Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : "Tuomittu eroamaan"
Mitä tarkoittaneen kun v. 1808 kirkonkirjoissa lukee " tuomittu eroamaan miehestään ja kelpaamattomaksi uuteen avioliittoon". Tässä tapauksessa naisen aviolapset jäivät isän huostaan ja nainen palasi synnyinseudulleen. Siellä hän synnytti vielä kaksi lasta ja kuoli 86v.ikäisenä.
eeva häkkinen
10.04.10, 21:39
Tähän ei varmaan kukaan osaa vastata, vaikka spekuloidahan aina voi. Rippikirja ei kuitenkaan ole se lähde, josta tällaisia juttuja voi selvittää. Kirkonarkistossa saattaa olla viranomaisten kirjeenvaihtoa tms. jossa asiaa on käsitelty, mutta kun tuomiseminen on varmastikin tapahtunut paikallisessa alioikeudessa, ovat sen pöytäkirjat ainoa varma lähde asian selvittämiseen.
Heikki Koskela
11.04.10, 08:50
Eikös se mene sillä lailla, että avioeron hakeminen oikeuden kautta mekitsee aina tuomion antamista eli "tuomitaan avioeroon". Syyt avioeroon ovat sitten toinen asia. Mutta jos tuomio on kysyjän esittämän kaltainen, on se hieman kummallinen jos avioeron jälkeen ei saa mennä lainkaan uusiin naimisiin. Olisikohan aviorikos tuohon aikaan ollut sen verran vakava asia, että aiheutti tämän.
Syyt selvinnevät vain tuomiokirjoista.
Matti Lund
11.04.10, 09:28
Eikös se mene sillä lailla, että avioeron hakeminen oikeuden kautta mekitsee aina tuomion antamista eli "tuomitaan avioeroon". Syyt avioeroon ovat sitten toinen asia. Mutta jos tuomio on kysyjän esittämän kaltainen, on se hieman kummallinen jos avioeron jälkeen ei saa mennä lainkaan uusiin naimisiin. Olisikohan aviorikos tuohon aikaan ollut sen verran vakava asia, että aiheutti tämän.
Syyt selvinnevät vain tuomiokirjoista.
Tapauksestasi ilmenee vain, että se oli sattunut 1800 -luvun alkuvuosina jossain päin Suomea. Oikeuksien käsittely vaihteli suuresti eri puolilla maata. Tapausluokka, jota reposteltiin jonkin Etelä-Pohjanmaan pitäjän käräjillä 1-2 asiakirjasivun verran tuoden esiin taustoja, vietiin enää Pohjois-Pohjanmaalla läpihuutona 4-5 asiakirjarivillä, eli todettiin lyhyesti syyllinen, syytös ja rangaistus ilman mitään taustoja. Siis riippuu olennaisesti siitä, missä päin maata tämä tuomittiin, saako mitään tarkempaa tietoa tuomion syistä irti!
Toisekseen käräjät eivät tuominneet avioeroa itsekseen, vaan pyysivät lausuntoa Turun tuomiokapitulilta ja antoivat päätöksensä sen jälkeen, eli käytännössä tuomiokapituli määritteli joitakin tapaukseen liittyviä käytänneperusteita tuomiota varten ja avioeropäätös oli viime kädessä siitä kiinni. Kihlakunnanoikeus viittasi päätöksessään tuomiokapitulin päätökseen ja lakipykälään, jota siihen itse sovelsi. Eli vahvisti tuomiokapitulin avioeropäätöksen, jos se oli päätynyt siihen.
Täten tietoa saattaa tihkua ainakin kahdesta kihlakunnan käräjien käsittelystä ja tuomiokapitulin pöytäkirjasta. Lisäksi jos tuomiosta valitettiin, siitä saattaa olla jotain ylemmissäkin oikeusasteissa. Näitä valituksia ei juurikaan ollut rahvaalla, vaan säätyväeltä ennemminkin niitä löytyy.
terv Matti Lund
eeva häkkinen
11.04.10, 10:32
Tässä vielä tapaukseen liittyvät lakipykälät:
Naimiskaari 13 luku 2 §: Joka huoruudella on avioliiton rikkonut, älköön menkö toiseen naimiseen ennenkuin syytön on kuollut taikka naimiseen joutunut taikka siihen suostuu ja kuningas luvan antaa.
Sama luku 3 §: Jos avioliitosta erotetut eivät keskenänsä sovi, kumpiko lapset luoksensa ottaa, niin olkoo syytön siihen lähin.
Lähde: Ruotsin Valtakunnan Laki 1734 ynnä ne lisäykset, muutokset ja selitykset, jotka ovat voimassa Suomen Suuriruhtinaskunnassa (1899)
Tästä pöytäkirjojen sisällöstä vielä, se tosiaan vaihteli eri aikoina ja eri paikkakunnilla. Hovioikeudessa kuitenkin tarkistettiin pöytäkirjat ja tuomitseminen kyllä edellytti, että näyttöpuoli oli selvitetty.
