Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Miksi pysyttiin paikoillaan tai muutettiin paikasta toiseen?
Tervehdys!
Minkähän syiden vuoksi ihmiset/perheet muuttivat paikasta toiseen, toisinaan jotkut hyvin montakin kertaa? Mikä sai perheen pysymään samalla asuinpaikallaan, pitäjässä tai talossa? :confused:
Ihmettelee Eila
Matti Lund
14.06.10, 18:30
Tervehdys!
Minkähän syiden vuoksi ihmiset/perheet muuttivat paikasta toiseen, toisinaan jotkut hyvin montakin kertaa? Mikä sai perheen pysymään samalla asuinpaikallaan, pitäjässä tai talossa? :confused:
Ihmettelee Eila
On ainakin neljä ohittamatonta tekijää:
Kruunu
Omistaminen
Ruoka
Työ
Liikkuminen tai liikkumattomuus kietoutuu aina enemmän tai vähemmän näiden tekijöiden ympärille.
Riippuu myös siitä mihin vedetään aikaraja tässä tarkastelussa, sillä tietyt aikakaudet ovat eronneet olennaisesti näiden tekijöiden suhteen.
Olen pannut listassa kruunun ensimmäiseksi siltä varalta, että tarkoitetaan vanhoja aikoja, jolloin ei ollut sellaista liikkumisen vapautta kuin nykyään tai edes sata vuotta sitten.
Se että liikkuminen on jotenkin yksilön vapaan harkinnan alainen, on hyvin uusi ilmiö.
Nämä ovat ehkä hyvin vaikeasti ymmärrettäviä asioita niille, jotka eivät ole kovasti tutkineet historiaa, koska tällöin on taipumusta kuvitella muinoisia asioita tämän päivän olosuhteista ja tuntemuksista käsin.
terv Matti Lund
On ainakin neljä ohittamatonta tekijää:
Kruunu
Omistaminen
Ruoka
Työ
Liikkuminen tai liikkumattomuus kietoutuu aina enemmän tai vähemmän näiden tekijöiden ympärille.
Riippuu myös siitä mihin vedetään aikaraja tässä tarkastelussa, sillä tietyt aikakaudet ovat eronneet olennaisesti näiden tekijöiden suhteen.
Olen pannut listassa kruunun ensimmäiseksi siltä varalta, että tarkoitetaan vanhoja aikoja, jolloin ei ollut sellaista liikkumisen vapautta kuin nykyään tai edes sata vuotta sitten.
Se että liikkuminen on jotenkin yksilön vapaan harkinnan alainen, on hyvin uusi ilmiö.
Nämä ovat ehkä hyvin vaikeasti ymmärrettäviä asioita niille, jotka eivät ole kovasti tutkineet historiaa, koska tällöin on taipumusta kuvitella muinoisia asioita tämän päivän olosuhteista ja tuntemuksista käsin.
terv Matti Lund
Hej
Tuo erittely on hyvä enkä osaa siihen mitään lisätäkään. Olisikohan nuo kuitenkin yhdistettävissä kaksillallakin samanmerkityksellisillä sanoilla: Toimeentulo eli elämisedellytuykset.
Noiden takia minäkin olen muuttanut ja taas jumittunut tänne.
t Pertti Vuorio
Tervehdys!
Kiitos vastauksista. Mitähän seurauksia muutoilla/paikanvaihdoksilla mahtoi olla? Parempaan vai heikompaan suuntaan eläminen meni ja minkä vuoksi?
Ihmettelee Eila
Ei kait se ennen ollut sen kummempaa tuon suhteen kuin nykyisin. Joskus meni paremmin, joskus heikommin.
Samat lainalaisuudet kait pelaavat vieläkin. On ihmisestä itsestään paljolti kiinni, miten sopeutuu uuteen ympäristöön. Tämähän oikeastaan mielenkiintoinen asia tutkittavaksi oman suvun suhteen; millaisia johtopäätöksiä voi tehdä niistä sukulaisistaan, jotka muuttivat kotikonnuiltaan kauemmaksi kuin naapuripitäjään. Nousivatko he sosiaalisella asteikolla, köyhtyivätkö tai rikastuivatko entisestään vai mitä tapahtui?
Juha
Matti Lund
14.06.10, 20:57
Ei kait se ennen ollut sen kummempaa tuon suhteen kuin nykyisin. Joskus meni paremmin, joskus heikommin.
Samat lainalaisuudet kait pelaavat vieläkin. On ihmisestä itsestään paljolti kiinni, miten sopeutuu uuteen ympäristöön. Tämähän oikeastaan mielenkiintoinen asia tutkittavaksi oman suvun suhteen; millaisia johtopäätöksiä voi tehdä niistä sukulaisistaan, jotka muuttivat kotikonnuiltaan kauemmaksi kuin naapuripitäjään. Nousivatko he sosiaalisella asteikolla, köyhtyivätkö tai rikastuivatko entisestään vai mitä tapahtui?
