Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kellon Grekilä 25
JHissa kirjoitti viestiketjussa Sursill-Carlund-Garlund:
"Käsittääkseni Henrik myi omistamansa puolen manttaalin Krekilän Haukiputaan Kellosta Oulun vahtimestari Erik Sigfridinpojalle. Lisäksi omistamansa Iin Karhulan hän luovutti Brita sisaren miehelle Oulun raatimies Casper Forbukselle."
Olen kiinnostunut Kellon Grekilän tilan historiasta ja siitä onko jokin yhteys Kellon ja Hailuodon Grekilöillä. Ohessa leike vuoden 1654 maakirjasta, jossa näkyy Grekilän puolen manttaalin tilaa isännöivän Nils Pederssån Greckila. Kellon aiemmista maakirjoista en ole löytänyt Grekilää.
Mistä lähtien tuo tila on ollut olemassa? Ja mistä on tullut nimi Grekilä tai Krekilä?
Tapio Rekilä
tellervoranta
02.08.10, 17:38
Tervehdys Tapio
Minä niin mielelläni vastaisin kysymyksiisi ja ihmettelen ettei kukaan tietävä ole vastannut.
Minäkin löysin vastaavan ajan maakirjoista ko henkilön.
Sinulla on varmaan käytössä Haukiputaan seurakunnan historia. Siinähän s. 15 on kartta Kellon Satalahden alueen rantaviivasta 1400-luvun puolivälin tienoilla. Taloja merkitty 23 ja Grekilä jää uudemmasta kartasta katsottuna Pöllön talosta kaakkoon.
Ei ole käsillä sukunimikirjaa. Tulee mieleen etunimet Grels ja Gregorius, joiden vastineet nykyään Reko, Reiju, Reijo.
Toivon kysymyksiisi löytyvän vastaukset. :)
Ystävällisin terveisin ja avusta kiittäen
Tellervo Ranta os. Honkanen
Kiitos Terttu vastauksestasi, sillä se sai minut penkomaan asioita!
Ohessa otos tiekartasta vuodelta 1784 (OMA:ssa kuvattu). Siinä näkyy Grekilän kaksi taloa Kalimenojan pohjoispuolella kestikievari Similää vastapäätä. Toivaria ei ole piirretty karttaan, johtuen ilmeisesti siitä, että se on kauempana tiestä Kalimen mutkan kohdalla.
Tertun mainitsemassa seurakunnan historiakirjan kartassa on (ainakin minun sisareni omistamassa painoksessa) Toivarin talo. Grekilää ei ole näkyvissä. Miksi näin?
Haukiputaan ensimmäisessä rippikirjassa Gräkilän talo tarkoittanee Grekilä n:o 25:ttä, vaikka pappi on antanut sille numeron 13. Nimittäin vuoden 1728 verokirjassa sitä jo isännöivät ilmeisesti samat veljekset Mattz ja Jacob vaimoineen. Talon numerokin on silloin 25. Samassa verokirjassa on toinen Grekilä n:o 48 autiona. Vuoden 1712 verokirjassa talo on arvioitu 1/16 (myöhemmissä luetteloissa 1/12) manttaalin tilaksi ja huomautetaan, että se on ollut autiona vuodesta 1696 lähtien. Tämä talo näkyy vasta toisessa (ilman numeroa) rippikirjassa isäntänään Glement Toivari. Numero 48 ilmestyy mukaan vasta seuraavassa rk:ssa ja isäntänä on tällöin Lars Larsson. Myöhemmin sitä nimitetään Grekilä eli Toivariksi.
Hiskin mukaan Toivareita ei ole ollut Kellossa ennen Glemettiä. Epäilen, että hän on tullut Kelloon isonvihan aikana tai jälkeen (Viipurista?) ja hankkiutunut autioon Grekilä 48:aan nimeten sen Toivariksi. Voi olla, että alkuperäinen Grekilän kantatila onkin ollut juuri tuossa Kalimenojan mutkassa, johon Toivari on seurakunnan kartassa sijoitettu.
Grekilän talon nimi hämmästyttää siinä mielessä, että Kellon asiakirjoissa ei juuri löydy henkilöitä, joiden nimi olisi Gregrius tms. Olisiko joku etelästä tullut hamunnut maita Kalimenojan rannasta?
Tapio Rekilä
Jouni Kaleva
07.08.10, 13:32
JHissa kirjoitti viestiketjussa Sursill-Carlund-Garlund:
"Käsittääkseni Henrik myi omistamansa puolen manttaalin Krekilän Haukiputaan Kellosta Oulun vahtimestari Erik Sigfridinpojalle. Lisäksi omistamansa Iin Karhulan hän luovutti Brita sisaren miehelle Oulun raatimies Casper Forbukselle."
Olen kiinnostunut Kellon Grekilän tilan historiasta ja siitä onko jokin yhteys Kellon ja Hailuodon Grekilöillä. Ohessa leike vuoden 1654 maakirjasta, jossa näkyy Grekilän puolen manttaalin tilaa isännöivän Nils Pederssån Greckila. Kellon aiemmista maakirjoista en ole löytänyt Grekilää.
Mistä lähtien tuo tila on ollut olemassa? Ja mistä on tullut nimi Grekilä tai Krekilä?
Tapio Rekilä
Hei
Kirjassa Ahti Paulaharju: Oulun linna. WSOY 1968 ilmoitetaan että linnan perustamisen aikaan 1618 komendantin tehtävässä oli Eerik Sigfridinpoika. Tämä toimi Kajaanin linnan hopmannin paikallisena varamiehenä. Samalla vahtimestarina mainitaan Hannu Wilm.
Epäilemättä siis tämä mies osti Grekilän (taisi olla 1633-34 tienoolla).
Kuten Tellervo kertoi, Grekilä sijaitsi 1400-luvun rantaviivasta katsoen sisämaassa, siis vanhempaa asutuskerrostumaa. Pidän selvänä, että nimi Grekilä tulee nimestä Gregorius, Grels yms. Varmaan tilan alkuperäinen perustaja tai varhainen asukas on siis ollut tämänniminen (ehkäpä jo 1300-luvulla?).
tellervoranta
07.08.10, 13:37
Kiitos TERTTU-nimestä. Se on kaunis :)
Ole hyvä Tellervo!
Uusi nimesi tuli kyllä erehdyksessä. Täällä Sipoossa on 31 asteen helle ja hikisenä tuoreen eläkeläisen aivot sekottavat nimet (Terttu ja Kellervo).
Ja kiitos Jounille tiedoista. Tutkimus jatkuu ...
Tapio Rekilä
Matti Lund
07.08.10, 23:24
...
Olen kiinnostunut Kellon Grekilän tilan historiasta ja siitä onko jokin yhteys Kellon ja Hailuodon Grekilöillä. Ohessa leike vuoden 1654 maakirjasta, jossa näkyy Grekilän puolen manttaalin tilaa isännöivän Nils Pederssån Greckila. Kellon aiemmista maakirjoista en ole löytänyt Grekilää.
Mistä lähtien tuo tila on ollut olemassa? Ja mistä on tullut nimi Grekilä tai Krekilä?
Tapio Rekilä
Pikavilkaisu antoi viitteitä siitä, että Rekilä -nimisiä löytyy aikaisemminkin, eli 1630 -luvulla maakirjoissakin näyttäisi asuvan 1/4 manttaalin talossa Erkki Rekilä eli Rekinen.
Toisaalta vaikuttaisi, että se talo ei ollut samalla paikalla kuin tämä ½ manttaalia, jonka ottaa Niiles Pekanpoika Rekilä. Niiles Pekanpojan näen ensi kerran vuoden 1653 ruodutusluettelossa (mf WA774).
Niiles Pekanpoika on sijoitettu siinä Esko Matinpoika Rautian 1/3 manttaalin ja Erkki Jaakonpoika Hälin 1/3 manttaalin väliin. Samoin on sijoitettu maakirjassakin.
Vuoden 1649 ruodutuksessa mahtuu Rautian ja Hälin väliin kaksi ½ manttaalin asuttajaa, Antti Heikinpoika Vehkaperä ja Erkki Jussinpoika Raappana, mutta näitä ei näy enää 1653.
Kun katsoo veroluetteloita tältä väliltä Vehkäperä ja Raappana kyllä näkyvät siinä, mutta lisäksi siihen väliin on laitettu Heikki Matinpojan 1 manttaalin kruununautio, olisiko talonimi siinä Häti.
Kun selaa tuomiokirjoista Iin käräjiä 1652-54, havaitaan useamman miehen nimi autiotilojen anojina, jotka ovat juuri samoilla paikkeilla Kellossa.
Heikki Matinpoika on ½ manttaalilla 1630 -luvulla. Vaikuttaa tältä seisomalta siltä, että Niiles Pekanpoika Rekilä olisi tullut Heikki Matinpojan paikalle.
Vaikuttaa myös siltä, että Kellossa on aika sekava ja vaikea tilanne 1600 -luvun puolivälissä: usea talo on autioitunut pitkäksi aikaa (10 vuotta eräskin ja toinen 20 vuotta), naapurit riitelevät niityistä toinen toistaan vastaan ja rajakatselmuksia anotaan juuri näille paikkeille.
Kellon asutus näyttää olevan Niiles Pekanpojan esiintullessa loiskiehunnassa. Tämä talohistoria vaatii aika tarkkaa selvittelyä vuosi vuodelta, jottei talot mene sekaisin.
Kiemuroita lienee niin, että ilman tuomiokirjoista saatuja löydöksiä joidenkin talojen vaiheet saattavat jäädä perin arvoituksellisiksi.
Ei sattunut silmiini Niiles Pekanpojan taloanomusta käräjiltä, mutta yksi hänen kanteensa oli Iin kesäkäräjillä 1653 (s. 105, mf ES2031), eli Erkki Jussinpojan vaimo oli jäänyt hänelle velkaa hiehosta ja Erkki Jussinpoika tuomittiin se Niiles Pekanpojalle maksamaan (tässä ei esiintynyt lisänimiä, mutta Niileksen vastapuolen täytyi olla tuo Raappana).
terv Matti Lund
Matti Lund
08.08.10, 00:00
Pikavilkaisu antoi viitteitä siitä, että Rekilä -nimisiä löytyy aikaisemminkin, eli 1630 -luvulla maakirjoissakin näyttäisi asuvan 1/4 manttaalin talossa Erkki Rekilä eli Rekinen.
...
terv Matti Lund
Ja lisäyksenä vielä, että vuosien 1627 ja 1630 ruodutusluetteloissa (mf WA773) on merkitty Kelloon ½ manttaalille Niiles Rekilä, iältään 40 vuotta. Siis tämä Niiles Rekilä olisi syntynyt noin 1590.
Se, ettei Niiles näy maakirjassa, viittaisi siihen, että hänen työnsä tuloksia maksettiin jonkun muun henkilön nimissä.
terv Matti Lund
Matti Lund
08.08.10, 10:57
JHissa kirjoitti viestiketjussa Sursill-Carlund-Garlund:
"Käsittääkseni Henrik myi omistamansa puolen manttaalin Krekilän Haukiputaan Kellosta Oulun vahtimestari Erik Sigfridinpojalle. Lisäksi omistamansa Iin Karhulan hän luovutti Brita sisaren miehelle Oulun raatimies Casper Forbukselle."
...
Kukaan ei ole esittänyt tälle vuotta. Ilmeneekö sitä Hissan viittaamasta sekundaarilähteestä?
Herra Henrik kyllä on kirjattu maakirjassakin muutamana vuotena veromaksajaksi Kellossa, mutta olisi hyvä saada tarkka vuosi sen sijaan, että haarukoi maakirjaa johtolankana käyttäen, se kun tahtoo nimien osalta joskus kovin jätättää (voisin katsoa tarkemmin kauppaa koskevan asiakirjan sisällön, jos vuosi minulle annetaan!).
Myös Erkki Siponpojan nimi esiintyy manttaaleissa, mutta pelkällä nimellä on turha ryhtyä suoraan yhdistelemään.
Yksi skenaariohan olisi, että Niiles Pekanpoika Rekilä olisi luovuttanut ½ manttaalin talonsa Herra Henrikille (siis Ahlholmille, lisänimi ei esiinny veroluettelossa eikä allekirjoituksessakaan niissä ruodutusluetteloissa, jotka Herra Henrik on allekirjoittanut) ja hankkinut talon sitten takaisin noin vuonna 1652, mutta mitenkään varmasti ei sitä voi sanoa.
On selvää, että nimi tulee jostakusta Krekistä (Luulen, että 1500 -luvulla pohjoispohjalaisetkin ovat eteläpohjalaisten tapaan ääntäneet nimen Krekiksi tai Krekoksi, sillä savonmurre ei ollut näkemieni näytteitten perusteella vielä maustanut pohjoispohjalaista murretta niin voimakkaasti kuin sitten tapahtui ja siksi pohjalaismurteiden keskinäinen ero oli pienempi kuin nykyään!)
Vaaditaan tarkkaa tutkimusta, jotta voidaan luotettavasti päätellä se, pysytäänkö koko ajan yhdessä ja samassa Rekilän talossa.
terv Matti Lund
Jouni Kaleva
08.08.10, 12:24
Kukaan ei ole esittänyt tälle vuotta. Ilmeneekö sitä Hissan viittaamasta sekundaarilähteestä?
terv Matti Lund
Hannes Paason kirjoitus "Iin minismiehiä" julk. Pohj.pohjanmaan maakuntaliiton vuosikirjassa 1963-64 s. 27 kertoo (ilman lähdeviitettä): "Iistä lähdettyään oli Corvinus myynyt Kellossa omistamansa Krekilän ½ mantt. talon Oulun vahtimestari Erkki Sigfridinpojalle, Karhulan talon hän sitä vastoin luovutti sisarensa miehelle, Oulun raatimies Kasperi Forbukselle."
Corvinus = Henrik Ahlholm. Hänhän lähti Iistä n. 1633. Kasperi Forbusta nimitetään Oulun raatimieheksi. Hän oli muuttanut Iihin Karhulan taloon varmasti jo keväällä 1644, koska maaherran kirjeellä sai tuolloin 6 verovapaata vuotta. (sama lähde)
Siis voisi haarukoida Krekilän kaupan vv. 1633-1644.
Hannes Paason kirjoitus "Iin minismiehiä" julk. Pohj.pohjanmaan maakuntaliiton vuosikirjassa 1963-64 s. 27 kertoo (ilman lähdeviitettä): "Iistä lähdettyään oli Corvinus myynyt Kellossa omistamansa Krekilän ½ mantt. talon Oulun vahtimestari Erkki Sigfridinpojalle, Karhulan talon hän sitä vastoin luovutti sisarensa miehelle, Oulun raatimies Kasperi Forbukselle."
Corvinus = Henrik Ahlholm. Hänhän lähti Iistä n. 1633. Kasperi Forbusta nimitetään Oulun raatimieheksi. Hän oli muuttanut Iihin Karhulan taloon varmasti jo keväällä 1644, koska maaherran kirjeellä sai tuolloin 6 verovapaata vuotta. (sama lähde)
Siis voisi haarukoida Krekilän kaupan vv. 1633-1644.
Anteeksi, että jäi Paason kirjoitus mainitsematta.
Hannes Paason kirjassa "Kalastusta kuningasvallan aikana" on Iin kirkonarkistosta löytyvä kuivaniemeläisten talonpoikien, heidän sielunpaimenensa herra Henrik Johanneksen pojan (Corvinus) ja nimismies Sigfrid Marthin (Korvala) välinen Henrikin kirjoittama suomenkielinen Oijärven kalastussopimus (24 huhtikuuta 1631). Lisäksi Paaso mainitsee Henrikin muuttaneen Pyhäjoelle vuonna 1636.
Itse epäilisin Henrikin myyneen Gestilän sakkojen maksamiseksi eli varmaan noin 1635. Pitäisi varmaan kysellä Hannes Paason pojalta Erkiltä.
Johannes
Matti Lund
08.08.10, 15:54
Anteeksi, että jäi Paason kirjoitus mainitsematta.
Hannes Paason kirjassa "Kalastusta kuningasvallan aikana" on Iin kirkonarkistosta löytyvä kuivaniemeläisten talonpoikien, heidän sielunpaimenensa herra Henrik Johanneksen pojan (Corvinus) ja nimismies Sigfrid Marthin (Korvala) välinen Henrikin kirjoittama suomenkielinen Oijärven kalastussopimus (24 huhtikuuta 1631). Lisäksi Paaso mainitsee Henrikin muuttaneen Pyhäjoelle vuonna 1636.
Itse epäilisin Henrikin myyneen Gestilän sakkojen maksamiseksi eli varmaan noin 1635. Pitäisi varmaan kysellä Hannes Paason pojalta Erkiltä.
Johannes
Ehdin katsoa vuoden 1634 käräjät, joilla oli useampi Kellon talon kauppa, mm. yksi 1/4 manttaalin talo, jota oli aikoinaan asunut Matti Rekinpoika (Kreinpoika), oli joutunut autioksi ja autuas Oulun pormestari Yrjänä Antinpoika oli lunastanut 100 taalarin vaatimuksensa (jotka olivat toisaalta kruununrästeistä) nojalla sen itselleen. Pormestari oli puolestaan myynyt sen tällä 100 taalarilla Pertteli Erkipojalle, joka oli nyt jo ehtinyt sitä kolmesti huudattaa ja siitä tuli tämän Perttelin perintöomaisuutta.
Useampi muukin autioitunut talo Kellossa tällöinkin mainitaan ja tällaisina "kiertopalkintoina" ne siirtyivät mikä kenellekin.
Mutta kun on kysymys kalastuksesta, muistan, että eräs Rekilä Haukiputaalta piti maivarysiään jossain Satakarin kupeella tai siellä suunnassa joka tapauksessa. Näitä Rekilän pyytämiä herkkuja on tullut nautituksi.
On kuitenkin mielenkiintoinen "kalastusjuttu" näiltä 1634 käräjiltä Satakarin-Pihlavakarin vesiltä.
"Kalansaaliin" paino on saattanut olla yli 200 kiloa. Nimittäin eteläiiläiset Martti Pekanpoika ja Mikko Perttelinpoika olivat "pyydystäneet" Pihlavakarin kupeelta Satakarissa laidunnetun käskynhaltijan Ernest Creutzin kadonneen härän.
Koska he olivat saaliinsa hyvänään pitäneet ja siitä visusti vaienneet, joutuivat he syytetyiksi varkaudesta ja joutuivat sakkojen lisäksi korvaamaan Ernest Creutzille härän arvona 16 taalaria.
Satakari on siinä Iijoen edustalla Iin Röytän naapurisaarena, jonka kohdalta menee koukaten pohjoiseen vanha Iin ja Haukiputaan raja. Uskon, että tämä koukkaus johtuu vuoden 1600 käräjien rajankäyntituomiosta, jolla Satakari tuomittiin neljän Haukiputaan isännän nautinnaksi.
Satakariin minulla sisältyy paljon nuoruuden muistoja.
terv Matti Lund
Rolf Stolt
02.12.10, 19:54
Terveisiä Kellon Rekilän kantatilasta No 25:133. Vaimoni Laila Marjatta Stolt o.s. Miettunen on tämän tilan kotitalon omistaja sekä kantatilan omistajana puoliksi hänen siskonlastensa kanssa. Marjatta polveutuu suoraan 11 sukupolvea taaksepäin Hans Jacobsson Greckilään synt. 1646 (Tapio Rekilän sukuselvitys netissä). Vanhin kirjallinen tieto tilasta on Mikrofilmi ES 819 Iin Pitäjän Kymmenysveroluettelo vuodelta 1556 jossa Kello bÿn sivulla mainitaan maksajaksi Hans Greckia. Rekilän tila kuuluu niihin 25 Kellon vanhimpiin taloihin jotka ovat asuttaneet Kellon kylän 1200-1300 lukujen vaihteessa. Rekilän nimi on siis alunperin ollut Grecki joka tulee nimestä Gregorius ja kreikan sanasta Georgos joka tarkoittaa maanviljelijää. Nimi on siis tullut siitä kun ensimmäinen tilan asukas on muuttanut Kalimenojan suistoon viljelemään maata. Meri ulottui silloin Kellon Koulukeskuksen länsipuolelle jossa maasto laskeutuu merelle. Kellon muita alkuperäisasukkaiden nimiä ovat mm. Pöllö, Toppi, Hecka, Teppo, Kiuttu. Näistä nimistä on edelleen muodostunut; Greckia, Heckala, Takkula, Toppila jne. Keskiajalla kirjoitettiin esim kirkko sanalla kyrkia, ruotsinkielen kyrka -sanasta. Greckia muuttui edelleen Greckiläksi ja siitä edelleen Grekiläksi ja Krekiläksi ja viimein Rekiläksi. Rekilän talosta on aikoinaan lähtenyt poika isännäksi Takkulan taloon, Toivarin taloon ja Nikkilän taloon.
Tila muodostettiin 24.10.1834 isossa jaossa niin että se oli 759 ha ja halottiin 1915 neljän sisaruksen kesken numeroihin 25:2-5.
Vanhin kirjallinen tieto tilasta on Mikrofilmi ES 819 Iin Pitäjän Kymmenysveroluettelo vuodelta 1556 jossa Kello bÿn sivulla mainitaan maksajaksi Hans Greckia.
Rolf viittaa ilmeisesti kymmenysveroluetteloon http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2630794 .
(http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2630794)
Digitaaliarkistossa tuo Limingan voutikunnan luettelo on ajoitettu vuoteen 1557, mutta ainakin Iin tiedot ovat siinä vuodelta 1556.
Joka tapauksessa, tutkiessani 1500-luvun verokirjoja huomasin, ettei eo. kymmenysluettelon aukeamalla 17 oleva (”Karin enkia”:n vieressä) henkilö ole Hans Grekia. Seuraavat linkit
paljastavat totuuden paremmin: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2630106 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2630729 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2631840
Jos nykykielellä ilmaistaan, niin minusta kyseinen veronmaksaja on Heikki Kiuttu. Selaamalla eteenpäin Kellon vero- ja maakirjoja (n. 200 kpl) tulee asia vieläkin selvemmäksi, vaikka Kiuttu on kirjoitettu monella eri tavalla.
Tapio Rekilä
Hei!
Tarkennan edellistä kommenttiani: Kellon vero- ja maakirjoja on digitaaliarkistossa n. 200 kpl 1500-luvulta.
Ja lisäyksenä vielä, että vuosien 1627 ja 1630 ruodutusluetteloissa (mf WA773) on merkitty Kelloon ½ manttaalille Niiles Rekilä, iältään 40 vuotta. Siis tämä Niiles Rekilä olisi syntynyt noin 1590.
Se, ettei Niiles näy maakirjassa, viittaisi siihen, että hänen työnsä tuloksia maksettiin jonkun muun henkilön nimissä.
terv Matti Lund
Niileksen löysin vuoden 1626 ja 1627 karja- ja kylvöluetteloista, molemmista riviltä 19: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2653098 ja http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2653463 .
Edellisestä, vuoden 1622 luettelossa http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2647508 en havaitse Niilestä.
Tapio Rekilä
Hei!
Peruuttelen sanomaani. Ei niitä Kellon verokirjoja 1500-luvulta kahtasataa ole digitaaliarkistossa. Puolet siitä ehkä.
Tapio Rekilä
Tein omaksi ja kenties muidenkin iloksi linkkikokoelman Kellon 1500-luvun verokirjoihin. Klikkaamalla avautuu digitaaliarkiston sivu Kellon verotettujen kohdalta. Näin pääsee lähelle muitakin Iin paikkakuntia. Jos löytyy virheitä tai lisättävää, niin mielelläni päivitän sivua.
http://suku.genealogia.fi/images/attach/zip.gif
Tapio Rekilä
tellervoranta
15.07.11, 19:14
Minä olen poiminut Kimi joki sivut edellisiltä vuosilta ja eilen yritin jo kirjoittaa omaan turinaani Kiimingin 1. asukkaat ja kommentoida, vaan eipäs vielä onnistunut. Yritän myöhemmin. Kiitos linkeistä.
Rolf viittaa ilmeisesti kymmenysveroluetteloon http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2630794 .
(http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2630794)
Digitaaliarkistossa tuo Limingan voutikunnan luettelo on ajoitettu vuoteen 1557, mutta ainakin Iin tiedot ovat siinä vuodelta 1556.
Joka tapauksessa, tutkiessani 1500-luvun verokirjoja huomasin, ettei eo. kymmenysluettelon aukeamalla 17 oleva (”Karin enkia”:n vieressä) henkilö ole Hans Grekia. Seuraavat linkit
paljastavat totuuden paremmin: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2630106 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2630729 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2631840
Jos nykykielellä ilmaistaan, niin minusta kyseinen veronmaksaja on Heikki Kiuttu. Selaamalla eteenpäin Kellon vero- ja maakirjoja (n. 200 kpl) tulee asia vieläkin selvemmäksi, vaikka Kiuttu on kirjoitettu monella eri tavalla.
Tapio Rekilä
Täytyy korjailla omaa tekstiä. Tuo Kiutuksi luulemani henkilö on tarkemmin luettuna nykykielellä Kuivala
tellervoranta
20.08.11, 10:47
Eikö se ole aika uusi nimi? Entä Knifvilä?
Täytyy korjailla omaa tekstiä. Tuo Kiutuksi luulemani henkilö on tarkemmin luettuna nykykielellä Kuivala
tellervoranta
20.08.11, 11:05
Once again:
joko NIHTILÄ , myöh. esim. Simossa
tai NIKKI(LÄ), oli Kellossa jo 1400-luvun puolivälissä.
Hei!
Ei se mielestäni voi olla muu kuin Quiffua tms riippuen kirjurista, eli Kuivala. Esimerkiksi vuoden 1580 maakirjan kellolaisten seitsemäs rivi:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2669789
Väkänen paljastaa toisen kirjaimen u:ksi.
Tapio
tellervoranta
20.08.11, 16:29
Olkoonpa Quiffua :mad:. Miten Kellon kirjoissa on ihan utopistisia nimiä lähes samaan aikaan, kun Alakiimingin nimistä saa selvän.
Sanoppa muuta. Katsopas tuotakin maakirjaa:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2669281
Alhaalta lukien toisena on tuttu Kuivala, kuudentena Kokkare ("Kockara"), mutta mikä lisänimi on Paavolla ("Påuall") kahdeksannella rivillä alhaalta?
Onko se Tauriainen vai mikä?
Tapio
tellervoranta
21.08.11, 08:34
......tietenki Timola eli Timonen; Vedän kotiinpäin...:p:
Hei!
