Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Sukututkimuksen haasteista?
Tervehdys?
Onko joillakin paikkakunnilla asuneiden ja eläneiden henkilöiden tutkiminen yleisesti ottaen haasteellisemaa kuin toisten? Jos niin on, mitkä seikat tähän vaikuttavat?
Karjala ja Savonmaa on meikäläiselle vaikeita paikkoja. Päiväkausia saa etsiä yhtä tiettyä asiaa, joskus tuloksetta.
Nyt sitten ihmettelemään. Sattumoisin sain Kuhmosta parin päivän aikana yllättävän ja tosi hyvän saaliin ja tuloksen taulujeni täytteeksi.
Toivonkin meille kaikille vasta alkajille kokeneiden tutkijoiden perusteltuja vastauksia. Kaikki vihjeetkin ovat tervetulleita.
Kiitoksin Eila
Hankalia pitäjiä ovat sellaiset, joiden kirjoja on tuhoutunut, esimerkiksi Puumala. Mutta hyvällä onnella jotain löytyy naapuripitäjien kirjoista, jos kylä sattuu olemaan rajalla. Jos hiski olisi vielä täydellisempi, löytyminen olisi nopsempaa.
Marjatta
Olen itse tutkinut etelä-Savon Hirvensalmea. Siellä kaikki kirkonkirjat paloivat v. 1822, joista säilyi vain yksi lastenkirja 1700-luvun lopulta.
Tutkimani suku eli Hirvensalmella isäntinä jo 1500-luvulla, mutta kirjallisia dokumentteja perheistä löytyy kirkonkirjoista vasta v.1818 lähtien.
Sukulinjan varhaisempia vaiheita tutkittaessa joutuu turvautumaan henkikirjoihin, joiden tiedot varsinkin tyttärien ja vaimojen osalta ovat varsin puutteellisia, jos heistä edes tietoja löytyy.
Omasta mielestäni itäsuomalaisia sukuja on helpompi tutkia, koska idässä sukunimet periytyivät isältä pojille JA tyttärille, so. vaimo piti oman sukunimensä myös aviossa ja haudattiin syntymänimellään. Ja vaikka perheet muuttivat paikkakunnan sisällä tai jopa oman paikkakunnan ulkopuolelle länsi-Suomen puolelle, sukunimi säilyi.
Länsi-Suomessa taas nimet vaihtuivat talon mukaan, mikä asettaa välillä suuria haasteita sukututkimukselle.
Heljä Habermann
21.05.10, 20:41
Isäni isän suvusta olen löytänyt paljonkin tietoa 1500-luvulta alkaen monien rantasalmelaisia sukuja tutkivien forumilaisten ystävällisellä avustuksella. Helpottavaa on, että sukunimet olivat käytössä jo ensimmäisissä säilyneissä vero- ja tuomiokirjoissa.
Isäni äidin suvusta Pohjassa, Kiskossa jne. ennen vuotta 1706 en ole löytänyt mitään, eikä kukaan muukaan sukua tutkinut.
Äitini suku on hänen isänsä puolelta Antreasta; pystyn seuraamaan sukua jonnekin 1600-luvulle, jossa kaikki Markut ja Antit sitten menevätkin minulla sekaisin, koska sukunimiähän ei ole.
Äitini äidin suku on kaiketi Kaukolasta, mutta siellä en ole kovinkaan pitkälle päässyt.
Eli: Alueet, joilla sukunimi oli käytössä jo kauan sitten (ei keksittyinä sotilasniminä), ovat ilman muuta "helpompia". -Mikä on helppoa?
HisKin kohdasta "Lisätietoja seurakunnasta" löydät joka pitäjästä listauksen siitä, mitä rippikirjoja niistä on jäljellä. Samoin ao. otsikon alta löytyy kattavasti tietoja esim. pappiloiden tulipaloista ja aineiston häviämisestä.
Niiden avulla voit helposti katsastaa, onko tilanne lähtökohtaisesti hankala jossain seurakunnassa.
Juha
Minä kyllä omalta osaltani olen aina ollut toista mieltä itä-suomen sukunimellisistä alueista. Kangasniemelläkin samassa kylässä saattaa olla useita suunnilleen saman ikäisiäkin Matti Mannisia. Sitten Matti Manniselle syntyy Juho Manninen. Kuka on Juhon isä pelkän sukunimen perusteella, jos heitä ei esim. ole lastenkirjassa lainkaan.
Jos taas Länsi-Suomessa Lauri Erkinpojalle syntyy syntyy poika jonka nimi on Taavetti Laurinpoika, tilanne on monesti jopa helpompi. Harvemmin samassa kylässä on asunut monta Lauria, jolla on Erkki isänä.
Toisaalta eihän tutkimuksen tekeminen pitäisi olla sen hankalampaa kummassakaan tapauksessa. Eihän tutkija voi pelkästään etsiä vanhempia mm sopivalta kuulostavan nimen perusteella, jonka kirjoitusasukin voi vaihdella koko ajan.
Kyllä henkilön seuraaminen rippikirjoissa muuttomerkintöjen mukaan on aivan sama prosessi oli hänellä sukunimi tai ei. Ainakin minun mielestäni.
Erkki A Tikkanen
22.05.10, 08:50
Jos taas Länsi-Suomessa Lauri Erkinpojalle syntyy syntyy poika jonka nimi on Taavetti Laurinpoika, tilanne on monesti jopa helpompi. Harvemmin samassa kylässä on asunut monta Lauria, jolla on Erkki isänä.
Jos toisaalta etsii isää Taavetti Laurinpojalle, on kylän kaikki Laurit mahdollisia isäehdokkaita.
Jos sukunimelliselle Juho Manniselle etsii isää, ei kylässä ole montaakaan mahdollista isäehdokasta, tuskin Mannisia niin paljon tarjolla on isäksi.
Sukututkimuksessahan mennään yleensä juuri näin päin, etsitään isää ja äitiä, ei lasta. Joskus kyllä niinkin päin :cool:
Jos sukunimelliselle Juho Manniselle etsii isää, ei kylässä ole montaakaan mahdollista isäehdokasta, tuskin Mannisia niin paljon tarjolla on isäksi.
Kun etsii isää Juho Manniselle niin on myös kaikki kylän Manniset mahdollisia isäehdokkaita :) Jumalan on sanottu pilanneen ilman itikoilla ja koko maailman Mannisilla. Tietysti paikkakunnastakin riippuu, jos ei niitä saman sukunimisiä niin montaa ole.
Jos Kangasniemestä puhutaan, niin siellähän on sanontakin jonka mukaan Jumala täytti "laiat Laitisilla ja mualiman Mannisilla". Mutta on siellä mielestäni ihan kiitettävästi Hokkasilla, Kuitusilla ja Suurosillakin kyliä täytetty.
Piti oikein katsoa pieni otanta Kangasniemeltä Hiskin mukaan.
Hokkaset ja Laitisen hakkaavat ainakin tällä aikavälillä Manniset väkimäärällä mitattuna.
Vihityt pariskunnat miehen mukaan 1840-1850
Hokkanen 53
Laitinen 48
Manninen 29
Kuitunen 24
Suuronen 23
Pynnönen 15
Syntyneet lapset isän mukaan 1840-1850
Hokkanen 213
Laitinen 195
Manninen 109
Pynnönen 75
Suuronen 71
Kuitunen 54
Väestörekisterissä nyt
Laitinen 13.165
Manninen 10.012
Hokkanen 4.692
Kuitunen 1.636
Pynnönen 1.469
Suuronen 1.321
Matti Lund
22.05.10, 12:45
Minä kyllä omalta osaltani olen aina ollut toista mieltä itä-suomen sukunimellisistä alueista. Kangasniemelläkin samassa kylässä saattaa olla useita suunnilleen saman ikäisiäkin Matti Mannisia. Sitten Matti Manniselle syntyy Juho Manninen. Kuka on Juhon isä pelkän sukunimen perusteella, jos heitä ei esim. ole lastenkirjassa lainkaan.
Jos taas Länsi-Suomessa Lauri Erkinpojalle syntyy syntyy poika jonka nimi on Taavetti Laurinpoika, tilanne on monesti jopa helpompi. Harvemmin samassa kylässä on asunut monta Lauria, jolla on Erkki isänä.
Toisaalta eihän tutkimuksen tekeminen pitäisi olla sen hankalampaa kummassakaan tapauksessa. Eihän tutkija voi pelkästään etsiä vanhempia mm sopivalta kuulostavan nimen perusteella, jonka kirjoitusasukin voi vaihdella koko ajan.
Kyllä henkilön seuraaminen rippikirjoissa muuttomerkintöjen mukaan on aivan sama prosessi oli hänellä sukunimi tai ei. Ainakin minun mielestäni.
Kiinnität huomiota aivan oikeaan asiaan.
On täysin selvää, että jos on tarjolla vain lisänimellisiä nimiyhdelmiä identifiointia varten ja suuntana ovat esipolvet, syntyy tilanne, jossa virhemahdollisuus sukujohdon kannalta on kaksinkertainen verrattuna patronyymilliseen nimiyhdelmään, jos nimiyhdelmän ulkonaiset kiinnittymisyhteydet ovat yhtäläiset. Yksinkertaisesti patronyymillisen nimiyhdelmän informaatioarvo on näissä tapauksissa kaksinkertainen ja virhemahdollisuus puolet pelkästään lisänimellisestä ilmaisutavasta.
Uskomus, että lisänimi olisi taattu "sukunimi" ja pomminvarma tapa edetä sukututkimuksessa tai lähtökohtaisesti jopa vähemmän haasteellinen kuin patronyymillinen ilmaisutapa, on entiset olosuhteet huomioonottaen, tyypillinen aloittelijan harhauskomus. Kun lähtökohtana on pyrkimys oikeelliseen sukujohtoon, joutuminen pelkästään lisänimellisen ilmaisutavan varaan, on kaksiverroin haasteellisempaa identifioinnin kannalta kuin patronyymillinen tapa.
