Pieksämäen perunkirjat

[jussipuranen]

Hei

Suuret kiitokset Pieksämäen perunkirjojen skannaajalle.

Kesän aikana minulla oli jonkinverran joutavata aikaa ja tein jonkinlaisen hakemiston v 1743-1799 perunkirjoihin. (Hakemiston pitäisi olla liitteenä).

Siinä on varmasti virheitä, mutta toivottavasti joku foorumia seuraavista osaa korjata ne.

Toivottavasti hakemistosta on silti hyödyllinen.

Jussi

[marimedia]

Hienoa! Löysin 12 Putkosta ja aion heti käydä perunkirjat läpi. Saan viimemetreillä hieman väriä sukukirjaan.

T: Marianne Sartomaa

[Movitz]

Suurkiitos arvokkaasta työstä!


Jens

[Jemina]

Hei Jussi.

En pysty avaamaan liitetiedostoasi Mozillassa enkä Firefoxissa. Kone ilmoittaa. että tiedostossasi on joku virhe. En tiedä, onko koneessani vika. Onko muilla sama ongelma?

Terv. Jemina

[Jemina]

Hups, tuli virhe. Tarkoitin. että en saa tiedostoa auki Mozillassa ja Explorerissa.

[Jemina]

Jo aukesi tiedosto, kun laitoin Mozillassa ja Explorerissa vaihtoehdoksi OpenOffice, kun siinä oli oletuksena alunperin Wordicon.exe, jolla se ei auennut minun tietokoneessa.

[jussipuranen]

Hei


Viesteissä oli joitakin sellaisia, jota en puutteellisella kielitaidollani ymmärtänyt:

esim:

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pieksamaki/perukirjoja_1743-1799_msrk_tk1426-1427/448.htm

ja
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pieksamaki/perukirjoja_1743-1799_msrk_tk1426-1427/464.htm

(molemmat tietysti aukeamna oikealla sivulla)

Mitä ne ovat?

Jussi

[jussipuranen]

Hei

Voinko olettaa, että lapset, joita ei esiinny perunkirjassa, ovat kuolleet ennen vainajaa? Ts. Poismuuttanutta osuutensa saanutta ei jätetä pois peruskirjasta?


Alaikäisille lapsille määrättiin yleensä holhooja. Mten hänet valittiin? Joku suvusta vai täysin ulkopuolinen?

Jussi

[eeva häkkinen]

Aplodit Jussille hakemiston laadinnasta!

Ekaa kysymystäsi en ymmärtänyt, mitä viestejä tarkoitat?

En ole nähnyt säädöksiä perukirjan muodosta tai sisällöstä, mutta kyllähän vanhimmat, erityisesti 1700-luvun alkupuolelta, vaihtelevat tosi paljon. Joskus on jätetty pois naimisiin menneet tyttäret ja esim. vammaiset lapset, joiden ehkä oletetaan pysyvän kotonaan hoidettavina, joskus taas kaikki on merkitty tarkoin, jopa ennen perittävää kuolleet lapset. Myöhemmin formaatti yhtenäistyy ja 1800-luvun loppupuolella oli usein jo mukana papintodistus vainajan jälkeläisistä, joskaan ei aina perukirjan liitteenä.

Holhooja saattoi olla joko oikeuden määräämä virallinen holhooja, joka saattoi olla kuka hyvänsä lähistöllä asuva taitavaksi ja rehelliseksi tunnettu mies tai sitten tilapäisesti lasten etua perunkirjoituksessa valvomaan pyydetty henkilö, joka usein oli vainajan lähisukulainen. Jääviydestä ei tässä näköjään pidetty huolta, koska nuorempien lasten etua saattoi valvoa esim. vanhempi veli, jolloin eturistiriita oli ilmeinen.

[jussipuranen]

Hei

Sukututkimusryhmissä on välillä erittäin kiivaastikin keskusteltu siitä, miten henkilöiden nimi pitäisi merkitä sukutauluihin.
Ts. Syntyneiden luettelon nimi- rippikirjassa käytetty muoto (joku niistä) - nimen suomennos - henkilön itse käyttämä nimi.

