Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Suomen sota 1808-09
Mistä saisi tietoa sotilaiden vaiheista Suomen sodassa 1808-09?
Yksi esivanhemmistani , Matti Berg Kemin komppaniasta, joka kuului kai Pohjanmaan rykmenttiin, niin ei ilmestynyt enää takaisin Kemijärven rippikirjoihin 1808 jälkeen, viimeisin merkintä on keväältä 1808.
Haluaisin selvittää hänen kohtalonsa.
Mika J
eeva häkkinen
15.08.10, 11:58
Kylläpä nää tiedot on pieninä palasina maailmalla. Paras on tilanne, jos leski on avioitunut uudestaan, silloin miehen perukirja pitäisi löytyä kirkonkansliasta. Pumaska on joko osiossa Perukirjat tai Avioliittoasiakirjat ja siihen saattaa sisältyä myös todistus miehen kuolemasta tai haavoittuneena kentälle jäämisestä. Käräjilläkin saattoi kadonneen sotilaan leski perätä avioitumislupaa ja siinä yhteydessä on selvitetty, mitä asiasta tiedetään.
Jos leski (esiäitisi?) on elänyt leskenä kuolemaansa asti, saattaa pitäjänkokouksista löytyä päätös lesken ja lasten avustamisesta kirkonkassan varoista. Tai papintodistus eläkkeenhakua varten (Annettujen todistusten toisteet). Kumpi hyvänsä saattaa sisältää tiedon siitä, missä mies kaatui. Myös senaatin arkistossa KAssa on eläkepäätöksiä kaatuneiden sotilaiden leskille 1812 lähtien.
Sotilasasiakirjoissa on ainakin yksi katselmus kesältä 1809, jolloin osa miehistä oli Uumajan sairaalassa. Tyhjät ruodut osoittavat miehen poistuneen muonavahvuudesta jo sitä ennen.
Tämmöisiä olen itse joutunut kaivelemaan esi-isäni kadottua samalla tavoin jäljettömiin asiakirjoista Suomen sodan aikaan. Itselläni ratkaisu löytyi pitäjänkokouksesta 1810, jossa todettiin miehen jääneen kentälle ja vaimon elävän köyhyydessä neljän alaikäisen lapsen kanssa.
Leo Suomaa
15.08.10, 13:14
Padasjoen rippikirjassa on tietoja Suomen sodassa 1808-09 kaatuneista, esim. Abraham Knabb, s. 1766
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/padasjoki/rippikirja_1808-1815_tk545/106.htm
(Sanokaas muuten mitä siinä lukee kirjaimelleen?)
Tästä Knabbista tai hänen kaatumisestaan kulki suullinen tieto hänen pojan-pojan-pojan-pojalleen, jonka suusta toimittaja Kalevi Nurminen sen sitten tallensi paperille julkaistavaksi Optimisti-lehden Asikkala-Padasjoki -numerossa 1984.
Näitä sirpaletietoja on monissa paikoissa, esimerkiksi tällainen sotajuttu A. Th. Böökin kirjassa (1912) Vanhankansan tapoja ja taikoja ym. sivistyshistoriallisia pikkutietoja Keski-Hämeestä 1800-luvulta:
"Täytenä totena kerrotaan, että Kangas-Paavon muori, Inkilän isännän äidin muori, oli vetänyt muuatta venäläistä upseeria kelkalla jäätä pitkin Jyväskylään saakka siis noin 8 peninkulmaa - muuten olisi tappanut. Muuta evästä ei muorilla, joka oli tunnettu miehekkäisyydestään, ollut, eikä ehtinyt ottaa mukaansa kuin vähän talkkunapöperöä esiliinassaan."
Padasjoen rippikirjassa on tietoja Suomen sodassa 1808-09 kaatuneista, esim. Abraham Knabb, s. 1766
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/padasjoki/rippikirja_1808-1815_tk545/106.htm
(Sanokaas muuten mitä siinä lukee kirjaimelleen?)
Säges 1809 blifwit död i Pedersöre
Pohjanmaan rykmentistä on varsin yksityiskohtainen historiikkisarja, kirjoittajana C-B J Petander. Sen ja matrikkeliosuuden avulla sain aliupseerina olleen esi-isän sodan varsin yksityiskohtaisesti selville.
Aika hyvä yleisteos Suomen sodasta olisi Martin Hårdstedtilta. Muistelen lukeneeni, että surkeiden, paljon miehiä tappaneiden talvileirin olojen lisäksi parisentuhatta 'suomalaisrykmenttien' miestä jätti palaamatta kotiseudulleen, vaan he liittyivät riikinruotsalaisiin rykmentteihin sen sijaan. Kulkiko sitten tieto tällaisesta miten nopeasti tai ollenkaan 'uuden rajan' yli, niin siitä en tiedä. Muistan vaan myös tarinan ruotsinmaalaisesta miehestä, joka sijoitettiin suomalaiseen vapaaseen ruotuun joskus 1700-luvun puolella. Tieto tästä ei kulkenut vanhalle kotiseudulle eikä perheelle kuin vasta kymmeniä vuosia myöhemmin.
