Paikalliskuvausta romaaneista

[Antti Järvenpää]

Sukutukimusta tehdessä aina silloin tällöin tulee mieleen, että missähän kaikissa romaaneissa olisi paikkakunnan paikalliskuvausta. Useat romaanithan on kiinnitetty tietylle paikkakunnalle, mutta monet toki on puhtaan mielikuvituksenkin tuotetta. Vaikka kaikki yksityiskohdat taloinen ja paikkoineen ei pitäisi paikkaansa, monet romaanit kuitenkin kuvaavat varsin seikkaperäisisti joka päiväistä elämää ja sen normeja tietyllä alueella.

Ajattelin näin kesän kunniaksi aloittaa ketjun, jossa olisi kaikenlaisia vinkkejä hyvistä aikalaiskuvauksista kaunokirjallisuudessa. Kun tuossa parivuotta sitten luin vanhoja suomalaisia kertoja useita peräkkäin - osaa jo toista kertaa -, mieleen jäi Unto Seppäsen Kannaksen kuvaukset ilmeisesti Terijoen seudulta, Joel Lehtosen Putkinotko ja Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa.

Tuossa Lassilan "Tulitikujen lainaamassa" kirjassa on kuitenkin mielestäni juksattu kunnolla lukijaa. Kirja antaa ymmärtää, että tulitikkujen lainausretki alkaa Liperistä, mutta kaikki talon nimet ja paikat tuntuvat olevan Tohmajärveltä, lukuunottamatta Joen kaupungin kuvauksia. Sinällänsä asiassa ei ole ihmettelemistä, sillä tämä Algot Untola oli Tohmajärveläisiä.

- - - -

Jos siis sukutukimus tympii kesäkuumalla tai muuten vaan tekee mieli kirjoittaa asian vierestä, laitappa ylös kokemuksiasi kaunokirjallisuuden paikalliskuvauksista.

[Laardi]

Suosikkini Kalle Päätalo: Iijoki- ja Koillismaa-sarjat. Taivalkoskea, Tamperetta...

[blue-eyed]

Aloititpa ketjun minulle sopivaan aikaan. Olen nimittäin juuri lukemassa Keijo Korhosen kirjaa; POIKA kertomus kylästä, joka kerran oli. Ihan tekee mieli kaivaa esiin Bertta Hietamäen kirja Melalahden ihmisistä ja taloista ja katsoa sieltä asuivatko niissä taloissa tosiaan sen nimisiä ihmisiä joista Keijo Korhonen kertoo.

Tämä kirja POIKA kertoo siis sota-ajasta ja vähän myös kapina-ajastakin Paltamon Melalahden kylässä. Kirjassa on todella mielenkiintoista kaikki ne työt, mitä siihen aikaan taloissa tehtiin ja miten elämän näki kymmenvuotias poika.

[Anssi K.]

Kaiho Nieminen on kirjoittanut useita romaaneja, joissa tapahtumapaikkana on pieni ja piskuinen Suomenniemi. Hän on kirjoittanut useamman historiallisen romaanin kyseisestä pitäjästä. Suurimmaksi osaksi tarinat ovat fiktiota, mutta kyllä tarinoissa on totuudenkin siementä mukana. Suosittelen, vaikka ei paikkakuntaan mitään sidoksia olisikaan!

[Juha]

Kaikki Länsi-Uusimaasta kiinnostuneet tietävät varmaankin Eeva Joenpellon Lohja-aiheiset kuvaukset.


Hyvin realistisia kirjoja, imho


Juha

[Heikki Koskela]

Tuossa Lassilan "Tulitikujen lainaamassa" kirjassa on kuitenkin mielestäni juksattu kunnolla lukijaa. Kirja antaa ymmärtää, että tulitikkujen lainausretki alkaa Liperistä, mutta kaikki talon nimet ja paikat tuntuvat olevan Tohmajärveltä, lukuunottamatta Joen kaupungin kuvauksia. Sinällänsä asiassa ei ole ihmettelemistä, sillä tämä Algot Untola oli Tohmajärveläisiä.

