Pomarkun Soinit, tunnetteko lukkareita?

[Maaret Eloranta]

Etsiskelen isoäitini isän Samuel Johansson Lehtosen juuria Pomarkusta. Hän syntyi Soini perheeseen, mutta otti myöhemmin nimekseen Lehtonen. Tässä se, mitä toistaiseksi tiedän Soinin sukukunnasta siellä Satakunnassa. Fammu puhui "suruttomasta Soinista". Olikohan tuo joku näistä lukkareista? Osaisiko joku tällä foorumilla kertoa lisää?

1. Abraham Abrahmasson Soini, Talollinen, lukkari, s. noin 4.2.1761, k. 7.7.1809 Pomarkku, haudattu 7.7.1809.
Abraham Abrahamsson Soini, s. noin 4.2.1789. Perhe 2.

2. Abraham Abrahamsson Soini, perheestä 1, (isä Abraham Soini), Talollinen, lukkari, s. noin 4.2.1789, k. 7.1.1854 Pomarkku, haudattu 22.1.1854
1. Puoliso: 30.7.1809 Pomarkku Greta Johansdotter, Talollisen tytär, s. noin 1789 Pomarkku, Rossi.
Lapset:
Abraham Soini, s. 10.7.1810 (Syntymäaika arviotu kuolintiedoista) k. 25.9.1814 Pomarkku.
Johan Abramsson Soini, s. 4.10.1811 Pomarkku,. Perhe 3.
Isaac Abrahamsson Soini, s. 5.3.1813 Pomarkku, k. 10.10.1814 Pomarkku, haudattu 16.10.1814,
Cath: Marg: Soini, s. 16.12.1814 Pomarkku,.
Clara Christ: Soini, s. 18.1.1817, Pomarkku.
Anna Sofia Soini, s. noin 8.10.1819 Pomarkku, k. 20.10.1819 Pomarkku.
Salomon Soini, s. 28.2.1823 Pomarkku,
Henric Soini, s. 16.9.1824, Pomarkku.
Maria Abr:dr: Soini, s. 6.3.1827 Pomarkku, Perhe 4.
2. Puoliso: noin 1848 Pomarkku Anna Caisa / Cathr. Josuadotter Soini, Piika, s. 1808.
Lapset:
Aurora Soini, s. 20.9.1849 Pomarkku.
Isaak Abrahamsson Soini, s. 26.2.1852 Pomarkku, k. 2.4.1852 ,

3. Johan Abramsson Soini, perheestä 2, (isä Abraham Soini), Talonpoika, lukkari, s. 4.10.1811 Pomarkku,
Puoliso: 12.12.1830 Pomarkku Juljana Jakobsdotter Soini o.s. Vähäsavo, Talollisen tytär, s. 25.7.1811 Pomarkku,
Puolison vanhempia:
(i) Jakob Johansson , Vähäsavo, Talollisen poika, talollinen s. 3.8.1764 Noormarkku? k. 7.11.1816 Pomarkku. Talollisen poika Noormarkusta tuli isäntäväyksi, leskelle puolisoksi. Kuulutukset 3.6.1810, vihitty 7.7.1810 (Hiski 6094247).
(ä) Maria Zachr:dr: Vähäsavo / Lillsavo, Talollisen leski s. 19.3.1768 Pomarkku, Lillsavo k. 2.1.1826 Pomarkku. Talollisen leski meni uudelleen naimisiin 1810. Sai tyttären vielä 43 vuotiaana, tyttärestä tuli Samuelin äiti.

Lapset:
Abraham Soini, s. 2.8.1832 Pomarkku, Perhe 5.
Johannes Soini, s. 5.8.1834 Pomarkku.
Catharina Margareta Soini, s. 22.11.1836 Pomarkku.
Jakob Soini, s. 20.11.1839 Pomarkku.
Salomon Soini, s. 2.6.1842 Pomarkku, k. 16.7.1842 Pomarkku.
Frans Henrik Soini, s. 13.6.1843 Pomarkku, k. 25.9.1843 Pomarkku,
Frans Oscar Soini, s. 8.6.1849 Pomarkku.
Isaak Soini, s. 26.4.1852 Pomarkku.
Samuel Johansson Lehtonen e. Soini, s. 7.3.1855 Pomarkku Perhe 6.