Huomasin Ilpo Kojolan ansiokkaan selvityksen tuon ajan ruotumiehistä muutaman pohjalaisen pitäjän alueelta.
http://kotinetti.suomi.net/kojola/index.html
Vaikkei tuossa suoraa vastausta ole alkuperäiseen kysymykseen, sieltä kuitenkin löytyy pientä rykmentin historiikkia, löytyy komppanioiden ruotujakoa myös muiden osalta... Lisäksi löytyy dokumenttien numeroita, joista tietoa saattaisi löytyä.
Näköjään sangen olennainen asia on sellainen, kuuluiko Kemin komppania kumpaan pataljoonaan. Toinen pataljoona (niitähän oli vain kaksi) kotiutettiin keväällä, toinen taas painoi mukana syksyyn Uumajaan saakka (niin, voisihan se valtakunnan raja sielläkin olla, mihin saakka veli venäläinen joukkoineen paineli). Varmasti jälkimmäisen pataljoonan miehiä sitten houkuteltiin jäämäänkin Ruotsin palvelukseen, koska kotiseuduista ei ollut tietoa ja varsinkin Länsipohjan rykmentti oli kärsinyt kovia ja varmaan täydennyksiin oli tarvetta. Tämä luku tulee nyt aivan hihasta, mutta muistelisin aikaisemmin jopa yli 2000 riikinruotsalaisten täydennysmiehen asettuneen nyky-Suomeen 1720-luvulla. Eli trafiikkia on ollut kumpaakin suuntaan.
No, tällaista tajunnanvirtaa taas, perävalotakuulla :rolleyes:
Sen verran sain toisen käden tiedoista selville, että Kemin komppania kuului 1808-09 sodassa aluksi Pohjanmaan rykmentin everstiluutnantin pataljoonaan, joka oli sijoitettu Ouluun.
Huhtikuussa 1808 pataljoonan joukot, mukaan lukien Kemin komppania, alistettiin 5. Prikaatille (myöh. 4.Prikaatille), jonka komentajaksi määrättiin eversti Sandels. Kemin komppanian päällikkönä oli majuri G. von Essen.
Oulusta ja Hailuodosta pataljoona marssi Pulkkilan taisteluun toukokuun alussa.
5. Prikaatin pääosat lähtivät lähtivät 13.5 Rantsilasta ja Pulkkilasta ja olivat jo 28.5. Mikkelin tasalla.
Kesäkuun alussa venäläiset aloittivat 5000 miehen joukoilla vastahyökkäyksen 1500-1800 5.Prikaatin miestä vastaan Savon suunnalla. Hyökkäys pysähtyi Toivalan Kuopion pohjoispuolelle kuun lopussa. Taisteluita käytiin vaihtelevalla menestyksellä Kuopion pohjoispuolella syyskuun lopulle asti.
Lokakuun alussa Sandelsin joukot vetäytyivät puolustukseen Iisalmen pohjoispuolelle Koljonvirralle, jossa meni uusi aseleposopimuksen mukainen demarkaatiolinja.
Pohjanmaan rykmentin pataljoona sijoitettiin 3 km virrasta pohjoiseen Oulun suuntaan. Sen tehtävänä oli suojata pääjoukkojen sivustaa Lapinniemeltä mahdollisesti tulevia hyökkäyksiä vastaan.
Aselepo päättyi 27.10., jolloin käytiin kuuluisa Koljonvirran taistelu. Pohjalaiset menettivät 7 miestä kaatuneina ja 50 haavoittuneina.
Tämän jälkeen Sandelisn joukot lähtivät vetäytymään kohti pohjoista voitokkaasta taistelusta huolimatta.
29.11. Sandelsin prikaati ylitti Oulujoen, Ouluun jouduttiin jättämään suuri joukko haavoittuneita.
Ruotsalaiset joukot jatkoivat marssia Ruotsin rajalta etelään, mutta suomalaiset jäivät sinne puolustukseen.
Pohjanmaan rykmentti oli ollut jaettuna koko sodan ajan: Sandelsin 4.Prikaati (entinen 5.Prikaati) oli nyt etuvartioasemissa Tornion- ja Kaakamojokien välissä, 2.Prikaati oli Haaparannan alueella.
Edellistä vielä kovempi talvi rasitti väsynyttä armeijaa suunnattomasti. Majoitus- ja muonitusolot olivat kehnot, ja jo joulukuussa alkoivat sairaudet levitä. Helmikuussa hellittivät punatauti, kuume, ripuli ja pilkkukuume, mutta tilalle tuli keripukki.
Kemin komppania siirrettiin 5.1.1809 vartioinmaan Piteån makasiineja.
Helmikuun puolivälissä 1809 koko 4.Prikaati siirrettiin Uumajan seudulle.
25.3.1809 allekirjoitettiin suomalaisjoukkojen antautumisasiakirja. Suurin osa Pohjanmaan rykmentistä kotiutettiin tällöin, mutta Ruotsiin jäi vielä everstiluutnantin pataljoonan 3 komppaniaa, mm. Kemin komppania. Nämä joukot torjuivat venäläisten maihinnousuyrityksen 21.-23.3. Uumajan lähellä. Venäläisten vetäydyttyä Suomen puolelle, nämä joukot siirretitin varuskuntajoukoiksi Uumajaan.
