Hautaustapoja eri aikakausina

[Heikki Koskela]

Siirrän hautaustapoja koskevan asian tämän otsikon alle, jotta asiat eivät sekoittuisi kovin paljon itse varsinaiseen sukututkimukseen. Lähden kuitenkin siitä ajatuksesta, että hautaaminen on sidoksissa välillisesti sukututkimukseen, kuten Abrahamin kronikka-otsikon alla on vahvasti todistettu.

Aiemmin mainitut luuhuoneet kuuluivat kirjallisten tietojen perusteella hautauskäytäntöön riippumatta siitä haudattiinko vainaja kirkon lattian alle vaiko hautausmaahan.

Kirkon lattian alle hautaaminen kiellettiin myöhemmin hajuhaittojen ja hygienisten syiden vuoksi. Vuosilukuja en nyt tähän hätään etsi. Muutamissa kirkoissa lattiat tehtiin siten, että ne voitiin helposti purkaa paikalta, jonnen hautaus tehtiin. Myös kirkon penkit saattoivat olla vain vahvoilla hakasilla kiinni lattiassa siirtämisen helpottamiseksi.

Alkukirkon hautaustavat me kaikki tunnemme - samoin kristillisten vainojen aikana tapahtuneet hautaukset mm. Rooman alueella.

Olisi kiinnostavaa saada asiaan perehtyneen tekstiä SukuForumille luettavaksi.

[JHissa]

Siirrän hautaustapoja koskevan asian tämän otsikon alle, jotta asiat eivät sekoittuisi kovin paljon itse varsinaiseen sukututkimukseen. Lähden kuitenkin siitä ajatuksesta, että hautaaminen on sidoksissa välillisesti sukututkimukseen, kuten Abrahamin kronikka-otsikon alla on vahvasti todistettu.

Aiemmin mainitut luuhuoneet kuuluivat kirjallisten tietojen perusteella hautauskäytäntöön riippumatta siitä haudattiinko vainaja kirkon lattian alle vaiko hautausmaahan.

Kirkon lattian alle hautaaminen kiellettiin myöhemmin hajuhaittojen ja hygienisten syiden vuoksi. Vuosilukuja en nyt tähän hätään etsi. Muutamissa kirkoissa lattiat tehtiin siten, että ne voitiin helposti purkaa paikalta, jonnen hautaus tehtiin. Myös kirkon penkit saattoivat olla vain vahvoilla hakasilla kiinni lattiassa siirtämisen helpottamiseksi.

Alkukirkon hautaustavat me kaikki tunnemme - samoin kristillisten vainojen aikana tapahtuneet hautaukset mm. Rooman alueella.

Olisi kiinnostavaa saada asiaan perehtyneen tekstiä SukuForumille luettavaksi.
Venäjän vallassa olleessa vanhassa Suomessa senaatti kielsi kirkon lattian alle hautaamisen v. 1772 ja Ruotsille jääneessä uudessa Suomessa tuomiokapituli kirjeessään v. 1773, mutta lopullisesti se kiellettiin keisarillisella asetuksella 1822.
Kannattaa myös tutustua Kirsti Paavolan väitöskirjaan (1998) Kepeät mullat: Kirjallisiin ja esineellisiin lähteisiin perustuva tutkimus Pohjois-Pohjanmaan rannikon kirkkohaudoista, joka sisältää myös luettelot Kempeleen, Haukiputaan, Hailuodon, Kemin ja Oulun kirkkojen lattioiden alle haudatuista. Lisäksi Oulun yliopistolta löytyisi seuraavat:
Kirsti Paavola, Hailuodon kirkon arkeologiset tutkimukset vuosina 1985-1987 (1991). PDF (http://www.oulu.fi/hutk/yleark/tutkimus/Julkaisut/Meteli-3.pdf)
Juha-Pekka Joona, Eija Ojanlatva, Kirsti Paavola, Soja Pöppönen, Esko Tikkala & Olavi Tuovinen, Kempeleen kirkkohaudat (1996). PDF (http://www.oulu.fi/hutk/yleark/tutkimus/Julkaisut/Meteli-11.pdf)
Haukiputaan kirkkohaudat (1997). PDF (http://www.oulu.fi/hutk/yleark/tutkimus/Julkaisut/Meteli-13.pdf)
Keminmaan kirkkohaudat (1997). PDF (http://www.oulu.fi/hutk/yleark/tutkimus/Julkaisut/Meteli-14.pdf)

[Sami Lehtonen]

Aiemmin mainitut luuhuoneet kuuluivat kirjallisten tietojen perusteella hautauskäytäntöön riippumatta siitä haudattiinko vainaja kirkon lattian alle vaiko hautausmaahan.


Sikäli se liittyy hautauspaikkaan, että kirkkotarhasta nousee huomattavasti vähemmän uudelleensijoitettavia luita uusia hautoja kaivettaessa, kun taas jatkuvasti samoille sijoille haudatessa käytännössä joka kerta tulee vastaan tarve sijoittaa edellisten luita. Siksi kirjoitin toiseen ketjuun, että luuhuone löytyy vähintäänkin niistä kirkoista, joissa lattian alle on haudattu. Se ei tietenkään estä soveltamasta luuhuonetta myös kirkkotarhahautauksissa, mutta suoranaista tarvetta sille ei ole.

Tuoreemmilla hautausmailla luuhuoneita ei ole - haudankaivajat huolehtivat siitä, ettei luita ole näkyvillä, kun saattoväki on paikalla.

[Kataja]

Minnehän ulottuu tuhkauksen historia?
Marjatta

[Juha]

Ulottuu hyvin pitkälle tietyissä uskonnoissa, mutta meillä protestanteilla tuonne 1800-luvulle.

Vasta silloin saatiin aikaiseksi krematorioita, joissa ruumis voitiin polttaa tarpeeksi tehokkaasti ja arvokkaasti.


Katolinen kirkko antoi luvan polttamiseen vasta noin 50 vuotta sitten, ortodoksinen ei oikeastaan vieläkään.


Juha

[Kataja]

Ulottuu hyvin pitkälle tietyissä uskonnoissa, mutta meillä protestanteilla tuonne 1800-luvulle.

Vasta silloin saatiin aikaiseksi krematorioita, joissa ruumis voitiin polttaa tarpeeksi tehokkaasti ja arvokkaasti.


Katolinen kirkko antoi luvan polttamiseen vasta noin 50 vuotta sitten, ortodoksinen ei oikeastaan vieläkään.


Juha

Hautaustavat ovat herkkiä asioita. Monet eivät hyväksy tuhkausta vieläkään. Eräässä perheessä hiljattain syntyi epäsopua, kun poika oli järjestänyt äidilleen polttohautauksen, mutta sisarukset eivät olisi hyväksyneet sitä. Itse toivon, että pääsisin tuhkattavaksi enkä joutuisi maahan matojen syötäväksi, vaikka järkevästi ajatellen asiallahan ei ole minulle mitään merkitystä.
Isäni toivoi, että häntä ei haudattaisi sille hautausmaalle, jossa keväällä nousee hautoihin vesi. Tämän takia hautasin isäni eri srk:n hautausmaalle, vaikka hän olisi saanut ilmaisen hautapaikan siitä seurakunnasta, jossa oli kirjoilla. Tätä vesiasiaa ovat muutkin pitäneet pahana, mm. eräissä hautajaisissa oli lapsen arkku laskettu hautaan, ja se oli alkanut kellua vedessä. Paikallaolijat olivat olleet järkyttyneitä.
Marjatta

[Sami Lehtonen]

Minnehän ulottuu tuhkauksen historia?
Marjatta

Kyse ei tietenkään ole varsinaisesta tuhkaamisesta, mutta vainajien polttaminen oli hyvin vanha tapa, jonka syrjäytti vasta kristinuskon myötä hautaaminen kokonaisena.

Anekdoottina kerrottakoon, että zarathustralaiset eivät hyväksy maahan hautaamista eivätkä polttamista. He vievät vainajansa erityiseen hautaustorniin (ns. hiljaisuuden torni), jossa haaskalinnut syövät ne.