Joidenkin, jotka harrastavat sukututkimusta vähäisesti tai erittäin katkelmallisesti, eli intoutuvat siihen hetkiseksi aina muutaman vuoden välein, näyttää olevan vaikea päästä eroon näistä aloittelijan harhoista. Nämä aloittelijan harhat ovat päälähde sukuselvitysten virheille, koska niiden kautta ikään kuin oiotaan sukututkimuksen perusmetodia ja jätetään tunnistuksia varmistamatta.
terv Matti Lund
Ps. En ole koskaan ollut harrastuksessani niin naiivi, että olisin uskonut suurella varmuudella siihen, että jokin lisänimi olisi aito sukunimi, mutta olen silti sortunut aloittelijana samoihin aloittelijan virheisiin ja vaikka ei enää olekaan kysymys aloittelijan uskomuksista, kiireen tai muun syyn takia jää joskus jokin tunnistus varmistamatta, ja siis tulos on silloin vähän kuin aloittelijan selvitys, toisin sanoen USKONVARAINEN. Oikeellisuus edellyttää niin suurta nöyryyttä, että on tutkimuksen kannalta eräs suurimpia haasteita päästä sellaiseen nöyryyteen, joka johtaa oikeellisuuteen ilman tehtyjen virheiden opetusta. Olen itse saavuttanut jonkinmoisen nöyryyden, jonka pitäisi kuvastua tästä, mutta siinä "suututtaa" se, että tekemilläni virheillä siinä on liiallinen rooli, kun pitäisi olla niin, että tekemättömien virhemahdollisuuksien ajattelemisella on siinä suurempi merkitys kuin tehdyillä virheillä.
Joidenkin, jotka harrastavat sukututkimusta vähäisesti tai erittäin katkelmallisesti, eli intoutuvat siihen hetkiseksi aina muutaman vuoden välein, näyttää olevan vaikea päästä eroon näistä aloittelijan harhoista. Nämä aloittelijan harhat ovat päälähde sukuselvitysten virheille, koska niiden kautta ikään kuin oiotaan sukututkimuksen perusmetodia ja jätetään tunnistuksia varmistamatta.
En täysin yhdy käsitykseesi siitä, että aloittelevien tai satunnaisten sukututkijoiden tutkimukset perustuisivat jonkinlaiseen satunnaisotantaan ja pelkkiin etunimi-lisänimiyhdistelmiin. On erittäin vaikea kuvitella, että edes aloittelijat eivät perustaisi tutkimuksiaan patronyymeihin. Itse, vasta 3 vuotta sukututkimusta vakavasti harrastaneena, olen aina perustanut oman tutkimukseni patronyymeihin siinäkin tapauksessa, että käytössä on myös ns. sukunimi. Jos esimerkiksi törmään Hirvensalmella 1600-luvulla eläneeseen Paavo Pyykköseen, jolle ei mistään lähteistä löydy patronyymiä, jätän tutkimuksen ko. henkilön esipolvien kohdalta siihen.
Heikki Särkkä
22.05.10, 14:45
Aloittelevana tutkijana otin kerran liian innokkaasti vastaan ensimmäisen sopivan etunimi- patronyymiyhdistelmän ja jouduin hakoteille. Uskomattomasti samassa pienessä kylässä oli kaksi Sofia Pietarintytärtä, jotka kuolivat muutaman vuoden väliajoin. Erehdykseni huomasin todettuani, että väärän Sofian perunkirjassa ei mainittu hänen poikaansa, joka oli esi-isäni.
Matti Lund
22.05.10, 15:44
En täysin yhdy käsitykseesi siitä, että aloittelevien tai satunnaisten sukututkijoiden tutkimukset perustuisivat jonkinlaiseen satunnaisotantaan ja pelkkiin etunimi-lisänimiyhdistelmiin. On erittäin vaikea kuvitella, että edes aloittelijat eivät perustaisi tutkimuksiaan patronyymeihin. Itse, vasta 3 vuotta sukututkimusta vakavasti harrastaneena, olen aina perustanut oman tutkimukseni patronyymeihin siinäkin tapauksessa, että käytössä on myös ns. sukunimi. Jos esimerkiksi törmään Hirvensalmella 1600-luvulla eläneeseen Paavo Pyykköseen, jolle ei mistään lähteistä löydy patronyymiä, jätän tutkimuksen ko. henkilön esipolvien kohdalta siihen.
Enhän sellaista väitäkään, eli lue viestini uudelleen.
Kauttaaltaan aloittelijoiksi julistautuneitten viesteistä kuvastuu se, että he kokevat olevansa enemmän tyhjän päällä ja luulevansa vaikeuksiensa johtuvan jotenkin siitä, että he törmäävät joidenkin lisänimellisten tutkittaviensa jälkeen patronyymillisesti esitettyihin tutkittaviin tai talonnimien mukaan tunnistettaviin tutkittaviin? Mieti mikä ero näiden välillä on informaatioarvon kannalta. Monissa tapauksissa tunnistamisen kannalta merkityksellinen lisänimellisistä kerättävä informaatio jää paljon pienemmäki kuin patronyymillisistä. Jos patronyymi on oikea, aina on esillä jonkinlainen linkittäjä esipolviin.
Aloittelija tyytyy, kun ei vielä ole rohjennut syventyä muihin lähteisiin, pitäytymään rippikirjoihin ja etenee sitten tiedonkeruussaan koko ajan rippikirjan perhekohtaisten sivujen kontekstissa, ja uskottelee, että tunnistaa henkilöitä heidän lisänimellään, vaikka koko ajan on esillä muitakin tietoelementtejä, joiden perusteella hän tekee tietämättään alitajuisia päätelmiä, koska silmät tapittavat herkeämättä henkilöiden lisänimissä.
Kun sitten tuodaan eteen sivuja, joissa ei ole lisänimiä, aloittelijasta tuntuu ensi aluksi, että matto vedetään alta. Kysymyshän on vain siitä, että urauduttiin kovin kapealle raiteelle, ja uudelleenorientoituminen leveämmälle raiteelle vaatiikin aikaisemmin piilotajuntaan jääneitten tietoelementtien tiedostamista, joilla on merkitystä tunnistuksessa.
Savolaisissa suursuvuissa voi käydä, että kohteeksi tulee 15 Matti Korhosta. Jos nyt nämä ovat kovin liikkuvaisia (eli heidät irrotellaan eroon lähtötaloistaan ja kiinteistä sukuyhteyksistään) ja joillakin ei koskaan esiinny patronyymiä, tilanne on paljon hankalampi verrattuna siihen, että kohteena olevat Matit jakautuvat jo kättelyssä Matti Matinpoikiin, Matti Antinpoikiin, Matti Simunanpoikiin jne...
Pitäisi tunnustaa tämä patronyymillisen tavan etu oikeellisuuteen pääsemisen helppouden kannalta.
Aloittelija on taipuvainen luottamaan ilman muuta enemmän "sukunimiharhaan". Kyllä kokeneempikin siihen joskus haluaa luottaa enemmän kuin sallittua, koska pyrkii epätoivoisesti pääsemään ongelmatapauksissaan ratkaisuun ja alkaa laittaa liikaa toivoansa sille. Niin on käynyt allekirjoittaneellekin, vaikka kokemusta on jo kertynyt.
terv Matti Lund
Heikki Särkkä
22.05.10, 16:16
Matti viittasi tärkeään seikkaan. Jokaiseen henkilöön liittyy muitakin tietoelementtejä kuin nimi: siviilisääty, puolison nimi, lasten nimet, asuinpaikka, ammatti jne. Kaikki nämä voivat muuttua, mutta ei ole todennäköistä, että kaikki tai edes suurin osa muuttuisivat samanaikaisesti. Pysyvimpiä elementtejä ovat nimen ja patronyymin yhdistelmä, mutta kaksoisetunimestä voi jompikumpi pudota pois. Jopa etunimi voi olla väliaikaisesti väärin kirjattu täysin toiseksi etenkin henkikirjassa, puhumattakaan siitä, että saman henkilön etunimestä voi olla käytössä eri variantteja.
Tervehdys, mukavaa kun otatte kantaa haasteisiin ja autatte meitä uusia oppimaan!
Helpointa tietä en ole tarkoittanut etsiäkään, ehkä viestiketjun avaukseni oli hieman hätiköiden muotoiltu. Paljon on täytynyt harjoittelijana jo pitää periksiantopäiviä, eli tehdä tarkistuksia ja tarkistuksentarkistuksia. Eiköhän tutkimus ole juuri sitä vai olenko nyt hakoteillä?
Vaikka täällä paljon kyselenkin, teen itsekin käsittääkseni töitä ihan tosissani, mutta vain omaksi ja lähipiirini iloksi.
Yllätyksekseni olen saanut täällä todellista apua ja kannustusta, kiitos siitä kaikille auttaneille!
Toivottavasti juttumme jatkuu, tsemppiä kaikille olipa tavoitteesi mikä tahansa!
Mietiskelee Eila
Antti Järvenpää
24.05.10, 08:40
Tämän ketjun avaus oli mielestäni mielenkiintoinen ja vastauksia lukiessani olen miettinyt, onko kysymykseen oikeastaan mitään oikeaa tai yleispätevää vastausta.
On erilaisia käsialoja ja erilaisia kirjauskäytäntöjä. Joistakin seurakunnista on kirkonkirjat hävinneet, joko osittain tai kokonaan. On suuria ja pieniä seurakuntia.
Onnistuneen polveutumisen löytäminen tarkoittaa sitä, että löytää aukottoman ketjun:
- Henkilö on tiettyjen henkilöiden lapsi.
- Häntä pystytään seuraamaan aukottomasti mahdollisten muuttojen yhteydessä
- Hänen avionsa on yksiselitteinen
- Hänet pystytään yhdistämään aukottomasti tiettyyn kuolleeseen.
