Miten talolliset ja sotilaat tulivat toimeen keskenään Ruotsin vallan aikaan?

[Hannu Numminen]

Mikä oli talollisten suhde sotilaisiin Ruotsin vallan aikaan, etenkin 1500- ja 1600-luvulta lähtien? Tarkoitan siis talollisten mielipidettä yksittäisistä sotilaista. Talollisten mielipide linnaleirien ylläpidosta ja myöhemmistä sotiin liittyvistä veroista lienee erittäin selvä. Mutta mitenkähän talolliset suhtautuivat sotamiehiin? Ruotusotilaan kuluistahan vastasi ruotu yhdessä, joten kyseessä oli vero muiden verojen lisäksi. Osa näistä sotilaistahan oli saman kylän poikia ellei peräti jonkun talollisen poika. Entä sitten vastaavat suhteet värvättyihin sotilaisiin? Niidenkin joukossa varmasti oli tuttuja kasvoja.

Näitä asioita jäin pohdiskelemaan, kun monenkin talollissukulaisen tytär on mennyt naimisiin sotamiehen kanssa. Olen tässä asiassa tutkinut lähinnä läntistä Varsinais-Suomea.

Oliko siis kyseessä samanlainen suhtautuminen kuin muihinkin ihmisiin, kulloisenkin 'pärstäkertoimen' mukaan? Suuntautuiko ärtymys lisäkuluista pikemminkin 'kruunuun' tai sen edustajiin kuin yksittäisiin sotamiehiin?

Tässä kaiken kaikkiaan tarkoitan paikkakunnalla suhteellisen pysyvästi asuneita sotilaita, en sotien takia 'läpikulkumatkalla' olleita.

[Tuulakki]

Ihan nappiin ei ehkä osu tämä linkki: http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/kurssit/Antti_Kujala.pdf (johon tänään sattumalta törmäsin muussa yhteydessä) - mutta aika paljon siitä saa irti yleisistä oloista talonpoikien ja sotilaiden välillä, hehän osittain olivat yksi ja sama kansanosa. Lisäksi kerrotaan hieman suhtautumisesta kruunuun ja vallanpitäjiin yleensä.

Lainaus sivulta 13, katkelma:

Armeijan avuksi 1713 kutsuttu nostoväki hajosi saman tien koteihinsa. Pohjimmiltaan siitä ei ollut haittaa, sillä nostoväellä ei ollut mitään sotilaallista merkitystä. Talonpojat suhtautuivat täysin kielteisesti nostoväkivelvollisuuteensa. He ajattelivat, että asettamalla ruotujakolaitoksen kautta sotilaansa he olivat itse vapautuneet astumasta riviin; sitä paitsi he tiesivät olevansa niin koulutuksen kuin asianmukaisen aseistuksen puutteen vuoksi teuraslampaan asemassa.

Nostoväen hajoamisessa ei ollut mitään uutta. Samoin oli käynyt menneinäkin vuosina. Säätyläiset olivat yhtä haluttomia lähtemään nostoväkeen kuin rahvas. Talonpojat näkivät, ettei Lybeckerin armeijan tarkoituskaan ollut puolustaa maata ja sen asukkaita. Mitä sellainen armeija teki nostoväelläkään? Talonpojat ajattelivat kuitenkin myös keskiaikaisen vallanpitäjiä ja alamaisia yhdistävien molemminpuolisten velvollisuuksien käsityksen mukaisesti, että maksamalla veronsa he velvoittivat kruunun suojelemaan itseään. Kun armeija ei täyttänyt
velvollisuuttaan, talonpojat lakkasivat kesällä 1713 maksamasta verojaan ja auttamasta armeijaa. Armeijan oli kannettava nyt määrätty apuvero turvautumalla pakko-ottoon. Muuan upseeri, joka syksyllä lähetettiin Suomesta raportoimaan Tukholmaan, kertoi neuvostolle, että avun
sijasta talonpojat antoivat upseereille selkään.

Lähdeviitteiden teoksista saattaa löytyä tarkempia vastauksia varsinaisiin kysymyksiisi. Eino Jutikkalan Suomen talonpojan historia -kirjassa käsitellään myös yleisesti sotilaskysymyksiä talonpoikien näkökulmasta.

[Hannu Numminen]

Kiitos, Tuula, linkistä! Täytyy tutustua siihen, kuten myös tuohon Jutikkalan teokseen, joka toistaiseksi onkin jäänyt minulta väliin (tarkoitus on ollut, mutta brittienkin mukaan 'tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla').

Armeijan oli kannettava nyt määrätty apuvero turvautumalla pakko-ottoon. Muuan upseeri, joka syksyllä lähetettiin Suomesta raportoimaan Tukholmaan, kertoi neuvostolle, että avun
sijasta talonpojat antoivat upseereille selkään.

Lämpimät suhteet upseeristoon. :D:

[Matti Lund]

...: http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/kurssit/Antti_Kujala.pdf

...

