Eri heimomme

[mirjamarja]

On tapana tietää, onko joku savolainen vai hämäläinen.
Tutkittuani sukuani muutamia sukupolvia, voin havaita, että monet varsinkin käsityöläis-esivanhemmista ovat siirtyneet paikasta toiseen. Perheet ovat eläneet sitten 2-3 sukupolvea samassa paikassa, mutta joku on saattanut muuttaa työn perässä vaikkapa Länsi-Suomesta Viipuriin. Ovatko hänen jälkipolvensa karjalaisia?

Näin on varmaan lähes kaikissa suvuissa.
Nykypolvi elää kaupungeissa kaukana suvun mailta. Perheet perustettu toiselta puolen maata olevan ihmisen kanssa.
Mitäs me oikein enää olemme? Vieläkö voimme olla "oman" heimomme jäseniä? Ja mikä se heimo on?
Itse olen sekoitus ruotsal.Pohjanmaalta, Uudeltamallta, Keski-Pohjanmaalta ja Hämeestä. Olen siis mikä?

:)

[mika68]

On tapana tietää, onko joku savolainen vai hämäläinen.
Tutkittuani sukuani muutamia sukupolvia, voin havaita, että monet varsinkin käsityöläis-esivanhemmista ovat siirtyneet paikasta toiseen. Perheet ovat eläneet sitten 2-3 sukupolvea samassa paikassa, mutta joku on saattanut muuttaa työn perässä vaikkapa Länsi-Suomesta Viipuriin. Ovatko hänen jälkipolvensa karjalaisia?

Näin on varmaan lähes kaikissa suvuissa.
Nykypolvi elää kaupungeissa kaukana suvun mailta. Perheet perustettu toiselta puolen maata olevan ihmisen kanssa.
Mitäs me oikein enää olemme? Vieläkö voimme olla "oman" heimomme jäseniä? Ja mikä se heimo on?
Itse olen sekoitus ruotsal.Pohjanmaalta, Uudeltamallta, Keski-Pohjanmaalta ja Hämeestä. Olen siis mikä?

:)

Teetä FamilyTreeDNA:lla dna-tutkimus. Y-DNA tai Mt-DNA. Y-DNA:si selviämisen jälkeen sinut sijoitetaan Mogleyn kartalle. Näin näet mihin "heimoon" kuulut. Eihän jaottelu geneettisesti ihan mene maantieteellisen jaottelun mukaan, mutta kyllä geenikartallakin erottaa hämäläiset, varsinais-suomalaset, savolaiset, karjalaiset ja lappilaiset toisistaan. Ja geenikartalla näkee, mikä on ollut perusheimo, josta on kehittynyt uusia heimoja. Itsellä on tapahtunut keskinopeasti muuttuvassa DYS385a:ssa (muutosvauhti yksi mutaatio usean tuhannen vuoden aikana) yhden mutaation muutos ihan muutama sukupolvi sitten, joten esi-isäni muutaman sukupolven takaa on uuden heimon kantaisä.

Mika J

[mika68]

Siis jos isälinjaa pidetään heimon määritteenä, niin Y-DNA-testillä saa selville mihin heimoon kuuluu.
Haploryhmät muodostavat eräänlaisia kansoja, ja niiden sisällä muodostuvat heimot.


Mika J

[Juha]

mirjamarja,

etkös sinä olen ihan pesunkestävä suomalainen?

miksi pitäisi lokeroida sen kummemmin?


Juha

[mirjamarja]

mirjamarja,

etkös sinä olen ihan pesunkestävä suomalainen?



Juu, kyllä olen. Siihen ei dna-tutkimusta tarvita! :)
Minä oikeastaan taidan pitää itseäni pohjalaisena.

