Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Miten järjestää sukututkimuksen taustamateriaaleja?
Kertoisitteko hyviä vinkkejä, miten järjestätte talteen niitä "kaiken maailman lippulappuja", joita sukututkimuksen parissa kertyy. On sitä ja tätä valokopiota, joskus tuntemattomasta sivusta jonkun muun tutkimusta, on sähköisiä dokumentteja, on sähköposteja, tekstidokumentteja vanhoilla ohjelmilla, valokuvia, muistiinpanoja kursseilta ja tapaamisilta ja allakankulmamerkintöjä. Puhumattakaan linkeistä Hiskiin, SSHY:n ja Narc:in sivustoille sekä netistä löytyville sukuani sivuaville nettisivustoille. Perustin tietokoneelle kansiot omien ja puolison isovanhempien suvun asioita varten. Nyt niitäkin vaivaa kohta suunnittelemattomuus. On niin ihanaa ottaa se Matti Matinpojan syntymästä kertova kirjallinen dokumentti/kuva digitoidusta kirkonkirjasivusta, vaan sitten en enää tiedäkään monenteenko polveen ja mihinkä taloon alati vaihtuvissa syntymätalojen ketjuissa tämä herra kuuluikaan.
Koska monet tutkijat ovat ehtineet tutkia sukuja, joihin liityn, jo kauan sitten valmiiksi, harrastan sukututkimusta hölmöllä tavalla:oo:: Olen hyvin kaikkiruokainen eli etsin ja kerään polvesta polveen talteen esivanhempien tietoja ajassa taaksepäin - intohimona löytää vielä yksi polvi lisää... Harva niistä on pysynyt samassa talossa tai kylässä paria polvea kauempaa, joten arkiston osien nimeämisestä ei tule looginen puuttumattoman sukunimen tai paikan mukaan.
Printtailemaan en haluaisi ryhtyä ja muistiinpanojen skannauksessakin tulee vastaan epäluulo tiedoston häviämismahdollisuudesta. Molempiakaan en viitsisi tehdä. Vai, oletko sinä kenties onnistunut luomaan selväpiirteisen digitaaalisen arkiston johdonmukaisin nimityksin ja sen rinnalle vastaavasti koodatun (lähdetieto-)mappirivistön? Sukujutut-ohjelma on käytössäni, joten keskittyisinkö olennaiseen sen lisätieto-kentän käyttämisessä ja unohtaisin sen mappirivistön aktiivisen käytön?
Olisiko sukututkimusmateriaalin arkistointikurssille kysyntää?? Olen kuullut jostain esipolvien numerointijärjestelmästä, jota sukututkijat käyttivät ennen digiaikaa. Millaisetkohan merkitsemisperiaatteet siinä ovat?
Antti Järvenpää
02.09.10, 13:19
Itse asiassa on tehnyt itse mieli kysyä samaa asiaa, ja odotan mielenkiinnolla vastauksia!
Vastaan jälleen kerran asian vierestä:
Sähköisiin tiedostoihin tietokoneella voi tehdä ns. metamerkintöjä. Eli tummennat hiiren vasemmalla näppäimellä tiedoston nimen ja sitten painallat kerran oikeanpuoleista näppäintä.
Avautuvasta valikosta otat alimman kohdan eli "ominaisuudet"
Nyt voit "Mukautettu" ja "Yhteenveto" välilehdille tehdä melkein mitä tahansa määrityksiä ao. tiedostosta. Näitä tietoja voi sitten myöhemmin käyttää aineistoa haettaessa.
Ensin täytyy tietysti miettiä itselle sopiva jäsentelymenettely, jota sitten johdonmukaisesti käyttää kaikissa tiedostoissa.
Jatkossa esim. kuvat , videot, tekstit ja taulukot voivat olla eri kansioissa (windowsissa siis), mutta voit haku -toiminnolla etsiä noiden metamääreiden mukaan. Näin siis saat näkyviin vaikka kaikki isoisääsi liittyvät dokumentit helposti ja silti saat pidettyä windows-kansiot loogisina
Juha
Tietokone on ehdoton apuväline. Tämä kuvaa sen käyttöä. Samaa jakoa voinee soveltaa paperikansioihinkin johonkin pisteeseen asti. Tämä ei välttämättä sovellu sellaisenaan liikkuville suvuille. Talonpoikaissuvuilla se toimii hyvin.
