Mitä suvusta löytyy, HS tänään, sivu B8

[Seppo Niinioja]

Tämän niminen juttu. Ei ihmeempää asiaa. Eräällä naisella on ollut esiäitinä noita, joka on elänyt 1600- tai 1800-luvulla yms. Onhan näitä noidiksi luultuja ollutkin.

Väite, että sukututkimus on kallista, koska seurakunnat veloittavat 33 euroa tunnilta ei pidä paikkaansa. Putkimiehelle tai autokorjaamolle joutuu maksamaan tuplasti tuon hinnan ja sukututkimusta tehdään pääasiassa muilla tavoin kuin virkatodistuksia tilaamalla, kuten lukijat hyvin tietävät.

Seppo Niinioja

[Onerva]

Hyvä, Seppo


ärsyynnyin, kun ihmetteli niitä, jotka sanovat sukutukumusharrastusta kalliiksi. Todella pääkaupunkialueen asukkaan mielipide ja sellaisena oikea, mutta kun sukututkimusta harrastellaan muuallakin kuin Kansallisarkiston lähialueella – siellä kun on kaikkien srk:n tiedot, niin helppo on sanoa noin.


Kun Kansallisarkistoon ja tutkimusalueen maakunta-arkistoon on matkaa 600 km sivu, ei sinne noin vain kustannuksitta pääse lisäämään tietojaan. Lähimaakunta-arkistossa kun ei ole kuin historiankirjat keskimäärin vuoteen 1850 ja myöhemmät mikrokortteina rk:neen, on vanhempien aikojen tutkiminen ollut mahdotonta ennen SSHY:tä ja senhän tiedämme olevan melkoisen tuore palvelu. Harrastelu sen sijaan on saattanut olla pitkäaikaista, minulla n. 25 vuotta, niin ei ollut muuta keinoa kuin hankkia erittäin kalliit mikrokortit Mikkelistä kotiin ja löytää korttikone. Tottakai filmirullia saattoi tilata omaan maakunta-arkistoon kaukolainana Kansallisarkistosta, mutta enintään 5 rullaa kerrallaan. Tuo määrä oli niin pieni, ettei se edes riittänyt kattamaan olemassaolevia rippikirjoja isoissa srk:ssa. Rullat tulivat 1-2 viikon päästä. Laina-aika oli 2 viikkoa mukaan lukien pyhät, esim. pääsiäsaika, jolloin maakunta-arkisto oli 4½ päivää suljettuna. Konetta sai käyttää vain 3 h /vrk., joten ei max 12 x 3 tunnissa paljon aikaan saanut.




Noin ollen oli pakko ostaa materiaali – toinen mahdollisuus oli matkustaa pääkaupunkiseudulle ja majoittua hotelliin moneksi viikoksi /vuosi eikä tuo todella ollut halpaa lystiä. Olen ajatellut monta kertaa, että keskeisessä Suomessa asuvana sentään olen paljon paremmassa paikassa kuin jossakin Joensuun takamaalla tai Utsjoella asuva harrastetoveri. Huomattavista kuluista huolimatta tämä sukututkimus on ollut minulle todella mukavaa harrastelua, mutta niitä 15-20.000 euroa, jotka olen tähän käyttänyt tietokoneitten ja oheislaitteiden, korttikoneitten, kurssien, matkojen Kansallis- ym arkistoihin lisäksi, en pidä halpana hintana.




Nyt jatkotutkimukseet sentään onnistuvat ”vieraistakin” srk:sta Hiskin ja digiarkistojen avulla, joten niiden aikana harrastuksensa aloittaneet pääsevät huokeammalla. Siksipä tuon kirjoituksesi olisi pitänyt mielestäni mainita, ettei harrastuksemme ENÄÄ ole kallista, vaikka srk pyytääkin 33 euroa tunnilta todistuksistaan.




Onerva

[Heikki Jokipii]

Eräällä naisella on ollut esiäitinä noita, joka on elänyt 1600- tai 1800-luvulla yms. Onhan näitä noidiksi luultuja ollutkin.

