Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Virhetietokannan elvyttäminen
Heikki Jokipii
30.04.10, 13:29
Leif Mether perusti aikanaan tällaisen tietokannan tunnetuissa sukukirjoissa olevista virheistä:
http://www.genealogia.fi/korjauksia/index.htm
Olisiko se syytä elvyttää? Metherillä oli suunnitelmia sen suhteen, mm. toinen ”alusta” (esim. MS Access) ja ylläpitovastuun hajautus: lupauduin itsekin ko. tehtävään, mutta asia sitten jäi. Toimeliaalla Metherillä oli liiankin monta rautaa tulessa.
Mutta yritetäänkö uudelleen? Tällaisen tietokannan tarve on ilmeinen jopa kaikille mutta erityisesti aloitteleville sukututkijoille. On aika hämäävää, jos vaikkapa Genos-lehdessä toisaalta ylistetään Jully Ramsayta ja sitten toisaalta kerrotaan, että hän suurteoksessaan on myös virheitä – eikä sitten kerrota, missä ne ovat!
(Sellainen hyvää tarkoittava neuvo, että jokaisen sukututkijan tulisi aina tarkistaa asiat alkuperäislähteistä, on
a) utopistinen, koska niin eivät toimi edes eturivin sukututkijamme
b) hölmö, koska se johtaisi loogisesti siihen, että kaikki aloitettaisiin alusta joka ikisen sukututkimuksen kohdalla. Sukututkimusta ei olisi, olisi vain erillisiä tutkimuksia.)
***
Tämän ohella – voisiko ajatella, että näistä tietyistä ”inkunaabeleista” (kuten Mether niitä nimitti, eli Ramsay, Bergholn jne) tehtäisiin nettipainokset, skannaamalla. Ja tähän nettipainokseen lisättäisiin varoitukset niiden sukujohtojen kohdalla, jotka ovat vääriä (epäilyttäviä, perusteettomia).
Parhaassa tapauksessa varoitus olisi linkki asianomaiseen kohtaan – tässä virhetietokannassa.
(Nettipainokset eivät välttämättä olisi ristiriidassa sen haaveen kanssa, että ko. teoksista julkaistaisiin uudet paperipainokset. Minä ainakin olisin valmis ostamaan, kalliillakin, Ramsayn korjatun laitoksen! Ja tämän nettimenettelyn kautta se tulisi tehokkaasti korjattua.)
***
Tämä kaikki tuli nyt mieleeni, kun lähdin pohtimaan näitä:
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=10264
Ramsayn kirjan osaltahan ei ko. virhetietokantaan ehditty tallentaa mitään!
Hannu Numminen
30.04.10, 16:44
Tämän ohella – voisiko ajatella, että näistä tietyistä ”inkunaabeleista” (kuten Mether niitä nimitti, eli Ramsay, Bergholn jne) tehtäisiin nettipainokset, skannaamalla. Ja tähän nettipainokseen lisättäisiin varoitukset niiden sukujohtojen kohdalla, jotka ovat vääriä (epäilyttäviä, perusteettomia).
Parhaassa tapauksessa varoitus olisi linkki asianomaiseen kohtaan – tässä virhetietokannassa.
En tosin varmuudella tiedä, onko noissa "inkunaabeleissa" mitään minun sukuhaarojani, mutta jos tällaiset nettiversiot tehdään, olen erityisen tyytyväinen ja kumarran huomattavan syvään. Toivottavasti nettipainokset onnistuvat!
eeva häkkinen
30.04.10, 18:46
Yhdyn Hannun kommenttiin ja kannatan ehdotusta lämpimästi - vaikken itsekään usko löytäväni esivanhempia muualta kuin Bergholmista ja sen virheet omien esivanhempieni osalta luulen jo korjanneeni. Sukututkimukselle kokonaisuutena olisi tällaisesta toiminnasta varmasti paljon hyötyä.
Kannatettava ehdotus. Älkää skannatko Bergholmia uudestaan, SSS on tehnyt sen jo kerran ja tiedostot toivottavasti tallessa.
Tämä pidetään ehdottomasti mielessä, samanlaista virheitten korjauskantaa ollaan myöskin suunnittelemassa Sursillianan suhteen.
Lasse
Simo Ruokamolla on omalla kotisivullaan virhetietokanta rovasti Erkki Koiviston sukutietokannasta.
Tiina Miettinen
01.05.10, 08:56
Täydellinen korjattu laitos esimerkiksi Jully Ramsayn teoksesta tarkoittaisi sitä, että se pitäisi käytännössä lähes kirjoittaa uudelleen. Ramsayn teoksen tärkeys piilee siinä, että se edelleenkin toimii pohjana ja lähtökohtana tutkimukselle. Kannattaa miettiä sellaista tilannetta, että teosta ei olisi koskaan kirjoitettu. Tällöin suomalaisten rälssisukujen tutkimus olisi todennäköisesti paljon heikommassa tilassa kuin mitä se nyt on. Sadat sukututkijat ovat Ramsayn tutkimusten perusteella lähteneet tarkistamaan ja täydentämään tietoja sekä huomanneet siinä puutteita.
Niin sukututkimus kuin historiantutkimus samoin kuin mikä tahansa tiede menee aina eteenpäin ja uudet tutkimukset rakentuvat aina vanhan perustalle. Tutkijan on vain etsittävä avukseen tutkimusalansa tuoreimmat tutkimukset. Emmehän me käytä tänä päivänä Suomen historiastakaan 1800-luvulla painettuja teoksia, kun etsimme tietoja maamme tapahtumista. Kuitenkin ilman niitä ei olisi sitä tietoa mitä meillä on nyt.
