Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Nimistötutkimuksesta juttua
Ylen paikallisuutisten syövereistä Alpo Räisiäsen tutkimuksista:
http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/2010/05/nimet_kiehtovat_yha_alpo_raisasta_1611837.html
http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/2010/05/vanhat_paikannimet_kielivat_saamelaisesta_menneisy ydesta_1663522.html
Varteenotettava lainaus edellisestä jutusta:
- Ei se yhden ihmisen varassa ole. Aina tulee ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita paikannimistä. Nimistössä on vain se valitettava seikka, että harvasta alasta esitetään yhtä paljon huuhaata.
:) Jaska
Selvityksissäni olen tullut tulokseen, että Kissankalliona tunnettu paikka on ollut Kisakallio. Nyt sitten puuttuu vain kertomus kissasta joka teki jotain semmoista, jonka mukaan kallio nimettiin. Luulenpa tällaista tyypilliseksi: nimi kääntyy ja vääntyy ja sitten lopputulokselle haetaan perustelu.
Heikki Särkkä
30.05.10, 07:58
Vääntymisestä tulee mieleen suku- ja paikannimi Haukimäki. Harvoin mäellä haukia näkee huolimatta tunnetusta puuhun laulamaan nousseesta. Nimen syntyy lieneekin Haukkamäki > Haukk'mäki (josta asiakirjahavainto) > Haukimäki.
Vääntymisestä tulee mieleen suku- ja paikannimi Haukimäki. Harvoin mäellä haukia näkee huolimatta tunnetusta puuhun laulamaan nousseesta.
Uuraisten pitäjässä Kuukkajärvi 8 Minkkilän alla oli sekä Haukimäki että Kellomäki -nimiset talot ja niitä tallennellessani kummastelin, miten nämä nimet olivat mahtaneet syntyä.
Tapani Kovalaine
30.05.10, 08:20
Haukimäkiä löytyy 31 kpl Kansalaisen Karttapaikasta.
Mielenkiintoinen esimerkkitapaus on Iisalmen Haukimäki. joka sijaitsee Haukilahden ja Haukilammen välisessä maastossa korkealla ja hyvät haukivedet sieltä arvatenkin näkyvät - ainakin haukalle!
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/karttalinkki/karttalinkki.html?e=499677&n=7040279&scale=80000&tool=siirra&lang=fi (http://kansalaisen.karttapaikka.fi/karttalinkki/karttalinkki.html?e=499677&n=7040279&scale=80000&tool=siirra&lang=fi)
Paikannimien kohdalla nimen kirjoitusasun takana saattaa olla useita erilaisen merkityssisällön omanneita nimimuotoja, joista on tullut yhden ja ainoan kirjoitusasun saanut nimi. Varkaus on ollut monenkin tutkijan ja harrastelijan pohdintojen kohteena, mutta siinä on kyseessä toisentyyppinen tausta. Onko tosiaan kyseessä paikka, jota lähestyttäessä tietyssä kohdassa tapahtui veneestä siihen asti selvästi nähdyn huomattavan maastokohdan katoaminen eli siis varkaus?
Antti Järvenpää
30.05.10, 09:42
Kaikenlaista on tullut luettua, mutta toistaiseksi en ole oikein löytänyt sellaista teosta, joka olisi osoittautunut nimistötutkimuksen raamatuksi. Ehkä ei ole sattunut käteeni. Sen sijaan olen nähnyt paljon kaikenlaisia arveluita, joista osasta saattaisin olla samaa mieltä, mutta en lähellekään kaikesta.
Itse aihe on kiehtova ja olen usein miettinyt, miten jonkin paikkakunnan nimikkeistö on kerrostunut ja ketkä ne nimet on antanut ja milloin. Olen joskus tehnyt luetteloja ja yrittänyt luokitella niitä jotenkin, mutta huonolla menestyksellä.
Ihminen on siitä kummallinen otus, että hän antaa ympäristölleen nimiä, jotka sitten vakiintuvat tai ovat vakiintumatta. Tätä tehdään jatkuvasti ja joskus vanhat nimet peittyvät uuden alle. Olen tehnyt tätä itse ja samoin ovat tehneet lapseni ja olettaisin esivanhempieni toimineen samoin. Joskus myös samalla paikalla tai alueella voi olla parikin rinnakkaisnimeä, kuten isäni syntymä alueella; Partala ja Jokioinen.