Taistelut jatkuivat Norrbottenin ja Västerbottenin rannikkoalueella kenraali Schuvalovin joukkoja vastaan syyskuuhun asti.
Rauha solmittiin 18.9.1809.
Entisen Pohjanmaan rykmentin miesten myöhemmistä kohtaloista on hyvin vähän tietoja. Haavoittuneet ja sairaat pyrittiin toimittamaan nopeasti Suomeen, ja ainakin marraskuun 3. päivänä koottiin 130 miestä - näiden joukossa 32 pohjalaista - Strömbäckiin kuljetettavaksi saaristoveneillä Suomeen. Pääosa Ruotsiin jääneistä miehistä värväytyi I ja II Suomen kenttäpataljoonaan, mutta nämä joukko-osastot eivät olleet pitkäikäisiä. Lakkauttamisen jälkeen hakeutuivat monet ainakin aluksi siviilitöihin Ruotsissa tai värväytyivät muihin joukko-osastoihin.
Viimeiset kolme Pohjanmaan rykmentin sotilasta saapuivat kapteeni G. Aminoffin johtaman 172 -miehisen suomalaisjoukon mukana Inkooseen heinäkuun 5. päivänä 1810 - Hörneforssin taistelun vuosipäivänä. Nämä veteraanit joutuivat marssimaan jalkaisin kotiseudulleen Pohjanmaalle saaden elatusrahaa seitsemän killinkiä päivässä.
Eli yllä Kemin komppanian vaiheet. Siellä mukana todennäköisesti tappeli , marssi ja näki nälkää myös esi-isäni. Hän tosiaan katosi Kemijärven rippikirjoista keväällä 1808. Kuolleiden luettelosta häntä ei löydy, eikä erityismerkintää rippikirjastakaan. Olisikohan jäänyt Ruotsiin?
Mika J
Mielenkiintoisen historiikin olit koonnut!
Minun paras arvaukseni on, kun kerran muita vinkkejä ei ole, (luulisi että rippikirjaan joku merkintä olisi tullut esim. lesken toimesta. Onko tietoa tämä miehen iästä, muuten?), että mies olisi tosiaan liittynyt niihin yksiköihin, joiden mukana muutenkin oli retkeilty. Ja nimenomaan rauhanteon yhteydessä, koska riikinruotsalaisilla oli varmasti intressi saada nopeasti määrävahvuus täyteen, ja kokeneet miehet olivat etusijalla.
Tuollaisen tarinan huomasin Länsipohjan rykmentistä:
http://www.interaktivhistoria.se/reenactment/historia.html
Rykmenttiin siis koottiin nopeasti 7 komppaniaa (kun yksi jäi 'rajan taakse').
Olisiko aivan hullua tarkastaa, josko esim. tuohon Länsipohjan rykmenttiin (Västerbottens regemente) olisi ilmestynyt tuttu nimi vuoden 1809 jälkeen?
http://www.svar.ra.se/
oikealta valitse Militaria - Skannade generalmönsterrullor -
Ja sitten valitaan se rykmentti. Katselu vaatii muutaman kruunun abonnementin (sattui oma happanemaan, muuten olisin vilkaissut =)
Löytyy sieltä Österbottens regemente, ja rulla väestä työkomennuksella Hangossa (!) vuonna 1802.
Itse paikansin tuollaisista rullista kantaisäni olleen Suomenlinnaa korjaamassa vuonna 1785. Oli yleistä, että ruotumiehet tekivät linnoitustyötä, parit kosket he ovat raivanneet ja parit kruunun viinanpolttimot rakentaneet.
Löytyihän se Matti Berg perheineen Kemijärven epäselvästä rippikirjasta 1805-11. Pitää tosin pinnistää ,että saa selvää.
Eli linkissä http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemijarvi/rippikirja_1807-1815_ik199/105.htm ylimpänä on Matin perhe ja Matti itse ylimpänä. Samat syntymävuodet ja nimet kuin etsimälläni Matti Bergin perheellä, eli kyseessä on pakko olla sama perhe.
Matti on merkitty kuolleeksi 1808. Kuollessaan hän oli 46 vuotias.
Hän oli ruotusotilas, viimeinen merkintä 7.2.1808 ja huhtikuussahan Kemin komppania joutui lähtemään sotaan. Eli todennäköisesti hän kaatui sodassa.
Alempana sivulla oleva ruotusotilas (Träff?) näyttää kuolleen 1809.
Ei taida mistään löytyä tarkempia tietoja Kemin komppanian sotilaista 1808?
Mika J
Asia näyttää selvinneen.
Kemin pitäjän ruodut olivat:
Rykmentin numerot: 558- 601
Kemin komppanian numerot: 107 -150
Eli jos 1809 katselmuksesta katsoo, siellä saattaisi lukea selitystä kaatumiselle. Ruotuja on 'tuossa hahlossa' sen verran vaatimaton määrä, että varmasti löytyy. Tai sitten lukee vaan 'vacant'.
