjoja" julkaisuun.

kyseleepi Erkki Poristahttp://suku.genealogia.fi/images/icons/icon5.gif

[hoitsu]

Heippa
Kysymisestäsi suvusta on paljon tietoa sekä esipolvista että jälkipolvista. Parhaiten löytyy Alpo Mäkisen tekemästä sukututkimuksesta "Rustholli Alhosta Ottelinista oksat otettu".
Minunkin esipolvet kuuluvat, kuten monen muunkin Jämsäläisen, tähän samaan sukuun.
Tietoa on niin paljon,että kannatta kysyä suoraan sähköpostissa.

Hoitsu

[eruppa]

Yksi kysymys. Onko tuo kyseinen julkaisu Suomen Sukututkimusseuran kirjastossa. Voisin lainata sen sieltä. Toinen vaihtoehto olisi ostaminen, mutta kuka myy ja mihin hintaan?

kyseleepi Erkki Porista

[hoitsu]

Kirja löytyy ainakin Jyväskylän, Jämsän ja Kuhmoisten kirjastoista hakusanalla: Mäkinen, Alpo: Rusthollari Simo Jaakonpojan ja Margareta Mikontyttären jälkipolvia. Voit kokeilla mahdollista etälainausta.
Hoitsu

[eruppa]

Hei!
Kiitos tiedosta. Panenpa etälainauksen vireille. Tosin minua kiinnostavat nimenomaan tuon rusthollari Simo Jaakonpojan mahdollisesti jo selvitetyt esipolvet, samoin puolison Margareta Mikontyttären, jos niistä löytyisi tietoja. Heidän jälkipolviaan olen jo itse selvitellyt, on paljolti pelkkää rutiinitutkimusta varsinkin, kun SSHY on digitoinut materiaaliakin nettiin. Esipolviin en sensijaan ole onnistunut pääsemään käsiksi.

yst. terv. Erkki-eläkeukko

[Jukka H]

Samoja juuria, mutta löytymättä ovat. Alla eräitä spekulaatioita:
VIII iäiäiii Jacob Ottelin
Lapsia:
Simo Jaakonpoika Ottelin. Tauluun 16.
Hindrick Ottelin ?, monsieur, s. Jämsiö, k.18.04.1714 Hämeenlinna. Pso: Jämsä 1.8.1707 Catharina Revalin.
Jacob Ottelin ??, porvari, vih. 07.04.1713 Helsingissä, pso Brita Henrikintytär

