Ammattina Löysä

[Jokkel]

Mitä tarkoitti 1900 luvulla Satakunnassa (Porissa), jos ammatiksi merkittiin "Löysä". Sanan merkitys taitaa olla eripuolilla Suomea vähän erilainen. Jossain tarkoitetaan maatonta, mutta ehkä kuitenkin talonsa omistavaa, jossain taas lähes rikollista/kunnan holhokkia, jossain työtä vailla olevaa jne.

[eeva häkkinen]

Minusta tämän sanan merkitys oli aika samanlainen eri puolilla Suomea, kyseessä oli henkilö, jolla ei ollut vakituista asuntoa, ei edes jonkun muun talossa. Tällaisia ihmisiä olivat vielä viime vuosisadan alussa mm. "kehruumummot", jotka kulkivat nyytteinensä talosta taloon ansaiten ruokansa ja yösijansa kehruulla.

[hessu 07]

Minusta tämän sanan merkitys oli aika samanlainen eri puolilla Suomea, kyseessä oli henkilö, jolla ei ollut vakituista asuntoa, ei edes jonkun muun talossa. Tällaisia ihmisiä olivat vielä viime vuosisadan alussa mm. "kehruumummot", jotka kulkivat nyytteinensä talosta taloon ansaiten ruokansa ja yösijansa kehruulla.

**************
Eli "vapaa kuin taivaanlintu" = "kulkija huoleton" = "on maantiellä kultaisen lämmin, päivä kesäinen". Laulun sanoin, ei tosin tainnut "löysän" elämä ihan huoletonta kuitenkaan olla,´.

hessu 07

[Jokkel]

Minusta tämän sanan merkitys oli aika samanlainen eri puolilla Suomea, kyseessä oli henkilö, jolla ei ollut vakituista asuntoa, ei edes jonkun muun talossa.
Tämä selitys ei tunnu oikein uskottavalta. Ko. henkilö oli perheellinen ja muuttokirjasta löytyi osoite Reposaaressa talo no 41 (muutto Paraisilta Poriin) sekä ammattinimike "Löysä". Tästä osoitteesta perhe löytyi monta vuotta. Vastaavasti rippikirjassa on ammattinimike "työmies".

[Erkki Järvinen]

Tämä selitys ei tunnu oikein uskottavalta. Ko. henkilö oli perheellinen ja muuttokirjasta löytyi osoite Reposaaressa talo no 41 (muutto Paraisilta Poriin) sekä ammattinimike "Löysä". Tästä osoitteesta perhe löytyi monta vuotta. Vastaavasti rippikirjassa on ammattinimike "työmies".

Alempi sääty

Nimitys "löysäläinen" ei välttämättä tarkoittanut irtolaista vaan voitaisiin se ehkä pikemminkin kääntää nykykielelle sanalla vuokralainen. He olivat ihmisiä, joilla ei ollut omaa taloa vaan jotka asuivat jonkun luona, ehkä vain jossakin tuvan tai kamarin nurkassa. Löysäläisiin, toisten nurkissa asujiin, kuului myös kaupunginpalvelija Grels Stadztienare.

Porvareiden ja löysäläisten lisäksi kaupungin asukkaisiin kuului tietysti suuri joukko palvelusväkeä, sillä luontaistalouden aikana tarvittiin paljon työtä ennenkuin tavallisen perheen kotitalous rullasi. Niinpä jokaisella porvarilla oli vähintään yksi 'pijghan' ja 'drengen' ja sitä mukaa kuin porvarit rikastuivat ja liiketoimet menestyivät, tarvittiin lisää palveluskuntaa.

Vuosittain saatettiin Kokkolaan ottaa jopa 12-15 uutta porvaria, mutta sitten taas oli välissä vuosia, jolloin ei otettu yhtään. Jos lasketaan porvarinoikeuden saaneiden keskimäärä vuosien 1650-1710 välillä, otettiin suunnilleen 4 porvaria kutakin vuotta kohti.

( Lähteenä: http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/porvarei.htm )


Kaupunkiköyhälistö (Juuret sukututkimusohjelman aputiedot)

Myös kaupungeissa oli itsellisiä, jotka maksoivat henkirahaa ja ehkä veroakin ja suorittivat pikku palveluksia kaupungille tai porvareille. Usein he olivat köyhtyneitä, epäonnistujia, leskiä, sairaita tai sota- tai laivamiesten vaimoja.

Kaupunkien köyhät, vaivaiset ja loiset olivat olennainen osa kaupunkikuvaa.