Sven Tuuvan esikuvana pidetty Zacharias Bång haavoittui vakavasti Koljonvirran taistelussa, mutta raahautui omien puolelle, ja pääsi myöhemmin Ruotsin puolelle ja avioitui siellä. Hän kuului Pohjanmaan rykmentin Mustasaaren komppaniaan.
Mika J
Pitikin tulla tänne heti kommentoimaan =)
Tällainen tarina löytyi (paremman puutteessa):
"Vid 1800-talets början var de 8 kompanierna och deras roteringssocknar följande:Livkompaniet , roterat i Mustasaari, Vörå och Nykarleby; Överstelöjtnantens kompani, roterat i Siikajoki och Limingo; Första majorens kompani, roterat i Storkyro, Lillkyro och Laihela; Andre majorens kompani, roterat i Gamiakarleby, Kelviå, Lochteå och Kalajoki; Kemi kompani, roterat i Karlö, Liningo, Uleåborg, Ijo, Kemi och Pudasjärvi; Närpes kompani, roterat i Lappfjärd, Närpes, Malax och Mustasaari; Pyhäjoki kompani, roterat i Kalajoki, Pyhäjoki och Salo samt Ilmola kompani, roterat i Ilmola och Lappo. Manskapsstyrkan uppgick nu till 1200 man."
Eli Mustasaari kuului sekä henkikomppaniaan että Närpiön komppaniaan tuon mukaan. Varsinaista 'Mustasaaren komppaniaa' ei olisi siis ollut.
http://www.oravais.fi/vomturism/ohif/sidor/Svenska/Regemente1808.html
Toisaalta, Pohjan prikaatin omassa historiikissä mainitaan Vaasan rykmentti, tuo Luutnantti Zidén -runosta tuttu taistelussa huvennut vaasalaisjoukko: "Vai kunnialla he kaatuivat, sekä ehtivät ensiksi, ja jäljissäin mua seurasivat, hurraa, sepä sukkela temppu, nyt kuollahan herroiksi!"
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/perinnejoukot/Pohjanmaan%20rykmentti%20(1788-1808%20).htm
Pitikin tulla tänne heti kommentoimaan =)
Tällainen tarina löytyi (paremman puutteessa):
"Vid 1800-talets början var de 8 kompanierna och deras roteringssocknar följande:Livkompaniet , roterat i Mustasaari, Vörå och Nykarleby; Överstelöjtnantens kompani, roterat i Siikajoki och Limingo; Första majorens kompani, roterat i Storkyro, Lillkyro och Laihela; Andre majorens kompani, roterat i Gamiakarleby, Kelviå, Lochteå och Kalajoki; Kemi kompani, roterat i Karlö, Liningo, Uleåborg, Ijo, Kemi och Pudasjärvi; Närpes kompani, roterat i Lappfjärd, Närpes, Malax och Mustasaari; Pyhäjoki kompani, roterat i Kalajoki, Pyhäjoki och Salo samt Ilmola kompani, roterat i Ilmola och Lappo. Manskapsstyrkan uppgick nu till 1200 man."
Eli Mustasaari kuului sekä henkikomppaniaan että Närpiön komppaniaan tuon mukaan. Varsinaista 'Mustasaaren komppaniaa' ei olisi siis ollut.
http://www.oravais.fi/vomturism/ohif/sidor/Svenska/Regemente1808.html
Toisaalta, Pohjan prikaatin omassa historiikissä mainitaan Vaasan rykmentti, tuo Luutnantti Zidén -runosta tuttu taistelussa huvennut vaasalaisjoukko: "Vai kunnialla he kaatuivat, sekä ehtivät ensiksi, ja jäljissäin mua seurasivat, hurraa, sepä sukkela temppu, nyt kuollahan herroiksi!"
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/perinnejoukot/Pohjanmaan%20rykmentti%20(1788-1808%20).htm
Hyviä korjauksia.
Zacharias Bång mainittiin olleen Mustasaaresta, mutta syntyisin Lohjalta.
Bång lienee ollut sitten Henkikomppaniassa tai Närpiön komppaniassa.
Kemin komppaniaan(, joka kuului everstiluutnantin pataljoonaan) kuului siis sotilaita varsinaisen Kemin lisäksi Pudasjärveltä, Iistä, Oulusta, Limingasta ja Hailuodosta (Karlö). Kemijärven ruodut kuuluivat käsittääkseni Kemiin. Eivät kuitenkaan Kajaanin Pataljoonaan, joka myös liitettiin 5.Prikaatiin?
Mika J
Kemijärven komppania liitettiin vastaperustettuun Kajaanin Pataljoonaan 1788 (nettitietojen mukaan). Kajaanin Pataljoona kuului Pohjanmaan rykmenttiin.
http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/omasto/rheikkin/Sutelan_tila.htm
Eli Matti Berg taisi olla Kajaanin Pataljoonan mukana sodassa.
Mika J
Kemijärvi liitettiin ruotujakolaitokseen vasta 1788, jolloin perustettiin Kemijärven komppania, joka liitettiin Kajaanin Pataljoonaan.