Jokaiselle tarkasteltavalle kylälle luodaan pääkansio kylän nimen mukaan. Sinne alikansiot (1) Henki-ja maakirjat, sotilasmaakirjat ym siviilihallinnon dokumentit (2) Rippikirjat, lastenkirjat (3) sotilasasiakirjat (kantakortit yms) (4) tuomiokirjat. Jokaiselle kantatilalle tehdään oma kansio ja isojakoa edeltävät osat sijoitetaan ennakoivasti tulevan tilajaon mukaan.
Ainakin kansioissa 1, 2 ja 3 jokaisen skännätyn, valokuvatun tai sshy:stä ladatun kuvatiedoston tyyppi on jpg. Nimi alkaa vuosiluvulla. Kun sitten kuvia selaa ylös ja alassuuntaan (esim Windowsin esikatselulla), sillä on helppo seurata kehityksen kulkua. Jos jokin verotusdokumentti sisältää kahden tai useammankin tilan tietoja, saatan leikata kuvan osiin ja sijoitan osat kansioihin. Nyt kun kovalevyt ovat isoja, ei enää suuresti haittaa jos sama kuva on toistettu eri paikoissa. Olen kyllä käyttänyt kuvankäsittelyäkin kuvan koon (bitteinä) pienentämiseksi.
Tiedostojen nimet saavat nykyisin olla pitkiä, esimerkiksi "TK995 Ruokolahti RK 1734-1746 s 75 SSHY Kuva 77.jpg". Tämä on parempi selatessa jos sen nimeääkin "1734-1746 s 75 TK995 Ruokolahti RK SSHY Kuva 77".
Lyhenteitä nimissä: RK = rippikirja, LK = lastenkirja, KK = kastetut, HK = haudatut, SSHY nn = sshy:n palvelimella käytetty kuvan numero.
Käsin kirjoitetut liput minimoidaan, kirjoitetaan puhtaaksi naseviksi dokumenteiksi ja sijoitetaan sopivasti nimettyihin kansioihin työvaiheen ajaksi, josta osia poimitaan esiin silloin kun tehdään sukukirjaa tms koostetta. Papereilla saadut isotkin tiedostot voi skännätä erityisellä skännerillä tai monitoimitulostimella esim. jpg-muotoon. Pitkä ja kuvaava tiedostonimi on hyväksi. Windowsin tiedostohakemistossa on vapaa metatietokenttä (ks Juhan vastausta), jonka saa näkymään tiedostohakemistossa. Siihen sijoitetut avainsanat auttavat täsmentämään mitä mikäkin tiedosto sisältää. Digikameralla olen kuvannut lähdemateriaaleja kirjoista ja tallentanut jpg muodossa jolloin aikaa ja paperia sekä vähän rahaakin säästyi.
Lipukkeita voi silläkin vähentää, että kirjoittaa sukututkimusohjelmaan (mahdollisimman varhaisessa vaiheessa) paitsi itse sukupuut ja henkilötiedot, myös ohi henkilökuvauksen meneviä asioita. Ehkä parin A4 arkin listauksen verran per hlö menee vielä sujuvasti. Kun tulee koostamisen aika, tekstipätkät voi käydä nappasemassa pois ja siirtämässä parempaan talteen. Pidemmän erillisen aputekstin tiedostonimen voi kirjoittaa henkilötietoihin. Siitä on apua tiedoston löytämisessä.
Näillä eväillä olen saanut paperimäärän pysymään aivan kohtuullisena.
Kun olin luonut sukupuita HisKi- ja rippikirjatiedoilla sukututkimusohjelmaani, maltoin odottaa että sain suuren massan tarkistettavia nimiä. Keräsin niitä ajan kanssa taulukkolaskentaohjelmaan (Excel, Calc tms) riveiksi ja lajittelin päivämäärän mukaan. Kun otin arkistossa rullan, vilkuilin tarkistuslistaani, milloin pitää pysähtyä. Joskus pidin laptopissa sukuohjelmaa auki ja kirjasin siihen lähteen suoraan, toisinaan merkkasin paperitulosteeseen että pvm on OK tai panin marginaaliin korjatun pvm:n. Näin sain arkistossa vietettävän ajan vähenemään eikä lippusista ollut suurta vaivaa. Jos seurakunnasta on SSHY:n palvelimella kaste-ym tietoja, tätä koostamista ei tarvitse tehdä vaan silloin voin tehdä tarkistuksen päivämäärä kerrallaan (internetaikaa kun kerran eletään).
Vastaan jälleen kerran asian vierestä:
...