Joillekin nimille tuntuisi olevan varsin luonnollisia selityksiä. Tällaisesta yksi esimerkki on Asikkalan Vääksy, joka muistaakseni esiintyy 1700-luvun kuninkaan kartastossa nimellä Vägs ö by, joten sen nimellä ei luultavasti ole mitään tekemistä esimerkiksi Kangasalan Vääksyn kanssa. Hausjärven Erkylän eli Ärkylän kylä on myös onnistunut antamaan nimen kokonaiselle pitäjälle, sillä samaisessa kartastossa nykyinen Erkylän järvi oli tuolloin vielä Vandå träsk, josta nimi on sitten samannimisenä valunut vanhan Helsingin pitäjän nimeksi.
Nimikkeistöä ihmetellessä yksi kerrallaan monet paikan nimet saavat jonkin selityksen omassa mielessä. Tällaisia on esimerkiksi Kuhmoisten Pälssilä ja Lästilä, joista molemmat johtavat lienee eräaikaa. Pälssilä nimen voisi kuvitella tulevan turkiksista ja lästihän on tunnettu mitta. Kuhmoisten Haljalalle on sijaan vaikeampi löytää selitystä, mutta sille löytyy sisarpaikka Virosta, jonkin matkaa Tallinnasta itään aivan samalla kirjoitusasulla. Ähtärin Inhan pitäisi ainakin etymologian mukaan olla inha eli vastenmielinen paikka, siis olisiko siellä joskus tapahtunut jotain sellaista, että ihmiset kiersivät paikan pitkään.
Suomesta löytyy paljon nk. saamelaisnimiä, kuten Kaisan viittaama Räisänen sanoo, mutta esimerkiksi Lappalainen tai Lappi nimi ei mielestäni kerro mitään, sillä sen lisäksi, että perheessä on yksi Lappalainen niin omasta suvustanikin löytyy Lappi johdannaisia, joille en ole koskaan löytänyt mitään yhteyttä sen paremmin saameen kuin lappalaisuuteenkaan vaikka olen onnistunut kartoittamaan niitä tuonne 1600-luvun loppupuolelle asti.
Kun Kaisa aloitti tämän keskusteluketjun, toivoisin, että jos joku tuntee mielestään loistavia nimikkeistö lähteitä ja etenkin teoria lähteitä, olisin kiinnostunut kuulemaan niistä, sillä ainakin itseäni kiehtoisi menetelmät, miten jonkun paikkakunnan nimikkeistöä voisi tutkia ja luokitella. Olen jopa kerännyt joiden pitäjien nimet taulukkoon ja yrittänyt ihmetellä niitä, mutta en ole oikein päässyt puuta pidemmälle joitakin yksittäisiä nimiä lukuun ottamatta.
Uuraisten pitäjässä Kuukkajärvi 8 Minkkilän alla oli sekä Haukimäki että Kellomäki -nimiset talot ja niitä tallennellessani kummastelin, miten nämä nimet olivat mahtaneet syntyä.
Kellokoski on kuulemma saanut nimensä vesikellosta eli rakkulasta eli kuplasta, joka syntyy veden pyöriessä niin että ilmaa jää vangiksi vesikalvon alle. Siis koski, joka synnyttää kuplia. En sitten tiedä, onko vesikello alkuperäisempi sana kuin soivat kellot.
Kotiseudullani on Kellomäki, joka profiililtaan muistuttaa muurahaispesää tai laakeaa kypärää. Sopii mielestäni tähän samaan nimensyntyteoriaan.
Miten on selitettävissä Jalasjärven Luopajärvellä Köykänmäki, jos köykkä on joskus tarkoittanut mäkeä tai töyrästä? Onko se siis mäenmäki? Sen verran matala ja laakea paikka on, että mäeksi sen tunnistaa vain, koska paikalliset sitä niin kutsuvat. :rolleyes:
Antti Järvenpää
30.05.10, 10:45
Miten on selitettävissä Jalasjärven Luopajärvellä Köykänmäki, jos köykkä on joskus tarkoittanut mäkeä tai töyrästä? Onko se siis mäenmäki? Sen verran matala ja laakea paikka on, että mäeksi sen tunnistaa vain, koska paikalliset sitä niin kutsuvat. :rolleyes:
Eikö tuo Luopajärvi ole vanha kuivatettu järvi? Noin asiaa sen paremmin tuntematta järvessä on kaiketi töyräitä. Jotenkin yhdistän itse Köykän luontonimeksi ja tässäkin se sellaiseksi sopisi - rantatöyräs eli köykkä Luopajärvessä. Järvi on kadonnut, mutta nimi jäänyt.