Eräs esimerkki mahdollisuuksista on

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pieksamaki/perukirjoja_1743-1799_msrk_tk1426-1427/652.htm

Pitäisikö etunimenä käyttää muotoa Agneta vai Auno ?


Toinen ongelmani liittyy sukunimiin. Nykyjään varsin moni naimisissa oleva nainen käyttää miehensä sukunimeä.

Mikä on tilanne ollut aikaisemmin? Riippuuko käytäntö tilanteesta?
(En tarkoita kirkonkirjojen käytäntöä, sillä siellä henkilöiden identifiointi on
helpompaa, jos puoliso esiintyy tyttönimellään, vaan muissa virallisissa ja epävirallisissa tilanteissa.)

Alla olevassa linkissä on sotilaan leski Catharina Thomasdr Nätt född Mannin (allekirjoituksena Catharina Mannin)

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pieksamaki/perukirjoja_1743-1799_msrk_tk1426-1427/652.htm

toinen esimerkki on Hiskistä:
http://hiski.genealogia.fi/hiski/2hxo54?fi+0394+kastetut+11887

Kun Olof Sikanen ja Anna Puranen saivat ensimmäisen lapsensa, Annan sukunimeksi oli merkitty puolisonsa mukaan Sikanen.

Muitakin vastaavia on tullut eteen. Peremmissa perheissä tapa näyttää vakiintuneen Pieksämäellä 1850 luvun loppupuolella.

http://hiski.genealogia.fi/hiski/2hxo2e?fi+0394+kastetut+37175

Kolmas esimerkki: 23.01.1900 Mikkelin Sanomat nro. 9 sivu 1
http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=4&action=entryPage&id=529606&pageFrame_currPage=1

Siinä Eeva Pulkkinen ilmoittaa miehensä Juhana Purasen kuolemasta.
Tämä on ainoa tapaus, jossa olen nähnyt Eeva Pulkkisen käyttävän sukunimeä Puranen.


Kolmas ongelmani liittyy sukunimien muuttumiseen:

Kuten tunnettua, savolainen kieli ei juuri pysty lausumaan vierasperäisiä nimiä, vaan nimet yleensä muotoutuvat lausunnallisesti helpompaan muotoon. Näin esimerkiksi Olof Strengelistä tulee savolaisittain Rängelin Olavi.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pieksamaki/perukirjoja_1743-1799_msrk_tk1426-1427/736.htm

Ongelma on nyt sama kuin etunimien kohdalla. Pitäisikö käyttää "Virallista" kirkonkirjoissa esiintyvää sukunimeä, vai kyläläisten käyttämää sukunimeä.

(13.07.08 Suku-forumilla Savo-ryhmässä "Markku S" kertoo Strengeleistä ja toteaa osalla ollen kirkokirjoissa Renkeli-nimen.)

Myös oikeenkirjoitus muuttuu aikojen kuluessa.

Esim Collan -> Kollan, Davitsainen -> Taavitsainen, j.n.e.

Valitettavasti molemmat nimimuodot esiintyvät rinnakkain vielä tänäkin päivänä.

Missä vaiheessa nimen kirjoitusmuoto on vaihdettava sukutauluissa?

Jussi

[mika68]

Hei

Sukututkimusryhmissä on välillä erittäin kiivaastikin keskusteltu siitä, miten henkilöiden nimi pitäisi merkitä sukutauluihin.
Ts. Syntyneiden luettelon nimi- rippikirjassa käytetty muoto (joku niistä) - nimen suomennos - henkilön itse käyttämä nimi.

Eräs esimerkki mahdollisuuksista on

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pieksamaki/perukirjoja_1743-1799_msrk_tk1426-1427/652.htm

Pitäisikö etunimenä käyttää muotoa Agneta vai Auno ?


Toinen ongelmani liittyy sukunimiin. Nykyjään varsin moni naimisissa oleva nainen käyttää miehensä sukunimeä.

