Remahl-Rimal [Arkisto]

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Remahl-Rimal

färinr

28.03.10, 12:40

Tapani Kovalaine

28.03.10, 15:00

Googlaamalla löytää kemiläisistä kaikenlaista:

Vuonna 1661 Påhl Simonsson Remahl antoi kihlarahan Kemin kirkkoherran tyttärelle Kaarina Somerukselle (Tuderus). Påhl Simonsson Remahl'in veljen poika Johan Remahl oli vuosina 1660-1674 Kemissä.

Mahtaakohan olla sattuma tuo, että Johanin setä oli Påhl Simonsson, sillä Sulvan Rimalista sattuu löytymään sopivaan aikaan tuon niminen henkilö? Oulun tyttölyseon rehtori Eevi Matinlassi tutki sulvalaisia ja kemiläisiä Remahl'eja.

http://htgenealogia.org/tornedalen/index.php?topic=86.0 (http://htgenealogia.org/tornedalen/index.php?topic=86.0)

Netistä poimittua: 1. puoliso Remahl, Johan s. 1667 Lautiosaari, Kemi. Tervolan kappalainen 1700.
Isä: Remahl, Johan, Herrskapsfogd; Kemin hopmanni.
Äiti: Tuderus, Catharina, Remahl

tellervoranta

28.03.10, 16:15

Minä eilen tutkailin Tervolan Remahl-Riimaloita vaan en löytänyt ensimmäistä Remahlia Tervolassa asuneeksi, vaikka hiskitiedot näin kertoivat. Jatkoinkin sitten Kemi/Keminmaahan mutta en aloittanut viestiketjua tänne Forumiin. Ajattelin että jäisi kohta kesken.

färinr

28.03.10, 22:24

Täydennyksenä aiempaan Matts Simonsson Rimarin eli Rimalin perheeseen, johon 1663 on vaimon lisäksi merkitty 2 poikaa ja tytär (SAY).
Toinen pojista oli Elias Mattsson Rimal s. 1645, joka vaimonsa Beata
Andersdr. kanssa jatkoi Gammelgårdsin pitoa. Elias oli lautamies,
kirkkoväärtti ja pitäjänkirjuri.
Toinen pojista Erik Mattsson Rimal toimi Isonkyrön pitäjänkirjurina ja
kuoli Vaasassa 1707.

Johan Remahl s.n. 1635 k. 27.3.1714 Kemin Lautiosaaressa toimi Klas
Stiernsköldin läänitysvoutina asuen ensin Kemin pappilassa ja avioiduttuaan Tervolan Ylipaakkolassa Piippolan talossa ja vuodesta 1680
Kemin Lautiosaaressa Kestilän eli Rimalin talossa.
Johan tuli Kemiin vuoden 1661 tienoilla. Kemissä ja sen lähikunnissa ei
esiinny Remahl-Rimali nimeä aiemmin.
Oulun tipalan rehtori Eevi Matinlassi päätyi omaa sukutaustaansa tutkiessaan epäilemään Johan Remahlin tulleen Kemiin Sulvasta.
Simon Olssonin Påhl-pojasta päätellen rehtorin epäilyksille on ilmeiset
perusteet, joihin kaivattaisiin vain hieman lisätietoa.
Toisin sanoen oliko Matts tai Henrich Simonssonilla Johan-nimistä poikaa.

färinr

29.03.10, 15:06

MarkoRemahl

02.04.10, 14:04

Matti Lund

02.04.10, 19:48

Terve toverit.
Olen hieman tutkinut ja ihmetellyt sukuni tarinaa ja minun hankimani tietoni päättyy tähän pariskuntaan:

Jonas Abramsson Orre
s. 27.4.1791 k.26.5.1839

Beata Jonasdotter Rimal
s. 8.5.1791 k.4.12.1844

Asuivat ilmeisesti Rimalin kylässä, Mustasaaressa.

Onko kellään jakaa tietoa heidän vanhemmistaan ja siitä niin kauas historiian kuin suinkin?

Marko Remahl

Ensin pari tarkentelevaista kysymystä.