Ei se mielestäni voi olla muu kuin Quiffua tms riippuen kirjurista, eli Kuivala. Esimerkiksi vuoden 1580 maakirjan kellolaisten seitsemäs rivi:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2669789
Väkänen paljastaa toisen kirjaimen u:ksi.
Tapio
Löysin onnekseni tämän ja minä kun olin vain etsimässä tietoa Grels Kuivalasta
etsiessäni isoäitini Aina Elisabet Kuivaksen ( s. 17.17.1882 Haukipudas ) yhteyksiä Kuivaloihin.
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/HisKi-digiarkisto.php?bid=6338&pnum=16
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/HisKi-digiarkisto.php?bid=6258&pnum=51
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/HisKi-digiarkisto.php?bid=6542&pnum=187
"Betty" isoäitini isä oli Johan Johanneksenpoika Kuivas s. 23.4.1853 ja äiti Kaisa Johanneksentytär Timonen s.30.12.1852
Oletin juurien menevän Kempeleen Kuivaloihin, sieltä lähti ainakin Ouluun Kuivala Oulujokisuun historia kirjan mukaan 1600-luvulla, mutta kenpä tietää, jos Kellosta löytyy jo noin varhain Kuiva nimeen viittaavaa.
Taitaisi vain DNA tutkimus selvittää, koskapa nimet vaihtuivat usein tilan vaihdon yhteydessä tuollakin Pohjois-Pohjanmaalla, kuten isoisäni esi-isä Paavolasta lähtenyt Wiitala Taskilan tilan oston jälkeen olikin sitten vuodesta 1810 Taskila.
Olisiko joku perehtynyt myös Pohjois-Pohjanmaan Kuiva/ Kuivala /Kuifwala / Kuivas yhteyksiin ?
Tai voisiko joku antaa viisaat neuvonsa, mistä penkomalla voisin saada lisäselvyyttä?
Aloittelijana kiittäen LeenaH
Hei!
Tuo linkki: http://www.kolumbus.fi/~w405751/kello/ voi helpottaa Kuivaloiden etsintää Kellosta.
Muuten, mielestäni Kellossa ei ollut Timosta, vaan piemminkin Tauriainen. Allaolevassa maakirjalinkissä ainakin näyttää lukevan Påual Turinen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633458
Tapio R.
tellervoranta
13.02.14, 15:59
Tähän aikaan on jo Kiiminki ja Ylikiiminki erillään Kellosta. Voip siis olla Turinen.
Jos etsit v.1553 veroluettelon, pitäisi siellä olla Niilo Heikinpka (Timonen) Kellon kylän lopussa Olli Tornion, Ukko Pietarin ja Olli Keräsen ohella. Sitten nämä v.1556 uuden Kiiminkijoen kylän asukkaina.
Hei!
Tuo linkki: http://www.kolumbus.fi/~w405751/kello/ (http://www.kolumbus.fi/%7Ew405751/kello/) voi helpottaa Kuivaloiden etsintää Kellosta.
Muuten, mielestäni Kellossa ei ollut Timosta, vaan piemminkin Tauriainen. Allaolevassa maakirjalinkissä ainakin näyttää lukevan Påual Turinen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633458
Tapio R.
tellervoranta
13.02.14, 16:26
Olen vähän selvitellyt 30.12.1852 syntyneen Kaisa Johanneksentr Timosen juuria. Ei ole minuun sukuun kuuluva. Ensin löydän hänet Oulujoen Timola No5.
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/oulujoki/rippikirja_1871-1880_mko10-17/8.htm
Isäpuoli Johan Erik Turkka, kanssa-asukas, lautamies. Talon vävy muistaakseni. Äiti Kaisa Matsdr Korpela Timonen s.26.6.1830.Äiti Kaisan syntymä hiskissä osoittaa Haukiputaan Kellossa syntynyttä Mats Kylmäniemen+ vo Marian(41v) tytär Catharinaa. Nyt pitäisi tutkia, muuttivatko Kylmäniemet Timolaan.
Alkuper. linkissä oleva leski Hb Enkan Lisa Madlena Matsdr s.5.2.1816 löytyy Kiimingissä syntyneenä Saarelana.
Muuten. Näyttää siis Patelassa olevan Kuivas No47 ja Kiimingin Ponnonmäellä (keskusta) on ollut myös Kuivaksen talo ja Kuivas-nimisiä.
Kiitos Tapiolle ja Tellervolle vastauksistanne!
Tuo nimien vaihtelu tekee kyllä mielenkiintoiseksi seikkailuksi etsimiset!
Lähdenpä retkelle noihin linkkeihin ensin, kiitokset!
tellervoranta
14.02.14, 22:41
Korjaan: Johan Erik Turkka on isä. Äiti on Kellolaisen Matti Kylmäniemen tytär. Matti Kylmäniemi leskeytyy ja ja muuttaa tyttärensä kanssa Oulu/Oulujoelle. Matti vihitään Oulussa 5.4.1844 Brita Korpelan kanssa ja asuu Oulujoen Korpelassa. Linkki alla.
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/oulujoki/rippikirja_1844-1850_mko45-50/51.htm
Juho Juhonpka Kuivas on ehkä vihitty Elisabet Magdalena Saarelan kanssa Kiimingissä. En yhtäkkiä löytänyt digitaaliarkistosta. Jatketaan tutkimisia. :)
Olen vähän selvitellyt 30.12.1852 syntyneen Kaisa Johanneksentr Timosen juuria. Ei ole minuun sukuun kuuluva. Ensin löydän hänet Oulujoen Timola No5.
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/oulujoki/rippikirja_1871-1880_mko10-17/8.htm
Isäpuoli Johan Erik Turkka, kanssa-asukas, lautamies. Talon vävy muistaakseni. Äiti Kaisa Matsdr Korpela Timonen s.26.6.1830.Äiti Kaisan syntymä hiskissä osoittaa Haukiputaan Kellossa syntynyttä Mats Kylmäniemen+ vo Marian(41v) tytär Catharinaa. Nyt pitäisi tutkia, muuttivatko Kylmäniemet Timolaan.
Alkuper. linkissä oleva leski Hb Enkan Lisa Madlena Matsdr s.5.2.1816 löytyy Kiimingissä syntyneenä Saarelana.
Muuten. Näyttää siis Patelassa olevan Kuivas No47 ja Kiimingin Ponnonmäellä (keskusta) on ollut myös Kuivaksen talo ja Kuivas-nimisiä.
tellervoranta
14.02.14, 22:51
v.1842 näyttää Lisa Magdalena Matintr Saarela, vihitty, muuttavat Haukiputaalle numerolla 15.
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/haukipudas/muuttaneet_1805-1857_mko451-453/50.htm
tellervoranta
15.02.14, 09:40
Tästä rippikirjasta v.1849-1855 näkyy Juho Juhonpka Kuivaksen s.23.4.1853 vanhemmat Patelassa No47 kanssa-asukkaina ja isä Juho Laurinpka s.30.1.1820 on syntynyt Kellossa Lauri Patelan poikana.
Rippikirjassa näkyy myös sisarensa Elsa s.7.2.1822.
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/haukipudas/rippikirja_1849-1855_mko81-89/156.htm
Nyt en osaa sanoa muuta kuin jättikiitokset sinulle tekemästäsi työstä!
Ei pärjää biologi matemaatikolle tuossa nimi sekamelskassa :( ;)
Pohjoiskarjalaisen Christina Lucia Mustosen esivahemmat löysin itsekin, kun nimet ovat pysyneet. Ja Wiitala / Taskiloiden esiäitejä löysin Kempeleestä nipun helposti: Tapanilat, Hahtoset ja Rätylät
Nyt lainaan uudestaan Oulujokisuun historia kirjan, koskapa muistelen siinä mainitun, miten joku ( hyvin tieteellistä ;) perusti Patelaan torpan ja vähitellen siitä tuli perintötila, mutta kun sitä lukiessa ajattelin, että Patelat ovat Pateloita ja Kuvakset eri porukkaa!
Nyt sinä löysit yhteyden.
Tuota Turkka juttua itsekin katselin illalla ja mietiskelin, miten mahtaa olla.
Suurin kiitoksin hiihtolomalaisia odotellen!
Haukiputaan vuosien 1790 - 1797 rippikirjassa Lars Henricson Patelan ( s. 1760 ) perheen, jossa Lars Larsson merkitty syntyneeksi 31.1.1789, hän sai Johannes pojan, joka sai Johan pojan, joka sai Elisabet tyttären eli isoäitini.
Nyt vain Henricin metsästykseen :)
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/haukipudas/rippikirja_1790-1797_mko25-30/113.htm
Mistähän he nyt sitten ovat peräisin, eivät liene lainkaan Kuivaloita! Nyt vasta alkoikin uteluttaa kiitos Tellervon !
Ja mikä lienee Patelan toisen nimen Helsingbron historia. :confused:
tellervoranta
16.02.14, 08:45
Alla entisen naapurin aloittama ketju Saareloista ja siinä näkyy esipolvia Lisa Magdaleena Matintr Saarelalle.
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=16129&highlight=Saarela
Minulla tuosta Kuiwas-nimestä tulee mieleen Kuivasjärvi. Niin, ja Patelahan kuului aikoinaan Haukiputaaseen ja sittemmin Ouluun.
http://oulu.ouka.fi/yhdistykset/pateniemi/
Edellä Pateniemen historiaa.
Alla entisen naapurin aloittama ketju Saareloista ja siinä näkyy esipolvia Lisa Magdaleena Matintr Saarelalle.
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=16129&highlight=Saarela
Minulla tuosta Kuiwas-nimestä tulee mieleen Kuivasjärvi. Niin, ja Patelahan kuului aikoinaan Haukiputaaseen ja sittemmin Ouluun.
http://oulu.ouka.fi/yhdistykset/pateniemi/
Edellä Pateniemen historiaa.
Kiitokset jälleen.
Tässä kartassa näkyy Patela / Kuivas ihan Kuivasojan varrella "Kuivaksennenä" eteläpuolella ja lyijykynä merkintä toisesta Kuivaksen tilasta "Kuivaskarinkainalon" pohjoispuolella.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6181749
Ja Perttusen sivuilta löytyy tieto, että Patelaa asutti Gabriel Gabrielson Helsing 1659 (117 Patela Kello (sRKs117), joten nimi Helsingbro siitä. Lienee kulkenut silta Kuivasojan yli :) (bro= silta )
http://koti.kapsi.fi/~perttuveikko/doku.php?id=haukipudas_rk1731
Tarkastelen tuon hiihtolomien jälkeen!
Matti Lund
16.02.14, 15:11
Kiitokset jälleen.
Tässä kartassa näkyy Patela / Kuivas ihan Kuivasojan varrella "Kuivaksennenä" eteläpuolella ja lyijykynä merkintä toisesta Kuivaksen tilasta "Kuivaskarinkainalon" pohjoispuolella.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6181749
Ja Perttusen sivuilta löytyy tieto, että Patelaa asutti Gabriel Gabrielson Helsing 1659 (117 Patela Kello (sRKs117), joten nimi Helsingbro siitä. Lienee kulkenut silta Kuivasojan yli :) (bro= silta )
http://koti.kapsi.fi/~perttuveikko/doku.php?id=haukipudas_rk1731
Tarkastelen tuon hiihtolomien jälkeen!
Hienoa, että esiintyy sellaista kotiseutuharrastusta kuten Tapsalla, joka on poiminut Kellon kohdalle linkit Pohjanmaan voudintileistä.
Niistä pystyy muutamassa minuutissa poimimaan Kellon rusinat Pohjanmaan pullasta ja tekemään itselleen pikakatsauksen Kellon vanhimpien talojen asuttajista.
Vanhimpien joukossa näyttääkin olevan Heikki Kuivaksen asuma talo. Heikki näkyy siellä aivan vanhimmasta päästä asti.
Kun näkökulmaa vähän laajennetaan, löytyy Heikki Kuivaksen aikalaisena Oulunsuun puolelta Jusse Kuivas. Tultaessa 1560 -luvulle, Jusse Kuivas saa rinnalleen Olli Kuivaksen. Etunimet vaihtelevat, Oulun suussakin vilahtaa Heikki Kuivas.
Eikä tässä kaikki. Kun selataan vähän Limingan pitäjän puolta Muhoksen suunnasta, siellä Muhoksenkylän takana on silloinen Savonkylän verokylä, ja kas vain, Heikki Kuivas sielläkin 1560 -luvulla. Siis 1560 -luvulta löytyy kolme eri Heikki Kuivasta Iin ja Limingan pitäjien alueelta. Nimimuotona on 1550 -luvulla Kuiva, mutta 1560 -luvulla lopussa on jo ainakin Oulunsuun taloilla s -kirjain, eli Kuivas on nimimuotonakin sangen vanha.
Kuiva -nimethän ovat sangen yleisiä ympäri Suomea. - Montakohan Kuivasjärveä tähän maahan mahtuneekaan?
Patelassa on siis kysymys Kuivasjärven tuomista Kuivas -nimistä sinne. Niitä näyttääkin olevan melkoinen rypäs.
Siis lisänimi ja sittemmin sukunimikin tulevat sangen vanhasta paikannimestä. Niin on lähes kaikissa vastaavissa tapauksissa Pohjanmaalla.
Itselleni nuo paikat ovat tutut, sillä Kuivaksen numerossa 47 asui äitini paras ystävä ja entinen naapuri Kuivaksen Elli, siinä Kuivasojan ja vanhan maantien risteyksessä, ja siellä tuli jo aivan pikku lapsena useamman kerran käytyä äidin mukana. Sukulaisia asui siinä aivan Kuivaksen naapurissa, joten siinä tuli kierreltyä useammassa talossa, kun siellä päin oli liikenteessä.
Kuivaksille tapahtui 50 -luvulla hirvittävä tragedia. Heidän ainoa poikansa oli lahjakas painija, sankari meille pikku pojillekin, jota äitinsä palvoi yli kaiken, mutta eräässä painiottelussa hänelle tuli niin paha haaveri, että hän menehtyi saamaansa vammaan.
terv Matti Lund
Tervehdys "melkein sukulainen" :)
Minä puolestani vietin kesiäni Betty ( Elisabet ) Taskilan ( os. Kuivas ) luona mummolassa ja sittemmin "enoloissa" serkkujen kanssa senaikaisessa Koskelankylässä, joten Kuivasten paikka jäi vieraaksi.
Kiitokset valaisevista riveistäsi!
Ei voi muuta sanoa kuin että ympäri käydään ja yhteen tullaan :)
Tuota Kuivas / Kuivalaa aloin pohtimaan tämänkin jälkeen, kun kuvittelin tuossa linkissä "Patteloiden" välissä lukevan "Kuivala" :
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=6236&pnum=60
Tulkintavaikeuksia on minulla tuonkin kanssa.
Tämä vanhojen tekstien lukutaitoni tarvitsee kovaa treenausta, nuo voudintilit etenkin ovat mysteeritekstiä - optimistina sanon, että toistaiseksi.
Nuo löytämäsi 1500 luvun Kuivakset herättävät kovasti mielenkiintoa, miten lienevät kuljeksineet, 1500 loppupuolikin oli melkoista kuten niin moni muukin vuosikymmen.
Nyt lapsenlapseni tokaisi, että katso YouTubesta niitä muuttomatkoja - niinpä!
alammepa etsiä ;)
Muuten toinen isoäitini on syntyjään Köyliön järven rannalta, siellä Satakunta Turku linjallakin on selvitettävää. Terveisiä vain sinne!
Pekka Paavola
17.02.14, 20:52
Tässä Grekilä tilon paikka, jonka haarukoin 1850 luvun kartasta. Ei ole ollut 1500-luvun meri kaukana ,kun nyt on korkes käyrällä 5-6 m http://kansalaisen.karttapaikka.fi/karttalinkki/karttalinkki.html?view=show&x=423259&y=7223688&sc=16000&text=Grekil%C3%A4&action=link&srs=EPSG%3A3067&e=423239&n=7223676&scale=16000&tool=merkitse&styles=normal&lang=fi
Pekka Paavola
Hei!
Avuksi tutkimukseen päivitän linkkilistaa KA:n digitoimiin tuomiokirjoihin. Osoitin on suunnattu Ii/Pudasjärven käräjiin:
http://www.kolumbus.fi/~w405751/kello/Tuomiokirjat1700/index.html
Tapio R.
s.peltonen
02.04.14, 21:20
Avuksi tutkimukseen päivitän linkkilistaa KA:n digitoimiin tuomiokirjoihin. Osoitin on suunnattu Ii/Pudasjärven käräjiin:
http://www.kolumbus.fi/~w405751/kello/Tuomiokirjat1700/index.html
Tervehdys Tapsa,
Suuret Kiitokset upeasta linkkikokoelmasta!
Sukuhenkisin Terveisin,
Sari P
Hei,
Rekilän naapurissa Kalimeen varressa on sijainnut myös Possakka 36. Olikohan Possakka jo 1600-luvulla Kellon kartoilla, mistä mahtoivat tulla..?
t.
Hannu Possakka
Hei!
Muutamia huomioita Possakasta.
Ensimmäiset Possakka-maininnat löysin Kellon autiotaloluettelosta vuodelta 1645: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12164540
Siinä näkyy 1/3 manttaalin perintötila Tuomas Pentinpoika Possakka ja 1/4 manttaalin kruununtila Matti Pentinpoika Possakka. Edellisissä autioluetteloissa 1642-1644 Tuomas Pentinpoika omistaa 1/6 manttaalin aution ja Matti Pentinpoika isännöi 1/4 manttaalin kruununtilaa. Matti Pentinpojan isännöimä kruununtila on verokirjoja seuraten tuleva Possakka 36, joka esim. vuoden 1805 maakirjan mukaan on "Perintö. Verollepantu v. 1777 jolloin 1/24 manttaalia lisätty. Perinnöksi ostettu 1780."
Vuoden 1665 kesäkäräjillä on juttu, jossa Klemetti Niilonpoika pyytää saada viljelykseen Possakan tilan http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3712613
Verokirjojen mukaan hän onnistuukin pääsemään Possakan isännäksi. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12260880
Tuomas Pentinpoikaa verokirjoista seuraamalla päätyy Penttilään: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12622055
ja maakirjassa http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22144449
Isonvihan jälkeen kruununtilaksi muuttunut Penttilä yhdistetään Possakkaan ja tilalle tulee isännäksi Hannu Grekilä, jota siitä lähtien kutsutaan Hannu Possakaksi.
Matti Pentinpoikaa voi seurata vuodesta 1645 taaksepäin jonkin matkaa, mutta Possakan talon nimen alkuperä ei selviä.
Tapio Rekilä
Jep !
Kiitos Tapsa, 1645 luettelossa näkyy SELEVÄSTI, Thomas ja Mats Bengtson/Påssacka, Mats heti Tepon yläpuolella.
1665 kesäkäräjien pk:ssa mainitaan myös Simon Simonsson, ei ihan selvä minun lukutaidolla..?
Olen yrittänyt hakea Kellosta 1600-luvun alun voudintileistä myös Påssa-nimellä, koskapa löytyy, mm: komissaari Nils Possa Iin ja Pudasjärven kesäkäräjillä 1720: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24584895 , olisiko tällä Possalla jotain yhteyttä Kellon Possakkaan..?
Suomen Sukutukimusseuran vuosikirjassa 42, vuodelta 1986, on artikkeli; Påsa-Posa-Possenius-Posse, kirjoittaja Henrik Falck mainitsee mm. Rantasalmen Possa-haaran, joilla oli sukuyhteyksiä Oulun seudulle ja Iihin, virkamiehiä ja kauppiaita mm. Oulussa.
t.
Hannu P
Hei, oisko kellään ajatusta kuka on Mickel Simonsonin isä.
Olen penkonut mikroja, mutta ei ole tärpännyt.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7316704
t.heikki rekilä
tellervoranta
04.11.14, 22:03
Syntymäajan perusteella näyttäisi olevan Simo Simonpka Nikki. Pitäisi katsoa vielä SSHY:stä.
Hei, oisko kellään ajatusta kuka on Mickel Simonsonin isä.
Olen penkonut mikroja, mutta ei ole tärpännyt.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7316704
t.heikki rekilä
tellervoranta
04.11.14, 22:23
Alla olevassa linkissä näkyy Mikko Simonpka Nikin perhe Nikkilä no3:ssa, kun äiti Kristiina Jaakontr Krekilä kuolee. Varmaankin Mikko toisen avioliiton (Liisa Matintr Pöllö) myötä siirtyy Krekilään.
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/haukipudas/rippikirja_1807-1812_mko37-43/95.htm
Kiitoksia, vastaus näkkyy tulleen pikapostissa.
En näytä hallitsevan vielä kaikkia kikkoja etsimisessä..
Matti Mikonpoika on siis ensimmäinen talottomaksi jäänyt
suvussani. Siihen aikaan tiloja/taloja ei pilkottu koko natsuunalle,
vaan talo jäi vanhimmalle pojalle..
Takaisin Grekilään.
Merkintä Niilo Rekilän talosta ilmaantuu Kellon vero- yms. luetteloihin 1620-luvulla. Vuoden 1626 maakirjassa hänet mainitaan isäntänä, samoin saman vuoden ruodutusluettelossa (https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0055059_00037?c=0&m=0&s=0&cv=468#?cv=36&z=101.1734,146.0408,4740.9459,3101.7891&c=0&m=0&s=0) nelikymppisenä (Sama ikä vielä 5 vuotta myöhemmin (https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0055059_00468?c=0&m=0&s=0&cv=468#?cv=467&z=-243.2296,704.4545,6826.9622,4466.5763&c=0&m=0&s=0)), kuten edellä on todettu. Vuosien 1626, -27 ja -29 kylvö- ja karjaluetteloissa Niilo Rekilän maalaisvarallisuus karjalla mitattuna oli kylän keskimäärää hiukan korkeampi: V. 1626 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2653098) 13 ny (keskiarvo 11 2/35 nautayksikköä), v. 1627 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2653465) 11 1/4 ny (ka: 10 27/83 ny) ja v. 1629 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2654310) 8 ny (ka: 6 61/93 ny) (Olen laskenut luvut J.H. Vennolan (https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1592012) käyttämän nautayksikön määritelmän mukaisesti.).
Ensimmäisessä,vuoden 1622 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2647508) karja- ja kylvöluettelossa ei näy Niilon nimeä enkä lähde arvailemaan mikä talo oli Grekilä. Sensijaan vuoden 1635 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13577558) luettelossa voisi arvella Jooseppi Mikonpojan (Sarkkinen) ja Jaakko Pekanpojan (Häli) välissä olevaa Heikki Heikinpoikaa Grekilän viljelijäksi, jonka varallisuus oli nautayksiköissä 10 1/2 (ka: 7 36/61 ny).
Tuomiokirjoista löytyy useita Grekilää koskevia juttuja, jotka selventävät Niilon kohtaloa. Vuoden 1629 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3703730) jutussa Niilo Erkinpoika ilmoittaa ostaneensa useita niittyjä torppansa läheisyydestä, mm. Pöllön maita Kalimenjoen varresta (“Kom för Rätte Niels Erichzon i Kelloby och giorde witterligh att han hadhe lagligen kiöpt väder sitt torpestelle thesse efther:ne äghor ...”). Hän oli vielä vuoden 1627 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2653240) maakirjan (oikealla 8. talo alhaalta Hälilän Caupin ja Sarckisen Josephin välissä lukenee Grekilän Niels) mukaan Grekilän omistaja. Vuoden 1631 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3703929) tuomiokirjassa on Niilo Grekilän talon 1. lainhuuto. Saman vuoden maakirjan kirjoittajan sanojenkäsittely ja käsiala eroaa edellisistä, mutta selvästi Erkki Grekilän nimellä oleva 1/2 manttaalin talo on listassa Hälin Kaupin ja Sarkkisen Joosepin välissä 28. rivillä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2654736). Mistä Erkki tupsahti Grekilään, sitä en tiedä. Vuoden 1633 maakirjassa kirjuri on sekoittanut talojen maantieteellistä järjestystä luettelossa eikä Grekilää löydy verotettavista. Seuraavana vuonna (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2655601) on taas erilainen järjestys, mutta nyt Erkin nimi näkyy listan kolmantena (1/4 mnt) sekä listan loppupuolella vähennettyjen ja rutiköyhien keskellä (1/4 mnt). Vuosien 1635 ja 1637 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12260628) maakirjoja pitää taas uusi kirjuri, joka sijoittaa Grekilän herra Henrichin nimellä Similän (Simo Simonpoika) ja Jukurin (Klemetti Pekanpoika) väliin vähennettynä 1/4 manttaaliin.
Tässä viestiketjussa on jo todettu, että Erich Sigfredsson osti Grekilän herra Henrichiltä n. vuonna 1635, mistä todisteena on oikeusjuttu vuodelta 1642 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705158) (“...han hade köpt för 7 åhr sedan ett hemman aff hr Henrich i Pyhäjochi Grekillä skattegodz om 1/2 mantal...”)
Palaan Niilon kohtaloon. Talon lainhuudon jälkeen seuraavana vuonna (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3704375) Niilo oli lautamiesten tutkittavana käsittääkseni huseerattuaan luvatta Klemetti Markuksenpojan mailla. Vuonna 1634 hän sai kaksi oikeuden tuomiota talvikäräjillä (1 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3704595) ja 2 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3704597) ) pienistä rikkeistä. Vaikuttaa siltä, että Niilo on Grekilästä poistumisen jälkeen asuttanut torppaa, mihin viittaa em. maiden osteleminen torppapaikan läheisyydestä v. 1629. Tässä kohtaa täytyy olla tarkkana, koska toisen Hälin talon isännäksi tulee samanniminen Niilo Erkinpoika. Vuoden 1641 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13592897) henkikirjassa molemmat esiintyvät, Hälin Niilo selvästi toisen Hälin (Jaakko Pekanpoika) vieressä ja toinen Niilo listan hännillä ennen kirkollisen väen tietoja (Vain tytär hänen lisäkseen kirjoilla. Hyvällä syyllä voi olettaa, ettei Niilo Grekilällä ollut poikaa, koska sellaista ei näkynyt vuoden 1627 ruodutuksessakaan.). Sama järjestys on sen vuoden karja- ja kylvöluettelossakin (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13592907), jossa Niilon varallisuus on nautayksiköissä vain 2 5/8. Grekilän nimeä ei löydy listalta, mutta luulisin, että Jooseppi Sarkkisen ja Klemetti Pekanpojan (Jukuri) välissä olevista alempi eli Matti Siponpoika viljelisi Rekilää 8 nautayksikön
karjavarallisuudella (ka: 7 13/87 ny). Sen koommin ei Niilo Erkinpoika Grekilää veroluetteloissa näy, mutta hänen nimensä on vuoden 1644 (https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0053490_00245?c=0&m=0&s=0&cv=161#?cv=244&z=620.4651,330.9227,4211.7435,2755.5556&c=0&m=0&s=0) sotilaiden luettelossa (16. vasemmalla: “Niels Erichsson grekilla i kellå”). Vuoden 1647 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3706129) oikeusjutusta käy ilmi, että Niilo Rekilä on kuollut. Jutussa mainittu Erich Sighfredsson on ilmeisesti Grekilän omistaja, Simo Simonpoika varmaan Similän ja Klemetti Pekanpoika Jukurin isäntä. Viimeksi mainittu syyttää Niilo Grekilän leskeä, “...huilken sich huus på hans enghs satt hafwer, Wthi husett effterlåther han henne wara, men inthett engh nödhia sigh tillgodo instaka huilkett eij heller är billigt emedhan han för skathen sitter, och den andra der emoot een huuskona är och ingen skatt gör.”.
