Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Pieleen menneet juhlat
Heippa!
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia joko lähivuosina tai menneisyydessä?
Vieläkään en tiedä itkisinkö vai nauraisinko heinäkuussa vietettyjä poikani ristiäisiä. Olen aina mieltänyt kirkollisiin juhliin kuuluvan arvokkuutta ja lämminhenkisyyttä. Niinpä nytkään en odottanut muuta kuin lämminhenkistä juhlaa läheisempien kanssa.
Tämä kastepappimme oli ollut aikoinaan rippipappini ja jo silloinkin aikamoinen persoona. Siinä vaiheessa, kun varasimme kastepäivää olisi pitänyt hälytyskellojen soida, sillä päivystävällä papillamme ei ollut muita varauksia ja toisella papilla allakka täynnä.
Ristiäisten piti alkaa klo 14.00 kotonamme, mutta pappi pyyhälsi paikalle jo puoli tuntia ennen. Oli muistanut ajan väärin ja kun yritin ehdottaa, että hän voisi odotella täällä niin en ehtinyt suuta avata, kun liperit liehuen pappimme hävisi jonnekin. Takaisin hän tuli vartin myöhässä, vieraiden jo ihmetellessä kastajan viipymistä.
Itse kastetilaisuus oli täyttä farssia. Pappi unohti rukousten sanoja samoin virsien. Lapseni kummitäti toimi lopulta ns. esilukijana. Pappi oli antanut miehelleni omat paperinsa ja tarkisteli niistä sitten kastettavan nimeä. Kastamisen jälkeen hän mutisi, että poikako se olikin ja olisihan hänen sinisistä kastepuvun nauhoista pitänyt se jo tietää.( Pojallamme on 3 ihan suomalaista miehen nimeä). Kastetilaisuudesta puuttui lisäksi esim. siunaamisia, joten se oli hyvin lyhyt versio.
Kahvitilaisuuden aikana pappi istui erillään eri tilassa vieraista eikä seurustellut kuin ajoittain. Lähtiessään hän vielä ihmetteli veljeni sylissä ollutta poikaamme, että kukas vauva sinä oikein olet?
Minusta olisi ollut oikeus ja kohtuus varoittaa meitä jo tilatessamme kasteaikaa, että papilla on muistihäiriöitä. Annoin palautetta seurakunnallemme ja sainkin pahoittelut sieltä, mutta ei se mieltä lämmitä. Uusintaa kun en näistä juhlista saa.
Suurin osa kastevieraista oli kuitenkin sitä mieltä, että nämä olivat hauskimmat ristiäiset, joissa olivat olleet. Vaikka omasta mielestäni omaan hyvän huumorintajun, niin tässä kohtaa se teki tenän.
Terv. Jaana
Heikki Koskela
06.09.10, 18:56
Ei ihan noin mieliinpainuvaa ole minulla. Mutta lapsen kastajaisista kumminkin. Poikamme kolmannen lapsen kastetilaisuus oli pojan perheen kotona. Pappi aloitti toimituksen ja eteni viimein tilanteeseen, jossa hän kysyi juhlallisesti pojaltani: "Mikä tulee lapselle nimeksi?" Poikani aloitti sanomalla: "Tuota noin...". Pappi nopeasti sanoi: "Ei kai sentään sitä!" Tuosta huomasin, että pappi oli huumorimiehiä.
Älä sure, olivatpa ainakin mieliinpainuvat juhlat!
Pääsin kesällä osallistumaan kastejuhlaan, jossa taasen jouduin ihmettelemään papin kyvyttömyyttä joustaa tilanteen mukaan... Sattui olemaan pahimmat helteet. Pappi vei ohjelmaa prikulleen käsikirjoituksen mukaan läpi vieraiden seistessä pienehkössä olohuoneessa hikoillen. Sylikummi alkoi suurinpiirtein sulaa...puku ja paita olivat läpimärkiä, kasvoilta tippui hiki lapsen päälle (avustaja kävi useamman kerran pyyhkimässä), hyvä, että kummi pysyi jaloillaan pyörtymättä - ja pappi vain sitkeästi jankkasi joka sanan ja lauseen ja kaavan ja rukouksen käsikirjan mukaan. Jokainen osallistuja olisi taatusti ollut onnellinen luontevasta "oikomisesta" ja kaavan lyhentämisestä. Tulkitsin, että papilta puuttui osaamista ja uskallusta, mutta jäivätpähän nuokin ristiäiset mieleen. Kastettava onneksi suhtautui tilanteeseen lungisti.