Eli kemijärviset eivät ole koskaan kuulunetkaan Kemin komppaniaan. Itselläni ollut väärä käsitys.
Mika J
Arvelen, että jos tämä viestiketju olisi alunperin ollut tuolla 'maakuntakeskusteluissa', huomautus Kemin ja Kemijärven erosta olisi tullut salamavauhtia =)
Käsittääkseni Tornionjokilaakson ruodut kuuluivat sitten taas Länsipohjan rykmentille.
Joka tapauksessa, siellä Ruotsin arkistossa skannattuna on kajaanilaisista:
Arkiv: Generalmönsterrullor
Volym:
Referenskod: SE/KrA/0023/0/1072
Anmärkning: Kajana jägarebataljon. 1740. 1 st. Kapten Wassmans kompani. 1774. 1 st. Kajana kompani. 1796. 1 st. 1800. 1 st.
Eli jos suosii tiedonsiirtoa lihansiirron sijaan, niin tuolta katsomaan.
Viihdyttävä sivujuonne tuo Bång vs. Dufva. Kaikenlaista tykkisankaruutta oli mieheen kytketty. Kävi vaan mielessä, että kun kerran miehen isä oli oikeasti tykkimies, niin olikohan kokemuksia/muisteloita vähän yhdistelty. Toinen erikoinen juttu on lohjalaisen miehen rekrytointi Pohjanmaalle. Mutta nuo tiedot on varmaankin kirkonkirjoista tarkastettu, vaikkei ne Hiskissä vielä olekaan. Kävi ajatus mielessä, ettei ruåtsalaisilla kirjureilla olisi mennyt Lojo (Lohja) ja Lochteå (Lohtaja) sekaisin =D
Täydennän vielä itseäni, vaikkei tässäkään 'oivalluksessa' liikoja uutta varmaan ole. Ruoturullia kannattaa katsoa, koska siellähän on ikävuodet ja palvelusvuodetkin tarkasti. Ruotumieshän oli oikeutettu eläkkeeseen 30 palvelusvuoden ja vähintään yhden sodan jälkeen - ja tuo eläke oli sen aikaisessa sosiaalisessa verkostossa oikeasti huomionarvoinen asia. Sotaväen paperit olivat muutenkin sen verran totisia, ettei niihin isompia epätarkkuuksia päässyt. Ainoa (oma kuvitelmani) epäselvyys iän suhteen on saattanut olla sellaisessa vaiheessa kun ruotuun on otettu vain 20 vuotta täyttäneitä. Tätä on saatettu kiertää 'pyöristämällä ylöspäin', koska pestit ovat olleet joka tapauksessa tavoiteltuja rauhan aikaan. Rippikirjojen syntymävuodet heittelevät monesti, tai sitten se on pyöristettyjä. Omaa kantaisää jäljitin aivan väärästä suunnasta rippikirjan syntymävuoden perusteella, kun ajattelin sen totuudeksi. Oikeasti se olikin 2 vuotta aiempi. Kuolinajankohta löytyy sotakirjoista, koska se on palkanmaksun peruste. Kaatunut ei saa palkkaa enää kaatumiskuukaudeltaan - siis jos omaiset palkkarahoja peräävät. Rästien perääminen on ollut erikoisempaa kuin yleensä, koska niitä on haettu uuden rajan takaa. Lisäksi rippikirjan vuosi 1808 voi olla minusta 'sinne päin' - olennaistahan on poismeno. Asennettahan kuvaa hyvin kuolleiden nimien yliviivaus. Ei ole sukututkijan parasta juurikaan osattu ajatella ;)
Kemijärvellä oli laskujeni mukaan 17 ruotusotilasta 1806-11. Heistä kaksi kuoli vuosina 1808-09, puolenkymmentä muutti Kemiin ja yksi Venäjälle sodan jälkeen. Onpa ollu huono tuuri esi-isälläni, kun sattui olemaan toinen niistä sodan aikana kuolleista.
Vähän ihmetyttää ,että tuo 17 sotilasta olisi käsittänyt kokonaisen komppanian. No ehkä tuohon aikaan käsitteet olivat erilaisia kuin nykyään.
Kuusamon "komppaniassa" oli samaan aikaan laskujeni mukaan 9 ruotusotilasta (rippikirjan nimiluettelon mukaan).
Ehkäpä Kuusamon komppaniaan kuitenkin luettiin itse kuusamolaisten lisäksi lähipitäjien ruotusotilaatkin.
Kuusamon rajavartiostossa oli vuonna 1807 24 miestä, joka natsaisi hyvin tuon ajan Kuusamon ja Kemijärven yhteenlaskettujen sotilaiden määrään http://www.elisanet.fi/apila/SP/tietoisku.htm
1816-22 Kemijärvellä oli vielä 5 sotilasta.