Jatkossa esim. kuvat , videot, tekstit ja taulukot voivat olla eri kansioissa (windowsissa siis), mutta voit haku -toiminnolla etsiä noiden metamääreiden mukaan. Näin siis saat näkyviin vaikka kaikki isoisääsi liittyvät dokumentit helposti ja silti saat pidettyä windows-kansiot loogisina
Juha
Kiitos ohjeista, jotka eivät suinkaan ole asian vierestä! Tuota hakutoimintoa en osaa tehdä avainsanalla, muilla kriteereillä olen niitä haeskellut. Kun nyt merkkasin word-dokumenttiin avainsanaksi "Grönholm", niin miten tätä asiakirjaa haetaan avainsanalla koko asemalta ja tietystä kansiosta?
Yhteenveto-näkymästä pääsee myös lisäasetuksiin, esim. lähde-kenttään, mutta - en pysty tekemään siellä lisäyksiä. Johtuneeko Open Officen käytöstä? Mukautettu-välilehteä minulla ei tule näkyviin, sen sijaan tullee Yleiset-välilehti?
Kiitos myös TKukkoselle seikkaperäisistä ohjeista! Niitä pitää ryhtyä opiskelemaan ja käyttämään seuraavaksi. Läppärissäni on Linus, joten sen käyttö sukujutut-ohjelman kanssa ei oikein taida onnistua?
Lisää vinkkejä myös muiltakin, kiitos! Kaikenlaisista vinkeistä voi tulla hyviä omia sovelluksia itse kullekin.
Minun pöytäkoneessani on Windows 7 ja kun painaa Käynistysnappia, niin sen sisällä on Hakukenttä, jossa lukee Hae ohjelmista ja tiedostoista. Kun siihen Hakukentään kirjoittaa vaikka jonkun sukunimen, antaa se kaikki tiedostot, jossa sukunimi esiintyy.
Tiedot voi järjestää parhaiten tekemällä nettisivuston ja julkaisemalla sen jollakin palvelimella. Googlella voi sitten hakea sivustolta henkilöitä syntymäajan tai muun tiedon perusteella. Sukututkimusohjelmia ei tarvita. Onko liian vaikeaa? Kts. www.jurvansuu.net (http://www.jurvansuu.net)
Paitsi että huonompi homma, jos joukossa on privaattitietoja jne.
Mutta silloin voi käyttää Google Desktoppia ja pitää tiedostot omalla koneella :)
Juha
Jos haluaa pitää tiedot muilta salassa "pöytälaatikossaan", niin ei silloin pidä niitä julkaista. Toiseksi, jos julkaisee, pitää muistaa lain säännökset. Eli mitä tietoja saa julkaista, mitä ei.
Aivan ja nythän oli kyse nimenomaan oman arkiston järjestämisestä. Ei meillä kaikilla ole tarvetta levittää tietojamme netin kautta "koko kansan" saataville.
Sitä paitsi ymmärsin Tuulakin kysymyksestä, että kyse oli mm. erilaisten muistilappujen järjestämisestä.
Juha
Tämäpä mielenkiintoinen viestiketju. Meillä kaikilla on varmasti sama ongelma ja itsekullakin omat ratkaisunsa siihen.
En käytä läppäriä muistiinpanojen tekoon, vaan kirjoitan kaiken A4-vihkoihin, joilla on tunnuskirjain (A, B, C,...) ja numeroidut sivut. Siten esim H32 on yksikäsitteinen vittaus. Kun myöhemmin vien tiedot ohjelmaan tai asiakirjaan laitan siihen myös viittauksen muistiinpanoihin. Näin pääsen tarvittaessa takaisin alkuperäisiin muistiinpanoihin.
Kun jostakin asiasta kirjoittaa esim. word-asiakirjan on hyvä idea merkitä asiakirjan tiedostonimi johonkin, esim. joka sivun alareunaan ("footer", johon sen saa automaattisesti). Sitten, kun kyseisin asiakirjan myöhemmin saa käteensä, sen löytää myös koneelta tuhansien muitten joukosta.
terveisin
Antti Järvenpää
02.09.10, 19:13
Jos ymmärsin aloituksen oikein, niin kysymys oli arkistoinnista, jolla tiedot löytyvät vielä vuosikymmenten jälkeen. Laitan tältä pohjalta joitakin omia kommentteja:
- Kaikkea ei voi koskaan arkistoida, joten pitäisi aina vetää jokin raja, mitä arkistoi ja mitä ei.
