Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Nuutiset Ilomantsissa 1600-luvulla
Onko kukaan selvitellyt Nuutisten sukujuuria Ilomantsissa 1600-luvulla?
Vanhimmat tiedot Nuutisista olen löytänyt Käkisalmen läänin tuomiokirjoista, joissa on seuraavat talonpojat:
Cnuthinen, Erich, Mönninwara, * Ilomantsi 1668.02.10-11, gg1/599/13
Knutinen, Thomas Andersson,* Ilomantsi 1667.09.24-25, gg1/824v/38
Mistä ja milloin Nuutiset ovat Ilomantsiin muuttaneet? Alkuperäisväestöhän oli ortodokseja ja luterilaisia alkoi muuttaa näille seuduille Stolbovan rauhan (1617) jälkeen erityisesti Savosta. Olivatkohan Eerik ja Tuomas tai Tuomaksen isä Antti muuttajien joukossa?
Kaikista lisätiedoista kiittäen
Sulo Nuutinen
Antti Järvenpää
01.04.10, 09:56
Olen vuosia ollut kiinnostunut hieman samasta asiasta nimenomaan tuon Mönnin suhteen, joka oli kaiketi Liperin puolella silloin. Erilaiset vanhat kirjoitukset Järvenlaskija Nuutisesta kertovat, että hän oli kotoisin Mönnistä Liperistä. Sitten sellaisia epäilyjä on korviini sattunut, että Mönniin olisi tultu jostakin muaalta Liperiä.
Käytännössä kaiketi on kuitenkin niin, että ei ole olemassa mitään yksittäistä lähdettä, joka kertoisi, mistä Pohjois-Karjalan alueelle tulleet olivat kotoisin. Saloheimo on lähestynyt asiaa nimitutkimuksella, mutta se selittää vain murto-osan muuttajista. Kun olen lukenut aika monta pitäjänhistoriaa, niinkuin moni muukin, niin niissä vilahtelee tuon tuostakin huomautuksia, että se ja se oli karannut veroja pakoon Savoon tai Karjalaan.
Ylipäätänsä näiden muuttajien määrä siinä 1600-luvun lopulla oli niin valtaisa, että heitä on pitänyt tulla ympäri Suomea, mutta on kaiketi melkoinen onnenkantamoinen, jos onnistuu löytämään sen muutto seurakunnan josta Pohjois-Karjalaan tulija oli alun perin lähtöisin.
Olen vuosia ollut kiinnostunut hieman samasta asiasta nimenomaan tuon Mönnin suhteen, joka oli kaiketi Liperin puolella silloin. Erilaiset vanhat kirjoitukset Järvenlaskija Nuutisesta kertovat, että hän oli kotoisin Mönnistä Liperistä. Sitten sellaisia epäilyjä on korviini sattunut, että Mönniin olisi tultu jostakin muaalta Liperiä.
Käytännössä kaiketi on kuitenkin niin, että ei ole olemassa mitään yksittäistä lähdettä, joka kertoisi, mistä Pohjois-Karjalan alueelle tulleet olivat kotoisin. Saloheimo on lähestynyt asiaa nimitutkimuksella, mutta se selittää vain murto-osan muuttajista. Kun olen lukenut aika monta pitäjänhistoriaa, niinkuin moni muukin, niin niissä vilahtelee tuon tuostakin huomautuksia, että se ja se oli karannut veroja pakoon Savoon tai Karjalaan.
Ylipäätänsä näiden muuttajien määrä siinä 1600-luvun lopulla oli niin valtaisa, että heitä on pitänyt tulla ympäri Suomea, mutta on kaiketi melkoinen onnenkantamoinen, jos onnistuu löytämään sen muutto seurakunnan josta Pohjois-Karjalaan tulija oli alun perin lähtöisin.
Näin äkkiseltään tuntuisi, että P-Karjalaan muuttajat olivat pääosin savolaisia. Murrealue oli sama. Länsimurteiden alueelta on voinut tulla hajatapauksia.