Mika J
Kiinnitin huomioita termin ''nostoväki' käyttöön. Voisiko olla niin, että vaikka osastot ja komppaniat ovat olleet jotakuinkin määrävahvuisia, miehet eivät kuitenkaan ole olleet varsinaisia ruotumiehiä? Siksi rippikirjoissa ei sotilaan ammattia juurikaan esiinny? Tuossa linkissä on pieni tiedonmurena komppanioista - ja sekin vahvistaa käsitystä asianmukaisesta määrävahvuudesta (joka komppanialle oli alunperin 150 miestä, mutta minusta myöhemmin luokkaa 120 ... 140).
http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/omasto/rheikkin/Sutelan_tila.htm
Matti Berg oli Greta Bergin (s.1804) isä. Greta avioitui Hannu Simonpoika Onkamon kanssa ja asui loppuelämänsä Kuolajärvellä (nyk. Sallassa). Greta on varmuudella esiäitini ja Matti Berg tietysti esi-isäni.
Matti oli tutkimusteni mukaan kotoisin Sodankylän Hietasuvannosta (nykyisestä Pelkosenniemen Suvannosta), ja sukujaan Halonen.
Mika J
Matti Berg oli Greta Bergin (s.1804) isä. Greta avioitui Hannu Simonpoika Onkamon kanssa ja asui loppuelämänsä Kuolajärvellä (nyk. Sallassa). Greta on varmuudella esiäitini ja Matti Berg tietysti esi-isäni.
Matti oli tutkimusteni mukaan kotoisin Sodankylän Hietasuvannosta (nykyisestä Pelkosenniemen Suvannosta), ja sukujaan Halonen.
Mika J
Matin vaimohan oli Anna os. Karjalainen Kuusamosta. Kurja kohtalo perheellä. Anna -äiti kuoli 1806 ja Matti sai uuden vaimon eli Anna Narkilahden 1807. Tällä Annalla oli 4 lasta huollettavana Matin kuoleman jälkeen sodassa ,sen jälkeen kun kaksi meni Rovaniemelle varmaan huutolaisiksi.
Mika J
Tätä en oo ihan loppuun asti tarkistanu.
Tietääkseni Anna (s.29.2.1768) kuoli 14.11.1806.
Niin miten hän nyt heiluu Matin seuraavana vaimona eli Anna Narkilahtena (s.1766) Kemijärven 1807-15 (kuva 105) rippikirjassa?
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemijarvi/rippikirja_1807-1815_ik199/105.htm
Tapani osaa ehkä selvittää?
Mika J
Mielenkiintoinen keskustelu. Oma esi-isäni Abraham Palm katoaa samalla tavalla, eli Suomen sodassa. Mitään tietoa en ole löytänyt mihin hän on joutunut, mutta hänen vaimonsa kuoli 15.1.1809, vaimon isän perunkirjoitus-asiakirjassa 23.1.1809 mainitaan edunsaajina "jo edesmenneen tyttären, joka oli naimisissa ko. ruotusotamiehen kanssa joka on Ruotsin armeijan mukaan pois marssinut, lapset ja heidän holhoojansa"
Abraham löytyy vuosina 1807-1808 kuninkaallisen Pohjanmaan jalkaväkirykmentin ja ensimmäisen majurin komppanian tarkastusrullista löytyy rykmentistä 441, komppaniasta 140.
v. 1808 42-vuotiaana palv.vuosia on jo 17+viisi kuudesosaa.
Minne hän sitten lie marssinut on vielä mysteeri.
kainuulainen
22.08.10, 09:48
Hei!
Pohjanmaan rykmenttiin löyhästi kuulunut Kajaanin pataljoona jakaantui Kustaa III:n Venäjän sodan 1788-1790 jälkeen pitäjittäin seuraavasti:
1. Paltamon komppania
2. Hyrynsalmen komppania
3. Sotkamon komppania
4. Kuusamon komppania
Pataljoonan vahvuus oli 1790-luvun alussa 718 miestä.
Kuusamon komppaniassa oli 1 soittaja, 48 jääkäriä ja 55 nostomiestä.
Kemijärven alue kuului Kuusamon komppaniaan, ja Kemijärvelle tuli asettaa 14 ruotusotilasta ja 14 nostomiestä.
Kuusamon pitäjä vapautettiin ruotujakolaitoksesta jo vuonna 1792, mutta Kemijärvelle jäi yhä 15 vakinaista ruotusotilasta ja 14 nostomiestä. Kemijärven pieni osasto toimi itsenäisenä rajavartio-osastona.
Suomen sodan 1808-1809 aikana Kuusamon komppania herätettiin uudelleen henkiin, kun rintamalle tarvittiin lisää miehiä. Kajaanin pataljoona osallistui taisteluihin Sandelsin joukoissa Savossa.
Lisätietoja löytyy mm. C-B. J. Petanderin Pohjanmaan rykmentin teoksista, Aminoffin "Nyupsatta truppförband i Finland 1770-1808"-teoksesta ja "Kuninkaallinen Kajaanin pataljoona, Ruodut, päällystö ja sotamiehet rajaseudun turvana 1788-1809"-teoksesta sekä osoitteesta:
http://www.romppainen.net/kajaaninjaakaripataljoona.htm
Kemijärven osaston/Kuusamon komppaniaan en valitettavasti ole sen tarkemmin perehtynyt. Ongelmana on myös lähteiden puute, sillä Kuusamon komppania oli lyhytaikainen joukko-osasto eikä esim. Kajaanin pataljoonan pääkatselmuksissa ole mukana lainkaan kuusamolaisia/kemijärveläisiä.