- Tietokone on surkea arkistointi paikka, mutta loistava välinen aineiston käsittelemiseen
- Itse asiassa arkistointitavalla ei taida olla kovinkaan suurta merkitystä, mutta merkitystä on sillä, millaisen hakemiston tai kortiston luo arkistoidusta materiaalista.
- Yleensä arkistosta etsitään jotakin jonkin avainsanan tai tiedon perusteella. Tämän takia pitäisi olla tehokas hakemisto, jolla kyseisen tiedon tai dokumentin voisi löytää vuosienkin jälkeen ja ne dokumentit pitää olla sellaisessa muodossa, että niitä pystyy lukemaan myös tulevaisuudessa.
- Kaikissa arkistoitavissa dokumenteissa pitäisi lisäksi olla jokin kuvaus siitä, mistä dokumentti on kotoisin ja jos se on kopio jostakin, niin mistä ja miten sen alkuperäisen kappaleen voi löytää.
Tuo ei ole mitenkään kaiken kattava, pikemminkin kalpea alku siitä, mitä itse ymmärrän hyödyllisellä arkistoinnilla. Tietokonetta en juuri sotkisi arkistointiin tai jos sotkisin, niin sellaisilla tiedostomuodoilla, joilla voi olla jokin tulevaisuus. Tällaisia voisia olla puhtaat testi tiedostot .txt, pdf-dokumentit .pdf ja kuvatiedostot .jpg. Kaikki muut tiedosto muodot unohtaisin, sillä en esim. pysty nykyisillä ohjelmillani enää aukaisemaan 80-luvun .doc enkä .xls tiedostoja puhumattakaan lukuisista muista vähemmän yleisistä tiedostomuodoista.
Nettisivustoja ei ole pakko julkaista. Ne voi pitää vain omalla koneellaan. Googlea ei voi silloin käyttää hakuun. Pitää hakea muuten. Sukututkimusohjelmia ei tarvita.
Itse kopioin jonkun tärkeän netin tiedoston ja siirrän sen Wordiin ja nimeän sen sen jälkeen. Jos tarvitsen siitä paperiversion, niin tulostan sen. Skannaamme myös joitakin tiedostoja PDF tiedostona ja jos haluan siitä paperiversion, tulostan sen. Windows 7:ssa on oma osio tiedostoille ja kuville. Jos haluan jonkun henkilön tietoja kuvista ja tiedostoista, käytän Windows 7:n Hae ohjelmista ja tiedostoista hakua.
... Windows 7:ssa on oma osio tiedostoille ja kuville. Jos haluan jonkun henkilön tietoja kuvista ja tiedostoista, käytän Windows 7:n Hae ohjelmista ja tiedostoista hakua.
Yo. toimintoa ei XP-käyttöjärjestelmästä löydy? En löydä edes vaihtoehtoa, miten ne tallennetut avainsanat voi käyttää hyväksi dokumenttien lajittelussa. Viittaan allaolevaan Juhan hakutoimintoon metamääreiden avulla, johon kaipaan vielä lisäohjetta:
...Jatkossa esim. kuvat , videot, tekstit ja taulukot voivat olla eri kansioissa (windowsissa siis), mutta voit haku -toiminnolla etsiä noiden metamääreiden mukaan. Näin siis saat näkyviin vaikka kaikki isoisääsi liittyvät dokumentit helposti ja silti saat pidettyä windows-kansiot loogisina
Juha
Tässä harrastuksessa olisi ilmeisesti pitänyt kantaa mukana pientä päiväkirjaa, johon ainoastaan olisi merkannut esim. suulliset keskustelut keskustelukumppanin yhteystietoineen. Ja liimannut kirjaan ne kaikki lippulaput...
Onko joku numeroinut esipolviaan näitä paperiarkistoja varten? Olisiko tyhmää, jos isät olisivat ykkösiä ja äidit kakkosia? Eli isän isä olisi 11 ja äidin isä 21? Minusta ääiiääiä -tyylit ovat vaikeampia hahmottaa kuin numerointi. Onko tähän sääntöjä tai tiettyjä järjestelmiä?
Lisää vastauksia, kiitos! Ja kiitos tähänastisista.
Lyhyesti tällä kertaa
http://www.genealogia.fi/genos/59/59_140.htm
Juha
Koska Tuulakki pyytää lisää vastauksia, niin tässä on, OH!
1. On todella "tyhmää" numeroida henkilöt kertomallasi tavalla. Vain sisarukset kannattaa numeroida ykkösestä alkaen kuopukseen asti.
