Pieni korvaus kärsitystä vääryydestä?

[Heikki Jokipii]

Esipolvien henkilöiden lukumäärässä äkkiä hengästyy, tuplaantuminen per sukupolvi tuo nopeasti suuria joukkoja mukaan kuvioon, vaikka alku ei vielä tunnu vaaralliselta, 2-4-8-16-32-64 ….

Mutta kyllä rahakin poikii kovaa vauhtia, jos ajatellaan pitkiä aikoja. Omistamassani Pikku Jättiläisessä v. 1958 on (s. 780) säästämään opettava ja houkutteleva taulukko, jossa on esitelty, miten ”korkoa korolle” –idealla pääoma 40 vuodessa aina seitsenkertaistuu, jos korkoprosentti on vain 5.

Tämä tuli mieleeni, kun nyt tämän palstan kautta sain tietooni toisen aika vankasti dokumentoidun esivanhemman (tai pariskunnan) Nyenistä, paikasta, joka on kai väkisin myöhemmin ”suomennettu” Nevanlinnaksi, joka sijaitsee aika lailla nykyisen Pietarin keskustassa.

Aikanaan Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä korvattiin vanhoja vääryyksiä ja eräs tuttavani mm. peri Tallinnasta isovanhempiensa talon ja tontin. Mutta entä v. 1703-1721 vääryys?

Totta kai Uudessakaupungissa 1721 sovittiin, että Nyenin/Pietarin alue on tästä lähin Venäjää. Mutta tsaari Pietari oli ottanut alueen käyttöönsä jo 1703! Maksettiinko vanhoille asukkaille korvaukset tältä väliltä? Edes pientä tontin vuokraa? Eikö olisi oikein, että tähänkin kysymykseen puututtaisiin nyt, ihan ystävällisessä hengessä.

Joten hyväksytään vuokraksi yhteensä koko ajalta 1703-1721, molempien Nyenin tonttien osalta kohtuullinen … 1000 euroa, yhteensä koko ajalta. Ei ole paljon, tavoitteenahan on vain oikeuden palauttaminen, siis ihan periaate, pelkästään. Korko, tuo 5%, oli joskus v. 1700 kieppeillä ihan kohtuullinen, myös. Ja nythän Gazprom aikoo rakentaa alueelle,
http://byggnader.wordpress.com/
ja kyllähän Gazpromilla aina tällainen pikkuraha on antaa.

Mutta, ai juu niin, korko. Näin, tuon noin 300 vuoden ajalta, en pyytäsi enempää kuin 1000 euroa * 7 * 7 * 7 * 7 * 7 * 7 * 7 eli …. 823 543 000 eli alle miljardi euroa. No, kyllä Gazpromilla on rahaa. Tuosta summasta saisi kai jo asianajopalkkiotkin maksettua.

Mutta voi hitsi … näillä Nyenin esivanhemmillani oli lapsia, joilla oli lapsia, joilla oli lapsia … joista minä kyllä olen yksi, mutta kuinka mahdottoman paljon muita heitä mahtaa nykyisin olla … tätä oikeusjuttua Gazpromia vastaan ei taida varmaankaan saada hoidettua kaikessa hiljaisuudessa … ?

[Juha]

Minä kyllä lähtisin vuoden 1323 Pähkinänsaaren rauhasta rakentamaan jonkin sortin korvauksia levollisella 1 prosentin vuosikorolla.....

ja eikös Suomessa toimi jo nykyään tuo ryhmäkannemenettelykin

Juha

[Olarra]

Tämä tuli mieleeni, kun nyt tämän palstan kautta sain tietooni toisen aika vankasti dokumentoidun esivanhemman (tai pariskunnan) Nyenistä, paikasta, joka on kai väkisin myöhemmin ”suomennettu” Nevanlinnaksi, joka sijaitsee aika lailla nykyisen Pietarin keskustassa.

Aikanaan Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä korvattiin vanhoja vääryyksiä ja eräs tuttavani mm. peri Tallinnasta isovanhempiensa talon ja tontin. Mutta entä v. 1703-1721 vääryys?