Simon ja Henrikin veljeyttä ei todista muu kuin heidän sukunimensä, jämsäläisyytensä, samanaikaisuutensa ja liikkuminen "paremmissa piireissä". (Henrikin jämsäläinen syntymä ei ilmene sikäläisistä kirkonkirjoista, vaan ainoastaan Hämeenlinnan kuolinmerkinnästä. Se ei ehkä ole täysin luotettava, koska Henrik oli Hämeenlinnassa vain satunnaisvieraana eikä ollut "siirtänyt kirjojaan " sinne. Merkintä saattaa viitata vain hänen tuolloiseen kotipitäjäänsä.)
Catharina Revalinin isä oli Pälkäneen kappalainen Sigfrid Revallius, jonka toinen tytär, Maria Revalius,oli naimisissa Hämeenlinnan kirkkoherran, Gabriel Wallmanin kanssa.
Hindrick Ottelin lähti Hämeenlinnaan leskeksi jääneen Maria-kälyn turvaksi (tai pakoon) Ison Vihan pyörteissä.
Pako Hämeenlinnaan ei kuitenkaan pelastanut Henrikiä. Jo 4.4.1714 oli siellä pidätettynä ollut Längelmäen kappalainen Lucander pahoinpidelty kuoliaaksi. 18.4.1714 tapettiin pastorska Maria Revalius, hänen tyttärensä Catharina Wallman , miniänsä Elina Aabrahamintytär sekä lankonsa Hindrick Ottelin Jämsästä. - Henrik Ottelin on saanut Jämsän kirkonkirjaan ainutlaatuisen tittelin Monsieur.
Myös Helsingin porvari Jakob Ottelinin elämänvaiheet värittyivät Ison Vihan myötä. Helsingin kirkonkirjoja vuosilta 1713 -1721 ei ole. Kenraali Armfeltin johtama Ruotsin armeija poltti kaupungin paetessaan 10.05.1713. Pukkilasta löytyy kuitenkin kirjaus, jonka mukaan siellä kastettiin 10.02.1717 Jacob Ottelinin lapsi ja 23.06.1717 haudattiin tämän helsinkiläisen porvari Jakob Ottelinin 6-vuotias Anders-poika (tuskin 6-vuotias, sillä Jakob oli avioitunut vasta 1713). Kolme vuotta myöhemmin naapuripitäjästä Mäntsälässä on merkitty 01.02.1720 syntyneeksi "Helsingistä paenneelle porvarille" Jakob Ottelinille ja Brita Henrikintyttärelle poika, joka sai nimen Johannes. Viides merkintä vahvistaa paluun Helsinkiin: 23.05.1722 haudattiin Helsingissä Jakob Ottelinin lapsi, mahdollisesti jompikumpi edellämainituista, mahdollisesti joku muu.
- Että nuorempi Jakob Ottelin kuuluu samaan sarjaan, on spekulatiivista. Oletusta tukee kuitenkin samanaikaisuuden ja säätyläisyyden lisäksi etunimi Jakob; isän nimen antaminen pojalle oli tuolloin lähes maantapa.
Helsingissä avioitui 21.01.1742 pig (nuori nainen) Maria Ottelin laivuri Karl Johanssonin kanssa. Lienee Jakobin tytär. Tallinnan ruotsalaisessa seurakunnassa vihittiin 03.02 1747 "Knecht"(asemies) Johannes Ottelin ja Margareta Johansdotter. Luultavasti Mäntsälässä syntynyt Johannes, mutta voi olla myös Saksasta päin tullut.
Nämä kolme, tai ehkä vain kaksi jämsäläistä ovat ilmeisestikin kaikkien Suomen ja myöhemmin Suomesta Ruotsiin siirtyneiden Ottelinien kanta-isät.
Ottelin sukunimen tausta: Eräs mahdollisuus on, että kyse on itse asiassa alunperin Alsacen ranskalaisesta suvusta. Koillis-Ranskassa, Strassburgin ja Metzin tienoilla on Ottelineja elänyt 1500 - 1600-luvulla. He ovat olleet mm. erilaisten käsityöläisammattien harjoittajia . Merkillepantavaa on, että he olivat hugenotteja, protestantteja katolisessa Ranskassa. Ottelinit olivat ilmeisestikin sitä sinnikkäintä uskossaan, sillä ainakin osa heistä pysyi vainojen alettuakin protestanttisten seurakuntien jäseninä. Lopulta kuitenkin viimeisetkin Metziin linnoittautuneet protestantit pakkokäännytettiin miekka kaulalla.

