Käynti kuninkaan puheilla

[Heikki Koskela]

Tavan takaa tulee esille monissa yhteyksissä tapauksia, joissa kerrotaan sen ja sen pitäjän isännän, papin tai muun pitäjän merkittävän vaikuttajan käyneen asioimassa Ruotsin kuninkaan luona milloin minkäkin asian takia.

Varmasti monet tarinat ovat tosia varsinkin silloin kun kerrotaan lähetystöjen käynneistä kuninkaan puheilla. Asiat usein koskevat pitäjän sisällä syntyneitä riitoja, joihin haetaan apua. Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että kaikki kertomukset eivät ole tosia.

Kerron tässä yhden tarinan, jota en vielä ymmärrä todeksi:

Löysin muistiinpanojeni joukosta valokopion, jossa mainitaan seuraavaa (Runo Soinin kirkosta, kirj. Väinä Tuomaala): " Runosta myös selviää, että silloisen seurakunnan pappi (luultavasti Olavi Rooth, hk) matkusti Ruotsiin kuningas Kustaa III puheille saattaakseenn tyhjäksi soinilaisten kirkonrakentamishankkeet ja eroaikeet Alajärven kappelista."

Tapahtumat liittyvät kyllä Soinin kirkon rakentamisvaiheisiin ja liittyvät 1780-luvulle ja ovat tosia. Mutta olikohan ihan tavallista, että tällaisissa tilanteissa lähdettiin aina Ruotsiin saakka selvittämään tämän tapaista asiaa.

Itse runo on pitkä ja sisällöltään varsin kiintoisa tarina kirkon rakentamisen ongelmista, mutta on kirjoitettu toisen käden kautta ja muistinvaraisesti.

[Helena V.]

Tästä tuli mieleeni tapaus, jossa kr-tilan asumisoikeudestakin saatettiin riidellä aina kuninkaalle asti.

Esi-isäni veljen leski halusi 1700-l lopulla tilan jaettavaksi kahtia ja toisen puolen itselleen ja lapsilleen. Kun maaherra ei ollut suostunut jakoon, vaan piti tilaa liian pienenä jaettavaksi ja määräsi lesken muuttamaan pois, leski oli valittanut kuninkaalle - tai ainakin siltä paperilla näytti. Kahden kylän miehen Tukholmassa allekirjoittama takuupaperi lesken oikeudenkäyntikuluista osoittautuikin väärennökseksi, sillä toisessa ko. taloista ei ollut sen nimistä miestä eikä kumpikaan heistä eläissään ollut käynyt Tukholmassa.

Kuninkaan ratkaistavaksi riita lopulta kuitenkin meni. Kuningas teki asiassa kompromissiratkaisun ja määräsi leskelle oikeuden perustaa tilalle torpan.

t. Helena V.

[Antti Järvenpää]

On varmaankin hyvä kysymys, missä määrin kuninkaan puheille päästiin. Epäilemättä silloinkin, kuten nykyäänkin, oli sitkeitä ihmisiä, jotka kävivät kaikki mahdolliset valitustiet lävitse.

Itse olen ollut kiinnostunut järvenlaskija Lauri Nuutisesta http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/sukuhistoria/sukututkimus/suku/kirjoituksia/knutson/nuutinen.html joka kävi varmuudella kuninkaissa. Olen vuosia keräillyt oheiseen tapaukseen kaikenlaista tietoa, ja löytänyt ihan sattumaltakin lähteitä. Oheisen jutun karttapaikan linkit eivät toimi, jostakin syystä vanhenevat aika ajoin, mutta itse paikan voi katsoa jutun pohjalta karttapaikasta, josta korkeuskäyristä voi nähdä veden valtavan voiman.

Ehkä osa kuninkassa käynneistä on päätynyt vain siihen, että on käyty pääkaupungissa. Eihän nykyäänkään kaikki lähetystöt pääse eduskunnan portaita pidemmälle. Joka tapauksessa osa tarinoista on todella kiehtovia.

[Leo Suomaa]

Perimätieto kertoo, että Padasjoen Nyystölän kylän Pekkolan talon emäntä käveli Tornion kautta Tukholmaan maksaakseen verot suoraan kuninkaalle. Sillä kurin Pekkola säilyi itsenäisenä talonpoikaistalona, eikä sitä voitu veroautiona ottaa haltuun. Jos näet verovouti onnistui sopivasti välttelemään veronmaksajaa, talosta saatiin autio, ja se oli sitten sen talon menoa. Asiakirjoista en ole tarkistanut, onko tämä tarina totta; mutta uskonpa, että kyllä kansa muistaa. LS