Kiitos Jaanalle, aivan mahtava kertomus!
Juha
On niitä tilanteen tasallakin pysyviä pappeja. Olin myös juhlassa, joka tapahtui kirkossa. Ensin vihittiin vanhemmat ja sitten kastettiin lapsi. Lapsen nuori sylikummi esitti yksinlaulua vihkitilaisuuden aikana, ilmeisesti jännittäen sitäkin ja päälle oli jännittävä tilaisuus seistä paikoillaan lapsi käsivarrellaan. Sylikummin jännitys tuli täyteen ja hän pyörtyä kupsahti, mutta onneksi pappi ja muut kummit olivat jo vähän aikaa seuranneet sylikummia ja kaikki ilmeisesti osasivat tähän pyörtymiseen varautua, koska lapsi siirtyi lennossa toisen kummin syliin ja kastetilaisuus jatkui sylikummin kyhnöttäessä alttarin vieressä puoliksi makuuasennossa. Monet juhlavieraat eivät huomanneet tästä välikohtauksesta varmaan mitään, jos eivät kuulleet sitä kopsahdusta, kun sylikummin pää kolahti lattiaan. Tämän päättelen siitä, kun otin kuvan lattialla kyhnöttävästä tytöstä, niin jokunen tilaisuudessa ollut kyseli kuvaa katsoessaan, että, mitä tuo tuolla tekee.
Ei näiden kirkollisten juhlienkaan turhan vakavia tartte olla, itselläni on kymmenien vuosien varrelta monia muistoja hassuistakin tapahtumista. ihmisiähän papitkin ovat siinä, missä juhlavieraatkin.
Mutta sen sanon, että jos etukäteen olisin tienyt kuka pappi minut vihkii, en ikimaailmassa olisi suostunut hänen vihittäväkseen, niin v-mäinen oli hänen parempi puoliskonsa, joka opetti koulussa minulle ruotsia.:mad:
Mutta sen sanon, että jos etukäteen olisin tienyt kuka pappi minut vihkii, en ikimaailmassa olisi suostunut hänen vihittäväkseen, niin v-mäinen oli hänen parempi puoliskonsa, joka opetti koulussa minulle ruotsia.:mad:
Muistatteko, mitä pappi puhui teille, kun teidät vihittiin? Kuulemma puhe menee paljolti kokonaan korvien ohi, ei edes toisesta sisään ja toisesta ulos. Mutta minä muistan puheesta aika paljon. Meidät vihki rinnakkaisluokkaani käynyt poika. Hän piti innostuneen puheen geeneistä, joita "meille" oli opetettu uutena asiana koulussa. Se vaan että minä olin vähän ymmällä, taisin kuulla geeneistä ensi kertaa. Meidän luokan biologian opettaja oli eläkkeellä ollut vanha neiti, joka piti ainoastaan meidän luokan tunnit, koska hän oli ollut luokanvalvojamme ja oli tykästynyt meihin. Geeneistä hän ei ollut meille maininnut.
Marjatta
Raimo Laakso
08.09.10, 17:46
Tyttäreni vanhimman lapsen ristiäisissä pappi oli unohtaa varsinaisen kastamisen. Muiden seremonioiden jälkeen, hän lausui, että päätökseksi veisaamme virrestä ... . Siinä vaiheessa menin hänen luokseen ja kuiskasin, että eiköhän lapsi myös kastettaisi. Näin tapahtui eikä siinä sen kummempaa. Jäipähän jotain muisteltavaa.
Kotikylällä kerrottiin kauan sitten tarinaa, jossa lasta pappilaan viedessään kummit unohtivat mikä pojalle piti laittaa nimeksi. Nimeä oli palauteltu mieleen ja yksi kummeista muisti, että se oli joku kärryn osa ja arveli, että josko se oli mutteri? Tähän pappi, että kyllä sen täytyy olla Akseli ja niin pojasta tuli Akseli.