Vaikka maastamuutto oli laitonta ja kiinnijääneet joutuivat rautaiseen kaulapantaan ja loppuiäkseen kaleereille, pakeni heitä Alankomaihin, Sveitsiin, Saksaan, Englantiin ja Pohjoismaihin. Esim. Pohjois-Saksasta Stendalin pikkukaupungista löytyy merkintä sinne v. 1699 tulleesta Daniel Ottelinista, joka oli lähtenyt Metzistä mukanaan vaimo, 3 lasta, vaimon veli ja oppipoika. Berliinissä kuoli samana vuonna samoin Metzistä syntyisin olllut Elisabeth Ottelin. Kaikki protestantteja. Tuolloin Ottelineilla käytössä olleita etunimiä olivat mm. Jean/Johannes, Jacques/Jakob, Philip, Barthelemin/Bertil.
Pohjoismaiden historia: "1572 Ranskasta karkotetaan protestanttiset hugenotit, ja osa heistä asettuu asumaan Pohjolaan".
Kaikki eivät kuitenkaan lähteneet vielä tuolloin. Osa jäi turvakaupunkeihin (mm. Metz), joissa he v. 1598 nk. Nantesin ediktin turvin saivat vapaasti harjoittaa uskontoaan. Ludvig XIV peruutti ediktin v. 1685 ja määräsi protestanttisuuden hävitettäväksi täydellisesti. Nyt kyseessä oli lopullinen ratkaisu. Ranskan jäljellä olevista protestanteista n. kolmannes, 200 000 henkeä, pakeni tuolloin maasta. Osa Ottelineista pakeni maasta, osa kääntyi katolisuuteen ja sukunimen kirjoitusasu muuttui Autelin tai Authelin muotoon.
Brandenburgin vaaliruhtinas Friedrich Wilhelm toivotti (nk. Potsdamin julistus 1685) kaikki Ranskan vainotut protestantit tervetulleiksi hänen valtakuntaansa. Heillä olikin sitten tuntuva merkitys Berliinin ja Preussin kaikinpuoliselle kehitykselle 1700-luvulla.
Hugenotteja siis pakeni Ranskasta kahdessa aallossa protestanttisiin maihin, 1500-luvun lopulla ja sata vuotta myöhemmin. Olivatko Jämsän Ottelinit hugenottipakolaisten lapsia vai etäisempää polvea edellisestä aallosta (vai ollenkaan), on melko mahdotonta selvittää, kuten edes sitäkään olisivatko he tulleet Baltian (Preussin) vai emä-Ruotsin kautta. Baltia-yhteyteen saattaisi viitata em. Johannes (Jacobinpoika?) Ottelinin ”palaaminen” Viroon ja avioituminen siellä v. 1747.
Alsacen ja Lorrainen Ottelinien varhaisin tunnettu esi-isä saattaa olla Jakobus Ottelin gengenbachilainen (von Gengenbach), joka toimi virkamiehenä ja keisarillisena notaarina Strassburgissa v. 1476. (Gengenbach on nykyisellä Saksan puolella Reiniä n. 25 km Strassburgista kaakkoon.) Niin Alsace (Elsass) kuin Lorraine (Lothringen) kuuluivat tuolloin saksalaiseen keisarikuntaan. Jälkimmäisen Ranskan Ludvig XIV onnistui saamaan 30-vuotisen sodan rauhassa v. 1648 ja Elsassin, Luxemburgin ja Saarin alueen hän valloitti muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Alueen väestö oli tuolloin puoliksi protestantteja puoliksi katolisia.

Mutta tämä kaikki on vain spekulaatiota.
Terveisin Jukka H

[eruppa]

Suurkiitokset lisäinfosta. Tuo nimi Ottelin on niin erikoinen, että oletan sen itsekin olleen jo Simo Jaakonpojan tiedossa, vaikka sitä ei rippikirjoissa näykään.

Hieman pohjoisempana, Suur-Rautalampeen kuuluneissa pitäjissä näkyy "analogista" käytäntöä. Mm. Laukaan asuttajista arvellaan noin 2/3 olleen alkujaan sukunimellisiä savolaisia. Lähes puhtaita hämäläiskyliä olivat kai vain Jyväskylän kylä, eli nykyisen kaupungin keskusta-alueen tuntumassa oleva seutu ja sitten suurelta osalta Leppäveden kylä samannimisen järven ympärillä.Laukaan 1700-luvun kirkkoherrat ja myös heidän seuraajansa aloittivat määrätietoisen työn vanhojen sukunimien hävittämisekis ja korvaamiseksi pelkillä patronyymeilla kantahämäläiseen tapaan. Sitten kun sukunimet taas tulivat käyttöön 1800-luvun puolivälin jälkeen, putkahti monissa suvuissa uudelleen esille sukupolvien ajan kirkonkirjoista puuttunut vanha sukunimi, joka siis oli kulkenut perimätietona suvussa.

Eli tällaisia mietteitä Ottelin-nimestä, joka muuten kuuluu minunkin sukupuuhuni.

yst. terv. Erkki Poristahttp://suku.genealogia.fi/images/icons/icon7.gif

[Rotta]

. Jo 4.4.1714 oli siellä pidätettynä ollut Längelmäen kappalainen Lucander pahoinpidelty kuoliaaksi. 18.4.1714 tapettiin pastorska Maria Revalius, hänen tyttärensä Catharina Wallman , miniänsä Elina Aabrahamintytär sekä lankonsa Hindrick Ottelin Jämsästä. - Henrik Ottelin on saanut Jämsän kirkonkirjaan ainutlaatuisen tittelin Monsieur.