Juha
Esimerkiksi 1800 -luvulla alkoi hiljalleen industrialismin esiinmarssi. Teollisuuden pyörittäminen edellytti työvoiman vapaampaa liikkuvuutta. Tapahtui hyvin radikaali muutos vuosisatoja pysähtyneisyyden ajassa eläneessä kansakunnassa. (Merkantilismissa, jota suurvaltakaudella harjoitettiin, työvoima ja monet muut tekijät oli kahlittu, erittäin ankarasti säännöstelty.) Yrittämiselle ja työn käyttämiselle ei asetettu mitään periaatteellisia rajoituksia. Lähtötila oli vain se, että maa lähti pyristelemään kohti edistystä suuresta köyhyydestä ja puutteesta käsin.
Industrialismin kehityksen vanavedessä myös maaseudun suhteellinen liikaväestö lisääntyi kiihtyvään tahtiin ja 1800 -luvulla ennen paikallaan pysynyt maalaisköyhälistö lähti liikekannalle. Liikkuvaa väkeä leimasi ns. pauperia, suuri vähäväkisyys ja varattomuus, joka ajoi etsimään satunnaista toimeentuloa.
Sanoisin niin, että siinä ensi vaiheessa, jossa liikkumiselle tuli vapausasteita, liikkeellepaneva voima oli ennen muuta suuri köyhyys ja suurin pyrkimys ja tavoite ihmisillä oli päästä suuresta köyhyydestä vähän pienempään köyhyyteen.
Omaisuus, aika vähäinenkin, oli liima, joka piti ihmisen maankamarassa kiinni.
Nykyisessä globaalissa köyhäläistön maastapaossa on paljon samanlaista kuin suomalaisen maalaispauperian liikkuvuudessa 1800 -luvulla (silloin kun ei lähdetä sotaa käyvästä maasta pakoon). Mittakaava on tietysti eri ja köyhyyden suhteellisuus: päästäkseen jostain päiväntasaajan maasta ja Itä-Euroopan syrjäkylältä Euroopan keskustaan tai Pohjois-Amerikkaan pitää olla tallessa matkarahat, joita ei ole pääosin ansaittu kerjäämisellä. Rahatalouden kehittymisen myötä enimmäkseen talollisväen piirissä alkoi 1800 -luvun lopulla "ameriikansiirtolaisuus".
terv Matti Lund
Yksi syy muuttamisiin oli myös palkollisten pesti, joka oli yleensä vuoden mittainen, sen jälkeen pestauduttiin joko samaan taloon uudelleen tai vaihdettiin taloa. Irtolaisena ei passannut elää, vaan työpaikka oli oltava.
Tämä sai aikaan palkollisten liikkumista lähinnä oman pitäjän sisällä, mutta helposti pestauduttiin myös sukulaistaloihin naapuripitäjissä ja kauempanakin.
Elantohan se tässäkin tietysti oli perustana.
Itse tiedän parhaiten itäisen Lapin muuttoliikkeestä.
1600-luvun alkuun asti siellä asusteli pelkästään saamelaisia lapinkylissään. Kemijärvi, joka ei varsinaisesti ollut lapinmaata, oli autio takamaa.
sitten 1630-50-luvuilla sinne tupsahti väkeä kaukaa Oulun seudulta, ei ole paljon päätä paleltanu lähteä noin kauas Lapin karuille takamaille.
1600-luvun muuttoliikkeen jälkeen muuttoliike itäisessä Lapissa rauhottui, väestönlisäystä tapahtui omien kesken ja naimalla puolisoita naapuripitäjistä ja alempaa Kemijokivarresta.
Seuraavan kerran alkoi suuri muuttoliike, varsinkin Norjaan, 1800-luvun puolenvälin tienoilla. Samoihin aikoihin itä-lappilaisia alkoi muuttaa myös Perämeren rannikolle.
1800-luvun lopulla alkoi jälleen muuttaa väkeä itäiseen Lappiin, lähinnä suurille metsäsavotoille.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä muutettiin sankoin joukoin Amerikkaan.
Viime sodissa tuhannet itä-lappilaiset menettivät kotinsa, ja osa jäi pysyvästi evakkoreissuilleen etelään.
Oma lukunsa on 1960-luvun suuri muuttoaalto Ruotsiin, varsinkin Sallasta.
Yksi harvinainen esimerkki piiasta, joka muutti kerralla satoja kilometrejä ja toiselle murrealueelle. Kaisa Kallunki , joka muutti Kuusamosta Vieremälle Ylä-Savoon 1818, ja avioitui vuoden kuluttua erään yläsavolaisen isännän kanssa.
Mika J
Tuiju Olsio
15.06.10, 16:18
..., joka muutti kerralla satoja kilometrejä ja toiselle murrealueelle. ...