Itsekin länsimurteisessa kodissa (Itä-Lapin murre) Ylä-Savossa asuneena tiedän murre-eron itämurteisiin, minun tapauksessa ylä-savon murteeseen.
Vanhempani eivät koskaan oppineet viäntämään savvoo, itse lapsena opin kyllä muutamassa vuodessa.
eli luulisin, että jo kulttuuriero itä-Suomen ja länsi-suomen välillä rajoitti muuttoa kulttuurirajan yli.
Tosin jos 1600-luvun lopulla on tultu lähes tyhjään maahan, niin sopeutuminen on voinut olal helpompaa, mutta silloinkin tulijat olivat valtaosin savolaisia, kuten p-karjalaiset sukunimetkin kertovat.
Mika J
Mönnivaarassa asui 1600-luvun lopulla Käkisalmen läänin tuomiokirjojen mukaan Antti Nuutinen:
Knutinen, Anders, Mönninvaara* Pielisjärvi, Liperi 1691.10.09-13, gg10/200-200v/6
Hyvin mahdollisesti tämä Antti Nuutinen oli järvenlaskija Lauri Nuutisen (s. 1700, k. k.27.8.1763) isä ja ehkäpä myös 1668 Mönnissä asuneen Erik Nuutisen poika. Laurihan oli Antinpoika ja Mönnistä kotoisin.
Omat sukujuureni johtavat Pusossa 1600-luvun lopulla asuneeseen Erik Antinpoika Nuutiseen ja hänen vaimoonsa Helga Turuseen (vihitty 1692). Puso asutettiin 1660-luvulla, joten isä Antti on voinut olla Puson ensimmäisiä asukkaita. Varmoja tietoja sukulaisuussuhteista muihin silloin Liperissä, Ilomantsissa ja Kontiolahdella asuneisiin Nuutisiin ei minulla ole.
1600-luvun alkupuolella Nuutisia asui ainakin Savossa nykyisen Tervon kunnan alueella sijaitsevassa Knuutilan kylässä. Savosta muutti varsin suuri määrä asukkaita Stolbovan rauhan ja erityisesti ruptuurisodan (1656-58) jälkeen Ilomantsiin alkuperäisväestön tyhjiksi jättämiin taloihin ja uudisasukkaiksi. Mahdollista on, että Nuutisetkin tuli sieltä. Varmuutta siihen taitaa olla melko vaikeaa.
Sulo Nuutinen
Antti Järvenpää
01.04.10, 11:51
Näin äkkiseltään tuntuisi, että P-Karjalaan muuttajat olivat pääosin savolaisia. Murrealue oli sama. Länsimurteiden alueelta on voinut tulla hajatapauksia.
Itsekin länsimurteisessa kodissa (Itä-Lapin murre) Ylä-Savossa asuneena tiedän murre-eron itämurteisiin, minun tapauksessa ylä-savon murteeseen.
Vanhempani eivät koskaan oppineet viäntämään savvoo, itse lapsena opin kyllä muutamassa vuodessa.
eli luulisin, että jo kulttuuriero itä-Suomen ja länsi-suomen välillä rajoitti muuttoa kulttuurirajan yli.
Tosin jos 1600-luvun lopulla on tultu lähes tyhjään maahan, niin sopeutuminen on voinut olal helpompaa, mutta silloinkin tulijat olivat valtaosin savolaisia, kuten p-karjalaiset sukunimetkin kertovat.
Mika J
Mistä näitä savolaisia aina riittää? - tekesi mieli kysyä tunnetun mainoksen mukaan.
Huumori sikseen, mutta kun asutuslukuja katsoo, niin tullee helposti siihen tulemaan, että osa historiallisista teorioista ei voi pitää paikkaansa.
