Vanhojen arkkujen polttaminen

[Heikki Koskela]

Mahtoiko allaoleva tapa olla yleinen eri seurakunnissa? Tämä tapa on ollut Alajärvellä käytössä näköjään vielä runsaat sata vuotta sitten kun on jouduttu hautaamaan pienehkölle hautausmaalle toiseen kertaan.

”Kun Pesola puhui ruumiinraadoista Paavolan kankaalla, luulin hänen tarkoittavan sitä, että leikkaushuone ( joka täällä kutsutaan raatohuoneeksi) ennen oli Paavolan kankaalla, mutta vasta nykyään siirrettiin hautausmaalle. Mutta Antti Paavola sanoi, että ennen muinoin koottiin ruumiin arkun palasia kirkonmaalta, jotka sitten poltettiin pitäjän maalla, jolla kansakoulukin nyt seisoo. Niitä ei uskallettu polttaa likellä kirkkoa. Poltettiin toissakin vuonna mädänneitä ristiä uudella hautausmaalla, mutta poltetaan nykyään ruumiitakin eikä sitä pidetä erinomaisena raakuutena.”

Tämä on lyhennelmä kirkkoherra Jonatan Johanssonin päiväkirjasta. Tarkempi perustelu asialle löytyy osoitteesta http://sukutarinat.blogit.fi/

[Heikki Koskela]

Mahtoiko allaoleva tapa olla yleinen eri seurakunnissa? Tämä tapa on ollut Alajärvellä käytössä näköjään vielä runsaat sata vuotta sitten kun on jouduttu hautaamaan pienehkölle hautausmaalle toiseen kertaan.

”Kun Pesola puhui ruumiinraadoista Paavolan kankaalla, luulin hänen tarkoittavan sitä, että leikkaushuone ( joka täällä kutsutaan raatohuoneeksi) ennen oli Paavolan kankaalla, mutta vasta nykyään siirrettiin hautausmaalle. Mutta Antti Paavola sanoi, että ennen muinoin koottiin ruumiin arkun palasia kirkonmaalta, jotka sitten poltettiin pitäjän maalla, jolla kansakoulukin nyt seisoo. Niitä ei uskallettu polttaa likellä kirkkoa. Poltettiin toissakin vuonna mädänneitä ristiä uudella hautausmaalla, mutta poltetaan nykyään ruumiitakin eikä sitä pidetä erinomaisena raakuutena.”

Tämä on lyhennelmä kirkkoherra Jonatan Johanssonin päiväkirjasta. Tarkempi perustelu asialle löytyy osoitteesta http://sukutarinat.blogit.fi/

Edellä mainitun tarinan ymmärrettävyys kasvoi minun ajatuksissani, kun löysin jo aiemmin ehkä esille tulleen tarinan Ison-Kustin tantarista:

Iso-Kusti on kertonut tämän Räppäkissä takkatulen palaessa syysiltana: Ennen, kun rauta oli kovin arvokasta, vanhat naulatkin olivat arvossaan. Alajärvellä hautausmaa oli niin ahdas, että hauta otettiin uudelleen käyttöön niin nopeasti, ettei arkku ehtinyt lahota ja vainajakin oli vielä melkein tunnistettavissa. Arkut poltettiin ja naulat otettiin talteen ja myytiin kerran vuodessa huutokaupalla.
Seppä oli ostanut näitä nauloja ja takonut niistä Kustille tantarin. Se oli muuten hyvä, mutta aina kun pitäjässä joku kuoli, tantarin helat alkovat helistä. Ei se Kustia ollut häirinnyt muulloin kuin öisin.

Tarina tämä tietenkin on mutta taustat voivat olla totta.

[Erkki Järvinen]

Edellä mainitun tarinan ymmärrettävyys kasvoi minun ajatuksissani, kun löysin jo aiemmin ehkä esille tulleen tarinan Ison-Kustin tantarista:

Seppä oli ostanut näitä nauloja ja takonut niistä Kustille tantarin. Se oli muuten hyvä, mutta aina kun pitäjässä joku kuoli, tantarin helat alkovat helistä. Ei se Kustia ollut häirinnyt muulloin kuin öisin.

Tarina tämä tietenkin on mutta taustat voivat olla totta.


mutta mikä on tuo tantari?

[Erkki]

mutta mikä on tuo tantari?

Tantari on se takassa pystyssä oleva pykälikäs rauta, johon laitettiin keitinkoukku, jonka nokassa sitten pata riippui. Tantarissa pitää olla sellaiset pykälät eli kohoumat, että keitinkoukku voidaan asettaa eri korkeuksille.

[Heikki Koskela]

Tantari on se takassa pystyssä oleva pykälikäs rauta, johon laitettiin keitinkoukku, jonka nokassa sitten pata riippui. Tantarissa pitää olla sellaiset pykälät eli kohoumat, että keitinkoukku voidaan asettaa eri korkeuksille.

Ei ole Erkin sanomaan lisättävää. Mutta pettääköhän minun muistini vai lieneekö nimitys kyrpätanko paikallinen nimitys. Olen jossain yhteydessä kuullut tuon sanan tarkoittavan myös tantaria. Voin hyvinkin olla väärässä.

[H.Arjava]

Tantarille löytyi netistä tällainenkin merkitys.

Oravainen palauttaa historiaa
Pohjanmaan Rykmentti äkseeraa Oravaisten taistelukentällä kesäisin. sotilaat ovat pukeutuneet sinisiin asetakkeihin, korkeisiin silinterihattuihin keltaisine pystytukineen (tantari) sekä mustiin säärystimiin.


Savossa taas padan ripustuskoukkua nimitetään hahlaksi tai haahloiksi (mon.)
H.Arjava

[eeva häkkinen]

Olivatkohan nämä sitten kaksi eri kapinetta, tantari takassa seisova teline, ilmeisesti vanhempi versio, ja haahlat riippuva kannatin? Itse tunnen vain Hellevin mainitseman, lieden kuvusta roikkuvan takorautaisen kapineen, joka on perukirjoissa nimellä "grythängsle" ja paikallisella murteella "puan huahlat".

[Essimi]

Vanhalla eteläisellä pohjanmaalla olen sekä kuullut että kirjoituksissa nähnyt ko. kapineesta nimen kraakku. Onkos patakoukku sama, vai jotakin aivan muuta?

[Erkki Järvinen]

Vanhalla eteläisellä pohjanmaalla olen sekä kuullut että kirjoituksissa nähnyt ko. kapineesta nimen kraakku. Onkos patakoukku sama, vai jotakin aivan muuta?

niinpä täällä Ruoveden Visuvedellä myös Raakku on tuttu, mutta tantari nimitystä en ole kuullut.

[Heikki Koskela]

niinpä täällä Ruoveden Visuvedellä myös Raakku on tuttu, mutta tantari nimitystä en ole kuullut.

Mutta eikö tämä raakku ollut eri laite kuin tantari, joka oli kiinteä takan oikeassa reunassa oleva pystyasentoinen rautatanko kuten toinen Erkki selvitti.

[Erkki Järvinen]

Mutta eikö tämä raakku ollut eri laite kuin tantari, joka oli kiinteä takan oikeassa reunassa oleva pystyasentoinen rautatanko kuten toinen Erkki selvitti.

kyllä Heikki olet ilmeisesti oikeassa, nuo vanhat nimitykset niin kovin helposti unohtuvat kun ei niitä enää jokapäiväisessä elämässä käytetä. Niin tai näin - raakku on tuttu, mutta tantaria en muista.