Suomen rälssisuvuista olisi enemmän paikallaan kirjoittaa kokonaan uusi teos, jossa olisi mukana nekin suvut, joita Ramsay ei ollut löytänyt.
Vapputerveisin
Seppo Niinioja
01.05.10, 09:14
Tämä pidetään ehdottomasti mielessä, samanlaista virheitten korjauskantaa ollaan myöskin suunnittelemassa Sursillianan suhteen.
Lasse
Kaiketi tarkoitat Eero Kojosen toimittamaa Sursillin sukua - Genealogia Sursilliana (WSOY 1971). Alceniuksen alkuperäistä teosta tuskin kannattaa enää korjata.
Sursillin suvun korjauksia on julkaistu Genoksessa ja niistä on jo laajahko tietokanta täällä: http://www.genealogia.fi/korjauksia/sursillinsuku.htm . Kuten näkyy, vain 1974 julkaistut on viety tietokantaan.
Asiasta on ollut keskustelua mm. ketjussa Sursill suvun päivitykset / korjaukset , jossa on Genoksen päätoimittajan Tiina Miettisen vetoomus (http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=30765&postcount=5) lähettää löytönsä Genokseen, jolloin ne eivät huku yhtä helposti kuin tämän forumin 9851 viestiketjun 64149 viestin (klo 10.13) joukkoon.
Jos saan vielä ehdottaa, niin em. Genokseen lähetetyt päivitykset olisi hyvä saada näkyviin sähköisessä muodossa Seuran kotisivulle.
Eräs Kansallisarkiston eläkkeellä oleva osastonjohtaja sanoi kerran, että sukututkimus on hyvin elitististä puuhaa. Näin tietysti onkin. Joillekin on tärkeää polveutua Erik Ångerman Sursillista, joillekin olla polveutumatta :cool: . Oma kantani on melko neutraali, kun mahdollisesta sursilliudestani on epävarmaa aikaa n. 25 vuotta. Vaimo on ainakin kaksinkertainen Sursill. Esivanhempiaan ei voi valita, puolison kyllä. Ja sursillius tarttuu lapsiinkin.
Hauskaa vappua
Seppo Niinioja
Simo Ruokamolla on omalla kotisivullaan virhetietokanta rovasti Erkki Koiviston sukutietokannasta.
Voisitko paljastaa linkin ko. sivulle?
Lasse
Leif Mether perusti aikanaan tällaisen tietokannan tunnetuissa sukukirjoissa olevista virheistä:
http://www.genealogia.fi/korjauksia/index.htm
Olisiko se syytä elvyttää? Metherillä oli suunnitelmia sen suhteen, mm. toinen ”alusta” (esim. MS Access) ja ylläpitovastuun hajautus: lupauduin itsekin ko. tehtävään, mutta asia sitten jäi. Toimeliaalla Metherillä oli liiankin monta rautaa tulessa.
Mutta yritetäänkö uudelleen? Tällaisen tietokannan tarve on ilmeinen jopa kaikille mutta erityisesti aloitteleville sukututkijoille. On aika hämäävää, jos vaikkapa Genos-lehdessä toisaalta ylistetään Jully Ramsayta ja sitten toisaalta kerrotaan, että hän suurteoksessaan on myös virheitä – eikä sitten kerrota, missä ne ovat!
...
Tämän ohella – voisiko ajatella, että näistä tietyistä ”inkunaabeleista” (kuten Mether niitä nimitti, eli Ramsay, Bergholn jne) tehtäisiin nettipainokset, skannaamalla. Ja tähän nettipainokseen lisättäisiin varoitukset niiden sukujohtojen kohdalla, jotka ovat vääriä (epäilyttäviä, perusteettomia).
Parhaassa tapauksessa varoitus olisi linkki asianomaiseen kohtaan – tässä virhetietokannassa.
(Nettipainokset eivät välttämättä olisi ristiriidassa sen haaveen kanssa, että ko. teoksista julkaistaisiin uudet paperipainokset. Minä ainakin olisin valmis ostamaan, kalliillakin, Ramsayn korjatun laitoksen! Ja tämän nettimenettelyn kautta se tulisi tehokkaasti korjattua.)
Tällainen tietenkin olisi tehtävissä - suhteellisen helpostikin - mikäli (a) löytyy kiinnostuneita vapaaehtoisia ja mikäli (b) Seura on positiivinen hankkeelle.
Itselleni tulee mieleen että tällainen tieto parhaiten sopisi Wiki -muotoiselle alustalle jolloin olisi helppoa lisätä aineistoa. Sellaisia kantoja löytyy Seuran palvelimella tällä hetkellä kaksi kappaletta, Suku Wiki ja SFHSWiki. SFHSwiki:llä on tällä hetkellä mm. Suku -postituslistan arkisto.
Tuollainen "korjauskanta" ei vaan synny itsestään vaan siinä on oltava aktiivisia kiinnostuneita mukana mm. lisäämässä aineistoa kantaan. Varsinainen rakenne olisi suhteellisen yksinkertaista aikaansaada - ainakin wikiin. Se voisiko liittää samaan kantaan kirjojen sivukuvia edellyttää sekin luvan saamista Seuralta.
Hasse
Heikki Jokipii
01.05.10, 12:57
Kannatettava ehdotus. Älkää skannatko Bergholmia uudestaan, SSS on tehnyt sen jo kerran ja tiedostot toivottavasti tallessa.
Mitä!!!
Miksei se ole netissä?!!
