Oravannahka

[Antti Järvenpää]

Oravannahka oli keskiaikana tärkeä vaihdannanväline. Niitä vietiin valtavia määriä ulkomaille. Mutta mihin kaikkeen niitä käytettiin, ja miksi ne olivat niin haluttuja Suomen vientimaissa?

[Juha]

Eiköhän niitä käytetty ihan vaatteisiin sekä vielä 1800-luvulla mm. myssyjen raaka-aineena.

Yksi nahka on melko pieni, joten miehen turkkiin tarvittiin varmaan kymmenien oravien nahat

Juha

[Benedictus]

Ennenkuin keinokuituiset, uusiutumattomista luonnonvaroista eli öljystä tehdyt materiaalit korvasivat oravannahat, niitä käytettiin pääasiassa Amerikassa ja Euroopassa naisten talvitakkien sisävuoreina.

Keinokuitu materiaalit korvasivat oravannahat muutamassa vuodessa.
1950-luvun lopulla Suomessa ammuttiin muistaakseni toista miljoonaa oravaa vuosittain, eikä kanta siitä vähentynyt. Saattoi olla enemmän, en muista näin ulkoa.
Nahan arvo silloiseen palkkatasoon nähden oli niin suuri, että sitä varten miehet ottivat vapaata töistä, paremman tuoton takia.
Monen köyhän perheen talviruoka hankittiin oravista saaduilla tuloilla.

Asiasta löytyy erinomainen artikkeli metsästyslehdestä parinvuoden takaa.

[r-l.huuki]

Sotavuosina 1940-luvullla olivat oravannahkaiset irtokaulukset suurta muotia. Niinpä äitinikin juuri ripille päässeenä meni topparoikan jäseneksi kesällä 1942 pitämään Pohjanmaan rataa kunnossa Kannuksen asemalta Kokkolan suuntaan. Kaksi viikkoa kun vaihtoi lahojen ratapölkkyjen tilalle uusia ja toppasi raskaalla moukarilla tiiviiksi maan pölkyn alla, sai oravannahkakauluksen. Kaulus oli tehty neljän oravan nahasta ja yhden oravan pää ja häntä olivat koristeena – kalliimpia viiden oravannahkaisia oli myös. Oravan leuka oli neppari, jonka avulla kaulus kiedottiin. Muistan nähneeni tuon oravannahkakauluksen ja se leukaneppari oli kiva. Ei sitä enää käytetty vaan oli kuivana koppurana vaateaitassa.

- Raija-Leena H

[Antti Järvenpää]

Kuukkelilla etsimällä, löytyy tieto (erälehti), että Rääveliin vietiin Turusta 1391 n. 200.000 oravannahkaa. 1500-luvun Turun vienti taulukoista löytyy, että orava/jäniksen nahkoja vietiin parhaimmillaan (1557) hiukan yli 60.000 kappaletta, joten nahkakaupassa oli tapahtunut jonkin verran hiipumista tai sitten niitä vietiin muuta kautta.

Oravannahkojen käyttö vaatteiksi on tietenkin itsestään selvää, mutta itse asiassa en ole löytänyt mitään kirjoitusta siitä, kenen ja minkälaisiin vaatteisiin näitä nahkoja käytettiin keskiajalla. Jos nyt on luottamista tuon erälehden tietoon, että 100 oravannahkaa olisi joskus arvostettu lehmän hinnaksi, niin aika arvokkaina niitä on pidetty. En oikein jaksa uskoa, että hansa-kaupunkeihin viedyt nahat olisivat päätyneen normaalien kuolevaisten asusteisiin, vaan lopullisina asiakkaina on ollut ylempiarvoiset, kuten aateliset tms. Ainakin Ruotsissa kaiken lisäksi tuohon aikaan oli aika tarkka vaatekoodisto, jonka mukaan sen paremmin talonpojat kuin porvaristokaan ei saanut koreilla vaatteilla, vaan se oikeus oli vain ylemmillä.

Sota-ajasta siiten tiedetään, että oravannahat olivat taas arvossaan ja niitä metsästettiin vuosittain noin miljoona kappaletta ja parhaimmillaan hinta oli 110 mk hyvältä nahalta. Vanha äitini tietää kertoa, että polkupyörä maksoi sota-aikana noin 550 mk ja sen sai noin kuukauden palkalla normaalissa töissä. Miesten puvun hinta oli noin 300-400 mk.

Nautanetin mukaan lypsylehmästä saa nykyisin maksaa 1000-2000 euroa arvonlisäveroineen, joten jos 100 oravannahan sääntö olisi edelleen voimassa, niin oravannahasta pitäisi nykyisin saada 10 - 20 euroa – mikä lienee sitten markkinahinta nykyisin.

[r-l.huuki]

"gråverk"

on sana, jolla alkaa Googlekin löytää tietoa keskiajasta ja oravannahoista.