Oheen liitän isojaon karttakopiosta palasen, joka on käännetty pohjois-etelä -suuntaan. Siinä Hälin talot (32 ja 34) eivät näy vaan ovat Grekilän talojen ja maantien itäpuolella. Jukurit (24) ovat alavasemmalla, Similä (23) keskellä. Grekilä (48) ylhäällä oikealla ja Sarkkinen (22) alhaalla oikealla.
Jatkan tarinaa piakkoin...
Tapio Rekilä
Jouni Kaleva
19.08.18, 21:01
Tässä viestiketjussa on jo todettu, että Erich Sigfredsson osti Grekilän herra Henrichiltä n. vuonna 1635, mistä todisteena on oikeusjuttu vuodelta 1642 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705158) (“...han hade köpt för 7 åhr sedan ett hemman aff hr Henrich i Pyhäjochi Grekillä skattegodz om 1/2 mantal...”)
Tapio Rekilä
Tuossa 1642 jutussa taitaa Erikin titteli olla "Wahtmästaren på Uhlo" ja sellaisena hän sopisi olemaan Oulun linnan vahtimestari (tarkoittaa komendantin apulaista/varamiestä) josta löytyy mainintoja sekä Oulun että Kajaanin linnasta, jälkimmäisessä myös luutnantin tittelillä. (Linnat olivat saman hallinnon alaisina).
tellervoranta
21.08.18, 09:54
Jotain ajatuksia Tapion kirjoitukseen.
Oliko se maakirjan Erkki Grekilä joka esiintyi maakirjoissa Niilon isä? Maakirjojen henkilö-ja nimitiedot ovat usein epäluotettavia ja sama nimi kopiotiin maakirjasta seuraavaan todellisesta tilanteesta riippumatta.
Pikku seikka, mutta katsotko vutta 1634.Eikö Erkki ole 4.
Oliko Matti Siponpoika Niilo Grekilän vävy?
T.R.
Hei!
Erkki saattoi olla Niilon isä, mutta en löytänyt todisteita. Joka tapauksessa talon lainhuudatus v. 1631 oli Niilo Grekilän nimellä samoin kuin karja-ja kylvöluettelot sekä ruodutusluettelot -27 ja -33. Eikä vuoden 1627 ruodutusluettelossa näy Niilon isää. Muihin taloihin on merkitty nekin isät ja pojat, jotka eivät ollet kelpoisia ikänsä tai muun vaivan puolesta. Vuoden 1627 maakirja on hyvin epäselvä, mutta olen näkevinäni siinä Niilon nimen. Edellisten vuosikymmenten aikaiset listaukset ovat niin sekaisia, ettei niistä löydä Erkkikään Niilon isä-Erkkiä, jos hän nyt niissä onkaan, varsinkaan kun ei tiedä patronyymiä.
Tapio
tellervoranta
22.08.18, 20:05
Hei
Onkos sinulla Tapio tätä?
Pohjanmaan myllytylliluettelot 1626-1626 (4959a), jakso 55. Eikö siinä lue Erich Grekila...
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2652754
Kyllä minulla on myös myllytulliluettelo. Olen tehnyt vuosien varrella Kellonkylästä excell-taulukon, jonka sarakkeissa toivottavasti ovat merkittävimmät 1600-1728 vero- yms. luettelot linkkeineen alkuperäisiin. Hakujen ja vertailujen helpottamiseksi olen suomentanut nimet ja mikäli mahdollista, käyttänyt kirjaimien ja taustojen värejä erottaakseni eri talot toisistaan. Siis jos vaikka isäntä muuttuu, niin talon väritys ei muutu. Taulukon soluihin talojen kohdalle on nyt helppo lisätä linkkejä esimerkiksi tuomiokirjoihin ja tunnistaa henkilöitä ja talojen isäntiä niistä. Luetteloita on exelissäni 216 kpl. (Olen valmis lähettämään tiedoston haluaville. Putsaamalla Kellon tiedot soluista pois ja suuntaamalla linkit johonkin toiseen kuntaan, saa hyvän alun oman kohteen tutkimiselle.)
Niin, vuoden 1626 myllytulliluettelossa on Erkki Rekilän nimi. Listaus hänen ympärillään kulkee ("värianalyysin" pohjalta): Yrjö Antinpoika (Hookana) Matti Yrjönpoika (Hookana), Erkki Rekilä, Heikki Tuomaanpoika (Vainio), Heikki Takku, Tuomas Ollinpoika (Rautio), Mikko Tuomaanpoika (Rautio), Sipo Klemetinpoika (Pöllö), Martti Klemetinpoika (Pöllö).
Siis Erkki on tyrkätty Takkurannan laitamille, väliin, jossa ei kyllä ole taloa. No, saman ja seuraavan vuoden karja- ja kylvöluettelossa Niilo Rekilä on asetettu Jooseppi Mikonpojan (Sarkkinen, joka on ainakin myöhemmin lähellä Grekilä 25:ttä Kalimenjoen varrella) viereen eikä Vainion ja Hookanan valissä ole mitään. Sen sijaan Pöllön ja Raution väliin on laitettu Yrjö Meriläinen, eikä siinä ole taloa. Kirjuri ei ole ajatellut ollenkaan meitä...
Tapio
tellervoranta
25.08.18, 09:10
Nykyään osaan ja viitsin lukeakin kunnolla, eli olet oikessa tuon Turisen kanssa. Kiimingin Tiri/Tirinen kirjoitetaan myös hiukan tuon tapaisesti, mutta tähän aikaan Kiimingin Tiri on vielä ilman sukunimeä eli Heikki Matinpoika nimellä ja Matti Heikinpoikaa aletaan kutsumaan v.1602 nimellä Tiri/Tirinen.
Nyt sekoitin taas sinun Gräckilä-pasmat.
Hei!
Tuo linkki: http://www.kolumbus.fi/~w405751/kello/ voi helpottaa Kuivaloiden etsintää Kellosta.
Muuten, mielestäni Kellossa ei ollut Timosta, vaan piemminkin Tauriainen. Allaolevassa maakirjalinkissä ainakin näyttää lukevan Påual Turinen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633458
Tapio R.
Ei haittaa Tellervo. Jatkan Grekilän analysointia.
Aiemmin jäin siihen, kun vahtimestari Erich Sigfredsson osti Kellon Grekilän 1630-luvun puolivälissä. Tietääkseni Iitä koskevia maakirjoja vuosilta 1638 – 1647 ei ole säilynyt (Onko niitä tehtykään joka vuosi?), mutta onneksi henkikirjoja löytyy. Ja autiotalojen luetteloita, jotka kertovat Kellosta karua tietoa. Vuoden 1641 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=17316509) luettelossa on 30 taloa merkitty autioksi ja niistä 5 on joutunut kruunun haltuun. Neljän vuoden (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12164540) perästä autioita on 19, mutta kruununtiloja niistä on jo 10. Pohjanoteeraus on vuodelta 1644 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12159256), jolloin autioita oli peräti 33. Niiden manttaaliluku oli yhteensä 10 1/12. Vuoden 1648 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12286014) maakirjasta laskettu manttaaliluku Kellon 56 talosta (autiot mukana), oli 23. Sinä vuonna henkirahan maksoi 39 kellolaista, autiotaloista kymmenessä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22146989) (4 5/6 mnt) oli tarkastuksen mukaan toimintaa ja savuja (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22146775) nousi 44 talon piipusta. Vaikeista ajoista päästiin ja Grekilä säilyi perintötilana. Henkikirjoissa ei näy em. maakirjattomana aikana Erich Sigfredssonia, enkä ole löytänyt tuomiokirjoista juttuja, jotka todistaisivat Grekilän siirtyneen uudelle omistajalle. Tilaa lienee viljellyt joku muu Erichin puolesta. Vuoden 1641 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13592907) karja-ja kylvöluettelossa, Joosepin (Sarkkinen) ja Klemetti Pekanpojan (Jukuri) välissä on kaksi taloa Simo Pekanpoika ja Matti Siponpoika. Valitettavasti talojen manttaaleja ei ole kirjattu. Simon talon varallisuus nautayksiköissä on 12 1/4 ja Matin 8, kun kylän keskiarvo on 7 13/87 ny. Simo Pekanpojasta löytyy vuoden 1643 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705591) kesäkäräjiltä juttu, josta käy ilmi, että hän on ottanut viljelyyn 10 vuotta autiona olleen talon, jota on ennen häntä isännöinyt Olavi Kiuttu. Matti Siponpojan talo sopisi siis paremmin Grekiläksi.
Henkikirjaan vuonna 1647 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22645257) ilmestyy Erkki Raappanan nimi Simo Simonpojan (Similä) ja Klemetti Pekanpojan (Jukuri) väliin. Saman vuoden kymmenysluettelossa nimi tarkentuu Erkki Jussinpoika Raappanaksi. Hän tuskin oli peräisin Kellosta, mutta en tiedä mistä hän tulla tupsahti paikkakunnalle. Seuraavan vuoden maakirjan perusteella hän oli jo isäntä, mutta täysin varmaa ei ole oliko hänen talonsa Grekilä. Nimittäin hänen nimensä Erkki Jussinpoika on listassa Antti Heikinpojan (Vehkaperä) ja Erkki Jaakonpojan (Häli) välissä, 1/2 manttaalin talon isäntänä. Vuoden 1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22144158) maakirjassa (15. rivi) Erkin nimi löytyy edelleen Vehkaperän ja Hälin välistä, mutta nyt talo on merkitty rutiköyhäksi. Henkirahan Erkki kuitenkin on maksanut, ainoana talosta. Sama juttu toistuu vielä kahden seuraavan vuoden maa- ja henkikirjoissa, ja toiseen kertaan vuonna 1651 Erkki on luokiteltu köyhäksi. Noista tiedoista voi olettaa Erkin omistaneen tilan. Ehkä hän suunnitteli myyvänsä sen, koska samana vuonna hän pyysi käräjillä saada ottaa viljelyyn (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3708359) Perttu Ollinpoika Kokkaren 1 manttaalin kruununtilan, joka oli ollut autiona yli 20 vuotta. Tila oli huonossa kunnossa, sen pellot olivat kesannolla, eikä tontilla ollut kartanorakennusta eikä muutakaan (Takuumiehinä muuten olivat Sipo Tapaninpoika ja Simo Jakku. Nimet viittaavat Iihin.). Talon nimi maakirjoissa säilyy Olli Heikinpoikana kunnes vuoden 1673 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13588146) maakirjassa lukee “Olåff Hindersson eller Erich Jönsson Raappana eller Philip Simonsson ...”. Tämän jälkeen kruununtilan henki- ja verotiedoissa esiintyy pitkään Vippu Simonpoika. Liekö tässä Kellon Raappanan tilan (15) syntyhistoria? Isojakokartassa talo on sijoitettu Kalimenjoen varteen Hälin (34) jälkeen Himottu/Lahdenojan sillan eteläpuolelle. Ja Kokkaren maita näkyy kartassa toisella puolen Kalimenjokea.
Vuonna 1652 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13586176) ilmestyy kymmenyksiä maksamaan eräs Tuomas Antinpoika (15. rivi vasemmalla), josta kerron myöhemmin lisää. Listan järjestys menee näin: ... Antti Matinpoika (Hätä), Antti Heikinpoika (Vehkaperä), Tuomas Antinpoika, Erkki Jaakonpoika (Häli)... Saman vuoden maakirjassa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22183850) järjestys tuossa kohtaa on sama, mutta Tuomaan paikalla on Erkki Jussinpoika Raappanan 1/2 manttaalin perintötila. (Sivumennen sanoen, tämä maakirja on erinomainen lähtökohta talojen tutkimukseen. Ainakin Kellon osalta kirjuri on aika hyvin noudattanut ohjetta, jonka mukaan listoihin on laitettava talonimet.) Samana vuonna kymmenyksiä maksoi Similän listanaapurina eräs Erkki Markuksenpoika. Seuraavana vuonna (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13589494) 1653 hänen ja Tuomaan nimet ovat kymmenysluettelossa vierekkäin Simo Similän ja Matti Kokkaren välissä. Tuomas on tarkennettu Tuomas Antinpoika Rautioksi ja Erkki Markuksenpoika Silalaksi. Henkikirjasta ei löydy Tuomasta eikä Erkkiäkään. Sen sijaan Vehkaperän Antin nimen ympärillä ovat nimet Erkki Jussinpoika 1mnt ja Niilo Pekanpoika 1/2 mnt. Tämä viittaa siihen, että Erkki Raappana olisi saanut anomansa kruununtilan isännyyden ja Grekilä olisi siirtynyt erään Niilo Pekanpojan omistukseen. Saman vuoden eli siis vuoden 1653 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22184052) maakirjassa onkin Hälin ja Vehkaperän nimien väliin kirjoitettu “Niels Pedersson Grekilä” 1/2 mnt (Perintötilojen sarake on tässä listassa oikeanpuolimmainen.). Listan häntäpäässä molemmat kruununtila-Kokkaret (1 + 1/4 mnt) on merkitty otetuksi viljelyyn.
Mistä Niilo Pekanpoika oikein tuli, sitä en ole pystynyt vielä selvittämään. Hänen nimensä säilyy maakirjoissa vuoteen 1673 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13588140) saakka, jolloin listassa on merkintä “Nils Peersson eller Hans Jacobsson grekilä”. Edellisessä, vuoden 1671 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13586819) maakirjassa Niilon lisänimeksi on lisätty “Raapaka” (Vasemmalla 2. talo alhaalta. Muuten, Osmo Jussila on Kellon-Haukiputaan kotiseutujulkaisu II:ssa vuodelta 1966, sivu 31 tulkinnut lisänimen Raappanaksi. Grekilän taloa hän ei ole kirjoituksessaan käsitellyt ollenkaan, vaan todennut, että “Raappanat ovat tuskin hekään 1600-luvun alkupuolta aikaisemmalta ajalta, talon paikkakaan ei ole 300 vuotta vanhempi.”.) Saattaa olla, että kirjuri on kirjoittanut väärin ja kyseessä on tosiaan Niilo Pekanpoika Raappana. Kellon vero- ja henkikirjoista ei löydy isäntien joukosta toista Niilo Pekanpoikaa 1600-luvulta, Pekoilla tosin on saattanut olla Niilo-nimisiä poikia.
Niilo Pekanpoika näyttää maksaneen talossa henkirahaa vain vuosina 1653 ja 1654. Tuomas Antinpoika (Rautio) henkikirjoitti itsensä ilman vaimoa vuonna 1652 ja vaimoineen vuodesta 1655 (https://oirula.kuvat.fi/kuvat/Lähteitä/Alkuperäisiä/Verokirjoja/Ii/1655/1655_073_Henki.jpg) lähtien. Henkirahaa alettiin periä vuodesta 1655 eteenpäin myös 63 vuotta täyttäneiltä, joten luultavasti Niilo Pekanpoika ei ole ollut enää Kellon maisemissa. Henki- ja maakirjoissa talon paikka on Vehkaperän ja Hälin välissä. Tämä viittaa maantieteellisesti katsoen siihen, että Niilo Pekanpojan talo olisi ollut Hälista Vehkaperään päin Kalimenjoen pohjoispuolella. Mutta kun tarkastellaan vuodelta 1663 säilyneitä luetteloita, niin voi tulla toisenlaiseen johtopäätökseen. Henkikirjassa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12623034) (14. rivi) Tuomas Antinpoika sijoittuu Antti Heikinpojan (Vehkaperä) ja Erkki Jaakonpojan (Häli) väliin, samaan väliin kuin maakirjassa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22193899) (17. rivi) Niilo Pekanpoika. Kymmenysluettelossa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12622864) (15. rivi) kuitenkin Tuomas Rekilän vieressä ovat Simo Simonpoika (Similä) ja Erkki Häli, mikä vastaisi hyvin isojaon kartan osoittamia talojen paikkoja. Seuraavana vuonna kymmenysluettelossa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12617987) (3. rivi) Tuomas Antinpoika Rautio on edelleen merkitty Simo Simonpoika Similän viereen, mutta alapuolella on Erkki Markuksenpoika Silda ja sitten (kestikievari) Matti Pertunpoika Kokkare ja sitten Klemetti Pekanpoika Jukuri. Edellisen kymmenysluettelon 6. riviltä löytyy tieto, jonka mukaan Erkki Markuksenpoika oli torppari (Kiutun ja Jukurin välissä).
Epäilemättä Tuomas Antinpoika isännöi Niilo Pekanpojan Grekilää ja Erkki Markuksenpoika oli enkä Grekilän, Kiutun tai Jukurin torppari.
Tuomaan nimeä ei kuitenkaan löydy yhdestäkään maakirjasta, joten voisi olettaa, ettei hän koskaan omistanut Grekilää. Edellä mainittu vuoden 1673 maakirja viittaa siihen, että Grekilä siirtyi suoraan Niilo Pekanpojalta (Raappana?) Hannu Jaakonpojalle. Hannu Jaakonpojan nimi ilmaantuu Grekilän paikalle jo vuoden 1669 henkikirjassa, jolloin maakirjassa on edelleen Niilo Pekanpojan nimi.
Tässä vaiheessa täytyy katsoa tarkemmin Kellon maakirjojen jatkumoa. Vuosilta 1661 – 1671 säilyneet maakirjat (9 kpl) ovat täsmälleen samanlaisia (Vuoden 1664 maakirjasta 13 talon pätkä ei näy netissä.). Siis kymmenen vuoden kuluessa vuoden 1661 kirjaa on vain kopioitu. Muutoksia ei ole kirjattu.
Vuoden 1671 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3714383) kesäkäräjien lainhuutojuttu n:o 33 todistaa tämän: “Grekila hemman belägit i kello by som Tomass Andersson till Hans Jacobsson för 100 d. Silf.r m:t försåldt hafuer uplystet första gången, då ingen der emot klandrade”. Siis Hannu Jaakonpoika oli ostanut tilan Tuomas Antinpojalta eikä Niilo Pekanpojalta. Tuomaan on jossakin vaiheessa täytynyt päätyä Grekilän omistajaksi. Lainhuutoja en ole tähän mennessä löytänyt käräjien pöytäkirjoista. Sadan hopeataalarin hinta osoittaa, ettei mistään torpasta ollut kyse, vaan kokonaisesta Grekilästä.
Jatkoa seuraa ...
Tapio R.
s.peltonen
26.08.18, 19:14
Tervehdys Tapio,
Oikein Paljon Kiitoksia Grekilän talon tiedoista!
Vuoden 1641 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13592907) karja-ja kylvöluettelossa, Joosepin (Sarkkinen) ja Klemetti Pekanpojan (Jukuri) välissä on kaksi taloa Simo Pekanpoika ja Matti Siponpoika.
Simo Pekanpojan ja Klemet Pekanpojan välissä oleva nimi vaikuttaisi olevan Matti Erkinpoika (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13592907); Erkinpoika on mielestäni kirjoitettu samaan tapaan kuin neljä riviä ylempänä olevan Josef Erkinpojan (Kurttila) patronyymi.
Henkikirjaan vuonna 1647 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22645257) ilmestyy Erkki Raappanan nimi Simo Simonpojan (Similä) ja Klemetti Pekanpojan (Jukuri) väliin. Saman vuoden kymmenysluettelossa nimi tarkentuu Erkki Jussinpoika Raappanaksi. Hän tuskin oli peräisin Kellosta, mutta en tiedä mistä hän tulla tupsahti paikkakunnalle.
Erkki Jönsinpoika Raappana muutti ehkä Kelloon Oulun kaupungista. Sitä en tiedä, että mistä Erkki aikoinaan Ouluun muutti. Erkki Jönsinpoika Raappana vannoi porvarinvalansa Oulussa 22.02.1630 (KO a:1:204; oikeanpuoleisen sivun toinen juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3704008)). Erkki kertoi siihen mennessä olleensa Oulussa palveluksessa jo kuuden vuoden ajan. 21.08.1641 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11646690) Oulun raastuvan oikeudessa Erkki Raappana kertoo myyneensä talonsa.
Uskoisin, että Erkki Jönsinpoika Raappana osti Kellossa sijaitsevan Grekilän talon Oulun linnan vahtimestari Erkki Sigfridinpojalta. Vuoden 1650 kesäkäräjillä kerrottiin, että Erkki Raappanalla oli edelleen maksamatta oululaiselle vahtimestarin leskivaimolle kauppahinnan Kellossa sijaitsevasta talosta, jonka Erkki oli ostanut leskivaimon edesmenneeltä mieheltä, ja jossa Erkki nyt asui. Erkki aikoi piakkoin maksaa kauppasumman, taikka vaihtoehtoisesti lähteä talosta. Ilmeisesti Erkki päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska pian tämän jälkeen hän ylösotti Kellossa sijaitsevan Pertti Ollinpoika Kokkareen kokomanttaalin autiotalon, ja muutti sinne vieden Kokkareen talolle mukanansa Raappanan nimen. Tästä on hieman tarkemmin (mukaan lukien linkit käräjäjuttuihin) keskusteluketjun "Hurut esipolvissa" viestissä numero 273 (http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=277893&postcount=273).
Vuosilta 1661 – 1671 säilyneet maakirjat (9 kpl) ovat täsmälleen samanlaisia
Tuo on totta, että 1600-luvun jälkimmäisen puoliskon maakirjoista ei isännistä pysty päättelemään juuri mitään. Maakirjoissa on kuitenkin sellaista ajantasaista tietoa, joita muista veroluetteloista yleensä puuttuu (esim. mainintoja postitaloista ja kestikievari taloista; ja useissa maakirjoissa on mainintoja myös talojen autiona olemisista).
1600-luvun jälkimmäisen puoliskon maakirjoihin talot kirjattiin "vanhojen isäntien" nimillä, vaikka nämä olisivat jo luovuttaneet isännyyden pois, taikka muuttaneet muualle, taikka olivat jopa edesmenneitä. Isäntien nimet päivitettiin maakirjoihin vasta vuoden 1682 maakirjassa. Muutamassa maakirjassa (1673, 1675, 1676 ja 1679) "vanhan isännän" nimen ohella kirjattiin myös tuoreemman isännän nimi.
Grekilä talon kohdalla vuosien 1652 ja 1653 maakirjoissa on eri isännän nimi (myös Takun talossa isännän nimi vaihtuu samaan aikaan); ja vuoteen 1681 saakka (vuosi 1681 mukaan lukien) isännän nimeä vaikuttaa olevan sama kuin oli vuoden 1653 maakirjassa.
Aiemmin olen suurpiirteisesti katsonut, että 1650-luvulta vuoteen 1681 saakka maakirjoissa mennään niiden isäntien nimillä, jotka oli kirjattu maakirjaan 1640-luvun lopulla. Tarkastelin nyt pikaisesti myös muita Iin pitäjän kyliä. Vaikuttaa siltä, että vuosien 1654-1681 maakirjoihin talot kirjattiin niiden isäntien nimillä, joilla ne oli kirjattu vuoden 1653 maakirjaan.
--
Tuomas Antinpoika Raution isä on ilmeisesti 3/4 manttaalin Raution taloa vuosina 1644-n.1649 isännöinyt Antti Jönsinpoika Rautio (s.n.1600); tätä ennen kyseistä Raution taloa oli isännöinyt Antin isä Jöns Tuomaanpoika Rautio (s.n.1570). Vuoden 1650 tietämillä Raution talon isännyys siirtyy Antin pikkuveljelle Jaakko Jönsinpojalle (s.n.1615). Vuoden 1649 kesäkäräjillä nimettiin Sigfrid Tapaninpoika ja kellolainen Simo Simonpoika jakamaan perintö kellolaisen Jaakko Jönsinpojan ja tämän veljen Antti Jönsinpojan lasten kesken (KO a:6:447; vasemmanpuoleisen sivun toiseksi alin juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3706592)). Seuraavan vuoden kesäkäräjillä Tuomas Antinpoika saa sakot, kun hän ei muista tulla käräjille vastaamaan hänen ja Jaakko Jönsinpojan välisessä asiassa. Vuoden 1651 talvikäräjillä käsitellään Tuomas Antinpojan kannetta isänsä veljeä Jaakko Jönsinpoikaa vastaan (KO a:7:210; vasemmanpuoleiselsta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3707172)). Kiista koskee 3/4 manttaalin perintötaloa (Raution 3/4 manttaalin perintötalo). Jaakko Jönsinpojan kerrotaan jäävän isännöimään Raution taloa. Itselleni jäi hieman epäselväksi, oliko Tuomas Antinpojalle jo ostettu oma talo, vai oltiinko sitä vasta ostamassa. Jotenkin seuraavasti jutussa mainitaan: "alldenstundh mera derpå kåstatt hafwer, doch så att der som" <jokin tuhriutunut sana> "köpa ett annatt hemman det Thomas Anderson kan sigh nedhsättia".
Vuoden 1655 kesäkäräjillä käsitellään Tuomas Antinpojan isän langon kellolaisen Simo Pekanpojan (Koirala) vaimolle (luultavasti Helga Jönsintytär) kuuluvaa 28.09.1649 päivätyn jakokirjan mukaista perintöosuutta (KO a:9:50, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3708888)). Jutussa kerrotaan, että Jaakko Jönsinpoika isännöi veljensä eli Tuomas Antinpojan isän taloa. Samoin kerrotaan, että aiemmin oli sovittu, että Tuomas Antinpoika lähtee kotitalosta ja näin Tuomas oli tehnytkin.