3. Maria Abr:dr: Soini, perheestä 2, (isä Abraham Soini), lukkarin tytär, s. 6.3.1827 Pomarkku, kastettu 8.3.1827 Pomarkku.
Puoliso: 1848 Henr: Joh:s: Kihlholm

4. Abraham Soini, perheestä 3, (isä Johan Soini), Talollisen poika, tuleva isäntä, s. 2.8.1832 Pomarkku
Puoliso: Mariana Jeremia:dr: Soini o.s. Mikkola, , s. Längelmäki.


4. Samuel Johansson Lehtonen e. Soini, perheestä 3, (isä Johan Soini), Vanginvartija s. 7.3.1855 Pomarkku.
Puoliso: Amalia Wilhelmina Lehtonen o.s. Sundell, s. 19.9.1853 Kemiö. Muutti 18-vuotiaana 1868 pois kotoa Dragsfjärdiin. Perhe asui Turussa, saivat kolme tytärtä.



Maare

[Anna-Maija Rae]

Hei Maaret,

äitini isänisä oli Pomarkun Soineja - lukkareiden jälkeläisiä. Minulla on esi-isiä 1700-luvun alkuun saakka. Pääsen arkistojeni luokse vasta ensi viikolla. Palaan asiaan silloin.

Anna-Maija Rae

[Anna-Maija Rae]

Jatkan vielä muistin mukaan sen verran, että olet, Maarit, äitini kanssa kolmannet serkut :)

Anna-Maija Rae

[Maaret Eloranta]

Odotan innolla lisätietoja, isän puolen "kaukoserkkukuntaa" kun en tunne paljon ollenkaan ja tyttäreni on asettunut asustamaan Satakuntaan. Tekisi joskus mieli käydä katsomassa maisemia. Yhteistä on sitten varmaan myös tuo Rossin tyttö ja Noormarkun Vähä-Savot?

[JdeLux]

Moi!

Samuelisi löytyy Savo-Honkakosken sukukirjasta taulusta 235. Kertaheitolla sieltä runsaasti kaukoserkkuja. :)

Tässä yksi kaukoserkku. Eli pitää vielä tuosta sinun 1. taulu Abrahamista mennä kaksi taaksepäin, niin siinä pariskunnassa meillä on yhteinen esi-isä ja -äiti.



7. sukupolvea taaksepäin omaa sukuani on esi-äitinäni kahdessa eri sukuhaarassa Maria Soini s. 1763 ja Eeva Soini s. 1781, 8. sukupolvessa eri sukuhaarasta on Maria Soini s. 1741, joka on myös tuon Eevan täti. Lisäksi ollaan sukua näköjään myös Lassilan Vähä-Savojen kautta, joka on ihan eri Savo-suku kuin tuo Savo-Honkakoski. Laitan vaikka yksityisviestiä, niin voidaan selvitellä tarkemmin, koska materiaalia on aika runsaasti.


Kommentoin tuota "surutonta Soinia". En tiedä, ketä Soinia tuossa tarkoitetaan. Samaa sanontaahan käytetään nykyään rahan tuhlauksesta, että käyttää rahaa surutta (laskemati riittääkö ja harkitsemati). Aeimmin tuota termiä käytti uskovaiset kovin maallista elämää elävistä ihmisistä vähän vastaavaan tapaan.

Terv. Jaana Lehtilä

[Maaret Eloranta]

Tuo nimitys "Suruton Soini" on peräisin isoäitini tarinoista, siis Samuel Lehtosen (ent. Soini) tyttäreltä. Mietin vaan, minkälaisia herätysliikkeitä seudulla vaikutti 1800-luvulla? Varmaankin lukkaria, oka on "kirkon hommissa" , mutta ei ole mukana liikkeessä, saatettaisiin nimittää suruttomaksi.

[Maaret Eloranta]

Tyhmä virhe, fammun isä on Salomon, ei Samuel
eli
Johan Abramsson Soini, (isä Abraham Soini), Talonpoika, lukkari, s. 4.10.1811 Pomarkku,
Puoliso: 12.12.1830 Pomarkku Juljana Jakobsdotter Soini o.s. Vähäsavo, Talollisen tytär, s. 25.7.1811 Pomarkku,
Yksi lapsista: Salomon Johansson Lehtonen e. Soini, s. 7.3.1855 Pomarkku,Vanginvartija. k. 1908 Turku.
Puoliso: Amalia Wilhelmina Lehtonen o.s. Sundell, s. 19.9.1853 Kemiö.
Ei pitäisi öisin kirjoitella..
Maare