Gotlannista kerrotaan http://www.wisbystrand.se/1056
På historisk mark
"Här jagades den arktiska ekorren under vinterhalvåret. Skinnen blev en lyxvara som såldes till kungar och adelsmän i Västeuropa under namnet "gråverk"."

Wikipedia näin (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gråverk)
ja Museoseikkalu näin (http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.nba.fi/seikkailut/kuvat/mets/kiihtelysc.jpg&imgrefurl=http://www.nba.fi/seikkailut/seikkailu2/seikkailu1.htm&usg=__GW6oXGIBPqd6PRoH7p3PAG8xD-E=&h=100&w=100&sz=2&hl=fi&start=1&itbs=1&tbnid=0RD6HMQ6Wlq0bM:&tbnh=82&tbnw=82&prev=/images%3Fq%3Doravannahka%26hl%3Dfi%26sa%3DG%26gbv% 3D2%26tbs%3Disch:1)

- Raija-Leena H

[Matti Lund]

"gråverk"

on sana, jolla alkaa Googlekin löytää tietoa keskiajasta ja oravannahoista.

Gotlannista kerrotaan http://www.wisbystrand.se/1056
På historisk mark
"Här jagades den arktiska ekorren under vinterhalvåret. Skinnen blev en lyxvara som såldes till kungar och adelsmän i Västeuropa under namnet "gråverk"."

Wikipedia näin (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gråverk)
ja Museoseikkalu näin (http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.nba.fi/seikkailut/kuvat/mets/kiihtelysc.jpg&imgrefurl=http://www.nba.fi/seikkailut/seikkailu2/seikkailu1.htm&usg=__GW6oXGIBPqd6PRoH7p3PAG8xD-E=&h=100&w=100&sz=2&hl=fi&start=1&itbs=1&tbnid=0RD6HMQ6Wlq0bM:&tbnh=82&tbnw=82&prev=/images%3Fq%3Doravannahka%26hl%3Dfi%26sa%3DG%26gbv% 3D2%26tbs%3Disch:1)

- Raija-Leena H


Paitsi yleisenä vaihdannan välineenä, olivathan nahat myös erämaan asuttajien veroparselleina, yleisimmin kahta nahkaa, majavan ja oravan:

mårdskin n kpl
gråskin n kpl

Näille omat sarakkeensa monissa erämaan veroluetteloissa.

Siten oravannahkoja valui muun muassa verojenkin muodossa Tukholmaan.

Varmaankin oli nahkojen toimitusten kohdalla hajaantumista sinne sun tänne, mutta esimerkiksi lohiverot näytään "kuoritun" päällisinpuolin kuningashuoneen ja vallaskartanoitten käyttöön, kun taas tavanomaisemmat veroparsellit tahtoivat mennä suurvaltakautena lahjoituksiin ja sotien rahoitukseen.

terv Matti Lund

[Erkki]

. . . .
1950-luvun lopulla Suomessa ammuttiin muistaakseni toista miljoonaa oravaa vuosittain, eikä kanta siitä vähentynyt. Saattoi olla enemmän, en muista näin ulkoa.
Nahan arvo silloiseen palkkatasoon nähden oli niin suuri, että sitä varten miehet ottivat vapaata töistä, paremman tuoton takia.
Monen köyhän perheen talviruoka hankittiin oravista saaduilla tuloilla.
. . . .

1950-luvun alkupuolelta on muistiin jäänyt, että ennen kuin oravan nahkoja voi myydä, niihin tarvittiin nimismiehen leimaus, eräänlainen merkki.

Mutta mikä tämän tarkoitus oli?

[Benedictus]

Oravannahat voi myydä vasta kun nimismies oli laittanut niihin sinetin.
Tarkastuksen tarkoitus oli estää liianvarhainen oravien metsästys. sillä liian aikaisin ammutun eläimen karva oli huonolaatuista, oravahan vaihtaa karvansa syksyllä paksuun talvikarvaan.

Oravan metsästystä säädeltiin tarkasti. Valtioneuvosto vahvisti, joka syksy milloin metsästys alkaa.

Koska oli kysymys tärkeästä tulolähteestä, siksi joka metsästäjä perheessä oli syksyllä joku henkilö kuuntelemassa radiota, milloin valtion ilmoitus metsästyksen alkamisesta tulee.

[Tapani Kovalaine]

Ajat sitten oli teekkarien lehdessä maininta tosijuttuna, että oravannahkoista jouduttiin luopumaan pajatsojen tukkiutumisen takia...

[Jukka Blomqvist]

Tallinnan keskiaikaisen ravintolan Olde Hansan henkilökunta arvostaa edelleen oravannahkoja, tosin vain tippeinä. Sinne vaan oravannahkoja kantamaan ja suuntahan olisi sama kuin keskiajalla.