[Heikki Koskela]

Tein aikoinaan (1970-luvulla) kesälomamatkan perheen kanssa autolla Roomaan. Sen muutaman päivän aikana piti nähdä paljon vanhoja asioita. Yksi välttämätön nähtävyys olivat katakombit, jota sijaitsevat kaupunginmuurien ulkopuolella.

Katakombit muodostavat valtavan verkoston tuffikiveen (tuhkakivi) kaivettuja käytäviä, jonne on tehty kahden puolen seiniin syvennyksiä hautaamista varten. Eivät olleet kovin pitkiä eivätkä korkeita ja niitä oli louhittu päällekkäin 4-5 hautakammioita.

Pääsimme erään ryhmän mukana kiertämään käytäviä mutta opas varoitti, ette saa poiketa rymästä muualle. Oli kuulemma joskus joku eksynyt käytäväsokkeloon. Lisäksi siellä oli tapaturman vaara sortumakohdissa.

Nämä haudat ovat aivan ensimmäiseltä vuosisadalta nykyisen ajanlaskun alusta alkaen. Hauta-aukko oli muurattu umpeen. Joitakin hautoja oli avattu ehkäpä turistien nähtäväksi. Jäljellä oli kovin vähän maallista tomumajaa. Jotain sieltä näkyi, en enää muista mitä. Olen lukenut, että joissakin haudoissa on ollut jopa nimikin esillä, joten joitakin hautoja tunnetaan sen perusteella tiettyyn sukuun kuuluvaksi.

Lisäksi paikoitellen oli tehty laajempia holveja, joissa oli vainon aikana pidetty alkukristittyjen kirkollisia seremonioita.

Samalla matkalla poikkesimme myös Brysselin (?, Belgiassa kuitenkin) eräällä hautausmaalla. Sieltä löytyi myös holvikäytävä maan alle ja seinillä vastaavanlaisia hautapaikkoja nimineen. Aikaa näiden ja alkuseurakunnan hautojen välillä oli kuitenkin liki 2000 vuotta.

[Antti Järvenpää]

Sen verran mielenkiintoinen tämä hautausasia on, että päätin tehdä tilasto töitä HISKIn avulla. Eli otin Jämsän haudatut ja poimin niistä ne, joissa on sekä kuolin- että hautauspvm täydellisenä. Löysin mielestäni tällaisia tapauksia 9302 aikaväliltä 1706-185?

Näistä voi tehdä seuraavan taulukon:

0,2 % historiaan haudattuja, ts. hautauspäivä aikaisempi kuin kuolinpäivä
50,0 % on haudattu alle 5 päivän
72,4 % viikon sisällä
95,0 % 2 viikon sisällä
97,6 % 3 viikon sisällä
98,8 % 4 viikon sisällä
99,0 % 1 kk sisällä
99,6 % 2 kk sisällä
99,8 % 3 kk sisällä
99,93 % 6 kk sisällä

Yli puolen vuoden hautausaikoja oli 7 tapausta, mutta niistäkin kaikki olivat alle vuoden, pisimmän hautausajan ollessa 333 päivää. Kuolinsyyt näissä 7 tapauksessa olivat slag, flussfeb., blodstörtn., flussfeb, ålderdom, svullnad vatts., håll o. st., joten esimerkiksi ruumiin hukassa olo ei oikein kelpaisi selitykseksi.

Joka tapauksessa ainakin Jämsässä on ihmiset haudattu 99 prosentin varmuudella kuukauden sisällä. Sitä pidemmille hautausajoille ei löydy esim. kuolinkuukauden mukaan mitään systematiikkaa, esim. kelirikko tms. selittävä tekijä, vaan nämä tapaukset ovat jotakuinkin tasaiset jakautuneita ympäri vuoden. Sen sijaan normaaleissa hautausajoissa on havaittavissa se, että talvella hautausajat ovat yleisesti ottaen hiukan pidempiä.

HISKIssä tietenkin on virheitä, joko kopioinnissa tapahtuneita tai virheet ovat olleet jo alkuperäisissä. Tällaisia on ainakin ne 0,2% tapauksista, jotka kirjausten mukaan olisi haudattu ennen kuolemaa. Jos oletettaisiin, että tuolla pitkien hautausaikojen päässä olisi saman suuruinen 0,2 % virhe, niin voitaisiin arvioida kaikkien tuleen haudatuksi alle 3 kuukauden ajan.

Tämä otos mielestäni näyttäisi sen, että ainakin Päijät-Hämeessä on ollut tapana haudata vainajat hyvinkin nopeasti, keskiarvon ollessa 5 päivää ja 3 keskihajonnan mukainen raja on noin 3 kuukaudessa. Joitakin pidempiäkin hautausaikoja tilastoihin on jäänyt, mutta ne ovat äärimmäisen harvinaisia ja ainakin osan osalta voidaan esittää epäily, että ne ovat myös kirjausvirheitä.

[Antti Järvenpää]

Jatkan vielä tuohon äskeiseen sen verran, että tuossa Jämsän aineistossa hautausajat olivat talvikuukausina keskimäärin 8 päivää ja kesällä 4 päivää koko aineiston ajalta laskien.

Jos katsotaan erivuosien hautausaikojen keskiarvoja, niin sotavuosina keskiarvo vaikuttaisi nousevan, ja 1800-luvulla keskimääräiset hautausajat olivat lievästi pidempiä kuin 1700-luvulla.

[Sami Lehtonen]

Täydennetäänpä hieman omaa edellistä viestiäni.

Hyviä tekstejä aiheeseen liittyen löytyy Arno Forsiukselta:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/hautaus.html
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/crematio.html

Luonnollisesti vainajan polttamien edellytti tulentekotaidon hallintaa, joten esihistoriallisena aikana sitä ei käytetty. Sen sijaan rautakaudella vainajien polttaminen lienee ollut yleisin tapa, joka syrjäytyi vasta kristinuskon tuodessa uudelleen tarpeen säilyttää ruumis, jotta olisi jotain, jonka herättää viimeisenä päivänä.

Yksi massiivisimmista uudelleenhautausharjoituksista oli Pariisin hautausmaiden tyhjentäminen ja luiden siirto katakombeihin 1700-luvun lopulla. Pariisi kärsi silloin muutaman alimitoitetun hautausmaan melkoisesta ylitäytöstä, josta seurasi erinäisiä hygienia ym. ongelmia, joihin en tässä sen enempää mene.

[Sami Lehtonen]

Jatkan vielä tuohon äskeiseen sen verran, että tuossa Jämsän aineistossa hautausajat olivat talvikuukausina keskimäärin 8 päivää ja kesällä 4 päivää koko aineiston ajalta laskien.

Jos katsotaan erivuosien hautausaikojen keskiarvoja, niin sotavuosina keskiarvo vaikuttaisi nousevan, ja 1800-luvulla keskimääräiset hautausajat olivat lievästi pidempiä kuin 1700-luvulla.

Muistaakseni aihetta on jossakin toisessakin ketjussa käsitelty, mutta laitetaan nyt tähänkin. Haudan kaivaminen routa-aikaan ei ole mitenkään mahdotonta - maan saa sulatettua nuotiolla, jolloin sukuhautakin tarvittaessa saatiin auki. Haudankaivuuseen tietysti meni jonkin verran enemmän aikaa, josta tuo edellämainittu 4 päivän ero kenties osaltaan johtuu.

Toinen tapa oli kaivaa hautoja valmiiksi ennen routaa.

[Jaakontytär]

Kuriositeettina voisi tässä mainita Sedlicen luukappelin Kutná Horassa, lähellä Prahaa. Kyseessä ei kylläkään ole varsinainen hautaustapa, vaan pikemminkin erikoinen ratkaisu sille mitä tehdä suurelle määrälle vainajia. Kävin siellä pari vuotta sitten. Kokemus oli mielenkiintoinen - tavallaan makaaberi, mutta kuitenkin seesteinen ja epätodellisuudessaan mieleenjäävä.