Tuo haastateltu ei varsinaisesti löytänyt ko. noitaa esivanhemmistaan, vaan ainoastaan Loimaalla erään (kylläkin esivanhempiensa asuman) talon, johon tuo kansantarinoiden noita oli yhdistetty. Ks. Wikipedia-artikkeli "Prättäkitti":

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pr%C3%A4tt%C3%A4kitti

Mutta kyllä niitä noidiksi epäiltyjä oli. Aina ei ollut edessä rovio, pienemmistä noitakonsteista riitti jalkapuu tai häpeäpenkki. Isäni Mauno J. kirjoitti tietämättään esiäidistään Vanhan Ruoveden historiassa I (1959) näin:

"Vuonna 1708 oli Ähtärin Moksun emäntä Annikka Matintytär syytteessä noituudesta. Hän oli pääsiäisaamuna noussut pellavahaasian päälle ja sieltä taikonut varikset pois pellavamailtaan toivottaen ne toisiin kyliin. Hän joutui ymmärrettävistä toivotuksistaan kahdeksi sunnuntaiksi jalkapuuhun."

[Seppo Niinioja]

Hyvä, Seppo


ärsyynnyin, kun ihmetteli niitä, jotka sanovat sukutukumusharrastusta kalliiksi. Todella pääkaupunkialueen asukkaan mielipide ja sellaisena oikea, mutta kun sukututkimusta harrastellaan muuallakin kuin Kansallisarkiston lähialueella – siellä kun on kaikkien srk:n tiedot, niin helppo on sanoa noin.


Kun Kansallisarkistoon ja tutkimusalueen maakunta-arkistoon on matkaa 600 km sivu, ei sinne noin vain kustannuksitta pääse lisäämään tietojaan. Lähimaakunta-arkistossa kun ei ole kuin historiankirjat keskimäärin vuoteen 1850 ja myöhemmät mikrokortteina rk:neen, on vanhempien aikojen tutkiminen ollut mahdotonta ennen SSHY:tä ja senhän tiedämme olevan melkoisen tuore palvelu. Harrastelu sen sijaan on saattanut olla pitkäaikaista, minulla n. 25 vuotta, niin ei ollut muuta keinoa kuin hankkia erittäin kalliit mikrokortit Mikkelistä kotiin ja löytää korttikone. Tottakai filmirullia saattoi tilata omaan maakunta-arkistoon kaukolainana Kansallisarkistosta, mutta enintään 5 rullaa kerrallaan. Tuo määrä oli niin pieni, ettei se edes riittänyt kattamaan olemassaolevia rippikirjoja isoissa srk:ssa. Rullat tulivat 1-2 viikon päästä. Laina-aika oli 2 viikkoa mukaan lukien pyhät, esim. pääsiäsaika, jolloin maakunta-arkisto oli 4½ päivää suljettuna. Konetta sai käyttää vain 3 h /vrk., joten ei max 12 x 3 tunnissa paljon aikaan saanut.




Noin ollen oli pakko ostaa materiaali – toinen mahdollisuus oli matkustaa pääkaupunkiseudulle ja majoittua hotelliin moneksi viikoksi /vuosi eikä tuo todella ollut halpaa lystiä. Olen ajatellut monta kertaa, että keskeisessä Suomessa asuvana sentään olen paljon paremmassa paikassa kuin jossakin Joensuun takamaalla tai Utsjoella asuva harrastetoveri. Huomattavista kuluista huolimatta tämä sukututkimus on ollut minulle todella mukavaa harrastelua, mutta niitä 15-20.000 euroa, jotka olen tähän käyttänyt tietokoneitten ja oheislaitteiden, korttikoneitten, kurssien, matkojen Kansallis- ym arkistoihin lisäksi, en pidä halpana hintana.




Nyt jatkotutkimukseet sentään onnistuvat ”vieraistakin” srk:sta Hiskin ja digiarkistojen avulla, joten niiden aikana harrastuksensa aloittaneet pääsevät huokeammalla. Siksipä tuon kirjoituksesi olisi pitänyt mielestäni mainita, ettei harrastuksemme ENÄÄ ole kallista, vaikka srk pyytääkin 33 euroa tunnilta todistuksistaan.




Onerva

Minä en laatinut varsinaista kirjoitusta, kommentoin vain yhtä HS:n jokseenkin mitättömän jutun lausetta: "Sukututkimus on kallista. Seurakunnat velottavat 33 euroa tunnilta, kun he kaivavat tietoja kirkonkirjoista." Tämä hintahan oli vielä pari vuotta sitten 21,80 euroa/tunti. Taksa on kirkkohallituksen määräämä. Aloittaessani 1960-1970-luvujen vaihteessa virkatodistusten maksu oli ihan nimellinen, yleensä 3 markkaa.