Itse asiassa tästä tulee mieleen se, että olen varsin monen suon keskeltä tavannut saaria, ja se on laittanut miettimään ovatko kyseiset suot olleet joskus järviä, vaikka tietoa järvestä ei ole jäänyt sen paremmin miesmuistiin kuin karttoihinkaan.
Antti Järvenpää
12.06.10, 09:50
Palaan tähän Kaisan aloittamaan ketjuun, koska mielestäni vanhoista nimistä kannattaisi keskustella.
Jos ajattelen, mitä uutta sukututkimus on tuonut vuosien varrella elämääni, niin se on nimien ja sanojen pohdinta. Jotenkin aivoni ovat alkaneet pyörittelemään sanoja niin, että koitan löytää niille jotakin järjellistä selitystä ja koitan kirjaimia muuttamalla - lisäämällä - vähentämällä etsiä muotoja, mistä sana olisi voinut tulla. Esimerkkinä voisi ottaa nimi parin Johan ja Juhani. Ruotsalainenhan lausuu Johan nimen "Juuhan" joka onkin melkein kuin Juhani. Kun siis vastaani tulee jokin uusi nimi, alan aina pyörittelemään sitä kieleni päässä ja koitan kummastella sitä.
Esimerkiksi sana Kuhmois joka on Kuhmoisten ruotsinkielinen vastine alkoi jollakin Viron työmatkallani vaivaamaan mieltäni, kun siellä on paljon kartanoita eli Moisseja. En väitä mitään, mutta ruotsinkielisen Kuhmois sanan voisi jakaa seuraavasti Kuh - Mois eli karjakartanoksi. Nimen etymologia tuskin on tällainen, vaikkakin Kuhmoisten alueen paikan nimille löytyy toisintoja Virosta. Tämä eestinkielen vaikutus on oletettavasti syvempää, kuin äkkiä tulee ajatelleeksi ja otan toiseksi esimerkiksi Jämsän toisen ikiaikaisen neljänneskunnan Moiskala, jonka nimen uskoisin tulevan nimenomaan kartanoa - Mois tarkoittavasta eestinkielen sanasta.
Nyt Pielisjärven kirkonkirjoja katsellessani tuli vastaan sukunimi Årwäs. Joskus aikoinaan isälläni oli työkaveri, jonka sukunimi oli Orvas ja muistan aina lapsena ihmetelleeni sitä nimeä, koska se toi mieleen orvaskeden. Nyt kun vuosien jälkeen näen tämän nimen kirjoitusasun kirkonkirjoissa alan arvelemaan, että olisiko nimi jotenkin vääntynyt ruotsinkielisen kirjurin käsissä. Siis År -wäs voisi hyvinkin olla alunperin lausuttuna Or-ves (samoin kuin Kallaves), joka sukunimen lisäksi on suuren selän nimi Saimaan vesistössä Kiteen - Rääkkylän alueella.
En nyt oikein odota, että tätä em. pohdintaa ryhdyttäisiin erityisesti pureksimaan, vaan tarkoitukseni on herätellä tätä keskustelua uudestaan. Nimikkeistötutkimus on mielenkiintoista ja itse asiassa sukutukijoilla olisi varmaankin tässä paljonkin sanomista, sillä uskon monen muunkin katselleen nimimuotojen monimuotoisuutta ja pohtineen sitä, mitä kaikkea nimien taakse voisi kätkeytyä.
Tervehdys kaikille,
olen Antin kanssa täysin samaa mieltä nimistöntutkimuksen tärkeydestä, joten hyvä että ketjua elvytettiin. Tuollainen pyörittely ja vapaa assosiointi kun johtaa joskus suuntiin, joita ei tule ensin ajatelleeksi ollenkaan. Ja tunnetusti useampi pää on tällaisessa aivoriihessäkin tehokkaampi kuin yksi, joten pitäkäämme keskustelua yllä.
Antin esimerkkiin Kuhmoisista en osaa sanoa muuta kuin sen, että selitys kuulostaa niin plausiibelilta, että se on tarkemman tutkimisen arvoinen. Enemmän silmääni (korvaan) osui kuitenkin "År -wäs", joka on myös Tampereen tuntumassa sijaitsevan kunnan nimi: taustallahan voisi olla sielläkin jotakin ihan muuta kuin "ori" (hevonen), joka on kunnnan vaakunassakin. Ehkä tämäkin siis pohjimmiltaan jotakin muuta kuin hevonen?