Sen voin varmaan valita itselleni. :rolleyes:

[Tapani Kovalaine]

Ihan vaan siltä varalta, jos lapsenlapseni sattuisi kysymään, onko hän ehkä savolainen tai lappalainen, olen koonnut vastauksen hänelle valmiiksi:

Sukujuuristasi on
Kainuusta 18 %
Lapista 12 %
Satakunnasta 7 %
Pohjois-Savosta 7 %
Hailuodosta 11 %
Pohjois-Karjalasta 38 %
Päijät-Hämeen ja Länsi-Savon rajalta 7 %.

Tuommoisen tiedon perusteella on kai helppo todeta kysyjän olevan suomalainen.

[mika68]

Nykyajan juurettomassa yhteiskunnassa, jossa moni joutuu elämään kaukana juuristaan, niin tietoisuus omista juurista on identiteetin rakennusaineena.
tietysti mitä laajemmalta alueelta muutaman viimeisen sadan vuoden ajalta on Suomessa sukujuuret, sitä suomalaisempi sitä tietysti on.
monilla ne juuret kyllä keskittyvät suppeahkolle alueelle, yhteen maakuntaan ja siihen rajoittuviin naapurimaakuntien pitäjiin. tällöin on tietysti helpompi edustaa jotain tiettyä heimoa.
minulle ainakin tietoisuus omista juuristani on tärkeää. ja koko ikäni etelässä asuneena olen usein saanut kokea vähättelyä tyyliin pyh lappalainen ,eräskin lukiokaveri sanoi vakavalla äänellä ,että Rovaniemellä asutaan vielä kodissa, eikä ollut kuulemma koskaan käyny Oulua pohjoisempana.
minulle on selvinnyt, että ei me "lappalaiset" ollakaan niin lappalaisia, vaan mikstuura eri heimoista ja kielistä. saamelaisista (joilla oli oma Kemin lapin kielensä), suomalaisista (savolaisia, Kemijokilaakson kainulaisia (ei pidä sekoittaa nykyisiin kainuulaisiin)) ja suomenruotsalaisista. Noista aineksista syntyi erityinen lappilaisten heimo.

Mika J

[Marjapuu]

Tämä ei ole yleisesimerkki, mutta minulle on käynyt niin onnellisesti, että sukututkimus on sijoittanut juureni melko tarkkaan Pohjanmaalle ainakin 1600-luvulta lähtien. Voi olla, että osa esipolvistani on siirtynyt Pohjanmaalle muualta Skandinaviasta, kuten Ruotsista. Tämän todistaisi mm. isälinjan kautta tehty DNA-tutkimus.

Mieheni savolaiset suvut tutkittuani tiedän hänen puhtaasti polveutuvan vanhoista etelä-savolaisista suvuista 1500-luvulta lähtien. Jos omat jälkipolveni kysyisivät minulta juuriaan, voisin vastata, että puolet juurista ovat Pohjanmaalla, toinen puoli Etelä-Savossa. Näistä jos pidemmälle, eli 1500-lukua syvemmälle lähdetään, niin pohjalaisista juurista osa tulee lännestä, eli Skandinavian alueelta, ja osa manner-Suomesta, mm. Hämeestä ja Savosta. Etelä-savolaiset juuret taas tulevat Hämeestä, Baltiasta ja kaakkois-Euroopasta. Myönnän tässä, että oletukseni perustuvat melko pitkälle Kalevi Wiikin kirjoittamista kirjoista suomalaisten alkuperästä. Wiikin tutkimuksia on paljon kyseenalaistettu, mutta eivät ne mitään hömppääkään ole. Minusta nämä kirjat kuuluvat kaikille juuristaan syvemmin kiinnostuneille sukututkijoille.