2. Kuvatietokannan (SSHY), historiakirjojen (HisKi) ja muiden netissä olevien lähteiden kuvia ei kannata omalle koneelle kopioida - nehän ovat aina netistä saatavissa.
3. Omat kuvasihan sinulla on hakemistoon Omat kuvatiedostot talletettuna. Sieltä ne löytyvät aina - ja tietysti myös kuva-arkistostasi paperikuvina.
4. Itse kirjoittamasi tekstit, esim haastattelut, sinulla ovat myös omissa hakemistoissaa tietokoneellasi.
5. Varmuuskopiointi pitää järjestää luotettavalla tavalla.
6. Jää vain vähän papereita arkistoitavaksi, koska tiedot ovat tietokoneella hyvässä järjestyksessä. En tunne sukututkimusohjelmistoja, joten en osaa sanoa mitään niiden järjestyksestä. Kaipa tiedot sielläkin järjestyksessä ovat ja helposti löydettävissä näytölle. Lippuset ja lappuset ja sen sellaiset joutavat yleensä ö-mappiin.
Tuulakki,
Erilaisia käyttökelpoisiksi havaittuja numerointijärjestelmiä on esitelty esim. Sukututkijan tietokirjassa, Sirkka Karskela.
Makuasia, mitä järjestelmää käyttää tai käyttääkö. Ehdottamassasi järjestelmässä isänpuoleinen esiäitisi 8. polvessa (esim. iäiiäää) olisi 1211222. Totta, että suomenkielisistä lyhennyksistä johtuvat molemmat kirjaimet sisältävät i:n tai ä:n pilkkuja, jotka minullakin alkavat häiritsevästi vilkkua silmissä.
Parillisiin (nainen) ja parittomiin (mies) perustuva juokseva numerointi on myös yksinkertainen, mutta vaatii melkein käyttöä varten sukupolviin jaetun "numerotulkin". Eli hlo nro 1 olet sinä itse, isä on 2 ja äiti on 3, jolloin edelleen 7 on ää ja 18 = iiäi, jne.
- - -
Muutoin Antin huomiot oman arkiston säilyvyydestä ja luettavuudesta sukupolvienkin kuluttua ovat mielestäni oleellisempia, kuin mitä kikka-kolmosta missäkin tietokonesovelluksessa tai -ohjelmassa käyttää. Ne auttavat vain tiedon järjestelemiseen ja jollei tietoja suht ahkeraan printtaa, niillä ei todennäköisesti kukaan tee enää 50 vuoden kuluttua yhtään mitään. Numerointijärjestelmää voi halutessaan sitten käyttää myös laajan paperiaineiston järjestämiseen.
t. Helena
Erkki A Tikkanen
03.09.10, 11:38
.....
2. Kuvatietokannan (SSHY), historiakirjojen (HisKi) ja muiden netissä olevien lähteiden kuvia ei kannata omalle koneelle kopioida - nehän ovat aina netistä saatavissa.
.....
Minä talletan kaikki koneelleni, kovalevylle ja varalevylle. Ne on sieltä helposti löydettävissä ilman ongelmia.
Esimerkiksi koneellani on päähakemisto Suku, alihakemisto Rippikirjat.
Tähän alihakemistoon teen kahdenlaisia hakemistoja, paikkakunta-suku ja suku-paikkakunta. Jos suku on pysynyt yhdellä paikkakunnalla, kaikki sinne kopioidut rippikirjat löytyvät helposti, jos suku taas on useallakin paikkakunnalla, taas löytyy yhdestä paikasta kaikki sivut.
Jos tarvitsee kaivaa joltakin määrätyltä vuodelta sivu esille, se käy paljon nopeammin kuin netin kautta, sehän on nätisti omassa kansiossaan omalla koneella, tieto löytyy vaikkei olisi edes nettiyhteyttä, vaikkapa mökillä Skippagurran takana:cool:
Toinen asia onkin sitten ne lukemattomat muut nettisivustot joissa on tietoja ja kuvia. Alussa minäkin luulin, että riittää kun laittaa sivun ylös jonnekin. No, yksityisten sivustot olivat yleensä osoitteiltaan niin pitkiä, että eihän niitä viitsi kirjoitella ja vaikka laitoin suosikkeihinkin niitä ylös, niin joskus kävi niin, että sivusto oli jostain syystä poistettu, tai siirretty jonnekin muualle.
Suosikeissani on edelleen sivuja, joita ei enää ole olemassakaan. Varsinkin Ruotsissa tapahtui paljon sivustojen katoamisia kun paikallinen suuri toimija lopetti yksityisten henkilöiden sivustojen ylläpidon. Paljon hyvää tietoa katosi! Kaikki eivät nimittäin enää siirtäneetkään sivuja uudelleen nettiin.