[Anna-Maija Rae]

Huomenta,

Odotinkin jo Jaanaa mukaan tähän ketjuun :)

Tulisiko suruton sittenkin niistä raha-asioista. Perheen tilasta (Yli-Soini) meni ensin puolet vasaran alle ja sitten toinenkin puoli joskus 1860-70 -luvulla (en nyt muista tarkemmin). Turun maakunta-arkistosta löytyy pitkät jutut siitä asiasta, mutta aikoinaan siellä käydessäni minulla ei ollut aikaa niitä ryhtyä ylös kirjoittamaan, joten yritin lukaista sieltä täältä - enkä enää muista yksityiskohtia. Olenkin ajatellut käydä siellä jossakin vaiheessa ne sivut kuvaamassa.

Tosin, ei tämä vaarini pomarkkulainen suku niin kovin harrastakaan ollut ainakaan 1800 -luvun loppupuolella: löytyy mm. riitaa vanhan äidin syytingistä, juopottelua ja viinan myyntiä...

Terveisin,
Anna-Maija

[JdeLux]

Moi!

Meitä taitaa Anna-Maija olla aika vakiintunut palstailijaporukka Pomarkun kosken rannoilta peräisin. :) Joten uusi väki on tervetullutta! Rohkeasti vaan kysymään.

Herännäisyysliikkeistä Pomarkussa on sen verran tietoa, että siinä 1850-luvun puoliväliä Pomarkussa vaikutti rukoilevaisuus, joka oli sinne tullut jo tiettävästi edeltävällä vuosisadalla (ainakin näin Ahlaisissa). Rukoilevaisuus tarkoitti ahkeraa säännöllistä kuria uskonnollisessa elämässä, polvirukouksia, kotihartauksia ja kirkossakäyntejä, lauluhetkiä arkkiveisuineen jne (tiedetään esim. pomarkkulaisen Gustava Marttilan olleen vahvasti rukoilevainen).

Sitten Ahlaisten, Noormarkun ja Pomarkun kappeliseurakuntien alueelle perustettiin apukappalaisen virka, johon oli yhdistetty kansakoulunopettajan tehtävä. Virkaan astui 1.5.1858 Emil Theodor Gestrin, joka tuli Pirkkalasta, missä hän oli kasvanut lopullisesti papinurallaan evankeliseen uskovaisuuteen (Tampere oli keskeinen evankelinen paikkakunta). Gestrin oli hieman ailahtelevainen ihminen ja välillä kärsi masennuksista ja nautti mielellään vierailla niiden luona, jonka pakeilta sai henkistä tukea. Tämä ailahtelevaisuus sai hänet välillä tuottamaan hengellisiä pohdintoja ja siitä onkin kirjoituksia säilynyt (löytyy mm. vanhoista sanomalehdistä Satakunnan kansa jne, kannattaa vilkaista). Henkistä tukea hän sai ajatuksilleen mm. Ahlaisissa Gråbackan ja Pomarkussa Kiilholman talosta.

Gestrin sitten saarnaamalla lähinnä yhdessä maallikkojohtaja Jaakko Gråbackan kanssa sai alueella 1860-luvulla vahvistumaan evankelisen liikkeen, jota kutsuttiin pyhä-liikkeeksi. Siinä oli Tampereella vaikuttanseen hedbergiläisyyteen nähden omia piirteitään. Olennainen osa oli se, että ruumis ja sielu erotettiin toisistaan ja sielu saattoi olla vanhurskas, vaikka ruumis ei uskon mukaan aina toiminutkaan. Sen ruumiin synnit sai helposti anteeksi. Ja yhteisöllisyyttä tälle pyhä-liikkeelle antoi tervehdykset: "Oletkos pyhä?" Sitä oman sielun pyhyyttä kun ajateltiin ihan itsestään selvyytenä, rukoilevaisuudessa se saatiin taas ansaittua kovalla hartausharjoituksella.

