PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kuka kuuluu sukukirjaan


kapakonen
25.08.10, 09:38
Hei kaikki!
Olen kokoamassa sukukirjaa ja törmännyt kahteen ongelmaan: Henkilö joka ei ole suvun jäsenen biologinen jälkeläinen, mutta on sitä juridisesti.
Entä henkilö, joka on itse tunnustanut lapselleen isyytensä. joka on kaikkien asian osaisten tiedossa, mutta virallisissa yhteyksissä asiasta ei ole mainintaa. Jälkimäisen tapauksen osapuolet ovat jo poistuneet keskuudestamme.
Miten heidät esitetään, vai esitettäänko lainkaan.
:confused: Kari Piikkiöstä

j.amnelin
25.08.10, 10:06
Ihan noviisina vastaisin että verisukulaiset varmaan merkitään..? tai ainakaan ei adoptoitujen jälkeläisiä koska eivät ole verellistä sukua :rolleyes:

mika68
25.08.10, 10:09
Hei kaikki!
Olen kokoamassa sukukirjaa ja törmännyt kahteen ongelmaan: Henkilö joka ei ole suvun jäsenen biologinen jälkeläinen, mutta on sitä juridisesti.
Entä henkilö, joka on itse tunnustanut lapselleen isyytensä. joka on kaikkien asian osaisten tiedossa, mutta virallisissa yhteyksissä asiasta ei ole mainintaa. Jälkimäisen tapauksen osapuolet ovat jo poistuneet keskuudestamme.
Miten heidät esitetään, vai esitettäänko lainkaan.
:confused: Kari Piikkiöstä

Itse esittäisin kaikki (jos kirja jää vain suvun piiriin), mutta laittaisin erityismaininnat mainitsemistasi erityisseikoista.

Mika J

M.Sjostrom
25.08.10, 10:23
Hei kaikki!
Olen kokoamassa sukukirjaa ja törmännyt kahteen ongelmaan: Henkilö joka ei ole suvun jäsenen biologinen jälkeläinen, mutta on sitä juridisesti.
Entä henkilö, joka on itse tunnustanut lapselleen isyytensä. joka on kaikkien asian osaisten tiedossa, mutta virallisissa yhteyksissä asiasta ei ole mainintaa. Jälkimäisen tapauksen osapuolet ovat jo poistuneet keskuudestamme.
Miten heidät esitetään, vai esitettäänko lainkaan.
:confused: Kari Piikkiöstä

eihän noihin kumpaankaan sisällyttämiskysymykseen ole ainoata oikeasta ratkaisua.

Koska heidän liityntäkohtansa sukuunne on tiedossa, kumpikin noista epäilemättä kuuluu sosiaaliseen sukuunne.

Arkaluonteisten asioiden (kuten äpäryys) mainitseminen elävistä henkilöistä sukujulkaisussa on tietysti aika riskialtista - ellei sen mainitsemiseen ole ao henkilön itsensä antama lupa. Jos siis asianomainen henkilö itse haluaa tulla mainituksi -äpäränä, so aviottomana- niin kyllähän sen kai sitten melko turvallisesti voi tehdä.

Jopa jo kuolleista on hieman riskialtista julkaisussa mainita arkaluonteista -etenkin häpeälliseksi miellettävissä olevaa- asiaa, jos kuolemasta ei ole kulunut ainakin jo jotain 60-70 vuotta....

Jos aikoo tehdä nk täydellisen sukutauluston, niin kyllähän sitten sellainen joka on suvun jäsenen nk laillinen lapsi vaikka ei olisikaan biologinen (eli on non-paternity eventin tulosta) olisi syytä mainita, vaikkapa sitten huomautuksena juridisen vanhempansa kohdalla.
Se on sitten eri asia, haluaako tällaisen henkilön oman perheenmuodostuksen myös tehdä tauluksi samaan sukukirjaan - se kai riippuu eniten siitä onko (biologisesta puutteesta huolimatta) heidän sosiaalinen kuuluvuutensa ko sukuun niin suuri, että tuntuisi puutteelta jos heitäkin ei olisi tauluissa jälkeläisiä myöten esitettynä.
Huomautus biologisen ja juridisen isyyden erkanemisesta toisistaan tietyllä henkilöllä on kuitenkin sitten semmoinen arkaluonteinen tiedonmuru.

Samoin, jos aikoo tehdä nk täydellisen sukutauluston, niin kyllähän sitten sellainen joka on suvun jäsenen tiedetty (perhepiirissä tunnustettu) vaikkakin viranomaisissa tunnustamaton lapsi, esitetään ja myös jälkeläisineen, suvun teoksessa. Hänen kohdalleen on syytä kuitenkin pyrkiä kirjaamaan huomautukset siitä mistä lähteistä ja millä uskottavuudella se isyys sitten tiedetään, ja maininta että ei ole tunnustettu.
Mutta tuollaiset huomautuksetkin ovat sitten nk arkaluonteisen tiedon esittämistä.

Minun mielestäni juuri nuo huomautukset -niin arkaluonteista tietoa kuin ne sisältävätkin- ovat nimenomaan tutkimusrehellisyydelle tärkeitä. Ilman niitä, ko kirjaa sitten myöhemmin lähteenä käyttävät tulevat saamaan jopa harhaanjohtavan kuvan sitten aikanaan. Ja sellainen voi johtaa pahoihin väärintulkintoihin sitten vuosisatojen kuluttua kun nämä puheet ovat jo unohtuneet, ja kirja on ainoita säilyviä lähteitä noista asioista.