Milloin raja tapaukset vietiin srk:n kirjoihin

[Antti Järvenpää]

Eri yhteyksissä olen aina silloin tällöin pysähtynyt pohtimaan, milloin joku henkilö ajateltiin muuttaneet siten, että hänestä tehtiin muuttokirjaus ja tiedot vietiin rippikirjaan.

Asia lähinnä pohdituttaa nk. kulkumiesten osalta, jotka saattoivat jonkun tehtävän takia olla paikkakunnalla kohtuullisen pitkään; esim. kirkon tai ruukkien rakentajat. Aina joskus silloin tällöin nimittäin selviää muuta kautta, että henkilö on ollut paikkakunnalla ja seurauksena on ollut esim. avioton lapsi. Siis isän nimi tiedetään, mutta hänestä ei ole minkäänlaista merkintää pitäjässä.

Oikeastaan kysymykseni siis kuuluisi, onko kukaan selvittänyt mitkä kriteerit oli sille, että henkilö vietiin tietyn seurakunnan kirkonkirjoihin tällaisissa rajatapauksissa? Oliko esimerkiksi jotakin aikarajoja tms.?

[Heikki Särkkä]

Eiköhän kriteeri mahtanut olla se, esittikö asianomainen muuttokirjaa seurakunnalle vai ei. Ellei niin tehty, kirkkoherran oli käytännössä mahdotonta pysyä selvillä kaikista paikkakunnalla oleskelevista etenkään, kun nämä tuskin vaivautuivat kinkereille olematta virallisesti läsnä seurakunnassa.

[Jorma]

Liekö tutkittu, hlöä ei voitu merkitä kirjoihin ilman papin todistusta eli betygiä eli muuttokirjaa. Näinhän oli ennen väaestörekisterikeskusta vielä viime vuosisadalla. Henkilön oma ilmoitus ei riittänyt, piti olla lähtösrk:n antama muuttokirja, josta tiedot saatiin. Toisin sanoen, hlö saattoi asua paikkakunnalla kauankin ilman rippikirjamerkintöjä. Jos aikoi naimisiin, joutui hankkimaan papintodistuksen. Jos oli vieraan srk:n pappilassa renkinä pidempään joutui hän papin painostuksesta hankkimaan muuttokirjan, syrjäkylillä pappi ei välttämättä tiennytkään kulkumiehen olemisesta...
Terv.
jorma

[Heikki Särkkä]

Vuoden 1768 helmikuun 19. p:n kuninkaallisen asetuksen mukaan muuttajan oli kahden kuukauden kuluessa uudelle paikkakunnalle tulostaan esitettävä papille muuttotodistus edellisestä seurakunnasta.

Voidaan pohtia, katsoivatko muuttajat olevansa oikeutettuja olemaan esittämättä muuttotodistusta tai sitä edes hankkimaan, jos oleskelu jossakin kesti alle kaksi kuukautta.

[Antti Järvenpää]

Tätä muuttotodistusta itsekin ajattelin, mutta toisaalta ainakin itseni eteen on tullut melkoinen määrä merkintöjä utan betyg. Tämän vuoksi epäilisin, että oli muitakin tulkintoja ja toisaalta vastaan tulee rippikirjoissa varsin paljon kirjauksia muutoista ilman minkäänlaista muuttokirja merkintää.

Muuttokirjoja, jos niitä ylipäätänsä löytyy seurakunnista, on yleensä huomattavasti vähemmän kuin muuttoja. Selitys toki voi olla se, että niitä ei ole arkistoitu, kun henkilön kirjaus on viety rippikirjaan. Ilmeisesti mitään määräystä niiden säilyttämiseksi ei ollut. Toisaalta joissakin seurakunnissa on muuttoluetteloita ainakin joiltakin ajanjaksoilta.

[Risto Toivonen]

Kuinka kohdeltiin Isojaon maanmittareita?

[Matti Lund]

Tätä muuttotodistusta itsekin ajattelin, mutta toisaalta ainakin itseni eteen on tullut melkoinen määrä merkintöjä utan betyg. Tämän vuoksi epäilisin, että oli muitakin tulkintoja ja toisaalta vastaan tulee rippikirjoissa varsin paljon kirjauksia muutoista ilman minkäänlaista muuttokirja merkintää.