Mika J
Tätä minäkin olen pohtinut, mistä tiedettiin, että jossain muualla oli työpaikka. Suoraan isäni isälinjaa viisi sukupolvea taaksepäin lähti 1700-luvun lopulla esi-isä Petter Tukholmasta vaimon ja yhden lapsen kanssa. He asettuivat ensin Värmdöhön ja sieltä Kemiön saarelle, josta vaimon kuoltua Petter lähti Suomenlinnaan ja sieltä Vihtiin, Porvooseen, Askolaan, Mäntsälään, Hauholle, Tyrvännölle ja lopuksi Kalvolaan. Perhe kasvoi matkalla uudella vaimolla ja kahdeksalla lapsella, joista neljä kuoli lapsena. Ei ollut puhelimia eikä nettiä, josta olisi saanut tietoa uusista työpaikoista. Miten kommunikaatio sujui? Petter toimi puutarhurina kartanoissa. Melkein yhtä monta asuinpaikkaa minullekin on kertynyt, mutta liikkuminen paikasta toiseen on kyllä ollut helpompaa kuin tällä esi-isällä :).
Matti Lund
15.06.10, 17:29
Tätä minäkin olen pohtinut, mistä tiedettiin, että jossain muualla oli työpaikka. Suoraan isäni isälinjaa viisi sukupolvea taaksepäin lähti 1700-luvun lopulla esi-isä Petter Tukholmasta vaimon ja yhden lapsen kanssa. He asettuivat ensin Värmdöhön ja sieltä Kemiön saarelle, josta vaimon kuoltua Petter lähti Suomenlinnaan ja sieltä Vihtiin, Porvooseen, Askolaan, Mäntsälään, Hauholle, Tyrvännölle ja lopuksi Kalvolaan. Perhe kasvoi matkalla uudella vaimolla ja kahdeksalla lapsella, joista neljä kuoli lapsena. Ei ollut puhelimia eikä nettiä, josta olisi saanut tietoa uusista työpaikoista. Miten kommunikaatio sujui? Petter toimi puutarhurina kartanoissa. Melkein yhtä monta asuinpaikkaa minullekin on kertynyt, mutta liikkuminen paikasta toiseen on kyllä ollut helpompaa kuin tällä esi-isällä :).
Hei, noiden rannikon paikkakuntien liikkeellepanevaksi voimaksi uskon sen, että ne olivat silloisen "super-highwayn" (Silloin kun tuuli oli suotuisa, jolloin matkanteko meriliikenteen avulla oli niin pohjoiseteläsuunnassa kuin itälänsisuunnassakin paljon nopeampaa kuin maaliikenne.) varrella:
Ne olivat tärkeitä rannikon ja rahdinkuljetuksen solmukohtia tai aika lähellä näitä solmukohtia. Uskon, että esi-isäsi on hoitanut jossain vaiheessa jotain tehtävää, joka jotenkin liittyy rahtiliikenteeseen Tukholman suuntaan tai sen taustalogistiikkaan maalla.
Taas sitä, että esi-isäsi poikkesi jossain vaiheessa näiltä totutuilta reiteiltä pois, eteläiseen Sisä-Hämeeseen ja jonnekin sinne lopullisesti jäi, en osaa arvuutella antamiesi tietojen valossaa. - Siis että millä tavalla hän olisi sinne joutunut, mutta sen selvittäminen tekee tutkimuskohteesi sangen mielenkiintoiseksi.
Joka tapauksessa tuo rannikon vaihe on saattanut luoda hänelle tavallista laajemman ja vaikuttavamman suhdeverkon, jossa tieto hyvin kulki ja josta saattaa löytyä monia selityksiä esi-isäsi liikkeisiin.
terv Matti Lund
Antti Järvenpää
15.06.10, 22:11
Matti, vastasi heti alussa, että muuttoihin oli syynä: kruunu, omistaminen, ruoka ja työ.
Näin varmaankin oli talonpoikaisväestön suhteen. Asiaa voisi kuitenkin hiukan purkaa.
- Perintötalonpojalla ei juurikaan ollut muuttamisen tarpeita, mutta jos verot jäi maksamatta ja talo meni kruunulle, niin muuttaminen ei ollutkaan enää itsestä kiinni vaan kruununvoudista.
- Sama sukua on tietenkin tuo omistaminen. Jos olit tytär tai muu kuin talon perivä poika, niin maantie valkeni, jollei jäänyt taloon täti tai setämieheksi piiaksi ja rengiksi.
- Ruoka on iät ajat liikuttanut ihmisiä ja vallankin silloin, jos ruuan lähde on liikkunut. Peltoviljely asetti ihmiset sijoilleen, mutta metsästys ja osittain myös kaskeaminen kuljetti ihmisiä. Nälänhädät ja ruuan yleinen puute on sitten laittanut suurempiakin massoja liikkeelle ja kerjuulle.
- Työ on aina liikuttanut ihmistä. Talonpoikaa vähemmän, mutta käsityöläisiä, pappeja, virkamiehiä ja lopuksi teollisuus työntekijöitä enemmän. Yleensä tällainen liikkuminen on tapahtunut etupäässä parempien tehtävien toivossa, mutta joskus myös määräyksestä.