Voisiko kysymyksessä olla Jonas Abrahaminpoika Orre, s. Maalahden Överbyssä 27.02.1791 ja Beata Jonasintyttären syntymäaika olisi 8.05.1792?

Luulen löytäväni näiltä henkilöiltä esivanhempia aina 1500 -luvulle saakka.

Asuinpaikka olisi Sulvan kappeli Maalahden pitäjässä, toki Sulvan kappeli on kuulunut muinoin Mustasaaren pitäjään ja seurakuntaan.

terv Matti Lund

MarkoRemahl

03.04.10, 06:56

Matti Lund

03.04.10, 15:04

Minun varmistamattomien tietojen perusteella edellä mainitulla pariskunnalla oli paljon lapsia:

Jonas Remahl s.26.3.1811 k.?
Brita Stina Remahl s. 15.4.1813 k. 24.9.1837
Ana Maja Remahl s.25.8.1814 k. 24.11.1814
Johan Erik Remahl s. 3.8.1821 k.22.5.1857
Abraham Remahl s. 28.2.1824 k.?
Maria Loviisa Remahl s. 19.4.1834 k.?
Anna Liisa Remahl s. 19.4.1834 k.?
Mickel Remahl s. 4.9.1835 k. 16.7.1861

Eli onkohan kyse samasta pariskunnasta? Minun saamani syntymä- ja kuolemapäivät eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Hei, minulla on tallella onneksi yksi otos tästä perheestä, Pirttikylästä, joka auttaa ensi alkuun sen varmistamisessa, keitä jäseniä perheeseen kuului.

Toisaalta tämä perhe liittyy myös Maalahden Köpingin kievaritalon sukuun ja kuten tunnettua on, Köpingeihin liittyy laaja keruuprojekti, eli on kerätty eräiden toimesta tuhansia perheitä Köping -jälkipolvea ruotsinkielisen Pohjanmaan seurakuntien kirkonkirjoista ja näistä keräilyistä on julkaistu useampiosainen sukukirjasarja. Itse en ole tutustunut näihin kirjoihin, mutta saattaa olla, että nämä Sinua kiinnostavat perheet löytyvät jostakin jo julkaistusta kirjasta. Joten Sinun kannattaa ottaa selvää siitä ja vertailla muualta saamiasi tietoja.

Tässä voin antaa vain hajatietoja, sillä ylläolevasta johtuen en ole itse vaivautunut kaikenkattavasti keräämään 1800 -luvun puolisia tietoja, koskapa jollakin on niistä valmis ehdotus olemassa.

Jonas Abrahamipoika Orre ja Beata Jonasintytär Rimahl asuivat elämänsä eri vaiheissa ainakin kolmessa eri talossa eri pitäjissä/kappeleissa:

1. Maalahdella Ytterbyn Orren talossa vv. 1810-14
2. Sulvassa Rimahlissa vv. 1814-32
3. Pirttikylän Söderbackan talossa vv. 1832-37
4. Uudestaan Rimahlissa v. 1837

Söderbackissa, 1/4 manttaalin talossa n:o 39 Pirttikylässä, tilanne rk-jaksolla 1834-41 oli se, että vanhempien Jonasin (syntymätietona Pirttikylän rippikirjassa Maalahdella 27.04.1791, joka ei täsmää Maalahden kastekirjan kuukauteen 27.02.1791) ja Beatan (syntymätietona myös Pirttikylän rippikirjassa Sulvassa 8.05.1792 ./.) perheessä olivat vielä seuraavat lapset (rulla UK196, B14):

Jonas, Brita Stina, Ulla Beata, Johan Eerik, Abraham ja lisänä Pirttikylästä oli tullut nuorin tytär Anna Lisa s. 19.04.1834.

Perheelle on merkitty muutto takaisin Sulvaan 1837, paitsi että sitä ennen:

Jonasille on muuttotodistus n:o 5 Mustasaareen v. 1832, ja
Brita Stinalle muuttotodistus Laihialle vuonna 1834.

Muut siis muuttivat 1837 takaisin Sulvan Rimahlin taloon.

