Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Rebekka - ei etunimi vaan esine
Kankaanpäässä tehdyssä pesänselvityksessä esiintyi tavaroiden joukossa rebekka. Kaakkoissuomalaisena se on jäänyt minulle tuntemattomaksi.
Mikähän se on nykykielellä?
Miltä vuodelta oli kyseinen paperi? Ja minkä tavaroiden välissä rivi?
Vuosi oli 1937. Edellä oli kattokruunu ja perässä 5 taulua. Luettelossa oli tällä etusivulla enimmäkseen huonekaluja ja muita isoja esineitä. Jäämistö kuului leipurimestarismiehelle, joka oli naimisissa ja jolla oli lapsia.
Rebekan arvo oli 5 markkaa, tuolin kanssa yhtä suuri, ei ollut kyseessä siis kovin kallis esine. Esimerkiksi taskukello oli 125 mk arvoinen.
Mahtoiko olla Takasen veistos Rebekka kaivolla, joka aikanaan oli joka kodin kaunistuksena samaa sukua kuin fiikus.
H. Arjava
Tiina Lietzén
08.07.10, 23:09
Hei
Lienee tosiaan kyseessä Rebekka-veistos. Tuolta löysin yhden sortin kuvankin: http://www.huuto.net/kohteet/rebecca-patsas-20--luvulta/135177019. Itse olen nähnyt eri tavalla maalattuna yhden ja yhden maalaamattoman. Onkohan tapoihin kuulunut maalata itse veistoksia oman maun mukaan vai oliko noita eri tavoin maalattuina??
Tiina
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Rebecca_statue_by_Johannes_Takanen_1877.j pg
Tässä on vähän parempi rebekka, taitaa olla alkuperäinen.
Kiitän vinkeistä. Annetut veistostiedot tuntuvat uskottavilta.
Jos löydätte myöhemmistä perukirjoista Tuhkimon, niin se voisi olla taulumuotoon tehty käsityö. Olen nähnyt näitä tehdyn joitakin. Pohjakankaan sai hankituksi kuvalla painettuna, sitten siihen solmittiin käsin värillisiä villalankoja ehkä tuhansin pistoin.
Saa niitä vieläkin: http://www.satiini.fi/index.php?main_page=advanced_search_result&search_in_description=1&zenid=uto6si1qdh3asvm291k7c0qns1&keyword=tuhkimo
Hei!
Olen aikanaan tehnyt kipsistä kolme erilaista Rebekka-valosta. Kuulemani mukaan niitä piti olla neljäskin, mutta sitä en ole koskaan nähnyt.
Mariaana
Rebekka-veistos saattaa olla oikea vastaus, mutta Hämeenkyrössä, joka ei ole kovin kaukana Kankaanpäästä, käytettiin noin 2 - 3 litran kaatokannusta nimitystä rebekka. Meilläkin se oli 50-luvulla tuon vetoinen valkoinen, pulleakylkinen emalikannu, jossa oli yksi kahva tai otin, aika tavalla Rebekka-veistoksen kannun näköinen. Hämeenkyrössä, joka on tunnettu sahtipitäjä, sitä käytettiin sahdin tarjoiluastiana.
terv, Maisa M
Seppo Niinioja
10.07.10, 16:16
Rebekka-veistos saattaa olla oikea vastaus, mutta Hämeenkyrössä, joka ei ole kovin kaukana Kankaanpäästä, käytettiin noin 2 - 3 litran kaatokannusta nimitystä rebekka. Meilläkin se oli 50-luvulla tuon vetoinen valkoinen, pulleakylkinen emalikannu, jossa oli yksi kahva tai otin, aika tavalla Rebekka-veistoksen kannun näköinen. Hämeenkyrössä, joka on tunnettu sahtipitäjä, sitä käytettiin sahdin tarjoiluastiana.