Muista kustannuksista HS:n jutussa ei puhuta. Esität tietysti selkeitä faktoja omalta osaltasi. Minulla on pääkaupungin ympäryskuntalaisenakin vähintään tunnin matka Kansallisarkistoon. Julkisilla kulkuneuvoilla (bussi + raitiovaunu) edestakainen matka maksaa runsaat 20 euroa. Omalla autolla kustannus riippuu pysäköintimaksuista, muistaakseni nyt 1,8 euroa/h. Lisäksi tietysti auton bensiini ja pääomakulut. Niillä, jotka voivat käyttää ratikkaa, matkakulut ovat pienet, jos on vielä kuukauiskortti. Haluan muistuttaa, että täältä on esim. Jyväskylään sama matka kuin sieltä tänne. Olen käynyt vuosien varrella mm. useita kertoja Turussa, Kemiössä, Vaasassa, Alahärmässä, Pälkäneellä, Jyväskylässä, Uuraisilla, Saarijärvellä, Kivijärvellä, Joensuussa ja monissa Uudenmaan ja Kanta-Hämeen kirkkoherranvirastoissa. Sukututkimus on kyllä ollut mahdollista jo vuosisatoja ilman Digiarksitoa ja HisKiä, vaikka ne tietysti ovat ratkaiseva apu ns. maakuntien naisille ja miehille.


Saattaisi minullakin tulla muistinvaraisesti olla kulunut 15-20.000 euroa arviolta kahdeksan vuodesta 1986 ostetun tietokoneen, prínttereiden, skannerien ym. hankintoihin, matkoihin, majoituksiin ne. Voisihan listaan vielä lisätä autojen hankintahinnatkin. Kuluja ei voi kuitenkaan ainakaan minun osaltani kohdentaa pelkkään sukututkimukseen. Olen itse asiassa tutkinut suurimman osan omia ja vaimoni esivanhempia ennen kuin hankin ensimmäisen tietokoneen. Toimistokoneet ovat olleet ennen kaikkea firmani työvälineitä mm. kirjojen ja lehtijuttujen kirjoittamisessa ja niillä olen ne rahoittanutkin. Pelkkään sukututkimuskäyttöön tuskin olisin niitä tarvinnut eikä olisi tainnut ollut varaakaan hankkia eläkeläisenä.

Helsingissä majoittumiseen on edullinen vaihtoehto, Seuran vierashuone Liisankatu 16:ssa. Hinta on 30 euroa/yö, viikonloppuisin kaksi yötä 40 euroa.

Sukututkimus ei ole pakollista. Minulle sanottiin kerran pankissa, että kenenkään ei ole pakko ottaa lainaa. Kyllä minä sen sain, taisi olla 800 000 mk puolen tunnin puhumisella, mutta rokottivat kahdet kulut antamalla käsirahan ja talon loppukauppahinnan kahdessa erässä.

Ajelen usein Hartwall-areenan ohi Kansallisarkistoon. Seinällä mainostettiin kerran jääkiekon sarjalippuja alkaen 300 euroa. Niistä minä en maksaisi senttiäkään.

Loppulauseeseesi vastaan kuten Pontius Pilatus: Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. On selkeämpää, kun kukin puhuu itse omasta puolestaan.

Ystävällisesti
Seppo Niinioja

[Seppo Niinioja]

Tuo haastateltu ei varsinaisesti löytänyt ko. noitaa esivanhemmistaan, vaan ainoastaan Loimaalla erään (kylläkin esivanhempiensa asuman) talon, johon tuo kansantarinoiden noita oli yhdistetty. Ks. Wikipedia-artikkeli "Prättäkitti":

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pr%C3%A4tt%C3%A4kitti

Mutta kyllä niitä noidiksi epäiltyjä oli. Aina ei ollut edessä rovio, pienemmistä noitakonsteista riitti jalkapuu tai häpeäpenkki. Isäni Mauno J. kirjoitti tietämättään esiäidistään Vanhan Ruoveden historiassa I (1959) näin:

"Vuonna 1708 oli Ähtärin Moksun emäntä Annikka Matintytär syytteessä noituudesta. Hän oli pääsiäisaamuna noussut pellavahaasian päälle ja sieltä taikonut varikset pois pellavamailtaan toivottaen ne toisiin kyliin. Hän joutui ymmärrettävistä toivotuksistaan kahdeksi sunnuntaiksi jalkapuuhun."

Vesikoehan oli yksi tapa, jolla noidiksi epäiltyjä ihmisiä testattiin noitavainojen aikana. Wikipedia epäilee, että kyseessä olisi ollut "urbaani legenda"