Tässä vielä oma vaillinainen koosteeni perheestä vertailuasi varten:

Jonas Abraminp. Orre Rimahl s. Maalahti Ytterm. 27.02.1791 k. Sulva Riimala 25.06.1839
Vih. Sulva Riimala 7.12.1810 48 v;Söderbackista Sulvaan 1837
Beata Jonasint. Rimahl s. Sulva Österby 8.05.1792 Sulva Riimala k. 4.12.1844

Jonas Jonasinp. Orre Rimahl s. Maalahti Ytterm. 26.03.1811 Maalahti Ytterm. Mustasaareen tod. 5 , 1832 Söderbackista
Johan Jonasinp. Orre s. Maalahti Ytterm. 01.05.1812 k. Maalahti Ytterm. 13.06.1812 2 k
Brita Stina Jonasint. Orre Rimahl s. Maalahti Ytterm. 15.04.1813 k. Sulva Riimala 24.09.1837 25 v, Laihialle 1834 Söderbackista
Anna Maja Jonasint. Rimahl s. Sulva Riimala 25.08.1814 k. Sulva Riimala 27.11.1814 3 k
Maria Jonasint. Rimahl s. Sulva Riimala 2.02.1816 k. Sulva Riimala 18.03.1816
Maria Lovisa Jonasint. Rimahl s. Sulva Riimala 22.02.1817 k. Sulva Riimala 2.07.1817
Ulla Beata Jonasint. Rimahl s. Sulva Riimala 6.12.1818
Johan Eerik Jonasinp. Rimahl s. Sulva Riimala 3.08.1821 Sulva Riimala
Abraham Jonasinp. Rimahl s. Sulva Riimala 28.08.1824 Sulva Riimala
Maria Lovisa Jonasint. Rimahl s. Sulva Riimala 3.09.1827 k.
Anna Sofia Jonasint. Rimahl s. Sulva Riimala 22.05.1830 Sulva Riimala k. 6.11.1831 1 v 6 k
Anna Lisa Jonasint. Rimahl s. Pirttikylä 19.04.1834 Sulva Riimala

-------------------------------------------------------------

Vaikkakin tietoni ovat vielä puutteellisia tämän perheen osalta, niin toisaalta minulla on paremmin tietoa joistakin esivanhempien haaroista.

Itse asiassa löytyy 2-3 esivanhempain haaraa, joissa mahdolliset esivanhempasi (siinä tapauksessa että olet tämän kanssa tosiaan oikeassa esivanhempiesi perheessä?), jotka ovat omien esivanhempieni sisaruksia ja siten meillä olisi yhteisiä esivanhempia 1500- ja 1600 -lukujen puolella.

Palaan sitten näihin, jos Sinusta vaikuttaa siltä, että puhun tässä samalla myös omista esivanhemmistasi.

terv Matti Lund

MarkoRemahl

03.04.10, 15:58

Iso kiitos jo tässä vaiheessa. Tässä riittää pureskeltavaa joksikin aikaa. En ole varsinaisesti sukututkimusta tehnyt, mutta koska viime aikoina on näitä tietoja sieltä täältä tippunut saattaa olla niin että asia alkaa kiinnostamaan enemmänkin.

Jouni Kaleva

04.04.10, 08:23

Toisin sanoen oliko Matts tai Henrich Simonssonilla Johan-nimistä poikaa.
Tämä on ydinkysymys. Mattsilla oli perhettä ja poikia. Entä tuo Henrich? Hän oli menettänyt isännyyden ennen Mattsia, ehkäpä kuollut suht. nuorena? Onko maakirjoista tai muualta nähtävissä, oliko Henrichillä poikaa?

Kukaan ei liene löytänyt Johan Remahlille patronyymiä?

Matti Lund

04.04.10, 10:21

Tämä on ydinkysymys. Mattsilla oli perhettä ja poikia. Entä tuo Henrich? Hän oli menettänyt isännyyden ennen Mattsia, ehkäpä kuollut suht. nuorena? Onko maakirjoista tai muualta nähtävissä, oliko Henrichillä poikaa?

Kukaan ei liene löytänyt Johan Remahlille patronyymiä?

