Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Hyvää Snellmannin päivää!
Antti Järvenpää
12.05.10, 13:59
Tänään on J.V Snellmannin syntymäpäivä. Iltalehden pääkirjoituksen otsikko kysyi tänään: "Mitä J.V. Snellman sanoisi J. Kataiselle."
No onneksi sukutukijana ei tarvitse tätä aihetta pohtia, vaikka J.V. Snellmannilla oli varmaankin ratkaiseva osuus siinä, että Suomen markka syntyi, ja Suomi pääsi eroon heilahtelevasta ruplan kurssista.
Oikeastaan ajattelin kirjoittaa siksi, että Snellman teki toki muutakin. Sukutukijana Snellmannin peukalon jäljen näkee siinä, että hallintokieli uusien kieliasetusten mukaan alkoi hiljalleen muuttua 1800-luvun loppupuolella. Vahvana fennomaanina hän ei kuitenkaan saanut aikaan selkeää muutosta, vaan muutos tapahtui hyvin pitkän siirtymäajan puitteissa, eikä se ollut ohi vielä edes Snellmannin kuollessa. Asia jäi pitkälti erilaisten alempien virkamiesten omien pyrkimysten varaan, ja näin ollen kieli on vaihtunut esim. eri seurakunnissa hyvinkin eri aikoihin.
Kun aika ajoin tälläkin listalla herää keskustelua oikeista kirjoitusasuista, kannattaisi pohjaksi lukea vaikkapa joitakin J.V. Snellmannin elämänkertoja, joissa on aika seikkaperäisesti selvitetty sitä, että valtakunnan enemmistönä ollut suomenkielinen väestö oli täysin ilman äidinkielensä tukea, sillä suomenkieltä ei hallinnossa saanut käyttää missään. Snellman, ruotsinkieliseksi syntyneenä, näki tuolloin ainoana keinona yhtenäisen kansan ja kansakunnan luomiseksi sen, että oli yksi kieli.
Paljon on vettä virrannut Snellmannin lapsuuden kodin ohi virranneessa Lapuanjoessa ja elämme nyt maailmassa, jossa jotakuinkin jokainen suomalainen saa hallintopalvelunsa äidinkielellään, oli se sitten ruotsi tahi suomi.
Kolmas merkittävä asia, jonka eteen Snellman näki paljon vaivaa, oli sananvapaus. Hän saikin aikaan painovapaus asetuksen, mutta se menetettiin vielä uudestaan Snellmannin suureksi harmiksi ja hänen mielestään senaatin uppiniskaisuuden vuoksi. Vaatimattomampikin painovapaus olisi Snellmannin mielestä ollut parempi kuin sensuuri. Otan tämän esille siksi, että vaikka vettä on paljon virrannut, niin tuon ajan lehdistössä artikkelit kirjoitettiin pitkälti nimimerkkien suojassa. Ilmiö on hämmästyttävän samankaltainen nykyajan nettikirjoitteluun nähden. Yhteiskunnallista kritiikkiä ei tänä päivänäkään usein uskalleta kirjoittaa omalla nimellä.
Olen itse erittäin huolestunut siitä, että normaalien ihmisten elämiseen liittyvää aivan inhimillistä sananvapautta rajoitetaan nykyisin henkilöstörekisterilain perusteella, vaikka henkilötietoihin liittyvä uhka yksityishenkilön suhteen on aivan muualla – suurissa hallinnollisissa tai kaupallisissa atk-pohjaisissa rekistereissä. Ihmisyyteen kuuluu se, että ihmisellä on nimi, jolla hänet tunnetaan ja asuinpaikka, mistä hänet löytää. Se, että tällaisten asioiden esittäminen esim. sukukirjassa on kriminalisoitu tietyin edellytyksin, on mielestäni elämälle täysin vierasta ja uskoisin, että J.V. Snellman ei olisi luultavasti käsittänyt tätä alkuunkaan.
Sukutukijoiden esikuvaksi Snellman ei oikein taida käydä tai ainakin hän jossakin artikkelissaan ihmetteli papiston intoa sukutaulujen keräämiseen. On hiukan paradoksaalista, että Snellmannin päivänä eduskunta käy tulikivenkatkuista keskustelua yhteisvaluutan tukemisesta. Joka tapauksessa tänään on hyvä muistella miestä, joka omista eduistaan piittaamatta ajoi oman rahan, oman kielen ja painovapauden asiaa vaivojaan valittamatta.
Tänään on J.V Snellmannin syntymäpäivä. Iltalehden pääkirjoituksen otsikko kysyi tänään: "Mitä J.V. Snellman sanoisi J. Kataiselle."
No onneksi sukutukijana ei tarvitse tätä aihetta pohtia, vaikka J.V. Snellmannilla oli varmaankin ratkaiseva osuus siinä, että Suomen markka syntyi, ja Suomi pääsi eroon heilahtelevasta ruplan kurssista.