Yksi iso urakka on minulla meneillään. Olen kohta 30 vuotta kerännyt aineistoa kaikista mahdollisista esivanhemmistani. Kansioita on kertynyt metritolkulla, paperiaineistoa on tullut paljon. Samoin kirjastoni on kasvanut mukavasti, tällä hetkellä n. 12 hyllymetriä. Valokuvia on satoja/tuhansia, 1800-luvulta lähtien. Itse kun vielä harrastan kuvaustakin kaikilla välineillä, aineistoa kyllä riittää :eek:
Tämän aineiston läpikäyminen on aika iso urakka, vaikka olenkin syöttänyt kaikki nimet vuosilukuineen sukuohjelmaan alusta lähtien, niin näiden lisätietojen tallennus onkin se haaste.
Ostin skannerin automaattisella syöttölaitteella varustettuna. Mukana tekstin oikolukuohjelma. Nyt sitten syötän kutakin sukua/henkilöä koskevat asiakirjat ja kopiot koneelle, oikoluen ohjelmalla ja arkistoin omaan nimettyyn kansioonsa. Kuville tietysti omat skannaukset ja korjailut ja omiin kansioihinsa nekin. Kuvien arkistoinnissa käytän samantyyppistä kansiorakennetta kuin rippikirjoissakin. Kuvat nimeän henkilön/suvun nimellä, joten löytyvät helposti.
Nyt minulla on sitten (joskus) kaikki tiedot tekstitiedostoina koneellani ja voin muokata niitä haluamallani tavalla, liitän sukuohjelmaani kyseisen henkilön tietoihin, liitän vielä kuvatiedostot ja joskus onkin sitten kaikki yhdessä nipussa valmiina tulostettavaksi omaksi sukukirjaksi. Nimenomaan omaksi kirjaksi.
En ole ajatellutkaan julkaisevani tätä oikeastaan koskaan, ainoastaan lähisuvulle ja lapsille. Syynä tähän on tietysti tekijänoikeudet. Minulla on paljon hyvää materiaalia lainattu sieltä täältä ja en viitsi alkaa muokkaamaan niitä tietoja "omikseni". Laitan sen tiedon vain kirjaani mainiten lähteen ja that´s it :cool:
.....
Nyt minulla on sitten (joskus) kaikki tiedot tekstitiedostoina koneellani ja voin muokata niitä haluamallani tavalla, liitän sukuohjelmaani kyseisen henkilön tietoihin, liitän vielä kuvatiedostot ja joskus onkin sitten kaikki yhdessä nipussa valmiina tulostettavaksi omaksi sukukirjaksi. Nimenomaan omaksi kirjaksi.
En ole ajatellutkaan julkaisevani tätä oikeastaan koskaan, ainoastaan lähisuvulle ja lapsille. Syynä tähän on tietysti tekijänoikeudet. Minulla on paljon hyvää materiaalia lainattu sieltä täältä ja en viitsi alkaa muokkaamaan niitä tietoja "omikseni". Laitan sen tiedon vain kirjaani mainiten lähteen ja that´s it :cool:
Miten käy, jos huomenna jäät vaikka auton alle ja henki menee? Eli onko joku/jotkin läheisistäsi opastettu pelastamaan sukutietosi koneiden syövereistä (siis paperille ainakin siinä vaiheessa)?
t. Helena V.
Itse yritän siirtää kaikki digitaaliseen muotoon. Paperia olisi muuten ihan liikaa. Kauan sitten lopetin kansiosulkeiset - siitä syystä että kansiota kerta kaikkiaan syntyi liikaa. Kun ei heti tiennyt minne laittaa niin perusti uuden kansion...eli kansioita syntyi kuin sieniä sateessa.
Nyt (lähes) kaikki on Macin wiki -kannassa ja jäljelläolevat kansiot ovat luontikuukauden mukaan nimettyjä. Jokainen teksti tai kuva on nimetty kannassa loogisella nimellä/lauseella ja laitettu wiki -arkistoon, luokiteltu mihin kuuluu - jokainen dokumentti/sivu tietenkin voi kuulua useampaan luokitukseen. Kuvadokumentille annetaan lyhyt tekstiselitys muun tiedon ohella.
Luokistus luo automaattisesti sisällysluettelorakenteen wiki -kantaan.