Jotta edellä oleva olisi mahdollista, tarvitaan kaikkia kirkonkirjoja ja niiden mahdollisesti puuttuessa tai ollessa riittämättömiä, henkikirjoja, perunkirjoja tms.
Jos sitten mietin omaa kokemustani, niin sanoisin, että ei ehkäpä ole vaikeita seurakuntia, vaan vaikeita tapauksia. Toki papin kirjausten täydellisyys ja huolellisuus voi vaikuttaa asiaan, mutta papitkin vaihtuvat. Yleisellä tasolla sanoisin, että vaikeita tapauksia on suuret seurakunnat, jossa muuttomerkinnät on tehty heikosti ja rippikirjat suttuisia tai huonolla käsialalla kirjoitettuja. Edellä oleva sillä edellytyksellä, että kirkonkirjat ovat olemassa. Jos niitä ei ole tai osa sivuista puuttuu, niin silloin joudutaan aina hankaluuksiin, jolloin joku ketjun pala jää puuttumaan.
Jos henkilö ei ole talollinen, niin hänelle on kertynyt paljon muuttoja. Jos kirjaukset ovat huonoja, niin joutuu siihen rumpaan, että joutuu selaamaan useampi sata sivuisen seurakunnan rippikirjat lävitse useita kertoja silmäillen oikeaa nimeä ja syntymäaikaa. Tämä puuha on puuduttavaa isossa seurakunnassa ja kevyempää pienessä seurakunnassa. Samaan puuhaan joutuu yleensä myös, kun henkilö ylittää seurakuntarajan, koska muuttokirjaus on harvoin niin täsmällinen, että se kertoisi asuinpaikan uudessa seurakunnassa. Hankalia tapauksia löytää ovat myös käsityölaiset, jotka ottavat käsityölaisnimen. Näissä yleensä kaikki vanha tieto häviää etunimeä ja syntymäaikaa lukuunottamatta ja tuon nimenmuutoksen löytäminen voi monasti olla työlästä ja henkilö vain yksinkertaisesti häviää näköpiiristä.
Aloittelijana ja innokkaana on monasti optimisti ja ajattelee, kun vaihtoehtoja ei ole näköpiirissä, niin riittävän sopiva löydetty henkilö on varmaankin oikea – mutta tässä kohdassa pitäisi olla nöyrä, kuten Matti sanoo. Pelkän nimen ja vuosiluvun samuus ei vielä takaa oikeaan osuvuutta, jos ei pysty löytämään selitystä, miten henkilö on mennyt paikasta A paikkaan B tai henkilön yhteydessä ei esiinny muita sukulaisia. Jos täydellinen ja oikea syntymäaika on säilynyt rippikirjoissa, tilanne on helppo, mutta näinhän se ei tavallisesti mene, vaan tarkat syntymäajat vaihtuvat suttuisten kirjausten myötä toisiksi. Uskoisin, että useammalla sukututkijalla on muutamia selvittämättömiä tapauksia siten, että sopivia nimiä ja vuosilukuja löytyy, mutta ei aukotonta selitystä, kuka henkilöistä on se etsitty. Kun tilanne on tällainen tarvitaan nöyryyttä ja usein aikaa odottaa, jospa jostain löytyisi tai sattuisi silmään se selittävä tieto.
Lopuksi voisi todeta, että täysin virheettömiä sukututkimuksia ei kaiketi ole, ei ainakaan silloin, jos ne ovat laajoja. Itse olin tätä harrastusta aloittaessani innokas löytämään yhä kaukaisempia ja kaukaisempia esivanhempia. Tänä päivänä suurimman innostuksen mentyä ohi, mielen täyttää suuri huoli siitä, onko kaikki oikein ja onko tullut oltua riittävän huolellinen. Kaiken kaikkiaan ainakin itselleni suurimman mielihyvän tuottaa nykyisin vaikeat ja hankalat tapaukset, joiden löytämiseen on joutunut näkemään paljon vaivaa ja uskoisin näiden vaikeiden tapausten olevan juuri se sukututkimuksen suola, joka tekee sukutukimuksesta mielenkiintoisen.
Kun itselle tulee eteen näitä kummia tunnistamattomia tapauksia, niin niitä kannattaa kysellä listoilla, sillä useampi silmäpari näkee enemmän kuin yhdet. Olen itse saanut useampia yllättäviä sähköposteja etsimistäni henkilöistä - kiitokset kaikille, jotka näitä ovat antaneet, ja toisaalta olen myös pystynyt itse auttamaan muita. Nämä tällaiset tiedonannot voivat tulla vuosienkin päästä, kun joku sattumalta törmää sellaiseen kadonneeseen henkilöön, jota itse on koittanut etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Vaikka täällä paljon kyselenkin, teen itsekin käsittääkseni töitä ihan tosissani, mutta vain omaksi ja lähipiirini iloksi. Mietiskelee Eila
:)Eila ystäväiseni olet tehnyt todella paljon töitä, sen olen huomannut, kun olet joutanut täydentämään Pietari Kovalaisen sukupuutakin MyHeritagessa. Suuret Kiitokset isolla k:lla.
Arla
...Lopuksi voisi todeta, että täysin virheettömiä sukututkimuksia ei kaiketi ole, ei ainakaan silloin, jos ne ovat laajoja. Itse olin tätä harrastusta aloittaessani innokas löytämään yhä kaukaisempia ja kaukaisempia esivanhempia. Tänä päivänä suurimman innostuksen mentyä ohi, mielen täyttää suuri huoli siitä, onko kaikki oikein ja onko tullut oltua riittävän huolellinen. Kaiken kaikkiaan ainakin itselleni suurimman mielihyvän tuottaa nykyisin vaikeat ja hankalat tapaukset, joiden löytämiseen on joutunut näkemään paljon vaivaa ja uskoisin näiden vaikeiden tapausten olevan juuri se sukututkimuksen suola, joka tekee sukutukimuksesta mielenkiintoisen.
Hieno ja perusteellinen teksti, kiitos.
Itselleni tuotti aloittelijana "ylitsepääsemättömän" esteen Asikkalan kirkonkirjat, joita tuolloin rullailin tuskaisesti. Kun tartuin niihin vuosien harrastamisen jälkeen (ja korteilla) asiat luontuivat paljon helpommin. Edelleen oli pappi vetänyt henkilöitä yli reilulla kädellä, mutta tajusin vihdoin, että kukin rippikirja oli neljässä osassa: talollisuuden ja läänin mukaan. Eli kun en ollut kiinnittänyt huomiota otsikointiin olin hakenut kylää väärästä kirjasta tai torpparia talollisten sivuilta. Mikä oli tuomittu epäonnistumaan, mutta en sitä tuolloin tajunnut vaan pidin Asikkalan kirjoja vaan perin vaikeina.
Sami Lehtonen
24.05.10, 18:22
Hieno ja perusteellinen teksti, kiitos.
Itselleni tuotti aloittelijana "ylitsepääsemättömän" esteen Asikkalan kirkonkirjat, joita tuolloin rullailin tuskaisesti. Kun tartuin niihin vuosien harrastamisen jälkeen (ja korteilla) asiat luontuivat paljon helpommin. Edelleen oli pappi vetänyt henkilöitä yli reilulla kädellä, mutta tajusin vihdoin, että kukin rippikirja oli neljässä osassa: talollisuuden ja läänin mukaan. Eli kun en ollut kiinnittänyt huomiota otsikointiin olin hakenut kylää väärästä kirjasta tai torpparia talollisten sivuilta. Mikä oli tuomittu epäonnistumaan, mutta en sitä tuolloin tajunnut vaan pidin Asikkalan kirjoja vaan perin vaikeina.
Tästä päästäänkin yhteen tärkeimmistä tekijöistä - selvitä, mitä aineistoa pitäjään kuuluu ja miten se on järjestetty. Monet asiat selviävät vasta kirjoja tarkkaan tutkimalla. Monista hämäläisistä pitäjistä puuttuu esimerkiksi lastenkirjat kokonaan - niitä ei ole pidetty erikseen. Myöhemmistä rippikirjoista löytyykin lapset syntymästään lähtien, mutta vanhemmista rippikirjoista lapset puuttuvat kokonaan.
Vanhemmissa rippikirjoissa on huonosti muuttomerkintöjä, mutta seurakunnan sisällä muutoista antaa osviittaa ehtoollismerkinnät, jos samanniminen henkilö näyttää käyvän kahdesta talosta yhtä aikaa (so. useampana vuonna molemmista - ei siis välttämättä edes samana päivänä) ehtoollisella, on kyse todennäköisesti kahdesta eri henkilöstä. Sama koskee uskon opinkappaleiden ja lukutaidon hallintaa. Yleensä oppia saattoi tulla lisää, mutta harvemmin ne radikaalisti laskevat. Niistä voi siis päätellä, onko henkilö sama (tai pikemminkin eri) kuin kenties toinen samanniminen, mutta toiseen aikaan toisessa paikassa esiintyvä henkilö.
Joissain seurakunnissa on rippikirjoja, joissa ei ole ehtoollis- eikä juuri muitakaan merkintöjä. Sellaisista on hyvin vaikea saada käsitystä henkilöiden liikkeistä ja toiminnasta.
Tervehdys kaikille listalle kirjoittaneille!
Arlalle, kiitos kiitos kiittäjälle! Innostukseni säilyminen tähän vaativaan juttuun on paljolti Sinunkin ansiotasi. Olet nuukailematta tukenut minua kuten moni muukin.
Pietari Kovalaisen sukupuun täydentäminen olikin todella yllättävän hauskaa vaihtelua siellä MyHeritagessa. Samalla pyrin tarkistamaan omien tietojeni johdonmukaisuuksia. Täytyy vielä katsoa jonkun päivän päästä uusin silmin. Ojentakaa ihmeessä jos on korjattavaa.
Toisillekin minua jelpanneille aivan erityisenen kiitos kaikesta avustanne!
