Heikki Koskela
10.10.10, 09:16
Seurakuntien historiankirjoihin on merkitty ihmisen elämänvaiheet syntymästä kuolemaan saakka. Rippikoulun jälkeen hänen elämänvaiheitaan taas kirjattiin rippikirjoihin. Seurattiin hänen lukutaitonsa kehitystä, ehtoollisella käyntejä jne.. Rippikirjat kertovat henkilön elämänvaiheista monenlaisia asioita, kun niitä huolellisesti tutkii.
Kun henkilö kuoli, hänen kohdalleen merkittiin historiankirjoihin kuolin- ja hautauspäivä sekä kuolinsyy. Kuolinsyyt ovat mielenkiintoinen kohde, johon sukua tutkiva henkilö helposti tarrautuu kiinni. Olen yrittänyt perehtyä Alajärven seurakunnan historiankirjoihin ja erityisesti kuolinsyihin sekä eliniän tutkimiseen.
Pappien tehtävänä oli määritellä myös kuolinsyyt ja kirjata ne ylös. Tuohon aikaan, 1700-luvun lopulta aina 1850-luvulle saakka, ei ainakaan Alajärvellä ollut virkalääkäriä, joka olisi antanut kuolinsyylausunnot. Niinpä papit tiettyjen tunnusmerkkien perusteella pystyivät päättelemään, mihin sirauteen henkilö oli kuollut.
Tavallisimpia tunnettuja kuolinsyitä saattoivat olla pistos, halvaus, hengenahdistus, ajettuma, yskä, oksennustauti jne. Aivan erikoisia kuolinsyitä olivat mm. noiduttu ruttotauti ja juoppohulluus. Myös tapaturmat kuuluivat harvinaisten kuolinsyiden ryhmään, mm. eräässä Kurejoen talossa kuoli isäntä tapaturmaisesti jäätyään tuulimyllyn siiven ruhjomaksi ja eräs mies jäi kaatuvan puun alle. Itsemurhat sen sijaan vuoteen 1850 saakka Alajärvellä olivat melko harvinaisia.
Kaikkein yleisin kuolinsyy oli kuitenkin tuntematon sairaus. Varsinkin lapset kuolivat hyvin usein tuntemattomaan tautiin. Esimerkiksi vuonna 1820 Alajärvellä kuoli yhteensä 51 ihmistä, heistä tuntemattomaan tautiin kuoli peräti 37, joista valtaosa oli alle yksivuotiaita.
Keskimääräinen elinikä oli hyvin alhainen korkean lapsikuolleisuuden takia. Hädin tuskin elinikä nousi yli kymmenen vuoden vuonna 1770- mukanan oli siis lapsikuolleisuus. Kuolleisuus oli tuolloin alle yksivuotiaiden ryhmässä peräti 69 % ja yli 70-vuotiaina kuoli 1,8 %. Seuraavat 80 vuotta toivat jonkin verran muutosta kuolleisuuden ikäjakautumaan, sillä vuonna 1860 kuolleista alle yksivuotiaita oli 47 % ja yli 70-vuotilaita 5,7, %. Kaikkien kuolleitten keski-ikä oli noussut ja oli noin 15 vuotta.
Usein on puhuttu vanhoista tervaskannoista, jotka elivät vanhoiksi ja olivat nimensä mukaisesti terveitä. Valitettavasti tarinat vanhan kansan tervaskannoista on enemmän tai vähemmän vailla todellisuuspohjaa. Useimmat ainakin 1800-luvun loppuun saakka eläneet ja luulenpa, että vielä 1900-luvun alussa eläneet henkilöt olivat terveydeltään varsin heikkokuntoisia. He olivat raskaan työn uuvuttamia ja kivulloisia ihmisiä, jotka selvittyään lapsikuolleisuuden kohtaloista, elivät keskimäärin 50-60 vuotta, parhaimmillaan lähes 80 vuotta.
Tietenkin joukosta löytyy hyvin korkean iän saavuttaneita, mutta he ovat hyvin harvinaisia verrattuna nykyajan iäkkäisiin ihmisiin. Alajärven seurakunnan olemassaolon aikana historiankirjoihin on merkitty vuoteen 1865n saakka yhteensä vajaat 20 ihmistä, jotka ovat eläneet 90 vuotta tai enemmän. Heistä noin viisitoista oli naisia. Ajanjakso käsittää noin sata vuotta.