Hei, tässä Sinulle ja ensi kysymyksen esittäjälle ovat osittaiset tietoni Mats Simoninpoika Rimalin perheestä, joissa hieman täsmennystä aikaisempiin:

Mats Simoninp. Rimal s. Sulva Riimala, Västerby 00.00.1606 k. Sulva Riimala, Västerby 06.09.1680
(Matsin syntymäaika yhtäpitävä kirkonkirjan ja ruodutusluetteloiden vv 1627...1640 mukaan.)
Vih. Sulva 00.01.1626
Barbro Jönsint. s. 00.12.1603 k. Sulva Riimala, Västerby 00.01.1697 (päässyt ripille 1620)

Lapset:

Karin Matsint. Rimal s. Sulva Riimala, Västerby 00.00.1627 Vih. Sulva 00.12.1652 Eerik Eerikinpoika

Daniel Matsinp. Rimal s. Sulva Riimala, Västerby 00.00.1630 k. Sulva Riimala 29.03.1709 (76 v 5 k -> 10.1632?)

Eerik Matsinp. Rimal Remahl s. Sulva Riimala, Västerby k. Isokyrö (I:kyrön pit.kirj., vouti Arvid Hållfastin vävy Holkkolassa)

Elias Matsinp. Rimal s. Sulva Riimala, Västerby 25.02.1645 k. Sulva Riimala 31.09.1697 (kuolinpäivä selvä, vuosi tulkittu sarakkeesta)
Vih. Sulva 00.01.1673 Brita Andersint. s. 00.10.1649

Marina Matsint. Rimal s. Sulva Riimala, Västerby (merk. kuolleeksi ilman vuotta, k. ennen ripillepääsyä)

Näihin minulla on tuomiokirjoista löydettynä joitakin tarkennuksia.

Ensinnäkin Daniel Matsinp. Rimal on sikäli avainhenkilö, että vaikka hän jäi lapsettomaksi, hänen perintöään ja testamenttiaan, sekä hänen Riimalassa sisällä olevaa isänperintöään käsiteltiin useaan otteeseen käräjillä, joista ilmenevät kaikki tämän sukuhaaran perilliset.

Toisekseen olen jättänyt tässä avoimiksi tietoja Isonkyrön pitäjänkirjurista Eerik Matsinpoika Remahlista. Olen kyllä hänestä kerännyt muita enemmän tietoja, koska minulla on oma sukujuurenikin hänen lankonsa kautta Isossakyrössä ja siksi olen kerännyt tietoja Holkkolan talon sukuun (Hållfastit) liittyen ja niissä tämä Eerik Remahl on luonnollisesti mukana. Sulvan kirkonkirjoista tai veroluetteloista ei kuitenkaan hänestä ilmenee mitään, mutta tuomiokirjoista kyllä ilmenee, että hän on Sulvasta kotoisin.

terv Matti Lund

Tapani Kovalaine

04.04.10, 10:55

Mahtaako netistä löytyä hopmanni Johan Remahl'in ja Katariina Tuderuksen lapset, jotta heidän etunimiensä perusteella pääsisi tekemään huikaisevia arvauksia?
Kun googlaamalla yrittää etsiä lapsikatrasta, niin löytyy vain seuraavat:
Beata Remahl n. 1665 pso Rantsilan kapplainen Petter Schroderus
Johan Remahl n. 1667 pso Elsa Brax k. 1697, II pso Katariina Witting
Abraham Remahl n. 1670 pso 1697 Sigrid Pratana, asuivat Raahessa
Barbro Remahl n. 1675 pso Bertel Ervast, talollinen Simosta
Susanna Remahl n. 1677 pso Johan Zebulon, kauppias Oulussa
Elias Remahl n. 1679 pso Elina Viiri, asuivat Kemissä
Anna Greta Remahl n. 1682, oli Kemin pappilassa 1700-luvun alussa

Jouni Kaleva

04.04.10, 10:57

Ensinnäkin Daniel Matsinp. Rimal on sikäli avainhenkilö, että vaikka hän jäi lapsettomaksi, hänen perintöään ja testamenttiaan, sekä hänen Riimalassa sisällä olevaa isänperintöään käsiteltiin useaan otteeseen käräjillä, joista ilmenevät kaikki tämän sukuhaaran perilliset.

terv Matti Lund
Kiitos Matti!

