Mariaana
24.08.10, 18:51
Hei!
Luin juuri Romano Boodos -lehdestä kirjaesittelyn kirjasta Caleb romanipojan evakkotaipale. Se on omaelämänkerrallinen kertomus Armas Lindin lapsuudesta ja nuoruudesta. Artikkelin on kirjoittanut Panu Pulma, Suomen ja Skandinavian historian dosentti ja Suomen romanien historia -projektin johtaja. Artikkeli oli siinä määrin kiinnostava, että halusin jakaa sen täälläkin. Varmaankin lukijoista jokunen on kiinnostunut myös lähimenneisyyden romanien kohtaloista.
Toivottavasti nämä herättävät jonkun mielenkiinnon kirjaa tai itse asiaa kohtaan.
"1900-luvun alussa kolmannes Suomen arviolta noin 2000 hengen suuruisesta romaniväestöstä asui Viipurin läänissä. Merkittävin romaniasutuksen keskittymä oli Sortavala ja sen maakunta. Sortavalaa voi liioittelematta kutsua Suomen romanien pääkaupungiksi."
"Tavallisetkin Karjalan evakot joutuivat koville, ortodoksievakot leimattiin kepeästi lännessä ryssiksi ja kaikkein pohjommaisimpana ryhmänä olivat romanievakot, joiden lukumäärä nousi hyvinkin yli tuhannen."
"Kun evakot heitettiin uusille asuinsijoille, ei tällaista järjestelmää (vakiintuneet leivänhankkimisalueet) tietenkään enää ollut ja joillakin paikkakunnilla uudet tulokkaat koettiin jo alueella asuneiden romanien näkökulmasta tunkeilijoiksi ja uhaksi."
"Lastenkotilasten evakkotietä leimasivat jatkuvat paikan vaihdot, yllättävät ja ennakoimattomat sijoittamiset milloin yksityiskoteihin, milloin toisiin laitoksiin. Ja kun huomattiin, että joukossa oli romanilapsi, pääsivät valloilleen ihmisen käyttäytymisen ikiaikaiset pimeät puolet."
"Armas Lind kertoo myös lasten keskinäisestä toveruudesta. Jokaisesta lastenkodista ja kansakoulusta, joihin Caleb evakkovuosinaan joutui, löytyi myös aikuisia, jotka suhtautuivat poikaan suopeasti, jopa lämpimästi ja tukien."
"Caleb oppi, että ihmisten välillä on eroja, ja sen oppiminen kahlitsi niitä vihan tunteita, jotka epäoikeudenmukaisuus väistämättä kasvavassa nuoressa miehessä herätti."
Lisää kirjassa Armas Lind: Caleb - romanipojan evakkotaipale.
Mariaana
Luin juuri Romano Boodos -lehdestä kirjaesittelyn kirjasta Caleb romanipojan evakkotaipale. Se on omaelämänkerrallinen kertomus Armas Lindin lapsuudesta ja nuoruudesta. Artikkelin on kirjoittanut Panu Pulma, Suomen ja Skandinavian historian dosentti ja Suomen romanien historia -projektin johtaja. Artikkeli oli siinä määrin kiinnostava, että halusin jakaa sen täälläkin. Varmaankin lukijoista jokunen on kiinnostunut myös lähimenneisyyden romanien kohtaloista.
Toivottavasti nämä herättävät jonkun mielenkiinnon kirjaa tai itse asiaa kohtaan.
"1900-luvun alussa kolmannes Suomen arviolta noin 2000 hengen suuruisesta romaniväestöstä asui Viipurin läänissä. Merkittävin romaniasutuksen keskittymä oli Sortavala ja sen maakunta. Sortavalaa voi liioittelematta kutsua Suomen romanien pääkaupungiksi."
"Tavallisetkin Karjalan evakot joutuivat koville, ortodoksievakot leimattiin kepeästi lännessä ryssiksi ja kaikkein pohjommaisimpana ryhmänä olivat romanievakot, joiden lukumäärä nousi hyvinkin yli tuhannen."
"Kun evakot heitettiin uusille asuinsijoille, ei tällaista järjestelmää (vakiintuneet leivänhankkimisalueet) tietenkään enää ollut ja joillakin paikkakunnilla uudet tulokkaat koettiin jo alueella asuneiden romanien näkökulmasta tunkeilijoiksi ja uhaksi."
"Lastenkotilasten evakkotietä leimasivat jatkuvat paikan vaihdot, yllättävät ja ennakoimattomat sijoittamiset milloin yksityiskoteihin, milloin toisiin laitoksiin. Ja kun huomattiin, että joukossa oli romanilapsi, pääsivät valloilleen ihmisen käyttäytymisen ikiaikaiset pimeät puolet."
"Armas Lind kertoo myös lasten keskinäisestä toveruudesta. Jokaisesta lastenkodista ja kansakoulusta, joihin Caleb evakkovuosinaan joutui, löytyi myös aikuisia, jotka suhtautuivat poikaan suopeasti, jopa lämpimästi ja tukien."
"Caleb oppi, että ihmisten välillä on eroja, ja sen oppiminen kahlitsi niitä vihan tunteita, jotka epäoikeudenmukaisuus väistämättä kasvavassa nuoressa miehessä herätti."
Lisää kirjassa Armas Lind: Caleb - romanipojan evakkotaipale.
Mariaana