Muistan oppaan kertoneen, että paikallinen hautausmaa oli aikoinaan suosittu, koska sinne oli ripoteltu Golgatan multaa. Monet tulivat tarkoituksella Kutná Horaan kuolemaan, että pääsisivät tavallista "pyhemmälle" hautausmaalle viimeiseen lepoon. Sodissa ja ruttoepidemioissa kuoli niin paljon ihmisiä, että luita kuulemma kerääntyi kasoiksi, eikä kaikkia voitu haudata tilanpuutteen vuoksi. Eräs munkki alkoi järjestellä luita pyramideiksi kappeliin, ja myöhemmin hänen työtään jatkettiin taidokkaampien luukoristeiden yms. muodossa.

Suomeksi perustietoa Wikipediassa: Sedlicen luukirkko (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sedlicen_luukirkko)
Kotisivu englanniksi (http://www.sedlecossuary.com/)
Ja vielä Googlen kuvahaun tulokset (http://www.google.com/images?hl=en&source=imghp&biw=1440&bih=720&q=Sedlec+Ossuary&gbv=2&aq=f&aqi=g1g-m1&aql=&oq=&gs_rfai=)

http://www.sedlecossuary.com/images/church%20of%20bnes%20interior.jpg

[Heikki Koskela]

Muistaakseni aihetta on jossakin toisessakin ketjussa käsitelty, mutta laitetaan nyt tähänkin. Haudan kaivaminen routa-aikaan ei ole mitenkään mahdotonta - maan saa sulatettua nuotiolla, jolloin sukuhautakin tarvittaessa saatiin auki. Haudankaivuuseen tietysti meni jonkin verran enemmän aikaa, josta tuo edellämainittu 4 päivän ero kenties osaltaan johtuu.

Toinen tapa oli kaivaa hautoja valmiiksi ennen routaa.

Viime vuosina on alettu kaivaa hautoja työhön sopivilla kaivinkoneilla. Kaivaminen on hyvin nopeaa ja soveltuu myös talvella kaivamiseen. Luullakseni kuitenkin käytetään kaivamisen apuna sähköllä toimivia roudan sulattimia jolloin kaivaminen nopeutuu.

Kerron vielä pienen tositarinan haudankaivajan työstä ajalta jolloin lapio oli tärkein työkalu kaivamisessa:

Suntio tuli käymään hautausmaalla kun haudankaivaja oli kaivamassa kuoppaa. Hän otti kaksi keppiä käteensä ja naputtu niitä yhteen nopeasti ja piiloutui. Haudankaivaja nousi katsomaan mistä moinen ääni lähti mutta ei nähnyt mitään ja jatkoi työtään. Suntio uusi temppunsa ja meni taas piiloon. Jälleen kaivaja nousi katsomaan eikä edelleenkään nähnyt ketään. Hän nousi haudasta ja lähti kotiinsa. Suntio tiesi jekkunsa juonen ja odotteli näkymättömissä kunnes haudankaivaja palasi vaimosa kanssa uudelleen kaivamaan hautaa.

Nyt suntio tuli ikäänkuin ensi kertaa hautapaikalle ja kyseli: "Emäntäkin on lähtenyt haudan kaivuuseen?"

Tähän kaivaja vastasi: "Oli sen verran suuri kivi haudan pohjalla, että piti hakea apua sen nostamiseen."

Tämä on tosi juttu - tietysti.

[Sami Lehtonen]

Viime vuosina on alettu kaivaa hautoja työhön sopivilla kaivinkoneilla. Kaivaminen on hyvin nopeaa ja soveltuu myös talvella kaivamiseen. Luullakseni kuitenkin käytetään kaivamisen apuna sähköllä toimivia roudan sulattimia jolloin kaivaminen nopeutuu.


Juurikin näin. Tosin tuolla sähkölämmittimelläkin haudan avaamiseen voi Pohjois-Suomessa mennä pari päivää. Ilman sulatusta kaivamista ei taida kannattaa juuri kokeilla.

[Antti Järvenpää]

Jotakin osviittaa hautaustavoista löytyy kirkkolaista 1686 http://fi.wikisource.org/wiki/Hautaus_(laki)

Erityisesti seuraava kohta kertoo jotakin hautausajoista:

Ei yhtäkän Ruumista pidä ylitze puolen Ajastaica hautamat pidettämän / jos ei sitä suuremmat ja corkiamat Syyt ole pidembäm ylöslyckämiseen. Se wäärinkäyttämys tule myös tällä peräti poiskieltyxi / omast tahdosta laske Rumita Hautoin / ja anda ne aina edespäin olla Hautamata; samalla muoto anda ne / sijttecuin ne yhdes paicas owat haudatut / jällens toisen paickaan Processillä Hautaan maahan laske; caicki yhtäläisel Rangaistuxella / cuin täsä ylömmä mainitan.

Mahtasiko löytyä vielä jotain vanhempaa ohjeistusta?

[Antti Järvenpää]

Kellojen soitosta löytyisi seuraava Wiki-katkelma

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolinsoitto

[Heikki Koskela]

Kellojen soitosta löytyisi seuraava Wiki-katkelma

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolinsoitto

Lisäyksenä vielä soittotapoihin voin kertoa, että miehelle ja naiselle aloitetaan soitto eri tavalla, kun ilmoitetaan henkilö kuolleeksi.

Jos vainaja on iäkäs (ikärajaa en nyt muista), otetaan tämä huomioon kellojen soitossa (naapuriseurakunnan kirkkoherran antama tieto).

Kellojen soitto on siis tietynlainen viestintäväline seurakuntalaisille myös kuolemantapauksissa.

[JHissa]

Lisäyksenä vielä soittotapoihin voin kertoa, että miehelle ja naiselle aloitetaan soitto eri tavalla, kun ilmoitetaan henkilö kuolleeksi.

Jos vainaja on iäkäs (ikärajaa en nyt muista), otetaan tämä huomioon kellojen soitossa (naapuriseurakunnan kirkkoherran antama tieto).

Kellojen soitto on siis tietynlainen viestintäväline seurakuntalaisille myös kuolemantapauksissa.
Vuorelan kirkon kellot
http://www.evl.fi/srk/siilinjarvi/yleistiedot/vuorela.html
- sanomakellot kertovat ensin vainajan iän ja sukupuolen. Kukin vuosikymmen: kolme lyöntiä (kolmen sekunnin välein), joiden jälkeen aina pidempi tauko (kymmenen sekuntia). Vuosikymmenten jälkeen vuodet: lyönnit (kuuden sekunnin välein). Miehelle suurella kellolla, naiselle keskikokoisella kellolla.
- sielunkellot iän ilmoittamisen jälkeen (10 min): e' - c.

[Heikki Koskela]

Vuorelan kirkon kellot
http://www.evl.fi/srk/siilinjarvi/yleistiedot/vuorela.html
- sanomakellot kertovat ensin vainajan iän ja sukupuolen. Kukin vuosikymmen: kolme lyöntiä (kolmen sekunnin välein), joiden jälkeen aina pidempi tauko (kymmenen sekuntia). Vuosikymmenten jälkeen vuodet: lyönnit (kuuden sekunnin välein). Miehelle suurella kellolla, naiselle keskikokoisella kellolla.
- sielunkellot iän ilmoittamisen jälkeen (10 min): e' - c.



Kellojen soittotavat ovat siis riippuvaisia mm. kellojen määrästä kirkossa. Kahdella kellolla soitetaan eri tavalla kuin kolmella, neljällä jne. Naiselle kuitenkin soitto aloitetaan aina pienemmällä kellolla (korkeammalla soinnulla).

Kellonsoittajan tuli olla tarkkana kun soittoja tehtiin. Nyt taitavat kellot soida jo kaikissa kirkoissa tietyn ohjelman mukaan painamalla nappia.