Tekisi kuitenkin lisätä tuohon Matin listaan karkuruus. Oikeastaan sen takia, kun juuri kävin lävitse Käkisalmen tuomiokirjojen hakemistoja. Karkuruutta saattoi lisäksi olla monenlaista. Lähdettiin karkuun veroja, sotapalvelusta, hallitsijaa tai jopa perhettä. Ehkäpä jossain tapauksissa oli syynä jopa seikkailunhalu. Itse asiassa olen usein miettinyt myös sitä, miten tuo Pohjois-Karjala ja Inkeri aikoinaan asutettiin. Kuvittelisin, että kruunu ei ollut aivan saamaton, vaan ihmisiä houkuteltiin lähtemään liikkeelle valloittamaan enemmän tai vähemmän asutettuja seutuja, ja epäilisin kirkon olleen halukas lutherilaisuuden laajentamisessa. Olisiko niin, että jopa kirkoissa olisi kuulutettu asian perään.
Joskus olen myös törmännyt tosi pitkiin muuttoihin, kuten Jämsän Asemesta Tuusulaan Postlarssiin. Tällaisissa tapauksissa uskoisin siihen, että mukana on ollut houkuttelija tai avun tarvitsija. Esim. Postlars oli Porvoon lehtorin palkkatila, ja epäilisin lehtorin halunneen lampuodiksi jonkun, jonka tunsi tai jota joku läheinen suositteli. Jämsässä tuskin oli sattumalta kuultu Tuusulan Postlarssin lampuodin puutteesta.
Aihe on mielenkiintoinen - mutta 100-200 vuoden jälkeen on vaikea saada selville todellisia syitä muuttoon.
"Omassa" suvussani on käsityöläinen muuttanut vaimonsa ja kahden pienen lapsen kanssa Ylikiimingistä Pielisjärvelle noin 1800. Ja olen arvuutellut syytä tähän? Ja lähes seuraavassa sukupolvessa myöhemmin Pielisjärveltä kotoisin oleva nuorukainen vihitään Sortavalassa ja vaimo on kotoisin toiselta puolen Suomen Vöyriltä? Mikä sai nuoren naisen muuttamaan lännestä itään? En ole löytänyt toisia sukulaisia. Tämä Sortavalassa vihitty pariskunta päätyy lopulta Iittiin elämään elämäänsä. Ylikiiminki-Pielisjärvi on ollut tunnettu kauppareitti Oulun markkinoille, joten sen voi ymmärtää. Mutta entä yhteydet Vöyri-Sortavala? Ja miksi Sortavala?
Muutoin aika hyvin on toiminut tuo 15 km riiausmatka. Eli yleensä puoliso on löytynyt mahdollisen saattomatkan takaa...
Ja henkilöt salapoliisitarinassa olivat:
Ylikiiminki: Pauli Juhonp Räfsten s. 1774 ja vaimonsa Maria Henrikintr Saarijärvi s. 26.11.1774. Vihitty 9.1.1801 Ylikiiminki.
Pielisjärvi: Pauli Juhonp Turunen s. 8.8.1825 Pielisjärvi, vihitty Sortavalassa 7.7.1850.
Vöyri: Vaimo Kreetta Liisa Korvelainen s. 20.3.1827.
Satu Aittomäki
Raimo Laakso
18.06.10, 20:08
Tuli tuossa mieleeni vielä yksi syy muuttoihin ja se on opinnot. Opintoja varten on 1800-luvulla ja vielä satakin vuotta myöhemmin pitänyt muuttaa ja mitä kauemmas taaksepäin ajassa mennään, sitä kauemmas on varmaankin tarvinnut muuttaa. Opinnot ehkä kestivät vain muutamia vuosia, mutta siellä kotiseudulla ei sitten ollut tarvetta näille opiskelleille.
einontytar
18.06.10, 22:21
Mielenkiintoinen kysymys, itse olen pohtinut, mikä sai erään perheen muuttamaan vuoden 1906 tienoilla Viipurista Helsinkiin? Tapahtuiko silloin jotain merkittävää jommassa kummassa kaupungissa, yleisesti, mikä olisi vaikuttanut muuttohalukkuuteen. Eikös niihin aikoihin ollut se suurlakkokin.
Tätä minäkin olen pohtinut, mistä tiedettiin, että jossain muualla oli työpaikka. Suoraan isäni isälinjaa viisi sukupolvea taaksepäin lähti 1700-luvun lopulla esi-isä Petter Tukholmasta vaimon ja yhden lapsen kanssa. He asettuivat ensin Värmdöhön ja sieltä Kemiön saarelle, josta vaimon kuoltua Petter lähti Suomenlinnaan ja sieltä Vihtiin, Porvooseen, Askolaan, Mäntsälään, Hauholle, Tyrvännölle ja lopuksi Kalvolaan. Perhe kasvoi matkalla uudella vaimolla ja kahdeksalla lapsella, joista neljä kuoli lapsena. Ei ollut puhelimia eikä nettiä, josta olisi saanut tietoa uusista työpaikoista. Miten kommunikaatio sujui? Petter toimi puutarhurina kartanoissa. Melkein yhtä monta asuinpaikkaa minullekin on kertynyt, mutta liikkuminen paikasta toiseen on kyllä ollut helpompaa kuin tällä esi-isällä :).