Kaikille kuitenkin riittää varmaan mielenkiintoisia ja kullekin sopivia haasteita omien tavoitteiden täyttämiseksi.
Kirjoittelemisiin Eila
Erkki A Tikkanen
29.05.10, 16:36
Sateisen lauantain ratoksi etsiskelin mahdollisia lisätietoja esiäidistäni, jolla on vain patronyymi, Laurintytär. Paikkakuntana on Rovaniemi ja ikävä kyllä, hänestä ei ole löytynyt mitään mikä viittaisi syntyperään.
Tuo patronyymi ei Rovaniemellä auta yhtään, olen katsonut rippikirjoista kaikki mahdolliset Laurit, ne muutamat, eikä ole onnistanut. Hän on mennyt naimisiin n. 1793, jolta ajalta sopivasti puuttuu rippikirjat, ei siis tulomerkintöjäkään.
Täällä on käyty keskustelua suku/lisänimestä ja patronyymistä tunnistuskeinona. No, jos esiäidilläni olisikin ollut patronyymin sijaan suku/lisänimi, uskoisin löytäväni hänet ehkä paremmin, tuona aikana kun ei samansukunimisiä ollut rovaniemeläisten joukossa ollut montaakaan, yleensä yksi tai kaksi sopivaa löytyisi.
Nyt näyttää siltä, että esiäitini olisi mahdollisesti tullut jostain muualta naimisiin Rovaniemelle. Lapin läänistä ei ikävä kyllä löydy vihkimerkintöjäkään kyseiselle parille. Mistä siis etsiä, sopivia Laureja olen selaillut sekä HisKissä että SSHY:n rippikirjoista, ei löydy.
Jos olisikin ollut suku/lisänimi, ehkä löytyisi muualtakin helpommin, ehkä.
No, perimmäinen ajatukseni olikin esittää, että pelkällä patronyymillä ei tässä tapauksessani tee mitään, se vain rajaa muut Pekat ja Matit pois, mutta kun ei löydy sitä yhtäkään Lauria :mad:
tellervoranta
29.05.10, 17:05
No näin sadepäivän ratoksi tai jos huomennakin sataa, olisit Erkki voinut laittaa etunimen Laurintyttärelle sekä aviomiehen nimen. Ehkäpä jollakin olisi ollut tietoa. :eek:.Näyttää nuo Laurit olevan haastavia, kun minäkään en ole löytänyt esiäidilleni Anna Laurintyttärelle sukua enkä vihkimistä. Vaan kirjoittaa hussautinpa eilen lasten kummit, mikä sekin jäi osaltaan vajavaiseksi.
Tapani Kovalaine
29.05.10, 17:45
Eipä siellä Rovaniemellä niitä Laurintyttäriä ole ruuhkaksi asti. Yksi sadepäivään sopiva olisi vuonna 1828 leskeksi jäänyt Margeta Laurintytär s. 1766, k. 26.1.1837 Rovaniemellä. Hänen poikansa Lars Peura sai syntyessään oikein kunnon kummit, oli sahan kirjapitäjä Åström ja oli student se-ja-se ynnä muita. Voi jospa kyseessä olisikin tuo Reetta, niin paljon olisi aineksia etsimiseen...
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/2dblmv?fi+0457+haudatut+2574)26.1.1837 5.2.1837 Backst.enk. Gretha Peuraniemi ålderd. 71
Erkki A Tikkanen
29.05.10, 17:45
No näin sadepäivän ratoksi tai jos huomennakin sataa, olisit Erkki voinut laittaa etunimen Laurintyttärelle sekä aviomiehen nimen. Ehkäpä jollakin olisi ollut tietoa. :eek:.Näyttää nuo Laurit olevan haastavia, kun minäkään en ole löytänyt esiäidilleni Anna Laurintyttärelle sukua enkä vihkimistä. Vaan kirjoittaa hussautinpa eilen lasten kummit, mikä sekin jäi osaltaan vajavaiseksi.
No, ajatukseni ei ollut kysyä josko joku hänet tunnistaisi, vaan pohtia ongelmaa.
Kyseessä on Margetha Larsdotter, kotoisammin Marketta Laurintytär, s. n. 1766 jossain, menee naimisiin n. 1793 Juho Peuraniemen kanssa. Juho on itse entisen talollisen poika, toimi renkinä ja mäkitupalaisena Ounasjoenkylässä. Siksi hänestä niin vähän tietoja, ei edes perukirjaa.
Heille syntyy 1795-1805 ainakin neljä lasta, Lauri vanhimpana äidinisän mukaan.
Ongelma on siis siinä, että sopivaa Lauria isäksi ei ole löytynyt.
Lisäys: Tapani ehtikin vastaamaan, eli juuri samasta henkilöstä oli kysymys.
Matti Lund
29.05.10, 19:18
No, ajatukseni ei ollut kysyä josko joku hänet tunnistaisi, vaan pohtia ongelmaa.
Kyseessä on Margetha Larsdotter, kotoisammin Marketta Laurintytär, s. n. 1766 jossain, menee naimisiin n. 1793 Juho Peuraniemen kanssa. Juho on itse entisen talollisen poika, toimi renkinä ja mäkitupalaisena Ounasjoenkylässä. Siksi hänestä niin vähän tietoja, ei edes perukirjaa.
Heille syntyy 1795-1805 ainakin neljä lasta, Lauri vanhimpana äidinisän mukaan.
Ongelma on siis siinä, että sopivaa Lauria isäksi ei ole löytynyt.
Lisäys: Tapani ehtikin vastaamaan, eli juuri samasta henkilöstä oli kysymys.
Kysymys:
Oletko analysoinut ja jäljittänyt kaikkien neljän lapsen kummit?
Eikö kummien tai heidän puolisoidensa joukosta löydy yhtään Laurinpoikaa tai -tytärtä?
En nyt tarkoita patronyymiä vain kirjaimellisesti, vaan pystytkö jäljittämään pelkästään lisänimellä kirjatuilta myös patronyymit?
Kykenetkö erottelemaan kummien joukosta (suoraan) Reetan puolison sisaruksia?
Kykenisitkö jäljittämään kunkin kummin vanhemmat ja vielä isovanhemmatkin. Kirkonkirjojen referenssi lienee tähän riittävä, vaikkakin jäljitysprosessi saattaa olla kovin työläs?
Lajittele ja ryhmittle jäljitetyt, vaikka taulukkolaskimella, ja erottele ryhmät omilla väreillä ja muilla graafisilla kikoilla, ja ala hahmottaa niitä löytääksesi lisää avauksia ja jäljitysreittejä!
Kannattaa lajitella ristiin: esimerkiksi samankyläläiset, paikkakuntalaiset ja ulkopaikkakuntalaiset, joihin sukulaiset saattavat jakautua eri tavoin.
Muuta keinoa ei liene kuin ottaa kaikki possibilitetti käyttöön ja jatkaa etsintää.
terv Matti Lund
Tapani Kovalaine
29.05.10, 19:50
Ihmisten etsimisessä on monia konsteja, jos on kyseessä 200 vuotta sitten elellyt henkilö. Matilla on edellisessä viestissä antaa hyviä tehokkaiksi osoittautuneita konsteja. Minä olisin ensimmäiseksi ryhtynyt etsimään Reetta Laurintyttären alkuperää hänen Lauri-pojan kummien koostumuksesta. Olettaisin, että Reetta on tullut perheen mukana Rovaniemelle. Reetta voi olla lastenhoitaja, sillä esimerkiksi Erik Åström syntyi 1789, jolloin Reetta oli 23 vuoden ikäinen. Tai Reetta on perheen sukulaistyttö. Tai... Miksi säätyläishenkilöstö oli suostunut kummeiksi, tuskinpa sattumalta tai naapurisovun säilyttämiseksi. http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rovaniemi/syntyneet_1780-1806_ik378/85.htm
Pulmaksi osoittautui se, ettei ollut Hiskin avulla helppoa selvittää, tuliko Åströmin perhe (Bolin-sukua ollut vaimo mukaan lukien) Rovaniemelle Torniosta tai Oulusta tai jostakin muualta.
tellervoranta
29.05.10, 20:23
Kiimingin sisään ja ulosmuuttaneet mikrofilmini alkaa v. 1805 ja heti alussa kulkee naispuolinen Åström Rovaniemelle. Åströmeitä esiintyy Kiimingissä niinhin aikoihin; liittynee sahaan. Muistan siksikin niin hyvin, koska olen Oulun opaskurssilla esitellyt Åströmin tehtaan vaiheita.
Erkki A Tikkanen
29.05.10, 21:02
Matille:
Hyviä neuvoja, olen käynyt suunnilleen kaikki läpi niinkuin kirjasit. Kaikki kummit on käyty osapuilleen läpi, onneksi on kopiot vieläkin jäljellä mikrofilmeistä, nettiversio kun on muutamien kohdalla huono. Pitänee ottaa uudestaan täyteen käsittelyyn, sen verran tämä Laurintytär on kaivellut mieltä vuosien varrella, olisi jo aika löytyä!
Täytyy kaivaa henkikirjakopiot myös esille.
Tapanille:
Näitä säätyläisiä on vain vahimman lapsen kummeina, muilla lapsilla aivan tavallisia, lähinnä paikallisia henkilöitä. Pitää ottaa uudestaan tutkintaan nämä säätyläiskummit, ei kuitenkaan ollut tavallista täälläkään näin monta säätyläistä renkimiehen ja mäkitupalaisen lapsen kummina. Pappien rouvat ja papit itsekin olivat kylläkin useasti kummeina, mutta silti...
tellervoranta
30.05.10, 10:00
Kiimingin Koitelin sahaa alettiin rakentaa v.1784. Laitanpa sahan omistajat, tosin muillakin oli osaomistuksia: kauppias Carl Frederic Engman, Raatimies Niskan jälkeläiset, Kauppias Frederic Wacklin, kauppahuone S.W.Antman, J.G.Bergbom. Siis käsittääkseni oululaisia. Työssä oli vuosittain useampi sata henkilöä Kiimingistä ja lähipitäjistä. (lähde: Kiiminki 150 vuotta)
Kiimingin sisään ja ulosmuuttaneet mikrofilmini alkaa v. 1805 ja heti alussa kulkee naispuolinen Åström Rovaniemelle. Åströmeitä esiintyy Kiimingissä niinhin aikoihin; liittynee sahaan. Muistan siksikin niin hyvin, koska olen Oulun opaskurssilla esitellyt Åströmin tehtaan vaiheita.