Valitettavasti tuosta esitetystä pahoinpitelystä ei ole todisteita; haudattujen luettelosta em. henkilöt kyllä löytyvät. Lucander oli oma esi-isäni ja kuolemansa aikaan melko nuori henkilö. On aivan mahdollista, että heidän kuolemansa syy oli sairaus, joskin pahoinpitely oli ihan yhtä mahdollinen kuoleman aiheuttaja.

Pirkanmaalla yleisestikin pahoinpitelyjä isonvihan aikaan tapahtui suhteellisen vähän (tosin kohdistuen erityisesti juuri papistoon). Mielenkiintoinen juttu on myös se, että Längelmäveden seudulta (pahoinpidellyt ja) kuolleet papit Lucander ja Thuronius olivat molemmat sukulaisiani... :confused:

Make

[Jukka H]

Niinhän se on, että lähteet jäävät kirjaamatta talteen, silloin kun ne eivät liity itse pää-asiaan... Enkä tuolle nimenomaiselle pahoinpitelylle äkkiä enää todistetta löytänyt. Voi olla, että sellaista ei olekaan, pelkkä oletus. Venäläisten vangitsemana ja Hämeenlinnaan kuljettamana Lucander siis kuitenkin kuoli.
1713-1714 oli Länsi-Suomessa venäläisterrorin aikaa. Useiden lähteiden mukaan ainakin 5000 siviiliä tapettiin ja yli 20 000 vietiin orjiksi Venäjälle. Näistä n. 2000 palasi myöhemmin. Ne papit, jotka eivät olleet paenneet Ruotsiin, olivat venäläisten käsityksen mukaan kansan johtajia, joihin miehittäjän raakuus kohdistui. Esim. Iitin kirkkoherra Paulinuskin joutui kärsimään paalu- ja pyöräkidutusta Hämeenlinnan vankilassa.http://www.keltti.net/Teksti/kartta4.html .
Pohjois-Hämeessä venäläisiä riepoi erityisesti se, että osa Kostianvirralla hajaantunutta Hämeen jalkaväkeä kävi täällä kapt. Salomon Enbergin johdolla itsenäistä sissisotaa pitkin kevättalvea 1714. Kuoreveden naapurissa Jämsässä kappalainen Stefan Svanstrupe päätyi seisomaan avojaloin kotinsa pihalla vuoroin lumihangessa, vuoroin kuumennetulla pellillä, minkä jälkeen kasakat veivät onnettoman uhrin metsään, jossa hänet kidutettiin kuoliaaksi. Hänet haudattiin 1.5.1714. (Jämsän historia II, s. 115).
On tietysti mahdollista, että Hämeenlinnan vankilassa pappeja olisi menehtynyt tauteihinkin. Tuskin kuitenkaan enää ruttoon, joka Pohjan Sodan alkuvuosina 1710-1711 koetteli Etelä-Suomea.

Johan Lucander vanhempi. Längelmäen pitäjänapulainen Kuorevedellä 1690, kappalainen 1698. Viety isonvihan aikana venäläisten vankina Hämeenlinnaan. † vankeudessa ollessaan ja ‡ Hämeenlinnassa 4.4.1714.
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2824
HISKI: här under arrest blef död

Terveisin Jukka

[j.amnelin]

Merkillepantavaa on, että he olivat hugenotteja, protestantteja katolisessa Ranskassa. Ottelinit olivat ilmeisestikin sitä sinnikkäintä uskossaan, sillä ainakin osa heistä pysyi vainojen alettuakin protestanttisten seurakuntien jäseninä. Lopulta kuitenkin viimeisetkin Metziin linnoittautuneet protestantit pakkokäännytettiin miekka kaulalla.


Tätini muistaa isänsä (pappani) monesti maininneen olevansa hugenottien jälkeläisiä.

Papallani oli myös hyvä sanonta, hän kuulemma sanoi ylhäisempiin sukujohteisiinsa liittyen näin; "älä katso taakse niin alennus ei tunnu niin pahalta" ;)

Pappani Aimo Arte -> Viktor Ahlman -> Wilhelmiina -> Hedwig Lahtomäki -> Maria Ottelin -> Juho Ottelin -> Yrjö Ottelin -> Simo Ottelin

[eruppa]

Hei!