Mikä on tilanne ollut aikaisemmin? Riippuuko käytäntö tilanteesta?
(En tarkoita kirkonkirjojen käytäntöä, sillä siellä henkilöiden identifiointi on
helpompaa, jos puoliso esiintyy tyttönimellään, vaan muissa virallisissa ja epävirallisissa tilanteissa.)

Alla olevassa linkissä on sotilaan leski Catharina Thomasdr Nätt född Mannin (allekirjoituksena Catharina Mannin)

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pieksamaki/perukirjoja_1743-1799_msrk_tk1426-1427/652.htm

toinen esimerkki on Hiskistä:
http://hiski.genealogia.fi/hiski/2hxo54?fi+0394+kastetut+11887

Kun Olof Sikanen ja Anna Puranen saivat ensimmäisen lapsensa, Annan sukunimeksi oli merkitty puolisonsa mukaan Sikanen.

Muitakin vastaavia on tullut eteen. Peremmissa perheissä tapa näyttää vakiintuneen Pieksämäellä 1850 luvun loppupuolella.

http://hiski.genealogia.fi/hiski/2hxo2e?fi+0394+kastetut+37175

Kolmas esimerkki: 23.01.1900 Mikkelin Sanomat nro. 9 sivu 1
http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=4&action=entryPage&id=529606&pageFrame_currPage=1

Siinä Eeva Pulkkinen ilmoittaa miehensä Juhana Purasen kuolemasta.
Tämä on ainoa tapaus, jossa olen nähnyt Eeva Pulkkisen käyttävän sukunimeä Puranen.


Kolmas ongelmani liittyy sukunimien muuttumiseen:

Kuten tunnettua, savolainen kieli ei juuri pysty lausumaan vierasperäisiä nimiä, vaan nimet yleensä muotoutuvat lausunnallisesti helpompaan muotoon. Näin esimerkiksi Olof Strengelistä tulee savolaisittain Rängelin Olavi.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pieksamaki/perukirjoja_1743-1799_msrk_tk1426-1427/736.htm

Ongelma on nyt sama kuin etunimien kohdalla. Pitäisikö käyttää "Virallista" kirkonkirjoissa esiintyvää sukunimeä, vai kyläläisten käyttämää sukunimeä.

(13.07.08 Suku-forumilla Savo-ryhmässä "Markku S" kertoo Strengeleistä ja toteaa osalla ollen kirkokirjoissa Renkeli-nimen.)

Myös oikeenkirjoitus muuttuu aikojen kuluessa.

Esim Collan -> Kollan, Davitsainen -> Taavitsainen, j.n.e.

Valitettavasti molemmat nimimuodot esiintyvät rinnakkain vielä tänäkin päivänä.

Missä vaiheessa nimen kirjoitusmuoto on vaihdettava sukutauluissa?

Jussi

Terve Jussi,

minä laitan sukunimet syntyneiden luettelossa olevan isän sukunimen kirjoitusasun mukaan, tai jos on ollut äpärä niin äidin sukunimen. Jos sukunimen kirjoitusasu on muuttunut myöhemmin, laitan sen Sukujutut-ohjelmassa Huomautukset ja lisätiedot-välilehden Sukunimi-laatikkoon.
Läntisellä sukunimialueella laitan ekaksi syntymäsukunimen varsinaiseksi sukunimeksi, myöhemmin tulevat sukunimet Myöhempi sukunimi-laatikkoon siten, että aluksi on viimeisin sukunimi.
Etunimissä käytän syntymäluettelossa olevaa nimeä, Huomautukset ja lisätiedot-välilehden Etunimi-laatikkoon laitan sitten myöhemmin esiintyvät nimen muodot.
En ole uskaltanut alkaa vääntämään esim. Agnetaa Anitaksi, vaan olen säilyttänyt Agnetana.


Mika J

[Erkki A Tikkanen]

...
Pitäisikö etunimenä käyttää muotoa Agneta vai Auno ?

...
Toinen ongelmani liittyy sukunimiin. Nykyjään varsin moni naimisissa oleva nainen käyttää miehensä sukunimeä.