Hei Tuiju
Moni on varmaan pohtinut miten se tieto kulki esim. työpaikoista. Tuo esivanhempiesi reitti ainakin Porvoosta asti aukeasi seuraavasti:
Porvoossa pidettiin markkinoita ja siellä mäntsäläläiset ja myöskin hausjärveläiset asioivat. Mäntsälä, Askola ja Porvoo ovat naapuripitäjiä keskenään. Matka Porvoosta Mäntsälään on n. 30 km, Askolaan puolet siitä. Hausjärveläiset kävivät myöskin Porvoossa markkinoilla, samoin Hämeenlinnassa. Hämeenlinnan naapurikunta on taasen Hauho jne. Todennäköisesti tieto on kulkeutunut näiden markkinoiden ja kaupankäynnin yhteydessä.
Matka lopulliseen paikkaan on pitkä, mutta sitä tehtiinkin useamman vuoden ajan.:)
Tervehdys!
Joutuiko leskeksi jäänyt useinkin lähtemään "kymmenpäisen" lapsilauman kassa taipaleelle? Mitä yleensä perheelle tapahtui perheen isän kuollessa suhteellisen nuorena?
Eila
Tervehdys! Joutuiko leskeksi jäänyt useinkin lähtemään "kymmenpäisen" lapsilauman kassa taipaleelle? Mitä yleensä perheelle tapahtui perheen isän kuollessa suhteellisen nuorena? Eila
Riippui lesken taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta ja ajankohdasta. 1800-luvulla tuli jo köyhäinapua ja lapsia sijoiteltiin huutolaisiksi. köyhän elämä saattoi päättyä pahimmillaan mierontielle.
Tilan emäntä saattoi ottaa uuden puolison puuskaksi, kunnes vanhin poika kykeni isännäksi. Puuska saattoi olla vireä nuorimies ja paljon leskeä nuorempikin. Puuskaksi haluavia taloihin oli koska parempaa ei ehkä ollut tarjolla.
Myös talolliset lesket saattoivat lähettää lapsiaan lapsettomien sisarusten talouksiin hoitoon/avuksi, kuten tiedän omassa suvussani tapahtuneen vielä 1800-luvun aivan lopulla ja 1900-luvun alussakin. Suku piti huolen myös säätyläisten jälkikasvusta ja esim. Mannerheim lähetettiin sisäoppilaitoksena toimivaan upseerikouluun Haminaan, kun ei isästä ollut huolehtijaksi.
Papin leskellä oli ns. armovuosi, jolloin tämä sai seurakunnalta papin palkan. Usein leski sitten avioitui ns. armovuoden saarnaajan kanssa ja saattoi seurakunta asettaa avioitumisen ja huolenpidon leskestä perheineen papinvaalin ehdoksikin. Ratkaisuja ei siis ollut yhdenlaisia, vaan monenlaisia riippuen ajankohdasta ja sosiaalisesta asemasta.
Antti Järvenpää
02.07.10, 12:22
Epäilisin samoin kuin Olavi tuossa edellä, että tapauksia oli suuntaan ja toiseen. Oma äää jäi leskeksi hyvin nuorena, mutta ääi oli talon ainoa poika, joten leski otti uuden miehen – itse asiassa miehensä serkun ja äää jatkoi emäntänä.
Eräs silmiini käynyt tapaus oli sellainen, jossa sekä isä, että äiti kuolivat nuorena ja isännäksi tuli sukulaismies (ikään kuin lampuotiasemassa), mutta nuorena orvoksi jäänyt poika peri talon ja sukulaismies siirtyi jonnekin muualle kun poika tuli täysi-ikäiseksi.
Silmiini on myös käynyt, että aina silloin tällöin vanha emäntä lähtee talosta sukupolven vaihdoksen myötä. Eräs Ähtärissä talon emäntänä ollut Maria Juhontytär, muuttaa leskenä Karunaan poikansa luo (ajoittuu juuri talonpoikaistalon sukupolvenvaihdokseen). Poika oli kappalaisena Karunassa ja äidin mukana tuli ainakin kaksi pikkusisarta. Tämä Maria Juhontytär (äiti) kuolee Karunassa ja on myös ilmeisesti haudattu sinne hyvin kauaksi kotiseuduistaan.