terv, Maisa M
Johannes Takanen on varmasti kääntynyt montaa kertaa haudassaan Rebekka kaivolla -marmoriveistoksestaan tehtyjen replikoiden takia. Luulen, että Maisan selitys on oikea. Lapsuudenkodissani oli oheista kuvaa muistuttava komuutti (http://www.huuto.net/kohteet/ihana-taydellinen-komuutti/142646045). Komuutti on varsinaisesti pesukaappiosa. Pesuvati ja kannu, jonka nimenä on myös voinut olla rebekka olivat posliinia ja hyvin kauniit. Näitä sanoja en kyllä lapsena kuullut. Pesuvarustukselle oli varmaan leipurimestarin(kin) perheessä enemmän käyttöä kuin veistokselle. Ehkä Arabian museosta tai muualta löytyisi tietoa.
Seppo Niinioja
Olen kuullut myös, että rebekaksi olisi mainittu porsliinista yöastiaa. Mutta meilläpäin lapsuudessani oli enää vain emalisia, joten niitä nimitettiin aivan muulla nimellä. Aika lähelle pesukomoottia tuokin porsliiniesine kuitenkin sijoittuu.
Rebekasta taitaa olla laulukin, ja jos oikein tarkasti kuuntelee sanoja, siitäkin saattaa jotain selvitä!
Helteisin terveisin
Orvokki Willberg
Koska kysymäni esine oli luonteeltaan salin tavaroiden joukossa niin en oikopäätä usko kaatoastiaan. Epävarmuus jää. En näe tarpeelliseksi jatkaa enempää kuin mitä alla on mahdollisesti kiinnostuneille tiedoksi.
Katsoin pesäluetteloita vielä kerran. Vuonna 1920 kuoli mainitun leipurimestarin 1. vaimo. Hänen luettelossaan oli esineitä, jotka jäivät leskelle ja siksi saattoivat olla mukana jatkossa. Kun tämä leipurimies meni 2. kertaa naimisiin, niin toisen vaimon tavaroita oli luultavasti tullut huusholliin siinä välillä ja ehkä jotain vanhaa oli toisaalta poistunut. Vuonna 1920 rebekkaa ei vielä ollut luettelossa, joten se ehkä oli välillä 1920-1937 hankittu tai jos oli vanhaa kalustoa, oli nimetty toisin.
Sen sijaan vuonna 1920 oli seuraavia joita ei ainakaan samalla nimellä mainittu vuonna 1937. Yöastia, sylkyastia, 4 pesukaappia. Ei kaatokannua eikä rebekkaa. Astioista oli ryhmiä, joihin olisi vesikannukin voinut kuulua kummassakin perukirjoituksessa.
Jouni Kaleva
10.07.10, 20:07
Vuosi oli 1937. Edellä oli kattokruunu ja perässä 5 taulua. Luettelossa oli tällä etusivulla enimmäkseen huonekaluja ja muita isoja esineitä. Jäämistö kuului leipurimestarismiehelle, joka oli naimisissa ja jolla oli lapsia.
Tämä jaottelukin mielestäni puhuu sen puolesta, että rebekka on luettu taide-esineistöön eikä käyttöastioihin.
Seppo Niinioja
10.07.10, 22:06
Tämä jaottelukin mielestäni puhuu sen puolesta, että rebekka on luettu taide-esineistöön eikä käyttöastioihin.
On voitu lukeakin olosuhteet huomioon ottaen, mutta kitschiä mikä kitschiä hintansa perusteella siinä kuin taistelevat metsot puuseen seinällä, anteeksi nyt vaan. Tässä lisää "taidetta": http://www.huuto.net/osasto/antiikki-ja-taide/veistokset/45
Viesti 14 on tietysti ylimääräinen.