Vuonna 1863 kuoli Pomarkun kappalainen M. Sandell ja vasta 1866 saatiin uusi kappalainen Creutlain. Väliajan virkaa hoiti Gestrin. Tuo kausi oli Gestrinille epätietoista aikaa ja hän ilmeisesti pohdiskeli asioita uusiksi. 20 vuotta tämän jälkeen Gestrin kirjoitti, että tuo aika oli hänelle käänteen tekevä vaihe. Hän sitten vahvisti käsityksensä evankelisuudesta ollessaan perin juurin rukolevaisten ihmisten parissa työtään tekemässä. Kiilholman talosta hän sai tukea. Pomarkkuun valittu kappalainen Creutlein oli sitten tosiaan jälleen kaukana evankelisuudesta ja kirkonmäellä syntyi tilanteita, jossa suorastaan Pomarkun pyhät käyttäytyivät mielenosoituksellisesti. Esim. päättivät yhtäkkiä kirkossa nauraa kovasti jollekin Creutleinin lausahdukselle. Creutlainin jälkeen kappalaisena oli Vallin ja vuonna 1875 Pomarkkuun saatiin kappalaiseksi Bärlund, joka alkuaikoinaan oli sitten innokas pyhä-liikkeen jäsen ja alueellaan johtaja. Hän muutaman vuoden kuluttua vetäytyi pois liikkeen parista ja alkoi sen arvostelijaksi. Hän sanoi, että pyhillä oli enemmän pyhyys puheissaan kuin voimassa ja pahoitteli, ettei heikkoudessaan ymmärtänyt ojentaa heitä.

Vuonna 1869 Gestrin siirtyy Laviaan vt. kappalaiseksi ja myöhemmin valituttaa itsensä v. 1871 vakinaiseen virkaan. Tästä on omia tarinoita, kuinka se sitten tapahtuikaan. Laviaan syntyi sitten myös Pyhä-liikkeen kannatuskunta. Gestrin kuoli vuonna 1895. Pyhä-liike eli aikansa ja se katosi kun pohjanmaalta lähetettiin alueelle muutamia lestadiolaisia maallikkosaarnajia tekemään käännytystä. Voidaan sanoa, että pyhä-liikkeen väki soljui sujuvasti lestadiolaisuuteen, mutta samanlaista voimakasta kuohuntaa ei siitä enää alueelle tullut.

Tässä vapaasti viime kesäisestä ajankululukemisestani referoituna eli kirjasta Virkkala Oiva: Emil Theodor Gestrin ja satakuntalainen Pyhä-liike. Helsinki 1970. Kirkkohistoriallinen tutkimus. Tein samalla kirjasta henkilöluetteloa lukiessani, mutta en oikein tiedä, missä tuon julkaisisi.

Terv. Jaana Lehtilä

[JdeLux]

Moi!

Katsoin liian hätäisesti. Tämä Jakob ei olekaan Noormarkun Lassilan Vähäsavoja (ainakaan siinä mielessä kuin itse kuvittelin) vaan on alunalkaen Tommila, joka meni Pomarkkulaisen Vähäsavon talon lesken kanssa naimisiin.

Tommila-sukunimi tulee tästä Pomarkun hiski sisäänmuuttaneista:

6.10.1810 Påmarck Savo Norrmarcks Tommilas bror Jacob Johansson Norrmarck

alkup - IKÄ: 3.8.1764
alkup - ALKUPKOMM: vigd med Maria Zahariasd:r Savo\Kepäselvä



(i) Jakob Johansson , Vähäsavo, Talollisen poika, talollinen s. 3.8.1764 Noormarkku? k. 7.11.1816 Pomarkku. Talollisen poika Noormarkusta tuli isäntäväyksi, leskelle puolisoksi. Kuulutukset 3.6.1810, vihitty 7.7.1810 (Hiski 6094247).

Maare

[Maaret Eloranta]

Kiitos Jaana kiinnostavasta tiivistelmästä!
Äitini puolella Savon Paldaniuksissa ym. on niin runsaasti pappeja ja lukkareita, että tuon uskonelämän, sen liikkeiden ja suuntausten vaikutus ihmisten elämään ja suhteisiin on alkanut kiinnostaa yhä enemmänkin. Ammattiperintö opitaaan, perintötiloista käydään käräjiä, mutta miten kulkee ajatusperintö?

[Anna-Maija Rae]

Hei Maaret ja Jaana,

Olinkin reissussa pitempään kuin ennalta arvelin.

Laitan parin päivän sisään privana tulemaan omia sukulinjojani. Ei liene tarpeellista laittaa niitä kaikkia tänne - löytäväthän kiinnostuneet meidän yhteystietomme tarvittaessa.

Josko Jaana vertaisi minun tietojani omiinsa. Jos eroavaisuuksia löytyy, niin tutkitaan yhdessä.

Terveisin,
Anna-Maija