Matti Lund
30.05.10, 11:00
Matille:
Hyviä neuvoja, olen käynyt suunnilleen kaikki läpi niinkuin kirjasit. Kaikki kummit on käyty osapuilleen läpi, onneksi on kopiot vieläkin jäljellä mikrofilmeistä, nettiversio kun on muutamien kohdalla huono. Pitänee ottaa uudestaan täyteen käsittelyyn, sen verran tämä Laurintytär on kaivellut mieltä vuosien varrella, olisi jo aika löytyä!
Täytyy kaivaa henkikirjakopiot myös esille.
Tapanille:
Näitä säätyläisiä on vain vahimman lapsen kummeina, muilla lapsilla aivan tavallisia, lähinnä paikallisia henkilöitä. Pitää ottaa uudestaan tutkintaan nämä säätyläiskummit, ei kuitenkaan ollut tavallista täälläkään näin monta säätyläistä renkimiehen ja mäkitupalaisen lapsen kummina. Pappien rouvat ja papit itsekin olivat kylläkin useasti kummeina, mutta silti...
Hyvä näin,
Kannattaa myös tarkoin haravoida ja seuloa kummeja vastasyyhyn, eli pyrkiä käymään läpi kaikki tapaukset, joissa Reetta ja/tai hänen puolisonsa on ollut kummeina, tarkastaen aluksi Reetan lasten kummien lasten kummit, ja muodostaa vastaavanlaisia graafisesti profiloituja lajitteluja, jotta erottaisi sieltä jonkinlaisia keskinäisiä kytkentöjä, joiden laatua analysoida.
Ei kannata vähätellä joukosta ketään. Esimerkiksi jos joukossa on joku Reetan entinen isäntä, saattaa näin jäljitetyn palveluspaikan rippikirja- ja henkikirjasivulta löytyä jotain Reetan liikkeitä valaisevaa tietoa.
Jos tähän joukkoon liittyviä perukirjoja on käsillä, ne kannattaa käydä huolellisesti läpi.
Entä, Reetta itse ja hänen miehensä? -Ovatko elossaolevat lapset täysi-ikäisiä (tai tyttäret naituja) heidän kuollessaan? - Mahdollisesta holhoojastahan voisi saada johtolangan, jos sellaiseen on ollut tarvetta.
terv Matti Lund
Erkki A Tikkanen
30.05.10, 18:19
Kiimingin Koitelin sahaa alettiin rakentaa v.1784. Laitanpa sahan omistajat, tosin muillakin oli osaomistuksia: kauppias Carl Frederic Engman, Raatimies Niskan jälkeläiset, Kauppias Frederic Wacklin, kauppahuone S.W.Antman, J.G.Bergbom. Siis käsittääkseni oululaisia. Työssä oli vuosittain useampi sata henkilöä Kiimingistä ja lähipitäjistä. (lähde: Kiiminki 150 vuotta)
No yksi opiskelija Antman oli em. Laurin kummina, olisiko jotain tekemistä kauppahuoneen omistajien kanssa, sen verran harvinaisempi on nimi.
Tapani Kovalaine
30.05.10, 18:40
Rovaniemen Ounasjoen kylän talossa nro 15 eli Tarsarannassa asui
ainakin vuodet 1806 - 1815 sahanasettaja Johan Åströmin s. 1749 perhe.
Vaimo Sophia Magdaleena Bolin oli syntynyt 1761. Tosin hänestä käytetään
rippikirjassa peitenimeä Madame. Siltä näyttää, että etunimi Lars ei tule
tuon perheen yhteydessä mitenkään esille. Entäs jos Bolin-suvusta löytyisi
yksi tai useampi Lars? http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rovaniemi/rippikirja_1796-1816_ik375/84.htm (http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rovaniemi/rippikirja_1796-1816_ik375/84.htm)
Haasteita näyttää riittävän.
tellervoranta
30.05.10, 19:52
Kiimingin sisäänmuuttaneissa numerolla 10 on 23.7.1806 tulossa Kiiminkiin
Greta Brita Åström s.1784. Hän tulee Uleåborgista, on Läsningiltä wäb, muuten dito....eli ärlig, ledig, utan hinder?, rokotettu?
Eli eikö kyseessä ole Tapanin linkissä esiintyvä tytär. Yötä myöten en katso lisää, mutta muistan ulkoa, että Åströmejä liikkuu useammin Kiiminkiin ja poispäin.
Tapani Kovalaine
14.05.13, 22:28
No, ajatukseni ei ollut kysyä josko joku hänet tunnistaisi, vaan pohtia ongelmaa.
Kyseessä on Margetha Larsdotter, kotoisammin Marketta Laurintytär, s. n. 1766 jossain, menee naimisiin n. 1793 Juho Peuraniemen kanssa. Juho on itse entisen talollisen poika, toimi renkinä ja mäkitupalaisena Ounasjoenkylässä. Siksi hänestä niin vähän tietoja, ei edes perukirjaa.
Heille syntyy 1795-1805 ainakin neljä lasta, Lauri vanhimpana äidinisän mukaan.
Ongelma on siis siinä, että sopivaa Lauria isäksi ei ole löytynyt.
Lisäys: Tapani ehtikin vastaamaan, eli juuri samasta henkilöstä oli kysymys.
Vuosia on vierinyt ja Juho Hansinpoika Peuraniemen vaimon Margareetta Laurintyttären sukutausta puuttuu yhä vaan - tai sitä ei löydy täältä Suku Forumista.
Huomasin juuri, että esi-isäni Mikko Pekanpoika Hotin s. 1757 isä kuoli 1765 ja Mikko meni poikasena Peuraniemen taloon 10 vuoden ajaksi. Hän avioitui 1776 ja muutti vaimonsa ja poikansa kanssa Kemiin. Tuolloin Juho Peuraniemi oli vasta 12-vuotias.
Pikaisella etsinnällä parhaat pisteet Margareettaa etsittäessä (minulta) saa Kemijärven tyttö Margareetta Laurintytär Kelloniemi s. 1761. Hän muutti Kemijärveltä Rovaniemelle 1788 ja hänet löytää vuonna 1764 syntyneeksi mainittuna piikojen luettelosta digi 198. Niin muuten löytyy naimattomien renkien luettelosta (digi 69) Juho Peuraniemi ja yllättäen jopa vuosilta 1796-1802. Pappi on laitellut hänelle suunnitelman ripillä käynneistä ja hyvin kaavamaisella tavalla. Digi 69: http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rovaniemi/rippikirja_1796-1816_ik375/69.htm
Digi 198: http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rovaniemi/rippikirja_1765-1786_ik375/198.htm
Kemijärven rk, digi 46, Kelloniemi: http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemijarvi/rippikirja_1787-1792_ik199/46.htm (http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemijarvi/rippikirja_1787-1792_ik199/46.htm)
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/4hugow?fi+0190+vihityt+812) 5.7.1756 Kemi träsk Juv: Lars Petri Kelloniemi Marg: Henr. Räisinen (Hiskissä Kemi ja Kemijärvi)
Eräässä rippikirjassa vilahtaa Uurtamon torpparin Juho Peuraniemen ja Margareetan esikoisena Hans ilman syntymävuotta koskevaa tietoa. Tämä Hans voisi olla syntynyt ennen vuotta 1795, jolloin syntyi perheeseen Lauri. Digi 88: http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rovaniemi/rippikirja_1796-1816_ik375/88.htm
Tapani Kovalaine
15.05.13, 08:55
Varmin tapa mennä metsään on sukututkimuksessa etunimien avulla tapahtuva päättely. Poikkeustapauksissa saattaa olla menestystäkin. Miten lie tässä Peuraniemen Juhon perheessä?
Kuvio (kuvitelma?) menee näin: Juho Hansinpoika Peuraniemi 1764 avioitui Reetta Laurintytär Kelloniemen 1761 kanssa. Juho sai anopiksi Reetta Heikintytär Räisäsen. Reetta sai anopiksi Anna Juhontytär Pörhön ja miehensä Juhon myötä 10 kälyä ja lankoa, joukossa Aaron Peuraniemi s. 1783.
Peuraniemen lapset:
- Hans, syntyi ehkä 1793, kenties ennen vanhempiensa vihkimistä
- Lauri, syntyi 29.11.1795, k. 13.7.1829
- Anna Reetta, syntyi 2.9.1800, puoliso Tuomas Maikkula
- Aaron, syntyi 17.5.1805, k. 27.9.1846
Lasten etunimissä olisi suvun ja alueen perinteikkyyttä, jos katsellaan Juho Peuraniemen sisarusten nimiä: Juhon isä oli Hans Juhonpoika. Juhon äiti oli Anna Juhontytär. Juhon vanhin sisar oli Kaarina s. 1768. Juhon isän äiti oli Kaarina s. 1697. Kaarinan jälkeen syntyi Juholle veli Heikki s. 1771. Kolmet kaksoset, jne. Sarjaan jne kuuluvat Maria, Elsa, Riitta, Hans, Jeremias, Anna, Aaron ja Liisa sekä Pekka.
Peuraniemestä perhe muutti jossain vaiheessa Ruumensaaren taloon eli torppaan.
Erkki A Tikkanen
16.05.13, 17:31
Vuosia on vierinyt ja Juho Hansinpoika Peuraniemen vaimon Margareetta Laurintyttären sukutausta puuttuu yhä vaan - tai sitä ei löydy täältä Suku Forumista.