T: Hannu
kainuulainen
22.08.10, 10:05
Jatkoksi vielä aiempaan viestiini:
Kuusamon komppanian päällikkönä Suomen sodan aikoihin 1808-1809 oli majuri Paul Bosin ja 2-luutnanttina Johan Wilhelm Stierncreutz.
Majuri Bosin mainitaan monissa Suomen sodan lähdeteoksissa.
Joukko-osastoja hajotettiin sodan aikana pienempiin osiin ja sekoitettiin muutoin toisiin joukko-osastoihin tavalla, jonka takia joskus voi olla vaikea selvittää, missä Kuusamon komppanian miehet kulloinkin taistelivat. Lähtisin kuitenkin seuraamaan Kajaanin pataljoonan miesten kulkua, jos haluaisin selvittää kuusamolaisten edesottamuksia Suomen sodassa. Siinä selvityksessä hyvä teos on SKS:n ja Karttakeskuksen julkaisema Suomen sodan historia 1808-1809 vuodelta 2008.
- - -
KAJAANIN PATALJOONAN TAPPIOT?
Ottaisin mielelläni vastaan tietoja niistä kuusamolaisista sotilaista, jotka menehtyivät rintamalla joko taisteluissa tai tauteihin 1808-1809. Kokoilen aineistoa Kajaanin pataljoonan kaatuneista kokonaistappioiden arvioimiseksi. Koko Kajaanin pataljoonan määrävahvuus oli Suomen sodan alkaessa noin 355 miestä, joista kuusamolaisia tuo reilut 50 miestä.
Kuinka moni heistä kuoli Suomen sodassa tai sodan seurauksiin? Kaikki tiedot ja vihjeet olisivat erittäin kiinnostavia. Tietoja löytyy kirkonkirjojen lisäksi mm. perunkirjoituksista.
T: Hannu
KAJAANIN PATALJOONAN TAPPIOT?
Ottaisin mielelläni vastaan tietoja niistä kuusamolaisista sotilaista, jotka menehtyivät rintamalla joko taisteluissa tai tauteihin 1808-1809. Kokoilen aineistoa Kajaanin pataljoonan kaatuneista kokonaistappioiden arvioimiseksi. Koko Kajaanin pataljoonan määrävahvuus oli Suomen sodan alkaessa noin 355 miestä, joista kuusamolaisia tuo reilut 50 miestä.
Kuinka moni heistä kuoli Suomen sodassa tai sodan seurauksiin? Kaikki tiedot ja vihjeet olisivat erittäin kiinnostavia. Tietoja löytyy kirkonkirjojen lisäksi mm. perunkirjoituksista.
T: Hannu
Kemijärveltä kuoli kaksi ruotusotilasta ,toinen 1808 ja toinen 1809.
Kumpikin löytyy Digiarkistosta Kemijärven rippikirjasta 1807-15 kuvasta 105.
Mika J
Luin tuota C-B. J. Petanderin kirjaa " Kungliga Österbottens regemente under slutet av svenska tiden".
Suurimmat tappiot Sandelsin joukot kärsivät Koljonvirran taistelussa 27.10.1808. Siellä tappeli myös Kajaanin Pataljoona. Jopa todennäköistä, että esi-isäni Matti Berg kaatui juuri tuossa taistelussa, tai kuoli myöhemmin siinä saamiinsa vammoihin. Olen lukenut vasta tuon Koljonvirran taistelun kirjasta, ehkäpä Kajaanin Pataljoona tappeli muuallakin. Esim. Kuopion pohjosipuolella käytiin kuukausikaupalla kahakointeja kesä-syyskuun aikana 1808.
Mika J
kainuulainen
27.08.10, 09:44
Luin tuota C-B. J. Petanderin kirjaa " Kungliga Österbottens regemente under slutet av svenska tiden".
Suurimmat tappiot Sandelsin joukot kärsivät Koljonvirran taistelussa 27.10.1808. Siellä tappeli myös Kajaanin Pataljoona. Jopa todennäköistä, että esi-isäni Matti Berg kaatui juuri tuossa taistelussa, tai kuoli myöhemmin siinä saamiinsa vammoihin. Olen lukenut vasta tuon Koljonvirran taistelun kirjasta, ehkäpä Kajaanin Pataljoona tappeli muuallakin. Esim. Kuopion pohjosipuolella käytiin kuukausikaupalla kahakointeja kesä-syyskuun aikana 1808.
Mika J
Kajaanin pataljoonan suurimmat tappiot syntyivät sotatautien eli kenttätautien tuloksena. Kirkonkirjojen merkinnät vuosien 1808-1809 kuolemista ovat usein hyvin epämääräisiä eikä sotamiesten todellisista kuolinsyistä voi aina saada varmuutta.