Grekilän talo sopisi olemaan se talo, joka sovittiin ostettavaksi Tuomas Antinpoika Rautiolle, kun tämä jätti isänsä talon sedälleen Jaakko Jönsinpoika Rautiolle. Mainintaa kauppakirjasta en kuitenkaan ole onnistunut löytämään käräjäpöytäkirjoista.
Tuomas Antinpojan sisaruksia ei mainita jutuissa, joissa käsitellään Raution talon jäämistä Jaakko Jönsinpojalle; kyseessä tuolloin on ilmeisestikin jako Jaakko Jönsinpojan ja tämän veljen Antti Jönsinpojan (lasten) välillä; ei niinkään perinnönjako Antti Jönsinpoika Raution lasten välillä.
Tuomaalla on ainakin yksi veli, Juho Antinpoika, joka on veljensä Tuomas Antinpoika Grekilän talon edestä nihtinä vuonna 1665.
Olisiko Tuomas Antinpojalle saattanut olla muitakin sisaruksia kuin Juho Antinpoika, ja olisivatko sisarukset voineen asua jonkin aikaa Grekilän talossa?
Mielessä on käynyt sellainenkin ajatus, että voisiko Niilo Pekanpoika Kurkelan vaimo Anna Antintytär, olla Tuomas Antinpoika Raution eli Grekilän sisar. Tämä on toki pelkää hataraa arvailua, eikä minulla sen pohjaksi ole esittää minkäänlaista näyttöä.
Tuntuu siltä, että Grekilän talon kirjaukset menisivät hieman lomittain Tuomas Antinpojan ja Niilo Pekanpojan välillä. Vuosien 1652 henki- ja kymmenysluetteloihin Grekilän talo kirjataan Tuomas Antinpojan nimellä. Seuraavana vuonna talo kirjataan kymmenysluetteloon Tuomas Antinpojan nimellä, mutta henkikirjaan ja ruodutusluetteloon Niilo Pekanpojan nimellä (olisiko talo kirjattu Niilon nimellä siksi, että hän oli tuolloin jo avioliitossa ja Tuomas vielä poikamiehenä?). Vuoden 1654 henkikirjaan ja ruodutusluetteloon talo kirjataan Niilo Pekanpojan nimellä. Sitten talo aletaan kirjata Tuomas Antinpojan nimellä (maakirjoissa talo on edelleen kirjattuna Niilo Pekanpojan nimellä, mutta se johtuu vain siitä, että talo oli Niilon nimellä kirjattuna vuoden 1653 maakirjaan).
Vuoden 1662 (https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0054862_00726) ruodutuslutteloon talo kirjataan kuitenkin Niilo Pekanpoika Grekilän nimellä (edellisen vuoden ruodutusluetteloon talo oli kirjattu Tuomas Antinpoika Grekilän nimellä). Kyseisessä luettelossa ei asutuissa taloissa pitäisi olla "vanhojen isäntien" nimiä. Asuiko Niilo Pekanpoika tuolloin vielä Grekilän talossa? Henkikirjoihin tuohon aikaan henkilöitä kirjataan aika niukanlaisesti (useissa sellaisissakin taloissa maksetaan henkirahaa vain isännästä ja emännästä, joissa tuomiokirjojen perusteella vaikuttaa olevan reilummanlaisesti ihmisiä). Vuoden 1662 jälkeen luetteloista (maakirjoja lukuun ottamatta) ei enää tunnu Grekilän talosta löytyvän Niilo Pekanpoikaa.
Vuoden 1665 tietämillä Niilo Pekanpoika ylösottaa Haukiputaalla sijaitsevan kokomanttaalin Halosen talon. Talo on ollut autiona noin 20 vuotta. Vuosina 1631-1644 taloa isännöinyt Heikki Ollinpoika Halonen (s.n.1592) oli muuttanut Kelloon vuoden 1644 tietämillä.
Henkikirjoissa Niilo Pekanpoika kirjataan Halosen taloon vuodesta 1667 alkaen, mutta jo vuoden 1665 ruodutusluttelossa kokomanttaalin Heikki Halosen talo mainittiin ylösotetuksi. Vuonna 1674 Niilo Pekanpoika Halosen kokomanttaalin talon edestä on nihtinä poika Jaakko Niilonpoika. Vuosien 1674-1678 henkikirjoissa Niilo Pekanpoika Halosen vaimon nimeksi mainitaan Anna Antintytär. Vuoden 1680 henkikirjassa taloon kirjataan vielä Niilo Pekanpoika Halonen ja tämän poika Simo Niilonpoika, mutta jo samaisen vuoden maakirjassa Halosen talo mainitaan autioksi kruununtilaksi.
Haukiputaan vanhinta Kurkelan taloa isännöinyt Klemet Pekanpoika Kurkela haudattiin 16.05.1680. Talon aiempi isäntä, Klemet Pekanpojan isä, Pekka Jaakonpoika Kurkela (s.n.1599) oli tuolloin vielä elossa. Edesmenneen Klemet Pekanpojan isoveli Niilo Pekanpoika palasi isännöimään kotitaloaan Kurkelaa. Vuodesta 1681 alkaen Kurkelan taloon henkikirjoissa kirjataan Niilo Pekanpoika Kurkela, vaimo Anna Antintytär sekä poika Simo Niilonpoika.
--
Grekilän talon ostanut Hannu Jaakonpoika vaikuttaisi olevan Pohjois-Iin Huovisen talosta; Hannun isä on Pohjois-Iin toista Huovisen taloa vuosina n.1619-n.1667 isännöinyt Jaakko Ollinpoika Huovinen (s.n.1585); sittemmin tästä Huovisen/Huovilan talosta käytetään myös nimeä Hoviini. Ennen Grekilään muuttoa Hannu Jaakonpoika ehti asua appensa Esko Jaakonpoika Kiutun talossa yli kymmenen vuotta.
Hannu Jaakonpoika Huovisesta eli Grekilästä on hieman enemmän keskusteluketjussa "Onkohan Heikintyttäret sisaruksia?" viestissä 27 (http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=263591&postcount=27). (Siinä on linkki mm. vuoden 1663 kesäkäräjillä olleeseen juttuun, jossa Jaakko Ollinpoika Huovilan esittää tekemänsä testamentin; siinä mainitaan, että poika Hannu Jaakonpoika asuu Kellossa. Siinä on myös linkki vuoden 1687 kesäkäräjillä olleseen juttuun, jossa Grekilän talon Hannusta käytetään nimeä Hannu Jaakonpoika Huovinen "Hans Jacobson Huofwinen på Grekilä hemman".)
Hannu Jaakonpojan irtautuminen appensa Kiutun talosta ei ihan riidoitta sujunut. Esim. vuoden 1668 kesäkäräjillä käsitellään Esko Jaakonpojan ja vävy Hannu Jaakonpojan välistä kiistaa (KO a:12:149; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3713397)). Appiukko penää vävyltään mm. hevosta, joka oli ostettu Hannun edesmenneeltä isältä Jaakko Ollinpojalta.
--
Vuoden 1679 kesäkäräjillä Lauri Laurinpoika kertoo (niittyasian yhteydessä), että hänen äitinsä Kerttu Niilontytär on lähtöisin Grekilän talosta ja että äiti avioitui Laurin isän kanssa noin 40 vuotta aiemmin (KO a:21:136; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3724956)). Mainittu Lauri Laurinpoika on ilmeisesti Lauri Laurinpoika Teppo. Olisikohan Kertun isä Niilo Erkinpoika Grekilä?
Kerttu vaikuttaa varsin pontevalta. Kellolainen Kerttu Niilontytär ajaa asioita Iin käräjien lisäksi myös Oulun raastuvan oikeudessa (13.02.1664; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11742948)).
Toki hieman epävarmuutta jää siihen, onko jutussa mainittu kellolainen Kerttu Niilontytär sama henkilö kuin kellolainen Lauri Laurinpojan äiti Kerttu Niilontytär.
Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari
Hei!
Paljon kiitoksia Grekilän talon jutuista sinullekin Sari!
Todellakin, olin lukenut väärin Matti Erkinpojan Siponpojaksi. Ja vielä täytyy myöntää toinen epätarkkuus: Kun sanoin maakirjoja samankaltaisiksi, niin tarkoitin vain talojen nimien ja järjestyksen samankaltaisuutta maakirjoissa.
Herra Henrikin jälkeen on vaikea veroluettelojen avulla hahmottaa, ketä Grekilässä asui hänen omistajuutensa aikana. Muun muassa eräs Erkki Väyryläinen esiintyy sopivalla kohdalla henkikirjoissa. Matti Erkinpoika voisi tietysti olla hänen poikansa, mutta henkikirjat eivät anna siihen vahvistusta.
Olen jonkin verran tutkinut Tuomas Antinpoika Rautiota koskevia käräjäjuttuja. En malta olla niitä esittelemättä, sen verran mielenkiintoisia ne ovat.
Edellä linkitetyn perinnönjako-oikeudenkäynnin mukaan Tuomas sai siis rahaa talon ostoon Jaakolta 120 kuparitaalaria (“etthundrade tiugu”). Tuomas vaati vielä osuutta isänäitinsä Margetan jäämistöstä, mutta oikeus totesi, että Jaakko Jussinpoika oli Margetan syytinkiin, hautamaksuun ja hautajaisiin kuluttanut niin paljon varoja, ettei Tuomas voinut saada haluamiansa parselleja.
Riita Hermannin matalan (On nykyään saari.) silakan kalastuksesta on oikeusjuttu, jossa Tuomas oli jakokuntineen toisena osapuolena v. 1662 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3711454). Lautamiehistö päätti, että molemmilla jakokunnilla oli oikeus löydettyyn kalapaikkaan kolmen vuoden ajan ja sen jälkeen muillakin kyläläisillä.
Seuraavilla talvikäräjillä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3711663) nimismies Casper Fårbus ja herra Johan Fårbus saivat Tuomaksen jakokunnalta 7 häkkiä heinää korvauksena jakokunnan aiheuttamasta haitasta Ristikarissa.
Vuoden 1665 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3712665) talvikäräjillä Tuomas oli napit vastakkain kruunun vallesmanni Christian Willinghusenin kanssa. Tuomas oli Tukholmassa käydessään tavannut nuoren vapaaherran Åke Åkesonin holhoojan, herra Gustaff Kruusin. Vallesmanni väitti, että Tuomas Andersson Kellosta oli ilmiantanut holhoojalle hänestä valheellista tietoa (“... beswäradt och osanfärdeligen och muntligen angifwit,...”). Holhooja oli nimittäin lähettänyt vallesmannille kirjallisen varoituksen Tuomaan käyttäytymisestä julkaistavaksi kyläläisille.
Tuomas puolustautui väittäen, että hän oli vain rehellisesti vastaillut herra Kruusin kysymyksiin kruununvoudeista, mainiten Johan Bochmöllerin ja Erich Tawastin. Tässä yhteydessä Kruus itse oli paljastanut, että Erichillä oli 2000 taalarin maksut rästissä, mitä Tuomas ei ollut tiennyt. Kruusin kysyttyä, kuka nyt oli kruununvoutina, oli Tuomas vastannut: ”...een ifrå Tårnio wara anförtroddh, Christian Willinghusen...”. Kysymykseen, kuka hänen mielestään oli paras kruununvouti, Tuomas oli vastannut Johan Bochmöller. Nykyinen oli kovempi, koska “...emedan såssom Willinhusen mehra penningar af honom vppburit hawfer än Johan Bochmöller,...”.
Tuomas oli tarkentanut valitustaan kertomalla Kruusille, että Willinhusen oli rasittanut häntä ylimääräisellä verolla. Tuomas oli sanonut olleensa edellisenä vuonna puolelta manttaalilta kokonaan verovapaa (“... förledit åhr hafwer warit hell och hållen förmedladt...”) ja siitä huolimatta vallesmanni oli kantanut häneltä ylimääräistä veroa 1/4 manttaalilta.
Vallesmanni puolustautui sanoen kantaneensa sen mukaan mitä häneltä oli vaadittu (“...wthan der efter wppburit som för honom bekiärdt blef...”). Hänellä ei ollut kantohetkellä ollut vähennettyjen luetteloa mukanaan ja oli saanut sen käsiinsä vasta kannon jälkeen. C.W. jatkoi: “...der doch denne Tomas intet sielf har warit till städhes, wthan sådant warit förseende, efter det han straxt corrigera och rätta låfwade,...” Tulkitsenkohan oikein: Koska Tuomas ei ollut veroa kannettaessa paikalla, niin C.W. ei voinut heti luvata oikaista virhettä.
Tähän hopmanni Nils Olsson Figrell huomautti antaneensa edellisenä kesänä verovähennyksen, joka koski kokonaan varsinaista veroa ja puolta ylimääräisestä verosta, joten kruununvoudin oli kannettava sen mukaisesti. Hän vetosi maaherran päätökseen (Vaasassa?) vuonna 1663: “... dat: Wassa 1. Decemb: 663 förmäler, att enär donatoriens eller riddarskapetz bekiänte någon förmädler då skull cronofougden efter proposition det samma Crononens wägna giöra...”. Siis jos lahjoitus- tai ritariston mailla annetaan veronalennuksia, niin kruununvoudin on ne tehtävä samalla tavoin kruunun puolesta (Ii oli tuolloin läänitetty Åke Axelsson Ulfsparrelle.).
Oikeus ei vakuuttunut Tuomaan puolustuspuheenvuorosta. Herra Kruusin kirjoitukselle annettiin paljon suurempi todistusarvo (“...skrifwelsse uti detta så myckit mehra rättz ordh,...”). Tuomaan todettiin väittäneen vallesmannia epäoikeudenmukaiseksi (“orättrådigh”) ja häntä sakotettiin kolmella hopeataalarilla.
Vallesmanni todettiin syyttömäksi. Oikeuden mielestä veronvähennyksessä Tuomaan tuli tyytyä siihen hyvään mitä maaherran päätös hänelle antoi: “... om förmedlingen intet annat sluta vthan Tomas niuta den tillgodo efter hr.s Landzhövdingens af den 11 decemb: 663 vtgifne Resolution”
Vakavampaan konfliktiin Tuomas joutui vuoden 1668 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3713341) talvikäräjillä. Edesmenneen kirkkoherran Anders Ulstadiuksen leski Maria Larsdotter oli nostanut kanteen Tuomasta vastaan ja nyt kuninkaallinen hovioikeus oli palauttanut jutun käräjäoikeudelle kuulustelua ja tutkimusta varten. Syytteen mukaan kellolainen “laghskrifwen såldat Tomas Andersson” oli häpäissyt ja herjannut edesmennyttä kirkkoherraa heti tämän kuoleman jälkeen saapumalla kirkkoon vanha kuuden korttelin mittainen nuotanrepale hatussaan (“, hafwe medh een gammal noothslarfras hängiande, den han till säx quarters lång på hatten hängdt, ...”). Näin hänen tulkittiin kirkkoherran entisenä sotilaana surevan tämän kuolemaa. Tuomaan tultua ovesta sisään kirkkokansan näkyville rukouspäivän saarnaa pitävä Johan Balckholm pyysi ettei seurakunta suuttuisi moisesta julkean vastenmielisestä koiruudesta (“...eij någon förargellsse af een sådn otijdigh mootwilligheet och aperiia fatta,..”). Ei ainoastaan mainittu Johannes vaan myös kaikki oikeudessa paikallaolleet kellolaiset seurakunnan johtohenkilöt myönsivät tapahtuman. Lauri Ervasti kertoi kehottaneensa Tuomasta luopumaan sellaisesta kiusanteosta, mutta tämä ei ollut sitä tehnyt ennenkuin korpraali Erkki Erkinpoika oli väkivalloin repinyt roikkuvan repaleen hatusta (“... Lars Erfwasti berättade sig hafwa inrådt och förmanadt Tomas medh sådan förargellsse att afstå, men han det intet achtadt för än Corporalen Erich Erichsson, medh wåldh har rifwit den på hängde slarfwan af hatten;...”).
Nyt oikeus tinkasi Tuomakselta, miksi hän oli ryhtynyt moiseen koiruuteen (“apespel”) ja kiusaan erityisesti kirkossa ja näin häpäissyt edesmenneen kirkkoherran, ja oliko joku kenties johdattanut tai lietsonut (“fomenterat”) häntä. Tähän Tuomas vastasi kieltävästi. Syynä käytökseen oli se, että kirkkoherra Anders oli saarnastuolista kutsunut häntä narriksi, minkä paikallaolleet kellolaiset vahvistivat. Tuomas mainitsi lisäksi, että samaiset kellolaiset eivät olleet maksaneet mitään korvausta siitä, että hän oli ollut rahvaan puolesta Tukholmassa jalosukuisen vapaaherrattaren, rouva Anna Crussen luona valittamassa kirkkoherran perimästä alttarivoista. Alttarivoin kerääminen oli kuninkaan määräys, jonka mukaan kirkkoherralle oli annettava jokaisen lehmän osalta 1 lb voita. Tästä toki kohtuullisesta verosta Tuomas oli vaatinut vapautusta ja nyt oikeuden edessä tunnusti hulluutensa ja polvillaan odotti mitä tuleman piti (“..., nu för Rätta tillstånndes denne sin galenskap, och medh knääfall tillbödh att afbidia, huadh han således giordt och förseedt hade”).
Oikeus totesi, että Tuomas Antinpoika oli vapaaehtoisesti polvillaan tunnustanut ilkkuneensa edesmennyttä kirkkoherraa kuuden korttelin nuotanrepaleella hatussaan, osoittaen surua hänen kuolemastaan. Tuomas oli häpäissyt ja herjannut edesmennyttä miestä ja suututtanut seurakunnan. Oikeus otti perusteeksi vuoden 1650 säädöksen pappien etuoikeuksista ja sen kohtaan 22 nojaten tuomitsi Tuomas Andersonin menettämään henkensä ja omaisuutensa (“både lijff och löösören”) sen mukaan, mitä kuninkaanpalkin 31 pykälä tällaisista tapauksista mainitsee ja mitä myös kuningas avoimessa kirjeessään on puolustanut. Juttu oli näin valmis lähetettäväksi edelleen hovioikeuden tarkasteluun.
Jälkikäteen nimismies ja lautamiehet totesivat, ettei Tuomaalla ollut paljon sakotettavaa, muuta kuin 200 kuparitaalaria, jotka hän oli saanut taannoin talonsa myynnistä (“..., sedan detta således slutit war, bekiände länsman tillijka medh nämden efter föregången frågan denne Thomas intet hafwa stort att böta, wijdare än 200 d:r k: m:t som han för sigh försålde hemman bekommit hafwer”).
Kahdesta viimeisestä oikeusjutusta käy ilmi, että Tuomas on kirjoittautunut sotilaaksi joskus välillä talvi 1665 – talvi 1668. Myös Grekilän talon myynti sijoittuu samaan ajanjaksoon. Hannu Jaakonpoika maksoi Grekilästä 100 hopeataalaria. Jos hopeinen taalari oli kolmen kuparisen arvoinen, niin Tuomas oli joko kuluttanut 100 kuparitaaleria, tai Hannu oli hänelle vielä sen verran velkaa.
Tuomas selvisi sakoilla ja oli taas oikeudessa (n:o 34) vuonna 1671 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3714383) : “Effter som Tomass Andersson i kello unsadhe Hanss Jacobsson ibm för Rätta derför fältes han ...” Hän siis haukkui talonsa ostajaa oikeudessa ja sai maksaa siitä sakkoa 12 hopeaäyriä.
Juttu 293 vuodelta 1679 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3724874) kertoo, että heillä on ollut vielä jotakin riitaa talokaupasta.
Vuoden 1670 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3713945) talvikäräjien jutussa n:o 359 määrätään Simo Simonpoika ulosmittaamaan kellolaisilta Hannu Jaakonpojalta ja Matti Martinpojalta talvimuonat (“winterkåst”) heidän sotilailleen Tuomas Antinpojalle ja Juho Erkinpojalle .
Läiskä haittaa vuoden 1674 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3715899) talvikäräjien jutun n:o 12 ymmärtämistä. Voisiko olla niin, että Tuomas passitetaan Oulun seuraaville käräjille osoittamaan, mitä hän on toimitellut porvarilta toiselle. En löytänyt Oulun talvikäräjiltä Tuomasta.
Vuonna 1686 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12669517) Tuomas maksoi torpastaan kymmenykset ja seuraavan vuoden talvikäräjillä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3688399) “Thomass Grekilä een Torpare” oli anomassa jatkoaikaa verovapaudelleen, josta hän on torpassaan 4 vuoden ajan anoppinsa kanssa nauttinut. Siinä hän onnistui, koska vuoden 1689 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12676843) lyhennysluettelossa on merkintä, jonka mukaan Tuomas Grekilä on kaksi vuotta aiemmin ottanut viljelyyn 1/16 manttaalia uudisasukkaana. Häntä verotettaisiin 1/16 manttaalilta vuonna 1691.
Hänen vaimonsa oli kuollut v. 1683 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9d2kq1?fi+0065+haudatut+99) , mutta vuoden 1690 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13037786) kymmenysluettelossa vaimo kummittelee vielä. Luettelon tekijä on luullut Tuomaan anoppia tämän leskeksi ja kirjannut “Thomas grekiläs E:”
Tuomas kuoli vuonna 1688, se näkyy sekä haudattujen luettelosta (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9d2kq1?fi+0065+haudatut+295) että vuoden 1691 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3690357) talvikäräjien jutusta. Siinä Matti Yrjönpoika Penttilä haluaa ottaa viljelyyn Tuomas Grekilän 1/16 manttaalin torpan, jota tämä on 4 vuoden verovapaudella asuttanut ja kolme vuotta sitten kuollut.
Kuten Sari edellä kirjoitti, Kellon Grekilän osti Tuomaalta Hannu Jaakonpoika Huovinen Pohjois-Iin toisesta Huovilan talosta. Hannun isän testamentti ja muut oikeusjutut todistavat tämän.
Kirkonkirjojen mukaan Tuomas haudattiin 28.10.1688. Edellisen vuoden kesäkäräjien jutusta (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3688643) saa äkkiseltään vaikutelman, että Tuomas on jo tuolloin kuollut:
“Hans Jacobson Huåfwinen på Grekilä hemman
i Kellåby begierte tagas för effter kommanden till rettelse ad
notam, dedh han den gamble och förre åbon på Grekilä
hemman Thomas hade förundt i des lijfz tijdh på hemmans
kiöpet få nyttia och bruuka under dess nijbygge,
till hielp och förkåfran Tåjfwaren Jerfwi Engh af
1 lodh och Pentilän wajnionpää om ett lodh och
effter Tomases dödeliga afgång hemfalla till
Grekilä hemman igen som effter begieran her inför-
des ad acta.”
Varmaan Hannu oli huomannut Tuomaan olevan niin heikossa kunnossa, että kannatti jo etukäteen varmistaa luovutettujen maiden takaisinsaanti. Mielenkiintoa herättää, jos olen oikein tulkinnut kirjaimet, Toivarinjärven niitty. Onko se ollut entisen järven rantaniittyä? Ja oliko Tuomaan torppa kenties Grekilän (n:o 48) eli Toivarin mailla tai läheisyydessä? Isojaon kartaston yhteydessä olevasta maanmittausselvityksestä (“Refning till skattläggning”) löytyy niittyjä nimellä Toivari ja ne ovat kartalle merkitty Grekilä 48:n läheisyyteen Kalimenjoen varteen (Nykyään paikalla taitaa olla peltoja.). Toivarin niityn kohdalla joki tekee mutkan, jossa sen virtaussuunta muuttuu päinvastaiseksi, koillisen suunnasta lounaaseen päin, ja mutkaan sisältyy leveämpi kohta. Onkohan mutkan alue ennenmuinoin ollut järvi?
Ihmettelee Tapio
s.peltonen
01.09.18, 22:06
Tervehdys Tapio,
Oikein Paljon Kiitoksia tiedoista!
Olen jonkin verran tutkinut Tuomas Antinpoika Rautiota koskevia käräjäjuttuja. En malta olla niitä esittelemättä, sen verran mielenkiintoisia ne ovat.
Suuret Kiitokset näistä jutuista! Nämä ovat varsin mielenkiitoisia!
Hänen vaimonsa oli kuollut v. 1683 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9d2kq1?fi+0065+haudatut+99) , mutta vuoden 1690 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13037786) kymmenysluettelossa vaimo kummittelee vielä.
Mainittu leskivaimo saattaisi olla Tuomas Antinpoika Grekilän leskivaimo Anna Matintytär; pari avioitui maaliskuussa 1688 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7318777) (Anna oli leskivaimo jo avioliittoa solmittaessa). Liitosta ei tule kovinkaan pitkä, sillä puolisen vuotta myöhemmin katkeaa Tuomaan elämän taival. Tuomas Antinpoika Grekilän leskivaimo Anna Matintytär vihitään 28.05.1690 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7318779) Perttu Fransinpoika Ingilän kanssa.
Siitä en ole onnistunut löytämään tietoa, että kuka oli Anna Matintyttären puoliso ennen Tuomas Grekilää. Yksi vaihtoehto voisi olla Yrjö Erkinpoika Penttilä, mutta tämä on vain arvailua.
Itselleni ei ihan ole selvinnyt miten avioliittoketjut ovat Penttilän talossa menneet.
Vuosien 1674-1675 henkikirjoissa Yrjö Erkinpoika Penttilän vaimon nimeksi kirjataan Anna Matintytär. Yrjö Erkinpojan poikapuoli Perttu Pertunpoika on isäpuolensa Yrjö Erkinpoika Penttilän talon edestä nihtinä vuonna 1676 (https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0055061_00227). Pertun äiti on luultavasti joku muu kuin Yrjö Erkinpojan vaimo Anna Matintytär. Tämä siksi, että vuoden 1670 kesäkäräjillä lautamiehet Simo Simonpoika (Similä) ja Simo Pekanpoika (Koirala) nimettiin jakamaan kellolaiselle Perttu Pertunpojalle tämän isän- ja äidinpuoleinen perintö, joka oli Pertun isäpuolen kellolaisen Yrjö Erkinpojan hallussa (KO a:12:432; vasemmanpuoleisen sivun kolmanneksi alin juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3713980)). Olisiko Yrjö Erkinpoika ollut aviossa ennen Anna Matintytärtä, ja olisiko hänen edellinen vaimonsa ollut ennen Yrjöä ollut avioliitossa jonkun Pertun kanssa?