Hei,
löysin nämä tiedot joskus vuosi sitten ja ilmoitinkin tässä ketjussa löydöstä, mutta sehän hävisi monen muun viestin tapaan siinä varmistussotkujupakassa :cool:
Nuo sinun päätelmäsi olivat suunnilleen samat kuin minullakin ja Kemijärven kirjoista löysin lopulliset varmistukset asiasta.
Kadonnut Marketta Laurintytär oli siis Lauri Pekanpoika Rytilahti/Kelloniemen ja Marketta Heikintytär Räisäsen tytär, s. 14.11.1767 Kemijärvellä.
Erkki A Tikkanen
16.05.13, 17:35
Varmin tapa mennä metsään on sukututkimuksessa etunimien avulla tapahtuva päättely. Poikkeustapauksissa saattaa olla menestystäkin. Miten lie tässä Peuraniemen Juhon perheessä?
Kuvio (kuvitelma?) menee näin: Juho Hansinpoika Peuraniemi 1764 avioitui Reetta Laurintytär Kelloniemen 1761 kanssa. Juho sai anopiksi Reetta Heikintytär Räisäsen. Reetta sai anopiksi Anna Juhontytär Pörhön ja miehensä Juhon myötä 10 kälyä ja lankoa, joukossa Aaron Peuraniemi s. 1783.
Peuraniemen lapset:
- Hans, syntyi ehkä 1793, kenties ennen vanhempiensa vihkimistä
- Lauri, syntyi 29.11.1795, k. 13.7.1829
- Anna Reetta, syntyi 2.9.1800, puoliso Tuomas Maikkula
- Aaron, syntyi 17.5.1805, k. 27.9.1846
Lasten etunimissä olisi suvun ja alueen perinteikkyyttä, jos katsellaan Juho Peuraniemen sisarusten nimiä: Juhon isä oli Hans Juhonpoika. Juhon äiti oli Anna Juhontytär. Juhon vanhin sisar oli Kaarina s. 1768. Juhon isän äiti oli Kaarina s. 1697. Kaarinan jälkeen syntyi Juholle veli Heikki s. 1771. Kolmet kaksoset, jne. Sarjaan jne kuuluvat Maria, Elsa, Riitta, Hans, Jeremias, Anna, Aaron ja Liisa sekä Pekka.
Peuraniemestä perhe muutti jossain vaiheessa Ruumensaaren taloon eli torppaan.
Tämäkin päätelmäsi Peuraniemen perheen vaiheista on juuri samoin kuin minunkin päätelmäni ja perustuvat vielä kaikkiin mahdollisiin asiakirjoihin Rovaniemen ja Kemijärven osalta :cool:
Tapani Kovalaine
16.05.13, 19:20
Kylläpäs tuli onnellinen ratkaisu suoraan Suku Forumin bittiavaruudesta!
On mieluisaa kuulla, että päätelmäni eivät menneet metsään.
Jatkoa seuraa ja siis vertailtavaa löytyy, sillä Anna Juhontytär Pörhölä-Rautiola kävi marraskuun alussa 1762 Kemissä ripillä ja ilmestyy sitten vuonna 1764 avioituneena Rovaniemen Peuranimen taloon. Tämän Anna Pörhölän sisar, esiäitini Marketta Juhontytär Pörhölä eli Pörhö (1734-1811) avioitui 1758 esi-isäni Juho Tikkanen - Gammel -sotilaan (1727-1781) kanssa, joka oli entinyt olla 1751-1752 vain yhdeksän kuukautta aviossa Rovaniemeltä Kemiin muuttaneen Kaarina Antintytär Sarrion kanssa...
Jatkoa seuraa sikäli, että olen kirjoittelemassa uutta viestiketjua suvusta Pörhö. Hiskin avulla vanhimmat Pörhöt löytyvät Oulusta (lahtari Jooseppi Pörhö ja Sigfrid ja Iisakki Pörhö), Kemistä, Alatorniosta ja Kuusamosta. Näyttää siltä, että Kemin Pörhölässä on Pörhöillä ollut vankin jalansija satoja vuosia sitten.
Erkki A Tikkanen
16.05.13, 21:23
Kylläpäs tuli onnellinen ratkaisu suoraan Suku Forumin bittiavaruudesta!
On mieluisaa kuulla, että päätelmäni eivät menneet metsään.
Jatkoa seuraa ja siis vertailtavaa löytyy, sillä Anna Juhontytär Pörhölä-Rautiola kävi marraskuun alussa 1762 Kemissä ripillä ja ilmestyy sitten vuonna 1764 avioituneena Rovaniemen Peuranimen taloon. Tämän Anna Pörhölän sisar, esiäitini Marketta Juhontytär Pörhölä eli Pörhö (1734-1811) avioitui 1758 esi-isäni Juho Tikkanen - Gammel -sotilaan (1727-1781) kanssa, joka oli entinyt olla 1751-1752 vain yhdeksän kuukautta aviossa Rovaniemeltä Kemiin muuttaneen Kaarina Antintytär Sarrion kanssa...
Jatkoa seuraa sikäli, että olen kirjoittelemassa uutta viestiketjua suvusta Pörhö. Hiskin avulla vanhimmat Pörhöt löytyvät Oulusta (lahtari Jooseppi Pörhö ja Sigfrid ja Iisakki Pörhö), Kemistä, Alatorniosta ja Kuusamosta. Näyttää siltä, että Kemin Pörhölässä on Pörhöillä ollut vankin jalansija satoja vuosia sitten.
Olen joskus kauan sitten hiukan kaivellut myös näitä Pörhöjä. Tässä hiukan yhteenvetoa.
Annan ja Marketan vanhemmat olivat siis Juho Pörhö 1709-1798 ja Elsa Närvä 1700-1773. Juhon vanhemmat puolestaan Heikki Paavonpoika Kanto l. Pörhö 1679-1752 ja Liisa Pekantytär Juntinheikki l. Pörhö 1679-1744.
Elsa Närvän vanhemmat puolestaan Pekka Närvä 1666-1731 ja Malin Juhontytär -1709. Pekan vanhemmat Heikki Närvä -1719 ja Ella Ollintytär Närvä. Heikki tuli vävyksi Närvän taloon. Ellan vanhemmat olivat ilmeisesti Olli Juhonpoika Närvä ja Kaarina.
Näyttäisi siis siltä, että Marketan isänisä ei enää ollut Pörhöjä, vaan alunperin Kanto-sukuinen.
Jatkoa seuraa sikäli, että olen kirjoittelemassa uutta viestiketjua suvusta Pörhö. Hiskin avulla vanhimmat Pörhöt löytyvät Oulusta (lahtari Jooseppi Pörhö ja Sigfrid ja Iisakki Pörhö), Kemistä, Alatorniosta ja Kuusamosta. Näyttää siltä, että Kemin Pörhölässä on Pörhöillä ollut vankin jalansija satoja vuosia sitten.
Olen joskus kauan sitten hiukan kaivellut myös näitä Pörhöjä. Tässä hiukan yhteenvetoa.
Annan ja Marketan vanhemmat olivat siis Juho Pörhö 1709-1798 ja Elsa Närvä 1700-1773. Juhon vanhemmat puolestaan Heikki Paavonpoika Kanto l. Pörhö 1679-1752 ja Liisa Pekantytär Juntinheikki l. Pörhö 1679-1744.
Elsa Närvän vanhemmat puolestaan Pekka Närvä 1666-1731 ja Malin Juhontytär -1709. Pekan vanhemmat Heikki Närvä -1719 ja Ella Ollintytär Närvä. Heikki tuli vävyksi Närvän taloon. Ellan vanhemmat olivat ilmeisesti Olli Juhonpoika Närvä ja Kaarina.
Näyttäisi siis siltä, että Marketan isänisä ei enää ollut Pörhöjä, vaan alunperin Kanto-sukuinen.
Gertrud Hansdotter Parhöj/Pörhöi? 1687, Kemi, mutta ehkä tämä kuuluu sinne Pörhö-ketjuun sitten. Mistähän tällainenkin nimi?
Tapani Kovalaine
17.05.13, 06:49
Gertrud Hansdotter Parhöj/Pörhöi? 1687, Kemi, mutta ehkä tämä kuuluu sinne Pörhö-ketjuun sitten. Mistähän tällainenkin nimi?
Antaapa Pörhöjen ketjun muhia, sillä jo tähän mennessä on valjennut, että Anna ja siskonsa Marketta Pörhö olivat Pörhölän taloon tulleen isänsä Juhon isän Heikki Paavonpoika Kannon jälkeläisiä. Tämä Heikki sattui olemaan vuonna 1704 talossa renkinä, kun 24-vuotias isäntä Hans Laurinpoika Pörhö kuoli. Vuonna 1705 renki avioitui Hans Pörhön lesken Liisa Pekantytär Ruikan (1671-1753) kanssa ja perheeseen syntyi 1709 poika Juho, jolla oli sittemmin Elsa Närvän kanssa jälkeläisiä Rovaniemellä Peurasaaren talossa ja Kemin Matinlassin talossa ja monissa muissa asumuksissa.
Suomen asutuksen yleisluettelon SAY:n digikuva 154 Kemin kirkonkylästä kertoo jotain. Kuvassa on vuosien 1701 ja 1702 kohdalla mainittu Gertrud, p. Aika salaperäinen merkintä. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1343425
Gertrud ei voine olla Hans Pörhön (1679-1704) tytär, mutta talossa oli asunut muita Hans Pörhöjä, joten ...
Nyt sitten on seuraavana haasteellista tutkia, kuka on Erkin edellä näkyvässä viestissä mainittu Liisa Pekantytär Juntinheikki l. Pörhö 1679-1744.