[Antti Järvenpää]

Vanhimmat veronahkojen maininnat on käynyt silmiini Nestorin kroniikasta:
Vuosi 859 Merentakaiset varjagit keräsivät veroa tsuudelta, slaaveilta, merjalaisilta, vepsäläisiltä ja krivitseiltä. Ja kasaarit kantoivat veroina poljaaneilta, severjaaneilta ja vjatitseilta yhden hopearahan ja yhden kunan (raha = oravannahka) kutakin savua kohti

Sitten FMU:ssa on useita kirjauksia piispan kymmenyksistä:

FMU: 372 Konung Magnus förordnar kvarstad å fjärdeskinnsskatten af Tavastland till dess ärkebiskop Olof med lagkunnige män ransakat och afdömt tvisten därom mellan biskop Bengt och Tavastlands inbyggare, samt befaller Hauhoboarne fortfarande till sin biskop erlägga 3 skinn, i hvilket fall den öfver dem afkunnade bannlysningen skulle återkallas. Dat. in vigilia beati Bartholomæi apostoli. Stockholm 23 augusti 1329.

FMU: 387 Kyrkoherden Eskil i Hattula intygar att han sett och läst aflidne hertig Valdemars bref, som ålade Tavasterne att utan vidare tvist till biskop Ragvald erlägga den s. k. fjärdeskinnsskatten, den biskop Magnus för någon tid efterskänkt; hvilket bref, hemfördt från Sverige af en biskop Ragvalds skattgifvare, hade jämte domkyrkans alla privilegiebref och dyrbarheter på Kuustö biskopsgård blifvit af ryssarne uppbrändt. Dat. in die beati Henrici (#1: Erici) regis et martiris. 18 maj 1331.

FMU: 389 Ragvald Jonsson, för tiden biskop Ragvalds skattgifvare i Tavastland, intygar att han från Sverige till Tavasterne hemfört ett hertig Valdemars bref, som ålade dem att utan vidare till sin biskop utgöra den s. k. fjärdeskinnsskatten, samt att detta bref därefter i hans närvaro blifvit för Tavasterne uppläst och förklaradt af herr Eskil i Hattula men sedan af Ryssarne uppbrändt på Kuustö gård. Dat. dominica proxima ante [festum] Margaretæ. 7/14 juli 1331.

FMU: 393 Kaniken Olof och predikarebrödernes i Åbo prior Johan Larsson m. fl. intyga att fjärdeskinnskatten från urminnes tid plägat erläggas af Tavasterne till biskopen i Åbo, men att biskop Magnus efter Tavastlands härjning af Ryssarne för en tid efterskänkt denna skatt och sedan förgäfves åter utkräft densamma. 1331.

FMU: 404 Kyrkoherden Johan i Vånå och hans bröder Sven och Bengt pantsätta för fjärdeskinnsskatten af Tavastland, hvilken af herr Karls ombud blifvit från Hauho kyrka borttagen, hos biskop Bengt i Åbo ? och 1/8 bol i Jomala by på Åland, på sådant villkor, att om nämnda skatt inom viss tid ej blefve kyrkan återställd, panten till ett värde af 80 mark skall tillfalla biskopen. Dat. in dominica passionis. Kuustö 21 mars 1333.

FMU: 424 Ärkebiskop Peter, stadd på visitationsresa i Åbo stift, afdömer tvisten mellan biskop Bengt och Tavasterne rörande fjärdeskinnsskatten, som biskop Magnus efter Ryssarnes härjningar i Tavastland tills vidare efterskänkt, och förordnar att den skall erläggas såsom fordom med fyra skinn. Dat. in profesto beati Olaui regis et martiris. 28 juli 1335.

FMU: 430 Biskop Bengt i Åbo vidimerar ärkebiskop Peters bref af 28 juli 1335 (n:o 424) rörande fjärdeskinnsskatten af Tavastland. (1335–1338.)

FMU: 718 Konung Albrecht påbjuder, med anledning af biskop Hemmings i Åbo klagomål, att biskopens skinn-tionde må uppbäras på samma gång kronans likabeskaffade uppbörd försiggår. Dat. die beatæ Luciæ virginis et martiris. Vid Åbo slott 13 december 1364.

FMU: 781 Biskop Johan Petersson i Åbo uppmanar under hotelse af straff inbyggarne i Savolaks att, liksom de i Tavastland och Satakunta, iakttaga konung Albrechts förordning af den 13 december 1364 rörande uppbörden af biskopens skinntionde. Dat. die beatæ Scolasticæ virginis. Viborg 10 februari 1370.

Myöhemmin 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa veron saattoi korvata nahkoina, ja niistä löytyy erilaisia vastaavuustaulukoita. Esim Savossa 7-8 hyvää tai 10-12 sekalaista oravannahkaa vastasi yhtä veronahkaa eli 0,5 pannia ruista tai ohraa.

[Antti Järvenpää]

Oravannahan nykyarvo on määritelty (HS. 18.6.2010 A11) 17 €, jonka oraavannahan arvon kotinsa pihalle oravan ampunut mies tuomittiin valtiolle maksamaan.

Eli tämä nykyarvo tuli nyt määriteltyä oikeuden toimesta, kun sitä tuolla aiemmin arvuuteltiin.