Wiki kannassa on oma indeksointi, eli hakumekanismi on siitä syystä olemassa.
Verkossa esiintyviä tekstejä kopioin suoraan omiksi artikkeliksi joissa viite mistä ko. tieto kopioitiin. Samalla liitän tarvittaessa ISBN -koodin mukaan referensseihin. Wiki kertoo sitten tarvittaessa mistä kirjastosta löydän sen kirjan seuraavan kerran.
Wiki -tietokantaa on helposti varmistettavissa - kansion zippaus ja kopiointi --> siirto ulkoiselle muistille/toiseen koneeseen suoraan.
Toinen kopiointimekanismi (=arkistointi) on ns. raaka-aineiston tallennus, eli sen avulla saa artikkelit siirrettyä talteen ja tarvittaessa ladattua toiseen kantaan (vaikkapa uudentyyppiseen) mikäli "tuotantokanta" ja sen image varmistuskopio oikkuilisi jossain vaiheessa. Emmehän tiedä mitä toimii tulevaisuudessa...
Tässä tietokantarakenteessa viihtyvät samassa kannassa sukututkimusharrastukseni, viiniharrastukseni, luodut ja jo pidetyt esitelmät, yhdistyskokouksien agendat ja pöytäkirjat, jne. Sopivasti sinne mahtuuvat myös "to do" -listat sekä sukututkimusharrastuksessa että viiniharrastuksessa...
Pikkuhiljaa sinne siirtyy viimeisetkin kansioissa makaavat dokumentit.
Tähän asti menetelmä on toiminut minulle ja olen ollut tyytyväinen. Jollain tavalla se toimii pidennettynä muistina kun itse tuppaa unohtamaan enemmän ja enemmän. Aikaisemmin tiesin että jossain on se dokumentti - mutta huomasin nopeasti etten löytänytkään tuosta kerätystä aineistomäärästä. Tällä hetkellä tietokanta yleensä antaa vastauksen missä haluttu tieto on suht' nopeasti, jopa kertoo millä CD:llä/DVD:llä tieto on mikäli jostain syystä ei ole kannassa. Joskus kertoo sellaisesta aineistosta jonka olin unohtanut
Nyt kun vaan muistaisi ottaa varmistuksia tarpeeksi usein. Siihen ei tietokantani tuo apua...vielä
Hasse
Erkki A Tikkanen
03.09.10, 15:11
Miten käy, jos huomenna jäät vaikka auton alle ja henki menee? Eli onko joku/jotkin läheisistäsi opastettu pelastamaan sukutietosi koneiden syövereistä (siis paperille ainakin siinä vaiheessa)?
t. Helena V.
No, kaikki on vielä paperilla, kansioissaan. Tulevat myös jäämään digitoinnin jälkeenkin. Saavat jälkipolvet keksiä mitä niille sitten tekevät.
Minulla on kaksi poikaa, toinen valmistuu jouluna ATK-inssiksi, toinen parin vuoden kuluttua samoin ATK-inssiksi, että eiköhän he osaa kaivella loput koneiltani, jos nyt henki on löyhällä lähitulevaisuudessa :D:
Koska Tuulakki pyytää lisää vastauksia, niin tässä on, OH!
1. On todella "tyhmää" numeroida henkilöt kertomallasi tavalla. Vain sisarukset kannattaa numeroida ykkösestä alkaen kuopukseen asti.
Naseva kommentti! Tarkennan vielä hiukan, eli en toki numeroisi jokaista henkilöä, vaan esimerkiksi kun olen löytänyt jonkun uuden sukujohdon, niin numeron saisi sen vanhin polvi. Tällaisia tapauksia olen esimerkiksi ottanut muistiin Iso-Iivarin isäntäluetteloista, vain henkilön ja tilan nimen mukaan. Jälkeenpäin on kuitenkin vaikeaa muistaa, mihin sukuhaaraamme henkilö kuuluu. En tiedä muiden muistikapasiteetista, mutta minulla tuo sukuhaarojen aktiivinen hallinta ulkomuistista päättyy vanhempieni isovanhempiin, joita on 8. Poikkeuksen tekevät samaa taloa asustaneet suvut.
Mitä noihin "turhiin" kuviin netissä olevista kirkonkirjoista tulee, niin tapanani on ottaa kohdeperheen tietoja muistin tueksi kuvana, kun lähden etsimään lisätietoja. Kuvathan voi aina laittaa roskiin, kun kaikki on kirjoitettu. Samalla voi myös verrata rippikirjojen syntymäaikoja syntyneiden luetteloon. Kukin tyylillään. Minäkin ehkä ensi vuonna toisin, kun kokemusta kertyy lisää.