Yrjö Erkinpoika kirjataan henkikirjoissa ja ruodutusluetteloissa Penttilän taloon vielä vuonna 1678. Vuoden 1679 maakirjaan kirjataan "vanhojen isäntien" nimien lisäksi myös tuoreemman isännän nimi. Tuolloin Tuomas Pentinpoika Penttilän nimellä kirjatun talon tuoreemmaksi isännäksi mainitaan Yrjö Erkinpoika. Vuodesta 1680 alkaen Penttilän taloon henkikirjoissa kirjataan Matti Yrjönpoika Penttilä; ja vuodesta 1683 taloon kirjataan Matin lisäksi myös tämän vaimo Malin Juhontytär. Matti Yrjönpoika ja vaimo Malin kirjataan Penttilän taloon viimeisen kerran vuoden 1692 henkikirjassa (tuolloin talon manttaalilukuna on syystä taikka toisesta vain kuudennesmanttaali, mutta talo on "oikealla paikalla"). Edellisen vuoden maakirjaan päivitettiin isäntien nimiä, ja tuolloin Penttilä talo kirjataan maakirjaan jo Lauri Klemetinpoika Penttilän nimellä. Vuosien 1695 henkikirjassa taloon kirjataan Lauri Klemetinpoika ja vaimo Brita; ja vuosien 1696-1697 henkikirjoissa taloon kirjataan Lauri Penttilä ja vaimo Brita. Penttilän talo jää autioksi vuonna 1697 ja vuonna 1698 sen ylösottaa Heikki Puitti.
Penttilän talon Lauri Klemetinpoika ja Brita vaimo saattaisivat ehkä olla kellolainen Lauri Klemetinpoika Possakka ja kellolainen piika Brita Yrjöntytär, jotka vihittiin 14.12.1690 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7318779). Mikäli näin olisi, niin Brita Yrjöntytär saattaisi olla samainen henkilö kuin kellolainen piika Brita Yrjöntytär, joka vuoden 1690 kesäkäräjillä penäsi äitinsä perintötaloa, kolmannesmanttaalin Penttilää, Matti Yrjönpojalta (KO a:10:37, oikeanpuoleisen sivun toinen juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3689890)). Seuraavan vuoden talvikäräjillä kellolainen Brita Yrjöntytär esittää 26.07.1690 tehdyn jakokirjan (KO a:11:121; oikeanpuoleisen sivun toinen juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3690333)). Britalla mainitaan olevan Penttilän talon perintöoikeus. Tästä tulee vaikutelma, että Brita Yrjöntytär ja Matti Yrjönpoika eivät ole sisaruksia.
Vuoden 1691 kesäkäräjillä viitataan 26.07.1690 tehtyyn jakokirjaan (päivämäärä on sama kuin siinä jakokirjassa, johon Brita Yrjöntytär viittasi edellisillä tavikäräjillä). Jutussa mainitaan Matti Yrjönpoika Suo ja tämän äitipuoli Anna Matintytär; samoin mainitaan Klemet Niilonpoika Penttilä (KO a:11:51, oikeanpuoleisen sivun keskimmäinen juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3690512)). Nimet ja jakokirjan päiväys saavat aikaan kiusauksen ajatella, että kyseessä olisivat aiemmin Penttilän talossa asunut Matti Yrjönpoika sekä Yrjö Erkinpoika Penttilän leskivaimo Anna Matintytär. Mikäli näin olisi, niin mistä Matti Yrjönpojalle tulee lisänimi Suo? Olisiko Matti tuolloin vähän aikaa syystä taikka toisesta asunut Suokkosen talossa? Vai olisiko Matti Yrjönpojan isä ollut Penttilän talon aiempi isäntä Yrjö Erkinpoika ja olisiko Yrjö Erkinpoika ollut alkujaan Suokkosen talon poikia?
Mahdollisesti Penttilän talon siirtyminen Brita Yrjöntyttärelle vaikutti siihen, että Matti Yrjönpoika Penttilä pyysi vuoden 1691 talvikäräjillä ylösottaa 1/12 manttaalista kolme vuotta aiemmin menehtyneen Tuomas Grekilän 1/16 manttaalin torpan. Mielenkiintoista sinänsä, että Matti oli valmis ottamaan Grekilän torpan suuremmasta manttaaliluvusta kuin se aiemmin oli ollut; yleensä manttaalilukua yritettiin madaltaa taloa ylösotettaessa. Talo vaikuttaa olevan veroluetteloissa kirjattuna toisinaan 1/16 manttaalin talona ja toisinaan 1/12 manttaalin talona. Sittemmin talon manttaaliluvuksi vakiintuu 1/16 manttaalia. Mikäli Tuomas Grekilän vaimo Anna Matintytär oli Yrjö Erkinpoika Penttilän leskivaimo, ja mikäli Matti Yrjönpoika Penttilän isä oli Yrjö Erkinpoika Penttilä, olisi Matti ylösottamassa torppaa, jota hänen äitipuolensa oli hieman aiemmin emännöinyt. Myönnettäköön, että aika monta jossia tähän tuli.
Olisiko voinut ollut niin, että Yrjö Erkinpoika Penttilä ei olisi ollut Penttilän talon poikia? Olisiko hän siinä tapauksessa tullut Penttilän taloon vävyksi ja/tai syytinkimieheksi? Mikäli olisi ollut näin, niin voisiko vuoden 1665 kesäkäräjillä mainittu Yrjö Erkinpoika olla Yrjö Erkinpoika Penttilä? Tuolloin hopmanni Figrell, nimismies sekä Simo Pekanpoika nimettiin jakamaan perintö Yrjö Erkinpojan ja tämän kälyjen kesken (KO a:11:696; oikeanpuoleisen sivun toinen juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3712619)). Yrjölle ei mainita lisänimeä eikä kylää, joten arvailujen puolelle tämä mene. Simo Pekanpoika sopisi olemaan kellolainen Simo Pekanpoika Koirala, joka usein nimettiin hoitamaan kellolaisten asioita ja joka muutamilla käräjillä toimi myös lautamiehenä. Vähän arvuutteluksi ovat itselläni jääneet Penttilän talon avioliitot.
Ja oliko Tuomaan torppa kenties Grekilän (n:o 48) eli Toivarin mailla tai läheisyydessä?
Mielestäni Tuomaan torppa sopisi olemaan Toivarin talo. Tuomas Grekilän torppa/talo vaikuttaa olleen ensin muutaman kerran kirjattuna Tuomas Grekilän nimellä, sitten talo kirjattiin Matti Grekilän nimellä. Vuoden 1697 henkikirjassa taloon kirjataan vielä Matti Grekilä ja vaimo Malin, mutta heistä ei enää makseta henkirahaa; heidän mainitaan lähteneen talosta. Sitten talo kirjataan autiona Matti Grekilän nimellä; useissa veroluetteloissa talon mainitaan autioituneen vuonna 1696. Kun talot vuoden 1728 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12920058) henkikirjassa saavat numeronsa, jäävät talonumerot sivuntaitteen peittoon sivulla, jossa 1/16 manttaalin Grekilän talo on. Mutta seuraavan (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12900873) vuoden henkikirjassa näkyy 1/16 manttaalin Grekilän talolle numero 48. Vuoden 1729 maakirjassa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13304631) Grekilän 1/16 manttaalin talon numeroksi mainitaan 48 ja talon mainitaan autioituneen vuonna 1696. Nämä talot (1-48) vaikuttavat pysyvän samoilla talonumeroilla 1900-luvulle saakka. (Joidenkin Iin pitäjän kylien osalla tehdään talonumeroihin vielä 1730-luvulla pieniä muutoksia, kun taloja lohkotaan erillisiksi maakirjataloiksi. Kellon kylässä ei mielestäni tällaisia talojen lohkomisia tuolloin tapahdu ja talot jatkavat samoilla talonumeroilla.) Vuoden 1905 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22918536) maakirjassa talon numero 48 nimeksi mainitaan Toivari; lisäksi mainitaan, että talon nimenä vuoden 1845 maakirjassa oli Grekilä. Talon vanhaksi manttaaliluvuksi mainitaan 1/16 manttaalia, ja lisäksi kerrotaan, että vuoden 1777 verollepanon yhteydessä tilan manttaalilukua oli korotettu 1/16 manttaalilla.
Vuoden 1708 kesäkäräjillä Mikko Tuomaanpoika Rajala pyysi saada ylösottaa Kellossa sijaitsevan Matti Grekilän 1/16 manttaalin autiotalon (KO a:29:769; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24574201)). Tätä aietta vastaan protestoi Hannu Grekilä ("gl: mannen Hans Kräkilä"). Mikäli oikein ymmärsin (en ehkä ymmärtänyt), niin Hannu kertoi, että 1/16 manttaalin Grekilän talo oli aiemmin irtautettu hänen isännöimästään puolenmanttaalin perintötalosta. Käräjillä kuitenkin todettiin, että 1/16 manttaalin Grekilän talo oli kirjattu maakirjaan erillisenä talona. Mikon innostus ylösottaa 1/16 manttaalin Grekilä taisi kuitenkin laantua, koska talo vaikuttaa tämänkin jälkeen olevana autiona.
Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari
Muutamia huomioita Pohjois – Iin Huoviloista.
Olen liittänyt oheen taulukon toisen Huovilan talon henkirahoista vuosilta 1641-1674. Määräysten mukaan henkirahaa perittiin vuoteen 1651 saakka kaikilta 12 vuotta täyttäneiltä. Vuosina 1652 - 1654 henkirahasta vapautettiin alle 15 vuotiaat ja 63 vuotta täyttäneet. Vuodesta 1655 lähtien henkirahan maksajiksi joutuivat edellisten lisäksi myös yli 62-vuotiaat talonisännät. Näin sukupovenvaihdoksessa syytinkiin jäänyt vanhaisäntä säästyi verolta.
Huomiota herättää heti vaimon henkirahan puuttuminen monelta vuodelta. Ehkä Jaakolla oli elämänsä aikana useampi avioliitto?
Oletan, että Jaakko Ollinpoika ison talon isäntänä ja lautamiehenä ei huijannut voutia ruokakuntansa henkirahan maksussa. Taulukon perusteella yksi mahdollisuus on, että hän ja hänen vaimonsa ovat joskus 1653-1654 täyttäneet 63 vuotta, koska ovat kaiketi vielä v. 1652 maksaneet henkirahan. Seuraavana vuonna heidän ruutunsa ovat tyhjät, mutta v. 1654 heidät on merkattu vanhoiksi, mutta kuitenkin isäntäpariksi. Näinollen Jaakko olisi syntynyt ehkä ennen vuotta 1690, mikä suurinpiirtein natsaa ruodutusluetteloista 1627 ja 1630 saatuihin arvioihin. Jaakon kuolemasta on haudattujen luettelossa merkintä, joka ei kerro muuta kuin hautaamisvuoden 1667 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9e07v7?fi+0110+haudatut+2) ja sen, että hänen vaimostaan tuli leski.
Testamentin mukaan Jaakolla oli viisi lasta: Jaakko, Juhani, Antti, Simo, Hannu ja Kaarina. Jaakon ja Juhanin syntymäajat voi arvioida heidän hautaamispäiviensä perusteella noin vuosiksi 1620 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9dvx25?fi+0110+haudatut+686) ja 1622 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9dvx25?fi+0110+haudatut+473).
Taulukostani on hyvin vaikea päätellä mitään, koska nimiä ei ole mainittu kuin vasta vuonna 1674.
Antin kuolinaika ei ole tiedossani, joten en uskalla arvailla kuka vanhimmista pojista otti isännyyden viimeistään vuonna 1657. Isännättömyys vuosina 1658 - ???? voisi merkitä esimerkiksi sitä, että Antti oli kuollut ja Jaakko oli sotilaana, onhan Jaakko Jaakonpoikaa kuolintiedoissa kutsuttu majuriksi. Tuona aikana henkirahaa maksaneet saattoivat olla poika Juhani ja hänen vaimonsa. Jaakko Ollinpoika toimi jatkuvasti lautamiehenä ja todennäköisesti asui talossa, mutta hänen ei tarvinnut maksaa henkirahaa, kun ei ollut isäntä.
Jaakko Ollinpojan testamentissa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3711741) lukee: “...Karin 50 dl Anders Jacobssons älldsta son, huilken igenom döden afgången ähr, hafwe till förenda wthbekommit koo 1st: fåår 2 st: werpor 3 st...”. Tulkitsenko oikein, että lause “.huilken...” viittaa Anttiin ja lause “,hafwe ...” poikaan? Siis kuolleen Antin vanhin poika oli etukäteen saanut luettelon mukaiset hyödykkeet. (Oikeus kuitenkin totesi, etteivät lehmä, lampaat, kanat ym. parsellit olleet riittäviä verrattuna Hannun ja Simon saamaan 100 taalariin ja Kaarinan viisikymppiseen, minkä vääryyden Jaakko Ollinpoika lupasi korjata). Tämän tulkinnan mukaan Antti ei välttämättä ollut Jaakon vanhin lapsi.
Kuten tällä foorumilla on jo aiemmin todistettu Hannu Jaakonpoika Grekilä oli pohjois-iiläisen Jaakko Ollinpojan poika, joka ensin muutti Kellonkylään Esko Kiutun vävyksi ja joka sittemmin osti Grekilän tilan. Hän oli selvästi nuorempaa ikäluokkaa, kuin veljensä (tai velipuolensa?) Jaakko ja Juhani. Vävyä Eskolle ei ole vielä merkitty vuoden 1652 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22183881) Kellon henkikirjaan, mutta seuraavana (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22184175) vuonna jo on. Tietoa tukee vuoden 1663 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3711659) talvikäräjien juttu, josta käy ilmi, että Hannu on ollut Kiutun talossa yhdentoista vuoden ajan. Oheinen henkirahalistani antaa aiheen olettaa, että hän on lähtenyt kotoaan jo ennen vuotta 1653, ehkä rengiksi.
Hannu on seurakunnan tietojen mukaan haudattu 1.5.1715 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9djb83?fi+0065+haudatut+412) 69 vuotiaana. Jos tähän tietoon uskoo, niin hän olisi syntynyt 1640-luvun puolivälissä. Näin ollen Hannu olisi ollut vävyksi tullessaan aivan liian nuori. Hänen täytyi olla vuonna 1653 vähintään 15 vuotias, koska alle 15 vuotiaat olivat vapaita henkirahasta. Tämän tiedon perusteella Hannu olisi syntynyt viimeistään vuonna 1638. Eskon tyttäreltä ei ole vielä v. 1651 peritty henkirahaa, mutta seuraavana vuonna on (Hän on ollut ehkä piikomassa, koska muutenhan hänen maksunsa vanhan säännön mukaan olisi pitänyt näkyä Kiutun talon kohdalla vuonna 1651.).
Hannu Jaakonpojalle ja Kirsti Eskontytölle syntyi tytär Kaarina, josta ei ole vielä merkintää vuoden 1671 henkikirjassa, mutta vuonna 1674 (https://oirula.kuvat.fi/kuvat/Lähteitä/Alkuperäisiä/Verokirjoja/Ii/1674/1674_019_Henki.jpg) hänestä maksettiin henkiraha. Välivuosien 1672-1673 henkikirjoja ei ole säilynyt, mutta voidaan arvioida, että Kaarina olisi syntynyt aikaisintaan vuonna 1657.
Voi olla, että avioliiton toimeenpanoa hiukan viivytettiin, koska vävy ja tytär olivat niin nuoria. Tähän viittaa vuoden 1666 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3712967) kesäkäräjien lautamiesten päätös. Se velvoitti Hannun, joka laillisesti asui appensa talossa, maksamaan langolleen Tuomas Jaakonpojalle häistään aiheutuneet kustannukset, eli 8 kuparitaalaria (“...,betalar till sin swåger Tomas Jacobsson den bekåstnadh som han uti dess bröllop giordh hafwer 8 d.r k: m:t”).
Tapio Rekilä
Jouni Kaleva
06.09.18, 19:51
Jaakko Ollinpojan testamentissa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3711741) lukee: “...Karin 50 dl Anders Jacobssons älldsta son, huilken igenom döden afgången ähr, hafwe till förenda wthbekommit koo 1st: fåår 2 st: werpor 3 st...”. Tulkitsenko oikein, että lause “.huilken...” viittaa Anttiin ja lause “,hafwe ...” poikaan? Siis kuolleen Antin vanhin poika oli etukäteen saanut luettelon mukaiset hyödykkeet. (Oikeus kuitenkin totesi, etteivät lehmä, lampaat, kanat ym. parsellit olleet riittäviä verrattuna Hannun ja Simon saamaan 100 taalariin ja Kaarinan viisikymppiseen, minkä vääryyden Jaakko Ollinpoika lupasi korjata). Tämän tulkinnan mukaan Antti ei välttämättä ollut Jaakon vanhin lapsi.
Tapio Rekilä
Tämä on taas sarjassa vaikeasti tulkittava, jos ihan viimeisen kieliopillisen muodon päälle katsotaan.
Jos puhuttaisiin Anders Jakobssonin kuolleesta pojasta, niin silloin tämä spekulatiivinen Jaakko Ollinpojan pojanpoika olisi (yhteensä muiden Jaakon lapsien mukana) jo saanut pesästä mainittuja hyödykkeitä. Tällöin pitäisi ehkä olettaa, että Antti Jaakonpojan leski olisi talossa poikansa huoltajana ja omaisuuden haltijana .. eihän tuo teoriassa mahdotonta ole, mutta eikö kuuluisi näkyä henkikirjassa sarakkeessa "pojan vaimo"
Pitäisin todennäköisempänä, että puhutaan ainoastaan kuolleesta Antti Jaakonpojasta. Kieliopillisesti silloin lause on viallinen. Jos olisi "Anders Jacobsson, älldsta son, huilken igenom döden afgången ähr,.." taikka Anders, Jacob Ollsons äldsta son..." niin sitten olisi täsmälleen oikein.
Tuleeko missään esiin tällaista spekulatiivista nuorta NN Antinpoikaa myöhemmin?
Jouni Kaleva
06.09.18, 20:01
voisi merkitä esimerkiksi sitä, että Antti oli kuollut ja Jaakko oli sotilaana, onhan Jaakko Jaakonpoikaa kuolintiedoissa kutsuttu majuriksi.
Tapio Rekilä
Jaakon kuolinmerkintä: Bonden Jacob Jacobsson Huovila major ifrån NårIiå"
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ii/kuolleet_1679-1701_ik255/35.htm
Major ei tässä viittaa sotilasarvoon vaan siihen, että kyseessä isompi Huovilan taloista "iso-Huovila".
tellervoranta
06.09.18, 21:18
Hei
Oliko esi-isäni Heikki Kontion vaimo Carin Jaakontr Huovila ko Huovilan Kaarinatytär? Ikää ei näille ole. Seuraavan sukupolven paremminkin. Eli
Heikki Heikinpka Kontio, lautamies, pso 1.12.1680 Walborg Erkintr Kanniainen ha.20.3.1737 Haukipudas, ikä 90v. Siis tämä Walborg/Vappu s.n.1647.
s.peltonen
06.09.18, 22:23
Tervehdys Jouni ja Tapio,
Oikein Paljon Kiitoksia tiedoista!
Huomiota herättää heti vaimon henkirahan puuttuminen monelta vuodelta.
Sellainen vaikutelma on henkikirjoja selaillessa tullut, että talojen kaikista asukkaista ei aina maksettu henkirahaa. Syyt siihen eivät oikein käy selville, esim. oliko perheessä sairautta yms.
Ehkä Jaakolla oli elämänsä aikana useampi avioliitto?
Mikäli Jaakolla oli avioliitto ennen vaimoaan Valpuri Simontytärtä, niin siitä en ole onnistunut löytämään tietoja. Mikäli aiempia liittoja oli, niin Jaakko on tuolloin ollut ilmeisesti aika nuori. Valpuri Simontytär mainitaan ainakin kaksilla käräjillä Jaakko Ollinpojan leskivaimoksi ja Jaakko Jaakonpojan (s.n.1620) äidiksi. Valpuri saattaisi olla Pirttitörmän Päkkilän talon tyttäriä. Tästä on hieman tarkemmin ketjussa "Lukkarin vaimo Karjalankylän Leskelästä? (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=36186)".
Pitäisin todennäköisempänä, että puhutaan ainoastaan kuolleesta Antti Jaakonpojasta.
Kallistuisin Jounin kanssa samalle kannalle.
Vuoden 1637 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13576911) ruodutusluettelossa on kirjattuna puolenmanttaalin taloon Antti Jaakonpoika (ikä on hieman tuhruinen, mutta saattaisi olla 24). Tämä sopisi olemaan Jaakko Ollinpojan isännöimän Huovilan talon kirjaus (talon paikka olisi "sopiva", eli toisen Käyrän talon ja toisen Huovilan talon välissä; muita Jaakko Olinpoika Huovilan talon sopivia kirjauksia ei kyseisessä luettelossa tuntuisi olevan). Mikäli mainittu Antti Jaakonpoika on Jaakko Ollinpoika Huovilan poika, niin Antti poika olisi syntynyt 1610-luvulla.
Vuoden 1678 kesäkäräjillä oululainen Karin Antintytär penäsi Jaakko Jaakonpoika Huovilalta perintöä (KO a:19:153; vasemmanpuoleisen sivun keskimmäinen juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3723975)). Alkuun mietin, että onko jutussa mainittu edesmennyt isä Karinin isä vaiko Karinin äidin isä. Uskoisin kyseessä kuitenkin olevan Karinin isän, koska jutussa mainitaan Karinin äidin appiukoksi Jaakko Ollinpoika. Jutussa mainitaan Karinin sisarukset, mutta heitä ei mainita nimeltä.
Vuoden 1650 kesäkäräjillä mainitaan Brita Simontytär ja appiukko Jaakko Ollinpoika (KO a:7:60; oikeanpuoleisen sivun toinen juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3706825)). Tästä jutusta en löytänyt Britan puolison nimeä. En saanut ihan selvää siitäkään, asuiko Brita Kellon vaiko Kälkäjän kylässä ("i Källåby" vaiko "i Kälkäby").
Jaakon kuolinmerkintä: Bonden Jacob Jacobsson Huovila major ifrån NårIiå"
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ii/kuolleet_1679-1701_ik255/35.htm
Tämä saattaisi tarkoittaa sitäkin, että kyseessä on Jaakko Jaakonpoika Huovila vanhempi (poika Jaakko Jaakonpoika Huovila nuorempi oli tuolloin edelleen elossa).
Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari
s.peltonen
06.09.18, 22:25
Tervehdys Tellervo,
Oliko esi-isäni Heikki Kontion vaimo Carin Jaakontr Huovila ko Huovilan Kaarinatytär?
Kyllä oli :)
Linkkejä käräjäjuttuihin, joista tämä käy ilmi löytyy mm. viestiketun "Vs: Onkohan Heikintyttäret sisaruksia? (http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=263404&postcount=8)" viestistä 8.
Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari
Hei!
Erittäin paljon kiitoksia Jounille ja Sarille oikaisuista ja täydennyksistä!
Jos Antti sai parsellit niin ehkä hän on poistunut Huovilasta ja perustanut oman talouden. En ole onnistunut löytämään sitä.
Tapio
Hei!
Muissa viestiketjuissa on jo tuotu esille muutamia Hannun ja appiukko Eskon oikeusjuttuja, joihin palaan tässä yhteydessä. Ehkä juttuja on enemmänkin, mutta jo näiden perusteella voi päätellä miten Hannun ja Eskon välit muuttuivat vuosien saatossa.
Kuten edellä on mainittu, Hannu oli vuoden 1663 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3711659) talvikäräjäpöytäkirjan mukaan majaillut appensa talossa 11 vuotta. Teksti kertoo kauniin sanoin Hannun toiminnasta talon hyväksi, minkä johdosta “hafwer swärfadren skiämht och gifwidt mågen Hans 2 delar af de fasta samt alla andre lösöör som uti bohagedt kunna finnas; efther hans dödh at bekomma, såssom och vthan någons intrång besittia hemmanedt...” Esko siis lupasi, että hänen kuolemansa jälkeen Hannu saa 2 osuutta kiinteästä omaisuudesta ja irtaimistosta sekä oikeuden asuttaa Kiuttua kenenkään sitä estämättä. Yhden kolmasosan Esko lupasi tyttärelleen Annalle. Oikeus siunasi Eskon ja Hannun välisen sopimuksen, koska kukaan perillisistä ei pannut vastaan.
Sitten apen ja vävyn välit kiristyivät. Vuoden 1668 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3713397) kesäkäräjillä muistutettiin uudelleen, kuinka Hannu Jaakonpoika on 11 vuoden ajan uskollisesti (“medh all flijt och idkesamhet”) edesauttanut talon menestystä. Mutta nyt Esko väitti, että vävy oli ollut petollinen ja vastahakoinen (“emoth hemmanet otrogen och emodt honom genstörtigh”) Oikeus, pohdiskeltuaan valitusta, totesi että “...Eskill Jacobssons klagan af intet wärda bestå, vtan mehra af bitterheet...”.
Sukset olivat pahasti ristissä, sillä oikeus oli aiemmin määrännyt neljä oikeamielistä miestä jakamaan osapuolille sen mitä heille kuului. Nyt kuitenkin Esko vaati Hannulta hevosta ja nuottaa. Lautamies Simo Simonpojan mukaan nuotta oli jo suoritetussa jaossa mukana. Hevosesta hän sanoi, että “... hästen af hans fadher framleden Jacob Olsson kiöpt wara, och den honom skiämht, sedan swähr fadren trädde i frå honom, och begijnte hålla särdeles mathlagh;...” (Miten tämä lause tulkitaan? Oliko hevonen ostettu Jaakko Ollinpojalta vai oliko Jaakko ostanut hevosen pojalleen?)
Oikeus totesi, että jako voidaan panna uusiksi, mutta silloin molempien osapuolten on tehtävä valallinen selvitys viljasta lähtien. Esko ei ollut pystynyt tuomaan käräjille näyttöä Hannun petollisuudesta ja siksi oikeus päätti, että “... hans kiöromål och i detta fallet vpphäfwit och för owichtigdt ehrkiändt...”.
Kuuden ja puolen vuoden kuluttua, vuoden 1674 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3716016) kesäkäräjillä (juttu n:o 244), puitiin vielä auvoisaa 11 vuoden aikaa. Tuona aikana suorittamastaan työstä Hannu sai Eskolta härän, vakan herneitä ja 5 taalaria rahaa. Päätös syntyi pitkän tinkimisen jälkeen (“Efter långt prut och dassingande”) ja käsitin niin, että Hannu olisi vaatinut työstään 100 kuparitaalaria. Oikeus toivoi, että päätöksen myötä riidat poistuisivat osapuolten väliltä.