Joka tapauksessa hankalimpia ovat mielestäni sellaiset alkuperäisnimet, joiden väännöksellä on yleiskielinen vastine nyky-suomessa, koska niideny kyseenalaistaminen ei tunnut mielekkäältä. Esimerkiksi käy vaikka Timo Kukkosen mainitsema "Kisakallio --> Kissankallio".
Omiin keskeisiin ahaa-elämyyksiini tällaisessa nimien/sanojen tarkastelussa kuului se, kun joskus hämmästyksekseni tajusin, että Havukka-ahon ajattelija -teoksen nimessä "Havukka" ei olekaan mikään diminutiivi kuusenoksaan tarkoittavasta havu-sanasta vaan että havukka=haukka. Samalla selittyi karjalainen Havukainen-sukunimi ja paljon muuta. Sittemmin olen antanut kertoa itselleni myös sen, miksi Väiski Vemmelsäären nimi on Vemmelsääri, mitä "vääntää luokille" oikeasti tarkoittaa ja mitkä "rahkeet" kestävä tai eivät ... Hämmästyttäviä kielellisiä elämyksiä kaikenkaikkiaan, vaikka nimet eivät kyseessä olekaan.
Ja samaa mieltä Timon kanssa olen erityisesti tästä:
> Luulenpa tällaista tyypilliseksi: nimi kääntyy ja vääntyy ja sitten
> lopputulokselle haetaan perustelu.
Näinhän sitä on tehty tiedettäkin vuosisatoja: tulos on valmiina ja sitten mietitään miten siihen päästään.
Noita soiden keskellä olevia saaria ja peltoaukeiden järvi-nimiä olen myös toisinaan ihmetellyt. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi Alastaron Mälläisten Järvensuo ja Ruuhivalkama. Niistä jo sekundäärikirjallisuuden selaaminen kuitenkin paljasti, että paikalla on ollut 1700-luvulla järvi, joka on soistunut ja sittemmin kuivattu ja raivattu pelloksi.
> Nimikkeistötutkimus on mielenkiintoista ja itse asiassa sukutukijoilla olisi
> varmaankin tässä paljonkin sanomista,
Minusta olisi hienoa, jos tutkijat jotenkin sanoisivat näitä asioita edes toisilleen ts. jakaisivat keskenään selvitettyä tietoa. Näin jokaisen ei tarvitsisi jäädä kiinni erikseen samoihin ongelmiin. Ehkä asiaan liittyen olisi mahdollista tehdä jopa jonkinlainen nettitietokanta/nimihakemisto, johon tutkijat voisivat (paikkakunta- ja lähdeviitteineen!) kirjata asiakirjoissa eteen tulleita kirjoitusasuja ja mahdollisia selityksiä.
Ja sitten vielä loppukevennykseksi tietokilpailukysymys:
- Mikä onkaan Heinolassa sijaitsevan "Nyynäinen"-nimisen paikan nimen etymologia? :-)
-kimmo-
Ja sitten vielä loppukevennykseksi tietokilpailukysymys:
- Mikä onkaan Heinolassa sijaitsevan "Nyynäinen"-nimisen paikan nimen etymologia? :-)
-kimmo-
Arvaan että taustalla on Nynäs (uusiniemi).
Jep, eiköhän Nyynäinen ole tosiaan Nynäsistä väännetty.
Aiemmissa viesteissä käsiteltyyn hauki-haukka-tematiikkaan liittyen mieleen tuli vielä sellainenkin asia, että joissakin paikannimissä (esim. Töysän Haukiaho tai sukunimi Haukipelto) "hauki" voisi periaatteessa viitata myös pellon puimatta tai kyntämättä jääneeseen kaistaleeseen, josta on käytetty niin ikään hauki-nimitystä. Tämä vain tällaisena ajatuksentynkänä.
Kielen ja yhteiskunnan anakronistiseen kehitykseen ja sanojen merkityksen muuttumiseen liittyen ohessa sunnuntailukemistoksi Päivi Revon mainio HS-artikkeli "Huipputeknologian Suomi puhuu maalaisvertauksin" elokuulta 2003.
-kimmo-
Matti Lehtiö
14.06.10, 17:40
Jokunen kommentti ketjun viesteihin.
Lainaus: "Haukimäkiä löytyy 31 kpl Kansalaisen Karttapaikasta.
