Sukutilan nimi

[Marikki]

Voisiko joku selventää tämän asian minulle?
Olen saanut sellaisen käsityksen että kun tila siirtyi sukupolvesta toiseen ja yleensä vanhimmalle pojalle, niin hänellä oli oikeus käyttää tilan nimeä sukunimenä muttei muut sisarukset.
Mistä tällainen perinne on lähtöisin ja oliko se pakollista tai vapaaehtoista?

[kkylakos]

Hei,

Ei mielestäni noin, vaan niin, että Länsi-Suomessa talolliset käyttivät sukunimen omaisesti talonsa nimeä. Eli jos vanhin pojista jäi lapsuudenkotiin, hän käytti samaa talonnimeä lisänimenä kuin isänsä ja muualle muuttaneet sisarukset puolestaan omien asuintalojensa nimiä. Ja jos veli kuoli tai muutti ja joku nuoremmista sisaruksista otti talon viljelyyn, oli hänen lisänimenään sama talon nimi kuin isällä ja veljellä.

[Blondie992]

Tämä oli mielenkitoinen informatio joka minulla ei olle ollut tietoinen.

[Rotta]

Kuten tunnettua on, olen ollut jo pitkään eri mieltä tuosta länsisuomalaisesta sukunimikäytännöstä. Otetaan esimerkki: Sahalahden Paatialassa oli tila nimeltä Jaakkola (Jaakko Niilonpoika isäntänä 1645-48, siitä siis nimi) ja siitä halotun tilan nimi on Rekola (Reko Tuomaanpoika) Say:n mukaan Rekolan isännän lisänimi oli Kurvis (Kurfvis). Kun Jaakkolaa tuli isännöimään esi-isäni Heikki Klemetinpoika Sahalahden Töykänän Höllistä, tuli hänen mukanaan myös sukunimi Hölli, jota sovellettiin vanhaan nimeen: tila oli myöhemmin Jaakkola eli Kurvis-Hölli.

Vastaavia esimerkkejä on muitakin, joten sukunimet liikkuivat myös ihmisten mukana, mutta eivät kaikilla eivätkä kaikkialle. Huomattavasti yleisempää oli tuo Kaisan kuvaama tapa.

Make

[Seppo Niinioja]

Pakolliseksihan sukunimi tuli vasta sukunimilain myötä muistaakseni 1920. Sitä ennen toki on ollut todellisia sukunimiä Länsi-Suomessakin, saati Itä-Suomessa. Oivallinen tietolähde on tämä Sirkka Paikkalan artikkeli (http://www.fennia.nu/artiklar/sukunimet_paikkala_no.htm), johon on usein viitattu. Paikkala toteaa, että sukunimen pääkriteeri on sen periytyvyys. Kun puhumme aiempien vuosisatojen Länsi-Suomen väestöstä (säätyläistöä lukuun ottamatta) on turvallisinta käyttää etunimen tai patronyymin eli isännimen jälkeen kirjatusta nimestä termiä lisänimi. Henkilökohtaisia ulkoisia tai sisäisiä ominaisuuksia kuvaavasta korkonimestä voi käyttää termiä liikanimi. Näin Paikkala.

Asiaan tuntuu liittyvän väärinkäsityksiäkin. Joku näyttää ajattelevan, että sukunimistä ylipäänsä voitaisiin puhua vasta sukunimilain tultua voimaan. Sitä ennen olisi kyse kaikilla lisänimistä. Tätä nimikettä näkyy äskettäin käytetyn jopa jostakin kreivillisen Creutz-suvun jäsenestä Ritarihuoneen perustamisen jälkeisenä aikana. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tällaista puhdasoppisuutta, jossa sukunimikäsitteen ja itse asiassa samalla suvun olemassaolo pyritään hampaat irvessä kieltämään.

Seppo Niinioja

[Marikki]

Kiitos vastanneille avusta:)