Totta kai Uudessakaupungissa 1721 sovittiin, että Nyenin/Pietarin alue on tästä lähin Venäjää. Mutta tsaari Pietari oli ottanut alueen käyttöönsä jo 1703! Maksettiinko vanhoille asukkaille korvaukset tältä väliltä? Edes pientä tontin vuokraa? Eikö olisi oikein, että tähänkin kysymykseen puututtaisiin nyt, ihan ystävällisessä hengessä.

Joten hyväksytään vuokraksi yhteensä koko ajalta 1703-1721, molempien Nyenin tonttien osalta kohtuullinen … 1000 euroa, yhteensä koko ajalta. Ei ole paljon, tavoitteenahan on vain oikeuden palauttaminen, siis ihan periaate, pelkästään. Korko, tuo 5%, oli joskus v. 1700 kieppeillä ihan kohtuullinen, myös.

Viestisi on palstalla asian vierestä, mutta laitan silti hieman asiaakin. Uudenkaupungin rauhassa liitettiin Nyenin lisäksi Venäjään myös Viipuri. Ainakin Viipurissa jatkoivat vanhat suvut (Stråhlmannit, Thesleffit jne.) entiseen tapaan (omistuksineen?). Nyeninistä en tiedä. Mitä mahdettiin rauhansopimuksessa sopia vanhoista omistuksista? Viipurihan oli ollut osa Ruotsia, Nyen kai ei? Taisi olla ns. voittomaita Liivinmaan tapaan, joiden asukkailla ei ollut oikeutta esim. valtiopäiväedustukseen. Venäjällä itsevaltias keisari periaatteessa oli ylin maanomistaja. Liivinmaalla saksalaisen aatelin omistus käsittääkseni säilyi. Tuolloisten sopimusten ja maanluonnon osalta ei ainakaan voi vetää analogioita 1900-luvun sopimuksiin.
t. Olavi A.

[Heikki Jokipii]

Todellakin kirjoitin tuon pilke silmäkulmassa (tai ”kieli poskessa”, kuten nykyisin anglistisesti sanotaan). Häviäisin jutun Gazpromille jo siinä, että heidän kutsumansa sukututkijatodistaja kertoisi, miten ne esivanhemmat, joihin olin vedonnut, olivat olleet jo hyvän aikaa vainajia ennen venäläisten Nyenin valtausta …

***

Mutta voi muuten olla, ettei Nyenin tarina kaupunkina edes loppunut linnoituksen valtaukseen. Meillä on kyllä tiedot sotaväen lähdöstä, ja tietoa eräistä, erityisesti herrasväkeen kuuluneista pakolaisista. Mutta lähtivätkö kaikki?

Olen lukenut jostakin jo yksityiskohdiltaan unohtuneen kaskun tsaari Pietarista ja hänen suosikistaan ja ystävästään Alexander Menshikovista (1673-1729, ks. hänestä vaikka tältä sivulta)
http://www.finnsov.fi/index.php/fi/pietari
siitä vaiheesta, kun kaupunkia vasta suunniteltiin. Se jäi mieleeni tarinasta, että he istuivat siinä kapakassa Nyenissä. Siitä tiedosta voisi ehkä päätellä, että elämä itse tässä Nyenin kaupungissa oli taas jotenkin palannut uomiinsa, sotatoimien loputtua.

Varmasti ruotsalaiset virkamiehet lähtivät, papitkin ja varmaan suuri osa porvareistakin. Mutta jäikö joku? Saulo Kepsun kirjasta ”Pietari ennen Pietaria” käy selville, että jo Ruotsin vallankin aikana alueella oli vallinnut tietty suvaitsevaisuus. Ruotsalaisia/suomalaisia ja venäläisiä kyliä oli alueella limittäin ja lomittain. Nyeniä vastapäätä, Nevan toisella puolella, oli venäläinen kylä ja suurin piirtein Smolnan luostarin ja katedraalin kohdalla oli ortodoksinen kirkko, jo silloin.

