Heikki Koskela
10.09.10, 19:05
Sattui käteeni kirja, jossa kerrotaan erikosilaatuinen varkaus. Referoin kirjoitusta, jonka on kirjoittanut Vihtori Peltokangas käräjäpöytäkirjojen pohjalta.
Saarnaaja ja koulumestari Lars Galleniuksen appivaarilta rovasti Getzeluikselta oli hänen renkinsä Olavi Jaakonpoika piilottanut talon pihakaivoon kuparikattilan, joka sitten tuli ongituksi sieltä Juho Simonpojan toimesta ja jouti siis vääriinn käsiin.
Gallenius vaati edesmenneen appivaarinsa omausuuden korvaámista ja oikeudenkäyntikuluja. Juttu meni käräjille 15.10.1723 ja käsittelystä kertoo Peltokangas kirjassa Kytösavut VIII seuraavasti:¨
"Oikeuden edessä Juho Simonpoika tunnusti ottaneensa mainitun kattilan kaivosta ja vaihtaneensa sen sonnimullikkaan, jonka sai Heikki Matinpoika Enaperältä (s. 5.1.1703, myöhemmin lautamies. Kun tämän Evijärven Inan Heikin vaimo oli Liisa Yrjöntytär Collan Pietarsaaresta ja heidät vihittiin Pietarsaaressa v. 1723, teki Evijärven poika näin ollen mullikkakauppoja rovastin rengin kanssa ollessaan "riijuumatkoilla" kaupungissa). Sen jälkeen oli Heikki Enaperä myynyt kattilan Lappajärven nimimiehelle Martti Esseviukselle. Kukaan ei tiennyt kattilan todellista painoa ja arvoa. Olavi Jaakonpoika kyllä tunnusti, että hän oli upottanut kattilan kaivoon. Se oli ollut vanha ja veti n. puoli tynnyriä. Kattilan painoa hän ei tiennyt. Lautakunta arvioi kattilan arvoksi 18 kuparirahaa, jotka Juho Simonpoika tuomittiin maksamaan, ja lisäksi hän suoritti sakkona 2 taalaria 8 äyriä samaan rahaa."
Luulen, että koko prosessin alkusysäys oli siinä, että kupariastiat olivat melkolailla arvokkaita tuohon aikaan ja mainittu renki Olavi Jaakonpoika poikkesi sen vuoksi kaidalta polulta ja halusi ansaita hieman. Ajat olivat sekavat tuohon aikaan. Mutta koulumestari oli tarkkana ja sai vietyä asian käräjiin, jossa tuli tuomio. Mainittu Heikki Matinpoika, josta sitten tuli lautamies, tiesi mitä oli ostamassa - luulen ainakin hänen tienneen ryhtymisestä varastettuun tavaraan.
Oikeuden tulisi olla sokea tuomioissaan, mutta oliko se tässä tapauksessa sokea vai oliko side silmillä hiéman löysällä
Saarnaaja ja koulumestari Lars Galleniuksen appivaarilta rovasti Getzeluikselta oli hänen renkinsä Olavi Jaakonpoika piilottanut talon pihakaivoon kuparikattilan, joka sitten tuli ongituksi sieltä Juho Simonpojan toimesta ja jouti siis vääriinn käsiin.
Gallenius vaati edesmenneen appivaarinsa omausuuden korvaámista ja oikeudenkäyntikuluja. Juttu meni käräjille 15.10.1723 ja käsittelystä kertoo Peltokangas kirjassa Kytösavut VIII seuraavasti:¨
"Oikeuden edessä Juho Simonpoika tunnusti ottaneensa mainitun kattilan kaivosta ja vaihtaneensa sen sonnimullikkaan, jonka sai Heikki Matinpoika Enaperältä (s. 5.1.1703, myöhemmin lautamies. Kun tämän Evijärven Inan Heikin vaimo oli Liisa Yrjöntytär Collan Pietarsaaresta ja heidät vihittiin Pietarsaaressa v. 1723, teki Evijärven poika näin ollen mullikkakauppoja rovastin rengin kanssa ollessaan "riijuumatkoilla" kaupungissa). Sen jälkeen oli Heikki Enaperä myynyt kattilan Lappajärven nimimiehelle Martti Esseviukselle. Kukaan ei tiennyt kattilan todellista painoa ja arvoa. Olavi Jaakonpoika kyllä tunnusti, että hän oli upottanut kattilan kaivoon. Se oli ollut vanha ja veti n. puoli tynnyriä. Kattilan painoa hän ei tiennyt. Lautakunta arvioi kattilan arvoksi 18 kuparirahaa, jotka Juho Simonpoika tuomittiin maksamaan, ja lisäksi hän suoritti sakkona 2 taalaria 8 äyriä samaan rahaa."
Luulen, että koko prosessin alkusysäys oli siinä, että kupariastiat olivat melkolailla arvokkaita tuohon aikaan ja mainittu renki Olavi Jaakonpoika poikkesi sen vuoksi kaidalta polulta ja halusi ansaita hieman. Ajat olivat sekavat tuohon aikaan. Mutta koulumestari oli tarkkana ja sai vietyä asian käräjiin, jossa tuli tuomio. Mainittu Heikki Matinpoika, josta sitten tuli lautamies, tiesi mitä oli ostamassa - luulen ainakin hänen tienneen ryhtymisestä varastettuun tavaraan.
Oikeuden tulisi olla sokea tuomioissaan, mutta oliko se tässä tapauksessa sokea vai oliko side silmillä hiéman löysällä