Lähtökohtana voidaan pitää Orrmannin 2003 esittämää lukua, että Savon taloluku oli 1540 3400 taloa. Kun lähdetään tästä, niin sitä pitäisi seurata savolaisekspansio niin Rautalammille kuin sen rajoilla olleisiin muihinkin erämaihin niin Hämeen kuin Satakunnan rajamailla. Lisäksi Savolaisia riitti asuttamaan Värmlantiakin ja sitä kautta edelleen Dellwaren siirtokuntaa Amerikassa.
Näiden valtaisten ekspansioiden lisäksi Stolbovan rauhan 1618 jälkeen alkoi tapahtumaan Käkisalmen läänin ja Inkerin asutus, joihin muutti valtaisat määrät ihmisiä. Yksistään Pohjois-Karjalaa siirtyi 1600-loppuun mennessä 2000 lutherilaisen perheen talot, puhumattakaan sitten Inkeristä, jossa oli noin 70.000 suomalainen väestö, joka kaiketi vastaisi talolukua 7000.
Nämä ovat olleet valtaisia väestön muuttoja ja jos niitä vertaa sota-aikaiseen siirtoväkeen joita oli kaikkiaan 450.000, niin nuo 1600-luvun muuttoliikkeet olivat noin kaksinkertaisia siihen nähden.
Varmaankin yksittäisenä ryhmänä suurin yksittäinen osa asutuksesta Pohjois-Karjalaan tuli lähialueilta, mutta muuttomäärät ovat olleet niin suuria, että lähialueiden väestöpohja on loppunut nopeasti. Sitten on vielä huomattava, että näitä raja-aluita vainosi melkoinen rauhattomuus, jossa elämisen riskit olivat huomattavasti suuremmat kuin vanhassa Suomessa. Lopultahan tämä rauhattomuus johti sitten ruptuurisotaan ja siihen, että ortodoksit muuttivat Tveriin. Muuttajat tulivat eräällä tavalla villiin itään, ja luultavasti olivat joko hankaluuksiin joutuineita tai ylipäätänsä sellaista ylijäämä väestöä, joka ei löytänyt leipäänsä synnyinalueiltaan. Rauhallisista ja varmoista oloista ei varmaankaan lähdetty.
Saloheimon seikkaperäisillä tutkimuksilla muuttajien lähtöalueista on pystytty selvittämään noin 15 %, pääasiassa sellaisissa tapauksissa, joissa muuttajan lähtöalue on ollut Pien- tai Suur-Savossa tai Karjalan kannaksella. Loput noin 85 % muuttajien lähtöalueista on jäänyt epäselviksi ja lähtöaluetta on arvioitu lähinnä sukunimien esiintymisen perusteella.
Tervehdys!
Suur-Liperin historia kertoo (s. 222) Viinijärven laskua koskevassa kohdassa seuraavaa: "Viinijärvenkin laskuajatus tuli esille varsin aikaisin, jo vuonna 1760, kun Sarvingin järven laskenut talollinen Lassi Nuutinen Enosta uskotteli liperiläisille että hänellä oli oikeus laskea mikä tahansa järvi Karjalassa asettuen näin eräänlaiseksi maakunnan järvenlaskijaksi."
Toinen kohta missä Nuutinen-nimi mainitaan on sivulla 238, missä otsikon "1700-luvulla toimineita kotitarvemyllyjä" alla kerrotaan seuraavaa: "Kontiolahden puolelta mainitaan Juho Nuutisen omistama jalkamylly Jakokoskella Kylänlammin joessa, missä se oli toiminnassa 1750-luvulla."
Hyvää Pääsiäistä!
Eila
Mistä näitä savolaisia aina riittää? - tekesi mieli kysyä tunnetun mainoksen mukaan.
Huumori sikseen, mutta kun asutuslukuja katsoo, niin tullee helposti siihen tulemaan, että osa historiallisista teorioista ei voi pitää paikkaansa.