Oikeastaan ajattelin kirjoittaa siksi, että Snellman teki toki muutakin. Sukutukijana Snellmannin peukalon jäljen näkee siinä, että hallintokieli uusien kieliasetusten mukaan alkoi hiljalleen muuttua 1800-luvun loppupuolella. Vahvana fennomaanina hän ei kuitenkaan saanut aikaan selkeää muutosta, vaan muutos tapahtui hyvin pitkän siirtymäajan puitteissa, eikä se ollut ohi vielä edes Snellmannin kuollessa. Asia jäi pitkälti erilaisten alempien virkamiesten omien pyrkimysten varaan, ja näin ollen kieli on vaihtunut esim. eri seurakunnissa hyvinkin eri aikoihin.
Kun aika ajoin tälläkin listalla herää keskustelua oikeista kirjoitusasuista, kannattaisi pohjaksi lukea vaikkapa joitakin J.V. Snellmannin elämänkertoja, joissa on aika seikkaperäisesti selvitetty sitä, että valtakunnan enemmistönä ollut suomenkielinen väestö oli täysin ilman äidinkielensä tukea, sillä suomenkieltä ei hallinnossa saanut käyttää missään. Snellman, ruotsinkieliseksi syntyneenä, näki tuolloin ainoana keinona yhtenäisen kansan ja kansakunnan luomiseksi sen, että oli yksi kieli.
Paljon on vettä virrannut Snellmannin lapsuuden kodin ohi virranneessa Lapuanjoessa ja elämme nyt maailmassa, jossa jotakuinkin jokainen suomalainen saa hallintopalvelunsa äidinkielellään, oli se sitten ruotsi tahi suomi.
Kolmas merkittävä asia, jonka eteen Snellman näki paljon vaivaa, oli sananvapaus. Hän saikin aikaan painovapaus asetuksen, mutta se menetettiin vielä uudestaan Snellmannin suureksi harmiksi ja hänen mielestään senaatin uppiniskaisuuden vuoksi. Vaatimattomampikin painovapaus olisi Snellmannin mielestä ollut parempi kuin sensuuri. Otan tämän esille siksi, että vaikka vettä on paljon virrannut, niin tuon ajan lehdistössä artikkelit kirjoitettiin pitkälti nimimerkkien suojassa. Ilmiö on hämmästyttävän samankaltainen nykyajan nettikirjoitteluun nähden. Yhteiskunnallista kritiikkiä ei tänä päivänäkään usein uskalleta kirjoittaa omalla nimellä.
Olen itse erittäin huolestunut siitä, että normaalien ihmisten elämiseen liittyvää aivan inhimillistä sananvapautta rajoitetaan nykyisin henkilöstörekisterilain perusteella, vaikka henkilötietoihin liittyvä uhka yksityishenkilön suhteen on aivan muualla – suurissa hallinnollisissa tai kaupallisissa atk-pohjaisissa rekistereissä. Ihmisyyteen kuuluu se, että ihmisellä on nimi, jolla hänet tunnetaan ja asuinpaikka, mistä hänet löytää. Se, että tällaisten asioiden esittäminen esim. sukukirjassa on kriminalisoitu tietyin edellytyksin, on mielestäni elämälle täysin vierasta ja uskoisin, että J.V. Snellman ei olisi luultavasti käsittänyt tätä alkuunkaan.
Sukutukijoiden esikuvaksi Snellman ei oikein taida käydä tai ainakin hän jossakin artikkelissaan ihmetteli papiston intoa sukutaulujen keräämiseen. On hiukan paradoksaalista, että Snellmannin päivänä eduskunta käy tulikivenkatkuista keskustelua yhteisvaluutan tukemisesta. Joka tapauksessa tänään on hyvä muistella miestä, joka omista eduistaan piittaamatta ajoi oman rahan, oman kielen ja painovapauden asiaa vaivojaan
valittamatta.
Snellman ei syntynyt Lapuanjoen varrella, vaan Tukholmassa. Isä oli merikapteeni, ja perhe näyttää kulkeneen mukana. Lapsena J.V. muutti Kokkolaan. Ainakin äiti oli sieltä kotoisin. Sen sijaan Zachris Topelius syntyi Uudessa Kaarlepyyssä Lapuan joen rannalla.
Tapio Vähäkangas
Antti Järvenpää
12.05.10, 16:41
Niin – tarkalleen ottaen Snellman taisi syntyä 12.5.1806 laivassa, joka oli Tukholman satamassa, ja jossa isänsä oli kapteeni. Ensimmäiset vuotensa hän asui sitten Tukholmassa vuoteen 1813, josta muutettiin Kokkolaan ja edelleen Alahärmään 1820. 1816 hän meni Oulun triviaalikouluun ja 1822 Turun yliopistoon ja Turun palon 1827 jälkeen Helsinkiin. Tämä Alahärmä Palomäen eli Palon talo on se mihin viittaan, ja jossa Snellmannin isä asui 1841 asti ja kuolemaansa 1855 asti Kivelän torpassa (Alahärmä), vaikkakin kuoli Haukiputaalla ja on haudattu sinne. Palosta tuli J.V. Snellmannin koti, kun hän oli 14 vuotias, vaikkakin hän vietti lukukaudet koulupaikkakunnalla.