Tapani Kovalaine
17.05.13, 07:26
Gertrud on erottuva etunimi. Sen perusteella saattaa helposti löytää Kemistä Pörhölän talossa palvelijan Gertrud Wäätäjän vuosilta 1701-1702 Kemin vanhimmasta rippikirjasta, digi 57: http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1693-1710_msrk_ik269-270/57.htm
Alatornion Laivaniemestä voi löytää Gertrud Hansintytär Pörhön ja hänelle löytyy Laivaniemestä ehdokkaita vanhemmiksi, esimerkiksi tämä Hans Pörhö Hiskistä:
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/4i4gpp?fi+0007+haudatut+2085)25.2.1739 11.3.1739 Laifwaniemi Hans Johanss: Pörhöi 65 alkup - PIK: m. Anna Stephensd:r
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/4i4gpp?fi+0007+kastetut+2298)20.6.1733 20.6.1733 Laifwaniemi Simon Sim:s: Häckman Gertrud Hansd:r Pörhöi Johan
Gertrud on erottuva etunimi. Sen perusteella saattaa helposti löytää Kemistä Pörhölän talossa palvelijan Gertrud Wäätäjän vuosilta 1701-1702 Kemin vanhimmasta rippikirjasta, digi 57: http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1693-1710_msrk_ik269-270/57.htm
Alatornion Laivaniemestä voi löytää Gertrud Hansintytär Pörhön ja hänelle löytyy Laivaniemestä ehdokkaita vanhemmiksi, esimerkiksi tämä Hans Pörhö Hiskistä:
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/4i4gpp?fi+0007+haudatut+2085)25.2.1739 11.3.1739 Laifwaniemi Hans Johanss: Pörhöi 65 alkup - PIK: m. Anna Stephensd:r
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/4i4gpp?fi+0007+kastetut+2298)20.6.1733 20.6.1733 Laifwaniemi Simon Sim:s: Häckman Gertrud Hansd:r Pörhöi Johan
Kiitos! Minulla on Simot ihan sekaisin, mutta jospa joskus ehdin heitä ihmetellä. Olin merkinnyt Kertun syntymäajan toisin(?), mutta tämä Kerttu sopisi kyllä paremmin, ehkä... Vielä joku muu Hiskin kohta minulla on ollut tai joku kirja, jossa Kerttu oli ehkä toisen Simon kanssa, en muista isä vai poika, ja joku muukin kohta, kun on lisää nimenkirjoitusvaihtoehtoja, mutta vielä ei oikein palaset osu. Pitää paremmalla ajalla yrittää harjoitella. -Nyt menen tekemään jotain sellaista joka sujuu hyvin ja jätän tämän homman, jos vaikka ajatus luistaisi tämän suhteen sitten myöhemmin paremmin. :oo:
Off topic... ei kun eihän ollutkaan, tässähän näitä haasteita oli amatöörille.
Tapani Kovalaine
17.05.13, 16:22
Osoittautui ihan liian haasteelliseksi selvittää, kenen vanhempien tytär mahtoikaan olla Liisa Pekantytär Juntinheikki 1677-29.1.1744.
Tämä Juntinheikin talon emäntänä vuodesta 1706 toiminut Liisa Pekantytär avioitui suunnilleen vuonna 1696 Niilo Heikinpoika Junno-Junes -nimisen talollisen kanssa, jonka isä ja isän veli vaimoineen menehtyivät vuonna 1695. Niilo oli syntynyt 1674 ja hänen sisarensa, esiäitini Valpuri Junes s. 1678 oli sittemmin Lautiosaaren Junton talon nro 11 emäntänä.
Niilo Junes ja Liisa Pekantytär hoitivat Lautiosaari nro 7 Juneksen taloa kymmenen vuoden ajan ja muuttivat sieltä vuonna 1706 Juntheikin taloon. Perheeseen syntyi ainakin kuusi lasta: Heikki 1703, Kaarina 1706, Niilo 1708, Maria 1709, Riitta 1715 ja Liisa 1718. Sitten Niilo Junes-Juntheikki kuoli 18.1.1719.
Leskeksi jäänyt Liisa Pekantytär avioitui 28.5.1724 Kemissä. Puoliso oli Antti Pekanpoika Rautio-Niemi-Juntheikki s. 1698 Alapaakkolassa. Lapsia ei enää syntynyt. Kuopukseksi jäänyt Liisa Juntheikki kuoli 1752 laukaukseen ollessaan vasta 35-vuotias. Hän oli naimisissa Erkki Muuron kanssa.
Liisa Pekantytär kuoli Juntinheikin sukunimellä 29.1.1744. Vaikea on sanoa, ketkä olivat hänen vanhempansa. Isä oli kai Pekka.
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/4i57h3?fi+0190+haudatut+1980) 29.1.1744 Lisa Pehrsdr. Juntiheicki 67
Digi 75: http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1742-1756_msrk_ik270_ab/75.htm
Rovaniemen Ounasjoen kylän talossa nro 15 eli Tarsarannassa asui
ainakin vuodet 1806 - 1815 sahanasettaja Johan Åströmin s. 1749 perhe.
Vaimo Sophia Magdaleena Bolin oli syntynyt 1761. Tosin hänestä käytetään
rippikirjassa peitenimeä Madame. Siltä näyttää, että etunimi Lars ei tule
tuon perheen yhteydessä mitenkään esille. Entäs jos Bolin-suvusta löytyisi
yksi tai useampi Lars? http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rovaniemi/rippikirja_1796-1816_ik375/84.htm (http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rovaniemi/rippikirja_1796-1816_ik375/84.htm)
Haasteita näyttää riittävän.
Hei!
Löysin tästä viestiketjusta kiinnostavat nimet. Liittyvät Ouluun, Lumijokeen sekä iiä:n sukujuuriin. Saanen udella?
Oulu RK 1785-92 Kuva 78: Johan Åström 1749, hu Magdal Bolin 1761, son Hans. Johan näyttää olevan såg.gesäll. Pari lienee siis muuttanut Rovaniemelle.
Kysyn Tapani Kovalaiselta. Onko Bolin sotilasnimi alunperin? Edelleen: olisiko S. Magdalenan vanhemmista tietoa?
Poika Hans Åström s.13.12.1786 Oulussa, räätälin kisällinä, avioituu 11.11.1809 Oulussa Johanna Catharina, Caisa Johanna Raution s. 12.11.1785 kanssa. V. 1810 poika Johannes syntyy vielä Oulussa, he muuttavat 1810-17 välisenä aikana Lumijoelle, jossa Hans Åström tunnetaan räätälinä.
Anna Greta Hannuntytär s. 1.5.1817 Lumijoella ja avioituu Antti Laurinpoika Ukuran, myöh. Raappana, kanssa v. 1844. Limingan kuulutuksista 1844 he yllättäen vastikään löytyivät ja Anna Hannuntyttärellä sukunimi Åström, jota Solja Holappa oli tällä Forumilla jo 2007 ehdottanut. Hieno juttu!
Syysterveisin
Tapani Kovalaine
08.11.14, 10:48
Bertel Bolin on ollut raatimiehenä Käkisalmessa. Lappeen seurakunnassa on vihitty sahankirjurin kanssa jungfru (madame?) Bolin ja Pernajasta löytyy myös osuma Hedvig Ulrica Bolin'ista. Joten Rovaniemellä asunut Madame Bolin voi hyvinkin olla vaikkapa Käkisalmesta, Lappeelta, Pernajasta tai Turun suunnalta. Tuskinpa vaan on kyse sotilasnimestä.
Hiski, Lappee: 1.2.1769 Partakoski Sågskrifvar: Johan Culdan Jgfr: Anna Cath: Bolin
Oulun rippikirja: http://digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/oulu/rippikirja_1778-1784_tksrk_ik130/163.htm
Oulussa haudattiin Åströmin perheen lapsi 1783 Hiskin mukaan ja rippikirjan perusteella voisi kuvitella pariskunnan avioituneen 1782 jossakin. Perheen jälkikasvua löytyy myös Tervolasta.
Kiitos Tapani K.
Laitoin myös Facebookin Lappilaiset suvut-ryhmään näitä tietoja.
Hans Åströmistä tuli tieto: Hans näkyy myös Rovaniemellä ennen perheen katoamista. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6065816.
Hans palaa jossain vaiheessa Ouluun. En löytänyt muuttaneista, mutta Oulun RK 1804-1810 II Kuva 104: Hans Åström 13.12.1786, po Johanna Caisa Rautio 12/4.11.1785. Vihityissä he myös 11.11.809 Oulu. JC Raution äiti lienee Tero-sukua.
Mielenkiintoista saada uusia etäsukulaisia.
Kaisa, lupasin laittaa sulle näitä Bolineja, ovat tulleet tiedostooni ns. Sursill-tiedostona, joten en ole hakenut alkuperäisiä lähteitä esille, mutta jospa näistä jotain selviäisi.
Carl Edvard Bolin pso Ernestine Katherine Römpler lapsi Anders Vilhelm Bolin s. 2.8.1835 Kivisaari (Nevan suussa) Venäjä pso 17.12.1867 Matilda Snellman s. 16.11.1845 k. 13.4.1907 Kööpenhamina Tanska.
Birgitta Bolin k. 30.11.1742 Högsjö (V. Norrland) Ruotsi pso 1728 Christian Wastenius Wallensten s. 1690 k. 3.4.1756 Härnösand Ruotsi.
Wendela Karolina Albertina Bolin pso Johan Jochim Fenger lapsi Vendekö Charlotta s. 22.10.1836 pso 22.12.1856 Karl Robert Teodolf Ullner s. 12.2.1828. Ei ole paikkakuntatietoja, mutta Ullner-suku menee Perniöön.