Lähtökohtana voidaan pitää Orrmannin 2003 esittämää lukua, että Savon taloluku oli 1540 3400 taloa. Kun lähdetään tästä, niin sitä pitäisi seurata savolaisekspansio niin Rautalammille kuin sen rajoilla olleisiin muihinkin erämaihin niin Hämeen kuin Satakunnan rajamailla. Lisäksi Savolaisia riitti asuttamaan Värmlantiakin ja sitä kautta edelleen Dellwaren siirtokuntaa Amerikassa.
Näiden valtaisten ekspansioiden lisäksi Stolbovan rauhan 1618 jälkeen alkoi tapahtumaan Käkisalmen läänin ja Inkerin asutus, joihin muutti valtaisat määrät ihmisiä. Yksistään Pohjois-Karjalaa siirtyi 1600-loppuun mennessä 2000 lutherilaisen perheen talot, puhumattakaan sitten Inkeristä, jossa oli noin 70.000 suomalainen väestö, joka kaiketi vastaisi talolukua 7000. tosin nälkävuodet varmasti verottivat väestöä.
Nämä ovat olleet valtaisia väestön muuttoja ja jos niitä vertaa sota-aikaiseen siirtoväkeen joita oli kaikkiaan 450.000, niin nuo 1600-luvun muuttoliikkeet olivat noin kaksinkertaisia siihen nähden.
Varmaankin yksittäisenä ryhmänä suurin yksittäinen osa asutuksesta Pohjois-Karjalaan tuli lähialueilta, mutta muuttomäärät ovat olleet niin suuria, että lähialueiden väestöpohja on loppunut nopeasti. Sitten on vielä huomattava, että näitä raja-aluita vainosi melkoinen rauhattomuus, jossa elämisen riskit olivat huomattavasti suuremmat kuin vanhassa Suomessa. Lopultahan tämä rauhattomuus johti sitten ruptuurisotaan ja siihen, että ortodoksit muuttivat Tveriin. Muuttajat tulivat eräällä tavalla villiin itään, ja luultavasti olivat joko hankaluuksiin joutuineita tai ylipäätänsä sellaista ylijäämä väestöä, joka ei löytänyt leipäänsä synnyinalueiltaan. Rauhallisista ja varmoista oloista ei varmaankaan lähdetty.
Saloheimon seikkaperäisillä tutkimuksilla muuttajien lähtöalueista on pystytty selvittämään noin 15 %, pääasiassa sellaisissa tapauksissa, joissa muuttajan lähtöalue on ollut Pien- tai Suur-Savossa tai Karjalan kannaksella. Loput noin 85 % muuttajien lähtöalueista on jäänyt epäselviksi ja lähtöaluetta on arvioitu lähinnä sukunimien esiintymisen perusteella.
Onko muuttajia ollut kuitenkaan tuo 2000 talollista,jos se 2000 uudisasukkaiden taloa kertyi noin 80 vuodessa, eli kolmessa sukupolvessa.
Itä-Lapin asutushistoriaa tutkineena (harrastelija) tiedän, että taloluku kasvaa nopeasti. Kemijärvelle muutti vajaa kymmenen uudisasukasperhettä 1630-50-luvuilla. 1700-luvulle tultaessa talomäärä ja asukasluku oli moninkertaistunut.
eli tuohon 2000 taloon 80 vuodessa tarvitaan noin 100 uudisasukasperhettä, jos oletetaan että perheestä kolme poikaa perustaa oman talon, ja näillä kullakin taas kolme poikaa, ja näillä taas kolme poikaa..
tosin jos kyse on siitä, että todella p-karjalaan siirtyi 2000 uudisasukasperhettä, niin se muuttaa asiaa, mutta väestömäärän olisi pitänyt kasvaa valtavaksi ...
epäilisin kuitenkin, että koko p-karjalan taloluku oli 2000 1700-luvulle tultaessa.