Nythän tämä vaatimani varoitukset olisivat toteutettavissa alkuun ja heti yksinkertaisesti vaikka vain tekemällä pieni johdantosivu, jossa olisivat asianmukaiset ”madonluvut” ja linkki ko. keskeneräiseen virhetietokantaan, jossa on jo ”malliksi” muutamia huomioita Bergholmissa olevista virheistä.
Heikki Jokipii
01.05.10, 13:15
Tuollainen "korjauskanta" ei vaan synny itsestään vaan siinä on oltava aktiivisia kiinnostuneita mukana mm. lisäämässä aineistoa kantaan. Varsinainen rakenne olisi suhteellisen yksinkertaista aikaansaada - ainakin wikiin. Se voisiko liittää samaan kantaan kirjojen sivukuvia edellyttää sekin luvan saamista Seuralta.
Hasse
Itse vastaan kyllä "huutooni", lupaukseeni, jonka annoin aikanaan jo Leifille!
Luulisin, että asiassa löytyy kyllä aineiston lisääjiä, ja tervetuloa heille,"wisdom of the crowd", mutta joku pieni osa potentiaalisista lisääjistä - ainakin alkuun - voi olla liiankin innostunutta. Eli kyse on myös laadun kontrollista - ettei virhetietokannasta tule toista virheiden lähdettä.
Joku suunnitteluryhmä asialle? Alkuun täällä/sähköpostitse? Ehkä jopa SSS:n tiloissa tavaten?
Tämän asian kehittäminen on vaivan väärti.
Kuka kysyy lupaa Seuralta?
Heikki Jokipii
02.05.10, 09:02
Sadat sukututkijat ovat Ramsayn tutkimusten perusteella lähteneet tarkistamaan ja täydentämään tietoja sekä huomanneet siinä puutteita.
[...]
Tutkijan on vain etsittävä avukseen tutkimusalansa tuoreimmat tutkimukset.
Tietokannan avulla eivät sadat sukututkijat tekisi yhä uudelleen samoja tarkistuksia ja samoja havaintoja puutteista, ja samoja löytöjä.
Mitä vertaukseen historiankirjoitukseen tulee - historiassakin olisi tällainen virhetietokanta hyödyllinen! Lukemattomat historialliset myytit elävät iloisesti tosiasioina, vaikka ne on kerta toisensa jälkeen "ammuttu alas". Ilman nettiäkin.
Suomen rälssisuvuista olisi enemmän paikallaan kirjoittaa kokonaan uusi teos, jossa olisi mukana nekin suvut, joita Ramsay ei ollut löytänyt.
Näin varmaan on, mutta nostalgisesti ajattelin, että olisi hienoa saada yhtä kaunis kirja kuin Ramsayn. Vaikkapa ruotsalaisten Äldre svenska frälseläkter on varmasti pätevämpää tekstiä, mutta yhtä kaunis se ei ole. :)
Pieni "sneak preview" miltä tällainen kokoelma voisi näyttää mikäli luvat ja vapaaehtoiset löytyvät. Laitoin pari sivua Bergholmia sinne hallinnoimaani wikiin (http://finlander.genealogia.fi/sfhswiki/index.php/Bergholm_0012) - testimielessä. - Älkää siis ihmetelkö - siellä on tyhjiä linkkejä reilusti, mutta idea käsittääkseni näkyy vaikka vaan pari Bergholmin sivua näkyy.
Bergholmin sivu näkyy, hiukan pienennettynä (500px), tarvittaessa suurennosta saa esille
navigointi, eteen taakse, indeksiin, edelliselle sivulle
indeksisivu => sukunimi -indeksi
jokaisellee sivulle lisättävissä huomautuksia/korjaustietoja viitteineen julkaistuun kirjaan, webbiosoitteeseen, erilliselle sivulle wikissä jne.
ISBN -tuki esim. referenssikäsittelyyn, ISBN-numero linkitetty mm. HelMet'iin (esimerkki sivulla 12, kts. ISBN linkki)Hasse
Mitä!!!
Miksei se ole netissä?!!
Nythän tämä vaatimani varoitukset olisivat toteutettavissa alkuun ja heti yksinkertaisesti vaikka vain tekemällä pieni johdantosivu, jossa olisivat asianmukaiset ”madonluvut” ja linkki ko. keskeneräiseen virhetietokantaan, jossa on jo ”malliksi” muutamia huomioita Bergholmissa olevista virheistä.
Kyllä Bergholm on netissä:
http://www.genealogia.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=380&Itemid=361&lang=fi
Kyllä Bergholm on netissä:
http://www.genealogia.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=380&Itemid=361&lang=fi
No niinpä näkyy! Luojan kiitos että minulla on kirjana tuo ja voi selata. Tuo haku systeemi tuntuu kyllä niin kökköseltä.
t Pertti Vuorio
Minä kannatan Leif Metherin perustaman tietokannan
http://www.genealogia.fi/korjauksia/index.htm
elvyttämistä. Etenkin Sursillin-sukuun
http://www.genealogia.fi/korjauksia/sursillinsuku.htm
on tullut vuoden 1974, jälkeen lukuisia korjauksia, joten tietokannat vaativat päivittämistä. Aikanaan ilmoitin Personhistorisk tidskrift 4 (1902), s. 133, olleen korjauksen, joka ei ollut ehtinyt Suomeen yli sadassa vuodessa
.
Parasta olisi, että korjaukset löytyisivät yhdestä paikasta, jolloin niitä voisi tarkastella ja ilmoittaa mahdollisista virhekorjauksista.