Lapsi on lapsi, kunnes hän on aikuinen. Tietenkin voitaisiin käyttää myös termiä nuoruusvuosien koti, mutta ainakin itselleni kaikki ne kodit, joissa olen asunut ennen ensimmäistä omaa kotiani aikuisena, ovat lapsuuskotiani.
Vaikka tämä nyt ei ollut pääsia, tulkoon se nyt kirjatuksi. Samalla ehkä voisi vielä palata Snellmannin merkittäviin toimiin, että siinä mielessä hän muistuttaa J. Kataista, että hän joutui valtionvarainhoitajana lainaamaan paljon rahaa ulkomailta valtion kassaan. Syynä oli Suomen markan synnyttäminen ja sen vaatima vakuusrahasto ja toinen seikka oli suuret nälkävuodet. Summat olivat siihen aikaan suuria ja huoli vaanivista nälkäkuolemista oli kova.
Jouni Kaleva
12.05.10, 18:33
ja jossa Snellmannin isä asui 1841 asti ja kuolemaansa 1855 asti Kivelän torpassa (Alahärmä), vaikkakin kuoli Haukiputaalla ja on haudattu sinne.
Isä Christian Henrik S. oli käymässä veljensä, Haukiputaan lukkarin Benjamin S:n luona ja sattui kuolemaan siellä 22.5.1855. Hautaaminen Haukiputaalle oli tietyllä tavalla luontevaa. Vainajan kuljetus Alahärmään olisi varmasti ollut vaikea toimitus.
J.V. Snellmanin elämästä kertova peli on valmis!
Snellman-peli on runsaasti mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtia sisältävä peli- ja oppimisympäristö, jossa oppiminen tapahtuu tutkimisen, toiminnan ja ongelmanratkaisuun sidottujen tehtävien kautta. Peli on PC-alustalla toimiva ja se on vapaasti kaikkien ladattavissa tiedostot sivulta.
http://ludocraft.oulu.fi/snellman/
Tänään on J.V Snellmannin syntymäpäivä. Iltalehden pääkirjoituksen otsikko kysyi tänään: "Mitä J.V. Snellman sanoisi J. Kataiselle."
No onneksi sukutukijana ei tarvitse tätä aihetta pohtia, vaikka J.V. Snellmannilla oli varmaankin ratkaiseva osuus siinä, että Suomen markka syntyi, ja Suomi pääsi eroon heilahtelevasta ruplan kurssista.
Oikeastaan ajattelin kirjoittaa siksi, että Snellman teki toki muutakin. Sukutukijana Snellmannin peukalon jäljen näkee siinä, että hallintokieli uusien kieliasetusten mukaan alkoi hiljalleen muuttua 1800-luvun loppupuolella. Vahvana fennomaanina hän ei kuitenkaan saanut aikaan selkeää muutosta, vaan muutos tapahtui hyvin pitkän siirtymäajan puitteissa, eikä se ollut ohi vielä edes Snellmannin kuollessa. Asia jäi pitkälti erilaisten alempien virkamiesten omien pyrkimysten varaan, ja näin ollen kieli on vaihtunut esim. eri seurakunnissa hyvinkin eri aikoihin.
Kun aika ajoin tälläkin listalla herää keskustelua oikeista kirjoitusasuista, kannattaisi pohjaksi lukea vaikkapa joitakin J.V. Snellmannin elämänkertoja, joissa on aika seikkaperäisesti selvitetty sitä, että valtakunnan enemmistönä ollut suomenkielinen väestö oli täysin ilman äidinkielensä tukea, sillä suomenkieltä ei hallinnossa saanut käyttää missään. Snellman, ruotsinkieliseksi syntyneenä, näki tuolloin ainoana keinona yhtenäisen kansan ja kansakunnan luomiseksi sen, että oli yksi kieli.
Paljon on vettä virrannut Snellmannin lapsuuden kodin ohi virranneessa Lapuanjoessa ja elämme nyt maailmassa, jossa jotakuinkin jokainen suomalainen saa hallintopalvelunsa äidinkielellään, oli se sitten ruotsi tahi suomi.