Tuomiokapitulin arkisto on paikka, josta näistä avioeroista voi olla tietoja
Irkku
Kysymys taas sarjaan, muistanko oikein: Onko avioliiton esteenä ollut joskus myös jokin vaikea ja pitkäaikainen sairaus esim. epilepsia tai mielisairaus? Toki tämä saattaa olla tätä uudempaa aikaa 1900 -lukua.
Orvokki Willberg
Vuoden 1929 avioliittolain 11 §:ssä säädettiin, että "avioliittoon älköön menkö se, joka on mielisairas tai tylsämielinen ". Aikaisemmin laissa ei ollut tällaista säädöstä. Tällaista säädöstä ei silloin pidetty ilmeisesti edes tarpeellisena , koska pidettiin selvänä, että naimisiin voi mennä vain oikeustoimikelpoinen henkilö (jollainen silloisen käsityksen mukaan mielisairas ei ollut). Kyseinen laki on ymmärtääkseni edelleen voimassa, mutta kyseistä pykälää sovelletaan nykyään erittäin harvoin ja silloinkin hyvin joustavasti.
Ville Lehtinen
Seppo Niinioja
14.04.10, 10:08
Vuoden 1929 avioliittolain 11 §:ssä säädettiin, että "avioliittoon älköön menkö se, joka on mielisairas tai tylsämielinen ". Aikaisemmin laissa ei ollut tällaista säädöstä. Tällaista säädöstä ei silloin pidetty ilmeisesti edes tarpeellisena , koska pidettiin selvänä, että naimisiin voi mennä vain oikeustoimikelpoinen henkilö (jollainen silloisen käsityksen mukaan mielisairas ei ollut). Kyseinen laki on ymmärtääkseni edelleen voimassa, mutta kyseistä pykälää sovelletaan nykyään erittäin harvoin ja silloinkin hyvin joustavasti.
Ville Lehtinen
Alkuperäinen kysymys koski vuotta 1808 eikä siitä ilmene, miksi nainen katsottiin kelpaamattomaksi uuteen avioliittoon.
Vuoden 1929 avioliittolakiin 13.6.1929/234 on tehty lukuisia muutoksia, mm. tuota 11 §:ää ei enää ole. Nyt voimassa oleva laki on luettavissa FINLEXin ajantasaisesta lainsäädännöstä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234 . Toivottavasti olen surfannut FINLEXissä oikein. Se on maallikolle usein aika vaikeaa.
Laki avioliittolain voimaanpanosta 13.6.1929/235, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290235 ajantasaisessa muodossaan mainitsee seuraavaa:
10-11 §
10-11 § on kumottu L:lla avioliittolain muuttamisesta 16.4.1987/411 (http://suku.genealogia.fi/#a16.4.1987-411).Vm. laki mm. muuttaa vuoden 1929 lain I osan, sellaisena kuin se on siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Tämän lain 2 luvun, Avioliiton esteet 5 § kuuluu:
5 §
Holhottavaksi julistettu ei saa mennä avioliittoon ilman holhoojansa suostumusta.
Tuomioistuin voi hakemuksesta antaa holhottavaksi julistetulle luvan mennä avioliittoon, jos holhooja ei ole antanut suostumustaan ja harkitaan, ettei suostumuksen antamatta jättämiseen ole pätevää syytä.
Eugeniikka (http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka ) liittyy Suomen sukututkimukseen ainakin sikäli, että Suomen Sukututkimusseuran perustamishankkeen alkuunpanija Eeli Granit-Ilmoniemi (1866 -1945) oli tiettävästi tämän rodunjalostuksen kannattaja. Omaa syntyperäänsähän pyrkii monikin sukututkija edelleen "jalostamaan".
Wikipedian mukaan "Suomessa ensimmäinen eugeenisin perustein säädetty laki tuli voimaan 1935. Sen mukaan vajaamielisiä ja mielisairaita voitiin pakkosteriloida tietyin perustein ilman kohteen omaa suostumusta. Vuonna 1950 säädetyn lain mukaan naisen oli halutessaan mahdollista keskeyttää raskaus, mikäli hänen itsensä tai lapsen isän vaikea perinnöllinen mieli- tai ruumiillinen sairaus periytyisi myös lapselle. Vuoden 1970 jälkeen sterilointi on ollut mahdollista vain asianomaisen pyynnöstä.
Itsesyntyinen epilepsia toisella ja periytyväksi katsottu kuurous olivat esteenä avioliitolle vuoteen 1969 saakka. Näissä tapauksissa avioliittoon sai luvan vain presidentiltä. Nykyään avioliittolaissa ei ole perinnöllisyydestä johtuvia esteitä."
Suomen saavutukset eugeniikan alalla ovat tietysti vaatimattomia Kolmannen valtakunnan urotöihin verrattuina.
Adolf Ivar Arwidssonia mukaillen: Venäläisiä emme ole, arjalaisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia.