Tässä yksi lisäkorjaus Sursill-sukuun:
Johan Johaninpoika Schroderuksen, * 9.4.1726 Sotkamo, † 27.5.1786 Sotkamo, (SS 2757) ja Brita Mattsintytär Rongatar eli Rongeen, * 14.7.1731 Kajaani, † (rk) 21.2.1806 Kuhmo, poika
Johan Johaninpoika Schroderus, * 8.9.1749 Sotkamo, † 12.12.1750 Sotkamo, (SS 2758) ei ollut naimisissa vaan hänet on sekoitettu veljeensä
Johan Johaninpoika Schroderus, * 22.12.1770 Sotkamo, † 10.5.1814 Sotkamo. (SS 2759). Naimisissa serkuntyttären kanssa. Talollinen Sotkamon Ylisotkamo n:o 33 Alajärvi.
Pso: Sotkamo 28.3.1793 Catharina Christina Simonintytär Paulin, * 30.12.1774 Sotkamo, † 24.10.1832 Sotkamo. Naimisissa äitinsä serkun kanssa. Vht: Simon Paulin, * 1747, † 2.1.1829 Sotkamo. & Catharina Erikintytär Uhlbrandt, * 1746, † 7.8.1828 Sotkamo.
Eli pojasta on tullut pojanpoika.
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/sotkamo/syntyneet_1749-1771_ik99/204.htm
Lisäkorjauksia:
Isak Abrahaminpoika Frosteruksen, * sotapakolaisena 9.1716 Tukholma, † 18.4.1760 Sotkamo, (SS 5646), ja Brita Henrikintytär Wärttön, * (rk) 1707, † 26.10.1791 Sotkamo, lapsiksi sanotut:
Johan Frosterus s. 1737 Sotkamo.
Elsa Frosterus s. 1739 Sotkamo.
Brita Lisa Frosterus s. 1749 Sotkamo.
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/sotkamo/rippikirja_1750-1756_ik92/268.htm
eivät ole Isakin ja Britan yhteisiä lapsia vaan ovat todellisuudessa nämä:
Brita Henrikintytär Wärtön poika 1.avioliitosta:
Johan Andersinpoika Uhlbeck, * 12.11.1732 Oulu, † 21.1.1800 Kuhmo. Lukkari Kuhmossa.
Vht: Porvari Oulussa Anders Johaninpoika Lappast eli Uhlbeck, * Oulu, eli 1732 Oulu. & Brita Henrikintytär Wärttö, * (rk) 1707, † 26.10.1791 Sotkamo.
1.Pso: Sotkamo 23.10.1755 Christina Erikintytär Uhlbrandt, * 1732, † 1767-72 Kuhmo.
Vht: Erik Zachriksenpoika Uhlbrandt, * 24.12.1701 Sotkamo, † 30.8.1766 Sotkamo. & Christina Matsintytär Rongatar eli Rongeen, * 1703 Kajaani, † 31.1.1782 Sotkamo.
2.Pso: Anna Abrahamintytär Petrelia, * 13.2.1737 Oulu, † 6.2.1814 Kuhmo. (SS 4523).
Vht: Abraham Samuelinpoika Petrelius, * 1702 Kajaani, ‡ 15.11.1745 Oulu. (SS 4516). & Catharina Henrikintytär Niska, s. n. 1711, ‡ 20.11.1738 Oulu.
(2.Vaimon 1.Pso: Pulkkila 1.3.1757 lukkari Haapajärvellä Erik Henrikinpoika Wirell, * (rk) 2.1710, † 27.4.1769 Haapavesi, ikä 59 v).
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/haapavesi/rippikirja_1754-1761_ik166/62.htm
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kuhmo/rippikirja_1772-1779_ik109/10.htm
Brita Henrikintytär Värttön tytärpuoli:
Elsa Kristerintytär Snickare, * 7.7.1732 Sotkamo, † .
Vht: Sotkamon lukkari Krister Andersinpoika Snickare, * n. 1700 Kajaani, † n. 1749 Sotkamo. & Cicilia Nielsintytär Arftman, * n. 1701, ‡ 9.11.1740 Sotkamo, ikä 39 v 6 1/2 vko.
Pso: n. 1755 Olavi Andersinpoika Karppinen, * 1728 ?Paltamo, † .
Vht: Anders Karppinen, s. 1695, & Margareta Olavintytär Pikkaratar, * (rk) 1707, † 21.1.1764 Paltamo.
Brita Henrikintytär Wärtön tytär 2.avioliitosta:
Brita Elisabeth Kristerintytär Snicker, * 10.5.1749 Sotkamo, † 9.12.1782 Sotkamo.
Vht: Sotkamon lukkari Krister Andersinpoika Snickare, * n. 1700 Kajaani, † n. 1749 Sotkamo. & Brita Henrikintytär Wärttö, * (rk) 1707, † 26.10.1791 Sotkamo.
Pso: Sotkamo 22.4.1766 Johan Alexanderinpoika Cajanus, * 24.2.1744 Paltamo, † 28.1.1797 Sotkamo. (SS 4593).
Vht: Alexander Danielinpoika Cajanus, * 1698 Paltamo, † 10.3.1754 Paltamo, ikä 56 v. & Margareta Casperintytär Groen, * n. 1705 Paltamo, † 18.11.1767 Sotkamo, ikä 62 v. (SS 4545).
Toivottavasti ei sekoittanut.
Johannes Hissa
Heikki Jokipii
17.10.13, 15:54
Nyt olen ollut asioissa vähän "pihalla" jonkin aikaa, enkä välttämättä tiedä, onko asiassa jo paljon tehtykin, mutta herättäisin tämän keskustelun uudelleen henkiin.