1709 kuolleen Danielin perinnönjaosta pitäisi siis selvitä, jos Kemin Johan Remahl (k. 1714) olisi hänen veljensä?

Tapani Kovalaine

04.04.10, 11:41

Jouni Kaleva

04.04.10, 12:11

Katariina Tuderuksen isä oli Johan ja äiti oli Susanna. Kun tuollaiset etunimet löytyvät lasten etunimien joukosta, voisi epäillä, että myös Johan Remahlin vanhempien etunimiä on käytetty.
Olen merkinnyt, että Katarina Tuderuksen äiti olisi Christina Hansintr. Platz, joka oli (kummankin toisessa) aviossa Johannes Johannis Someruksen kanssa, vih. arv. 1642.

mika68

04.04.10, 12:23

Olen merkinnyt, että Katarina Tuderuksen äiti olisi Christina Hansintr. Platz, joka oli (kummankin toisessa) aviossa Johannes Johannis Someruksen kanssa, vih. arv. 1642.

Minulla on Johan Johannis Somerus-Tuderukselle (s.noin 1600, kuollut .10.1672 Kemi) merkitty kolme vaimoa:
1) Anna Kristofferintytär Bülow, vihitty noin 1632
- lapsi Johannes (1636 Maaria - 29.4.1699 Kemi) <-- minun esi-isä
2) Kristiina Platz, vihitty noin 1641
3) Justina Kristofferintytär Bülow

Mika J

MarkoRemahl

04.04.10, 19:00

Matti Lund

04.04.10, 22:15

Palailisin vielä tämän mielenkiintoisen keskustelun 1. sivulle ja kysyisin mitä tietoa ihmisillä on täällä Jonas Abrahamipoika Orren ja Beata Jonasintytär Rimahlin vanhemmista. Kuinka pitkälle tietoa täällä kirjoittavilla on kun mietitään tämän pariskunnan vanhempia ja esi-isiä?

Hei

Esiinnostamallasi Beatalla menevät isoisät juuri aloitusviestissä mainittuun Simon Olofinpoika Rimaliin tätä kautta:

i Jonas <- ii Johan <- iii Abraham <- iiii Abraham <- iiiii Elias <- iiiiii Mats <- iiiiiii Simon Olofinpoika.

Simon Olofinpojan ikä heittelee aika lailla ruodutusluetteloissa, mutta jos otetaan niistä laskettujen syntymävuosien mediaani, niin siksi saan vuoden 1579.

Simonin pojan Matsin ikä ruodutusluetteloissa taas ei heitä ollenkaan ja täsmää edellä antamaani Sulvan ikäkirjan syntymävuoteen 1606.

Eräs tarkennus:

Elias Matsinpojalle antamani kuolinpäivä 31.09.1697 saattaa olla vuoden osalta vuoden pielessä. Ikäkirjasta erottuu päivä selvästi, mutta vuosi ei. Yläpuolella lukee vuosi 1697, mutta ilmeisesti se ei kuulukaan Eliasille, vaan Eliasin kuolinvuosi olisikin pyyhkiytynyt kokonaan ikäkirjasta pois. Nimittäin Elias on veroluettelossa vielä 1698 ja vaimo Brita on merkitty leskeksi vasta 1699 alkaen. Tämän mukaan kuolinpäivä oli todennäköisesti 31.09.1698.

Mitä tulee Orreen, sielläkin ollaan talon vanhassa suvussa, mutta taloon tulee vävyjä, joista yksi on juuri Jonasin isä Abraham Pentinpoika Steen s. Maalahdella 6.11.1759 k. 18.04.1821. Tässä on sellainen kiemura, että Abraham Steen ei edusta Maalahden Överbyn Steenin talon vanhaa sukua. Abrahamin isä nimittäin on Pentti Antinpoika Polakka s. Laihian Sarvijoella 2.1722 k. Maalahdella 4.05.1793. Steenin taloon oli jäänyt vanhasta suvusta jäljelle 1740 -luvulla enää leski Margeta Mårtenintytär (k. 24.01.1775 iän ollessa 84 v 8 k 2 vk 3 pv) ja yksi tytär. Leski Margeta otti Pentti Antinpoika Polakan syytinkimiehekseen ja vävykseen ja testamenttasi Steenin 5/16 osamanttaalin talon tälle vävylleen (eli Pentti ehti tarjota lähes ensimmäiselle anopilleen syytinkiä 30 vuotta). Näin vahvistettiin Maalahden syyskäräjillä 2.11.1747 §7:ssä, (ES2113). Mutta tytär Elisabet kuoli 28.2.1747 kihlattuna ehtimattä avioitua saati jättää omaa lastaan ja Pentti "avioitui uudestaan" Maalahdella 17.12.1749 Elisabet Jonasint. Lindin eli Smedin (s. 19.10.1725 k. 17.05.1811) kanssa.

