Millainen olisi mielekäs ohjelma sukutapaamisessa?

[Laardi]

Kesä ja kärpäset - ja sukutapaamiset. Parin viikon päästä olisi ensimmäinen sukutapaaminen ja loppukesästä toinen, joihin aion osallistua.
Kiinnitin huomiota, miten erilaiset näiden tapaamisten ohjelmat ovat sisällöltään, vaikka samoja peruselementtejä löytyy molemmista, kuten lounas, sukukokous ja (juhla)puhe. Toinen sukutapaaminen tarjoaa enemmän joutilasta aikaa, vähän kisailuja (tikanheittoa odotettavissa?), sisältö on ehkä aika neutraali, toisessa näyttäisi olevan menoa ja meininkiä; luvassa on mm. näytelmä ja levytanssit.

Makuja on monenlaisia, ja sukutapaamisten suunnittelussa pitää taiteilla kieli keskellä suuta, kun ikähaitari on periaatteessa 0-100 ja jos tavoitteena on rakentaa mahdollisimman viihdyttävä ohjelma.

Toinen kysymys pitkäikäisille sukuseuroille: miten pidätte sukuseuran jäsenten kiinnostuksen yllä kerrasta toiseen eli miten välttää sukutapaamisten "uratuminen" niin, ettei joka kerta olisi samanlaista. Kuinka "radikaali" uskaltaa olla?

[Juha]

En ole pahemmin ollut järjestäjänä, mutta osallistujana. Siitä tuli mieleeni yksi juttu - joka toimi niin kuin se kuuluisa junan vessa

pistäkää ruokapöydässä porukat istumaan aivan sikin sokin. Näin ihmiset tutustuvat uusiin ihmisiin paljon paremmin :)



Juha

[Erkki]

pistäkää ruokapöydässä porukat istumaan aivan sikin sokin. Näin ihmiset tutustuvat uusiin ihmisiin paljon paremmin

Juha

Samaa mieltä. Yleensä vastaavissa tilanteissa minulta tivataan, että miksi en istu vaimoni vieressä. Vastaan säännöllisesti, että jos istuisin, niin molemmat kuulisimme samat jutut. Nyt meillä on molemmilla jotain kerrottavaa matkalta palattuamme, kun kumpikin on osallistunut eri keskusteluihin.

Tuosta ohjelma- ym tarjonnasta:
Teetpä mitä tahansa niiden suhteen, niin nipottajia riittää. On liian kallista tai paikan taso ei tyydytä. Ollaan aina jonkun mielestä väärässä paikassa. Ohjelmassa on jotain tarpeetonta tai siitä puuttuu joku erittäin tärkeä asia. Ja kokoontumisajankohta on liian varhain tai pitäisi olla vasta myöhemmin.

Valmistin yhteen tapaamiseen esityksen täydellisesti kadonneesta lähisukulaisestamme, jonka kohtalon sain suurella työllä ja vaivalla selvitetyksi. Pikkuisen harmitti, kun esityksen päätteeksi yksi julisti, että hänen mielestään nämä "luiden kaivelut" saavat nyt riittää.

Siis jopa suvun historia on joskus sukutapaamisissa liikaa. Suosittelen järjestäjille korvatulppien hankkimista ja kestohymyn opettelua.
Hyviä sukujuhlia vaan kaikille.

[Tuulakki]

Minä rrrrrrakastan valokuvia ja vanhoja esineitä! Miten olisi valokuvanäyttely tai valokuvien esitys? Nykytekniikat antavat molempiin aika helpot mahdollisuudet: valokuvia voi printata kohtuullisella tarkkuudella kotiprinttereissä ja esitellä kansioissa tai kiinnittää vaikkapa pyykkipojilla huoneiston seinille kiinnitetyille pyykkinaruille (olen nähnyt sellaisen valokuvanäyttelyn!). Digikuvia voi näyttää valkokankaalla, jos löytyy videotykki tai pienemmälle porukalle riittänee tv-ruutukin. Vanhat kaitafilmit olisivat myös mukavaa katseltavaa - nehän saa muutettua digimuotoon.

Valokuvat ja esineet synnyttävät aina paljon mukavaa keskustelua ja toimivat nuoremmalle väelle lähihistorian oppikirjana. Kuvat voisi koota etukäteen sukuhaaroittain, joista joku esittelisi niiden tapahtumia. Myöhemmin kuvista voi helposti teettää kuvakirjan tai koostaa netissä selattavia albumeja. Taikka sitten polttaa CD:lle, jonka kävijät saisivat muistoksi.

Piste i:n päällä voisi olla pienimuotoinen esinenäyttely suvun vanhoista esineistä, joita voi helposti tuoda paikan päälle: pukuja, silmälasit, astioita, perheraamattu, hattu, koruja, liinavaatteita, itsetehtyjä työkaluja, leluja tai rasioita, pieniä huonekaluja (esim. kehto), pöytälamppu yms. yms. Esineet voivat olla hyvinkin eri syistä esillä: jos suvussa on ollut kirjailija, taidemaalari tai käsityöläinen, niin heidän tuotannostaan saisi jo yhden kokouksen ajaksi mielenkiintoisen esittelyn, joka sitten voidaan kokouksen aikana valokuvata ja julkaista muistoksi pikku kirjasena myöhemmin.