Mitä siis voisimme tehdä tälle "sinnikkäälle" virheelliselle tiedolle, joka - kuten kaikki netissä, myös oikea tieto - leviää "ameebamaisesti" eli jakautumalla (=kopioitumalla tiedon tapauksessa)?
Siihenhän ei voi päästä, että se estettäisiin. Eräässä pilapiiroksessa mies kieltäytyi tulemasta tietokoneensa äärestä nukkumaan. Vaimon kysyessä syytä, vastaus oli: "Täällä internetissä on eräs henkilö, joka on väärässä."
Mutta ainakin joku täällä on ollut samaa mieltä, että asiassa voisi ja olisi hyvä tehdä jotain. Vai onko? Vai hoituuko asia pikkuhiljaa "luonnollisella" tavalla? Eli kunhan oikea tieto on saatavilla, se lopulta voittaa? Vaikka ihan niin, että tämä keskustelupalsta on se virhetietokanta? (Tietysti siinäkin tapauksessa voisi olla joku vihjetietokanta, että "tässä suvussa/tapauksessa on jotain hämärää - ks. Suku Forum!")
Vaikka ihan niin, että tämä keskustelupalsta on se virhetietokanta?
Nimenomaan. Foorumilla on hakutoiminto, jota olisi suositeltavaa käyttää. Eihän sillä välttämättä löydä oikeata tietoa, mutta ainakin epäilyjen pitäisi herätä, jos jostakin asiasta on kovasti keskusteltu.
Matti Lund
17.10.13, 17:38
...
Mutta ainakin joku täällä on ollut samaa mieltä, että asiassa voisi ja olisi hyvä tehdä jotain. Vai onko? Vai hoituuko asia pikkuhiljaa "luonnollisella" tavalla? Eli kunhan oikea tieto on saatavilla, se lopulta voittaa? Vaikka ihan niin, että tämä keskustelupalsta on se virhetietokanta? (Tietysti siinäkin tapauksessa voisi olla joku vihjetietokanta, että "tässä suvussa/tapauksessa on jotain hämärää - ks. Suku Forum!")
Jotain on varmaankin suotavaa tehdä oikean tiedon leviämisen parantamiseksi, mutta yli 30 vuoden kokemuksella tämän pyrkimyksen vaikeudesta ja ylivoimaisista esteistä olen tullut siihen tulokseen, että suuri osa virhetiedoista on laadultaan sellaisia, että niillä on taattu suuri menekki: ne kiehtovat jollakin "värikkyydellään" pelkällä harrastuspohjalla tietoja kerääviä enemmän kuin "värittämättömät" oikeat tiedot. Oikeilla tiedoilla on menekkiä ainoastaan niiden vakavien tutkijoiden parissa, jotka arvottavat tietoa tieto-opillisilla ja loogisilla kriteereillä, eivätkä siis kelpuuta selvästi virheellistä tietoa.
Tämä vakava tutkijajoukko on kuitenkin selvä vähemmistö tiedon levittäjistä, itse asiassa aivan marginaalinen, joten kun oikeat ja väärät tiedot vaikuttavat ajan oloon, osa vääristä tiedoista jyrää oikeat tiedot alleen ja taas väärä tieto jyllää ja vallitsee harrastajakunnassa.
Melkein kaikissa humanistisissa tieteissä ja kaikissa luonnontieteissä pätee kyllä se pyrkimys, että oikea tieto voittaa ajan oloon ja tukahduttaa väärän tiedon. Tämä pätee niihin tieteenaloihinkin, joissa harrastelijoilla ilman akateemista koulutuspohjaa on merkitsevä rooli. Esimerkiksi tähtitieteessä, jossa olin teininä intohimoinen harrastaja, me harrastajat omaksuimme välittömästi oikean tiedon, koska siihen harrastukseen suuntautuminen edellytti oikeaa tieto-opillista suuntautumista ja näytettyjen tosiasioiden tunnustamista. Tähtitieteessä siis harrastajien käyttäytyminen tukee tieteellistä lähestymistapaa. Astrologit, joita myös tähtitaivas kiehtoo, eivät kuitenkaan erehdy astronomien pariin.
Toisin kuin tähtitaivaan tutkimisessa ja kiehtovuudessa on tilanne sukututkimuksessa ja sen kiehtovuudessa.
Jonkinlainen tunteenomainen suhtautumistapa ja suoranainen turhamaisuus, joista ei päästä koskaan irti, näyttää monilla sukupuitten laatijoilla aina voittavan tieto-opilliset kriteerit.
Sukututkimus ei toki ole tässä turhamaisuudessa aivan yksin.
Myös historiantutkimus, jolle toisaalta on laadittu tieteelliset menetelmät, on näkemykseni mukaan ala, jossa historiantutkimuksen harrastelijat ennemminkin julistelevat ideologisia mieltymyksiään historiantapahtumien kautta kuin tunnustavat sellaisia tosiasioita, jotka eivät tue heidän ideologiaansa.
Myös akateemiset historiantutkijat syyllistyvät aika usein aivan ideologisten mieltymysten vietäviksi ja ignoroivat niiden kannalta epämukavia tosiasioita, siis vääristelevät jotenkin historian tapahtumia, pidättäytyvät käyttämästä sellaisia asiakirjoja, jotka eivät miellytä heidän ideologisia pyrkimyksiään.