Jos siis sukutukimus tympii kesäkuumalla tai muuten vaan tekee mieli kirjoittaa asian vierestä, laitappa ylös kokemuksiasi kaunokirjallisuuden paikalliskuvauksista.

Yksi paikalliskuvauksia kirjoittanut oli Aleksis Kivi (Stenvall). Hänellä oli omiin konkreettisiin maisemiinsa koko tuotannon ajan ote vaikkakin löysänlainen. Paikallisten nimien puuttuminen usein oli tavallista mutta hän muutoin sitoi tekstinsä luonnonkuvauksiin kotikulmillaan.

Kalle Päätalo on ollut mestari varsinkin Iijoki-sarjassa paneutumaan paikalliseen senhetkiseen historiaan, jossa ajassa hän eli. Kuvaukset ovat joskus jopa tuskastuttavan tarkkoja eikä juoni aina etene kovin nopsaan. Mutta luulen hänen kirjallisen menetyksen olleen juuri näissä kuvauksissa.

Luulen, että kaunokirjalliseen muotoon kirjoitettu paikallinen kuvaus on aina sekoitus totta ja kirjoittajan halua kuvata asioita omasta näkökulmastaan. Kirjoittaja tarvitsee romaania tehdessään oman henkireikänsä, jonka kautta hän pystyy purkamaan sisäisiä tuntojaan.

[Kataja]

Lukaisin Pekka Jaatisen kirjan Tyttö ja sotilas. Kirjan sivulta 112 alkaa jakso, jossa sotilaat etenevät Kannaksella, erityisesti mainitaan Muolaan ja lähistön kyliä ja järviä.
Marjatta

[Päivi H]

Minua ihastutti aikanaan Helvi Hämäläisen aluksi sensuroidun Säädyllisen murhenäytelmän Helsinki-kuvaus. Töölössä pikku parvekkeet kasvoivat seinistä kuin sienet...
Yritin päätellä mutta turhaan, mitä reittiä professori, yksi päähenkilöistä, kulki kodistaan työpaikalleen sairaalaan, kunnes jostan ilmeni, että kirjailija oli hämännyt lukijaa pahasti, jottei paljastaisi kodin ja sairaalaan sijaintia. Oli tarkoitus suojella professorin henkilöä.
Maila Talvion Itämeren tytär -trilogiassa on mukavia viittauksia 1700-luvun Helsingin ympäristöön, mutta Talvio ei tainnut tutkia lähteitä perusteellisesti.
ph

[Essimi]

Miellyttävää ajan- ja paikalliskuvausta on myös Anders Ramsayn sarjassa Muistoja lapsen ja hopeahapsen.
Ensimmäinen osa näyttää löytyvän ilmaisena online-julkaisunakin: http://www.gutenberg.org/catalog/world/readfile?fk_files=1504291

[Kaitsu]

Taidemaalari Kalle Kaarna kirjoitti 1960 luvulla omasta nuoruudestaan muistelmaromaanin Teijosta Matildedalista nimellä "Kylä elää". Tosin kaikki nimet ovat muunnelltu mutta kirja on muuten riemastuttavan hyvä ja arvokas muisteloteos!
Kaitsu!

[Ossian]

Hei,

Lempi Jääskeläinen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lempi_J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen) kirjoitti aikoinaan useita historiallisia romaaneja, mm. "Weckroothin perhe", kuvaus viipurilaisesta kauppias-suvusta.

Ystävällisesti
Ossian Mesterton (http://www.mesterton.net)
of that (http://www.mesterton.net/kolmensuora.htm) Ilk

"On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo."
-Nalle Puh-

[Tuulakki]

Laila Hietamiehen kirjoista löytyy useita paikkakuntia, joista hän lienee kirjoittanut "todenmukaisesti". Kts. esim. http://www.apu.fi/artikkeli/laila-hirvisaari-ja-tauno-tukeva. Muistaakseni kirjassa Vierailla poluilla, oudoilla ovilla kerrotaan Mynämäestä. Kirjan "lasisilmä-Olga" on muuten todellinen henkilö.

Luovutetun Karjalan alueelle sijoittuvista kirjoista paikallistuntemusta omaavat osaavat kertoa enemmän.