Giösling
22.07.10, 11:23
Ritvalta saamani vinkin perusteella olen innolla selannut Digiarkistoon ilmestyneitä Pähkinälinnan läänin renovoituja tuomiokirjoja vuosilta 1684-1702.
Pähkinälinna (Nöteborg, Lyyssinlinna) siirtyi Ruotsille Stolbovan rauhassa vuonna 1612 ja menetettiin takaisin venäläisille suuressa Pohjan sodassa vuonna 1702.
Tuomiokirjojen julkaisun myötä ovi tähän kadonneeseen maailmaan on avautunut.
Sukututkimusharrastukseni alkoi aikanaan Cariander-sukua käsittelevästä Genos-artikkelista, jossa mystillisesti oli kokonaan jätetty auki suvun kantaäidin tausta. Tartuin haasteeseen innolla ja sain aikaan intensiivisen asiaan perehtymisen tuloksena artikkelin “Magdalena Reijer”.
Lähetin sepustukseni kuriirilla kanslianeuvos Georg Lutherille ja samanaikaisesti sähköpostilla silloiselle SSS:n sukulistalle.
Odotin malttamattomana Lutherin kommentteja. Hänhän oli juuri Inkerin asioiden paras tuntija ja sitäpaitsi auktoriteetti vailla vertaa viime vuosikymmenien sukututkimuksessa.
Kanslianeuvoksen vastaus saapui pienessä, ruskeassa kirjekuoressa.
Ilahtumisen asemesta, vaistosin vastauksessa kätkettyä kiukkua; sitä samaa, jota itse nyt tunnen lukiessani nykyajan “huippugenealogien” ylimielisiä sepustuksia.
Lutherin kritiikki oli avointa; erityisesti sain tukistusta nimien kirjoitusasuista vetämistäni johtopäätöksistä:
“Reiher ei ole Reijer, eikä Cariander Cajander”, sanoi kanslianeuvos. En tohtinut vastauksessani mainita, että juuri hän itse oli eräässä Reiher-sukua käsittelevässä artikkelissaan käyttänyt Reijer-variaatiota ja että Cariander kääntyi nimenomaan Cajanderiksi vuosien saatossa esim. Pyhtäällä.
Vannoin hänelle silloin, täynnä loukattua itsetuntoa, etten jätä “kiveäkään kääntämättä” hypoteesieni todentamiseksi.
Luther toivotti huvittuneena onnea matkaan, mutta totesi samalla, että arkistomateriaali Inkerin osalta on suurimmalta osalta läpikäyty, varoittaen ylioptimismismista.
Kaikenkaikkiaan sain häneltä kolme kuorellista mielipiteitä, “tukistuksia” ja neuvoja, joita nyt säilytän aarteina arkistossani.
Sukulistalle, samanaikaisesti Luther-postin kanssa lähtenyt artikkeliteksti, juuttui jämäkästi seuran palvelimelle ja tuli jakeluun vasta vuosia myöhemmin. Sukututkijatlista näki päivänvalon .
Sitäkin reimullisempaa on avata Pähkinälinna-sivut tänään. Sieltä astelevat vastaan koko extended-Reiher-family vävyineen kaikkineen! Aivan pintahipaisullakin (jotain alusta, keskeltä ja lopusta) olen löytänyt elonmerkejä Arendt Reiheristä, hänen vävyistään & miniöistään ( Bagge, Stierncrantz, Hastfer, von Schuben & Cariander) ja koko heihin liittyvän sukukunnan.
Erityisen iloinen olen Adam Carianderin jälleen kohtaamisesta. Hänestä on tiedetty vain Lewenhauptin suppea upseerimatrikkelidata. Nyt Adam “kävelee vastaan” Valkeasaaren ("Walgiasari") hovin amtmannina, ennen sotilasuraansa.
Kyse ei ole pelkästään omasta esi-isästäni, vaan mm. Myrskylän Virén-suvun suorasta patriarkaalisesta kantaisästä; “esijuoksijasta”!
Kysyn kokeeksi; mitä mahdollisesti tiedetään Valkeasaaren hovista? Kenen omistukseen se kuului 1690-luvulla?
Poimin vuorostani vinkiksi oheen muutamia nimiä (alusta, välistä ja keskeltä) déjà vu-teillekin terveisin:
-Albrecht Udde
-Mårten Grän
-Johan Bagge
-Christopher Forsman
-Jacob Håppenstång
-Otto Soldan
-Petter Stierncreutz
-Benjamin Grän
-Axel Bure
-Arendt Reiher
-Fältwäbel Reiher
-Salomon von Schuben
-Jurgen (Georg) Engelbrekt von Burghausen
-Anton Wilhelm Andersson
-Adam Cariander
-Jacob Bure
-Axel Bure
-Wendela Rodsenlindt
-Lars Gahmberg
-Paul Maus
-Erich Leerman
-Henrich Grän
-Jacob Junger
-Claes Jean Skogh
-Reinhold Johan Akesson
-Carl von Rohr
-Johan Kyander
-Christopher von Rohr
-Otto Wilhelm von Fresen
-Johan Bagge
-Lars Malm
Lykkyä tykö ja perästä kuuluu!