Olen kirjoittanut pienen selvittelyn "Laihian Sarvijoen ensimmäiset asuttajat" Eteläpohjalaiset Juuret, 2008, numeroon 2, jossa on oma pieni lukunsa Sarvijoen Polakan eli Poolan talon perustamisesta ja perustajasta Pentti Ollinpoika Polakasta, joten viittaan siihen: siitä selviävät esivanhempasi Laihian Sarvijoelta 1600 -luvulta ja Miettylän kylästä 1500 -luvulta. Pentti Ollinpoika Polakka kuuluu myös omiin esivanhempiini.

terv Matti Lund

färinr

06.04.10, 13:38

Kiitokset melenkiinnosta etsiä Johan Remahlin sukujuuria.

SAY (Solf ja Maalahti)
Simon Olofsson Rimal esiintyy isäntänä ainakin vuodet 1618-1639.
Hänen edeltäjänsä Olof Tomasson vuodet 1595-1621 ja Bertil Tordsson
ainakin vuodet 1581-1595.

Solf sockens historia II 1965 Vaasa (Gunnar Rosenholm k. 1999)
Vuonna 1623 Gustav II Adolf antoi Simon Olsson Rimalin tilan
Jacob Scottsin komppanian saarnaajalle Nicolaus Erici. Papilla oli tilan
verotusoikeus, mutta ei omistusoikeutta. Pappi asu todennäköisesti
Rimalissa komppanian ollessa kotiutettuna.

Rimal-Erichs eli Nygårds sai nimensä Påhl Simonssonin pojan Erich
Påfvelsonin mukaan. Hänen aikanaan 1690-luvulla talossa oli 7 palkollista,
joista kolme oli Ruotsista (Helsingland, Lövånger Västerbotten ja
Kalix Norrbotten)

Matti Lund

06.04.10, 15:11

Rimal-Erichs eli Nygårds sai nimensä Påhl Simonssonin pojan Erich
Påfvelsonin mukaan. Hänen aikanaan 1690-luvulla talossa oli 7 palkollista,
joista kolme oli Ruotsista (Helsingland, Lövånger Västerbotten ja
Kalix Norrbotten)

Tähän täytyy antaa pikku tarkennus, eli Eerik Påvelinpojan aika loppui jo vuonna 1677 ja viittaamasi 1690 -luku oli Anders Påhlinpojan aikaa.

Påhl Simoninpojan poika Eerik Påhlinpoika Rimal kuoli 1677, hautauspäivä 10.11.1677. Eerik Rimalin talon isännäksi tuli 1678 hänen nuorempi veljensä Anders Påhlinpoika. Anders Påhlinpojan aikana taloa nimitettiin myös Bergiksi. Talolla oli siis ainakin neljä vaihtoehtonimeä, mikä oli ihan tavallista tuolla seudulla.

Eerik Påhlinpojan vaimo oli toisessa aviossaan ollut Margeta Thomasintytär k. 1687. Margetan tytär Brita Markusintytär s. 10.1654 puolestaan vihittiin 24.06.1679 Eerik Påhlinpojan veljen Anders Påhlinpojan s. 11.1654 kanssa.

Kannattaa huomioida vielä Brittan nuoremmat veljet Johan Markusinpoika s. 1663, joka joutui sotamieheksi Riian linnoitukseen ja Mårten Markusinpoika s. 11.1666, koska saattoivat jossain yhteydessä esiintyä Rima(h)l -lisänimellä.