Mielenkiintoinen esimerkkitapaus on Iisalmen Haukimäki. joka sijaitsee Haukilahden ja Haukilammen välisessä maastossa korkealla ja hyvät haukivedet sieltä arvatenkin näkyvät - ainakin haukalle!"
Tässä lienee kysymys ns. liitännäisnimestä, eli jonkin Hauki-alkuisen paikannimen määriteosaa on lainattu ympäristönkin paikannimen määriteosiksi.
Lainaus: "Miten on selitettävissä Jalasjärven Luopajärvellä Köykänmäki, jos köykkä on joskus tarkoittanut mäkeä tai töyrästä? Onko se siis mäenmäki? Sen verran matala ja laakea paikka on, että mäeksi sen tunnistaa vain, koska paikalliset sitä niin kutsuvat."
Kun tässä tapauksessa paikannimen on omistusmuodossa (Köykän-) tulee ensimmäisenä mieleen se, että se on kuulunut Köykän talon nautintaan.
Launaus:"Kotiseudullani on Kellomäki, joka profiililtaan muistuttaa muurahaispesää tai laakeaa kypärää. Sopii mielestäni tähän samaan nimensyntyteoriaan"
Kun kansalaisen karttapaikasta löytyy 68 kellomäkeä, lienee perusteltua arvella, että pääasiallisin nimenantoperuste on ollut mäen (kirkon)kellomainen muoto.
Terv. Matti Lehtiö
Olen joutunut poistamaan Kimmon viestistä Hesarin jutun, koska tekijänoikeudet estävät sen julkaisun Suku Forumilla
Artikkelin voi käsittääkseni lukea Hesarin nettisivuilta - vähintäänkin maksullisilta sellaisilta
Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori
Suomesta löytyy paljon nk. saamelaisnimiä, kuten Kaisan viittaama Räisänen sanoo, mutta esimerkiksi Lappalainen tai Lappi nimi ei mielestäni kerro mitään, sillä sen lisäksi, että perheessä on yksi Lappalainen niin omasta suvustanikin löytyy Lappi johdannaisia, joille en ole koskaan löytänyt mitään yhteyttä sen paremmin saameen kuin lappalaisuuteenkaan vaikka olen onnistunut kartoittamaan niitä tuonne 1600-luvun loppupuolelle asti.
Lappi sanaahan on selitetty myös sillä, että se tarkoittaa vanhassa kielessä syrjäistä paikkaa (jollainen Lappikin kieltämättä on, ainakin ruuhka-Suomesta katsoen). Tässä merkityksessä sana esiintyy edelleen silloin, kun jokin on syrjällään, niin se on silloin lappeellaan. Lapinkylää eivät siis esim. Kiskossa ole välttämättä asuttaneet saamelaiset, vaan kylä on ollut syrjäkylä keskustasta katsoen. Ja Kirkkojärven aivan toisessa päässähän se sijaitseekin kirkolta katsoen. Onko näin laita myös muissa lappinimissä?
t. Olavi A.
Matti Lund
14.06.10, 22:36
Lappi sanaahan on selitetty myös sillä, että se tarkoittaa vanhassa kielessä syrjäistä paikkaa (jollainen Lappikin kieltämättä on, ainakin ruuhka-Suomesta katsoen). Tässä merkityksessä sana esiintyy edelleen silloin, kun jokin on syrjällään, niin se on silloin lappeellaan. Lapinkylää eivät siis esim. Kiskossa ole välttämättä asuttaneet saamelaiset, vaan kylä on ollut syrjäkylä keskustasta katsoen. Ja Kirkkojärven aivan toisessa päässähän se sijaitseekin kirkolta katsoen. Onko näin laita myös muissa lappinimissä?
t. Olavi A.
On myös alettu selittää etunimipohjaisesti sitä, että Lappi -nimistöä tavataan erittäin runsaasti Skandinavian eteläosiin saakka ja varsinkin saaristossa keskellä Itämerta kuten meidän Turun ja Ahvenanmaankin saaristossa.
Itse olen kiinnittänyt erityistä huomiota runsaaseen Lappi -nimistöön Merenkurkun saaristossa.
Etunimi, josta Lappi -nimiä voidaan johtaa, on muinaisskandinaavinen miehen etunimi Labbe.
Labbesta siis Lappi.
Myös Lapila -nimi jossain tapauksessa ehkä Labbesta kuten Rapila -nimi Rabbesta. Itselläni on Rapila -nimi esivanhempien tauluissani, ja suvustani on haara, jossa on Lappi -nimeä torpan mukaan otettuna ja taas torppa lienee saanut nimensä jostain suon pahasesta.