Tämä menee nyt jo sukututkimuksesta ja rebekasta aika paljon sivuun, mutta sana "komuuti" (jollaisena lapsena 60-luvulla sen tunsin) saattaa tulla (tod.näk. ruotsin kautta) ranskan sanasta commode (lausutaan lähinnä "komod"), joka tarkoittaa "lipasto, piironki", adjektiivina esim. "kätevä, käytännöllinen". Minulla ei tosin ole mitään oikeaa etymologista tietoa asiasta.
terv. Tuula S.
Jouni Kaleva
11.07.10, 08:18
Tämä menee nyt jo sukututkimuksesta ja rebekasta aika paljon sivuun, mutta sana "komuuti" (jollaisena lapsena 60-luvulla sen tunsin) saattaa tulla (tod.näk. ruotsin kautta) ranskan sanasta commode (lausutaan lähinnä "komod"), joka tarkoittaa "lipasto, piironki", adjektiivina esim. "kätevä, käytännöllinen". Minulla ei tosin ole mitään oikeaa etymologista tietoa asiasta.
terv. Tuula S.
Näin on. Tämäkin sana tulee pohjimmiltaan latinasta: con + modus
Modus tarkoittaa mittaa, tapaa, tyyliä, moodia. Nykyaikainen sanan johdos on esim. modeemi.
Commodus tarkoittaa (yhteen)sopivaa. Tästä ranskaan (ja englantiin) commode, joka sanakirjani mukaan näyttää tarkoittaneen
1. korkea kampaus, naisten käytössä n. 1700
2. lipasto
3. matala pöytä, jossa laatikosto
4. siirrettävä pesuteline
5. yöastiaa ympäröivä tuoli
6. toiletti, WC
Edelleen samaa kantaa latinassa accomodare, yhteensovittaa, tästä esim. englannin accommodate, majoittaa ja suomen akkommodaatio, silmän taittokyky.
Olen kuullut jossain asiayhteydessä ,että rebekka on yöastia eli tutummalla nimellä potta; siis esine ja sopii hinnaltaan kyseisessä
pesäluettelossa.
Seppo Niinioja
11.07.10, 17:43
Näin on. Tämäkin sana tulee pohjimmiltaan latinasta: con + modus
Modus tarkoittaa mittaa, tapaa, tyyliä, moodia. Nykyaikainen sanan johdos on esim. modeemi.
Commodus tarkoittaa (yhteen)sopivaa. Tästä ranskaan (ja englantiin) commode, joka sanakirjani mukaan näyttää tarkoittaneen
1. korkea kampaus, naisten käytössä n. 1700
2. lipasto
3. matala pöytä, jossa laatikosto
4. siirrettävä pesuteline
5. yöastiaa ympäröivä tuoli
6. toiletti, WC
Edelleen samaa kantaa latinassa accomodare, yhteensovittaa, tästä esim. englannin accommodate, majoittaa ja suomen akkommodaatio, silmän taittokyky.
Modeemi on yhdistelmä sanoista modulaattori ja demodulaattori. Kuten alan ammattilaiset tietävät, modeemi moduloi digitaalisen signaalin analogiselle siirtotielle ja vastaavasti palauttaa eli demoduloi analogisesta signaalista digitaalisen signaalin. Jos tämä kuulostaa vaikeaselkoiselta, voi lohduttautua sillä, että modeemia tuskin perukirjoista tapaa ainakaan ennen 1960-lukua, jos myöhemminkään.
Kun taisin tuoda tuon komuutin ensimmäisenä esille, ehdotan ystävällisesti, että rebekan rinnalle avataan keskustelu komuutista, jos sille on tarvetta. Timo Kukkonen on jo haluamansa tiedot saanut, mutta ainahan vanhoista esineistäkin on mielenkiintoista keskustella.