Historiantutkimusta myös harjoittavat eräät laitokset, sinänsä erittäin päteviä historiantutkijoita käyttäen, mutta ajaen päämääriä, joihin historiallisten tosiasioitten puolueeton tunnustaminen ei sovi. Tämä olosuhdetekijä tutkimuksessa vääristää historiallista tietoa siten, että julkaistavaksi valikoidaan laitoksen rahoittajien ja tukijoiden kannalta haluttua tietoa, ja aiheen tieteellisen käsittelyn kannalta merkitsevää tietoa ei julkaista, vaikka tutkija olisi sitä paljon löytänytkin. Tutkijalla ei ole varaa julkistaa sellaista tietoa, sillä siitä voi tulla lopputili tai jonkin yhteisön/koulukunnan syrjinnän alle joutuminen.
terv Matti Lund
Heikki Jokipii
17.10.13, 19:04
Pessimistinen näkemys, tuo Lundin (edellä). Joka ei sano sitä, etteikö se voisi samaan aikaan olla myös tosi.
Vaivalloisesti, kaikkia näkemyksiä ja lähteitä jne. tarkastellen ja punniten, me (olin vähäiseltä osalta mukana) tuolla Eichman-keskustelussa päädyimme siihen, että lyypekkiläinen Jochim Eichman ei todennäköisesti ollut turkulaiselle raatimiehelle Kasper Ekmanille mitään sukua, saati isä (kuten Carpelan - ohimennen - väitti). Mutta yhä vielä siitä sivulta keksitty myytti, että paitsi että näin olisi ollut, niin Jochimilla olisi ollut tytär, joka olisi ollut naimisissa Jaakko Ilkan kanssa, näyttää hetki sitten tekemäni googlauksen perusteella yhä voivan internetissä hyvin. Siinä on jotain sellaista viehätystä, että se vain elää, vaikka sitä kuinka "ampuisi alas".
Mutta ainakin aloittelevalle sukututkijalle voisi olla hyödyllinen lista, jossa nimi ja osoite "Eichman, Turku" näyttäisi punaista, välkkyvää varoitusvaloa ... ;)
Matti Lund
17.10.13, 19:56
Pessimistinen näkemys, tuo Lundin (edellä). Joka ei sano sitä, etteikö se voisi samaan aikaan olla myös tosi.
Vaivalloisesti, kaikkia näkemyksiä ja lähteitä jne. tarkastellen ja punniten, me (olin vähäiseltä osalta mukana) tuolla Eichman-keskustelussa päädyimme siihen, että lyypekkiläinen Jochim Eichman ei todennäköisesti ollut turkulaiselle raatimiehelle Kasper Ekmanille mitään sukua, saati isä (kuten Carpelan - ohimennen - väitti). Mutta yhä vielä siitä sivulta keksitty myytti, että paitsi että näin olisi ollut, niin Jochimilla olisi ollut tytär, joka olisi ollut naimisissa Jaakko Ilkan kanssa, näyttää hetki sitten tekemäni googlauksen perusteella yhä voivan internetissä hyvin. Siinä on jotain sellaista viehätystä, että se vain elää, vaikka sitä kuinka "ampuisi alas".
Mutta ainakin aloittelevalle sukututkijalle voisi olla hyödyllinen lista, jossa nimi ja osoite "Eichman, Turku" näyttäisi punaista, välkkyvää varoitusvaloa ... ;)
Näin tietysti hyvin toimii sen joukon sisäisesti ja oikea tieto leviää joukon aktiivisiin jäseniin, kun päänsä ovat pistäneet yhteen jäsenet, joilla on yhteinen pyrkimys oikeelliseen tietoon.
Tämän piirin rajojen ulkopuolella alkavat sitten oikean tiedon levittämisen vaikeudet. Esimerkiksi oikeamielisen Eichman -liiton varmennukset eivät tavoita noin yhdeksää kymmenestä Ilkan suvusta kiinnostuneista, vaan heistä noin yhden kymmenestä. Tämä on tietysti aika karkea arvio, mutta kokemusteni mukaan oikeansuuntainen.
Jo heti alkuun jää suuri osa aloittelevista sukututkijoista (huolimatta siitä, että jotkut heistä saattavat pyrkiä oikeelliseen tietoon) oikean tiedon ulkopuolelle, eli he menevät etsimään tietoa varhaisemmista painetuista lähteistä ja jos löytävät sieltä jotain, eivät katso pystyvänsä sitä tarkastamaan eivätkä vaivaudu enää tutustumaan uudempiin esityksiin, kaikkein vähiten tähän uusimpaan. Tämä vain on useimman aloittelijan tapa, josta ajan oloon parantuvat ne, jotka haluavat kehittää itseään ja todella pyrkivät oikeelliseen tietoon: hehän koko ajan opiskelevat siihen pääsyä ja vähitellen oppivat menetelmät.
Klassisin esimerkki on kopioida Sursill -tietoja Alceniuksen Geneologia Sursillianasta ja unohtaa kaikki muu sen aiheen ympärillä. Parhaillaankin joku taatusti sieltä kopioi jotain tiedostoonsa, jonka hän piakkoin esittää nettipresentaationa. Tämä ei ole edes aloittelevan harrastelijan pahe, vaan akateemiset historiantutkijatkin ovat laiskuuttaan lainanneet henkilöhistoriallisia tietoja Alceniukselta jaksamatta tarkastaa niitä ja jaksamatta selvittää niiden oikaisuja alan julkaisuista.