Muuttokirjoja, jos niitä ylipäätänsä löytyy seurakunnista, on yleensä huomattavasti vähemmän kuin muuttoja. Selitys toki voi olla se, että niitä ei ole arkistoitu, kun henkilön kirjaus on viety rippikirjaan. Ilmeisesti mitään määräystä niiden säilyttämiseksi ei ollut. Toisaalta joissakin seurakunnissa on muuttoluetteloita ainakin joiltakin ajanjaksoilta.


Irtolaisnimityksen syntyyn on saattanut vaikuttaa muuttokirjatta matkaaminen ja liikkuminen.

Muistettaneen, että Eino Leino soinnutti "kirjaton karjaton mies".

Kaupunkeihin asettuminen edellytti luotettavaa "henkilöpaperia", lähtöpaikan raadin ja/tai papin antamaa todistusta. Ellei sellaista löytynyt, raati yleensä pani henkilön jatkamaan matkaansa muualle tai jos hän oli oleillut jo jonkin aikaa paikkakunnalla, karkoitti pois. Kontrolli tietysti vaihteli, joskus löyhää, joskus tiukkaa.

Silloin tällöin isäntiä näpäytettiin "irtolaisen hyysäämisestä". Taustalla olivat ankarat niin palkollissäännöt kuin liikkumissäännötkin.


Salavuoteusjutuissa käräjillä tulee esiin aika usein, että irtolaismiehen tai sotamiehen siviilisäädystä ei ollut varmuutta, vaan asian käsittelyä piti siirtää, kunnes saatiin papin todistus siitä, oliko kyseinen henkilö naimisissa. Siis vieraspaikkakuntalainen henkilö oli oleillut jo jonkin aikaa paikkakunnalla ilman mitään todistuksia.

Eteen tulee silloin tällöin tapauksia, että kulkumiehellä oli papintodistus, muttei aina pyydettäessä käsillä. Paperia piti säästää ja säilöä, sillä jatkuvasti mukana pidettäessä se rispaantui ja repeytyi lukukelvottomaksi.

terv Matti Lund

[Antti Järvenpää]

Kuinka kohdeltiin Isojaon maanmittareita?

Itse asiassa tämä on hyvä kysymys. Itselläni ei ole suvussani maanmittareita eikä kirkon- tai ruukkien rakentajia. Jos jollakin on, niin kuulisin mielelläni, ovatko heidät kirjattu aina työskentelypaikan kirkonkirjoihin, sillä projektit usein kestivät jopa vuosia.

[Tapani Kovalaine]

Seurakuntien kirkonkirjoista ammennettiin hyvin paljon tietoja kruunun pitämiin veroluetteloihin, joita kutsuttiin nimellä henkikirja ja maakirja. Kirkonkirjojen tuli olla käytettävissä luetteloita laadittaessa. Mutta minkä verran mahtoi kulkea tietoa toisinpäin?
Vuonna 1686 asetus määräsi: ”Käskynhaltiain tulee HengeinKirjottajain cautta Maalla tarcasti tutkiman cusa valdoimia eli Joutomiehiä sijnä löytän.”
Asetus vuodelta 1723 toteaa: ”HengeinKirjottajain taicka ne Caupungeissa, jotca Hengiluvun kirjoitusta pitävät, tulee caicki sencaldaiset joutilat personat wisusti ylöspaneman.”

[Matti Lund]

Seurakuntien kirkonkirjoista ammennettiin hyvin paljon tietoja kruunun pitämiin veroluetteloihin, joita kutsuttiin nimellä henkikirja ja maakirja. Kirkonkirjojen tuli olla käytettävissä luetteloita laadittaessa. Mutta minkä verran mahtoi kulkea tietoa toisinpäin?
Vuonna 1686 asetus määräsi: ”Käskynhaltiain tulee HengeinKirjottajain cautta Maalla tarcasti tutkiman cusa valdoimia eli Joutomiehiä sijnä löytän.”
Asetus vuodelta 1723 toteaa: ”HengeinKirjottajain taicka ne Caupungeissa, jotca Hengiluvun kirjoitusta pitävät, tulee caicki sencaldaiset joutilat personat wisusti ylöspaneman.”