Olimme tänään Billnäsin Antiikkimarkkinoilla, joilla eräällä ruotsalaisella kauppiaalla oli kaunis loimukoivuinen komuuti Länsi-Götanmaalta. Pesuvadin reikä ilmaisi , että komuuti oli kyseessä. En muista, mitä sanaa hän siitä käytti, kun kerroin innoissani tästä rebecca-keskustelustamme. Rebecca tässä merkityksessä oli tietysti hänelle outo. Suomeen ehdolla olleelle kuninkaalle Väinö I:lle valmistettiin niinikään kansallisessa hengessä loimukoivuiset kaapit, jotka olen sattunut näkemään.
Seppo Niinioja
voi voi, minun edesmenneellä isoäidilläni oli olohuoneessa hieno vuosisadan alun Rebekka, mutta minne lie sekin joutunut sitten :(
Jens
Melkein kaikki Muolaan Kuusaan museoon lahjoitetut tavarat tuhoutuivat, eikä museoa koskaan avattu. Mutta tavaroista on säilynyt luettelo, joka on julkaistu kirjassa Hannu Takala: Karjalan museot ja niiden tuhoutuminen talvi- ja jatkosodassa.
Numero 394 on Papruusi, "Rebekan astia", ja sen on lahjoittanut Väinö Kukko Pyhäjärveltä. Sanookohan tämä jollekin jotain?
Toinenkin naisennimi esiintyy luettelossa. Esine 224 on Viinapullo, marketta, ja sen on lahjoittanut Mikko Hölttä Kivennavalta. Onkohan sellainen pullo kuvattu jossain Margaretaa esittävässä taulussa taikka patsaassa, vai mikä on yhtymäkohta?
Luettelossa on ehtymätön määrä tavaroita, joista en ole koskaan kuullutkaan, esim. yhdestä puusta tehty tölli, puupinnari, tuulikynä (pituus 345 cm), kylää kiertänyt reikäjakku, umpipuinen tönttö, haapatassi, kohtu, naisen hattu ilman röpsyjä, sielikansi... Kaikki tietenkin tavaroita, joiden avulla elämää pyöritettiin, nyt joko poissa käytöstä tai käytössä aivan eri nimellä.
Marjatta
Luettelossa on ehtymätön määrä tavaroita, joista en ole koskaan kuullutkaan, esim. yhdestä puusta tehty tölli, puupinnari, tuulikynä (pituus 345 cm), kylää kiertänyt reikäjakku, umpipuinen tönttö, haapatassi, kohtu, naisen hattu ilman röpsyjä, sielikansi...
Näistä yhden pystyn kuvaamaan. Reikäjakku = jakkara, jossa on lapsen mentävä reikä keskellä. Kun siinä oli kolme jalkaa, se ei keikkunut. Sitä käytettiin ennen kävelemään oppimista ja ehkä jonkin aikaa sen jälkeenkin. Hyvä puoli siinä oli, että lapsi ei kaatunut ja jäänyt helposti toisten jalkoihin. Nykytiedon mukaan tällaista pystyyn nousua ei kannata kiirehtää, vaan lapsen on hyvä osata ryömiä kunnolla ja pitkään.
(Menee vähän kauas lähtökohdastaan, mutta mitäs sitten. Tämä ryhmähän on lähtökohtaisesti asian vierestä.)
Näin isäni asiasta on kertonut: "Tyynyjen välissä lattialla opetettiin istumaan ja kävelemään kohta, kun jalat alkoivat kantaa. Tässä oli reikäjakku hyvänä apuna, ja se oli joka talossa. Kun siinä oli jalkojen päissä suksen tapaiset, sillä oli hyvä ajella lattialla; siinä jalkavoimat kasvoivat. Meidän perheessä ei vääräsäärisiä ollut."
E Juhani Tenhunen
14.02.11, 21:07
Oululainen isoäitini käytti yöastiasta eli potasta nimeä rebekka. Ymmärtääkseni myös Dannyn esittämä Rebekka -laulu kuvaa yöastiaa.
Heikki Särkkä
16.02.11, 12:47
Näin sanan selittää myös vanha tuttumme SAOB.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.