Lainaus sivulta 13, katkelma:

Armeijan avuksi 1713 kutsuttu nostoväki hajosi saman tien koteihinsa. Pohjimmiltaan siitä ei ollut haittaa, sillä nostoväellä ei ollut mitään sotilaallista merkitystä. Talonpojat suhtautuivat täysin kielteisesti nostoväkivelvollisuuteensa. He ajattelivat, että asettamalla ruotujakolaitoksen kautta sotilaansa he olivat itse vapautuneet astumasta riviin; sitä paitsi he tiesivät olevansa niin koulutuksen kuin asianmukaisen aseistuksen puutteen vuoksi teuraslampaan asemassa.

Nostoväen hajoamisessa ei ollut mitään uutta. Samoin oli käynyt menneinäkin vuosina. Säätyläiset olivat yhtä haluttomia lähtemään nostoväkeen kuin rahvas. Talonpojat näkivät, ettei Lybeckerin armeijan tarkoituskaan ollut puolustaa maata ja sen asukkaita. Mitä sellainen armeija teki nostoväelläkään? Talonpojat ajattelivat kuitenkin myös keskiaikaisen vallanpitäjiä ja alamaisia yhdistävien molemminpuolisten velvollisuuksien käsityksen mukaisesti, että maksamalla veronsa he velvoittivat kruunun suojelemaan itseään. Kun armeija ei täyttänyt
velvollisuuttaan, talonpojat lakkasivat kesällä 1713 maksamasta verojaan ja auttamasta armeijaa. Armeijan oli kannettava nyt määrätty apuvero turvautumalla pakko-ottoon. Muuan upseeri, joka syksyllä lähetettiin Suomesta raportoimaan Tukholmaan, kertoi neuvostolle, että avun
sijasta talonpojat antoivat upseereille selkään.

Lähdeviitteiden teoksista saattaa löytyä tarkempia vastauksia varsinaisiin kysymyksiisi. Eino Jutikkalan Suomen talonpojan historia -kirjassa käsitellään myös yleisesti sotilaskysymyksiä talonpoikien näkökulmasta.


Niin, Kujalan selvityksestä käy ilmi se, että tämä koski Etelä-Suomea, kun taas Etelä-Pohjanmaalta osallistui suurimääräinen nostoväki Napuen taisteluun 19.02.1714.


Itse asiassa koko Etelä-Pohjanmaan kynnellekykenevä miesväki suostui ja pantiin liikekannalle, mutta muutamien pitäjien miesväki ei ehtinyt saapua Napuen taisteluun, kun se oli jo ohi. Karkeistaen lähes koko länsipuolen väki osallistui taisteluun, mutta itä- ja pohjoisosien väki ei ehtinyt saapua paikalle, vaikka olivatkin lähteneet/lähdössä marssiin.

Mainittakoon muutamia pitäjiä, joiden miesväki oli Napuella ja lähes kaikki sinne jäivät:

Isokyrö, Laihia, Mustasaari, Vähäkyrö ja Vöyri (molemmat kieliryhmät sattumalta aika tasaväkisesti edustettuina).

Kujala väittää, että nostoväestä ei ollut apua tai hyötyä, vaan se ryhtyi joukkopakoon. Hyötypointti kyllä pitää paikkansa, mutta ...

Sotahistorioitsijat (sellaiset, jotka ovat olleet armeijan upseereita) ovat kyllä kuvanneet taistelunkulkua niin, että nostoväki joutui pahoin "sumputetuksi" pääosin venäläisen ratsuväen ansiosta ja ilman kunnollista aseistusta joutui puolustuskyvyttömäksi ja heidät suolattiin siihen paikkaan. Olletikin osa nostoväestä joutui pakokauhun valtaan, mutta sellaisetkaan eivät päässeet pakenemaan, vaan jäivät Napuen kentille.

Tätä väitettä tukevat sukututkimustiedot: pappien laatimat Napuella kaatuneitten listat, kuolleitten luettelot (mm. säilyneet Laihian osalta) ja huomattava määrä käräjillä esiintulleita tapauksia osoittavat, että nostoväestä lähes kaikki kaatuivat ja vain kourallinen selviytyi. Selviytyjissä vaikuttaisi huomattava osa selviytyneen siten, että jäi piiloon ruumiitten alle. Näitä oli vain muutama.

Omaiset ryhtyivät hakemaan kelkoilla ruumiita noin kuukausi taistelun jälkeen Napuelta, mitä niistä oli rottien ja susien jälkeen jäänyt jäljelle.

Myös se lienee luotettava tieto, että Napuelle saapunelle nostoväelle juotettiin ensi rohkaisuksi paloviinaa ja heitettiin sitten taisteluun.

Sillä aikaa kun venäläiset teurastivat nostoväkeä jotkin rippeet itse ruotuarmeijan sotilaista onnistuivat pakenemaan, vaikkakin suurempi osa taisi jäädä sotavangeiksi.

Kymmeniä omia esi-isiäni kaatui Napuella: sukutauluissani on siis kymmenillä kuolinpäivä 19.02.1714.


terv Matti Lund