Itse asiassa kysymyksesi on mielestäni hyvä, sillä historiankirjat pitävät sisällään kaikenlaisia tapauksia ja lähellekään kaikissa ei ole tehty syytinkisopimuksia. Luultavasti leski emäntiä on lähtenyt omasta tahdostaankin, mutta luultavasti on myös laitettu lähtemään. Osa on mennyt jonkun toisen lapsensa luokse, osa uusiin avioihin jne. Juridisesti kaiketi lesken asema on ollut kiinni syytinkisopimuksesta, sillä ilman sitä lapset perivät isänsä. Jos mitään syytinkisopimusta ei ollut, loppu tulos jäi oletettavasti hyvän tahtoisuuden varaan.
Reima Mänty
10.07.10, 12:33
Antin pohdinnassa mentiin ytimeen. Talonpoikaisväestön suhteen. Ainakin itse omissa selvityksissä olen huomannut, sen seikan, joka vaikuttaa ihmisten siirtymiseen paikasta toiseen. Yhdessä omassa sukuni haarassa, on asuttu yli 300 vuotta samassa paikassa. Tätä ketjua olen itse jatkanut, en tiedä miten minun jälkeen tapahtuu. Sukupolvien jatkumiseen, vaikuttaa tietenkin tuo omistaminen. Muiden sisarusten osaksi on tullut aikoinaan, etsiä paikka muualta. Veljet on yleensä tilan jakanut, harvemmin on tyttäret jäänyt, jos talossa on ollut poikia jatkamaan.
Yhdessä tutkimassani sukuni haarassa, on vaihdettu asuinpaikkaa, viiteen eri pitäjään, renkinä, itsellisenä, torpparina. Mistä tämä sitten johtuu, tai miksi joidenkin osaksi on tullut tällainen elämä. Ennen annettiin talo yhdelle pojista, muut sai mennä ja etsiä paikkansa. Onhan nykyisessä yhteiskunnassa samat lainalaisuudet kuin aikoinaan. Kaikista ei ole isänniksi, vaan on parempi olla renki tai käsityöläinen tai jotain muuta. Onhan nykyäänkin niin että harvemmin kaupunkilaisesta tulee maalaistalon isäntää. Toki harvemmin, nykyään myös talonpojasta tulee isäntä. Nämä maailmanlaajuiset trentit on vaikuttanut ennen ja nykyään. Ennen oli maanviljelyllä, suurempi merkitys toimeentuloon kuin nykyään.
Sotilaat, virkamiehet, papit, näiden osaksi on tullut, muutat sinne missä virkaan valitaan ja asuinpaikka määrätään. Uskon että perheen ammatinvalintaan vaikutti ennen enemmän se, mitä vanhemmat työkseen teki. Sitten on niitä poikkeuksia joita ei ohjannut mikään. Eikä ympäristö suuresti vaikuttanut heidän tavoitteiden toteutukseen.
____________________
terveiset
Reima Mänty
Tätä Eilan asettamaa kysymystä olen joutunut omalla kohdallani miettimään useinkin. Omia vanhempiani on ohjannut nälkä. Sinne mentiin, mistä sai töitä, ei ollut työttömyyskorvauksia eikä toimeentulotukia. Jos teki töitä sai myös leipää. Näin se olisi nykyäänkin, jos noita sosiaaliturvaetuuksia ei olisi.
Toinen seikka, joka vie ihmisiä kiertolaiseksi on luonne, joka ainakin jossain määrin periytyy (mielestäni).
Äitini esi-isä s 1728 oli talon vanhin poika ja olisi ollut luonnollista siihen aikaan, että hän olisi jatkanut talon pitoa. Alkuun sitä on varmaan yritettykin, mutta samassa talossa asui myös seuraavaksi nuorempi veli. Joko veljekset eivät tulleet keskenään toimeen tai veljesten vaimot eivät sopineet saman katon alle (näin olen ajtellut) niin tämä vanhempi veli muutti omaan taloon, josta vaimo miehen kuoltua muutti torpparina olevan poikansa luo. En tiedä, mitä tuolle talolle tapahtui, mutta esi-isäni on kuitenkin muuttanut siitä avioiduttuaan ja ryhtynyt itselliseksi. Näin alkoi ja jatkuu tämän haaran itsellinen elämä enemmän tai vähemmän kiertolaisena. Luulen, että verissä virtaa sen verran menevää vettä, että se piti liikkeellä. Tämä liikkelläolo näkyy nykypolvissa extreme-urheiluna ja ainaisena matkustusintona, vaikka kotipaikka pysyykin suunnilleen samana. Äitini melkein kuolikin teltassa :) Hän sanoi aina, että hänessä on varmaan mustilaisen verta, kun hän mieluummin olisi aina rattailla. Tämä veri pitää minuakin henkisesti liikkeellä. Olen aina lähdössä jonnekin mielessäni, vaikka olosuhteiden pakosta en pääse minnekään.
Matti Lund
10.07.10, 15:38
Tätä Eilan asettamaa kysymystä olen joutunut omalla kohdallani miettimään useinkin. Omia vanhempiani on ohjannut nälkä. Sinne mentiin, mistä sai töitä, ei ollut työttömyyskorvauksia eikä toimeentulotukia. Jos teki töitä sai myös leipää. Näin se olisi nykyäänkin, jos noita sosiaaliturvaetuuksia ei olisi.