Tuo nimien suunnaton taipuisuus on pidettävä koko ajan mielessä. Uskon, että suomenkieli on tässä nimitaipuvuudessa "kärkiluokkaa".
Sana "lapp" on ruotsissa erikoinen, on muuten ruotsin kielessä yli kymmenen eri merkitystä nykyäänkin ja varmaankin puolet enemmän vanhassa ruotsissa.
terv Matti Lund
Hannu Numminen
17.06.10, 20:11
Esimerkiksi sana Kuhmois joka on Kuhmoisten ruotsinkielinen vastine alkoi jollakin Viron työmatkallani vaivaamaan mieltäni, kun siellä on paljon kartanoita eli Moisseja. En väitä mitään, mutta ruotsinkielisen Kuhmois sanan voisi jakaa seuraavasti Kuh - Mois eli karjakartanoksi. Nimen etymologia tuskin on tällainen, vaikkakin Kuhmoisten alueen paikan nimille löytyy toisintoja Virosta. Tämä eestinkielen vaikutus on oletettavasti syvempää, kuin äkkiä tulee ajatelleeksi ja otan toiseksi esimerkiksi Jämsän toisen ikiaikaisen neljänneskunnan Moiskala, jonka nimen uskoisin tulevan nimenomaan kartanoa - Mois tarkoittavasta eestinkielen sanasta.
Sana moisio on kyllä tunnettu ja käytetty myös suomen kielessä, ainakin täällä lounaisessa Suomessa. Se tarkoittaa suurta maatilaa eli juuri kartanoa. Tuossa tarkoituksessa se kaiketi oli käytössä ennen Ruotsin vallan aikaa ja vielä sen alussakin, jolloin moisioissa asuivat alueiden johtomiehet. Viron ja suomen kielethän ovat lähisukulaisia!
Antti Järvenpää
17.06.10, 21:11
Sana moisio on kyllä tunnettu ja käytetty myös suomen kielessä, ainakin täällä lounaisessa Suomessa. Se tarkoittaa suurta maatilaa eli juuri kartanoa. Tuossa tarkoituksessa se kaiketi oli käytössä ennen Ruotsin vallan aikaa ja vielä sen alussakin, jolloin moisioissa asuivat alueiden johtomiehet. Viron ja suomen kielethän ovat lähisukulaisia!
En tunne yhtään sellaista teosta tai artikkelia, jossa olisi käyty lävitse virolainen aines suomalaisessa nimistössä. Hajanaista aineistoa on käynyt silmään siellä ja täällä. Jos joku tietäisi hyvän lähteen olisin kiinnostunut kuulemaan.
Eräs aiheeseen liittyvä kirjoitus on linkissä http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Kirjat3.html ja toisaalta jokaisessa pitäjän historiassa on arvailtu paikallisen nimikkeistön historiaa.
Esimerkiksi Satakunnassa ja Hämeessä on muuten myös runsaasti muinaisgermaanisia paikannimiä.
Esimerkiksi Harjavalta ja Hauho
Tästä enemmän Eero Kiviniemen ja Viljo Nissilän selvityksistä. Valitettavasti en voi nyt antaa tarkempia viitteitä, sillä noita kirjoja/artikkeleita tuli luettua kirjaston kirjoista.
Juha
Hannu Numminen
17.06.10, 21:38
En tunne yhtään sellaista teosta tai artikkelia, jossa olisi käyty lävitse virolainen aines suomalaisessa nimistössä. Hajanaista aineistoa on käynyt silmään siellä ja täällä. Jos joku tietäisi hyvän lähteen olisin kiinnostunut kuulemaan.
Kyllä tämä minuakin kiinnostaisi! Virontaitoni on pahasti ruostunut, eikä se koskaan korkealla tasolla ole ollutkaan: olen opiskellut sitä Turun työväenopistossa jo joskus muinoin 1980-luvulla. Minulla kun on tiettyä lukkarinrakkautta lähisukulaisia kohtaan...
Mutta mitenkähän nämä kielestä toiseen lainaukset menevät: suomesta viroon vai virosta suomeen? Vai onko nimistönlainauksilla juurensa yhteisessä kantakielessä? Tuolloin työväenopiston aikaan opettaja muistaakseni kertoi suomen kielessä olevan vain yksi lainasana virosta: lennuk, viroksi lentokone, mutta suomessa lennokki. Tämä tietenkin on aika myöhäiseltä ajalta.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.