Näyttää yleensä menevän useampi vuosi innokasta harrastamista, ennen kuin opitaan ottamaan vertailtavaksi lähtökohdaksi uusimmat esitykset tai löydetään esimerkiksi vanhoista SSV- ja Genos -numeroista aihetta käsittelevän ensimmäisen kirjoituksen jälkeen siihen tehdyt korjaukset. Tämä koskee kehityskykyisiä harrastajia. Huomattava osa harrastajia polkee paikoillaan: on kolleegoja, jotka ovat harrastaneet suku"tutkimusta" kymmeniä vuosia, mutteivät hallitse alkuunkaan sukututkimuksen perusmenetelmiä ja näyttävät joutuvan suureen neuvottomuuteen, kun heille esittää oikaisuja. He ovat kyllä sitten ahkeria tiedon levittäjiä ja hyviä näyttävien presentaatioiden laatijoita. Hyvällä tuurilla he levittävät oikeaa tietoa ja huonolla tuurilla väärää tietoa.
Eniten harmittaa omat virheet: itse tartun usein vaikeisiin haasteisiin ja joskus tietysti sattuu tulkintavirheitä tai virhepäätelmiä, joita pääsee julkaisuihin. Jos sellaisen havaitsen vanhassa kirjoituksessani, sen oikaisen ja levitän oikeaa tietoa jo "puskaradiossa", ennen kuin pystyn saamaan sen johonkin julkaisuun. Tällöin törmää siihen ilmiöön, että virhetieto miellyttää enemmän vastaanottajia ja heitä täytyy taivutella oikaisun kannattajiksi. Nekin jotka siihen sitoutuvat, ovat taipuvaisia unohtamaan oikaisun tai unohtavat korjauksen omiin tiedostoihinsa, ja oikaisun eteneminen törmää jatkuvasti tällaisiin vaikeuksiin.
terv Matti Lund
Seppo Niinioja
17.10.13, 20:32
Kyllä Bergholm on netissä:
http://www.genealogia.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=380&Itemid=361&lang=fi
Tuo viesti on päivätty 02.05.10. Onko Bergholm poistettu, kun saan ilmoituksen Not Found ?
t. Seppo Niinioja
Erkki A Tikkanen
17.10.13, 21:15
...
Klassisin esimerkki on kopioida Sursill -tietoja Alceniuksen Geneologia Sursillianasta ja unohtaa kaikki muu sen aiheen ympärillä. Parhaillaankin joku taatusti sieltä kopioi jotain tiedostoonsa, jonka hän piakkoin esittää nettipresentaationa. Tämä ei ole edes aloittelevan harrastelijan pahe, vaan akateemiset historiantutkijatkin ovat laiskuuttaan lainanneet henkilöhistoriallisia tietoja Alceniukselta jaksamatta tarkastaa niitä ja jaksamatta selvittää niiden oikaisuja alan julkaisuista.
...
terv Matti Lund
Yksi hyvä esimerkki netin voimasta on Köngäsen ruukin perustajan, Arendt Grapen, vaimon tiedot. Jopa suhteellisen uudessa Suomen Kansallisbiografia -kirjassa ja sen nettiversiossa hänen vaimonsa kerrotaan olevan Clara Johansdotter Reuter, Johan Johansson Reuterin tyttären. Todellisuudessa tämä Västeråsin pormestari ei edes käyttänyt sukunimeä, kirjallisuudessa hänestä on joskus käytetty Guldsmed-sukunimeä hänen ammattinsa vuoksi, hän kun oli myös kultaseppä ennen pormestariksi alkamistaan.
Kun hakee netistä Arendtin ja tämän vaimon tietoja, suurimmassa osassa ne ovat edellä mainitun kaltaisia, vaimo oli sukunimeltään Reuter.
Nyt viimeinkin Genoksen uusimmassa numerossa Per-Olof Snell kertoo artikkelissaan asian todellisen laidan, joka on ollut pienen tutkijajoukon tiedossa jo pitkään.
Clara Johansdotterin täti oli Clara Salomonsdotter, Västeråsin tuomiorovastin tytär, joka oli naimisissa hovinotaari Abraham Reutherin kanssa.
Joku on joskus aikoinaan sekoittanut Arendtin Clara-vaimon tämän samannimiseen tätiin ja tämän miehen sukunimestä on siis tullut Arendt Grapen vaimon sukunimi.
Tämä väärä tulkinta on elänyt pitkään eri nettiversioissa, mutta myös lukuisissa sukukirjoissa, esim. em. Kansallisbiografiassakin, vaikka sitä on yritetty useaankin otteeseen korjata oikeaksi, mm. Anbytarforumilla ym. lähinnä ruotsalaisilla saiteilla.
Olen löytänyt Kansallisbiografiasta lukuisan joukon virheellistä tietoa, vääriä puolisoita jne. Suurin osa näistä virheistä olisi voitu estää vilkaisemalla vaikkapa Genosta tai SSS:n vuosikirjoja, joissa osa näistä korjauksista on ollut esillä koko ajan. Ilmeisestikin näiden elämänkertojen kirjoittajat eivät ole viitsineet tosiaankaan tarkistaa kirjoittamiaan tietoja, enkä kyllä vieläkään ymmärrä miksi eivät. Ostin aikanaan koko kirjasarjan niiden ilmestymisjärjestyksessä ja jouduin pettymään lähes joka kirjan kohdalla niissä olevien iänvanhojen virheiden vuoksi, jotka olisi voitu pienellä vaivalla oikaista.
Tuo viesti on päivätty 02.05.10. Onko Bergholm poistettu, kun saan ilmoituksen Not Found ?
t. Seppo Niinioja
Sen pitäisi löytyä nyt täältä:
http://suku.genealogia.fi/sukuwikim/index.php/Luokka:Bergholm_I
Seppo Niinioja
18.10.13, 17:50
Sen pitäisi löytyä nyt täältä:
http://suku.genealogia.fi/sukuwikim/index.php/Luokka:Bergholm_I
Kiitos!