Kiitos kommenteista. Valitettavasti tuon Simo Jaakonpoika Ottelinin ja Hämeenlinnassa surmatun Henrik Ottelinin veljeyttä on vaikea todistaa.Tietysti voisi kuvitella, että tuo Henrik oli ratsumies ja oli suorittamassa ratsupalvelusta Alhon rusthollin puolesta. Mutta on muitakin säätyläisnimisiä sukuja, joiden jäsenet eivät ole sukua keskenään.

Meillä kaikilla on takuuvarmasti ulkomaalaistaustaisia esivanhempia kun mennään riittävästi ajassa taaksepäin. Ongelma on vain se, ettei edes ulkomaalaistaustaisten aatelisten tulijoiden sukutaustoja aina ole helppo selvittää puhumattakaan Ruotsin valtakuntaan 1400-1600-luvuilla saapuneista alemmista säätyläisistä, erikoisammattimiehistä ja tämän tapaisesta väestä. Sekä vallooni- että hugenottisuvut ja muutkin ulkomaalaisista käsityöläismestareista alkunsa saaneet suvut olisivat todella kiinnostava tutkimuskohde, mutta ainakaan minun taitoni ja aikani ei siihen oikein riitä (sattuu eläkeukolla olemaan puolen tusinaa muitakin harrastuksia!). Toisaalta tutkimustulokset tulevat sitä spekulatiivisemmiksi, mitä kauemmas ajassa taaksepäin mennään, eli tulkintavirheiden todennäköisyys kasvaa. Mutta eipä tämän päivän ihmisen elämään paljoakaan vaikuta, oliko joku 300 vuoden takainen esi-isä "kreivi vai renki".

Eli tietty epävarmuus tutkimustulosten suhteen on vain siedettävä ja nöyrästi korjattava virheitään, kun uutta tietoa löytyy. Yhdessä uutta tietoa hakemalla ja tietoja vaihtamalla pääsemme parhaiten eteenpäin.

Hyvin loppukesän toivotuksin Erkki Porista

[Jukka H]

Oikeassa olet: todistamatta jäänee Simo Jaakonpoika ja Henrik Ottelinin veljeys. Henrik ei kylläkään ollut Alhon ratsumies vaan kai enemmänkin "säätyläinen" kuin Simo. Nai itsensä pappissukuihin ja oli kanta-isänä useammallekin papille ja piispalle.
Pienen hetken jo ajattelin, että veljeyden voisi nykykonstein tarkistaa. Alpo Mäkisen tekemä sukuselvitys sisältää nyky-Ottelineja ja ymmärtääkseni myös Henrikin jälkeläisiä elää edelleen samalla nimellä. DNA-näyte kummankin suvun joltain miespuoliselta jäseneltä varmistaisi tai poissulkisi veljeyden.
Vaan eipä onnistu. Simon kahden pojan mieslinjat ovat kumpikin katkenneet jo aikoja sitten - Ottelin-sukunimi on sen jälkeen siirtynyt kotivävyn jälkeläisten käyttöön.
Simolla oli kolmaskin poika, Elias, mutta hänen myöhemmistä vaiheistaan saati jälkeläisistään ei taida olla havaintoja. Ainoa tieto toistaiseksi on se, että perukirjan perusteella hän ei aikonut jäädä Alhoon asumaan, vaikka hänellä olisi siihen ollut oikeus.
-Sateisesta Espoosta
Jukka H

[eruppa]

Näinhän asia valitettavasti on. Ne, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla Kansallisarkiston tuntumassa, voivat tehdä "uusia löytöjä" arkiston miljoonien vanhojen asiakirjojen joukosta, jos onni suosii.

Me kaukana Helsingistä asuvat joudumme valitettavasti tyytymään digitoituun kirkon väestökirjanpidon materiaaliin sekä säilyneisiin ja digitoituihin henkikirjoihin, kymmenysluetteloihin, SAY-tietoihin yms.

Toisaalta nuo "erilaiset" esivanhemmat ovat kiinnostava tutkimuskohde. Minulla on on kymmenittäin talonpoikaisia sukulinjoja
1500-luvulle asti. Nuo linjat ovat helppoja, mutta genealogisessa mielessä "tylsiä" tutkittavia, koska kysymys on yleensä pitäjän kantataloista.Niissä isännyys usein kulki vuosisatoja isältä vanhimmalle pojalle.

harrastusterv. Erkki Porista http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon7.gif