Kolmas merkittävä asia, jonka eteen Snellman näki paljon vaivaa, oli sananvapaus. Hän saikin aikaan painovapaus asetuksen, mutta se menetettiin vielä uudestaan Snellmannin suureksi harmiksi ja hänen mielestään senaatin uppiniskaisuuden vuoksi. Vaatimattomampikin painovapaus olisi Snellmannin mielestä ollut parempi kuin sensuuri. Otan tämän esille siksi, että vaikka vettä on paljon virrannut, niin tuon ajan lehdistössä artikkelit kirjoitettiin pitkälti nimimerkkien suojassa. Ilmiö on hämmästyttävän samankaltainen nykyajan nettikirjoitteluun nähden. Yhteiskunnallista kritiikkiä ei tänä päivänäkään usein uskalleta kirjoittaa omalla nimellä.
Olen itse erittäin huolestunut siitä, että normaalien ihmisten elämiseen liittyvää aivan inhimillistä sananvapautta rajoitetaan nykyisin henkilöstörekisterilain perusteella, vaikka henkilötietoihin liittyvä uhka yksityishenkilön suhteen on aivan muualla – suurissa hallinnollisissa tai kaupallisissa atk-pohjaisissa rekistereissä. Ihmisyyteen kuuluu se, että ihmisellä on nimi, jolla hänet tunnetaan ja asuinpaikka, mistä hänet löytää. Se, että tällaisten asioiden esittäminen esim. sukukirjassa on kriminalisoitu tietyin edellytyksin, on mielestäni elämälle täysin vierasta ja uskoisin, että J.V. Snellman ei olisi luultavasti käsittänyt tätä alkuunkaan.
Sukutukijoiden esikuvaksi Snellman ei oikein taida käydä tai ainakin hän jossakin artikkelissaan ihmetteli papiston intoa sukutaulujen keräämiseen. On hiukan paradoksaalista, että Snellmannin päivänä eduskunta käy tulikivenkatkuista keskustelua yhteisvaluutan tukemisesta. Joka tapauksessa tänään on hyvä muistella miestä, joka omista eduistaan piittaamatta ajoi oman rahan, oman kielen ja painovapauden asiaa vaivojaan valittamatta.
Hei!
Minä 1940-luvun kansa- ja ammattikoulupohjaisena ja 1960-luvun teknillisen koulun käyneenä ainoastaan sen ajan suomen kielen jonkinlaisena taitajana olen ulkona nykyajan käyttökielistä.
Ns. "sivistyssanat" ,slagit ja muut kielet alkavat olla vieraita.
Muutokset pelkän muutoksen vuoksi ylittävät ärsytyskynnyksen.
Mm. Hämeenlinnan kaupunkia (virmoja) ja kaupungin orkanisointia en enää ymmärrä vaikka olin melkein 30 vuotta kaupugin virkamiehenä.
Terveisin Omia
Heikki Koskela
13.05.10, 19:38
Hei!
Minä 1940-luvun kansa- ja ammattikoulupohjaisena ja 1960-luvun teknillisen koulun käyneenä ainoastaan sen ajan suomen kielen jonkinlaisena taitajana olen ulkona nykyajan käyttökielistä.
Ns. "sivistyssanat" ,slagit ja muut kielet alkavat olla vieraita.
Muutokset pelkän muutoksen vuoksi ylittävät ärsytyskynnyksen.
Mm. Hämeenlinnan kaupunkia (virmoja) ja kaupungin orkanisointia en enää ymmärrä vaikka olin melkein 30 vuotta kaupugin virkamiehenä.
Terveisin Omia
Minä en vieläkään/enää ymmärrä suomalaisuuden päivän todellista merkitystä. Jos se on suomen kielen päivä, ei J.V.Snellman ole aivan kärkipään edustaja tässä asiassa. Jos suomen kielen kehitys jatkuu nykyiseen kehityssuuntaan siitä tulee aikanaan samantapainen kieli, jota siirtolaisiksi Amerikkaan lähteneet oppivat puhumaan sekoittamalla sitä sopivasti englannin kielen kanssa ja omaksumalla suomen kieleenkin mukaan sanoja joiden merkitys voitiin tulkita suomen kieleksi. Tällaisia sanoja olivat mm: fameli, lokari, poortitalo,senssi, huntata jne.
Jos on kysymy suomalaisuuden päivästä ymmärrän sen vain osittain ja luulen sen tarkoittavan suomessa asuvia ihmisiä, jotka ovat (toivon mukaan) omaksuneet aikanaan kansallisen kulttuurin ja pitävät siitä hyvää huolta. Pahoin pelkään, että tämäkin ominaisuus on katoamassa Suomesta valtavaan globaaliin (?) kirnuun. Pääsyyllinen tähän muutokseen on globaalit (?) televisio-ohjelmat ja globaalit (?) matkustusmahdollisuudet. Iskusana on siis globaali (?) elämänmuoto. (Kuinkahan tuo sanahirviö voitaisiin suomentaa. Varmaan sille löytyy oikein hyvä suomenkielinen vastine).
Heikki,
Näinhän on tapahtunut maailman alusta saakka. Pienet heimot ovat yhdistyneet suuremmiksi heimoiksi ja edelleen kansoiksi. Sitä kautta sitten valtioiksi jne jne.
