M.Sjostrom
23.10.10, 06:55
olen pureksinut perintöoikeudellista rekonstruktiovaihtoehtojeni rakennetta koskien Vehkalahden Poitsilan kartanokompleksin osasen, ehkäpä Grotila nimeltään, periytymistä ja riitaisuuksia 1630-luvulta alkaen aina jonnekin 1660 korville saakka.
Päädyin seuraavanlaiseen melko komplisoituun rekonstruktioon, joka kuitenkin voisi selittää eräitä ihmeellisyyksinä pitämiäni reversioita ja tarjota pohjan riidan selitykseksi.
Kysynkin nyt, ovatko ketkään törmänneet itse dokumentaatioon noista asioista, joka edes jollain tavoin tarjoaisi vahvistusta, tai kumoaisi mahdottomina, näitä konstroimiani elementtejä.
Noin puolet Poitsilan kartanoa päätyi 1600-luvun alussa ihan luonnollisella tavalla Hannes Martinpoika Poitzille, jota Vehkalahden pitäjänhistoria II kutsuu Grotilan herraksi. Luonnollisuus tulee siitä että hän oli Poitsilan herran Martti Henrikinpojan nuorempi poika ja oli oikeutettu osaan (nähtävästi puoleen) isänperinnöstä. Tässä ei ole mitään kummallista. (Vanhemmasta veljestä jatkui Poitzien suku ja sille haaralle kuului ainakin puolet Poitsilasta)
Mutta sitten joskus vuosisadan loppupuolella, ja kun on saatu indikaatioita katkerista riitelyistä, koko Poitsila saattoikin olla taas tuon vanhemman veljen sukuhaaran hallussa.
Vaikka herra Hannesilta oli jäänyt vävy.
Herra Hannes Martinpoika Poitz oli sitten naimisissa Tavastilan kartanon tyttären, Vilken -sukua olevan Barbara Sipintyttären kanssa - hänen toisena aviomiehenään. Kun herra Hannes oli kuollut viimeistään 1630-luvun lopulla, niin vuonna 1640 rouva Barbara hänen leskenään piti hallussaan puolta kokoveroa Poitsilassa. Lieneekö ollut Barbara-rouvan huomenlahja herra Hannesilta, taikka huomenlahjanautinta.
Rouva Barbara (syntynyt viimeistään noin 1590) oli ollut naimisissa ensin luutnantti Santeri Engelin, Kaarniemen herran kanssa, joka kaatui Tverissä, taistelussa siis Venäjällä, vuonna 1609.
Dokumentaatio kertonee (lähde: Kymin historia) että Kaarniemessä asui vielä 1620-luvun puolivälin korvilla herra Santerin tytär (lienee ollut myös rouva Barbaran tytär), Kaarniemen Kaarina Santerintytär.
Kun Kaarniemi pian joutui eversti, sittemmin kenraali Duwallille, tämä lienee selitys miksei Kaarina liene enää tuon dokumenttihavainnon jälkeen asunut Kaarniemessä.
Eikös hänelle luontevin seuraava asuinpaikka olisi Barbaran luona Grotilassa, Vehkalahden Poitsilassa...
1650-luvun dokumentaatio on kertonut että upseerismies Johannes Jaakonpoika Groenschildt, olisi ollut Grotilan herra Hannes-vainajan vävy, ja pitänyt hallussaan sillä tavoin osuuksia Poitsilaan, ja riidellyt Hannesin veljenpojan Poitzin kanssa ratkirailakkaasti kaiken aikaa.
Tämä vävyys johti minut ensin ajattelemaan että rouva Barbaralla olisi ollut toisessa aviossaan herra Hannesin kanssa myös tytär, josta sitten olisi tullut rouva Groenschildt.
Mutta mistään ei näy että juuri näin olisi tapahtunut. Herra Hannesin oman tyttären oikeus Poitsilan Grotila-osuuteen olisi ollut niin vahva että se olisi kyllä periytynyt eteenpäin - ja mikäli Groenschiltin vaimolla ei olisi ollut lapsia, niin sitten hänen serkuillaan Tavastilan puolelta (rouva Barbaran sisarusten jälkeläisillä) olisi ollut myös perintöoikeuksia siihen.
mutta riitaisuudet, jotka sitten olisivat johtaneet maiden palautumiseen Hannesin veljenpojan Poitz-sukuhaaralle, selittyisivät mielekkäämmin sillä että herra Hannesilla ei ollut omia lapsia, vaan että hänen osuutensa olisikin (erheellisen operaation tuloksena) mennyt tytärpuolelle, joka ei ollut Poitzien verisukua, esimerkiksi sen nautintaoikeuden tuloksena joka oli ollut leskellä, rouva Barbaralla. Tällainen olisi paljon helpommin revertoitunut käräjöinnissä, perintö sitten lopulta päätynytkin herra Hannesin verisukulaisille jos Hannesille ei ollut omia lapsia ollenkaan.
Olisiko Groenschildtin vaimo siis ollutkin Kaarina Santerintytär Engel -
näen kyllä että tytärpuolen aviomiestä voidaan hyvinkin kutsua vävyksi, niin kuin Groenschildtia on kutsuttu tässä yhteydessä.