Köyhyys iski yllättäen koska säästöjä ei ollut. Leivänansaitsijan kuollessa tai kadotessa sotaretkellä muu perhe jäi loukkuun. Katovuodet, tulipalot ja sairaudet tekivät tuhojaan. Kerjuu ei ollut hyväksyttävää, mutta joskus oli armeliaita, jotka ottivat luokseen.

Kerjuulla oleva saattoi hakeutua spitaalisten ja mielisairaiden joukkoon Pyhänhengen huoneisiin. 1600-luvulla kuitenkin katsottiin jo, että köyhyys johtuu vain laiskuudesta. Sitä parannettiin ankaralla työllä kehruu- ja työhuoneissa ja kovalla kurilla ja raittiudella.

Vuodesta 1763 lähtien oli kirkko velvollinen huolehtimaan seurakuntansa vaivaisista. Usein entiset sotilaat menettivät työkyvyttömyyden vuoksi torppansa ja joutuivat autettavaviksi. Vuodesta 1788 pitäjän tuli hoitaa omat köyhänsä. Apua tarvitsevat vanhukset ja lapset annettiin eläteiksi ja vuoro kiersi maaseudulla talosta taloon.


Maaseudun väestö

Maaseudun väestö koostui pääosin maatalouteen liittyvistä ammateista. Joukossa oli kuitenkin myös liikkuvia käsityöläisiä sekä erilaista köyhälistöä. Väestöryhmistä tärkeimmät olivat:

Talonpojat
Lampuodit
Torpparit
Mäkitupalaiset
Muonamiehet
Palkolliset
Rengit
Piiat
Itselliset
Loiset

[Helena V.]

Hei,

Eri puolin Suomea käytetyillä nimikkeillä (löysä, itsellinen, loinen, läksiäin, irtain, kesti, koturi, purlakka, huonemies, jne) oli yksi yhteinen nimittäjä: eivät omistaneet kiinteää omaisuutta. Sääty-yhteiskunnassa talonpoikaistenkin tittelit perustuivat suhteessa omistukseen/isäntään, joten vaikkapa talollisen veli saattoi papista riippuen rippikirjassa olla "löysä", jollei omistanut maata.

Näiden henkilöiden työkuvien kirjo saattoi olla lavea, mutta irtolainen ei näihin kuulu; siitä kiinni jääminen tiesi esim. Helsingissä 1870-luvulla 2 vuoden tuomiota Viipurin ojennuslaitokseen.

t. Helena V.

[harrysme]

Mikä on itsellisen ja loisen ero, vai onko mikään ? Minä olen kääntänyt itselliseksi sanan "inhysning" kuin myös loisen yms. Menikö pieleen ?

[Erkki Järvinen]

Mikä on itsellisen ja loisen ero, vai onko mikään ? Minä olen kääntänyt itselliseksi sanan "inhysning" kuin myös loisen yms. Menikö pieleen ?

itsellinen / inhysning oli länsisuomessa,
loinen sitten taas itäsuomessa,


samasta asiasta kuitenkin kysymys itsellinen / loinen,

[hessu 07]

Olen itselleni vuosien varrella tehnyt jakokriteerin välille loinen-itsellinen.
Mielestäni loinen on henkilö, joka ei omista yhtään mitään, itsellisellä on reppu tai jokin nyytti kepin päässä, johon hän kerää omaisuutensa siirtyessään talosta toiseen.
Toisin sanoen, kun loinen nousee puuhun, maahan jäävät vain jäljet.:oo:

Hessu 07:)

[eeva häkkinen]

Jos Satakunnassa löysä tarkoittaa samaa kuin itsellinen, niin sitten tässä on kyllä murre-ero. Kaikkein parhaiten sanojen loinen ja löysä merkitysero Savossa näkyy henkikirjoista, joissa itselliset (loiset) on merkitty kukin oman asuintalonsa kohdalle, löysät taas kylän talojen jälkeen erikseen otsikolla "Löysiä XXX:n kylässä". Historiakirjoissa tämä näkyy joskus niin, että paikkamääreenä on kylännimi ja kantatilan numeron paikalla 0. Löysän siis katsottiin asuvan tietyssä kylässä - ja samoilla paikoinhan nämä kodittomat ihmiset kiertelivätkin. Tittelinä oli monasti "kylänloppulainen". Kotitalossaan asuva isännän veli, joka oli myynyt tilanosuutensa, saattoi olla "loinen", mutta ei koskaan "löysä". Löysä ei ollut rikollinen siksi että oli löysä, jos hän elätti itsensä työllään, vaikkei hänellä vakituista asuntoa ollutkaan. Näin siis Savossa, Satakunnasta en tiedä.