Kielet ovat kautta aikain kehittyneet, mutta samalla vähentyneet. Maailmasta katoaa joka vuosi huima määrä eri kieliä.
Tätä kaikkea voisi kutsua kehitykseksi - onko se sitten hyvästä vai pahasta, sitä en oikein osaa sanoa. Minusta on kyllä mukava kuvitella, että mahdollisen lapsenlapsen lapseni olisivat esim. Euroopan liittovaltion kansalaisia.
Eihän se, että on osanen jotain isompaa kokonaisuutta, estä sitä paikallista omaleimaisuutta.
Juha
Erkki Järvinen
14.05.10, 05:57
Heikki,
Näinhän on tapahtunut maailman alusta saakka. Pienet heimot ovat yhdistyneet suuremmiksi heimoiksi ja edelleen kansoiksi. Sitä kautta sitten valtioiksi jne jne.
Kielet ovat kautta aikain kehittyneet, mutta samalla vähentyneet. Maailmasta katoaa joka vuosi huima määrä eri kieliä.
Tätä kaikkea voisi kutsua kehitykseksi - onko se sitten hyvästä vai pahasta, sitä en oikein osaa sanoa. Minusta on kyllä mukava kuvitella, että mahdollisen lapsenlapsen lapseni olisivat esim. Euroopan liittovaltion kansalaisia.
Eihän se, että on osanen jotain isompaa kokonaisuutta, estä sitä paikallista omaleimaisuutta.
Juha
Korostin edellä tuosta Juhan lauseesta pätkän koska se omalla tavallaan heijastelee noin yleensä ottaen (en tulkitse, että välttämättä Juhan kohdalla) sitä kiinnostusta joka näyttää kohdistuvan ns. "hienompien sukujen" kuin myös ulkomaalaisten sukujen tutkimiseen. Tästähän on monasti käyty keskustelua ja taitettu peistä suuntaan jos toiseen.
Itselleni suomalaisuus on tärkeintä.
Kylläpä sinulla Erkki, on mielikuvitusta. Väännät aivan omituisen väitteen tekstistäni. En yhtään ymmärrä, millä tavalla eurooppalaisuus voisi missään muodossa tarkoittaa "parempia sukuja".
Sanoudun omasta puolestani täysin irti tuollaisesta tulkinnasta.
Juha
Seppo Niinioja
14.05.10, 08:38
---
Jos on kysymy suomalaisuuden päivästä ymmärrän sen vain osittain ja luulen sen tarkoittavan suomessa asuvia ihmisiä, jotka ovat (toivon mukaan) omaksuneet aikanaan kansallisen kulttuurin ja pitävät siitä hyvää huolta. Pahoin pelkään, että tämäkin ominaisuus on katoamassa Suomesta valtavaan globaaliin (?) kirnuun. Pääsyyllinen tähän muutokseen on globaalit (?) televisio-ohjelmat ja globaalit (?) matkustusmahdollisuudet. Iskusana on siis globaali (?) elämänmuoto. (Kuinkahan tuo sanahirviö voitaisiin suomentaa. Varmaan sille löytyy oikein hyvä suomenkielinen vastine).
Suomen Kuvalehti järjesti vuonna 1998 kilpailun, jossa etsittiin globalisaatiolle suomenkielistä vastinetta. Voittajaksi tuli maapalloistuminen, jota käytetäänkin jonkin verran. Tässä (https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/oppiaineet/ykp/opiskelu/globalisaatio/?searchterm=monikulttuurisen) asiaan liittyvää pohdiskelua. Kirjoittaja toteaa: [Maapalloistuminen] on erittäin huono sana, sillä silloin "globaali" olisi suomeksi 'maapalloinen'. Näinhän ei voi olla, ja globaali tarkoittaa 'maailmanlaajuista' ja globalisaatio vastaavasti 'maailmanlaajuistumista'.
Mistään uudesta asiasta ei ole lopulta kyse.
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
14.05.10, 09:48
Suomen Kuvalehti järjesti vuonna 1998 kilpailun, jossa etsittiin globalisaatiolle suomenkielistä vastinetta. Voittajaksi tuli maapalloistuminen, jota käytetäänkin jonkin verran. Tässä (https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/oppiaineet/ykp/opiskelu/globalisaatio/?searchterm=monikulttuurisen) asiaan liittyvää pohdiskelua. Kirjoittaja toteaa: [Maapalloistuminen] on erittäin huono sana, sillä silloin "globaali" olisi suomeksi 'maapalloinen'. Näinhän ei voi olla, ja globaali tarkoittaa 'maailmanlaajuista' ja globalisaatio vastaavasti 'maailmanlaajuistumista'.
Mistään uudesta asiasta ei ole lopulta kyse.