Mika J
< 1600-luvun alkupuolella Nuutisia asui ainakin Savossa nykyisen Tervon kunnan alueella sijaitsevassa Knuutilan kylässä. Savosta muutti varsin suuri määrä asukkaita Stolbovan rauhan ja erityisesti ruptuurisodan (1656-58) jälkeen Ilomantsiin alkuperäisväestön tyhjiksi jättämiin taloihin ja uudisasukkaiksi. Mahdollista on, että Nuutisetkin tuli sieltä. Varmuutta siihen taitaa olla melko vaikeaa. >
Oikeassa olet, varmuutta on melko vaikea saada, koska näyttää niitä tulleen molemmista suunnista Tervoon ainakin - lännestä ja idästä, mutta Ilomantsiin ei hajuakaan! Tervon Knuutilan Nuutiset ovat kyllä tiedossani!
Erämiehen lähtöseutu Omistuksen sijainti (s. 26)
Hämeen pitäjän - Lehijärvi, Saarioinen, Tervon länsiosa Sääksmäki - erämaat Juvan (Jäppilän) Rummukanmäki Koskenkylä
Juvan (Jäppilän) Kakkila Tallus
Juvan (Jäppilän) Utriala Tervon Utrianlahti
Juvan Hatsola Punnonmäki
Sääksmäen Ritvala Riitlampi, Hautalmäki
Juvan Jäppilän ja Joroisten erämaa 1541- Nuutti (Knut) Kakkinen (s. 29)
Juvan Joroinen 1541 Hirvijärvi Pekka Lintunen
Juvan (Jäppilän) Ihanus (Hannus) 1547 Koivujärven Utrianlahden Akonpohja
Ei tainnut onnistua muotoilut kunnolla, mutyta jos siitä saisi selvää erämaiden omistuksen suhteen Juvan suuntaan?
Tutkimisiin
Antti Järvenpää
01.04.10, 12:28
Onko muuttajia ollut kuitenkaan tuo 2000 talollista,jos se 2000 uudisasukkaiden taloa kertyi noin 80 vuodessa, eli kolmessa sukupolvessa.
Itä-Lapin asutushistoriaa tutkineena (harrastelija) tiedän, että taloluku kasvaa nopeasti. Kemijärvelle muutti vajaa kymmenen uudisasukasperhettä 1630-50-luvuilla. 1700-luvulle tultaessa talomäärä ja asukasluku oli moninkertaistunut.
eli tuohon 2000 taloon 80 vuodessa tarvitaan 20-30 uudisasukasperhettä, jos oletetaan että perheestä kolme poikaa perustaa oman talon, ja näillä kullakin taas kolme poikaa, ja näillä taas kolme poikaa..
Mika J
Ennen ruptuurisotaa Pohjoiskarjalan taloluku oli hieman alle 2000, joista lutherilaisia oli noin 400. Sodan jälkeen 1683 väestön luvussa ortodoksitalojen määrä oli pudonnut 218 ja lutherilaisten noussut 2308. Isoviha sitten pudotti taloluvun noin 1500 paikkeille josta se sitten toipui aikaisempiin lukumiin. Lukujen valossa kysymys on siis ollut ruptuurisodan jälkeisestä asutustyhjiön täyttämisestä, joka on tapahtunut muutamassa vuodessa ei siis vuosikymmenten aikana.
< Ennen ruptuurisotaa Pohjoiskarjalan taloluku oli hieman alle 2000, joista lutherilaisia oli noin 400. Sodan jälkeen 1683 väestön luvussa ortodoksitalojen määrä oli pudonnut 218 ja lutherilaisten noussut 2308. Isoviha sitten pudotti taloluvun noin 1500 paikkeille josta se sitten toipui aikaisempiin lukumiin. Lukujen valossa kysymys on siis ollut ruptuurisodan jälkeisestä asutustyhjiön täyttämisestä, joka on tapahtunut muutamassa vuodessa ei siis vuosikymmenten aikana.>
Luterilaisten talojen määrä nousi 25 vuoden aikana noin 2000. Tästä noususta voisi hyvinkin selityttyä 1000-1200 jo alkuperäisten luterilaisten talojen pojilla. Muualta muuttaneita pitäisi siten olla 25 vuoden aikana ehkä 400-500 perhettä. Tuon verran olisi voinut riittää muuttajia Savostakin. Pohjoiskarjalaan muutettiin tuohon aikaan myös etelän suunnasta, joten ei kaikki Savosta tulleet.