[Heljä Habermann]

Mikä on juureton yhteiskunta? Eikö juurettomuudella ole jotain tekemistä epävarmuuden, turvattomuuden, suojattomuuden, eli ei-mihinkään kuulumattomuuden kanssa?
Isänisäni suku on Savon Rantasalmelta, todistettavasti 1500-luvulta. Isänäitini suku on läntiseltä Uudeltamaalta Tammisaaren lähistöltä, todistettavissa 1700-luvulta .
Äitini, eli hänen isänsä ja äitinsä sukujuuret ovat Kannaksen Karjalasta, todistettavissa 1600-luvulta.
Satuin itse syntymään Itä-Uusimaalla, josta kolme vuotta sitten muutin taas Rantasalmelle elettyäni välillä parikymmentä vuotta Saksassa, oltuani nuorena Ruotsissa ja muuallakin.
Vanhoilla päivillään on hyvä elää täydellisessä rauhassa keskellä korpea Savossa. On mukava ajatella, että näillä main esi-isät tai -äidit aikoinaan astelivat. On todella ihanaa käydä jokseenkin vuosittain rajan takaisessa Karjalassa, siinäkin Karjalassa, joka ei koskaan ole Suomeen kuulunutkaan.
Rakastan Rantasalmea, rakastan Myrskylää (jossa synnyin ja kauan elinkin), rakastan Wiesbadenia ympäristöineen (Reinenlaakso, Taunus jne.), rakastan vanhoja raunioiden rippeitäkin Karjalassa.
Historialle ei mitään mahda, asioihin suhtautumiselle mahtaa paljonkin.
Lähden kahden viikon kuluttua tutustumaan Inkerinmaahan, elokuussa lähden tutustumaan Äänisen itäpuoleen.
Omasta mielestäni olen kansainvälinen, realistinen suomalainen, enkä tunne itseäni missään mielessä juurettomaksi.

[Juha]

Juureton kansalainen on omasta mielestäni pelkkä myytti.

Isäni suku on Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta, äitini Savosta ja Pohjanmaalta - vaimoni suku taas eri puolelta Suomea ja lapsemme ovat syntyneet Varsinais-Suomessa.


Minä en koe minkäänlaista juurettomuutta, vaikka asumme pitäjässä, josta kumpikaan ei ollut kuullut sanaakaan ennen vuotta 1988.

Itsestä se on kiinni - seuraava sukupolvi tuntuu olevan kotonaan yhtä hyvin täällä kuin Helsingissä, Torniossa, Tallinnassa tai Brysselissä...

Juha

[Kaisa Kihl]

[quote=Juha;66347]mirjamarja,

etkös sinä olen ihan pesunkestävä suomalainen?

miksi pitäisi lokeroida sen kummemmin?

Hei! Tätä minäkin kysyn. Varsinkin silloin, kun olen tekemisissä ns. suomenruotsalaisen/porvoolais-tammisaarelaisen läheisen kanssa. Hänellä on erittäin vahva identiteetti, hän on ruotsalainen. Kun kerron, että juureni ovat äidin puolelta hämäläis-uusmaalaiset, hän lokeroi oitis minut johonkin, en ole ihan varma mihin. Kyseisen henkilön esi-isät ovat asuneet kotomaassa jo yli 300 vuotta.

Itse lokeroin itseni täydellä sydämellä maailmankansalaiseksi, ihmiseksi. Suomalaisuudestani olen ylpeä. Olen ylpeä esi-isistäni ja -äideistäni, jotka ovat täällä karussa pohjoisessa maassa osanneet elää.

Lapsilleni olen kertonut näistä esivanhemmista. Olen laulattanut heillä maakuntalauluja ja tehnyt retkiä eri puolille maata. Olen halunnut, että koko Suomi on heidän kotimaansa. Mutta saman verran ja samaan tapaan olen opettanut heille monien muiden maiden elämää ja tapoja, kieliä ja kulttuureja.

Mitenkähän käynee tämän ruotsalaiseksi itsensä lokeroineen kanssa? Toivossa on hyvä elää........

terv.
Kaisa

p.s.
oli sykähdyttävä tunne, kun tädin 80-vuotisjuhlissa seisomaan nousten laulettiin savolaisten laulu, Savon Prikaatin muistoksi!!