Margareta Bolin s. 3.11.1742 Luleå Ruotsi k. 1802 Peurare Jokkmokk Ruotsi
pso Carl Govenius s. 9.1.1735 Luleå Ruotsi k. 21.7.1806 Carlshom i Peuraure i Quickjock lapsi Catharina s. 12.3.1771 Luleå Ruotsi k. 15.9.1819 Peaurae Kvikkjokk Jokkmok församling Norrbotten Ruotsi. Tämä suku kulkee Tornion-jokea puolelta toiselle ja lopulta yhdytään Lars Levi Laestadiukseen. Tämä suku on tullut minulle tuolta Facebookin joltakin englanninkielisiltä sukutukimusryhmiltä, jossa joku oli bonganut minut sukulaisekseen, mutta en ainakaan vielä ole ihan suoraa sukulaisuutta löytänyt, vaikka samoja nimiä esiintyykin kuin minun omissa Pohjois-Pohjanmaan suvuissani. Laestadius oli kyllä ihan uusi tuttavuus.
Kiitos Arla!
Tapani K. ehdotti mm. Lappeeta ja Käkisalmea. Yhdistävä tekijä näille Bolineille olisi sahateollisuus? Kaukaa siis Magdalena B tai perhe olisi Ouluun tullut.
Katselin Oulun historioita, I osassa on kauppias Bolingius. V. 1709 köyhäintalon tarpeeksi päätettiin ostaa kauppias Bolingiuksen talo lähellä kirkkoa ja korvaukseksi hänelle luvattiin toinen sopiva tontti. Mitään muuta tästä kauppiaasta en ole löytänyt! Olisiko mahdollista, Oulun Bolin-nimi olisi alunperin ollut Bolingius, ius-loppu naispuoliselta olisi poistettu?
Kimmo Kemppainen
10.11.14, 11:47
Jaa-a, kannattanee vilkaista tämä alkuperäinen juttu.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=18685657
Kimmo Kemppainen
Kiitos Arla!
Katselin Oulun historioita, I osassa on kauppias Bolingius. V. 1709 köyhäintalon tarpeeksi päätettiin ostaa kauppias Bolingiuksen talo lähellä kirkkoa ja korvaukseksi hänelle luvattiin toinen sopiva tontti. Mitään muuta tästä kauppiaasta en ole löytänyt! Olisiko mahdollista, Oulun Bolin-nimi olisi alunperin ollut Bolingius, ius-loppu naispuoliselta olisi poistettu?
Kimmo Kemppainen
10.11.14, 12:16
Äkkivilkaisulta vaikuttaisi siltä, ettei sennimistä henkilöä ollut. Kyse saattaisi pikemminkin olla Oulun Bal(n)ingius-suvusta.
Kimmo Kemppainen
Johan Bolingius ...
Ahaa!
A.H. Virkkunen Oulun historia I, 1953 --- on siis tulkinnut nimen väärin.
Tuota toista nimeä ei löydy tästä kirjasta.
Suurkiitos tiedosta!
Kimmo Kemppainen
10.11.14, 13:15
Kyllä, tässä on Balingiuksen nimi vielä uudestaan tuomiokirjan sisällysluettelossa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=18685933
Kimmo Kemppainen
Ahaa!
A.H. Virkkunen Oulun historia I, 1953 --- on siis tulkinnut nimen väärin.
Tuota toista nimeä ei löydy tästä kirjasta.
Suurkiitos tiedosta!
Niilo Junes ja Liisa Pekantytär hoitivat Lautiosaari nro 7 Juneksen taloa kymmenen vuoden ajan ja muuttivat sieltä vuonna 1706 Juntheikin taloon. Perheeseen syntyi ainakin kuusi lasta: Heikki 1703, Kaarina 1706, Niilo 1708, Maria 1709, Riitta 1715 ja Liisa 1718.
Hei,
Onko tietoa siitä, mitä Riitta-tyttärelle tapahtui? Rippikirjoista en löytänyt hänestä mainintaa kuin v. 1731-1734 http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1709-1741_msrk_ik270/186.htm
Hiskistäkään ei tunnu olevan apua.
Anne
Tapani Kovalaine
29.08.15, 21:27
Hei,
Onko tietoa siitä, mitä Riitta-tyttärelle tapahtui? Rippikirjoista en löytänyt hänestä mainintaa kuin v. 1731-1734 http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1709-1741_msrk_ik270/186.htm
Hiskistäkään ei tunnu olevan apua.
Anne
Semmoinenkin työhypoteesi voisi olla, että kun Kemissä oli kaksi saman ikäluokan Brita Niilontytärtä, niin toinen Brita Niilontytär Juntto avioitui 1737 vaikka hänet oli jo mainittu 1733 kuolleeksi. Toinen Brita Niilontytär Juntheikki oli helmikuussa 1734 rippikirjan mukaan käynyt ehtoolliskirkossa. Tämä Brita voi silti olla se vuoden 1733 kuolleiden listaan päätynyt Brita Junto, sillä monet virhemerkinnät ovat Kemissä 1730-luvulla olleet mahdollisia. Äkikseltään on vaikea löytää ketään vuonna 1733 elänyttä ja kuollutta Brita Junttoa.
Joku ajatus on syytä antaa sille, että Brita Niilontytär Juntheikin kohdalla rippikirjassa ollut aikajana jyrkästi päättyy ja pysähtyy helmikuun 1734 kohdalla.
Semmoinenkin työhypoteesi voisi olla, että kun Kemissä oli kaksi saman ikäluokan Brita Niilontytärtä, niin toinen Brita Niilontytär Juntto avioitui 1737 vaikka hänet oli jo mainittu 1733 kuolleeksi. Toinen Brita Niilontytär Juntheikki oli helmikuussa 1734 rippikirjan mukaan käynyt ehtoolliskirkossa. Tämä Brita voi silti olla se vuoden 1733 kuolleiden listaan päätynyt Brita Junto, sillä monet virhemerkinnät ovat Kemissä 1730-luvulla olleet mahdollisia. Äkikseltään on vaikea löytää ketään vuonna 1733 elänyttä ja kuollutta Brita Junttoa.
Joku ajatus on syytä antaa sille, että Brita Niilontytär Juntheikin kohdalla rippikirjassa ollut aikajana jyrkästi päättyy ja pysähtyy helmikuun 1734 kohdalla.
Tuota toista Britaa minäkin mietin, mutta minusta tuntuu siltä, että Brita Nilsdotter Junto, joka menee naimisiin Hans Hirmun kanssa 24.9.1737 voisi ehkä olla Nils Nilsson Heikinjuntin tytär. Tämä Brita tuntuu menevän toisen kerran naimisiin Anders Ojalan kanssa 25.1.1741. Onkohan se sama Brita Ojala joka kuolee 10.6.1750 42-vuotiaana?
Taitaa olla vaikeata saada mitään varmuutta koko asiaan.
Anne
Äkikseltään on vaikea löytää ketään vuonna 1733 elänyttä ja kuollutta Brita Junttoa.
Hei,
Junton kohdalla löytyy tytär, joka häviää 1733, mutta onko nimi Brita (Margaretan ja Nilsin välissä)?
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1709-1741_msrk_ik270/204.htm
Anne
Tapani Kovalaine
30.08.15, 15:26
Hei,
Junton kohdalla löytyy tytär, joka häviää 1733, mutta onko nimi Brita (Margaretan ja Nilsin välissä)?
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1709-1741_msrk_ik270/204.htm
Anne
Näyttäisi lukevan: Brijtha.
Tämä Brita olisi kenties 1737 avioitunut Kemissä Hirmun taloon. Vielä vuodelta 1735 löytyy hänelle merkintöjä.
Vielä vuodelta 1735 löytyy hänelle merkintöjä.
Tosiaan. Kiitos.
Tämä on sitten todennäköisesti se Brita, joka menee naimisiin Hans Hirmun kanssa 1737 ja Hansin kuoltua Anders Ojalan kanssa 1741.
Juntosta (1709-1741 kuva 88) löytyy vielä toinen Brita (Philipsdotter), naimisissa Hans Mattson Junton kanssa, joka voisi ehkä myös olla vuonna 1733 kuollut Brita Junto.
Osoittautui ihan liian haasteelliseksi selvittää, kenen vanhempien tytär mahtoikaan olla Liisa Pekantytär Juntinheikki 1677-29.1.1744.
Tämä Juntinheikin talon emäntänä vuodesta 1706 toiminut Liisa Pekantytär avioitui suunnilleen vuonna 1696 Niilo Heikinpoika Junno-Junes -nimisen talollisen kanssa, jonka isä ja isän veli vaimoineen menehtyivät vuonna 1695. Niilo oli syntynyt 1674 ja hänen sisarensa, esiäitini Valpuri Junes s. 1678 oli sittemmin Lautiosaaren Junton talon nro 11 emäntänä.
Niilo Junes ja Liisa Pekantytär hoitivat Lautiosaari nro 7 Juneksen taloa kymmenen vuoden ajan ja muuttivat sieltä vuonna 1706 Juntheikin taloon. Perheeseen syntyi ainakin kuusi lasta: Heikki 1703, Kaarina 1706, Niilo 1708, Maria 1709, Riitta 1715 ja Liisa 1718. Sitten Niilo Junes-Juntheikki kuoli 18.1.1719.
Leskeksi jäänyt Liisa Pekantytär avioitui 28.5.1724 Kemissä. Puoliso oli Antti Pekanpoika Rautio-Niemi-Juntheikki s. 1698 Alapaakkolassa. Lapsia ei enää syntynyt. Kuopukseksi jäänyt Liisa Juntheikki kuoli 1752 laukaukseen ollessaan vasta 35-vuotias. Hän oli naimisissa Erkki Muuron kanssa.
Liisa Pekantytär kuoli Juntinheikin sukunimellä 29.1.1744. Vaikea on sanoa, ketkä olivat hänen vanhempansa. Isä oli kai Pekka.
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/4i57h3?fi+0190+haudatut+1980) 29.1.1744 Lisa Pehrsdr. Juntiheicki 67
Digi 75: http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1742-1756_msrk_ik270_ab/75.htm
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5847017
Kuka oli Nils Hindersson Junes - Juntinheikki - Niemelä/Niemen vanh. ?
Henrik Nilsson?
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1344668
Hiskistä löytyy k. 1688 Henrich Nilsson
Voisko olla Nilsin isä ?
//Lasse
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.