[eeva häkkinen]

Tässä muutama poiminta Kangasniemen haudattujen luettelosta parin vuosikymmenen ajalta:

9.2.1861 - 27.7.1862 torppari E.P. 61 v, anmält hos länsmannen, får begrafvas
11.2.1871 - 12.5.1872 muonatorpp. pka T.V. 9 kk, begrafves icke, anmält hos länsman 25.2.1871
7.2.1873 - 9.8.1874 leskital. P.L. 43 v, funnen död i skogen, anmält hos länsman 8.2, begraft i stillhet
5.10.1876 - 31.8.1879 torppari M.P. 47 v, funnen död å marken, begrafves <icke>, anmält hos länsman 10/10
19.2.1877 - 21.8.1879 muonatorppari H.J.H. 37 v, funnen död å marken
2.12.1877 - 26.1.1879 loinen M.L. 73 v, funnen död å skogen, får ärligen begrafvas
27.9.1880 - 10.4.1881 loinen T.H. 54 v, funnen död å marken
9.2.1892 - 12.22.1893 taloll. leski E.L 71 v. murhattu

Ensimmäinen päivämäärä kuolin- toinen hautauspäivä. Merkinnät ovat luettelossa kuolinpäivän mukaan eli tietoja on täydennetty myöhemmin.
Olen hämmästellyt pitkää aikaa kuoleman ja hautauksen välillä. Kestikö todella kuolinsyyn selvitys, josta näissä lienee kyse, jopa yli puolitoista vuotta? Näistä yksittäistapauksista löytyisi varmasti lisätietoa virkakirjeenvaihdosta, ehkä myös tuomiokirjoista, mutta en ole niitä haeskellut, kun eivät liity tutkimuksiini, paitsi viimeinen. Siinä pidettiin poliisikuulustelu jo 12.2.1892 ja saman vuoden talvikäräjillä oli juttu esillä ruumiinavauspöytäkirjoineen, eli asian käsittely ei hautausta varsinaisesti viivästyttänyt, joskin oikeusprosessi kesti pitkään. Kysäisenpä, onko muilla samanlaisia havaintoja ja mikä mahtaisi olla selitys?

[Juha]

Onko mitenkään mahdollista, että nuo metsään kuolleet olisi löydetty päivänä xx.xx ja tämän jälkeen arveltu varsinaisen kuoleman tapahtuneen tuona haudattujen luetteloon merkittynä päivänä?

Tämä voisi selittää osan noista tapahtumista.

Juha

[Antti Järvenpää]

Kuuluu ehkäpä löyhästi tähän keskusteluun, mutta on kuitenkin ajankohtainen huomio pvm perusteella:

- Turun tuomiokirkon kirjanpito tietää kertoa, että tasan 400 vuotta sitten (tosin taidettiin kalenteria rukata välillä) eli 22.9.1610 haudattiin Turussa eräs kirjuri Viipurista (een skrifuare ifrå Wiborgh), kelloina hänellä oli sunnuntai kellot.

Tätä lukiessa jää miettimään, oliko kirjuri kotoisin Turusta, vai oliko vain matkalla Turussa. Oli kuitenkin kuolin hetkellään Turun luostarin alueella erään Sigfridin talossa, mutta kirjurin nimeä ei ole katsottu tarpeelliseksi mainita. Sunnuntaikellot soitettiin yleensä keskiluokan virkamiehille ja porvareille.

[Heikki Koskela]

Kautta tunnetun historian ajan hautaamisen ulkonaiset muodot ovat olleet kunkin aikakauden ihmisillä erilaiset. Ne ovat olleet ja ovat edelleenkin riippuvaisia ihmisen sosiaalisesta asemasta hänen eliaikanaan. Toisissa ketjuissa on jo kirjoitettu paljon Turun tuomikirkkoon hautaamisesta, joten se jääköön tarkastelun ulkopuolelle.

Tarvitsee vain kulkea katselemassa nykyajan hautausmaita maassamme niin huomaa kyllä, että sosiaalinen asema on vaikuttanut hautapaikan valintaan. Monet seurakuntien kirkkoherrat ja pappeina toimineet ovat saaneet leposijansa mahdollisimman läheltä kirkkoa. Samoin ovat paikkansa ansainneet kirkon läheisyydessä yhteiskunnassa, talouselämässä ja kulttuurin alalla toimineet. Näin heijastelee nykyajankin hautausmaa sitä sosiaalista asemaa, joka oli saavutettu jo elämän aikana. Mahtaako näistä asioista olla olemassa tutkittua tietoa?

Erittäin vaikuttavan poikkeuksen tekevät kaikkien tuntemat pyramidit erityisesti Egyptissä. Ne rakennettiin vain hyvin merkittäville ihmisille silloisessa ajassa. Useat (mahdollisesti kaikki) pyramidit tehtiin valmiiksi jo ennen henkilön kuolemaa. Näitä henkilöitä olivat faraot, joita palvottiin jumalina noin 4500 vuotta sitten. (egyptiläisillä oli jumalia kaikkiaan runsaat 2000. Mika Waltari oli perhetynyt näihin asioihin kirjoissa "Sinuhe egyptiläinen" ja "Ihmiskunnan viholliset"). Sosiaalinen teema tässäkin on vankka.

Nämä asiat ovat tietenkin kaikille tuttuja - kunhan harjoittelin tekstin kirjoittelua.

[Juha]

Erityisen hyvin tuo Heikin toteama käy ilmi vaikkapa Halikon hautausmaalla. Siellä ovat täkäläisen kolmen suuren kartanon (Joensuu, Viurila, Vuorentaka) omistajaperheet saaneet viimeisen leposijan kirkonmäen korkeimmalta kohdalta, porttien takaa ja kameravalvonnan kera tavallisen rahvaan maatessa alemmissa rinteissä.


Juha

[eeva häkkinen]

Juha, tuo kävi minunkin mielessäni, ettei ruumis olisi ollut löydyksissä. Monet seikat kuitenkin puhuvat tätä vastaan, esim se, että merkinnät ovat kuolinkuukaudet kohdalla haudattujen luettelossa, useimmat eivät edes viimeisinä, eli jälkeenpäin lisättyinä. Talvella kuolleita on varmasti etsitty jälkien perusteella ja ilmoitus nimismiehelle on yleensä tehty varsin pian kuolinpäivän jälkeen. Eli mysteeriksi tää yhä jää, ehkä pitää joskus vilkaista sitä papin virkakirjeenvaihtoa.

[jussipuranen]

Hei

Pekka Lappalainen kertoo hautauksista Pieksämäen seudun historiassa osa 1 s 375 suunnilleen näin.

--------------------------

Matkat olivat pitkiä ja varsinkin kesällä vainajia oli vaikea kuljettaa pitkiä matkoja. Pitäjissä olikin nk ruumissaaria, jotka oli vihitty tilapäisiksi hautausmaiksi. Pieksämäellä tällaisia olivat esim Pitkäsjärven Kypäräsaari l. Ruumissaari, Virmasjärven Kirkkosaari ja Syvänssin Kalmasaari.

Kun Pieksämäki sai oman kirkon ja hautausmaan, lienee saariin hautaaminen lakannut, paitsi tietenkin ehkä kesäkuumilla tilapäishatoihin.

Lappalainen kertoo myös hautaamismaksuista: v 1686 Hautaus kuorin edessä 2 taalaria hopearahaa, kirkon keskellä taalarin sekä kirkon perillä 3 taalaria kuparirahaa. Kirkon porstupaan hautaaminen maksoi vain puoli taalaria. Kirkon aidan sisäpuolelta sai haudan 16 äyrillä.

Lopuksi Lappalainen kysyy: Mihin sitten haudattu ne ihmiset, joiden omaisilla ei ollut edes tuota 16 äyriä?

--------------------------

Olisiko pitkä väliaika kuoleman ja hautauksen väillä joissain tapauksissa seurausta tällaisesta tilapäishautauksesta. Ts. hautauspäivä on sitten se päivä, jolloin vainaja haudattiin kirkkomaahan.




Jussi

[Heikki Koskela]

Lopuksi Lappalainen kysyy: Mihin sitten haudattu ne ihmiset, joiden omaisilla ei ollut edes tuota 16 äyriä?

