Kulkumiehiä ja persoonallisuuksia

[Raimo Laakso]

Imatran Virtanen.
Ajattelin tässä avata ketjun kulkumiehistä ja muista persoonallisuuksista. Eräs heistä ilmestyi meille 1950-luvun lopulla ja asusteli kortteerimiehenä parisen vuotta. Muistan kyllä etunimenkin, mutta käytän tässä hänestä isäukkoni ja muiden tuttujen käyttämää nimeä "Imatran Virtanen". Hän lienee syntynyt noin 1885 ja olisi saanut lempinimensä siitä, että olisi nuorna miesnä onnettoman rakkauden tähden hypännyt Imatran koskeen. Kuohut olisivat kuitenkin heittäneet hänet rannalle ja mies jäi henkiin. Olivat kertoman mukaan lehdet kirjoittaneet kuinka Imatrankoski ei huolinut työmiehestä. Muutama vuosi hänen lähtönsä jälkeen meiltä, osui Hesarissa silmiini poliisitiedoitus entisestä nahkurista nimeltä Virtanen, joka oli poistunut asunnostaan Helsingistä.

[blue-eyed]

Tampereen Hymylate

Kuka muistaa hänet? Hymylate oli kulkuri ja pihasoittaja 40-50-luvuilla. Hän soitti viulua pihoissa ja ikkunoitten alla saaden näin muutaman lantin.

Jos oikein muistan, niin Late on nukkunut meidänkin kamarin lattialla Pispalanharjulla. Äiti oli lapsuudenkodissaan Sotkamossa oppinut siihen, että ovi oli aina auki kulkumiehille. Niin oli meidänkin ovemme auki. Asuimme viisi henkeä kamarin ja keittiön asunnossa, mutta aina äidillä riitti tilaa majoittaa kulkumies kamarin lattialle. Tuona aikana siis 40-luvun lopussa ja 50-luvun alussa kulkumiehiä riitti.

Sittenhän Tampereen kauppahallissa oli ne iso-nenäiset sisarukset. Nimiä en muista, kuva on kuitenkin mielessä elävänä.

[skoykka]

Entä kuka muistaa Vallilan Humun? En tiedä oliko Humu kova kulkemaan, paremminkin paikallinen julkkis. Huhut kertoivat hänen olleen varakas ja myyneen kalliita perintötontteja Hermannin seudulta. Rahat menivät viinaan ja Humu köyhtyi, nukkui lopulta kerrostalon pihassa suuressa puulaatikossa, jonka kaverit olivat sinne raahanneet.
50-luvun alussa, kun oltiin noin 10-vuotiaita, osuttiin ystäväni kanssa kohdalle, kun Humu meni paikalliseen kapakkaan ja saimme päähänpiston moikata, vaikkei hän meitä tuntenut. Humun tunsivat kaikki. Hän riemastui ja kutsui meidät sisälle ja osti karkkipussin. Ne karkit olivat olleet ties kuinka monta vuotta hyllyllä tupakan savussa ja maistuivat tunkkaselle. Ja selkäsauna odotti kotona.

[JaMaHa]

Meillä Raumalla oli joskus lapsuudessani Lammas-Martti niminen henkilö. Nimensä hän oli saanut lampaistansa. Toiset kun parkkeerasivat autonsa ja moponsa kaupungilla niin Lammas-Martti pisti lampaansa parkkiin.

Lammas-Martti oli ulkonäöltänsäkin kuin pommin päällä istunut. Niin rähjäisen näköistä miestä ei voinut olla huomaamatta, vaikka lampaita ei olisi ollutkaan. Mutta ilmeisen leppeä veikkonen oli, kun en koskaan pahaa hänestä kuullut puhuttavan.

Terv. Jaana

[Omia]

Imatran Virtanen.
Ajattelin tässä avata ketjun kulkumiehistä ja muista persoonallisuuksista. Eräs heistä ilmestyi meille 1950-luvun lopulla ja asusteli kortteerimiehenä parisen vuotta. Muistan kyllä etunimenkin, mutta käytän tässä hänestä isäukkoni ja muiden tuttujen käyttämää nimeä "Imatran Virtanen". Hän lienee syntynyt noin 1885 ja olisi saanut lempinimensä siitä, että olisi nuorna miesnä onnettoman rakkauden tähden hypännyt Imatran koskeen. Kuohut olisivat kuitenkin heittäneet hänet rannalle ja mies jäi henkiin. Olivat kertoman mukaan lehdet kirjoittaneet kuinka Imatrankoski ei huolinut työmiehestä. Muutama vuosi hänen lähtönsä jälkeen meiltä, osui Hesarissa silmiini poliisitiedoitus entisestä nahkurista nimeltä Virtanen, joka oli poistunut asunnostaan Helsingistä.

Hattulassa joskus 1930-1940 luvulla oli kulkukauppias, joka kuljetti tavaransa polkupyörällä osaamatta ajaa. Oli ehkä 40-50 vuotias lihava nainen. En muista nimeä.

Hämeenlinnassa oli Pullerin Kalle, joka ollessani menossa kouluun 1940- luvun alkupuolella laulatimme "rumia lauluja" 5 pennillä. Meitä oli useita poikia. Terv. Omia.

[Raimo Laakso]

Lisää kulkumiehiä: Hieman ennen aiemmin mainittua Imatran Virtasta eli 50-luvun puolivälissä yläkerran pieneen hellahuoneeseen tuli vuokralaiseksi Viipurin Villeksi kutsumamme ja johtajaksi esittäytynyt, tuolloin noin nelikymppinen mies avovaimonsa Aunen kanssa. Meillä asuessaan Aune etupäässä teki ja Ville myi pannunalusia. Sinänsä nättejä ja yksinkertaisia valmistaa. Pumpulilankaa kahden ristikkäin asetetun pahvinpalan päälle. Minäkin olin parina päivänä myymässä näitä tuotteita. Ville antoi neuvoksi, että kerro niiden olevan sotainvaliidin tekemiä ja sisään mennessäsi katso vähän ympärillesi. Jos on varakkaan näköistä niin pyydä neljäsataa markkaa, mutta jos näyttävät köyhemmiltä, niin pyydä vaikka kaksisataa. (tämä oli siis niinsanotun vanhan markan aikaa, jolloin sekatyömies tienasi ehkä sadasta kahteensataan markkaan tunnilta). Ville osasi myös jonkin verran taikatemppuja.

[Raimo Laakso]

Kiertävät tinuriveljekset Yrjö ja Urho. En ole nimistä aivan varma, mutta näin muistaisin. Sukunimi taisi olla ruotsinkielinen ja Yrjöllä oli jonkinlainen yhteys Lahden suuntaan. Myös he olivat 50-luvun puolivälissä kotonani kortteeria vajaan viikon kerrallaan, eivät tosin samanaikaisesti vaan kumpikin vuorollaan. Yrjö on heistä jäänyt paremmin mieleeni. Kertoili matkoistaan ja luki Kansa taisteli, miehet kertovat lehteä ja jokohan Alibi-lehti oli siihen aikaan alkanut ilmestyä. Ainakin se oli joku rikoslehti. Tinauksessa käytetty Primus-keitin kulki miehen selkärepussa, kuten suolahappopullo ja tinatangot. Jos jollain lukijalla on myös heistä muistikuvia, olen kiinnostunut kuulemaan vaikka yksityisviestinä.