Seppo Niinioja
Yhdyn kirjoittajan käsitykseen sanasta "maapalloistuminen". Sen kamalampaa vaihtoehtoa ei voisi olla globalisaatiolle. Jos ei parempaa uudissanaa löydy, niin käytettäköön sitten globalisaatiota. Mutta odotellaan jos vaikka seuraavan sukupolven aikana löytyisikin sopiva vastine tuolle hirviölle.
Olisi kiva nähdä esivanhempien ilmeet, jos he pääsisivät katsomaan esim. minun elämää ja hyvinvointia.
Itä-Lapissakin rahvas asunut 1800-luvun alkuun asti köyhinä ja nokisina savupirteissä. Ei ollut nykyajan mukavuuksia, sähköä ,keinovaloja, kauppoja, kulkuneuvoja, teitä, lämmitystä, siisteyttä ja ruuan paljoutta ja monipuolisuutta.
Mika J
Matti Lund
14.05.10, 10:46
Suomen Kuvalehti järjesti vuonna 1998 kilpailun, jossa etsittiin globalisaatiolle suomenkielistä vastinetta. Voittajaksi tuli maapalloistuminen, jota käytetäänkin jonkin verran. Tässä (https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/oppiaineet/ykp/opiskelu/globalisaatio/?searchterm=monikulttuurisen) asiaan liittyvää pohdiskelua. Kirjoittaja toteaa: [Maapalloistuminen] on erittäin huono sana, sillä silloin "globaali" olisi suomeksi 'maapalloinen'. Näinhän ei voi olla, ja globaali tarkoittaa 'maailmanlaajuista' ja globalisaatio vastaavasti 'maailmanlaajuistumista'.
Mistään uudesta asiasta ei ole lopulta kyse.
Seppo Niinioja
Termihän jää kielipohjasta riippumatta aina sangen vajavaiseksi, sillä globalisaatio -kysymys näytään miellettävän sangen monijakoisesti.
Monet tarkastelevat (ja tarkoittavat) asiaa lähinnä informaatioyhteiskunnan yhdentymisen ja verkottumisen näkökulmasta, jolloin muista eristäynyneet "lintukodot" ennen pitkää täysin katoavat ja päädytään yhteiseen maailmankylään. Näin tapahtuisi jostain kumman syystä joka tapauksessa.
Jotkut toiset näkevät ilmiön enemmän "laissez-faire" -periaatteen tai materiaaliprosessin näkökulmasta, eli lähinnä kapitalismin vaiheena, jossa tavarantuotanto pyrkii hakeutumaan aina kohti halvimpien työvoimakustannusten ja halvimpien raaka-ainelähteiden sijaintia, jolloin teollisen tuotannon painopiste siirtyy väliaikaisesti sinne, kunnes työvoimakuntannukset alkavat kohota ja raaka-ainelähteet huveta niiden "ryöstöviljelyn" takia, jolloin halvimpien työvoimakustannusten ja uusien raaka-ainelähteiden painopistealue siirtyy jälleen kerran toisaalle, jolloin kapitalistinen tavarantuotanto hylkää entisen painopistealueensa ja siirtyy uudelle alueelle. Näin ymmärtäen globalisaatio on eräänlainen kapitalismin muuttoprosessi, jossa se käy kertaalleen läpi kaikki maailmankolkat niin kauan kuin sillä on käytevoimaa, eli erittäin halpaa ihmisvoima- ja raaka-ainepotentiaalia, ja kun se on käynyt yhden kerran läpi koko maapallon, se alkaa uuden kierron jostain entisen kukoistuksen rauniopaikasta, joka on muodostunut jonkin uuden teknologian potentiaaliksi varustettuna suhteellisesti halvalla työvoimalla.
Hylkääminen ja unohdus tekevät sen, että aina koetaan niin, että globalisaatio etenee kohti täyttymystään, mutta se on aina jotenkin keskeneräinen.