Jussi


Tietämättä asiasta kovin paljon arvelen, että nuo sosiaalisen asteikon alapäässä olevat haudattiin seurakunnan kustannuksella kirkkoaidan sisäpuolelle (siunattuun maahan).

Olisiko mahdollista, että kirkkoon kuulumattomat ennen vanhaan haudattiin kirkkoaidan (hautausmaan aidan) ulkopuolelle? Nykyisin käytäntö on muuttunut ja ainakin täällä Alajärvellä on uudemmalle hautausmaalle erotettu alue, johon haudataan uskonnottomat henkilöt. Se on ollut meillä valmiina jo muutaman vuoden mutta on edelleen käyttämätön.

Jos kirkosta eronnut haudataan kirkollisin menoin se on mahdollista omaisten suostumuksella ellei vainaja eläessään ole sitä erityisesti kieltänyt.

Nykyisin näyttäisi luterilainen kirkko olevan melko joustava hautauskysymyksissä?

[Erkki]

"Kircko-Laki Ja Ordningi 1686 " sanoo hautaamisesta kuten liitetiedostossa näkyy.

P.S. vai näkyykö?

[jussipuranen]

Kun Paavo Puranen kuoli 1887, on velkoina hänen perunkirjoituksessaan

Hautais lehmästä pitäjän Rovastillen 40:-
Hautais kusti 72:-

Myös eräissä muissa perunkirjoissa olen tuon hautajaislehmän nähnyt.

Onko hautajaislehmä ollut tuolloin virallinen taksa, vai onko kyseessä tapa?

Miten käytäntö on vaihdellut eri osissa maata.

Jussi

[eeva häkkinen]

Kyllä tapana oli maksaa isännän hautaamisesta papille lehmä, emännästä muistaakseni hieho ja vähemmiltä pitäjäläisiltä sitten arvon mukaan. En muista nähneeni virallista määräystä asiasta, status lienee ollut "pitäjän ja kirkkoherran välinen sopimus", jota ei usein edes kirjattu mihinkään. Varattomat pitäjäläisetkin ruotuvaivaisia myöten haudattiin kyllä siunattuun maahan vaikkei heillä olisi ollut varaa hautausmaksuihin ja tämä määräys lienee ollut myös kirkkolaissa. Ainakin papit olivat siitä hyvin tarkkoja ja muistuttelivat tavan takaa 1600-1700-lukujen vaihteessa, ettei vainajia saanut viedä haudata ruumissaariin tai muualle siunaamattomaan maahan. Eri asia oli sitten, että vanhimpina aikoina mm. teloitetut ja itsemurhaajat haudattiin kirkkomaan ulkopuolelle, Mm. 1600-luvulla näyttää Turun hovioikeus antaneen määräyksen, että vankilasta karanneen ja hukkuneen lapsenmurhaajan on pyövelin haudattava "johonkin suohon". Tämä tapa muuttui joskus 1700-1800-lukujen vaihteessa "hiljaiseksi hautaukseksi", joita näkyy merkityn hautausluetteloihin. Hiljaisen hautauksen syyksi näytti joskus riittäneen, ettei vainaja ollut vuosikausiin nauttinut ehtoollista tai käynyt kirkossa.

Hautausmaksut eri puolella Suomea ja eri aikoina olisikin kiinnostava selvityksen kohde, muistaako joku nähneensä sellaista?

[Erkki Järvinen]

Kun Paavo Puranen kuoli 1887, on velkoina hänen perunkirjoituksessaan

Hautais lehmästä pitäjän Rovastillen 40:-
Hautais kusti 72:-

Myös eräissä muissa perunkirjoissa olen tuon hautajaislehmän nähnyt.

Onko hautajaislehmä ollut tuolloin virallinen taksa, vai onko kyseessä tapa?

Miten käytäntö on vaihdellut eri osissa maata.

Jussi

Matin muijan kuolema.

1. Sattui kerran vahingossa
Matin muija kuolemaan.
Matti riensi suruissansa
Rovastille kertomaan.

2. Matti istui surumielin,
Pappi puhkes puhumaan;
Lehmän kun saan palkakseni,
kyllä muijas siunataan.

3. Lehmän annan, lehmän annan,
Maksan vaikka rahassa.
Ei ei ei mull´ kelpaa raha.
Vaadin lehmän luonnossa.

4. Annan, annan lehmän annan
Vaikka menis ainoa.
Että en olis yhtä ahne
Kuin on herra rovasti.

5. Pappi torui Mattia, että
Kuinkas oot sä syntinen,
Kun sä kiellät kymmenykset
Sielun paimeneltasi.

6. Matti virkkoi rovastille:
Kolme on mulla poikivaa,
Rovastilla elukoita
Ennestään on satoja.

7. Pappi ajoi kepin kanssa
Matin ulos ovesta.
Matti huusi mennessänsä
Koska muija siunataan?

8. Sunnuntai-aamuna sangen varhain
Kirkkoväki katseli,
Kun Matilla muija rattahilla
Lehmä rinnalla asteli.

9. Matti ajoi komeasti
Kartanolle rovastin:
Rovasti tuli hyvillä mielin
Saalistansa noutamaan.

10. Pappi oli paksunlainen
Samanlainen lehmäkin.
"Lehmäs kai on poikivainen,
Kunnon mies sä oletkin.

11. Matti virkkoi rovastille:
"Paras tää on karjastani.
Vaan ei tässä surut auta
Kun on "herra" Rovasti."

12. Pappi piti ruumissaarnan
Lohdutteli Mattia.
Sana varmaan muijan armaan
Sielun vihdoin talletti.

Lähde: Laululipas 1900 luvun alkupuolelta.

[Kataja]

Kyllä tapana oli maksaa isännän hautaamisesta papille lehmä, emännästä muistaakseni hieho ja vähemmiltä pitäjäläisiltä sitten arvon mukaan. En muista nähneeni virallista määräystä asiasta, status lienee ollut "pitäjän ja kirkkoherran välinen sopimus", jota ei usein edes kirjattu mihinkään.

Hautausmaksut eri puolella Suomea ja eri aikoina olisikin kiinnostava selvityksen kohde, muistaako joku nähneensä sellaista?

Olen kirjannut muistiin seuraavaa, taitaa olla Vanha Äyräpää -kirjasta: Ellei joku pystynyt maksamaan papin palveluksista, pappi otti esim. peltokappaleen. Henrik Karhu sai Alaniityn erään Kannilan talonpojan hautausmaksuna.
Marjatta

[Heikki Koskela]

Olen kirjannut muistiin seuraavaa, taitaa olla Vanha Äyräpää -kirjasta: Ellei joku pystynyt maksamaan papin palveluksista, pappi otti esim. peltokappaleen. Henrik Karhu sai Alaniityn erään Kannilan talonpojan hautausmaksuna.
Marjatta


Vaikuttaa melko rankalta rahastukselta.

[K. Sandström]

Sattuneesta syystä on tässä tullut luettua Järviseudun historiaa ja I osassa sanotaan sivulla 497 seuraavaa:
Perimätiedon mukaan vainajia haudattiin (siitä huolimatta) Evijärven Ruumissaareen, joka oli määrätty ylämaalaisten pysyväksi kalmistoksi heidän tekemänsä anomuksen ja pidetyn katselmuksen johdosta. Tilapäisinä erämaakalmistoina tunnetaan lisäksi Kortesjärven Purmojärven Pellisen Suosaari ja Evijärven Jokikylän Kytösaari....
Yleensä ylämaalaisilla oli kotinsa lähistöllä kesähauta, mikäli vainajia ei voitu viedä kirkollisen esivallan luvalla perustettuun erämaakalmistoon. Vainajat siirrettiin kesä- eli valehaudoista joko kirkkomaahan tai erämaakalmistoon, missä papit kävivät siunaamassa vainajat myöhemmin virkamatkoillaan....
Runsaimmin kesähautoja oli luonnollisesti eteläisellä järviseudulla, mistä matka kappelikirkolle oli hankala.