Hassen esitys on varteenotettava, mutta lienee vain mac-käyttäjille mahdollista? Vaatinee kyllä omat kurssinsa, ennenkuin wiki-tietokannan käyttö olisi hallinnassa! Tämä ketju pelkästään on ollut vasta-alkajalle jo hyvää kurssitusta erilaisista vaihtoehdoista, joilla voi lähteä kehittämään omaan toimintaansa!
Erkki A Tikkasen toteamus tekijänoikeuksien suhteen oli lohdullista luettavaa. Monisteita tai printtejä ei tarvinne tulevaisuudessakaan varustaa tarkoilla lähdeluetteloilla, ellei sitten laki taas muutu :rolleyes:.
Kuulun muuten niihin omituisiin otuksiin, jotka uskovat vanhojen tiedostomuotojen konvertointimahdollisuuksiin. Jos vanhat nuolenpääkirjoituksetkin on pystytty tulkitsemaan, niin miksei sitten vanhoja tiedostomuotoja voisi muuttaa napin painalluksella nykymuotoisiksi?
Tervehdys!
Eräs vaihtoehto sukututkimuksen tausta-aineiston luokitusjärjestelmäksi
Pääkansion nimi: X-suku
Alikansiot/välilehdillä erotetut asiakirjat
0 Yleistä ja taustaa X-suvusta
1 I sukupolvi, oma perhe, mies 1_1 vaimo 1_2 lapset 1_3, 1_4, 1_5, jne
2 II sukupolvi, omat isovanhemmat, mies 2_1 vaimo 2_2, lapset 2-1, 2_2,
3 III sukupolvi isovanhempien vanhemmat, mies 3_1 vaimo 3_2, lapset 3_1,
4 IV sukupolvi mies 4_1 vaimo 4_2, lapset 4_1, 4_2, 4_3
5 V sukupolvi mies 5_1 vaimo 5_2, lapset 5_1, 5_2, 5_3
6 VI sukupolvi mies 6_1 vaimo 6_2, lapset 6_1, 6_2, 6_3
7 VII sukupolvi
8 VIII sukupolvi
9 IX sukupolvi
10 X sukupolvi
11 XI sukupolvi
12 X-suvun yhteiset asiat
13 Lisätietoja (alajaottelu tarpeen mukaan)
14 Perusaineistoa sukututkimuksesta
Paperisidonnaisen selityksiä:
Hakemistorakenne on helppo muistaa, kun se on jaoteltu kunkin suvun sukupolvien mukaan. Hakemistorakenne voisi olla tietokoneella sama kuin manuaalisen aineiston säilytyksessä. Mikäli aineistoa ei ole valtavan paljon järjestelykaavasta ei kannata tehdä liian yksityiskohtaista ja monimutkaista, pääryhmittely (vahvennetut) voi riittää. Kukin suku ryhmitellään saman kaavan mukaan.
Suurenkin paperiaineiston järjestäminen jälkikäteenkin onnistuu suhteellisen kivuttomasti. Eri asia on kenen huumorintaju riittää tietokoneella olevan aineiston uudestaan järjestämiseen, kun dokumentteja on tuhansia.
Paperiasiakirjat voi mekanismilla varustetun kansion sisällä sijoittaa aikajärjestykseen ja jakaa alaryhmiin pahvisilla välilehdillä (saa kirjakaupasta). Välilehden kielekkeeseen voi kirjoittaa numeron helpottamaan hakua. Kansioon ensimmäiseksi asiakirjaksi luokitusjärjestelmä hakemistoksi, silloin joku toinenkin löytää. Kansiot säilytetään hyllyssä luokituksen mukaisessa järjestyksessä.
Tietokone on hyvä työväline, mutta ei arkisto. Edelleenkin paperi on pitkäaikaissäilytykseen (yli 10 v) parhaiten sopiva väline. Tulostamiseen kannattaa käyttää laserkirjoitinta, mustesuihkutuloste ei ole arkistokelpoinen.
Asiakirjoihin kannattaa muistaa merkitä päiväys ja laatija vaikka ne olisivatkin vain työkappalaita.
Kunkin työskentelytavat ja aineistot poikkeavat toisistaan. Yleispäteviä ja yksiselitteisiä ohjeita ei oikein voi antaa, vain vihjeitä sovellettavaksi. Tietojen löytäminen nopeasti ja helposti on pääasia.
Terveisin
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.