Nythän pidäkkeetön materiaaliprosessien globalisaatio, joka käyttäytyy valtoimenaan kuin termodynamiikka, on tehnyt sen, että metsäteollisuus kaikilla perinteisillä menetelmillä ja tuotekonsepteilla on Suomessa täysin kannattamatonta, koska tuotanto muualla on siirtynyt niillä konsepteilla suuren mitan raaka-aineen ja työvoiman "ryöstöviljelyn" sijaintipaikkoihin, ja ne painavat enemmän hinnan muodostuksessa. Ja sinnehän myös suomalaisten metsäteollisuusjättien kapasiteetti on valunut näyttävään tahtiin. Metsäteollisuudella on meneillään tämän takia jonkinlainen sopeutumiskriisi, kun se ei aina tiedä, mitä toisella kädellä pitäisi tehdä, ja jättääkö mitään toimintaa vanhalle asemapaikalle. Tavallaanhan kansalaisyhteiskunta pahentaa tätä sopeutumiskriisiä, koska se pakottaa metsäteollisuuden välillä globalisaatioprosessissaan ryömimään sekä tuijottamaan liikaa tausta- ja sivupeileihin. Tämä sopeutumiskriisi näkyy mm. erinomaisesti metsäteollisuuden tavassa lobata uutta ydinvoimaa. Näyttää siltä, että metsäteollisuus osaa kyllä lobata ydinvoimaa autioituvaan Suomeen, jota se itse tällä hetkellä voimaperäisimmin autioittaa, mutta vaikuttaa myös siltä, ettei se osaa alkuunkaan lobata uusia energiantuotantopisteitä sinne, minne se on uudelleensijoittanut energiaa käyttävän tuotantonsa. Näen jonkinlaista paniikkia tässä käyttäytymistavassa. Lienee pienempi paha korvata Kauko-Aasian ruskohiilivoimaloiden kapasiteettia sellaisella fissioteknologialla, jossa polttoainetta voidaan kierrättää, ja tuottaa myös esimerkiksi Indonesiaan siirretylle kapasiteetille (paperitehtaille ym.) energiaa ydinvoimalla. Siksi minulle ei täysin aukea, miksi ydinvoimala pitäisi sijoittaa Simoon (jaloteräksestä huolimatta, joka ei ehkä selviä ilman rajusti dumpattua energiaa, joka mahdollistuu ad-hoc siirtämällä suuri osa kiusallisista logistiikkakustannuksista jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen), kun jo näivettynyt kapisiteetti sieltä suunnalta joka tapauksessa ennen pitkää poistetaan lähes kokonaan.
Snellmanhan oli se henkilö, joka ymmärsi omana aikanaan syvällisimmin silloisen kädestä-suuhun elämisen aiheuttamien ongelmien syntymekanismit, ja ryhtyi johtamaan toimenpiteitä niiden ongelmien torjumiseksi.
Nykymaailmakin kaipaa sellaisia "Snellmanneja", tai kunnian kukko ei kohta enää missäänpäin laula.
terv Matti Lund
Antti Järvenpää
14.05.10, 11:50
Mielenkiintoisia pohdintoja kaikki tyyni!
Näen jotenkin ihmisen sosiaalisen verkottumisen jotenkin seuraavasti: kiinteästä - löyhempään: Perhe, lähisuku, sukulaiset/tuttavat/työtutut, asuinseutu, maakunta, kansallisuus, pohjoismaisuus, eurooppalaisuus, maailman ihminen - globaali olio. Ehkä tämä on nyt vähän krouvi ja hätäisesti tehty luokitus, mutta väittäisin, että näillä kaikilla tasoilla on sijansa. Se, että jotakin tasoa aletaan ylikorostamaan tai ajamaan toisen tason yli, on jonkinlaista väkivaltaa ihmisen luonnolliselle sosiaaliselle käyttäytymiselle.
Sukutukijana tietää, että ei ole pienintäkään epäilystä, että olemme eurooppalaisia. Taloudellisessa mielessä EU on mielekäs, sillä se on poistanut turhia kaupan esteitä. Sen sijaan muu lainsäädäntö, jossa mennään kansallisen itsemääräämisoikeuden alueelle on jo arveluttavaa. Susi Brysselissä tai Lieksan Egyptin korvessa kotiovella ovat konkretian tasolla aika eri asioita. Tätä liittovaltioajatusta ihannoidaan, ja globalisaatio on monen huulilla, mutta esim. Amerikassa osavaltiot ovat hämmästyttävän sulkeutuneita. Tein joskus vuosia sitten erästä tutkimusta erään amerikkalaisen professorin kanssa. Kun silloin uskoin, että Amerikka oli suuri kotimarkkina, toi hän järkytyksekseni eteeni tilastoja, jotka osoittivat, että osavaltio rajojen yli tapahtui yllättävän vähän liiketoimintaa. Onhan Amerikassa omat mantereen kokoiset yritykset, mutta niin on Euroopassakin. Amerikassa on myös hämmästyttävä määrä ihmisiä, jotka eivät ole koko elämänsä aikana poistuneet kotikaupungistaan. Samanlaisia tilastoja löytyy esim. puheluista Soneralta ja Elisalta. Puheluista vain murto-osa menee maanrajojen ulkopuolelle.
Avasin tämän viestiketjun lähinnä siksi, että luin joskus talvella TH Reinin kirjoittamat J.W. Snellmanin muistelmat (Otava 1928) ja niitä lukiessa pohdin monet kerrat toisaalta nykyistä maailman menoa ja sen ajan henkilöiden pyrkimyksiä.
