Mathias33
09.07.10, 17:47
Ajoittain törmää keskusteluihin sukututkimuksen suhteesta henkilörekisterilakiin.
Tulkitsee sitten kuka mitenkin omia toimiaan suhteessa siihen, kuuluvatko ne henkilörekisterilain piiriin vai eivät, on kyseessä myös yksityisyyden suojan kunnioittaminen hyvät tavat.
Kenellä voisi olla suurempi moraalinen oikeus henkilötietojensa rekisteröimiseen tai tallentamiseen tietokantoihin, kuin henkilöllä itsellään. Edes keskustelu siitä, mitä haittaa tietojen tallentamisesta on, ei ole mielestäni relevanttia, koska katson että jokaisella henkilöllä on moraalinen (osin myös laillinen) määräysvalta henkilötietojensa käyttöön ja tallentamiseen ilman, että hänen tarvitsee millään tavalla puolustella kantaansa.
Itse olen noudattanut sukuselvitystä tehdessä tiukkaa moraalista linjaa niin, että olen tarkistanut väestörekisteristä aina myös niiden ihmisten kannan henkilötietojensa käyttöön, joiden kohdalla en ole tarvinnut väestörekisteriä tietojen hankintaan, koska sukulaissuhteet ovat olleet muutenkin tiedossa. Jos henkilöllä on väestörekisterissä tietojen luovutuskielto, en ole tietoja (edes nimeä) sukutauluun laittanut, vaan ainoastaan sukupuolen ja aseman/paikan sukutaulussa.
Samoin olen katsonut hyvien tapojen mukaiseksi aina ilmoittaa sukutaulun tekemisestä jokaiselle, jonka nimi on tauluun tulossa ja varannut henkilöille oikeuden kieltää tietojensa käyttäminen.
En käsitä lakiin vetoavaa vääntöä asioissa, joissa mennään toisen omistuksen alueelle, millaiseksi katson ilman muuta myös henkilötietojen kuuluvan. Kyse on ensisijaisesti hyvistä tavoista, tässä tapauksessa liittyen henkilön yksityisyyden koskemattomuuteen hänen oman tahtonsa mukaisesti, olipa lain kiemurat mitkä tahansa. Ilman, että kenenkään tarvitsee selitellä tai puolustella omaa kantaansa, mitä tulee HÄNEN omien henkilötietojensa käyttöön.
Tulkitsee sitten kuka mitenkin omia toimiaan suhteessa siihen, kuuluvatko ne henkilörekisterilain piiriin vai eivät, on kyseessä myös yksityisyyden suojan kunnioittaminen hyvät tavat.
Kenellä voisi olla suurempi moraalinen oikeus henkilötietojensa rekisteröimiseen tai tallentamiseen tietokantoihin, kuin henkilöllä itsellään. Edes keskustelu siitä, mitä haittaa tietojen tallentamisesta on, ei ole mielestäni relevanttia, koska katson että jokaisella henkilöllä on moraalinen (osin myös laillinen) määräysvalta henkilötietojensa käyttöön ja tallentamiseen ilman, että hänen tarvitsee millään tavalla puolustella kantaansa.
Itse olen noudattanut sukuselvitystä tehdessä tiukkaa moraalista linjaa niin, että olen tarkistanut väestörekisteristä aina myös niiden ihmisten kannan henkilötietojensa käyttöön, joiden kohdalla en ole tarvinnut väestörekisteriä tietojen hankintaan, koska sukulaissuhteet ovat olleet muutenkin tiedossa. Jos henkilöllä on väestörekisterissä tietojen luovutuskielto, en ole tietoja (edes nimeä) sukutauluun laittanut, vaan ainoastaan sukupuolen ja aseman/paikan sukutaulussa.
Samoin olen katsonut hyvien tapojen mukaiseksi aina ilmoittaa sukutaulun tekemisestä jokaiselle, jonka nimi on tauluun tulossa ja varannut henkilöille oikeuden kieltää tietojensa käyttäminen.
En käsitä lakiin vetoavaa vääntöä asioissa, joissa mennään toisen omistuksen alueelle, millaiseksi katson ilman muuta myös henkilötietojen kuuluvan. Kyse on ensisijaisesti hyvistä tavoista, tässä tapauksessa liittyen henkilön yksityisyyden koskemattomuuteen hänen oman tahtonsa mukaisesti, olipa lain kiemurat mitkä tahansa. Ilman, että kenenkään tarvitsee selitellä tai puolustella omaa kantaansa, mitä tulee HÄNEN omien henkilötietojensa käyttöön.