Sulo Nuutinen
Edelleen tuohon, että mistä uudisasukkaat tulivat p-Karjalaan. Rannikon ja Hämeenkin asukkaat olivat hyvin laiskoja valtakunnan erämaiden pysyvässä asuttamisessa. Eräsijojahan heillä toki erämaissa oli ja kullakin talolla/kylällä omat kalastus- ja riistanpyyntialueensa.
Tämän ilmiön näkee minun paremmin tuntemassa Pohjois-Suomen ja Lapin erämaiden uudisasuttamisessa. Iiläiset, liminkalaiset, kemiläiset eivät juuri vaivautuneet muuttamaan valtakunnan uusiin valtaviin erämaihin Kainuuseen ja Lappiin, vaikka välimatka ei pitkä ollut. Eräomistuksia heillä toki oli Kemijärveä ja Kuusamoa myöten, ja joutuivatkin kahnauksiin lappalaisten kanssa niistä. Noihin erämaihin muuttivat savolaiset , kuten omista sukujuuristanikin huomaan. muutama sata savolaista perhettä muutti Oulujärvelle ja Oulujokivarteen, ja edelleen ylremmäs Kainuuseen ja Kuusamoon, Kemijokivarteen ja Kemijärvelle, ja sieltä Sodankylään, Kuolajärvelle.
eli P-Karjalaankin tulivat pääosin savolaiset, koska muut eivät juuri vaivautuneet, ja miksi esim. varsinais-suomalaisia tai hämäläisiä olisi muuttanut kauas Karjalaan?
Mika J
Antti Järvenpää
01.04.10, 12:52
Ehkä tuohon edelliseen voisi vielä lisätä, että kun tuo asutus on käytännössä tullut sinne 1680 luvun paikkeilla, niin jos esivanhempien oletetut syntymäajat ovat tuota kauempana, niin he ovat syntyneet jossakin muualla Suomessa ja sen selvittäminen on vaikeaa.
Olisi tietenkin mielenkiintoista, jos joku alkaisi keräämään jonkinlaista tietokantaa kaikista niistä eri seurakunnista löytyvistä maininnoista, joissa asukkaan on sanottu menneen Savoon tai Karjalaan, niin, ehkäpä yhä useammalle löytyisi lähtöalue.
A.R. Cederberg on kirjoittanut teoksen "Kahdenksannentoista vuosisadan miehiä"; Gummerus 1924, joka on kaiketi paras yhteenveto järvenlaskija Nuutisesta. Siinä on käyty lävitse hänestä aiemmin kirjoitettu, ja selvitetty melkoisesti lisääkin. Kirjan jakso: Lauri Nuutinen, karjalainen merkkimies ja taloudellinen yrittelijä vapauden ajalta on hyvillä lähdeviitteillä varustettu 20 sivuinen kertomus tästä Lars Knutin nimisestä järven laskijasta.
Sen jälkeen asiasta on kirjoitettu useisiin pitäjänhistorioihin ja muihinkin historioihin, mutta tuo Cedebergin esitys lienee kattavin. Itse olen kirjoittanut tuosta järvenlaskijasta seuraavan jutun http://www.kolumbus.fi/antti.jarvenpaa/sukuhistoria/suku/kirjoituksia/knutson/nuutinen.html
Pari kevyttä kommenttia. Savolaisekspansion yhtenä pontimena voi pitää kaskiviljelyä, jonka voisi sanoa olleen nyt puheena olevana aikana ja erityisesti savolaisena versiona kehitetty sellaiseen muotoon, että se soveltui Karjalan erämaiden ja varsin karujen hiekkakankaidenkin hyödyntämiseen. Muualla Suomessa eli rannikon ja Hämeen savikkoalueilla oli jo "kiinnitytty" maahan ja peltoviljelyyn sen verran vahvemmin, että vaaraisten erämaiden ja karjalaisilta tyhjiksi jääneiden alueiden pioneeriasuttajina savolaisilla tai Savosta alunperin lähtöisin olevilla (Keski-Suomi, Kainuu jne.) oli paremmat valmiudet. Lisäksi kaskeamisen vaatiman laajan alueen aiheuttamaa maannälkää.