Oikeuden toive ehkä toteutui, sillä vuoden 1678 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3723773) talvikäräjillä appi ja vävy esiintyvät yhtenä miehenä: “Eskill Jacobsson i Källo medh sin mågh Hans Jacobsson företrädde, beswärandes sig öfwer Henrich Ohlsson Manninen ibid: ...” He valittavat siitä, että Manninen ei ollut maksanut 300 kuparitaalaria Eskolle 2/3 manttaalin Kiutun ostosta. Sopimus oli tehty vuonna 1673 ja sen mukaan Heikin olisi pitänyt maksaa ostoksensa kolmessa erässä vuoteen 1675 mennessä. Hän oli kuitenkin maksanut vain 119 kuparitaalaria. Tästä syystä Esko Ja Hannu vaativat talokaupan mitätöimistä (“...hemma kiöp nu schippia och till intet giöra.”)
Syynä laiminlyöntiinsä Manninen mainitsi köyhyytensä ja vaikeat ajat sekä sen, että hänellä oli sotilas elätettävänään. Sitä paitsi hän paljasti, että Esko oli myynyt hänelle tilan, josta puolet kuului kruunulle. Eskon omistus oli 1/3 manttaalia ja toisen puolisko oli kruunun maata, jonka hän oli ottanut autiosta viljelyyn.
Esko oli valmis maksamaan Manniselle takaisin 104 taalaria. Sotilaan Heikki saisi pitää itsellään, mutta Esko halusi häneltä 5 häkkiä heinää, 10 sylen nuotan ja käsimyllyn kiviparin. Manninen vastusti ja väitti, että em. partikkeleista oli sovittu jo aiemmin.
Oikeus jaotteli päätöksensä neljään osaan. Koska Manninen ei ollut maksanut vaadittua kauppasummaa, hänellä ei ollut Kiutun taloon omistusoikeutta. Toiseksi, kaupan yhteydessä Manninen oli kuninkaallisen plakaatin vastaisesti antanut Eskolle elinikäisen oikeuden osaan pelloista ja niityistä. Kolmanneksi todettiin, ettei Eskolla ollut tilansa toiseen puoliskoon sukuoikeutta eikä näin ollen olisi saanut sitä kaupata tai luovuttaa toiselle (“... och dij hadhe ingen macht dhen försellia, eller andrem oplåtha;”). Neljänneksi, kauppaa ei oltu laillisesti vahvistettu ja näinollen oikeus ei voinut sitä lain ja kuninkaallisen plakaatin vastaisena hyväksyä.
Esko Jaakonpoika velvoitettiin palauttamaan Heikki Ollinpojalle tältä saamansa rahat. Mannisen piti hyvittää sotilaalleen viisikymmentä hopeataalaria. Mitä tuli heiniin yms., oikeus alisti ne sovitteluun.
Molemmat osapuolet valittivat tuomiosta: “Här emoth appellerade beggia parter lagl.n”
(Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun Heikki Manninella oli maksuvaikeuksia. Vuoden 1666 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3712970) kesäkäräjiltä löytyy juttu, josta käy ilmi, että Heikki ei ollut pystynyt maksamaan 90 taalaria ostamansa talon entiselle omistajalle Yrjö Matinpojalle ja oli joutunut luopumaan talosta. Vuoden 1667 henkikirjan mukaan Yrjö Matinpoika Jämsän talossa asui vielä Heikki Manninen vaimoineen, mutta talo säilyi Yrjön hallussa, kunnes vuoden 1673 maakirja ilmoittaa, että talo oli siirtymässä Erkki Erkinpoika Pönnän haltuun. Siitä lähtien sitä alettiin hiljalleen kutsua Pönnäksi tai Pönnöksi. Sarkkisen kanssa Pönnä muodosti 1700-luvun alussa 1/3 + 1/3 manttaalin kruununtilan, joka nimettiin Sarkkiseksi. Onhan Pönnän talosta sentään vielä muistona Kalimenjoen viertä kulkeva Pönnäntie.)
Miten kävi Esko Jaakonpojan Kiuttulan? Vuoden 1677 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12648878) luettelossa talo nimeltä Heikki Ollinpoika Kiuttu on saanut 1/4 manttaalin verovähennyksen, koska on “blifwit nu fattigh genom misswäxt, och såldaten...” Kato, suuret verot, velat ja vain 4 lehmää. Pari vuotta myöhemmin (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13539456) taloa kutsuttiin nimellä Esko Jaakonpoika Kiuttu eli Heikki Ollinpoika, ja isännät ilmoitettiin poissaoleviksi. Talossa asustelevalla Vapulla oli velkaa henkirahasta 24 äyriä ja rästejä kertyi talolle leipäviljasta, voista, liha/kalasta ja humala/talista. Talon porvari oli Henrich Forbus.
Vuoden 1682 maakirjassa Kiuttu on jaettu 1/3 manttaalin kruununtila Eskel Kiutuksi ( kuoli v. 1687 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9et4k2?fi+0065+haudatut+187)) ja 1/3 manttaalin perintötila Heikki Kiutuksi. Siis kauppaa ei oltukaan mitätöity perintöosuuden suhteen. Samana (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3685243) vuonna Hannu yritti saada Kiuttulan omakseen huonolla menestyksellä. Pöytäkirjasta käy ilmi, että Heikki Ollinpoika oli ostanut talon laillisesti omakseen, mutta rästissä oli edelleen 26 kuparitaalaria, jonka summan leski Anna velvoitettiin maksamaan Hannulle.
Vuoden 1684 (https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0055061_00519#?cv=518&z=1415.6446,2582.1317,3896.6667,3159.162&c=&m=&s=&xywh=-1340,-1,9268,5383) ruodutusluettelon mukaan (ruotu 10, ensimmäinen talo) 2/3 manttaalin talossa asusti edelleen Heikki Kiutun leski. Seuraavan vuoden maakirjaan talon leski on merkattu kokonaisen 2/3 perintötilan emännäksi, mikä virhe on vuoden 1687 maakirjassa korjattu. Ilmeisesti Heikin ja Annan poika otti isännyyden, koska vuoden 1691 maakirjassa talon paikalla lukee Pekka Heikinpoika Kiuttu. Samana vuonna hän kuoli (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9et9h7?fi+0065+haudatut+369) ja henkikirjaan (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10956014) on merkattu hänen leskensä Marketta. Sitten Pekan veli Antti Heikinpoika Manninen vaimoineen astui remmiin. Tila säilyi 1/3 + 1/3 manttaaliin verotuksella läpi vaikeiden vuosien vuoteen 1712 saakka Antin isännyydessä. Vuoden 1713 henkikirjaan on kirjattu Pekka Kiuttu (Pekka kuoli v. 1761 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9et9h7?fi+0065+haudatut+1740) yli 70 vuotiaana, ja on todennäköistä, että hän oli Antin veljen Pekka Heikinpojan poika, joka olisi näinollen syntynyt isänsä kuolinvuotena). Isonvihan jälkeen talon numeroksi tuli 12 ja isojaon kartassa kaksi Kiutun taloa on piirretty Kalimenjoen eteläpuolelle lähelle sitä paikkaa, jossa nykyään Takkurannantie ylittää joen. 1700-luvun lopulla kruununosuus lunastettiin ja liitettiin talon perintöosuuteen ja 1800-luvun puolivälissä talon nimi muutettiin Manniseksi.
Tapio Rekilä
Kiitoksia selvityksestä. Tämä antoi lisää tietoa Kellon kylän ensimmäisestä Mannisesta, Heikki Olavinpojasta Sarilta jo aiemmin saadun tiedon lisäksi.
Terveisin Pentti
Hei!
Oikeuden toive ehkä toteutui, sillä vuoden 1678 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3723773) talvikäräjillä appi ja vävy esiintyvät yhtenä miehenä: “Eskill Jacobsson i Källo medh sin mågh Hans Jacobsson företrädde, beswärandes sig öfwer Henrich Ohlsson Manninen ibid: ...” He valittavat siitä, että Manninen ei ollut maksanut 300 kuparitaalaria Eskolle 2/3 manttaalin Kiutun ostosta. Sopimus oli tehty vuonna 1673 ja sen mukaan Heikin olisi pitänyt maksaa ostoksensa kolmessa erässä vuoteen 1675 mennessä. Hän oli kuitenkin maksanut vain 119 kuparitaalaria. Tästä syystä Esko Ja Hannu vaativat talokaupan mitätöimistä (“...hemma kiöp nu schippia och till intet giöra.”)
Syynä laiminlyöntiinsä Manninen mainitsi köyhyytensä ja vaikeat ajat sekä sen, että hänellä oli sotilas elätettävänään. Sitä paitsi hän paljasti, että Esko oli myynyt hänelle tilan, josta puolet kuului kruunulle. Eskon omistus oli 1/3 manttaalia ja toisen puolisko oli kruunun maata, jonka hän oli ottanut autiosta viljelyyn.
Esko oli valmis maksamaan Manniselle takaisin 104 taalaria. Sotilaan Heikki saisi pitää itsellään, mutta Esko halusi häneltä 5 häkkiä heinää, 10 sylen nuotan ja käsimyllyn kiviparin. Manninen vastusti ja väitti, että em. partikkeleista oli sovittu jo aiemmin.
Oikeus jaotteli päätöksensä neljään osaan. Koska Manninen ei ollut maksanut vaadittua kauppasummaa, hänellä ei ollut Kiutun taloon omistusoikeutta. Toiseksi, kaupan yhteydessä Manninen oli kuninkaallisen plakaatin vastaisesti antanut Eskolle elinikäisen oikeuden osaan pelloista ja niityistä. Kolmanneksi todettiin, ettei Eskolla ollut tilansa toiseen puoliskoon sukuoikeutta eikä näin ollen olisi saanut sitä kaupata tai luovuttaa toiselle (“... och dij hadhe ingen macht dhen försellia, eller andrem oplåtha;”). Neljänneksi, kauppaa ei oltu laillisesti vahvistettu ja näinollen oikeus ei voinut sitä lain ja kuninkaallisen plakaatin vastaisena hyväksyä.
Esko Jaakonpoika velvoitettiin palauttamaan Heikki Ollinpojalle tältä saamansa rahat. Mannisen piti hyvittää sotilaalleen viisikymmentä hopeataalaria. Mitä tuli heiniin yms., oikeus alisti ne sovitteluun.
Molemmat osapuolet valittivat tuomiosta: “Här emoth appellerade beggia parter lagl.n”
(Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun Heikki Manninella oli maksuvaikeuksia. Vuoden 1666 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3712970) kesäkäräjiltä löytyy juttu, josta käy ilmi, että Heikki ei ollut pystynyt maksamaan 90 taalaria ostamansa talon entiselle omistajalle Yrjö Matinpojalle ja oli joutunut luopumaan talosta. Vuoden 1667 henkikirjan mukaan Yrjö Matinpoika Jämsän talossa asui vielä Heikki Manninen vaimoineen, mutta talo säilyi Yrjön hallussa, kunnes vuoden 1673 maakirja ilmoittaa, että talo oli siirtymässä Erkki Erkinpoika Pönnän haltuun. Siitä lähtien sitä alettiin hiljalleen kutsua Pönnäksi tai Pönnöksi. Sarkkisen kanssa Pönnä muodosti 1700-luvun alussa 1/3 + 1/3 manttaalin kruununtilan, joka nimettiin Sarkkiseksi. Onhan Pönnän talosta sentään vielä muistona Kalimenjoen viertä kulkeva Pönnäntie.)
Miten kävi Esko Jaakonpojan Kiuttulan? Vuoden 1677 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12648878) luettelossa talo nimeltä Heikki Ollinpoika Kiuttu on saanut 1/4 manttaalin verovähennyksen, koska on “blifwit nu fattigh genom misswäxt, och såldaten...” Kato, suuret verot, velat ja vain 4 lehmää. Pari vuotta myöhemmin (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13539456) taloa kutsuttiin nimellä Esko Jaakonpoika Kiuttu eli Heikki Ollinpoika, ja isännät ilmoitettiin poissaoleviksi. Talossa asustelevalla Vapulla oli velkaa henkirahasta 24 äyriä ja rästejä kertyi talolle leipäviljasta, voista, liha/kalasta ja humala/talista. Talon porvari oli Henrich Forbus.
Vuoden 1682 maakirjassa Kiuttu on jaettu 1/3 manttaalin kruununtila Eskel Kiutuksi ( kuoli v. 1687 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9et4k2?fi+0065+haudatut+187)) ja 1/3 manttaalin perintötila Heikki Kiutuksi. Siis kauppaa ei oltukaan mitätöity perintöosuuden suhteen. Samana (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3685243) vuonna Hannu yritti saada Kiuttulan omakseen huonolla menestyksellä. Pöytäkirjasta käy ilmi, että Heikki Ollinpoika oli ostanut talon laillisesti omakseen, mutta rästissä oli edelleen 26 kuparitaalaria, jonka summan leski Anna velvoitettiin maksamaan Hannulle.
Vuoden 1684 (https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0055061_00519#?cv=518&z=1415.6446,2582.1317,3896.6667,3159.162&c=&m=&s=&xywh=-1340,-1,9268,5383) ruodutusluettelon mukaan (ruotu 10, ensimmäinen talo) 2/3 manttaalin talossa asusti edelleen Heikki Kiutun leski. Seuraavan vuoden maakirjaan talon leski on merkattu kokonaisen 2/3 perintötilan emännäksi, mikä virhe on vuoden 1687 maakirjassa korjattu. Ilmeisesti Heikin ja Annan poika otti isännyyden, koska vuoden 1691 maakirjassa talon paikalla lukee Pekka Heikinpoika Kiuttu. Samana vuonna hän kuoli (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9et9h7?fi+0065+haudatut+369) ja henkikirjaan (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10956014) on merkattu hänen leskensä Marketta. Sitten Pekan veli Antti Heikinpoika Manninen vaimoineen astui remmiin. Tila säilyi 1/3 + 1/3 manttaaliin verotuksella läpi vaikeiden vuosien vuoteen 1712 saakka Antin isännyydessä. Vuoden 1713 henkikirjaan on kirjattu Pekka Kiuttu (Pekka kuoli v. 1761 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9et9h7?fi+0065+haudatut+1740) yli 70 vuotiaana, ja on todennäköistä, että hän oli Antin veljen Pekka Heikinpojan poika, joka olisi näinollen syntynyt isänsä kuolinvuotena). Isonvihan jälkeen talon numeroksi tuli 12 ja isojaon kartassa kaksi Kiutun taloa on piirretty Kalimenjoen eteläpuolelle lähelle sitä paikkaa, jossa nykyään Takkurannantie ylittää joen. 1700-luvun lopulla kruununosuus lunastettiin ja liitettiin talon perintöosuuteen ja 1800-luvun puolivälissä talon nimi muutettiin Manniseksi.
Tapio Rekilä
Tervehdys
Te kun olette usean henkilön toimesta tutkineet Grekilän sukua, voinen tietämättömänä esittää teille muutaman kysymyksen? Pekka Pekanpoika Manninen/Kiuttu menee 25.11.1715 Kellossa naimisiin Kaarina Hannuntytär Grekilän kanssa, jonka syntymäajaksi rippikirjassa mainitaan marraskuu 1692. Erkki Heikinpoika Laukka menee 30.11.1729 naimisiin Kristiina Hannuntyttären kanssa ja hän on kuolintietojen mukaan syntynyt 1697. Pohjanmaan henkikijassa vuodelta 1708 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12168954 näkyy, että Grekilässä on Esko, jonka vaimona on Valpuri, sekä Eskon veli Hannu, jonka vaimona on Marja. Kuinka heidän sukunsa yhdistyy Grekilän sukuun ja voisiko Hannu on sekä Kaarinan että Kristiinan isä? Lisäksi Pekka Heikinpoika Mannisen vaimon Kreetta Pekantytär Pietilän esipolvet ja kuolintiedot ovat jääneet löytymättä!
Syysterveisin Pentti
s.peltonen
23.09.18, 00:44
Tervehdys Pentti,
Pekka Pekanpoika Manninen/Kiuttu menee 25.11.1715 Kellossa naimisiin Kaarina Hannuntytär Grekilän kanssa, jonka syntymäajaksi rippikirjassa mainitaan marraskuu 1692. Erkki Heikinpoika Laukka menee 30.11.1729 naimisiin Kristiina Hannuntyttären kanssa ja hän on kuolintietojen mukaan syntynyt 1697. Pohjanmaan henkikijassa vuodelta 1708 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12168954 näkyy, että Grekilässä on Esko, jonka vaimona on Valpuri, sekä Eskon veli Hannu, jonka vaimona on Marja. Kuinka heidän sukunsa yhdistyy Grekilän sukuun ja voisiko Hannu on sekä Kaarinan että Kristiinan isä?
Esko ja Hannu ovat Hannu Jaakonpoika Huovilan eli Grekilän poikia.
Pekka Pekanpoika Manninen eli Kiutun kanssa avioituneen Kaarina Hannuntyttären isä on Hannu Hannunpoika Grekilä (sittemmin Possakka), jonka isä on Hannu Jaakonpoika Huovila eli Grekilä.
Erkki Heikinpoika Laukan kanssa avioituneen Kristiina Hannuntyttären isä vaikuttaisi myöskin olevan Hannu Hannunpoika Grekilä (sittemmin Possakka); tästä hieman tarkemmin alempana.
-
Hannu Jaakonpoika Huovila eli Grekilän lapsista tiedossani on neljä: Karin Hannuntytär (puoliso: Juho Heikinpoika Hekkala eli Meriläinen), Jaakko Hannunpoika Grekilä (puoliso: Karin Israelintytär), lautamies Hannu Hannunpoika Grekilä eli Possakka (puoliso: Maria Matintytär Kaattari; puoliso2: Liisa Samuelintytär Pietilä), ja Esko Hannunpoika Grekilä eli Takku (puoliso: Valpuri Mikontytär Kaattari).
Tytär Karin Hannuntytär kirjataan Hannu Jaakonpoika Grekilän taloon jo vuoden 1674 henkikirjassa, mikä on ensimmäinen henkikirja, jossa mainitaan isännän lisäksi nimeltä myös muut henkilöt, joista maksetaan henkirahaa. Grekilän talosta maksetaan henkirahaa vuosina 1674-1675 Hannu Jaakonpoika Grekilästä, vaimo Kristiina Eskontyttärestä ja tytär Karin Hannuntyttärestä. Vuosina 1676-1678 henkirahaa maksetaan Hannu Jaakonpoika Grekilästä ja tytär Karin Hannuntyttärestä.
12.12.1680 vihitään kellolaiset Juho Heikinpoika Hekkala ja Karin Hannuntytär. Pari ilmeisesti asuu ensin Hekkalan talossa (heidät kirjataan Hekkalan taloon vuosien 1681 ja 1683 henkikirjoissa), ja sitten jonkin aikaa Grekilän talossa (vuoden 1688 henkikirjassa Grekilän taloon kirjataan Jaakko (Hannunpoika) Grekilä, vaimo Karin ja sisar Karin). Vuoden 1696 kesäkäräjillä Juho Jaakonpoika Hekkala kertoo haluavansa ylösottaa edesmenneen Pekka Eskonpoika Meriläisen autiotalon (KO a:17:53; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3693895)); Pekan leskivaimo ja poika Pekka olivat jonkin aikaa asuneet taloa, mutta jättäneet talon sittemmin autioksi. Meriläisen talon ylösottamista käsitellään vielä vuoden 1699 talvikäräjillä (KO a:20:488, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3697034)). Juho Heikinpoika (Hekkala) ja vaimo Karin (Hannuntytär Grekilä) kirjataan henkikirjoissa Meriläisen taloon vuodesta 1699 alkaen. Vuoden 1703 henkikirjassa mainitaan, että Juho (Heikinpoika Hekkala eli) Meriläinen on menehtynyt ja leskivaimo usean pienen lapsen kassa elää köyhyydessä. Meriläisen talon isännöintiä jatkaa poika Heikki Juhonpoika (s.10.09.1682). Heikin ensimmäinen vaimo, Brita, kirjataan henkikirjoissa Meriläisen taloon vuodesta 1705 alkaen. Vielä vuoden 1713 henkikirjassa Meriläisen taloon kirjataan Heikki Meriläinen ja vaimo (tosin vaimoa ei tuolloin enää mainita nimeltä). Vuoden 1723 maakirjassa mainitaan, että Meriläisen talo oli jäänyt autioksi vuonna 1715.
Vuoden 1722 talvikäräjillä Heikki (Juhonpoika Hekkala eli) Meriläinen pyytää saada ylösottaa Mikko Suokkosen kuudennesmanttaalin talon (KO a:38:36, vasemmanpuoleisen sivun ylempi juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24614544)). Vuodesta 1724 alkaen Heikki kirjataan henkikirjoissa Suokkosen taloon; ja vuodesta 1726 alkaen taloon kirjataan myös Heikin jälkimmäinen vaimo Marketta Erkintytär Takkula, joka on unilukkari Matti Ojalan leskivaimo. Vuoden 1733 kesäkäräjillä käy ilmi se, että Juho Heikinpoika Hekkalan kanssa avioitunut Karin Hannuntytär oli lautamies Hannu Hannunpoika Grekilän sisar. Tuolloin Samuel (Juhonpoika Koirala eli Pietilä eli) Hekkala ja Heikki (Juhonpoika) Suo kiistelivät niitystä (KO a:44:901, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24660067)). Käräjillä asiasta todisti myös lautamies Hannu (Hannunpoika) Grekilä, joka mainitaan Heikki Suon äidin veljeksi. Mielestäni tuomiokirjassa mainitaan myös, että lautamies Hannu (Hannunpoika) Grekilä oli kantajan (Samuel Juhonpoika Hekkalan) vaimon serkun mies ("kärandes hustros syskonebarns man"). Mielestäni tässä on pöytäkirjaan tullut kirjattua "yksi vaimo" liikaa. Samuel Juhonpoika Hekkalan vaimoa Brita Gabrielintytär Virkkulaa ei oikein millään saa sopimaan Hannu Hannunpoika Grekilän vaimo Liisa Samuelintytär Pietilän serkuksi. Sen sijaan Samuel Juhonpoika Pietilä eli Hekkala sopii olemaan Liisa Samuelintytär Pietilän serkku (Samuel Juhonpoika Koirala eli Pietilän eli Hekkalan vanhemmat olivat Juho Simonpoika Koirala eli Pietilä ja tämän vaimo Karin Heikintytär; Samuelin äiti avioitui leskeksi jäätyään Hekkalan talon isännän Heikki Eskonpojan kanssa).
-
Vuoden 1682 ruodutusluettelossa Grekilän taloon kirjataan Hannu Jaakonpoika Grekilä ja poika Jaakko Hannunpoika. Seuraavasta vuodesta alkaen henkikirjoissa Grekilän taloon kirjataan Jaakko Hannunpoika Grekilä ja vaimo Karin Israelintytär. Karin vaimon vanhemmista en ole onnistunut löytämään tietoa, mutta yhtenä kandidaattiparina voisi olla Annalan talon isäntäpari Israel Simonpoika Annala ja tämän vaimo Liisa Klemetintytär (sittemmin Israel avioituu vielä kahdesti).
Vuoden 1689 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12676931) henkikirjassa Grekilän taloon kirjataan Jaakko Hannunpoika Grekilä, vaimo Karin (Israelintytär) ja veljen vaimo Karin. Vuoden 1696 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12968510) henkikirjassa taloon kirjataan Jaakko Hannunpoika Grekilä, vaimo Karin (Israelintytär), veli Hannu, vaimo Maria (Matintytär Kaattari), (isä) Hannu Jaakonpoika ja veljen vaimo Karin. Seuraavana (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12768831) vuonna taloon kirjataan Jaakko Hannunpoika, vaimo Karin, veli Hannu, vaimo Marketta (ilmeisesti pitäisi olla Maria) ja veljen vaimo Karin. Itselleni ei ole selvinnyt kuka voisi olla tämä veljen vaimo Karin. Oliko veljeksiä enemmän kuin kolme? Vai olisiko Esko Hannunpoika ollut sen ikäinen, että hänellä olisi voinut olla noihin aikoihin avioliitto, josta hän sittemmin olisi leskeytynyt. Vai olisiko Karin sisar kirjattu taloon virheellisesti veljen vaimona?
Vuoden 1698 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12772196) henkikirjassa Grekilän taloon kirjataan Jaakko Hannunpoika (jonka mainitaan menehtyneen), tämän leskivaimo Karin, veli Hannu ja tämän vaimo Maria (Maria mainitaan raihnaiseksi). Vuosina 1699-1700 taloon kirjataan Hannu (Hannunpoika) Grekilä ja tämän Maria vaimo. Vuodesta 1701 alkaen henkikirjoissa Grekilän isännäksi mainitaan Esko (Hannunpoika), lisäksi taloon kirjataan veli Hannu (josta ei sairauden vuoksi makseta henkirahaa) ja tämän vaimo Maria. Vuodesta 1704 alkaen taloon kirjataan myös Eskon vaimo Valpuri (Mikontytär Kaattari). Esko Hannunpojan vaimo Valpuri Mikontytär Kaattari on Eskon veljen Hannu Hannunpojan vaimon Maria Matintytär Kaattarin veljen tytär. Vuoden 1708 talvikäräjillä kerrotaan, että Mikko Matinpoika Kaattari ja tämän sisaren miehet olivat sopineet perinnönjaosta 06.03.1703 (KO a:29:515, oikeanpuoleisen sivun alempi juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24573745)). Mikon sisarten puolisoiksi mainitaan Juho Martinpoika Kestilä (puoliso: Valpuri Matintytär), Antti Juhonpoika Soronen (puoliso: Liisa Matintytär), Hannu Hannunpoika Grekilä (puoliso: Maria Matintytär) ja Kalle Pekanpoika Manninen (puoliso: Marketta Matintytär). Vuoden 1734 talvikäräjillä Matti (Matinpoika) Kaattari (Matin isä on Matti Mikonpoika Kaattatri, jonka isä on Mikko Matinpoika Kaattari) kertoo tehneensä sopimuksen perinnönjaosta veljensä Heikin, isänsä sisaren Marketan (Mikontytär) puolison Kalle (Fransinpoika) Höyhtyän ja isänsä sisaren Valpurin (Mikontytär) pojan Mikko Eskonpoika Grekilän kanssa (KO a:50:78; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24667269)).
