Heikki Koskela
29.08.10, 16:15
Olin vaimoni kanssa autoilemassa Alajärven erämaan pohjoislaidalla. Siellä koukkaa hyvä hiekkatie Karjalaiskylän kautta. Vaimo kehotti pysähtymään pitkällä metsätaipaleella, sieppasi minun kohtalaisen puhtaan lakkini takapenkiltä ja päättä poimia huomisen päivän marjapuuro-ainekset tuota pikaa.
Avasin radion odotellessani ja kuuluttaja kertoi E.A.Saarimaan pitävän esitelmän (vuodelta 1962 tai jotain). Kuuntelin sen ja toivuttuani otsikon aiheuttamasta hämmennyksestä hän kertoi suomen kielen abstraktisesta substantiivista. Samalla hän kertoi Aleksi Kiven taidokkaasta suomen kielen käytöstä.
Palattuani kotiin aivojeni harvahkosta muistitilasta palautui mieleeni suomenkielen sana, jota käytin 7-vuotiaana kirjoittaessani pölkkykirjaimin isälle kirjettä Kivennavalle, jossa hän suoritti isänmaallista velvollisuuttaan rakentamalla Kivennavan kirkkoa. Kirkko sitten tuhottiin, kun rintamajoukot ohittivat Kivennavan kotimatkalla.
Yksi lause jäi mieleeni jostain syystä, joka ajoittain palautuu mieleeni sota-ajalta. Olin vasta oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ja rustasin äidin kirjoittaman kirjeen mukaan omani. Tuo lause kuului: "Yrjö ränkkää pyssynlukkoa". Yrjo on minun vanhempi veli joka oli saanut sotasaaliiksi tuodun lukon käsittelyynsä tuona iltana.
Tarkistin oliko tuollainen sana käytössä suomenkielessä. Hämmästykseni oli melkoinen, kun huomasin sellaisen sanan olevan todella käytössä. En tiedä, mistä sana oli tarttunut 7-8-vuotiaan korvaan ja muistiin.
Siellä se näyttää olevan - samoin kuin vuonna 1954 annetun kiväärin numero, joka piti muistaa lähes kuolemanrangaistuksen uhalla. En pane sitä tähän koska epäilen sen olevan edelleen sotasalaisuus :D:.
Avasin radion odotellessani ja kuuluttaja kertoi E.A.Saarimaan pitävän esitelmän (vuodelta 1962 tai jotain). Kuuntelin sen ja toivuttuani otsikon aiheuttamasta hämmennyksestä hän kertoi suomen kielen abstraktisesta substantiivista. Samalla hän kertoi Aleksi Kiven taidokkaasta suomen kielen käytöstä.
Palattuani kotiin aivojeni harvahkosta muistitilasta palautui mieleeni suomenkielen sana, jota käytin 7-vuotiaana kirjoittaessani pölkkykirjaimin isälle kirjettä Kivennavalle, jossa hän suoritti isänmaallista velvollisuuttaan rakentamalla Kivennavan kirkkoa. Kirkko sitten tuhottiin, kun rintamajoukot ohittivat Kivennavan kotimatkalla.
Yksi lause jäi mieleeni jostain syystä, joka ajoittain palautuu mieleeni sota-ajalta. Olin vasta oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ja rustasin äidin kirjoittaman kirjeen mukaan omani. Tuo lause kuului: "Yrjö ränkkää pyssynlukkoa". Yrjo on minun vanhempi veli joka oli saanut sotasaaliiksi tuodun lukon käsittelyynsä tuona iltana.
Tarkistin oliko tuollainen sana käytössä suomenkielessä. Hämmästykseni oli melkoinen, kun huomasin sellaisen sanan olevan todella käytössä. En tiedä, mistä sana oli tarttunut 7-8-vuotiaan korvaan ja muistiin.
Siellä se näyttää olevan - samoin kuin vuonna 1954 annetun kiväärin numero, joka piti muistaa lähes kuolemanrangaistuksen uhalla. En pane sitä tähän koska epäilen sen olevan edelleen sotasalaisuus :D:.