Eerik Påhlinpojalla ja Margeta Thomasintyttärellä oli myös yksi yhteinen poika Eerik Eerikinpoika Rimal, s. 5.1671 ja pääsi ripille 1684.

Näitä tietoja olen koonnut Sulvan ikäkirjoista (kortit) ja henkikirjoista (rullat).

terv Matti Lund

färinr

11.04.10, 10:14

Simon Olsson Rijmarilla eli Rimalilla oli SAY:n mukaan pojat:
Matts, Påhl ja Henrch.

Wasa-Posten 29.9.1923 kertoo K.V. Åkerblomin artikkelissa:
Rimalbönder på 1600-talet seuraavia tarkentavia tietoja perheestä.

Simon Olsson jätti jälkeensä kolme poikaa ja kolme tytärtä, joiden joukossa
oli Matts Simonsson ja Margeta Simonsdotter.
Artikkeli kertoo myös, että 1600- ja 1700-luvuilla toimineet useat
Rimahl eli Remahl-nimiset papit olivat oletettavasti sukujuuriltaan lähtöisin
tästä Rimalin kylästä.

Simon Olsson Rijmar eli Rimal sai Vaasan hovioikeudessa 19.11.1623 sakkoa
30 taaleria laittomasta maakaupasta vaasalaisen kauppiaan ilmiannon johdosta.
Hänen poikansa Matts Simonsson puolestaan järjesteli 1655 kirkon
penkkejä uuteen järjestykseen ja tuomittiin sakkoihin ja patikkamatkalle
Turkuun 3.9.1656.

Rimalin talolliset olivat myös talonpoikaispurjehtijoita kuljettaen voita,
lihaa, nahkoja, tervaa yms, Tukholmaan ja aina Revaliin (lienee Latviassa ?).
Påhl Simonsson antoi Tukholmassa kihlarahan veljenpoikansa Johan
Remahlin kihlatulle Katariina Johansdotter Tuderukselle eli Somerukselle.
Tieto on Kemin käräjiltä ja vuosi lienee 1660 tienoilla, sillä kihlauslupaus-
juttua käsiteltiin kesällä 1661 ja talvella ja kesällä 1662.

Johan Remahlilla ja Katariina Tuderuksella oli ainakin 7 lasta, joista
pappeja olivat Johan Johansson Remahl s.n. 1667 k. 25.1.1742 Tervola
ja Abraham Johansson Remahl s.n. 1670 k. 21.2.1728 Raahe.
Tyttäristä Beata oli aviossa Rantsilan kappalaisen Petrus Scroderuksen
kanssa ja Barbro Pudasjärven kirkkoherran Bertil Isaksson Ervastin kanssa.
Pappeja tuli myös useasta näiden liittojen pojista.

färinr

11.04.10, 10:16

Simon Olsson Rijmarilla eli Rimalilla oli SAY:n mukaan pojat:
Matts, Påhl ja Henrch.

Wasa-Posten 29.9.1923 kertoo K.V. Åkerblomin artikkelissa:
Rimalbönder på 1600-talet seuraavia tarkentavia tietoja perheestä.

Simon Olsson jätti jälkeensä kolme poikaa ja kolme tytärtä, joiden joukossa
oli Matts Simonsson ja Margeta Simonsdotter.
Artikkeli kertoo myös, että 1600- ja 1700-luvuilla toimineet useat
Rimahl eli Remahl-nimiset papit olivat oletettavasti sukujuuriltaan lähtöisin
tästä Rimalin kylästä.

Simon Olsson Rijmar eli Rimal sai Vaasan hovioikeudessa 19.11.1623 sakkoa
30 taaleria laittomasta maakaupasta vaasalaisen kauppiaan ilmiannon johdosta.
Hänen poikansa Matts Simonsson puolestaan järjesteli 1655 kirkon
penkkejä uuteen järjestykseen ja tuomittiin sakkoihin ja patikkamatkalle
Turkuun 3.9.1656.

Rimalin talolliset olivat myös talonpoikaispurjehtijoita kuljettaen voita,
lihaa, nahkoja, tervaa yms, Tukholmaan ja aina Revaliin (lieneeLatviassa?).