-----
tietääkö kukaan mitään siitä jatkuiko Groenschildtin suku?
Päädyin seuraavanlaiseen melko komplisoituun rekonstruktioon, joka kuitenkin voisi selittää eräitä ihmeellisyyksinä pitämiäni reversioita ja tarjota pohjan riidan selitykseksi.
Kysynkin nyt, ovatko ketkään törmänneet itse dokumentaatioon noista asioista, joka edes jollain tavoin tarjoaisi vahvistusta, tai kumoaisi mahdottomina, näitä konstroimiani elementtejä.
Noin puolet Poitsilan kartanoa päätyi 1600-luvun alussa ihan luonnollisella tavalla Hannes Martinpoika Poitzille, jota Vehkalahden pitäjänhistoria II kutsuu Grotilan herraksi. Luonnollisuus tulee siitä että hän oli Poitsilan herran Martti Henrikinpojan nuorempi poika ja oli oikeutettu osaan (nähtävästi puoleen) isänperinnöstä. Tässä ei ole mitään kummallista. (Vanhemmasta veljestä jatkui Poitzien suku ja sille haaralle kuului ainakin puolet Poitsilasta)
Mutta sitten joskus vuosisadan loppupuolella, ja kun on saatu indikaatioita katkerista riitelyistä, koko Poitsila saattoikin olla taas tuon vanhemman veljen sukuhaaran hallussa.
Vaikka herra Hannesilta oli jäänyt vävy.
Herra Hannes Martinpoika Poitz oli sitten naimisissa Tavastilan kartanon tyttären, Vilken -sukua olevan Barbara Sipintyttären kanssa - hänen toisena aviomiehenään. Kun herra Hannes oli kuollut viimeistään 1630-luvun lopulla, niin vuonna 1640 rouva Barbara hänen leskenään piti hallussaan puolta kokoveroa Poitsilassa. Lieneekö ollut Barbara-rouvan huomenlahja herra Hannesilta, taikka huomenlahjanautinta.
Rouva Barbara (syntynyt viimeistään noin 1590) oli ollut naimisissa ensin luutnantti Santeri Engelin, Kaarniemen herran kanssa, joka kaatui Tverissä, taistelussa siis Venäjällä, vuonna 1609.
Dokumentaatio kertonee (lähde: Kymin historia) että Kaarniemessä asui vielä 1620-luvun puolivälin korvilla herra Santerin tytär (lienee ollut myös rouva Barbaran tytär), Kaarniemen Kaarina Santerintytär.
Kun Kaarniemi pian joutui eversti, sittemmin kenraali Duwallille, tämä lienee selitys miksei Kaarina liene enää tuon dokumenttihavainnon jälkeen asunut Kaarniemessä.
Eikös hänelle luontevin seuraava asuinpaikka olisi Barbaran luona Grotilassa, Vehkalahden Poitsilassa...
1650-luvun dokumentaatio on kertonut että upseerismies Johannes Jaakonpoika Groenschildt, olisi ollut Grotilan herra Hannes-vainajan vävy, ja pitänyt hallussaan sillä tavoin osuuksia Poitsilaan, ja riidellyt Hannesin veljenpojan Poitzin kanssa ratkirailakkaasti kaiken aikaa.
Tämä vävyys johti minut ensin ajattelemaan että rouva Barbaralla olisi ollut toisessa aviossaan herra Hannesin kanssa myös tytär, josta sitten olisi tullut rouva Groenschildt.
Mutta mistään ei näy että juuri näin olisi tapahtunut. Herra Hannesin oman tyttären oikeus Poitsilan Grotila-osuuteen olisi ollut niin vahva että se olisi kyllä periytynyt eteenpäin - ja mikäli Groenschiltin vaimolla ei olisi ollut lapsia, niin sitten hänen serkuillaan Tavastilan puolelta (rouva Barbaran sisarusten jälkeläisillä) olisi ollut myös perintöoikeuksia siihen.
mutta riitaisuudet, jotka sitten olisivat johtaneet maiden palautumiseen Hannesin veljenpojan Poitz-sukuhaaralle, selittyisivät mielekkäämmin sillä että herra Hannesilla ei ollut omia lapsia, vaan että hänen osuutensa olisikin (erheellisen operaation tuloksena) mennyt tytärpuolelle, joka ei ollut Poitzien verisukua, esimerkiksi sen nautintaoikeuden tuloksena joka oli ollut leskellä, rouva Barbaralla. Tällainen olisi paljon helpommin revertoitunut käräjöinnissä, perintö sitten lopulta päätynytkin herra Hannesin verisukulaisille jos Hannesille ei ollut omia lapsia ollenkaan.
Olisiko Groenschildtin vaimo siis ollutkin Kaarina Santerintytär Engel -
näen kyllä että tytärpuolen aviomiestä voidaan hyvinkin kutsua vävyksi, niin kuin Groenschildtia on kutsuttu tässä yhteydessä.
-----
tietääkö kukaan mitään siitä jatkuiko Groenschildtin suku?