Yksi teos, joka ei ole vielä tullut mainituksi ja jota ehkä kannattaa vilkaista, on Saloheimon Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600-luvulla. Siihen on kertynyt kaikenlaista mielenkiintoista myös asuttajien tulosuunnista ja menosuunnista.
Seppo T.
tuo on ymmärrettävää, että rannikon ja Hämeen peltoviljely- ja rannikkoelinkeinojen harjoittajat eivät lähteneet suuriin erämaihin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
sinne lähtivät savolaiset kaskeamaan.
tosin Itä-Lapissa ei ole merkkejä suuremmista kaskeamisista, vaikka sinnekin savolaisia sukuja tuli. sinne tulleet savolaiset asuivat Kemijoen vesistön varrella viljellen niittyjä ja peltoja ja/tai omaksuivat lappalaiselinkeinoja.
Kuusamon taas savolaiset kaskesivat niin, että 1700-luvun alkupuolen aikalaiskertomuksissa Kuusamon seutu on ollut metsätöntä.
Mika J
< Yksi teos, joka ei ole vielä tullut mainituksi ja jota ehkä kannattaa vilkaista, on Saloheimon Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600-luvulla. Siihen on kertynyt kaikenlaista mielenkiintoista myös asuttajien tulosuunnista ja menosuunnista. >
Kyllä se varmaan 1600-luvulla oli se Saimaan kanavan suunta pohjoiseen päin. Ei ollut lento-, rauta- ja maanteitä, vaan ainoastaan vesiteitä ja kahakoita suomalaisten ja itärajalaisten kanssa!
Mielestäni se kulki asutuksen keskuksesta Viipurista luoteeseen vesistöjä pitkin metsästys- ja riista-alueille päin.
Aprikoiden
< Yksi teos, joka ei ole vielä tullut mainituksi ja jota ehkä kannattaa vilkaista, on Saloheimon Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600-luvulla. Siihen on kertynyt kaikenlaista mielenkiintoista myös asuttajien tulosuunnista ja menosuunnista. >
Kyllä se varmaan 1600-luvulla oli se Saimaan kanavan suunta pohjoiseen päin. Ei ollut lento-, rauta- ja maanteitä, vaan ainoastaan vesiteitä ja kahakoita suomalaisten ja itärajalaisten kanssa!
Mielestäni se kulki asutuksen keskuksesta Viipurista luoteeseen vesistöjä pitkin metsästys- ja riista-alueille päin.
Aprikoiden
Kemi oli ihan sitä samaa rantaa kuin Viipurikin, jonne ulkomaiset kauppiaat asettuivat asumaan ja sekoittuivat alkuasukkaisiin.
Itsellä selvänä todisteena tästä keskiaikaisesta saksalaisasutuksesta on Kemin Flänkki/Fläncke-suku, jossa esiintyy siihen aikaan Kemin seudulla outoja etunimiä kuten Gabriel.
Tallinnahan oli oikea hansakaupunki, Viipuri vain joku Kemiin verrattava toripaikka, tosin Viipurissa oli linna , koska sijaitsi itärajalla.
Mika J
Ilomantsiin muutettiin 1600-luvalla ilmeisesti sekä etelän suunnasta Etelä-Karjalasta että lännestä päin Savosta. Nämä molemmat suunnat ovat varsin luontevia muuton tapahtuessa vesiteitse. Molemmista suunnista pääsee hyvin vesireittejä pitkin Pielisjoelle ja sitä ylöspäin vaikkapa Mönniin.
Sulo Nuutinen
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.