[Heljä Habermann]

Tenholassa syntynyt melkein ummikkoruotsalainen mummoni ei Savoon muutettuaan tai Laatokan Karjalassa asuttuaan oppinut koskaan täydellistä suomea, murteista puhumattakaan.
Ruotsinkielisten pikkuserkkujeni kanssa puhumme suomea, he kirjoittavat minulle ruotsiksi, jota ymärrän; minä kirjoitan heille suomeksi, jota he ymmärtävät.
Ei kai se nyt kieli tai murre ole, joka juuren tai juurettomuuden määrää? Ja minkä ihmeen takia heimo olisi tärkeä? Onhan siitä nyt jo pari viikkoa vierähtänyt, kun lappalaiset kävivät metsällä Savon mailla tai pirkkalaiset ja hämäläiset verottivat lappalaisia tai karjalaiset kävivät kaikkien hermoille.
Naitiin sitä ennenkin heimorajojen yli, nykyään eivät estä maiden tai maanosien rajatkaan, koska matkustelu on onneksi helppoa, eikä (ONNEKSI!) ihonväri , silmänmuoto tai kallonrakenne määrää sympatioita.
Olen Suomen kansalainen; kansalaisuuden voin vaihtaa, jos jostain pätevästä syystä muuttaisin muualle; isänmaatani en voi enkä halua muuttaa.
Mutta heimo? Pidän koko käsitettä niin täydellisen vähäpätöisenä, etten sen takia aio yöuniani pilata; unettomia öitä vietän mieluummin ajatellessani, kuinka pääsisin sukujuurissani eteen/taaksepäin. Ilman heimoajattelua.

[mika68]

Onhan savolaisilla Pohjois-Savossa vahva heimoidentiteetti. On Jamppa Kiäriäisen (Kääriäisen) tekemiä savonnuksia suomalaisista hiteistä, Jampan biisit soivat nykyään tuhkatiheään ainakin Radio Savossa. Savon Sanomissa on ´Muljaatin´ eli savolaisuustesti. Ja kyllä nuoretkin edelleen puhuvat ainakin Pohjois-Savossa hyvin savolaisittain. Välillä saattoi olla aika, jolloin murretta häpeiltiin ja yritettiin olla stadilaisempia kuin stadilaiset itse. Savolaisen huomaa heti kun avaa suunsa, vaikka kirjakieltä yrittäisi puhua.
Heli Laaksonen tuo varsinais-suomalaisuutta esiin.
Etelä-Pohjanmaalla on oma vahva heimoidentiteetti.
En minä näe pahana heimoajattelua, ei se ole keltään pois, kunhan ei sulje muunheimoisia pois.

Minun tietääkseni enen 1800-luvun loppua, jolloin alettiin muuttaa suuremmissa määrin tehdaspaikkakunnille, pääkaupunkiseudulle, savotoihon ympäri Suomea (myös Itä-Lappiin) niin avioiduttiin 95 %:sti oman heimoalueen (ts. murrealueen) sisällä.
Nykyään ollaan tietysti kansainvälisiä ,enkä minä näe siinä pahaa. Tosin esim. USA:ssa oli apartheid voimassa aina 1960-luvulle asti, vaikka maa on eri puolilta tulleiden siirtolaisten rakentama. Eli ei se yhdessä asuminen suinkaan vähennä kansallisuusaatetta ja heimoaatetta. Päinvastoin se saattaa lisätäkin rasismia. Maassa maan tavalla pätee edelleen.
EU:iin liittyminen mielestäni on vähentänyt kansallisvaltioiden merkitystä, ja lisännyt alueiden (ts.maakuntien merkitystä). Ylimpänä on tietysti EU-kansalaisuus, yhteinen yleinen eurooppalainen identiteetti. EU:n tarkoituksena on estää Euroopan kansallisvaltioiden väliset sodat. EU kylläkin sitten huseeraa ympäri maailmaa USA:n, Kiinan ja Venäjän kilpailijana ja välillä kumppanina.

Mika J