Sukutukijana huomaa, että suomalaisuus on kulkenut läpi monenlaisten vaiheiden ja kansakuntana olemme sulattaneet itseemme monenlaisia tänne muuttajia, joista muutaman sukupolven kuluessa on tullut samanlaisia suomalaisia kuin muutkin, ja kun aikaa on riittävästi kulunut, niin eksoottisetkin juuret ovat voineet hautautua unohduksiin. Jotenkin kavahdan sitä ajatusta, että me sulautuisimme kansakuntana johonkin suurempaan massaan kaikkien niiden vuosituhansien jälkeen, jonka suomalaisuus on kestänyt. Hirvityksellä katselen mm. Helsingin sanomien työpaikka ilmoituksia, josta hyvin vähäinen osa ammattinimikkeistä on enää suomeksi.
Olen Matin kanssa samaa mieltä, että Snellmanin kaltaisia isänmaallisia henkilöitä tarvittaisiin toden teolla nykyisin. Eräs Snellmanin ajatus oli, että virkamiehet ja poliitikot ovat kansansa palvelijoita, joiden ensisijainen tehtävä on huolehtia kansasta ja sen tulevaisuudesta. Tämä kannattaisi aina muistaa, kun maailman toreilla liikutaan.
Heikki Koskela
14.05.10, 14:23
Matin kirjoitus kertoo juuri sen, mikä on minunkin ajatukseni globalisaatiosta. En tahdo sen kummemmin analysoida esitettyä asiaa enkä oikein siihen pystykään. Mutta Matin mainitsema tilanne on juuri se kauhistuksen paikka, joka valliseva tämän hetken maailmassa.
Globalisaatio ei sisällä kovinkaan paljon sellaisia myönteisiä piirteitä, joita minä henkilökohtaisesti voisin myötäillä. Olennainen viritys globalisaatiossa on tietysti kansainvälisyys. Sen tavoite on häivyttää valtioiden rajat, jotta taloudellinen toiminta olisi mahdollsimman vapaata. Ajan myötä tämäntapainen kehitys tuhoaa kansalliset piirteet ja syntyy sekava kansainvälinen kulttuuri. Tavoite ei kuitenkaan ole tämä. Se on vain seurannaisvaikutus talouden kehityskulussa.
Taloudella ei ole kansallisuutta. Kysymyksessä on vain voimakas tahto saada mahdollsimman suuria alueita taloudelliseen hallintaan, jotta sen tuottaisi mahdollsimman suuren voittomarginaalin. Ilmaisuni on vähän lapsekas mutta näin talous toimii. Se ei voi ottaa huomioon kansallisia ominaisuuksia.
Jos kyseinen hegeiläisen filosofian läpitunkema Snellman näkisi nykyisen menon, hän varmaan toteaisi: "Tätä minä en kyllä tarkoittanut". Kyllä Snellman paikkansa on ansainnut Suomen historiassa, en minä sitä kiellä. Mutta en edelleenkään ymmärrä kovin hyvin, että nykyiseen suomalaisuuden päivään liitetään hänen nimensä niin vahvasti. Ilmaisen asiani yksinertaistaen sanomalla: emme ole enää suomalaisuuden läpitunkemaa kansaa. Meitä odottaa maapallon kansalaisuus. Sitä päivää en haluaisi kokea vaikka eläisin vieä sata vuotta. Aikanaan äänestin EU:n puolesta, kun Suomen kohtaloa ratkottiin. Vaikka kyllä tiesin EU:n syntyhistorian ajattelin äänestäväni Euroopan puolesta. Olin lapsellisen toiveikas. Nyt olen pettynyt.
Minun vielä pakko tehdä tunnustus. En ole enää nostanut vuosiin Suomen lippua salkoon suomalaisuuden päivänä. Minulle se päivä on myytti.
minäkin äänestin EU:n puolesta.
Euroon liittymistä en kannattanut.
kehitys näyttää valitettavasti olevan EU:n liittovaltioistuminen. valtioiden budjetit lähetetään Brysselin hyväksyttäväksi Kreikan opetuksen seurauksena.
EU voisi liittovaltioistua juuri sen takia, että löyhemmän budjettikurin maat saadaan ruotuun, vaihtoehtoisesti ne voitais erottaa eurosta tai EU:sta, jolloin liittovaltiota ei tarvittaisi.
Vaikea asia, johon on vaikea ottaa jyrkkää kantaa.
Mika J
Erkki Järvinen
14.05.10, 16:33
suomalaisuuden päivänä nostan lipun salkoon, samoin kaikkina muinakin liputuspäivinä ja äitienpäivänä nimenomaan siksi ja paheksun sitä, että samalle päivälle on merkitty Eurooppa-päivä. - monia asioita ihminen saattaa vuosien varrella joutua miettimään mutta EU:n puolesta en ole äänestänyt enkä liioin kannattanut euroon liittymistä. Näissä asioissa ei ole tarvinnut ajatuksia muuttaa. Vanhentunut Suomen passi minulta löytyy, mutta EU:n passia en kehtaisi taskuuni pistää enkä varmaan koskaan sellaista edes tarvitse.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.