Varsinkin isonvihan aikakauden alla 1600 -luvun lopulla ja 1700 -luvun alussa paikallisviranomaiset järjestivät "ratsoita", joilla joilla näitä paljastettiin. "Ratsia" on ehkä väärä sana, sillä usein riitti, että käräjätuomari kuulusteli lautamiehiä ja nimismiestä näiden selvittämiseksi. Nimismies oli saattanut haastaa joitakin tapauksia tällaisille käräjille, eli viranomaiset olivat sopineet alustavasti, että sellainen tutkinta suoritetetaan ja tarvittavat tuomiot langetetaan.

Kaupungeissa liikaväestön läpikäynti oli rutiinia, joka tapahtui vähintään kerran vuodessa.

Täten, kyllä se toisinkinpäin toimi. - Aikakin Pohjanmaalla, mutta suuria alueellisia eroja näyttää olleen siinä, miten valvontaa toteutettiin.

Etennkin 1700 -luvulta alkaen on merkillepantavissa henkikirjojen ja kirkonkirjojen keskinäinen kytkeminen viranomaisvalvonnassa.

terv Matti Lund

[Olarra]

Miten on laita kaupungissa koulukortteerissa talvikauden asuneiden koululaisten? Merkittiinkö heidät, miten ja mihin esim. Hämeenlinnassa 1700-1800-luvulla? Vaihteliko käytäntö?
t. Olavi A.

[Antti Järvenpää]

Ainakin omiin silmiini on käynyt merkintä scholaria tms. aina silloin tällöin kotiseurakunnassa, mutta mielestäni monasti myös opiskelija puuttuu.

Esimerkiksi Henrik Tarénista 4 nimi ylhäältä http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kokemaki/rippikirja_1791-1796_jk537/88.htm

[Seppo Niinioja]

Mustialan maatalousoppilaitos Tammelassa perustettiin 1840. Ainakin alkuaikoina oppilaat ovat olleet siellä kirjoilla, ks. esim. vuosien 1862-1868 rippikirja sivulta 600, kuva 569 alkaen.

Turun Akatemian ylioppilaita 1700-luvun alkupuolelta olen joskus etsiskellyt Turun henkikirjoista tuloksetta. En kyllä tiedä, merkittiinkö heitä yleensäkään henkikirjaan. Henkirahan maksukyky saattoi olla heikko.

Seppo Niinioja

[Antti Järvenpää]

Tuossa meidän emäntä luki erästä kirjaa, jossa oli 1900-luvun alun kaikenlaisia leikkeitä. Sitä silmäillessäni osui silmiini matkustuslupa vuodelta 1918. Sen mukaan tuolloin piti olla viranomaisen leimaama matkustusasiakirja mielellään kuvalla, jolla sai oleskella vieraalla paikkakunnalla vuoden ajan. Valtiolla tuon luvan saattoi antaa esimies ja muille ilmeisesti nimismies.

En tiedä johtuiko tuo juuri tuosta ajankohdasta (1918) vai oliko se yleinen viranomaisohje tuohon aikaan.

[Seppo Niinioja]

Tuossa meidän emäntä luki erästä kirjaa, jossa oli 1900-luvun alun kaikenlaisia leikkeitä. Sitä silmäillessäni osui silmiini matkustuslupa vuodelta 1918. Sen mukaan tuolloin piti olla viranomaisen leimaama matkustusasiakirja mielellään kuvalla, jolla sai oleskella vieraalla paikkakunnalla vuoden ajan. Valtiolla tuon luvan saattoi antaa esimies ja muille ilmeisesti nimismies.

En tiedä johtuiko tuo juuri tuosta ajankohdasta (1918) vai oliko se yleinen viranomaisohje tuohon aikaan.

Punakaartit kirjoittivat myös kulkulupia ynnä muita lupalappuja hallussaan olleilla alueilla, vaikka heitä tuskin saattoi nimittää viranomaisiksi. Olen luultavasti sellaisia jossakin pitäjänhistoriassa nähnyt ja tässä eräs arkistoluettelo: http://www.tyark.fi/lists/VUODEN_1918_ARKISTO_Sarja_HK.htm

Seppo Niinioja

[Olarra]

Mustialan maatalousoppilaitos Tammelassa perustettiin 1840. Ainakin alkuaikoina oppilaat ovat olleet siellä kirjoilla, ks. esim. vuosien 1862-1868 rippikirja sivulta 600, kuva 569 alkaen.
Seppo Niinioja