Seppo Niinioja
Kysymys taas sarjaan, muistanko oikein: Onko avioliiton esteenä ollut joskus myös jokin vaikea ja pitkäaikainen sairaus esim. epilepsia tai mielisairaus? Toki tämä saattaa olla tätä uudempaa aikaa 1900 -lukua.
Orvokki Willberg
Valtakunnan laki 1734
IV. Lucu. Erosta kihlauxisa.
2.§. Jos jommalla cummalla ennen kihlausta on salainen tauti, joca tartuwainen ja parandamatoin on, eli hän sitten olis sen saanut: nijncuin spitali, caatuwa-tauti, mielettömys, raiwous, haureuden rahcoja, eli cauhistawaisia ja suuria wicoja ja wirhejä; nijn käykön myös se kihlaus tacaisin.
Kuten tuosta käy ilmi, oli kihalus mahdollista purkaa mielisairauden takia. Virallinen kihlaus oli monessa suhteessa virallinen liitto, josta puuttui ainoastaan kirkollinen vihkimys. Laki tulkitsi asian niin, että virallisessa kihlauksessa esim. perillisillä oli samat oikeudet kuin avioliitossa syntyneillä lapsilla. Tulkitsisin asian myös niin, että virallinen avioliitto oli mahdollista purkaa myös mielisairauden takia.
Make
eeva häkkinen
14.04.10, 11:34
Kysymys taas sarjaan, muistanko oikein: Onko avioliiton esteenä ollut joskus myös jokin vaikea ja pitkäaikainen sairaus esim. epilepsia tai mielisairaus? Toki tämä saattaa olla tätä uudempaa aikaa 1900 -lukua.
Orvokki Willberg
Epilepsia on varsin kauan ollut avioliiton este ihan käytännössä, joka käy ilmi useista oikeustapauksista. Nämä pari ovat muististani, mutta voin löytää lähdeviitteet tarvittaessa:
1. Taisipa olla peräti laamanninkäräjillä asti 1600-luvulla. Nuori mies halusi purkaa kihlauksen, koska huhuttiin, että morsiamen äiti oli kaatuvatautinen.
2. 1800-luvun puolivälistä; esisetäni haki pappilasta lähetteen läänin lääkärille tullakseen parannetuksi kaatumataudista. Neljä vuotta myöhemmin hän haki lääkärintodistusta päästäkseen naimisiin. Todistusta en ole nähnyt, vaikka sen pitäisi olla seurakunnan avioliittoasiakirjoissa. Parannus lienee kuitenkin tehonnut, koska poika pääsi naimisiin ja sai puoli tusinaa terveitä lapsia.
Näyttää siltä, että kaatumatautia arveltiin jo varsin varhain perinnölliseksi ja se, ettei kaatumatautisia vihitty, lienee ollut ensimmäisiä rotuhygienian ilmenemismuotoja. Myöhemmin alettiin erotella perinnöllistä ja periytymätöntä kaatumatautia, edellistä kutsuttiin muistaakseni nimellä Epilepsia idiopatica. Jos lääkäri todisti, ettei tästä ollut kyse, sai henkilö naimaluvan.
Jouni Kaleva
14.04.10, 16:25
Näyttää siltä, että kaatumatautia arveltiin jo varsin varhain perinnölliseksi ja se, ettei kaatumatautisia vihitty, lienee ollut ensimmäisiä rotuhygienian ilmenemismuotoja. Myöhemmin alettiin erotella perinnöllistä ja periytymätöntä kaatumatautia, edellistä kutsuttiin muistaakseni nimellä Epilepsia idiopatica. Jos lääkäri todisti, ettei tästä ollut kyse, sai henkilö naimaluvan.
Yleensä ottaen epilepsia ei ole mikään yksittäinen sairaus vaan oireyhtymä, jonka aiheuttajana on mitä kirjavin joukko keskushermoston vaurioittavia tai häiritseviä tekijöitä.
Sana idiopatica tarkoittaa itsesyntyistä. Se on lääketieteen jargonia, joka oikeasti tarkoittaa, että tämän sairauden/oireen yms. syy on tuntematon.
Epilepsia idiopatican ajatellaan usein johtuvan tuntemattomista geneettisistä mekanismeista. Eihän tuota voi kukaan tietää. Epilepsian periytymistä voisi ehkä ainoastaan osoittaa taudin esiintyminen suvuittain. Nykyaikaisen tautiopin mukaisesti kylläkin lääkärin olisi aivan mahdoton todistaa, että on kyse geneettisesti periytyvästä epilepsiasta (niin kauan, kuin ei ole osoitettu jotakin tiettyä geenivirhettä joka aiheuttaisi juuri ao. tyyppisen taudinkuvan).
Jos en väärin muista, niin kaunokirjallisuudessa on erityisen herkkä kuvaus epilepsian aiheuttamasta naimakiellosta Halldor Laxnessin kirjassa Maan valo.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.