Vuoden 1712 kesäkäräjillä kerrotaan, että Esko Hannunpoika haluaa ylösottaa Heikki (Matinpoika) Takun puolenmanttaalin autiotalon kuudennesmanttaalista (KO a:33:677, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=50422006)). Eskon veljeksi mainitaan Hannu Grekilä. Vuodesta 1712 alkaen Esko ja tämän vaimo kirjataan Takun taloon. Ennen Eskoa Takun taloa ehti hetken aikaa isännöidä siltavouti Kalle Kallenpoika.
Vuosien 1710-1713 henkikirjoissa Grekilän taloon kirjataan Hannu (Hannunpoika) Grekilä ja tämän vaimo. Vuoden 1711 talvikäräjillä mainitaan vanha Hannu Jaakonpoika Grekilä ja tämän poika Hannu (KO a:32:415, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24574431)).
Vuoden 1723 maakirjaan Grekilän talo kirjataan autiona Matti Grekilän nimellä. Se on itselleni jäänyt epäselväksi, että onko kyseessä Matti Juhonpoika Vainio, Matti Jaakonpoika Grekilä eli Skarp, vaiko joku kolmas Matti.
Seuraavista käräjäjutuista tuli sellainen vaikutelma, että Matti Juhonpoika Vainio ehti pienen aikaa isännöidä Grekilää: talvikäräjät 1722 (KO a:38:51, vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24614559)), talvikäräjät 1723 (KO a:39:1396, vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24622436)) ja talvikäräjät 1728 (KO a:42:1022, vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24661156)). Matti Juhonpoika Vainio pyysi vuoden 1723 talvikäräjillä saada ylösottaa Juho Takun kolmannesmanttaalin autiotalon sekä Esko (Hannunpoika Grekilän eli) Takun kuudennesmanttaalin autiotalon. Samaisen vuoden maakirjassa molemmat Takun talot mainitaan Matti Juhonpojan ylösottamiksi ja talojen mainitaan tulevan verolle vuonna 1730. Seuraavasta vuodesta alkaen Matti Juhonpoika (Vainio) perheineen kirjataan henkikirjoissa Takun taloon.
-
Grekilän talo kirjataan vuosien 1724-1726 henkikirjoihin autiona. Vuonna 1727 talosta maksetaan henkirahaa Matti Grekilästä (kyseessä tuolloin on ilmeisesti jo Matti Jaakonpoika Grekilä eli Skarp). Grekilän talo tippuu kruununtilaksi. Taloa isännöivät Jaakko Hannunpoika Grekilän pojat Matti Jaakonpoika Grekilä eli Skarp (n.1694-23.05.1742; puoliso: Brita Josefintytär, puoliso2: Brita Juhontytär) ja Jaakko Jaakonpoika Grekilä (08.09.1689-30.09.1752; puoliso: Karin Antintytär Kiuttu, puoliso2: Liisa Pekantytär Talonpoika).
25.11.1715 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7319066) vihittiin Jaakko Jaakonpoika Grekilä ja Karin Antintytär Kiuttu. Samaisena päivänä vihittiin Pekka Pekanpoika Manninen eli Kiuttu ja Karin Hannuntytär Grekilä. Jaakko Jaakonpoika Grekilä ja Karin Hannuntytär Grekilä olivat serkuksia. Karin Antintytär Kiutusta en toistaiseksi ole onnistunut löytämään muuta tietoa kuin tämän vihkimisen kirjauksen. Mikäli Karin Antintytär Kiutun vanhemmat olivat Antti Heikinpoika Kiuttu eli Manninen ja Anna Erkintytär Rautio, olivat myös Pekka Pekanpoika Manninen eli Kiuttu ja Karin Antintytär Kiuttu serkuksia.
-
Hannu Hannunpoika Grekilä ylösottaa vuoden 1723 tietämillä Penttilän ja Possakan autiotalot ja alkaa isännöidä kyseisiä tiloja yhtenä savuna.
Vuoden 1722 talvikäräjillä käsitellään Heikki (Puitin eli) Penttilän kuudennesmanttaalin autiotaloon (kolmannesmanttaalin Penttilän talon verotuksellista kokoa oli aiemmin pienennetty kuudennesmanttaalilla) ja Possakan neljännesmanttaalin autiotaloon tehtyä katselmusta (KO a:38:34; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24614542)). Possakan talo mainitaan jutun alussa Jaakko Osolan? autiotalona; myöhemmin jutussa talo mainitaan kuitenkin Jaakko Possakan autiotalona. Jutussa kerrotaan, että lautamies Hannu (Hannunpoika) Grekilä ylösottaa kyseiset tilat. Vuoden 1723 maakirjassa mainitaan että Hannu on ylösottanut Possakan ja Penttilän talot ja viljelee niitä yhtenä savuna; tilan mainitaan tulevan verolle vuonna 1728. Vuoden 1724 henkikirjassa taloon kirjataan jo Hannu (Hannunpoika Grekilä eli) Possakka ja tämän vaimo Liisa (Samuelintytär). Hannun ensimmäisen vaimon menehtyminen ja Hannun avioituminen Liisa Samuelintyttären kanssa ajoittunee aikavälille 1713-1719. Hannun ensimmäinen vaimo Maria mainittiin nimeltä vielä vuoden 1710 henkikirjassa. Vuosien 1711-1713 henkikirjoissa Grekilän taloon kirjattiin Hannu Grekilä ja vaimo, mutta tuolloin vaimoa ei mainittu nimeltä. Hannu Hannunpoika Grekilän ja Liisa Samuelintyttären poika Samuel syntyy 09.10.1719.
Vuoden 1732 kesäkäräjillä lautamies Hannu (Hannunpoika) Grekilä penää vaimonsa Liisa Samuelintyttären 11 vuoden piian palkkaa Liisa vaimon serkun lapselta Simo Simonpoika (Teppo eli Sassi eli) Ervastilta (KO a:46:973, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24665890)). Hannu penää Simolta myös Liisa vaimonsa isän sisaren Britan perintöä; mikäli oikein ymmärsin, niin kyseinen perintöosuus oli ollut vastaajan (Simo Simonpoika Ervastin) edesmenneen isän äidin Marketan hallussa.
Simo Simonpoika Ervastin vanhemmat ovat Simo Martinpoika Teppo eli Sassi eli Ervasti (n.1671-21.12.1728) ja Anna Heikintytär Kiuttu eli Manninen (n.1673-01.08.1731). Simo Simonpoika Ervastin isän vanhemmat ovat Martti Eskonpoika Rautio eli Teppo eli Sassi ja Marketta Simontytär (+n.1710). Hannu Hannunpoika Grekilä eli Possakan jälkimmäinen vaimo Liisa Samuelintytär on rippikirjan mukaan syntynyt joulukuussa 1687. Näin ollen Liisan 11 vuoden piian pesti Simo Simonpoika Ervastin isän äidin Marketta Simontyttären luona on täytynyt tapahtua perheen asuessa Olhavalla Sassin talossa.
Vuosien 1700-1706 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7390093) rippikirjassa Sassin taloon kirjataan ensimmäisiksi Martti (Eskonpoika Rautio eli Teppo eli) Sassi, vaimo Marketta (Simontytär), poika Simo (Martinpoika) ja tämän vaimo Anna (Heikintytär Kiuttu eli Manninen). Vuodesta 1704 alkaen taloon kirjataan myös nuori tyttö Liisa Samuelintytär ("Lijsa Samuelsdr flicka"). Vuosien 1707-1713 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7390025) rippikirjassa Sassin taloon kirjataan isäntä väen jälkeen Liisa Samuelintytär Pietilä. Kyseinen Liisa sopii olemaan Hannu Hannunpoika Grekilä eli Possakan vaimo, joka oli aikoinaan ollut 11 vuotta piikana Martti Eskonpoika Rautio eli Teppo eli Sassin vaimolla Marketta Simontyttärellä.
Liisa Samuelintytär Pietilän isästä en ole löytänyt varmaa tietoa, mutta epäilisin Liisan isän olevan Samuel Simonpoika Pietilä.
Kellossa on kaksi taloa, joista käytetään nimeä Pietilä: Koirala eli Pietilä (saa sittemmin talonumeron 21 ja vakiintuu nimelle Pietilä) sekä Pietilä eli Hekkala (saa sittemmin talonumeron 1 ja vakiintuu nimelle Hekkala; tosin tästäkin talosta käytetään parissa kymmenysluettelossa nimeä Koirala). Koirala eli Pietilän talon isäntänä on vuosina 1649-1674 Simo Pekanpoika Koirala (s.n.1620); Pekkaa ennen taloa oli isännöinyt Pekan isän isä. Pekan lapsista nimeltä tiedetään Pekka Simonpoika (puoliso: Marketta Laurintytär), Juho Simonpoika (puoliso: Karin Heikintytär, joka leskeydyttyään avioituu Heikki Eskonpoika Hekkalan kanssa), Brita Simontytär, Marketta Simontytär ja Simo Simonpoika.
05.12.1686 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7318776) vihitään kellolainen Samuel Simonpoika Pietilä ja oululainen Kerttu Matintytär. Muuta tietoa Samuel Simonpojasta en toistaiseksi ole onnistunut löytämään kuin tämän vihkitiedon. Mikäli Samuel Simonpoika Pietilä olisi Liisa Samuelintytär Pietilän isä ja Samuel Simonpoika Pietilän isä olisi Simo Pekanpoika Pietilä eli Koirala, niin käräjäjutussa mainitut sukulaisuudet loksahtelisivat kohdilleen. Siinä tapauksessa Simo Pekanpoika Pietilä eli Koiralan tytär Marketta Simontytär olisi ilmeisesti Martti Eskonpoika Rautio eli Teppo eli Sassin vaimo ja Simo Martinpoika Teppo eli Sassi eli Ervastin äiti; eli Simo Martinpoika Teppo eli Sassi eli Ervasti ja Samuel Simonpoika Pietilän tytär Liisa Samuelintytär olisivat serkkuja, ja näin ollen Simo Martinpoika Teppo eli Sassi eli Ervastin poika Simo Simonpoika (Teppo eli Sassi eli) Ervasti olisi Hannu Hannunpoika Grekilän (eli Possakan) vaimon Liisa Samuelintyttären serkun lapsi, kuten käräjäjutussa mainittiin. Tällöin Simo Pekanpoika Pietilä eli Koiralan tytär Brita Simontytär olisi käräjäjutussa mainittu Liisa Samuelintyttären isän sisar Brita. Tällöin Juho Simonpoika Koirala eli Pietilän poika Samuel Juhonpoika Koirala eli Pietilä eli Hekkala olisi myöskin Liisa Samuelintytär Pietilän serkku.
Lisäksi Pekka Heikinpoika Mannisen vaimon Kreetta Pekantytär Pietilän esipolvet ja kuolintiedot ovat jääneet löytymättä!
Tähänkään minulla ei ole varmaa tietoa, mutta uskoisin Kreetan isän luultavasti olevan Pekka Simonpoika Koirala eli Pietilän. Mikäli näin olisi ja mikäli uumoiluni Liisa Samuelintyttären vanhemmista olisi oikeellinen, niin siinä tapauksessa Kreetta Pekantytär Pietilän serkkuja olisivat mm. Hannu Hannunpoika Grekilän eli Possakan vaimo Liisa Samuelintytär, Simo Martinpoika Teppo eli Sassi eli Ervasti, ja Samuel Juhonpoika Koirala eli Pietilä eli Hekkala.
Pietilä eli Koiralan ja Pietilä eli Hekkalan talosta on lisää ketjussa "Karin Kallentytär Hekkala (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=34327)". Siinä arvailin Samuel Simonpoika Pietilän isäksi joko Simo Pekanpoika Pietilää taikka tämän poikaa Simo Simonpoika Pietilää. Liisa Samuelintyttäreen liittyvien käräjäjuttujen nojalla olisin kallistumassa sille kannalle, että Samuel Simonpoika Pietilän isä voisi olla Simo Pekanpoika Pietilä. Tähän kuitenkin liittyy sen verran epävarmuutta, että vähän arvauspohjalla tässä mennään.
Sen verran voisi vielä ehkä mainita, että Pekka Heikinpoika Mannisen ja Kreeta Pekantytär Pietilän pojan Pekan (s.24.08.1691 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7318761)) kummien joukossa on Simo Pekanpoika Pietilä. Pekka Simonpoika Koirala eli Pietilällä on poika nimeltään Simo Pekanpoika. Mikäli kummina mainittu Simo Pekanpoika Pietilä on samainen henkilö kuin Pekka Simonpoika Koirala eli Pietilän poika Simo Pekanpoika Pietilä, ja mikäli Kreetta Pekantytär Pietilän isä olisi Pekka Simonpoika Koirala eli Pietilä, niin Pekka pojan kummina olisi ollut hänen äitinsä veli.
--
Hannu Hannunpoika Grekilän eli Possakan ensimmäisestä avioliitosta ilmeisesti syntyivät ainakin seuraavat lapset: Karin Hannuntytär s.11.1692 (puoliso: Pekka Pekanpoika Kiuttu eli Manninen), Kristiina Hannuntytär s.n.1697 (puoliso: Erkki Heikinpoika Laukka eli Teppo eli Kurtti), Mikko Hannunpoika Grekilä eli Possakka eli Annala eli Jämsä s.n.1703 (puoliso: Marketta Juhontytär Kettunen), ja Matti Hannunpoika n.1705-17.12.1727. Hannu Hannunpoika Grekilän eli Possakan jälkimmäisestä avioliitosta syintyi ainakin seuraavat lapset: Samuel Hannunpoika Possakka eli Penttilä s.09.10.1719 (puoliso: Brita Matintytär, puoliso2: Maria Juhontytär Teppola), Hannu Hannunpoika Possakka eli Longi eli Korvala s.02.05.1722, Simo Hannunpoika Possakka s.27.09.1724 (puoliso: Brita Kallentytär Höyhtyä), Liisa Hannuntytär s.26.11.1728 (puoliso: sotilas Juho Sverd).
Entisen lautamiehen Hannu Hannunpoika Possakan 06.10.1751 (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27931&pnum=71) päivätyssä perukirjassa mainitaan leskivaimo Liisa Samuelintytär ja jälkimmäisestä liitosta syntyneet lapset: Samuel, Simo, Hannu ja Liisa. Liisa tyttären edunvalvojaksi ("förmyndare") nimetään tämän isän veljenpoika Jaakko Heikinpoika Grekilä. Itselleni on epäselvää kuka on Jaakko Heikinpoika Grekilä. Mieleen on tullut kaksi vaihtoehtoa: joko nimi on kirjattu virheellisesti ja nimen olisi pitänyt olla Jaakko Jaakonpoika Grekilä (jonka isä on Jaakko Hannunpoika Grekilä), taikka sitten Hannu Jaakonpoika Huovila eli Grekilällä oli poika Heikki Hannunpoika.
Perukirjassa ei mainita ensimmäisestä liitosta syntyneitä lapsia, mikä hieman ihmetyttää. Olisikohan ensimmäisestä liitosta syntyneille lapsille aiemmin maksettu heidän perintöosuutensa ja olisiko heidät siksi jätetty pois perukirjasta.
Tuomiokirjoissa mainitaan sukulaisuuksia myös ensimmäisestä liitosta syntyneiden lasten osalla.
Esim. vuoden 1745 kesäkäräjillä käydään kiistaa edesmenneen Mikko (Hannunpoika Possakan eli Annalan eli) Jämsän perinnöstä (KO a:65:173, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24715900)). Jutussa kantajina ovat Hannu Hannunpoika Possakka seniorin lapset Hannu Hannunpoika nuorempi ja Karin Hannuntytär. Jutussa mainitaan myös kantajien veli Samuel (Hannunpoika) Possakka. Edesmennyt Mikko Jämsä mainitaan kantajien veljeksi ja Hannu Hannunpoika vanhemman pojaksi.
Mikko Hannunpoika Possakka avioitui Marketta Juhontyttären (Kettunen) kanssa 11.11.1724. Pari muutti Annalan taloon vuoden 1728 tietämillä. Vuoden 1741 kesäkäräjillä Mikko (Hannunpoika) Annala kertoo ostaneensa leskivaimo Maria Juhontyttäreltä (Simo Jämsän leskivaimo) "isännöintioikeuden" Kellossa sijaitsevaan neljännesmanttaalin Jämsän taloon (KO a:61:940, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24693442)). Samaisilla kesäkäräjillä Mikko (Hannunpoika) Annala kertoo myyneensä Annalan puolenmanttaalin kruununtilan "isännöintioikeuden" Samuel Samuelinpoika Hekkalalle (KO a:61:941, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24693448)). Henkikirjoissa Mikko vaimoineen kirjataan Jämsän taloon vuodesta 1742 alkaen.
Vuoden 1735 talvikäräjillä niittykiistan yhteydessä mainitaan Matti (Juhonpoika) Meriläinen, naapuri Mikko (Hannunpoika) Annala ja tämän sisaren mies Pekka (Pekanpoika) Kiuttu (eli Manninen) (KO a:53:129, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24677289)). Tämä ilmentää sitä, että Pekka Pekanpoika Kiuttu eli Mannisen vaimo Karin Hannuntytär Grekilän isä on Hannu Hannunpoika Grekilä eli Possakka. Kyseisen Karin Hannuntytär Grekilän täti Karin Hannuntytär Grekilä avioitui 12.12.1680 Juho Heikinpoika Hekkalan eli Meriläisen kanssa.
Hannu Hannunpoika Grekilä eli Possakan ensimmäisestä liitosta syntynyt Kristiina tytär on isänsä äidin kaima (Hannu Jaakonpoika Huovisen eli Grekilän vaimo oli Kristiina Eskontytär Kiuttu). Karin tytär saattaisi olla äitinsä äidin kaima (Hannu Hannunpoika Grekilän eli Possakan ensimmäisen vaimon Maria Matintytär Kaattarin isä on Matti Heikinpoika Kaattari ja tämän vaimona viimeistään vuodesta 1674 alkaen on Karin Heikintytär).
Kristiina Hannuntytär saa puolisonsa Erkki Heikinpoika Laukka eli Tepon kanssa kaksi lasta: Marian (s.11.09.1730 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7318892)) ja Heikin (s.21.08.1733 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7318909)). Maria tytär on äitinsä äidin kaima ja Heikki poika on isänsä isän kaima. Maria tyttären kastetiedoissa lapsen isästä käytetään nimeä Erkki Possakka. Vuoden 1730 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12975701) henkikirjassa Possakan taloon kirjataan Hannu (Hannunpoika), vävy Erkki ja tytär Kristiina. Erkki ja Kristiina kirjataan Tepon taloon vuosien 1733 ja 1734 henkikirjoissa. Kristiinan menehdyttyä hänen puolisonsa avioituu Lauri Laurinpoika Kurtin leskivaimon Anna Antintytär Kiuttu eli Mannisen kanssa ja muuttaa Kurtin taloon. Erkki Heikinpoika Kurtin 05.04.1775 (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27931&pnum=433) päivätyssä perukirjassa mainitaan leskivaimo Anna Antintytär, ja tästä avioliitosta syntynyt tytär Anna. Perukirjassa mainitaan myös Erkin aiempi vaimo Kristiina Hannuntytär, ja tästä avioliitosta syntyneet lapset Heikki ja Maria.
Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari
Tervehdys Sari
Tuhannet kiitokset! Näillä laajoilla tiedoilla sain yhdistettyä erillään olleita perheitä ja perheille esipolvia. Lisäksi sain uuden tytön Kaarina Antintytär Kiuttu, vaikkei hänelle lapsia eikä kuolintietoja löytynyt. Hänen syntymävuodekseen kävisi hyvin 1696 Liisan 1694 ja Antin 1698 väliin. Olen jo aiemmin saanut sinulta tietoa Liisasta, joka meni 28.10.1722 leskenä naimisiin Erkki Simonpoika Oravalan kanssa.
Syysterveisin Pentti
Jouni Kaleva
23.09.18, 20:01
Kiitos Sari!
Olen lautamies Hannu Hannunpk. Grekilän l. Possakan jälkeläinen kahta reittiä. Tässä tuli valtava määrä lisää yksityiskohtia perheeseen.
Hei!
Varkauksista rangaistiin ankarasti!
Vuoden 1701 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24532820) talvikäräjillä nimismies G.G. Lillbeck kertoi oulunsalolaisen piian Anna Lassintytär Muikun rikoksesta. Anna oli pari vuotta sitten varastanut kellolaisen Hannu Jaakonpoika Grekilän talosta emännän vaatteita, joiden yhteenlaskettu arvo oli 70 taalaria 24 äyriä. Hannu kertoi saaneensa kaikki oikeudessa luetellut vaatteet takaisin, kun hän oli vävynsä avulla päässyt tekijän jäljille Oulussa.
Anna myönsi myös, että häntä oli noin 20 vuotta sitten syytetty ja rangaistu kirkkovarkaudesta. Hän oli napannut Oulunsalon kirkosta muutaman kyynärän paarivaatetta. Oulun raastuvanoikeuden ja kuninkallisen hovioikeuden pöytäkirjoista vuodelta 1690 kävi ilmi, että Annaa oli sittemmin rangaistu varkauksista Oulussa.
Annan tunnustettua vapaaehtoisesti rötöksensä oikeus päätti rangaista häntä kolmannen kerran varkaudesta vuoden 1653 kuninkaallisen rangaistusasetuksen kolmannen pykälän mukaisesti.
Kyseessä on kuningatar Kristiinan asetus (Drottning Kristinas straffordning 1653). Sen mukaan nainen, joka varasti ensimmäisen ja toisen kerran alle 60 taalarin arvosta tavaraa eikä voinut maksaa sakkoa, kärsi työrangaistuksen. Jos sellaista ei ollut tarjolla oli tyydyttävä piiskaukseen. Kolmannesta tai yli 60 taalarin arvoisesta varkaudesta tai ensimmäisestä kirkkovarkaudesta tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio oli alistettava hovioikeudelle.
(“Straffordningen (https://www.hembygd.se/askim/files/2012/04/1984-14.pdf) bestämde, att man som stulit för under 60 drs värde, och intet hade att böta med, skulle för första och andra resan dömas 'att slås i järn och arbeta för brott sin'. Men fanns inte arbete 'då löpe för var 8:de dr och dess värde en gång av och till gatulopp'. När 'konor' stulit och inte orkade böta skulle även de dömas till arbete. Fanns inte sådant skulle de hudstrykas. Vid stöld tredje resan eller över 60 drs värde skulle dömas från livet, men domen skulle underställas hovrätten. För kyrkstöld straffades redan första resan till livet.”)
Anna oli selvinnyt hengissä edellisistä tuomioistaan, mutta oli taas tuomiolla kolmesta varkaudesta, joista viimeisin oli yli 60 taalarin arvoinen. Näin hänet oli tuomittava hengiltä kahdestakin syystä.
Liekö nähtävillä jossakin, mitä Annan tapauksesta päätettiin hovioikeudessa? En löytänyt Annan kuolintietoja nettihiskistä.
Tapio Rekilä
Jouni Kaleva
29.09.18, 08:21
Hei!
Varkauksista rangaistiin ankarasti!
Anna oli selvinnyt hengissä edellisistä tuomioistaan, mutta oli taas tuomiolla kolmesta varkaudesta, joista viimeisin oli yli 60 taalarin arvoinen. Näin hänet oli tuomittava hengiltä kahdestakin syystä.
Liekö nähtävillä jossakin, mitä Annan tapauksesta päätettiin hovioikeudessa? En löytänyt Annan kuolintietoja nettihiskistä.
Tapio Rekilä
Anna ei malttanut pysyä siinä viisaudessa, jonka jo Kaptah tiesi: palvelijan ei tule varastaa isännältään enempää kuin on kohtuullista ja isännälle itselleen edullista.:D:
Hei!
Anna oli selvinnyt hengissä edellisistä tuomioistaan, mutta oli taas tuomiolla kolmesta varkaudesta, joista viimeisin oli yli 60 taalarin arvoinen. Näin hänet oli tuomittava hengiltä kahdestakin syystä.
Tapio Rekilä
Täytyy hiukan korjailla. Annan varkauden arvo on ilmaistu kuparirahassa, kun taas Kristiina määräsi tuomioiden rajan hopearahan mukaan. Näin ollen, jos hopeisen taalarin arvo oli kolme kertaa kuparisen (?), niin Anna tuomittiin hengiltä vain sen perusteella, että hän oli varastanut kolme kertaa. Linkki Kristiinan asetuksen kohtaan kolme: pdf-tiedoston (http://digibook.ub.umu.se/rara/16464727.pdf) sivu 357.
TR
s.peltonen
29.09.18, 22:13
Tervehdys Kaikki,
Jos Antti sai parsellit niin ehkä hän on poistunut Huovilasta ja perustanut oman talouden. En ole onnistunut löytämään sitä.
Antin asuinpaikka on jäänyt epäselväksi; voi olla, että sen selvittämiseksi ei ole säilynyt riittävästi tietoja.
Yksi mahdollisuus voisi olla sellainen, että Antti olisi mennyt Pohjois-Iissä sijaitsevaan Tiiron taloon syytinkimieheksi. Mutta Tiiron talon syytinkimies Antti Jaakonpojasta en ole onnistunut löytämään muuta tietoa kuin etunimen ja patronyymin, joten hän saattaa hyvinkin olla joku muu kuin Huovilan Jaakon poika.
Tiiron taloa isännöi vuosina 1647-1658 Jaakko Tuomaanpoika (+n.1659). Jaakon vaimo oli Liisa Martintytär, jonka isä ehkä saattaisi olla Tiiron taloa vuosina 1606-1644 isännöinyt Martti Mikonpoika Tiiro.
Vuoden 1652 talvikäräjillä pohjois-iiläinen Jaakko Tuomaanpoika kertoo isännöivänsä puolenmanttaalin Tiiron taloa (KO a:7:481, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3707686)). Jaakko kertoo, että hän on vaimonsa Liisa Martintyttären kanssa jäänyt lapsettomaksi. Jaakko kertoo, että hän ei yksin selviä talon ylläpidosta ja maksuista kruunulle. Jaakko kertoo ottavansa avuksi Antti Jaakonpojan. Mikäli oikein ymmärsin, niin talolla mainitaan olevan omistuksia myös Oulussa ja Torniossa.