Ja maksuista:
Lappajärven kappelin kirkkomaahan haudatun omaiset maksoivat aikuiselta lampaan ja lapselta 24 kupariäyriä. Pietarsaaren kirkkoherra oli haudannut vuonna 1668 sipi Tarvosen omaisia ja sai ruumisrahana lehmän sekä talarin ehkä sielunmessusta.

Että näin sielläpäin! :D

[Marjatta Tuomisto]

Puhumme eri aikakausista ta tavoista eri seurakunnissa, niin tuorein omasta mielestäni erikoinen juttu vaarini kuoleman jälkeen saattui Hauholla. Hän oli eronnut viimeisten sotien jälkeen kirkosta. Hän kuoli vuonna 1956.

Hautapaikka hänelle osoitettiin Hauhon hautasumaan syrjästä.
Haudan kaivuuseen seurakunta osallistunut, vaan kaivajat piti olla "itseltä"
Kuitenkin paikka johon hauta tuli kaivaa oli hyvin isokivinen ja sanomattakin oli selvää mitä hautaa peittäessä olisi tapahtunut.

Asia selvisi siten, että mummoni osti itselleen kaksi hautapaikka käytävän toiselta puolelta ja niin vaari haudattiin siihen.
Hautaamista kirkollistenpuolelle puolsi sekin että vaarivainaja oli osallistunut uuden kappelin rakentamiseen antamalla jonkinlaisen rahasumman.
Kaivajien suhteen kirkko ei mieltään muuttanut, vaan haudankaivajina toimi vävy ja vainajan poika.

Se siis siitä...
Mutta nyt kysynkin millaisia tietoja teillä on ns. rivihaudoista, seurakunta, ei ainakaan Hauholla tiedä keitä rivihautoihin olisi haudattu, eikä sitäkään kuinka syvä ensimmäinen hauta oli, ja kuinka monta kerrosta vainajia pantiin hautaan päällekkäin. Tämä hautausmuoto oli käytössä Hauholla ainakin vielä 1930.

[Heikki Koskela]

Oma hautauskulttuuri on muodostunut sodassa kaatuneitten hautaamisesta. Kulttuuri on hyvin vanha kaikilla itsenäisillä valtioilla ja korostui Suomessa vahvasti jo 1918 sisällissodan seurauksena. Tuolloin sodassa kaatuneitten hautaustapa vahvistui varsinkin nk. valkoisten toimesta, koska kirkko osallistui sen kehitykseen aktiivisesti. Niinkutsuttujen punaisten kaatuminen joko rintamalla tai teloitettuna ei saanut heti kovin suurta myötätuntoa koska he edustivat virallisen vallankäyttäjän näkökulmasta virheellistä suuntaa yhteiskunnassa. Sen vuoksi tavataan muutamilla paikkakunnilia erillisiä punaisten hautausmaita.

Talvi- ja jatkosodassa kaatuneet sen sijaan haudattiin vahvoin tunnesitein yhteiseen hautausmaan osaan, joka oli mahdollisimman lähellä kirkkorakennusta. Niitä myös hoidettiin mahdollsimman hyvin ja hoidetaan yhä. Seurakuntien omistamilla hautausmailla sodassa kaatuneitten tai siihen verrattavien haudat taitavat olla koko Suomessa yhteiskunnan (seurakunnan?) hoidossa. Sankarihaudat ovatkin esimekiliisellä tavalla pidetty kunnossa aina näihin päiviin saakka.

Talvi- ja jatkosodan aikana tai jälkeen kadonneina kuolleeksi julistettuja sotilaita on alettu etsiä taistelukentiltä ja löydetyt vainajat on tuotu kotikuntansa sankarihautoihin haudattavaksi.

En kuitenkaan muista nähneeni rintamalla kaatuneitten lottien hautoja sankarihaudoilla, mutta olen ehkä väärässä.

[P. Pihlman]

Hautapaikkojen luvat

Muistelen vuosia sitten kuunneelleni radiosta Viisaten kerhoa. Oli lähetetty
kysymys - "Kuka myöntää luvat hautuumaan perustamiseen". Sitä ei
muistaaksen tiedetty. Vataus oli -Opetusministeriö.

P. Pihman

[Heikki Koskela]

Hautapaikkojen luvat

Muistelen vuosia sitten kuunneelleni radiosta Viisaten kerhoa. Oli lähetetty
kysymys - "Kuka myöntää luvat hautuumaan perustamiseen". Sitä ei
muistaaksen tiedetty. Vataus oli -Opetusministeriö.

P. Pihman

On hieman erikoinen luvanmyöntäjä ollut. En tunne minäkään hyvin tätä puolta toistaiseksi. Mutta tiedän, että nykyaikana voi hautausmaa perustaa ilman oikeusministeriötä. Lupa kuitenkin tarvitaan joltakin viranomaiselta. Jääköön se tutkimisen varaan, kun teen paikallisen seurakunnan hautausmaasta vuoden sisällä pienen historiikin.

Sen sijaan tiedän, että mm. nykyinen EU-lainsäädäntö direktiiveineen edellyttää hautausmaitten (Suomessa lähinnä luteril. kirkon mutta ilmeisesti myös muiden tunnustuksellisten kirkkojen) varaamista myös niille ihmisille, jotka eivät tunnusta mitään uskontoa. Mm. kotiseurakuntani nk. uudelle hautausmaalle on tällainen perustettu. Se tulee selvästi erottaa omaksi alueeksi.

[LahjaS]

Oma hautauskulttuuri on muodostunut sodassa kaatuneitten hautaamisesta. Kulttuuri on hyvin vanha kaikilla itsenäisillä valtioilla ja korostui Suomessa vahvasti jo 1918 sisällissodan seurauksena. Tuolloin sodassa kaatuneitten hautaustapa vahvistui varsinkin nk. valkoisten toimesta, koska kirkko osallistui sen kehitykseen aktiivisesti. Niinkutsuttujen punaisten kaatuminen joko rintamalla tai teloitettuna ei saanut heti kovin suurta myötätuntoa koska he edustivat virallisen vallankäyttäjän näkökulmasta virheellistä suuntaa yhteiskunnassa. Sen vuoksi tavataan muutamilla paikkakunnilia erillisiä punaisten hautausmaita.

Talvi- ja jatkosodassa kaatuneet sen sijaan haudattiin vahvoin tunnesitein yhteiseen hautausmaan osaan, joka oli mahdollisimman lähellä kirkkorakennusta. Niitä myös hoidettiin mahdollsimman hyvin ja hoidetaan yhä. Seurakuntien omistamilla hautausmailla sodassa kaatuneitten tai siihen verrattavien haudat taitavat olla koko Suomessa yhteiskunnan (seurakunnan?) hoidossa. Sankarihaudat ovatkin esimekiliisellä tavalla pidetty kunnossa aina näihin päiviin saakka.

Talvi- ja jatkosodan aikana tai jälkeen kadonneina kuolleeksi julistettuja sotilaita on alettu etsiä taistelukentiltä ja löydetyt vainajat on tuotu kotikuntansa sankarihautoihin haudattavaksi.

En kuitenkaan muista nähneeni rintamalla kaatuneitten lottien hautoja sankarihaudoilla, mutta olen ehkä väärässä.

Tätini kaatui lottana Luttojoella Atslemissa "vihollisen ilmahyökkäyksessä, hävittäjälentokoneen luodista". Hänet on haudattu samalle sankarihautausmaalle kuin kaksi vuotta ja kaksi päivää aikaisemmin kaatunut veljensä eli isäni.

Lahja Voutilainen

[Heikki Koskela]

Tätini kaatui lottana Luttojoella Atslemissa "vihollisen ilmahyökkäyksessä, hävittäjälentokoneen luodista". Hänet on haudattu samalle sankarihautausmaalle kuin kaksi vuotta ja kaksi päivää aikaisemmin kaatunut veljensä eli isäni.

Lahja Voutilainen

Kiitos tiedosta Lahja. Tapa on varmasti ollut sama kaikissa seurakunnissa. Täytyypä tutkia tarkasti oman pitäjän sankarihaudat uudelleen.

[LahjaS]

Kiitos tiedosta Lahja. Tapa on varmasti ollut sama kaikissa seurakunnissa. Täytyypä tutkia tarkasti oman pitäjän sankarihaudat uudelleen.