Koljonvirran taistelussa kaatuneista Kajaanin pataljoonan miehistä minulla ei ole varmuutta, mutta haavoittuneista sitäkin enemmän. Laskujeni mukaan ainakin 3 sotamiestä (joukossa ei Berg) ja 3 aliupseeria sai siipeensä Koljonvirralla 27.10.1808. Suurin surma pataljoonan miehille oli talvileiri Tornion seudulla joulukuusta 1808 helmikuuhun 1809, koska taudit pääsivät leviämään ahtaissa majoitustiloissa. Noin 1800 suomalais-ruotsalaista sotilasta ja 1000 siviiliä kuoli Tornion alueella talvella 1808-1809.
Hannu
En viitsinyt avata uutta viestiketjua, koska asiani koskee Suomen sotaa, joskaan ei käsittele sotilaita.
Esi-isäni on mitä ilmeisemmin kuollut Suomen sodan aikana. Perukirjassa vuodelta 1817 hänen on mainittu kuolleen "tiå år sedan", eli mitä ilmeisemmin on kuollut mahdollisesti noin 1808 (tähän viittaavat myös rippikirjamerkinnät, vaikka ei olekaan merkitty kuolleeksi). En ole löytänyt häntä ainakaan lähiseurakuntien kuolleiden luettelosta, eikä mahdollisesti tietoa löydy ollenkaan, jos on sodan aikana kuollut. Perukirjan mukaan hän on kuollessaan toiminut pataljoonan välskärinä, mutta ei mainita missä.
Kysymys kuuluukin, että onko välskärit mahdollisesti mainittu samoissa asiakirjoissa kuin sotilaatkin? Eli onko mahdollista löytää esi-isäni sotilasasiakirjoista?
Kysymys kuuluukin, että onko välskärit mahdollisesti mainittu samoissa asiakirjoissa kuin sotilaatkin? Eli onko mahdollista löytää esi-isäni sotilasasiakirjoista?
Onko mahdollista laittaa tämän välskärin nimi tänne? Löysin joitakin lähteitä, joihin on nimiä kirjattu. Varsinaisia lääkäreitä armeijalla oli alussa 27, ja lopussa 'peräti' 10. Välskäreitä kuvittelisin olleen muutaman kerran enemmän apunaan joukko kisällejä. Eli ei mahdotonta, ettei nimi löytyisi.
Kysymys kuuluukin, että onko välskärit mahdollisesti mainittu samoissa asiakirjoissa kuin sotilaatkin? Eli onko mahdollista löytää esi-isäni sotilasasiakirjoista?
On mahdollista löytää. Välskäri kuuluu esikuntaan, jonka jäsenet on aina kirjattu pääkatselmusrullan aluksi.
T. Minna Koukkari
Onko mahdollista laittaa tämän välskärin nimi tänne? Löysin joitakin lähteitä, joihin on nimiä kirjattu. Varsinaisia lääkäreitä armeijalla oli alussa 27, ja lopussa 'peräti' 10. Välskäreitä kuvittelisin olleen muutaman kerran enemmän apunaan joukko kisällejä. Eli ei mahdotonta, ettei nimi löytyisi.
Samuel Malm on kysessä. Syntynyt arviolta n. 1770. Palveluspaikasta ei tosiaan ole mitään tietoa, mutta on ollut kirkonkirjoissa merkittynä Suomenniemelle. Luultavasti olisi siis mahdollisesti palvellut jossain Savon alueella...
Niin ja kiitos vastauksista!
No itseasiassa onnistuinkin kyseisen henkilön löytämään ainakin vuosien 1795 ja 1798 pääkatselmusluettelosta Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentistä! Enpäs ole aiemmin tajunnut katsoa. Vielä kun olisi SSHY:n sivuilla Suomen sodan aikasetkin luettelot...
No itseasiassa onnistuinkin kyseisen henkilön löytämään ainakin vuosien 1795 ja 1798 pääkatselmusluettelosta Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentistä! Enpäs ole aiemmin tajunnut katsoa. Vielä kun olisi SSHY:n sivuilla Suomen sodan aikasetkin luettelot...
Jos pääset katsomaan 1808 rullia, niin tuollaisen 'historiikkitiedon' huomasin:
"Vid Tavastehus regemente voro anställda: regements-
läkaren A. P. Ammilon, examinerad »mästerfältskär", G.
W. Schreck, kirurg, stud. och bataljonsfältskär, samt under-
läkarna Malm, Naumun och Ruth.
Vid Savolaks infanteriregemente: regementsläkaren
assessor Chr. Aejmelae, underläkarna Flemming och O. F.
Holmberg. "
Jos ei savolaisista sitten löydykään, niin syynä onkin saattanut olla siirto hämäläisiin. Hämäläiset kuuluivat I prikaatiin, joka vetäytyi pohjoiseen... lääkintäalan miehillä töitä piisasi, kun piti paloviinaa jakaa kuoleville talvileirillä.
...ja varmaan olet huomannut Taipalsaaren kirjasta vihkimerkinnän:
3.8.1799 * Suomenniemi kap: * Hr: Sub-Chirurgen Samuel Malm * Jungf: Ebba Christina Nybeck * Salonmaa * Talcka
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.