Toinen seikka, joka vie ihmisiä kiertolaiseksi on luonne, joka ainakin jossain määrin periytyy (mielestäni).
Äitini esi-isä s 1728 oli talon vanhin poika ja olisi ollut luonnollista siihen aikaan, että hän olisi jatkanut talon pitoa. Alkuun sitä on varmaan yritettykin, mutta samassa talossa asui myös seuraavaksi nuorempi veli. Joko veljekset eivät tulleet keskenään toimeen tai veljesten vaimot eivät sopineet saman katon alle (näin olen ajtellut) niin tämä vanhempi veli muutti omaan taloon, josta vaimo miehen kuoltua muutti torpparina olevan poikansa luo. En tiedä, mitä tuolle talolle tapahtui, mutta esi-isäni on kuitenkin muuttanut siitä avioiduttuaan ja ryhtynyt itselliseksi. Näin alkoi ja jatkuu tämän haaran itsellinen elämä enemmän tai vähemmän kiertolaisena. Luulen, että verissä virtaa sen verran menevää vettä, että se piti liikkeellä. Tämä liikkelläolo näkyy nykypolvissa extreme-urheiluna ja ainaisena matkustusintona, vaikka kotipaikka pysyykin suunnilleen samana. Äitini melkein kuolikin teltassa :) Hän sanoi aina, että hänessä on varmaan mustilaisen verta, kun hän mieluummin olisi aina rattailla. Tämä veri pitää minuakin henkisesti liikkeellä. Olen aina lähdössä jonnekin mielessäni, vaikka olosuhteiden pakosta en pääse minnekään.
Hyvä, Arla.
Tuo mainintasi, että nälkä on pannut ihmisiä liikkeelle, on eräs historian faktoja, jotka ovat vaikeita sukututkijalle käsiteltäväksi, koska yleensä ottaen sukututkijoilla on "myötäsyntyinen taipumus" korostaa positiivisia seikkoja ja kiillottaa esivanhempiensa elämää, jopa kullata sitä. Näihin raameihin nälänhätä ei kuulu, mutta nälänhädät ovat olleet olennainen tekijä menneiden sukupolvien elämässä.
Meillä, joilla on juuria Kainuussakin, tämä nälänhätätekijä on hyvin keskeinen.
Olen pohdiskellut viime päivinä kainuulaisuuden erikoispiirteitä, ja oikeastaan se, että kruunu osasi alunperin markkinoida Kainuuta, Oulujärven karua ympäristöä, asuinpaikaksi, edulliseksi ja pitkillä verohelpotuksilla siloitelluksi uudisasuttamisen muodoksi niille, joilla riittää uudisraivaajahenkeä, on muodostunut sudenkuopaksi, joka tietyltä osin selittää niitä yhteiskunnallisia ongelmia, jotka ovat kohdanneet Kainuun rahvasta.
Yksi piirre oli kädestä suuhun eläminen, jonka aste oli kainuulaisilla kaikkein lähinnä kriittistä rajaa.
Tämä aiheutti sen, että kun katovuosi kohtasi, se kohtasi kainuulaisia kaikkein ankarimmin ja ilman erätalouden vahvaa osuutta koko väestön selviytyminen olisi ollut sangen kyseenalaista.
Siksi kainuulaiset pieneläjät joutuivat hädän hetkellä jalkautumaan suuremmin joukoin kuin muut, tai jos he eivät saaneet jalkautumalla, siis enimmäkseen kerjuulla, hengenpitimiä, he päätyivät kuolemaan nälkään enemmän kuin muiden seutujen asukkaat.
Taas se, miksi elämän ravitseminen oli kainuulaisilla niin lähellä kriittistä rajaa, siis jemmattiin kaikkein vähiten pahojen päivien varalle, johtui osin siitä kulttuurista, että veroja haluttiin vältellä kaikkein innokkaimmin. Taas tämä into vaikutti siihen, ettei ollut halua vaurastua niin paljon, että voisi tulla suureksi veronmaksajaksi. Pelkällä omien tulojen pimittämisellä ei veroja voinut muinoin välttää: siksi pysyminen tietynlaisessa pienimuotoisuudessa tuli verojen välttämisen päästrategiaksi Kainuussa. - Ja osin siksi monien esivanhempiemme loppu oli niin kurja kuin se oli!
Sanoisin myös, että tämän piirteen mieltäminen periytymiseksi, siis jollain tapaa luonnonvoimaiseksi, johtuu enemmänkin siitä, että tällä kultturisella perinteellä, joka on muodostunut lähestulkoon rakenteeksi, on niinkin pitkä aikajänne ja jatkuvuus, ja on myöskin otettava huomioon, että Kainuun asuttajiksi on valikoitunut niin huomattava osa väestöstä erilaisten vastuitten välttämisen merkeissä, vaikka ei väestön enemmistöä voi pitää vastuun välttäjinä. Vastuun välttäminen, keplottelu, on kuitenkin jäänyt tärkeäksi ympäristötekijäksi, "voimakkaaksi mausteeksi kainuulaisessa sopassa".
terv Matti Lund
Tervehdys!