Mikä on tilanne ollut aikaisemmin? Riippuuko käytäntö tilanteesta?
(En tarkoita kirkonkirjojen käytäntöä, sillä siellä henkilöiden identifiointi on
helpompaa, jos puoliso esiintyy tyttönimellään, vaan muissa virallisissa ja epävirallisissa tilanteissa.)

Missä vaiheessa nimen kirjoitusmuoto on vaihdettava sukutauluissa?

Jussi

No, Agneta on naisen nimi ja Auno on miehen nimi, riippuu kummasta kyse ellei ole typo ja tarkoitit Aunea. Kts. aikaisempia viestejä hakutoiminnolla, tästä on taisteltu satojen viestien verran jo aikaisemminkin.

Ennen oli tapana, että nainen oli omalla sukunimellään aina/lähes aina. 1800-luvun lopulla alkoi esiintymään yhä enemmän, että naiset olivat miehensä sukunimillä ja varsinkin sukunimilain (1921)tultua voimaan.

Satunnaisesti olen törmännyt siihen, että esim. toiselta paikkakunnalta tullut vaimo onkin kirjattu vaikkapa kuollessaan miehensä sukunimellä, vaikka on rippikirjoissa ollut merkittynä vain patronyymillä.

Hiski: Joissain seurakunnissa, esim. Lohtajalla, on joko pappi tai puhtaaksikirjoittaja laittanut jokaiselle puolisolle miehensä sukunimen, mikä vaikuttaa kyllä todella oudolta. En ole tehnyt vertailuja alkuperäisiin, mutta nythän niitä syntyneiden luetteloita alkaa olemaan jo netissä luettavissa, paitsi tietysti juuri tämä Lohtaja.

Olen nähnyt lukemattomia sukukirjoja, joissa nainen on poikkeuksetta kirjoitettu miehensä sukunimellä, vaikkapa 1600-luvullakin. Se on mielestäni väärin, tavallaan historian vääristelyä, koska eivät he koskaan olleet miehensä sukunimillä missään yhteyksissä.

Samoin olen nähnyt esim. Liisa Mört, o.s. Älfving. Eli edelleen miehensä sukunimellä. Tällaista nimeä voisi käyttää vaikkapa vuoden 1921 jälkeen solmittujen avioliittojen merkitsemiseen. Jos on olemassa asiakirjoja, jotka osoittavat toisenlaista käytäntöä käytetyn, niin silloin tottakais sitä käytetään myös sukukirjassakin. Paljon on ennen menty naimisiin vaikkapa serkun kanssa, jolloin molemmilla onkin sama sukunimi valmiiksi, tämä on niitä ainoita kertoja jolloin sukunimi on sama (tai vaikkei edes ole sukuakaan, mutta sama sukunimi muuten), mutta muuten kuten jo kerroin.

Kaikki edellä kirjoitettu sillä varauksella, että tämä on vain minun mielipiteeni asiasta ja itse olen näin myös kirjannut omissa tutkimuksissani.

[jussipuranen]

Hei taasen.

Pieksämäellä kaikki 1700-luvun perunkirjat on kirjoitettu ruotsiksi.

Varhaisin huomaamani suomenkielinen perunkirja on vuodelta 1808

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pieksamaki/perukirjoja_1800-1815_msrk_tk1427-1428/245.htm

Mikä oli suomen kielen asema ruotsin vallan aikana?


Jussi

[Mataleena]

Laitetaanpas vähän huumoria väliin: Synnyinseudullani, lapsuudessani, oli monen monta persoonaa, joiden kutsumanimistä muistan muutaman: Tökkerin Pekka, Pien Ieva sekä Tuitero Tyyne. Olihan heillä tietenkin oikeat sukunimet, mutta kukas niitä käytti. Savossa ainakin puhekielen väännöt ovat luku sinänsä, tokkohan niistä on virallisiin papereihin. Aapoa en ole oikeasti kuullut käytettävän itäisemmässä Suomessa. Monet ovat halunneet itseään kutsuttavan papinkirjaan merkityllä nimellä, vaikka jokapäiväinen käyttönimi olisikin ollut toinen.