Tämän ajan ihminen voi olla elämänlaatuunsa ainakin fyysiseltä kannalta tyytyväinen, mutta henkisestä laadusta jokainen voi esittää omat arvionsa.
Kun henkilö kuoli, hänen kohdalleen merkittiin historiankirjoihin kuolin- ja hautauspäivä sekä kuolinsyy. Kuolinsyyt ovat mielenkiintoinen kohde, johon sukua tutkiva henkilö helposti tarrautuu kiinni. Olen yrittänyt perehtyä Alajärven seurakunnan historiankirjoihin ja erityisesti kuolinsyihin sekä eliniän tutkimiseen.
Pappien tehtävänä oli määritellä myös kuolinsyyt ja kirjata ne ylös. Tuohon aikaan, 1700-luvun lopulta aina 1850-luvulle saakka, ei ainakaan Alajärvellä ollut virkalääkäriä, joka olisi antanut kuolinsyylausunnot. Niinpä papit tiettyjen tunnusmerkkien perusteella pystyivät päättelemään, mihin sirauteen henkilö oli kuollut.
Tavallisimpia tunnettuja kuolinsyitä saattoivat olla pistos, halvaus, hengenahdistus, ajettuma, yskä, oksennustauti jne. Aivan erikoisia kuolinsyitä olivat mm. noiduttu ruttotauti ja juoppohulluus. Myös tapaturmat kuuluivat harvinaisten kuolinsyiden ryhmään, mm. eräässä Kurejoen talossa kuoli isäntä tapaturmaisesti jäätyään tuulimyllyn siiven ruhjomaksi ja eräs mies jäi kaatuvan puun alle. Itsemurhat sen sijaan vuoteen 1850 saakka Alajärvellä olivat melko harvinaisia.
Kaikkein yleisin kuolinsyy oli kuitenkin tuntematon sairaus. Varsinkin lapset kuolivat hyvin usein tuntemattomaan tautiin. Esimerkiksi vuonna 1820 Alajärvellä kuoli yhteensä 51 ihmistä, heistä tuntemattomaan tautiin kuoli peräti 37, joista valtaosa oli alle yksivuotiaita.
Keskimääräinen elinikä oli hyvin alhainen korkean lapsikuolleisuuden takia. Hädin tuskin elinikä nousi yli kymmenen vuoden vuonna 1770- mukanan oli siis lapsikuolleisuus. Kuolleisuus oli tuolloin alle yksivuotiaiden ryhmässä peräti 69 % ja yli 70-vuotiaina kuoli 1,8 %. Seuraavat 80 vuotta toivat jonkin verran muutosta kuolleisuuden ikäjakautumaan, sillä vuonna 1860 kuolleista alle yksivuotiaita oli 47 % ja yli 70-vuotilaita 5,7, %. Kaikkien kuolleitten keski-ikä oli noussut ja oli noin 15 vuotta.
Usein on puhuttu vanhoista tervaskannoista, jotka elivät vanhoiksi ja olivat nimensä mukaisesti terveitä. Valitettavasti tarinat vanhan kansan tervaskannoista on enemmän tai vähemmän vailla todellisuuspohjaa. Useimmat ainakin 1800-luvun loppuun saakka eläneet ja luulenpa, että vielä 1900-luvun alussa eläneet henkilöt olivat terveydeltään varsin heikkokuntoisia. He olivat raskaan työn uuvuttamia ja kivulloisia ihmisiä, jotka selvittyään lapsikuolleisuuden kohtaloista, elivät keskimäärin 50-60 vuotta, parhaimmillaan lähes 80 vuotta.
Tietenkin joukosta löytyy hyvin korkean iän saavuttaneita, mutta he ovat hyvin harvinaisia verrattuna nykyajan iäkkäisiin ihmisiin. Alajärven seurakunnan olemassaolon aikana historiankirjoihin on merkitty vuoteen 1865n saakka yhteensä vajaat 20 ihmistä, jotka ovat eläneet 90 vuotta tai enemmän. Heistä noin viisitoista oli naisia. Ajanjakso käsittää noin sata vuotta.
Tämän ajan ihminen voi olla elämänlaatuunsa ainakin fyysiseltä kannalta tyytyväinen, mutta henkisestä laadusta jokainen voi esittää omat arvionsa.