Kaunis kiitos tähänastiseta kaikille kommentoijille, toivon mukaan lisää uusia näkökulmia tulee mieleenne ja esille täällä vielä jatkossakin.
Ajatuksenne ja tekstinne johdattelevat pohdintoihin, joita ei historiankirjoihin liene ainakaan vielä kirjoitettu, tosin minä en sitä tule tekemään.
Täällä on erittäin syvällistä ja laaja-alaista asiantuntemusta paikallaan pysymisen ja muuttojen tosiasiallisiin syihin, hienoa!
Mietintämyssyssä edelleen Eila
Kainuu taitaa olla ainoa kolkka Suomessa, jossa historiakirjojen mukaan on harjoitettu cannibalismia. Ihmisillä oli niin suuri nälänhätä, että söivät omia lapsiaan ja syöttivät lehmille niiden ulosteet, kun ei muutakaan ollut. Tosin Hauhollakin syötiin olkia. Ei se ole ollut ruusuilla tanssimista ihmisten elämä muutama sata vuotta sitten. Kun ei kasvanut satoa, niin ei. Kainuussa vielä oli tämä viinan keittäminen, minkä tarpeiksi ne enemmin laittoivat vähät viljansa kuin säästivät sen leipään. Niinpä viinalle keksittiin vero, joka vieläkin on olemassa, jotta ihmisillä olisi enemmän viljaa syötäväksi.
Olen lukenut muutaman kirjan, jotka on kirjoitettu jo yli sata vuotta sitten, suosittelen muillekin. Torstaina hain kirjastosta mielenkiintoiset liuskat vuodelta 1880. Niissä selvästi kerrotaan, miten on tultu tämänpäiväiseen arvonlisäveroon, asia sama - nimi vain muuttunut.
Se tapahtui "pohjoisen seitsen vuotiaan sodan" 1563-1570 rauhanneuvoteluiden tuloksena. Tanska suostui antamaan Ruotsille Elfsborg'in linnan lääneinen, mutta Ruotsi joutui maksamaan linnasta Tanskalle lunnaina 150.000 tanlaria. Vaan mistä saisi rahat? Kuninkaan rahakammio oli tyhjä ja kansa oli jo ennestään sodan takia kovin rasitettu. He keksivät siis uuden veron. "Alttiudella, joka on oleva heille ikuiseksi kunniaksi, ottivat Suomalaiset ja Ruotsalaiset tämän uuden veroituksen niskoillensa; päätettiin varallisuuden mukaan miehissä maksaa osansa. Se vero joka täten lankesi maksettavaksi kutsuttiin "Sölf-" eli "Kymmenys-veroksi"; kymmenys-veroksi siitä syystä, että kaikesta IRTAIMESTA maksettiin kymmenes osa."
Siinä se, piti tehdä luettelot kaikista kipoista ja tupeista, jotka arvioitiin ja niistä maksettin vero. Nykyverottajat pääsevät helpommalla, kun kaikkiin tavaroihin laitetaan jo hankintahetkellä kaupan myyntihinnan päälle oma kymmenyksensä eli nykyinen arvonlisävero. Nyt vain ei enää kymmenys riitä, vaan pitää olla kaksi kymmenystä.
Tämä kerrotaan Historiallisia Tutkimus-kokeita XII julkaisussa: Rantasalmen ja Tavisalmen pitäjiä koskevia tietoja vuodelta 1571.
Julkaisusta käy näiden kymmysveroluetteloiden tutkimisen pohjalta ilmi, että Savossa asui varakkaampaa väkeä kuin itäisellä Uudellamaalla.
Olen myös tahollani pohtinut tuota muuttovimmaa jota joillakin on ollut. Esim. vaimoni suvussa, Kuusamosta on myyty isohko talo 1835, muutettu koko perhe, vanhemmat ja 8 lasta ja pari sisarusten lasta Liminkaan. Limingassa ei kuitenkaan ollut sellaisia tiluksia, kuin Kuusamossa, mutta vetikö juuri tuo "kehityksen kulku"?
Omilla sukulaisilla on ollut vähän samanlainen reitti kuin Tuijun esi-isillä.
Skoonesta Suomenlinnaan, Jokioisille sieltä useammassa kartanossa puutarhurina / voutina jne. Minä luulin aluksi sukuani tutkaillessa, että tuollainen päivämatka jalkaisin oli se muuttomatka, mutta kun alkoi löytymään näitä pitkämatkalaisia niin ei voi muuta kuin ihmetellä, mistä oikein saivat tietoja joskus 1700 luvulla useamman sadan kilometrin päässä olevasta paikkakunnasta.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.