Kiitos Seppo, että mainitsit Mustialan, jota en olekaan huomannut tuolta katsoa. Etsin sieltä isoisäni sedän Benjam Benjaminpoika Kuulialan, joka kävi opistoa vuosina 1875-1877. Kuva 688 rivi 17. http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/tammela/rippikirja_1869-1878_mko98-140/688.htm Samalla huomasin alempana nimen Rossi ja eräs asia selvisi siitä minulle. Minulla näet on kirje, jonka Benjam lähetti isoisäni isälle jonkun Rossin mukana ja nythän siis sain tietää tuon Rossin tarkan nimen ja sen, että kyse oli opiskelutoverista. Benjamin sukunimen vieressä on jokin pieni kirjoitus nykykäsialalla, mutta mitähän siinä lukee (ei siis vanhan käsialan tulkintaa). Vastaavat raapustukset muiden nimien kohdalla näyttävät liittyvän muihin lisänimiin/sukunimiin, joita henkilö käytti. Voisiko tuo olla e Kärki? Tuntuisi kyllä oudolta, kun en ole missään tuommoisesta kuullut. Sen kyllä tiedän, että Benjam otti sukunimekseen nimen Nurminen ollessaan Mustialassa (ja samoin teki hänen toinen veljensä, Mäntän Koskelan isäntä Matti Benjaminpoika), vaikka tuota ei olekaan rippikirjaan merkitty. Olisiko miettinyt nimeä Kärki myös? Toisaalta miksi pieni e? Benjam Kuuliala näyttää olevan sivulla ainoa, joka ei käynyt ehtoollisella, miksihän?
t. Olavi A.

[kkylakos]

Mustialan maatalousoppilaitos Tammelassa perustettiin 1840. Ainakin alkuaikoina oppilaat ovat olleet siellä kirjoilla, ks. esim. vuosien 1862-1868 rippikirja sivulta 600, kuva 569 alkaen.

Itse en onnistunut löytämään Kokemäen meijeriopetuslaitoksen oppilaita Kokemäen rippikrjasta kartanon sivuilta. Edes oman paikkakunnan tyttöjä ei oltu sinne siirretty paria vuotta varten?

Turun Akatemian ylioppilaita 1700-luvun alkupuolelta olen joskus etsiskellyt Turun henkikirjoista tuloksetta. En kyllä tiedä, merkittiinkö heitä yleensäkään henkikirjaan. Henkirahan maksukyky saattoi olla heikko.

Sinullekin seuran jäsenenä kannettu Genos-lehti on vuonna 1980 sisältänyt Eljas Orrmanin artikkelin, jossa todetaan (http://www.suku.fi/genos/51/51_1.htm)

Useat muutkin väestöryhmät pääsivät ajan mittaan vapaiksi henkirahasta. 1600-luvulta lähtien tällaisia ryhmiä olivat piispat perheineen ja palveluskuntineen, hovioikeuksien aatelittomat asessorit, yliopistojen professorit ja ylioppilaat sekä koululaiset.

M.o.t.

[Seppo Niinioja]

Itse en onnistunut löytämään Kokemäen meijeriopetuslaitoksen oppilaita Kokemäen rippikrjasta kartanon sivuilta. Edes oman paikkakunnan tyttöjä ei oltu sinne siirretty paria vuotta varten?



Sinullekin seuran jäsenenä kannettu Genos-lehti on vuonna 1980 sisältänyt Eljas Orrmanin artikkelin, jossa todetaan (http://www.suku.fi/genos/51/51_1.htm)



M.o.t.

Kiitos että palautit mieleen. Olinhan minä 1980 jo ollut kuusi vuotta jäsen, mutta Orrmanin seikkaperäinen artikkeli oli päässyt taas unohtumaan eivätkä sen ajan lehdet ole tallellakaan. Nettiversioista on paljon apua.

Orrman toteaa myös sen tunnetun asian, että jo varhain myönnettiin sotaväessä palveleville vapautus henkirahan maksusta. Monenlaiset vapautukset ovat harmillisia, kun henkikirjojen tiedot ovat yleensä riittävän niukkoja muutenkin.


Tässä on Academie Staten (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=6795&pnum=1899)(virkakunta) Turun vuoden 1727 henkikirjassa. Professorit ruokakuntineen ja henkilömäärineen on lueteltu kuten muuallakin. Onko henkirahasta vapauttamisen merkkinä se, että lukumäärän vieressä ei ole pientä pukkia kuten yleensä muualla? Nimet on kuitenkin mainittu.

M.v.k.