Sankarihautoihin haudattujen lottien määrä on ollut pieni. Kaatuneitten lottien määrästä löytyy toisistaan poikkeavia lukuja, mutta yleensä, esim. Lottamuseon sivulla mainitaan lukumäärän olleen noin 300. Nyt löysin netistä ensi kerran maininnan sankarihautoihin haudattujen lottien määrästä. Panssariprikaatin vuosipäivän 28.6.2004 päiväjuhlan juhlapuheessa eversti Sampo Ahto mainitsee mm.: "…86 000 veteraania, pääosin silloisia nuorukaisia, jäi taistelukentälle, 188 000 haavoittui heistä noin puolen jäädessä pysyvästi invalideiksi. Kaatuneita lottia on sankarihaudoissamme 113 naista…" (http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200403_sivu_23.html )

Lahja Voutilainen

[Heikki Koskela]

Sankarihautoihin haudattujen lottien määrä on ollut pieni. Kaatuneitten lottien määrästä löytyy toisistaan poikkeavia lukuja, mutta yleensä, esim. Lottamuseon sivulla mainitaan lukumäärän olleen noin 300. Nyt löysin netistä ensi kerran maininnan sankarihautoihin haudattujen lottien määrästä. Panssariprikaatin vuosipäivän 28.6.2004 päiväjuhlan juhlapuheessa eversti Sampo Ahto mainitsee mm.: "…86 000 veteraania, pääosin silloisia nuorukaisia, jäi taistelukentälle, 188 000 haavoittui heistä noin puolen jäädessä pysyvästi invalideiksi. Kaatuneita lottia on sankarihaudoissamme 113 naista…" (http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200403_sivu_23.html )

Lahja Voutilainen

Kävin minäkin tässä välissä lukemassa kaikki sankarihaudoilla olleet laatat kotiseurakunnan hautausmaalla. En löytänyt yhtäkään lottaa haudattuna sinne. Tosiasia lienee se, että suurin osa lotista työskenteli rintaman takaisissa oloissa, joissa kaatumisen todennäköisyys oli varsin pieni. Vaikka itse olen tehny paikkakuntani lotista matrikkelin eni sieltäkään löytänyt lottia, jotka olisivat rintamaoloissa kaatuneet.

Mutta yhden pikaisen havainnon ehdin tutusmismatkallani tehdä. Merkittävä osa paikkakuntamme sotilaista oli kaatunut kevättalvella 1940 - siis talvisodassa ja toinen suurehko ryhmä oli suomalaisten hyökkäysvaiheen alettua 1941 kesällä ja syyskesällä.

Oletin suurimman ryhmän muodostuvan Neuvostoliiton aloitettua suurhyökkäyksen kesällä 1944. Asiaan tietenkin vaikuttaa suuresti yksiköitten sijoitukset sodan aikana.

[P. Pihlman]

LahjaS Kirjoitti "Sen vuoksi tavataan joillakin paikkakunnilla erillisiä punaisten
hautapaikkoja."

Asuin sota-aikana ja sen jälkeen Lahdessa. Meille näkyi pellon takana Hennalan
kasarmit. Niinsanotussa Alametsässä tiedettiin teloitetun punaisia.

Sodan jälkeen teloitettujen hautoja avattiin. Okeroisissa, kasarmialueella
ammsvaraston luona, pellon reunassa nykyisen Mormonikirkon paikkeilla
ja Alametsässä. Hautoja lienee ollut muitakin. Näistä kerättiin pääkallot
suuriin puulaatikoihin, ilmeisesti laskettavaksi jossain. Sitten Alametsään
avattiin savimaahan suuri kuoppa. Sinne ajattiin pääkalloja useampi
autokuorma, sen aikaisilla "nupeilla". Kun pääkallot oli kerätty, muut luut
peitettiin teloitushautoihin. Me käytiin kaverien kanssa niissä haudoissa.

Allametsässä, Helsingin tien varressa, on nykyisin kivipaaasi aitauksen ympröimänä.

P. Pihlman

[LahjaS]

LahjaS Kirjoitti "Sen vuoksi tavataan joillakin paikkakunnilla erillisiä punaisten
hautapaikkoja."

Asuin sota-aikana ja sen jälkeen Lahdessa. Meille näkyi pellon takana Hennalan
kasarmit. Niinsanotussa Alametsässä tiedettiin teloitetun punaisia.

Sodan jälkeen teloitettujen hautoja avattiin. Okeroisissa, kasarmialueella
ammsvaraston luona, pellon reunassa nykyisen Mormonikirkon paikkeilla
ja Alametsässä. Hautoja lienee ollut muitakin. Näistä kerättiin pääkallot
suuriin puulaatikoihin, ilmeisesti laskettavaksi jossain. Sitten Alametsään
avattiin savimaahan suuri kuoppa. Sinne ajattiin pääkalloja useampi
autokuorma, sen aikaisilla "nupeilla". Kun pääkallot oli kerätty, muut luut
peitettiin teloitushautoihin. Me käytiin kaverien kanssa niissä haudoissa.

Allametsässä, Helsingin tien varressa, on nykyisin kivipaaasi aitauksen ympröimänä.

P. Pihlman

Edellisen viestin alussa oleva viittaus on väärään kirjoittajaan. Olen kirjoittanut vain lottien hautaamisesta sankarihautoihin.

Lahja Voutilainen

[olanyk]

1. Hiskin Paltamon haudatuissa on Tammelandereista alla esitetyt tiedot. tarkistin ne ilmeiseti otetun Digiarkiston kirkontileistä. Lijkstoh tarkoittaa ilmeisesti ruumis- tai hautarahaa:
- mitä tuo edessä oleva "järjestysnumero?" tarkoittaa?
- vanhempi Johanes Tammelander on Yo-matrikkelissa ja HISKI:ssä ja rippikirjassa (haudatut) merkitty puoli vuotta myöhemmin Raahessa kuolleeksi ja haudatuksi? Miten tulkitsette?

Paltamossa:
27.12.1701 Hr.befaln.m. Tammeland: 6,- : för 3:ne lijkstohl

Raahessa:
8.6.1702 31.8.1702 F.d. råd. och handelsm. o. cronones lensm. öfw. Sahlo och Sijkajoki s:nar Johan Michelss. Tammelander 61,efter een swår siukdom afsomn.i kyrckan .

2. Kiinostaisi myös tuon omaiseksi keskimmäisen Johan Tammelanderin
onko lapsen? haudatuksi merkinnän tulkinta?

1707 2 n:e barus omainen : Wälb.bef.man kr. Johan Tammelander


Keskimmäinen Johan Tammelander Yo.m mukaan: Kajaanin läänin kruununvouti 1698, samalla Kajaanin pormestari 1709. † Kajaanissa 1.1714.

Kolmas Johan oli syntynyt vasta 1694

Vielä tulkinta Anna Corte (Tammelander) kohdalla, onko? kirkon alle omaan muurattuun hautaan? und. kyrck. uthi egen mur.gr.

Olavi

[Kimmo Kemppainen]

För 3:ne lijkstohl(ar) = för trenne likstolar, kolmen ruumislavan edestä (maksoi) ja summa oli 2:8 kuparirahassa. För 2:ne barns Ringning = för tvenne barns ringning, kahden lapsen kellojensoiton edestä (maksoi). Johan Mickelsson Tammelander haudattiin kirkkoon ja Anna Corte kirkkoon omaan muurattuun hautaan.
Kimmo Kemppainen

1. Hiskin Paltamon haudatuissa on Tammelandereista alla esitetyt tiedot. tarkistin ne ilmeiseti otetun Digiarkiston kirkontileistä. Lijkstoh tarkoittaa ilmeisesti ruumis- tai hautarahaa:
- mitä tuo edessä oleva "järjestysnumero?" tarkoittaa?
- vanhempi Johanes Tammelander on Yo-matrikkelissa ja HISKI:ssä ja rippikirjassa (haudatut) merkitty puoli vuotta myöhemmin Raahessa kuolleeksi ja haudatuksi? Miten tulkitsette?