Kiitokset vastauksista. Näistä voisi päätellä kastejuhlien olevan tapahtumarikkaita juhlia. Kuulin myös omasta kastepapistamme, että hän oli pilannut toisetkin ristiäiset. Siellä harkitaan jopa oikeustoimia tätä pappia kohtaan, joten mitäköhän siellä on voinut tapahtua :confused: Myös yhdet vihkiäiset hän oli lyhentänyt hääpärin ihmetykseksi jo yli kymmenen vuotta sitten.
Pappikin on ihminen ja erehdykset inhimillisiä, mutta meidän kastejuhlassa ei enää niin pienistä asioista ollut kyse. Meidän juhlat torpedoitiin oikein kunnolla, vaikkakaan ei tahallisesti. Pääasia ja ihme, että poikamme kuitenkin sai nimensä. Tunnen myötätuntoa pappia kohtaan, mutta en ymmärrä onko seurakunta ollut ajan tasalla tämän papin tavasta tehdä työtään. Kenties ei, sillä usein valittamisen kynnys on korkea.
No, ehkä minäkin 25-vuoden päästä osaan jo hymähtää näille kastejuhlille enkä sure sitä, että kolmannen ja viimeisen lapseni ristiäiset olivat katastrofaaliset.
Terv. Jaana
Jouni Kaleva
10.09.10, 16:05
Kiitokset vastauksista. Näistä voisi päätellä kastejuhlien olevan tapahtumarikkaita juhlia. Kuulin myös omasta kastepapistamme, että hän oli pilannut toisetkin ristiäiset. Siellä harkitaan jopa oikeustoimia tätä pappia kohtaan, joten mitäköhän siellä on voinut tapahtua :confused: Myös yhdet vihkiäiset hän oli lyhentänyt hääpärin ihmetykseksi jo yli kymmenen vuotta sitten.
Pappikin on ihminen ja erehdykset inhimillisiä,
Terv. Jaana
Tämä pappihan kärsii selvästi pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Olisi työnantajan velvollisuus saattaa hänet työterveyshuollon kautta jatkotutkimuksiin ja työkyvyn arviointiin.
Tilanne on ikävä papin kannalta, jolta ilmeisesti puuttuu sairaudentunto (sehän on leimaa-antavaa muistisairauksille). Jos tilanne päättyy johonkin katastrofiin, kuten oikeudenkäyntiin, niin asia on mennyt kaikkien osapuolien kannalta vaikeimpaan mahdolliseen jamaan.
Usein on niin, että lähiyhteisö on jo pitkään nähnyt ongelmat, mutta on peitellyt niitä ja "suojellut" asianomaista. Tämä on väärää häveliäisyyttä, jos tällaisesta on kyse. Sairas ihminen saatetaan noloon asemaan ja naurunalaiseksi.
Pääasia ja ihme, että poikamme kuitenkin sai nimensä.
Sivusta:
vanhemmathan nimeävät lapsensa, joten tottakai hän nimensä sai - ei kastetoimituksella ole sen kanssa mitään tekemistä. Kasteessahan on kyse seurakuntaan liittämisestä.
Eräs ukkini ensimmäisen vaimon esi-isistä on kaikissa lastenkirjoissa ja rippikirjoissa Henrik Savolainen s. 1816.
Kuitenkin ainoa lähinnä vastaa jonka olen löytänyt kastetuista on Johan s. 12.6.1816. "Johanista" ei tietenkään löydy myöhempiä vaiheita.
Menikö papilta Jussit ja Heikit sekaisin, vai onko sittenkin epäselvyys on omaa tekoa..
Sivusta:
vanhemmathan nimeävät lapsensa, joten tottakai hän nimensä sai - ei kastetoimituksella ole sen kanssa mitään tekemistä. Kasteessahan on kyse seurakuntaan liittämisestä.
Olisi se silti ollut kiusallista, jos pappi olisi vielä väärän nimisen lapsenkin kastanut seurakunnan yhteyteen, kun ei edes muistanut lapsen sukupuolta ilman ulkoisia merkkejä.
Terv. Jaana
Heippa!
Kuulin tänään eräältä kirkkovaltuustossa istuvalta henkilöltä, että tästä kastepapistamme on tehty ainakin 3-4 valitusta Turun tuomiokapituliin. Joka kerta on ilmoitettu papin olevan työkykyinen.
Täysin käsittämätöntä touhua. Miten monta kertaa vielä tämän papin annetaan pilata kirkollisia toimituksia ja aiheuttaa mielipahaa :confused:
Terv. Jaana
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.