Pähkinälinna (Nöteborg, Lyyssinlinna) siirtyi Ruotsille Stolbovan rauhassa vuonna 1612 ja menetettiin takaisin venäläisille suuressa Pohjan sodassa vuonna 1702.
Tuomiokirjojen julkaisun myötä ovi tähän kadonneeseen maailmaan on avautunut.
Sukututkimusharrastukseni alkoi aikanaan Cariander-sukua käsittelevästä Genos-artikkelista, jossa mystillisesti oli kokonaan jätetty auki suvun kantaäidin tausta. Tartuin haasteeseen innolla ja sain aikaan intensiivisen asiaan perehtymisen tuloksena artikkelin “Magdalena Reijer”.
Lähetin sepustukseni kuriirilla kanslianeuvos Georg Lutherille ja samanaikaisesti sähköpostilla silloiselle SSS:n sukulistalle.
Odotin malttamattomana Lutherin kommentteja. Hänhän oli juuri Inkerin asioiden paras tuntija ja sitäpaitsi auktoriteetti vailla vertaa viime vuosikymmenien sukututkimuksessa.
Kanslianeuvoksen vastaus saapui pienessä, ruskeassa kirjekuoressa.
Ilahtumisen asemesta, vaistosin vastauksessa kätkettyä kiukkua; sitä samaa, jota itse nyt tunnen lukiessani nykyajan “huippugenealogien” ylimielisiä sepustuksia.
Lutherin kritiikki oli avointa; erityisesti sain tukistusta nimien kirjoitusasuista vetämistäni johtopäätöksistä:
“Reiher ei ole Reijer, eikä Cariander Cajander”, sanoi kanslianeuvos. En tohtinut vastauksessani mainita, että juuri hän itse oli eräässä Reiher-sukua käsittelevässä artikkelissaan käyttänyt Reijer-variaatiota ja että Cariander kääntyi nimenomaan Cajanderiksi vuosien saatossa esim. Pyhtäällä.
Vannoin hänelle silloin, täynnä loukattua itsetuntoa, etten jätä “kiveäkään kääntämättä” hypoteesieni todentamiseksi.
Luther toivotti huvittuneena onnea matkaan, mutta totesi samalla, että arkistomateriaali Inkerin osalta on suurimmalta osalta läpikäyty, varoittaen ylioptimismismista.
Kaikenkaikkiaan sain häneltä kolme kuorellista mielipiteitä, “tukistuksia” ja neuvoja, joita nyt säilytän aarteina arkistossani.
Sukulistalle, samanaikaisesti Luther-postin kanssa lähtenyt artikkeliteksti, juuttui jämäkästi seuran palvelimelle ja tuli jakeluun vasta vuosia myöhemmin. Sukututkijatlista näki päivänvalon .
Sitäkin reimullisempaa on avata Pähkinälinna-sivut tänään. Sieltä astelevat vastaan koko extended-Reiher-family vävyineen kaikkineen! Aivan pintahipaisullakin (jotain alusta, keskeltä ja lopusta) olen löytänyt elonmerkejä Arendt Reiheristä, hänen vävyistään & miniöistään ( Bagge, Stierncrantz, Hastfer, von Schuben & Cariander) ja koko heihin liittyvän sukukunnan.
Erityisen iloinen olen Adam Carianderin jälleen kohtaamisesta. Hänestä on tiedetty vain Lewenhauptin suppea upseerimatrikkelidata. Nyt Adam “kävelee vastaan” Valkeasaaren ("Walgiasari") hovin amtmannina, ennen sotilasuraansa.
Kyse ei ole pelkästään omasta esi-isästäni, vaan mm. Myrskylän Virén-suvun suorasta patriarkaalisesta kantaisästä; “esijuoksijasta”!
Kysyn kokeeksi; mitä mahdollisesti tiedetään Valkeasaaren hovista? Kenen omistukseen se kuului 1690-luvulla?
Poimin vuorostani vinkiksi oheen muutamia nimiä (alusta, välistä ja keskeltä) déjà vu-teillekin terveisin:
-Albrecht Udde
-Mårten Grän
-Johan Bagge
-Christopher Forsman
-Jacob Håppenstång
-Otto Soldan
-Petter Stierncreutz
-Benjamin Grän
-Axel Bure
-Arendt Reiher
-Fältwäbel Reiher
-Salomon von Schuben
-Jurgen (Georg) Engelbrekt von Burghausen
-Anton Wilhelm Andersson
-Adam Cariander
-Jacob Bure
-Axel Bure
-Wendela Rodsenlindt
-Lars Gahmberg
-Paul Maus
-Erich Leerman
-Henrich Grän
-Jacob Junger
-Claes Jean Skogh
-Reinhold Johan Akesson
-Carl von Rohr
-Johan Kyander
-Christopher von Rohr
-Otto Wilhelm von Fresen
-Johan Bagge
-Lars Malm
Lykkyä tykö ja perästä kuuluu!