Paltamossa:
27.12.1701 Hr.befaln.m. Tammeland: 6,- : för 3:ne lijkstohl

Raahessa:
8.6.1702 31.8.1702 F.d. råd. och handelsm. o. cronones lensm. öfw. Sahlo och Sijkajoki s:nar Johan Michelss. Tammelander 61,efter een swår siukdom afsomn.i kyrckan .

2. Kiinostaisi myös tuon omaiseksi keskimmäisen Johan Tammelanderin
onko lapsen? haudatuksi merkinnän tulkinta?

1707 2 n:e barus omainen : Wälb.bef.man kr. Johan Tammelander


Keskimmäinen Johan Tammelander Yo.m mukaan: Kajaanin läänin kruununvouti 1698, samalla Kajaanin pormestari 1709. † Kajaanissa 1.1714.

Kolmas Johan oli syntynyt vasta 1694

Vielä tulkinta Anna Corte (Tammelander) kohdalla, onko? kirkon alle omaan muurattuun hautaan? und. kyrck. uthi egen mur.gr.

Olavi

[MikkoL]

Kävin minäkin tässä välissä lukemassa kaikki sankarihaudoilla olleet laatat kotiseurakunnan hautausmaalla. En löytänyt yhtäkään lottaa haudattuna sinne. Tosiasia lienee se, että suurin osa lotista työskenteli rintaman takaisissa oloissa, joissa kaatumisen todennäköisyys oli varsin pieni. Vaikka itse olen tehny paikkakuntani lotista matrikkelin eni sieltäkään löytänyt lottia, jotka olisivat rintamaoloissa kaatuneet.


Palaan hieman lotta-asiaan ja sankarihautoihin.

Jos tuo aiempi luku viestiketjussa sankarihaudatuista lotista pitää paikkansa, niin ovathan lotat sangen harvinaisia. Noilla luvuilla (ja kaikenlaisilla asianmukaisilla oletuksilla tasaisesta jakautumasta jne) hautausmaalla pitäisi olla 220 sankarihautaa, jotta olisi vasta neljäsosan todennäköisyys edes yhdelle lotalle.

Menehtyneiden tietokannasta lottia löytyy niin, että sankarihaudan sijantikoodi on merkitty. Mm. eräällä huomaamallani naistyövelvollisella tällaista merkintää ei ollut. Tietokannasta kun hakee pelkällä ajalle yleisellä etunimellä kuten Helmi tai Irja, niin jo löytyy lukuisia lottia. Heille on merkitty sotilasarvon kohtaan lotta, mutta en keksinyt, miten tuolla voisi hakea.

Itse olen 'pienen ikäni' tiennyt sankarihautausmaalle haudatuista lotista aivan sattumalta siksi, että tutulla maalla yksi tapaus löytyy. Mutta eipä nimi tule mieleen, vaikka monet kerran hänen(kin) kohtalonsa on mietityttänyt ja tyttäriä hämmentänyt.

[Heikki Koskela]

Palaan hieman lotta-asiaan ja sankarihautoihin.

Jos tuo aiempi luku viestiketjussa sankarihaudatuista lotista pitää paikkansa, niin ovathan lotat sangen harvinaisia. Noilla luvuilla (ja kaikenlaisilla asianmukaisilla oletuksilla tasaisesta jakautumasta jne) hautausmaalla pitäisi olla 220 sankarihautaa, jotta olisi vasta neljäsosan todennäköisyys edes yhdelle lotalle.

Menehtyneiden tietokannasta lottia löytyy niin, että sankarihaudan sijantikoodi on merkitty. Mm. eräällä huomaamallani naistyövelvollisella tällaista merkintää ei ollut. Tietokannasta kun hakee pelkällä ajalle yleisellä etunimellä kuten Helmi tai Irja, niin jo löytyy lukuisia lottia. Heille on merkitty sotilasarvon kohtaan lotta, mutta en keksinyt, miten tuolla voisi hakea.

Itse olen 'pienen ikäni' tiennyt sankarihautausmaalle haudatuista lotista aivan sattumalta siksi, että tutulla maalla yksi tapaus löytyy. Mutta eipä nimi tule mieleen, vaikka monet kerran hänen(kin) kohtalonsa on mietityttänyt ja tyttäriä hämmentänyt.

Olet nähtävästi käynyt sivustolla: http://kronos.narc.fi/menehtyneet/ Siellä on mainittu sodan aikana menhtyneet lotat. En tarkemmin ehtinyt tutkia mutta oletan heidän kaatuneen rintamaoloissa ja ovat siis haudatut sankarihautoihin. Kokeilemalla esim. Anna-etuminellä löytyy yhteensä ainakin kolme henkilöä. Yksittäisten henkilöiden osalta mainitaan myös kotikunta ja hautauskunta.

Huomasin myös, että kaikkia ei todellakaan mainita lotiksi. Mukana on työvelvollisia ja ammattinimikkeellä sairaanhoitaja.

Laskemasi suhdeluku saattaa pitää paikkansa hautojen osalta.

[LahjaS]

Olet nähtävästi käynyt sivustolla: http://kronos.narc.fi/menehtyneet/ Siellä on mainittu sodan aikana menhtyneet lotat. En tarkemmin ehtinyt tutkia mutta oletan heidän kaatuneen rintamaoloissa ja ovat siis haudatut sankarihautoihin. Kokeilemalla esim. Anna-etuminellä löytyy yhteensä ainakin kolme henkilöä. Yksittäisten henkilöiden osalta mainitaan myös kotikunta ja hautauskunta.

Huomasin myös, että kaikkia ei todellakaan mainita lotiksi. Mukana on työvelvollisia ja ammattinimikkeellä sairaanhoitaja.

Laskemasi suhdeluku saattaa pitää paikkansa hautojen osalta.

Edellä mainitun "Sodissa menehtyneet" –tiedoston hakulogiikka poikkeaa monista muista tietokannoista siinä, että henkilöt on syytä hakea käyttäen katkaisua nimien lopussa. Jos haetaan pelkästään Anna –sanalla, niin saadaan tulokseksi kolme henkilöä, mutta jos haetaan Anna*, niin saadaan tulokseksi 10 henkilöä eli myös ne, joiden toinen etunimi on myös tiedostossa, esim. Anna Maria, Anna Helena jne, lisäksi tietysti tulevat kaksoisnimet, esim, Anna-Liisa. Tämä koskee myös sukunimiä, sillä sukunimikenttään on lisätty myös ent. sukunimi. Jos haetaan tiettyä henkilöä on paras hakea: Sukunimi* ja Etunimi*.

Lahja Voutilainen

[MikkoL]

Edellä mainitun "Sodissa menehtyneet" –tiedoston hakulogiikka poikkeaa monista muista tietokannoista siinä, että henkilöt on syytä hakea käyttäen katkaisua nimien lopussa. Jos haetaan pelkästään Anna –sanalla, niin saadaan tulokseksi kolme henkilöä, mutta jos haetaan Anna*, niin saadaan tulokseksi 10 henkilöä eli myös ne, joiden toinen etunimi on myös tiedostossa, esim. Anna Maria, Anna Helena jne, lisäksi tietysti tulevat kaksoisnimet, esim, Anna-Liisa. Tämä koskee myös sukunimiä, sillä sukunimikenttään on lisätty myös ent. sukunimi. Jos haetaan tiettyä henkilöä on paras hakea: Sukunimi* ja Etunimi*.

Lahja Voutilainen



Hyvä muistutus! Helmiäkin löytyi toinen mokoma lisää. Kuolinpaikoiksi on merkitty rajaseudun kyliä, sotasairaaloita ja on yksi kotonaankin menehtynyt Satakunnassa. Eli uskallan tulkita hautauskäytäntöä hyvinkin identtiseksi rintamamiesten kanssa, ja hautapaikaksikin on määräytynyt 'seuraava vapaa'. Yhtä Irjaa pieneltä paikkakunnalta yritin numeroinnin osalta selvittääkin.