Vuosien 1653 ja 1654 henkikirjoissa Jaakko Tuomaanpoika mainitaan sokeaksi; tuolloin henkirahaa maksetaan emännästä ja tyttärestä. Koska Jaakon ja Liisan avioliitto oli lapseton, saattaisi ehkä olla niin, että henkikirjassa mainittu tytär olisi syytinkimiehen vaimo.
Tähän viittaa vuoden 1666 kesäkäräjien lautamiesten päätös. Se velvoitti Hannun, joka laillisesti asui appensa talossa, maksamaan langolleen Tuomas Jaakonpojalle häistään aiheutuneet kustannukset, eli 8 kuparitaalaria (“...,betalar till sin swåger Tomas Jacobsson den bekåstnadh som han uti dess bröllop giordh hafwer 8 d.r k: m:t”).
Itselleni on jäänyt epäselväksi se, oliko Esko Jaakonpojalla enemmän kuin kaksi vävyä (Hannu Jaakonpoika Huovila ja Tuomas Tuomaanpoika Kakko); vai olisiko vävyjä vain kaksi ja Tuomaan patronyymiksi olisi pöytäkirjassa virheellisesti kirjattu toisen vävyn patronyymi.
Jaakko Hannunpoika Huovilan eli Grekilän vaimon sisar Annika Eskontytär Kiuttu vaikuttaisi olleen avioliitossa Kuivaniemestä lähtöisin olevan Oulun porvarin Tuomas Tuomaanpoika Kakon kanssa. Se on itselleni jäänyt epäselväksi, että onko Annika Eskontytär Kiuttu sama henkilö kuin vuoden 1663 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3711659) talvikäräjillä mainittu Esko Jaakonpoika Kiutun tytär Anna, vai ovatko Annika ja Anna sisaruksia. Toisinaan samasta henkilöstä käytettiin eri asiakirjoissa nimiä Annika ja Anna, joten mahdollista olisi sekin, että Anna Eskontytär Kiuttu ja Annika Eskontytär Kiuttu olisivat sama henkilö.
Oulun raadinoikeudessa 15.01.1672 oululainen porvari Tuomas Tuomaanpoika Kakko valitti appiukostaan Esko Jaakonpojasta, joka toimi isäntänä Iin pitäjän Kellon kylässä (u:4:11, oikeanpuoleisen sivun ylin juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11742390)). Tuomaan vaimo oli tuolloin jo edesmennyt, ja Tuomas penäsi poikansa saatavia.
Oulun raadinoikeudessa 30.03.1672 oululainen porvari Tuomas Tuomaanpoika Kakko(nen) kertoi 16.03.1672 tehdystä inventaariosta hänen ja hänen ainoan poikansa Antti Tuomaanpojan välillä; inventaario oli tehty Antti pojan äidin isän Esko Jaakonpojan läsnäollessa (u:4:58, vasemmanpuoleisen sivun ensimmäinen kokonainen juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11742415)). Antti pojan äidinpuoleinen perintö oli 162 kuparitaalarin ja neljän äyrin suuruinen. Summasta vähennettiin omaisuuden määrittämiseen menneitä kustannuksia kymmenen kuparitaalaria. Perintönsä Antti saisi tultuaan täysi-ikäiseksi.
Iin kihlakunnanoikeuden talvikäräjillä 1674 mainitaan Oulun porvari Tuomas Tuomaanpoika ja kellolainen Esko Jaakonpoika, sekä Eskon tytär eli Tuomaan entinen vaimo Annika (KO a:13:515, oikeanpuoleisen sivun toiseksi alin juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3715905)).
Hannu Hannunpoika Grekilän eli Possakan jälkimmäisestä avioliitosta syintyi ainakin seuraavat lapset: Samuel Hannunpoika Possakka eli Penttilä s.09.10.1719 (puoliso: Brita Matintytär, puoliso2: Maria Juhontytär Teppola), Hannu Hannunpoika Possakka eli Longi eli Korvala s.02.05.1722, Simo Hannunpoika Possakka s.27.09.1724 (puoliso: Brita Kallentytär Höyhtyä), Liisa Hannuntytär s.26.11.1728 (puoliso: sotilas Juho Sverd).
Tästä unohtui Hannu Hannunpoika Possakka eli Longin eli Korvalan (s.02.05.1722) puoliso Maria Ollintytär Oinas (03.1720-09.05.1799); pari vihittiin 01.10.1747 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7319077).
Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari
Jouni Kaleva
30.09.18, 11:05
Tiiron taloa isännöi vuosina 1647-1658 Jaakko Tuomaanpoika (+n.1659). Jaakon vaimo oli Liisa Martintytär, jonka isä ehkä saattaisi olla Tiiron taloa vuosina 1606-1644 isännöinyt Martti Mikonpoika Tiiro.
Vuoden 1652 talvikäräjillä pohjois-iiläinen Jaakko Tuomaanpoika kertoo isännöivänsä puolenmanttaalin Tiiron taloa (KO a:7:481, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3707686)). Jaakko kertoo, että hän on vaimonsa Liisa Martintyttären kanssa jäänyt lapsettomaksi. Jaakko kertoo, että hän ei yksin selviä talon ylläpidosta ja maksuista kruunulle. Jaakko kertoo ottavansa avuksi Antti Jaakonpojan. Mikäli oikein ymmärsin, niin talolla mainitaan olevan omistuksia myös Oulussa ja Torniossa.
Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari
Hei Sari
Jäin ihmettelemään tuota Oulua Torniota. Tarkoitatko jutussa aukeaman oik. puolen ensimmäistä riviä?`
Olisiko jotenkin näin:
"ägor och lägenheter i Wåta och Torra, nähr by och fiähran
så wäl i sin och bet sin hustrus lifstijdhs som och sedan at niuta"
Voisiko olla tuollainen sanonta "märkää ja kuivaa" ("vedessä ja maalla" tms), lähellä ja kaukana?
s.peltonen
30.09.18, 12:51
Tervehdys Jouni,
Oikein Paljon Kiitoksia viestistä!
Jäin ihmettelemään tuota Oulua Torniota. Tarkoitatko jutussa aukeaman oik. puolen ensimmäistä riviä?`
Olisiko jotenkin näin:
"ägor och lägenheter i Wåta och Torra, nähr by och fiähran
så wäl i sin och bet sin hustrus lifstijdhs som och sedan at niuta"
Kyllä, juuri noin siinä lukee!
Oikein Paljon Kiitoksia Korjauksesta :)
Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari
Hei!
Palaan oikeusjuttuun, jota on jo aiemmin käsitelty sukuforumilla. Siinä Hannu Jaakonpoika Grekilän poikaa Hannua syytetään kätköstä varastetun tavaran myynnistä. Oheen olen liittänyt amatöörimäisen translitteroinnin siinä toivossa, että sitä kriittisesti tarkasteltaisiin ja armottomasti korjailtaisiin, jos syytä on. Sanan, joita en pystynyt litteroimaan, korvasin kysymysmerkillä.
Kellolainen Simo Jaakonpoika (*) esitteli vuoden 1717 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24584668) ylimääräisillä käräjillä, kuinka hänen isänsä veli Juho Heikinpoika oli edellisenä talvena vähän ennen kuolemaansa kaivanut metsään sinne tänne useisiin paikkoihin omaisuuttaan turvaan vihollisilta. Erityisesti kätkettynä oli rasia, jossa oli tuntematon määrä rahaa ja kolme hopeista sormusta, joista yksi oli kullattu. Kätköt Juho oli paljastanut vain tyttärelleen Kaarinalle (**), joka oli edelleen kertonut niistä lautamies Hannu Grekilälle, minkä jälkeen Kaarina oli pian kuollut. Sittemmin oli käynyt ilmi, että mainittu lautamies oli myynyt kullatun sormuksen oululaiselle opettajalle herra Jöran Rajelinille (***), minkä tämä 7.7. antamallaan kirjallisella todistuksella vahvisti. Kyseinen sormus oli oikeuden nähtävänä.
Nyt kantaja pyysi että oikeus velvoittaisi lautamiehen valan sitomana paljastamaan, miten hän oli päässyt käsiksi kantajan kuolleen sedän omaisuuteen.
Lautamies Hannu Grekilä selitti, että Kaarina Juhontytär kyllä oli paljastanut hänelle kätköt, joita Kaarinan kuolleella isällä oli metsässä. Hannu väitti kuitenkin painokkaasti, ettei ollut löytänyt niitä vaikka oli yrittänyt etsiä. Mitä tuli sormuksiin, joista hän oli yhden myynyt ja muut kantaja häneltä ottanut, hän väitti löytäneensä ne venäläiseltä, jonka hän oli edellisenä talvena tappanut. Sitävastoin kantaja Simo Jaakonpojan mielestä Hannulla ei voinut olla tilaisuutta ottaa sormuksia venäläiseltä puolustaessaan henkeään.
Tästä huolimatta lautamies pysyi tiukasti kannassaan lisäten, ettei hän, hänen vaimonsa, veljensä eikä hänen palkollisensa olleet löytäneet kätköjä. Kantajakaan ei voinut sen enempää lautamiestä asiaan kytkeä. Ottaen huomioon, että kyseinen kullattu hopeasormus oli todistetusti edesmenneen Juho Heikinpojan, oikeus päätti käräjäasiain kaaren (http://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/kris/kar1.html) 19. pykälän ja vuoden 1695 (http://digibook.ub.umu.se/rara/16464799.pdf) (pdf:n sivu 343) kuninkaallisen valankäyntiasetuksen nojalla panna lautamies Grekilän valalle seuraavilla käräjillä. Siihen mennessä hänen oli mietittävä tarkkaan, voiko hän valalla vannoa, ettei hän eikä hänen kotiväkensä ollut löytänyt Juho Heikinpojan kätköjä, ja että hän oli ottanut mainitut sormukset kuolleeksi iskemänsä venäläisen kädestä. Sitten langetettaisiin tuomio.
Olenko litteroinut ja käsittänyt tekstin oikein? Varsinkin kantajan vastaväite Hannun ja venäläisen ratsumiehen kohtaamisesta jäi minulle epäselväksi, eli tuo kohta: "hwar emot käranden Simon Jakobsson anförde att där han i så måtto dhem bekomit så har han eij bort negera i förstene, då han förefallit honom om berörde ringar, som doch sedermehra komit i dagliuset, där till med är det wähl bekant, att han det ringaste af den ihielslagne Ryssen fått, helst som han sielf där wed i fahra warit, och för den ihielslagat Comaraters hästslage ansätiande måst rädda sitt egit lijf, och således eij tijde rum haft, att gripa till det Ryssen kunnat hoos sig hafwa."
Tapio Rekilä
(*) Simoksi sopisi Simo Jaakonpoika Raappana, joka kuoli 1754 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9gou46?fi+0065+haudatut+1444) 64-vuotiaana: http://hiski.genealogia.fi/hiski/9gou46?fi+0065+haudatut+1444 (http://hiski.genealogia.fi/hiski/9gou46?fi+0065+haudatut+1444)
(**) Kaarina Juhontytär oli ilmeisesti Juho Heikinpoika Hekkalan ja Kaarina Hannuntyttären (os. Grekilä) avioliitosta v. 1689 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7318824%20) syntynyt tytär: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7318824
Juholla oli veli Jaakko Heikinpoika Hekkala.
(***) Oulun triviaalikoulun opettaja (kollega) Yrjö Rajalin (s. 1678) (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=29755013)
Laitan tänne, vaikka varmaan tiedättekin asian:Kansallisarkiston kumppanuusprojekti (https://www.arkisto.fi/news/2209/61/Kansallisarkiston-suurin-digitoinnin-kumppanuusprojekti-alkaa-tuloksena-5-miljoonaa-tiedostoa-väestöhistoriallista-aineistoa/d,ajankohtaista? [URL="https://www.arkisto.fi/news/2209/61/Kansallisarkiston-suurin-digitoinnin-kumppanuusprojekti-alkaa-tuloksena-5-miljoonaa-tiedostoa-väestöhistoriallista-aineistoa/d,ajankohtaista?fbclid=IwAR3OUDscBvi0oZxAbPi3ls_0E 7kHD69713Ou-QpjqYlB9UK7l3wsh11QUhI) alkaa 16.lokakuuta. Siinä on teillä osaajilla aineistoa, mistä kotisohvala sitten voi etsiä -kuulemma 5 miljoonaa tiedostoa, näyttävät olevan lähinnä juuri tuomiokirjoja. Monia tarinoita varmasti löytyy kuten tuo Tapion aukaisema.
Minulle tuli tarinan arvoiseksi DNA:n kautta isälinjan testistä saatu tieto, kun tyypillinen pohjois-pohjalainen äidinisäni, jonka suvuista tietoa löytyy mm. 1700 -luvulta paljonkin, selvisi Y-testin perusteella savolaisemmaksi kuin savolainen mieheni, jonka Y-haplo tulikin savolaisten ja karjalaisten väliselle oksalle Y-puussa.
Kuinkahan moni teistä taitavista kirjojen tulkitsijoista on ottanut selville, missä joukoissa Suomeen on esi-isänne tai äitinne tullut? Tuli taas mieleen, kun luki noita selostuksia - Grekilä entinen Huovila sittemmin Possakka - vasta Y-testi panisi miehet johonkin omaan porukkaan, vaikkapa noihin N-miehiin eli mammutin metsästäjiin tai sitten I-miehiin eli vähän suorempaan tulleisiin jne.
Tämän kirjoituksen voi poistaa, eihän tämä jatkoksi tähän keskusteluun kuulu. Olisin vain utelias näkemään paitsi haukiputtaan miesten Y-haploja myös, miten paljon yhteistä DNA:ta tuon TapioR:n kanssa tulisi ns. serkkutestissä, vaikka tiedän, että äidinsiskon tytär saisi paljon isommat senttimorganit, koska on selvinnyt, että tuo serkkuni on perinyt isoäidiltään paljon enemmän kuin isoisältään, minä taas päinvastoin. TapioR.liittyy nimenomaan äidinäidin kautta meihin testattuihin 1. serkkuihin.
DNA sukuterveisin
Leena Hyvärinen
Hei!
En paljon vielä ymmärrä DNA-tutkimuksesta, mutta tiedän että haploryhmäni on R-YP556 ja 12 markerin matcheja Family Treen kartalla on Suomessa 4, Ruotsissa 12, Norjassa 18, Englannissa 6, Skotlannissa 5 sekä Tanskassa, Irlannissa ja Islannissa kussakin 1. Matchit muodostavat Keski-Intiasta (1 match) lähtien luoteeseen tihentyvän vanan.
Tapio Rekilä
Jouni Kaleva
19.10.18, 12:30
Olenko litteroinut ja käsittänyt tekstin oikein? Varsinkin kantajan vastaväite Hannun ja venäläisen ratsumiehen kohtaamisesta jäi minulle epäselväksi, eli tuo kohta: "hwar emot käranden Simon Jakobsson anförde att där han i så måtto dhem bekomit så har han eij bort negera i förstene, då han förefallit honom om berörde ringar, som doch sedermehra komit i dagliuset, där till med är det wähl bekant, att han det ringaste af den ihielslagne Ryssen fått, helst som han sielf där wed i fahra warit, och för den ihielslagat Comaraters hästslage ansätiande måst rädda sitt egit lijf, och således eij tijde rum haft, att gripa till det Ryssen kunnat hoos sig hafwa."
Tapio Rekilä
Hei
Katselin tuota tekstiä enkä pysty siihen tarkennuksia tai parannuksia esittämään. Mielestäni olet ymmärtänyt jutun pointin täsmälleen oikein.
Pääsikö Hannulta tässä vaihtoehtoinen totuus? Selittämättä jää, kuinka tällä Hannun tappamalla ryssällä sitten juuri sattuikin olemaan kätketyt sormukset?
Tässä vuonna 1717 oli venäläismiehitys vielä kovasti päällä ja ehkäpä myös terroriteot vallalla. Siihen nähden tuntuu yllättävän rohkealta, että tässä käräjillä avoimesti tuodaan esiin, että Hannu oli vihollisen tappanut. Eikö tästä Hannulle koitunut miehittäjän kostoa?
tellervoranta
26.11.18, 10:32
Tiedättekö, mitä Honkasen populassa (Kiiminki, Alakylä) sanottiin possakoiksi. En minäkään tiennyt, vaan kirijassa etteen nakattiin (Osmo Kauppila).
"Erittäin innolla ootettiin syksyisin naurishauikkaiden keittoa ja kypsymistä. Keltaiset nauriit tummuivat keitettäessä. Niitä sanottiin possakoiksi."
Jep !
Kiitos Tapsa, 1645 luettelossa näkyy SELEVÄSTI, Thomas ja Mats Bengtson/Påssacka, Mats heti Tepon yläpuolella.
1665 kesäkäräjien pk:ssa mainitaan myös Simon Simonsson, ei ihan selvä minun lukutaidolla..?
Olen yrittänyt hakea Kellosta 1600-luvun alun voudintileistä myös Påssa-nimellä, koskapa löytyy, mm: komissaari Nils Possa Iin ja Pudasjärven kesäkäräjillä 1720: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24584895 , olisiko tällä Possalla jotain yhteyttä Kellon Possakkaan..?
Suomen Sukutukimusseuran vuosikirjassa 42, vuodelta 1986, on artikkeli; Påsa-Posa-Possenius-Posse, kirjoittaja Henrik Falck mainitsee mm. Rantasalmen Possa-haaran, joilla oli sukuyhteyksiä Oulun seudulle ja Iihin, virkamiehiä ja kauppiaita mm. Oulussa.
t.
Hannu P
Hei!
Aiemmin tässä viestiketjussa on uumoiltu: Pohjois-iiläinen Hannu Jaakonpoika Huovila osti Grekilän talon Kellosta. Hänellä oli pojat Jaakko ja Hannu, Jaakolla oli pojat Jaakko ja Matti (Matts Jacobsson Grekilä sotilasnimeltä Skarp). Vuoden 1753 talvikäräjiltä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24307892) löytyy juttu, josta selviää yhtä ja toista mielenkiintoista Grekilöistä miehityksien ajoilta. Samalla varmistuvat edellä mainitut sukulaissuhteet.
Puhtaaksikirjoitetun pöytäkirjan digitoinnissa aukeaman keskiosa varjostuu pahasti, joten kävin OMA:ssa kuvaamassa alkuperäistä asiakirjaa. Yliviivauksista yms. huolimatta sen sisältö on helposti luettavaa tekstiä (Kemi:66 Iin ja Pudasjärven käräjäkunnan lakimääräiset käräjät (1752 – 1754), aukeamat 188 - 194).
Jutussa olivat vastakkain edesmenneen Jaakko Jaakonpoika Grekilän tyttären mies Simo Simonpoika Nikkilä ja Grekilän kruununtilan senhetkinen isäntä, Matti Jaakonpojan poika Matti Matinpoika Grekilä. Vuoden 1750 talvikäräjillä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24283449) Matti Matinpoika oli esittänyt halunsa lunastaa Grekilä perintötilaksi. Nyt hänen isänsä velivainaan vävy oli sitä mieltä, että hänelle kuului puolet Grekilästä, jos se lunastettaisiin. Simon asianajajana oli rykmentinkomissaari Haustramnius ja Mattia edusti nimismies Bäck (Bæck).
Sitaatti alkuperäisestä pöytäkirjasta: “... bemälte Simon Nickiläs swärfader och Mats Grekiläs faderbroder nu mera afledne Jacob Jacobsson tå för tiden innehaft Grekilä hemman och stödt therföre såsom huus bonde; altså will Simon Simonsson erlägga för halfwe hemmanet skattelösen, och lämna Matts Grekilä frihet at inlösa then andra hälften.”
Nimismies Bäck oli kutsunut todistamaan Matin puolesta kellolaiset Samuli Annalan, Mikko Kiutun ja Pekka Kiutun vaimon Kaarinan sekä Tapani Kyröläisen Olhavasta.
Mikko Kiuttu kertoi, että isonvihan aikaan veljekset Matti Jaakonpoika ja Jaakko Jaakonpoika Grekilä olivat molemmat olleet Ruotsissa. Matti Jaakonpoika oli jo ennen isoavihaa ("något före fiendtliga infallet") ollut sotilaana Jämsän talon puolesta. Perintötila Grekilä oli everstiluutnantin virkatalo ja Matti lähti miehityksen keskeltä rykmentin ja everstiluutnantin mukana Ruotsin puolelle. Velipoika Jaakko pakeni miehitystä Ruotsiin v. 1718, ja Matti oli alkanut ylösottamaan ja viljelemään Grekilää ennen Jaakon paluuta kotikonnuille. Kun Grekilä oli vielä entisestään perintötila, oli Matti Takku vihollisuuksien jälkeen ("efter fiendtligheten") viljellyt Grekilää. Takku oli ostanut Grekilän Jaakko Jaakonpojan ja Matti Jaakonpojan isän veljeltä Hannu Hannunpojalta, mutta sittemmin perunut kaupan ja jättänyt näin Grekilän isännättömäksi ("... hafwandes Tacku sedermera omnämde hemman öfwergifwit och lämnat thet handlöst..." Vuoden 1723 talvikäräjillä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24622436) Matti Vainio/Takku ilmoitti luopuvansa Grekilästä ja pyysi saada vielä korjata Grekilästä 16 kapan viljelyn tuottaman sadon. Vielä vuoden 1728 talvikäräjillä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24661156) riidellään, kumpi maksaa entisen perintötilan velat madame Pilkarille, Hannu Hannunpoika vai Matti Vainio).
Kiutun mielestä Grekilä oli Jaakon saavuttua paikalle Matin ansiosta jo jonkinlaisessa kunnossa.
Kyröläinen kertoi, että hänen edesmennyt isänsä Jaakko oli hoitanut Grekilän tilaa everstiluutnatti Greutzin puolesta pari vuotta kunnes Matti Jaakonpojan vaimo oli hommannut miehensä pois sotaväestä. Kyröläisen arvion mukaan tämä oli tapahtunut vuoden 1727 tienoilla. (Sotilas Matts Skarp vapautettiin Kemin komppaniasta 2.7.1725 ja vuoden 1726 savuluettelon mukaan hän halusi ylösottaa Grekilän.)
Kaarina Hannuntytär (os. Grekilä) kertoi, että Matti Jaakonpoika oli ollut Grekilän kruununtilan isäntä kuolemaansa asti, minkä jälkeen veli Jaakko oli ottanut isännyyden.
Oikeudessa osoitettiin, että kruununtilan hallintaoikeus oli sitten täysin laillisesti siirtynyt Jaakolta Matti Jaakonpojan pojalle Matille. Hallintaoikeudesta Haustramnius arveli: “... men förmodas therhos, at then samma icke kan skilja hans hufwudman Simon Nickilä til at inbörda thet hemman, som thes afledne swärfader bebodt och hwarå han anwändt trygt arbete”. Hänen mielestään siis Simolla oli oikeus tavoitella vaimonsa isävainaan taannoin asuttamaa Grekilää, jonka eteen tämä oli tehnyt kovaa työtä. Haustramniuksen kysyessä Samuli Annala kertoi, että Jaakko Jaakonpoika oli ollut isonvihan jälkeen veljeään parempi raskaan työn tekijä Matti Jaakonpojan sairaalloisuuden takia, mutta että Matti oli hoitanut kaikki muut isännyyteen kuuluvat asiat.
Bäck korosti, että Matti Matinpojan isä oli nostanut autioituneen Grekilän pystyyn isonvihan jälkeen, palattuaan Ruotsista. Veli Jaakko oli muuttanut v. 1718 Ruotsiin ja ollut siellä yhdeksän vuotta vähääkään välittämättä kotitalostaan (“...utan at i ringaste måtto bekymra sig om hemmanet och thes häfd,...”). Bäck arveli, ettei Jaakko olisi tullut lainkaan takaisin, jos Matti ei olisi kirjeessään niin ystävällisesti pyytänyt häntä palaamaan. Bäck korosti Matti Jaakonpojan osallistumista talonpoikien kokouksiin yms. yhteisiin toimintoihin. Hän toisti Samuli Annalan kertomuksen pikkuvihan ajasta: Jaakko Jaakonpoika oli jälleen paennut vaimoineen ja lapsineen vetäytyvän armeijan mukana Ruotsiin vuonna 1743. Matti Matinpoika (Isä Matti Jaakonpoika kuoli v. 1742) oli ollut silloin Oulussa venäläisten vankina ja viisilehmäistä Grekilää oli jäänyt hoitamaan Matin 15-vuotias veli.
Haustramnius huomautti, että isonvihan jälkeisessä katselmuksessa Grekilässä oli ollut metsäpeltoa (glad åker) vain puolen tynnyrinalan verran heikosti viljeltynä. Hän kutsui sitten päämiehensä puolesta todistamaan Tuomas Inkilän.
Matti Jaakonpoika oli ollut vielä sotilas ja hoitanut Grekilää heinänkorjuumaksua vastaan kun hän oli kertonut Tuomaalle luottamuksellisesti, että parempi olisi, jos Grekilä menettäisi perintöoikeutensa (“... at thet wore bättra at hemmanet fölorar sin börderätt, så wida många arfwingar eljest böra utlösas, ...” Miten toinen lause oikein käännettäisiin?). Lisäksi Matti oli kertonut Tuomaalle, ettei hän kykenisi nostamaan jalkeille Grekilää, jos hänen veljensä ei palaisi kotiin Ruotsista. Tuomas väitti, että Matti Jaakonpojan vaimo oli ottanut oululaiselta porvarilta Westmanilta 250 taalarin lainan ja käyttänyt rahat vapauttamaan miehensä sotilaspalveluksesta. Laina oli sitten Jaakon palattua maksettu takaisin. Matti Matinpoika aikoi tarkistaa lainarahan suuruuden Westmanin tilikirjasta.
Oikeus päätti jutun käsittelyn samalla tavoin kuin Matti Matinpojan hakemusjutunkin 3 vuotta aiemmin: Tällaiset asiat kuuluivat maaherran päätäntävaltaan, joten oli parasta odotella hänen päätöstään.
Vuonna 1788 kuolleen Jaakko Matinpojan perukirjasta käy ilmi, että Grekilä n:o 25 on julistettu perintötilaksi 21.8.1766.
Tapio R.
s.peltonen
15.06.19, 13:48
Tervehdys Tapio,
Puhtaaksikirjoitetun pöytäkirjan digitoinnissa aukeaman keskiosa varjostuu pahasti, joten kävin OMA:ssa kuvaamassa alkuperäistä asiakirjaa.
Hieno juttu!
SuurenSuuret Kiitokset tiedoista!
Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.