Suurin dokumnetoitu suku - häviämmekö tosiaan ruotsalaisille?

[kkylakos]

Nättidningen Svensk Historia (http://www.svenskhistoria.se/default.aspx?newsid=2839 ) noteerasi sukukokouksen kertomalla ao. suvun olevan maailman suurin. 16 sukupolvea ja 208 000 jäsentä.


Släkten har dubbelt upp blivit noterad i Guinness rekordbok: som den största kartlagda släkten från 1988 och för att 1991 ha hållit det största släktmötet med drygt 2 500 deltagare i Långaryd.

[Heikki Koskela]

Nättidningen Svensk Historia (http://www.svenskhistoria.se/default.aspx?newsid=2839 ) noteerasi sukukokouksen kertomalla ao. suvun olevan maailman suurin. 16 sukupolvea ja 208 000 jäsentä.

Jäsenmäärällä varmaan tarkoitetaan kaikkia niitä nimiä jotka on saatu koottua reksiteriin ja se on melko paljon.

Sen sijaan sukupolvina mitaten saavutus ei ole tietenkään maailman suurin. Hieno veto ko. sukuseuralta. Saavat tarvittavaa mainosta julkisuuden kautta ja se on välttämätöntä jos pitää koota käyttörahaa kentältä.

[M.Sjostrom]

16 sukupolvea on oikeastaan 'keskinkertainen', siis verrattain yleinen saavutus. Kyseinen sukuhan laskee itsensä kognaattisesti, ja tiedämme että 16 kognaattista sukupolvea nykypäivästä taaksepäin on noin vuoden 1600 korvilla.
"Jokaisellahan" on todistettuja kognaattisia juuria vuodelta 1600.
Joten "mikä tahansahan" pystyy aivan samaan syvyyteen kuin tuo, kun taiten valitsee seurailtavan sukulinjan.

Puolestaan tuo lukumäräinen laajuus ei mielestäni ole mitenkään erikoista. Mikäli jollakulla vuonna 1600 eläneellä henkilöllä on ylipäänsä yhtään jälkeläisiä elossa nykypäivänä, on sitten samantien todennäköistä että tällä on niitä kymmeniä tuhansia tai satoja tuhansia.

Joten ainut ennätyksellisyys tuossa lieneekin se, että ovat koonneet yhteen julkaisusarjaan noin paljon nimiä.
Kilpailee määrissä toki seudullisten puhelinlueeteloiden kanssa - erona tietysti se että aivan kaikki puhelinluettelossa luetellut eivät ole toisilleen sukua.
Harva suku on intoutunut noin ison nimiluettelon kokoamiseen ja julkaisemiseen, ymmärtääkseni lähinnä koska niin isoa joukkoa ei sitten todellisuudessa enää yhdistä koettu sukulaisuus, eivätkä useimmat tunne ihmisinä toisiaan.

[Lasse1951]

Nättidningen Svensk Historia (http://www.svenskhistoria.se/default.aspx?newsid=2839 ) noteerasi sukukokouksen kertomalla ao. suvun olevan maailman suurin. 16 sukupolvea ja 208 000 jäsentä.

Sain Ruotsista kysymyksen samasta aiheesta Sursill sivun kautta, kysyjä epäili että eiköhän Sursill suku olisi suurempi.
Varmaa vastausta en uskalla antaa, koska meillä ei vielä ole kaikki Sursill haarat viety nykypäivään asti, meillä ei edes vielä ole kaikki haarat kannoissamme.

Calamnius haara, joka uskomme olevan suurin haara Sursilleistä sisältää tänä päiväna arviolta 60000 - 70000 henkilöitä, ja meillä on vielä materiaalia joka puuttu kannosta. Laskemme lukuun paitsi sukuun naitettujen henkilöitten lisäksi myöskin heidän vanhemmat. Jos arvioidaan että Calamniukset ovat noin 30% Sursilleistä, niin olemme suurinpirtein samoissa lukemissa kun ystävämme Ruotsalaiset.

Saamme lähes viikotain lisää tietoja jotka liitty Calamnius/Sursill sukuihiin, tiedot tulevat joka puolelta maailmaa, eli on valtava määrä siirtolaisten jälkeläisiä jotka kuuluvat sukuun, lisäksi on monen monta haaraa ihan kotimaassa pysyneitä jotka eivät ole mukana Kojosen Genealogia Sursillianassa.

Suomen Sukututkimusseura kerää myöskin korjauksia ko. painokseen, joka toivomme mukaan joskus saadan päivitettyä ainakin vuoteen 1910, eli noudattaen 100v aikarajaa, tämä merkitsisi noin 60v lisää tietoa.

Lasse Holm

[olanyk]

Miten Sursill täydennyksessä pitäisi menetellä?

Aloitin tämän harrastuksen 10 v sitten, silloin törmäsin Äitin kainuulaisen talollisen "mökkiläis-suvun" periytyvinä lukuisista Sursill-suvuista, kun esimerkiksi päädyttiin kolmeen eri Antti Erikinpojan poikaan (Cajanus-veljekseen) ja viittä eri reittiä. Joka sukupolvessa oli Sursill-sukuja. Myöhemmin vielä vaimoi Äidin Kuolajärven syrjäkylältä oleva suku päätyi vastaavasti.

Siihen aikaan oli Voipion "Sursill-romppu" hanke joka sitten muuttui maksullisena hankittavaksi. Oman sukuni tietoja olin toimittanut siihen mutten koskaan hankinut sitä tai nähnyt mitä siihen on lisätty.

Olen privatisti lukuisille tutkijoille antanut tietojanikin. Nyt tuntuu siltäm että jos kirjan perusteella alkaa täydentämään tietoja ne tulee kymmeniltä muilta tutkijoilta. Eihän edes kirjojen lainaaminen tai lukeminen ole kovin helppoa.

Eikö olisi viisaampaa ensin julkistaa "kirja + korjaustiedot" sähköisinä, jota täydennettäisiin vastaavastikuin esim. HISKI:ä tai Dikiarkiston kirkonkirjoja? Luulen että mm. täydennystietojen käsittely tulisi halvemmaksi ja tulos paremmaksi. Vai onko taustalla joku projektin rahoitusongelma?

Olavi