Jos tätä suvaitsevaista perinnettä jatkettiin, niin ehkä Nyenin asukkaista osa jäikin paikalleen. Bonsdorff ei Nyen-kirjassaan seuraa kaupungin kohtaloita v. 1703 jälkeen, eikä Kepsukaan. Tietysti kaupunki myöhemmin sulautui Pietariin, ja mahdolliset asukkaat saivat käskyn muuttaa varsinaiseen Pietarin kaupunkiin.

(Tässä vuodelta 1784 olevassa kartassa
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/32807/144.I.8_Pietarin_kartta.jpg?sequence=1
Nyenin alue näyttäisi olevan jotain varastoaluetta tms.)

PS. Suurin piirtein Pietarin kesäpalatsin kohdalla oli 1600-luvulla kartano, jonka omisti von Konow-suku. Kun Viipurin ja Savonlinnan läänin maanmittari Erik Aspegren kartoitti aluetta - Kepsun kirjassa hänen piirtämänsä kartta - hän varmaankin sai yösijan ja aamuaterian kartanosta, vaimonsa Anna Margareta von Konowin sukulaisilta. - Jos tuon kartanon viimeisen von Konow-omistajan suoria jälkeläisiä löytyisi, niin he voisivat tehdä tosi hyvän tilin ... :)

[Olarra]

Ymmärsin toki pilkkeen. Kysymyksen asettelusi on kiinnostava, jäikö ketään Nyeniin jne. Liivinmaasta ja Vanhan Suomen alueesta tiedämme enemmän, mutta niihinhän ei Pietari kuulunut. Liivinmaalla hallinto nojautui pitkälti paikalliseen saksalaiseen aateliin, joka osittain oli jo sodan kestäessä vaihtanut puolta Ruotsin palveluksesta yhteistyöhön Pietari I kanssa. Saksalaisvaikutus voimistui myös Vanhan Suomen alueella ja omien saksalaistaustaisten sukujen asema ei Viipurissa ollut huono. Miksi siis Nyen olisi ollut poikkeus. Kotona olisi parikin Nyeniä 1600-luvulla ja Pietaria 1700-luvulla käsittelevää kirjaa, mutta täällä on turvauduttava muistiin. Itse sota oli alueelle erittäin raaka ja johti laajamittaiseen siviiliväestön surmaan (tänään kai puhuttaisiin etnisestä puhdistuksesta). Säätyläiset toki ehtivät valtaosin pelastautua pakolaisiksi ja kärsimyksien kohteeksi joutui inkeriläiskylien suomalainen rahvas. Venäläisethän käyttivät yleisesti myös väestönsiirtoja sodankäynnin välineenä. Esim. vallatun liivinmaalaisen Tarton kaupungin väestö saksalaisine porvareineen siirrettiin kokonaisuudessaan Venäjälle samaisessa sodassa.

Olisiko ollut niin, että uuden pääkaupungin alueella itsevaltias keisari otti maan suoraan omistukseensa - toisin kuin Liivinmaalla ja Vanhassa Suomessa ja käytti sitten omistustaan pääkaupungin luomiseen? Alueen inkeriläisethän kylineen tunnetusti ajautuivat maaorjuuteen.

Vierailin pariinkin otteeseen 1970-luvulla Pietarin entisessä pörssitalossa sijaitsevassa laivastomuseossa. Siellä oli nähtävillä paljon karttoja Pietarin alkuvaiheista 1700-luvun alussa. Hämmästyttävää kyllä olivat kartat useinkin laaditut ruotsiksi. Kaupungin varhaiseen rakentamiseen ja suunnitteluun näet käytettiin suurta joukkoa karoliini-sotavankeja (ja alueen inkeriläistä rahvasta). Pietaria on ankarien rakennusolojen vuoksi luonnehdittu luille rakennetuksi kaupungiksi; monet noista luista olivat suomalaisia ja ruotsalaisia.
t. Olavi A.