Seppo Niinioja
Heikki Jokipii
18.10.13, 19:10
Olen löytänyt Kansallisbiografiasta lukuisan joukon virheellistä tietoa, vääriä puolisoita jne. Suurin osa näistä virheistä olisi voitu estää vilkaisemalla vaikkapa Genosta tai SSS:n vuosikirjoja, joissa osa näistä korjauksista on ollut esillä koko ajan. Ilmeisestikin näiden elämänkertojen kirjoittajat eivät ole viitsineet tosiaankaan tarkistaa kirjoittamiaan tietoja, enkä kyllä vieläkään ymmärrä miksi eivät. Ostin aikanaan koko kirjasarjan niiden ilmestymisjärjestyksessä ja jouduin pettymään lähes joka kirjan kohdalla niissä olevien iänvanhojen virheiden vuoksi, jotka olisi voitu pienellä vaivalla oikaista.
Ja tämä siis Kansallisbiografiassa!
Ongelma ei todellakaan rajoitu vain aloitteleviin.
Kun itsekin olen huomannut saman, todellakin lähes "inhottaa", että "eivät ole viitsineet tosiaankaan tarkistaa kirjoittamiaan tietoja". Toisaalta siellä - siltä osin kuin se on netissä vapaasti nähtävissä - siellä myös korjataan tietoja, jos perustelut sinne kerrotaan (omat hyvät kokemukseni eräästä upseerista ja eräästä papista).
Erkki A Tikkanen
18.10.13, 20:06
Ja tämä siis Kansallisbiografiassa!
Ongelma ei todellakaan rajoitu vain aloitteleviin.
Kun itsekin olen huomannut saman, todellakin lähes "inhottaa", että "eivät ole viitsineet tosiaankaan tarkistaa kirjoittamiaan tietoja". Toisaalta siellä - siltä osin kuin se on netissä vapaasti nähtävissä - siellä myös korjataan tietoja, jos perustelut sinne kerrotaan (omat hyvät kokemukseni eräästä upseerista ja eräästä papista).
Hyvä esimerkki on esim. toisessa ketjussa käyty keskustelu Tuderuksista. Biografiakeskuksen nettisivuilla kerrotaan Johannes Toderuksen puolison tiedoista näin:
"P1 Susanna Sigfridsdotter, K Kemi 1693, PV luultavasti Kemin Rovaniemen kappalainen Sigfridus Christierni Bonelius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=264) ja Juliana Nilsdotter; P2 27.7.1694 Brita Olofsdotter Fordelia hänen 2. avioliitossaan."
Olen laittanut korjauspyynnön sinne jokin aika sitten, katsotaan milloin Susanna saa oikeat vanhemmat.
Niinkuin aikaisemmin on tullut jo esille em. ketjussa:"Consistorii Ecclesiastici Aboensis Protokoller 18.7.1656-16.9.11 I-II, Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia,Borgå 1899. Sivulta 44 v. 1657, "...D. Joh. Tuderus, som är i fränskap mz past, saligh dotter i Carlöö, begerer henne till echta..."
Johanneksen vaimon isä on kerrottu siis jo vuonna 1899. Kansallisbiografian kirja nro 3 ilmestyi vuonna 2004. Väliin jää tuollaiset 105 vuotta, jolloin Susannan isän pitäisi olla ollut tiedossa :eek:
Silti kirjaan painettiin väärät tiedot. Nettiversiossa niitä kyllä korjaillaan, jos korjaillaan. Mutta minua harmittaa 13-osaisen kirjasarjan ostaminen, niihin kun ne virheet jäävät elämään tulevienkin sukupolvien harmiksi. Netistä kun niitä virheitä ei kaikki löydä, kaikki muut tiedot, paitsi pappismatrikkeli, ovat maksullisia ja suurinta osaa ei kiinnosta maksaa ja etsiä mahdollisia korjauksia tietoihin, joita he pitävät jo kirjoissa luotettavina.
Pidetäänhän jopa Sursillin suku -kirjan tietoja edelleen luotettavina. Samoin Anrepin, joka sekin on jo 100 vuotta sitten painettu ja jonka on todettu olevan virheitä täynnä. Nettiin tehtävät korjaukset tavoittavat aktiiviset tutkijat, mutta suurin osa kansasta, joka tekee pienimuotoista harrastustutkimusta, luottaa tietämättään ja kokemattomuuttaan vääriin lähteisiin.
Erkki A Tikkanen
20.10.13, 20:08
Netistä löytyy vaikka minkä tasoisia tutkimuksia. Pitäisiköhän perustaa sellainen yleisvirhetietokanta netistä löytyville "tutkimuksille".
Esimerkkinä eräältä sivustolta:
"Odin (Woden, Woutan) Frithuvaldsson (75928). Född 215 i Oregon, USA."
Siis Odin on syntynyt vuonna 215 Oregonissa. :eek:
Tuskin tarvitsee epäillä, että sivustolta on kopioitu lukematon määrä sukujohtoja suoraan Odiniin.
Tulee mieleen Carl Barksin Aku-tarina, jossa oli kiero lakimies; todistakaa, ettei asia ole näin
Kiitos Erkki mukavista nauruista :)
Juha
Seppo Niinioja
20.10.13, 21:02
Tuderuksista vielä vähemmän dramaattinen esimerkki: Genissä tai jossakin muussa yhteisiä sukupuita keräävässä sivustossa oli jonkun Tuderuksen kuolinpaikkana 1700-luvulla Oulu, Wisconsin, USA. Tämä Oulu perustettiin vuonna 1904 ja vuonna 2000 siellä oli 540 asukasta.
Seppo Niinioja
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.