[Heikki Särkkä]

Toimivin ratkaisu on muuttaa Davitsain nykymuotoon tauluissa.
Davitsain on vain yksi sen ajan oikeinkirjoitusmuoto. Liitteeksi esim. kirjaan loppuun/alkuun voi halutessaan panna taulukon, jossa on lueteltu vaihtelevat oikeinkirjoitustavat. Joka tavauksessa syntyy hankaluuksia, jos pitäytyy orjallisesti asiakirjan (usein vaihtelevaan) oikeinkirjoitukseen. meneekö esim. Caisa Pöllöin naimisiin Erik Davitsain'in vai Taavitsaisen kanssa? Eri asiakirjoissa sama henkilö voi olla milloin Pöllöin, milloin Pöllön tai Pöllönen.

[jussipuranen]

Laitetaanpas vähän huumoria väliin: Synnyinseudullani, lapsuudessani, oli monen monta persoonaa, joiden kutsumanimistä muistan muutaman: Tökkerin Pekka, Pien Ieva sekä Tuitero Tyyne. Olihan heillä tietenkin oikeat sukunimet, mutta kukas niitä käytti. Savossa ainakin puhekielen väännöt ovat luku sinänsä, tokkohan niistä on virallisiin papereihin. Aapoa en ole oikeasti kuullut käytettävän itäisemmässä Suomessa. Monet ovat halunneet itseään kutsuttavan papinkirjaan merkityllä nimellä, vaikka jokapäiväinen käyttönimi olisikin ollut toinen.


Nuo kutsumanimet l. köllinimet ovat varsin yleisiä. Ne liittyvä meilläpäin usein talon nimeen esim "Mustan Kuapro" ja näin eroteltiin saman etu- jasukunimen omaavat henkilöt toisistaan. Toisaalta köllinimi saattoi liittyä johonkin henkilön ominaisuuteen (vert edellä) ja oli oikeastaan haukkumanimi. Tällöin henkilö itse ei välttämättä pitänyt siitä.

Jossain vaiheessa köllinimi saattoi myös muuttua henkilön viralliseksi sukunimeksi.

Esim Pentti Voipio kertoo Genoksessa (http://hiski.fi/genos/34/34_35.htm), kuinka Juho Saarinen sai sukunimensä seuraavasti:
"Kouluun lähdettäessä piti miehellä olla sukunimi eli »kölli» (sköld). Siksi oli valittu aapiskirjassa olevassa nimiluettelossa mainittu »Qvickström». Tämä nimi ei kuitenkaan tullut pitkäaikaiseksi. Asiasta Juho Saarinen kertoo muistelmissaan: »Oltuani ehkä kuukauden päivät koulussa kutsui opettaja (Grahn) minut eräänä päivänä kamariinsa ja virkkoi: 'Ei se sinun ruotsalainen sukunimesi ole oikein mukava, kyllä sinun on saatava suomalainen nimi'.Asiasta neuvoteltuaan kanssani ja kuultuaan kotini sijaitsevan Saarenkylässä sanoi hän: 'Siitähän se tuleekin oikein sopiva sukunimi: Saarinen'. Ja sitä tietä meni minun ruotsalainen köllini! Niin pian ja helposti kävi nimenmuutto siihen aikaan, ei tarvinnut ilmoittaa Suomen julkisissa Sanomissa, ja minä jouduin kuin jouduinkin ruotsalaisen sukunimen suomalaistamisessa eturivimiesten joukkoon. Vanhemmille oli tietysti ilmoitettava nimenmuutoksesta, ja isäni hyväksyi sen ottamalla poikansa sukunimen käytettäväkseen.» - Saarinen sanoo lopuksi, että jos hän olisi silloin tiennyt isoisänsä asuneen Putkijärvellä Viitasaari-nimisessä torpassa, hän ehkä olisi ottanut tämän nimen, jolloin sukinimikaimoja ei olisi niin kovin paljon kuin nyt tuli."

Jussi