Jokaisesta suvusta löytynee se Herra tai Rouva Monitaituri, jonka tekemisistä riittää juttua vuosikymmeniksi. Vaikka kylän paras lampaankeritsijä tai ompelijatar?

Esineet ja valokuvat voi kokouksiin valita myös aikakausittain - tänä vuonna 1900-luvun alkupuoli ja joskus myöhemmin loppupuoli. Vaihtoehtoja on rajaton määrä, näyttelyn tekijöistä voi tulla pulaa :), mutta toisaalta puvut voisivat olla jonkun päällä, korut kaulalla, taulut seinällä, esineitä ja pöytäliinoja siroteltuna pöytiin koristeiksi jne. Mielikuvituksellahan ei ole rajaa! Tarjoilussa voisi olla mukana jokin erityinen esivanhempien suosima ruokalaji vanhoissa tarjoiluastioissa?

Nipottajia löytyy joka juhlista. Heille voit ehdottaa seuraavan juhlan järjestämistä kiittäessäsi ko. henkilöitä julkisesti ja nimeltä mainiten loistavista uusista ehdotuksista!

[Jemina]

Itse en ole ollut missään sukutapahtumassa. En tiedä onko yleensä isäni tai äitini puolen sukulaiset kokoontuneet koskaan. Valokuvista puheen ollen tilasin netissä vanhoja meidän ottamia digikuvia kuukausi sitten Eirikuvasta ja eFotosta. Molemmissa on ohjelma, jolla voi suoraan tilata paperidigikuvia omista valokuvakansioista. Kuvat lähetetään netin kautta suoraan liikkeeseen ja ne tulevat viikon sisällä. Eirikuvassa 55 kpl 10x13 maksoi noin 15 euroa, joten ei ole kallista. Suurennuksiakin on mahdollisuus tilata. Valokuvat ovat hyviä dokumentteja tämä päivän suvun jäsenistä.

[Sakara]

Eikös jokainen sukutapaaminen voi olla juuri sellainen mihin järjestäjien rahkeet riittää. Jos osallistumismaksu nousee korkeaksi, se karsii osallistujia.
Jos on kovasti ohjelmaa ym, vapaalle keskustelulle, harvoin, "uusiin sukulaisiin" tutustumiseen ei jää aikaa.
Millaisia esiintyjiä löytyy omasta takaa, halutaanko ylipäätään vieraita -- lisäisi vaan kustannuksia.
Millainen on kokoontumispaikka.
Voi olla puheita, laulua, leikkiä.
Miten huomioidaan ne nuorimmatkin osallistujat -- omaa ohjelaa, lastenhoito.

Jörjestämisvastuussa olevat voivat hyvin lähisuvultaan, tutuiltaan, ystäviltään kysellä ajatuksia millaiseen tapaamiseen tulisivat.
Jos suvussa on kiinnostusta sukututkimuksen, -kirjan tekoon -- aika ja paikka olisi oiva tilaisuus pyytää täyttämään ns henkilötietokorit.
Helppo, kätevä ja maksuton tapa kerätä tiedot.

[helijo-12]

Tässä on jo lueteltuna paljon asioita, jokaisessa Suku tapaamisessa on aina joku jolle ei sovi (mikään).
Vuosi sitten oli Aadolf Uusitalon sukuseuran kokous. Kassaan oli kertynyt pieni pesämuna, johtokunta halusi kierrättää sitä vähän.
Hankittiin ammatti Taikuri /Jonglööri. Yleisö istui vallan hiljaa. Lapset edessä ja vaokuvista on hauska kaksella ihmisten jännittyneitä ilmeitä.
Siitä ei kauheesti kuulunut jälki mutinaa.
Alunperin oli vaan tarkotus Lapsille saada kasvomaalausta, mutta se kariutui liian lyhyen tilaus aikataulun takia.
Kyllä aikuiset jaksaa innostua , mutta saada lapset mukaan, koko perheinä.
Tässä oli minun teveiseni, Jouko Helin

[Jemina]

Onhan niitä valokuvaliikkeitäkin lukematon määrä, joissa voi teettää digikuvista suurennoksia ja kuvakirjoja, vaikka myytäväksi asti sukutapahtumassa. Tässä on hyvä linkki liikkeistä, joista voi tilata paperikuvia ja suurennuksia netin kautta. Klikkaa sivulla liikkeen nimeä, niin sieltä löytyy tarvittavat tiedot

http://www.digikuvat.com/

[Sakara]

Kuullostaa kerrassaan hyvältä idealta -- voisi pyytää kuvia etukäteen.
Tilaukset, maksu esim ilmoittautumisen yhteydessä -- ettei kirjat jää järjestäjien maksettavaksi.