Påhl Simonsson antoi Tukholmassa kihlarahan veljenpoikansa Johan
Remahlin kihlatulle Katariina Johansdotter Tuderukselle eli Somerukselle.
Tieto on Kemin käräjiltä ja vuosi lienee 1660 tienoilla, sillä kihlauslupaus-
juttua käsiteltiin kesällä 1661 ja talvella ja kesällä 1662.

Johan Remahlilla ja Katariina Tuderuksella oli ainakin 7 lasta, joista
pappeja olivat Johan Johansson Remahl s.n. 1667 k. 25.1.1742 Tervola
ja Abraham Johansson Remahl s.n. 1670 k. 21.2.1728 Raahe.
Tyttäristä Beata oli aviossa Rantsilan kappalaisen Petrus Scroderuksen
kanssa ja Barbro Pudasjärven kirkkoherran Bertil Isaksson Ervastin kanssa.
Pappeja tuli myös useasta näiden liittojen pojista.

färinr

11.04.10, 10:20

Tarkennus aiempaan vastaukseen:

Påhl Simonssonin antama kihlaraha-aihe ja Johan Remalin perheselvitys
eivät olleet mainitusta lehtikirjotuksesta.

Jouni Kaleva

11.04.10, 10:24

lihaa, nahkoja, tervaa yms, Tukholmaan ja aina Revaliin (lienee Latviassa ?).

Reval eli Rääveli tunnetaan nykyisin nimellä Tallinna (Taanin linna eli tanskalaisten linna)

Matti Lund

11.04.10, 11:14

Simon Olsson Rijmarilla eli Rimalilla oli SAY:n mukaan pojat:
Matts, Påhl ja Henrch.

---.

Hei, aivan näin ei voida mielestäni todeta "hiusta halkoen".

Mielestäni suoraan SAY:n mukaan Simon Olofinpoika Rimahlille ei voi nimetä näitä poikia, vaan todeta Mats Simoninpoika (ja ehkä Påhl Simoninpojan pojat Eerik Påhlinpojan ja Anders Påhlinpojan) saman talon myöhemmiksi asujiksi (sen jälkeen kun Rimal oli jaettu kahtia).

Sen sijaan ruodutusluetteloista näkyy 1627 alkaen poika Mats Simon Olofinpoika Rimalille ja vuosina 1633 ja 1640 myös poika Påhl Simon Olofinpoika Rimalille. Muistaakseni vuoden 1637 ruodutusluettelon ikätietoja on viety joiltain osin Sulvan SAY -luetteloon.

Kolmas poika Henrik on ongelmallisempi, mutta vuoden 1648 ruodutusluettelosta ilmenee Rimalin talossa Henrik Simoninpoika, joka oli kirjattu nihdiksi kolmen eri kylän taloille yhtenä Rimalin talo (ruotu käsitti 10 taloa, yleensä saman pitäjän alueelta, mutta tämä oli jakaantunut eri pitäjien välille).

Tätä ennen eikä tämän jälkeen Henrik Simoninpoikaa ei enää näy! - Sulvassa asui kyllä kaksi Henrik Simoninpoikaa, mutta kumpikaan ei voinut olla asiakirjojen valossa Rimalin poika. Lisäksi Mustasaaren Björkön kievaritalon otti autiosta muuan Henrik Simoninpoika, joka oli yhdessä Mats Simoninpoika Rimalin kanssa jonkun perijöitä, mutta kysymyksessä ei voinut olla Rimalissa ollut Henrik Simoninpoika.

(Mitään muitakaan merkkejä en saa Henrikistä tämän jälkeen näkyviin. Mats oli siis syntynyt 1606 ja Påhl 1615...1617. Jos Henrik oli niin nuori, ettei näy ennen vuotta 1648, niin hän olisi syntynyt joskus selvästi vuoden 1620 jälkeen, joten hänellä ei olisi voinut olla lapsia, jotka olisivat voineet syntyä ennen vuotta ~1640. Eli näistä ei voida spekuloida asiakirjatietojen valossa!)

Lisäksi myös myöhempi isäntä, Simonin poika Mats Simoninpoika Rimal, oli merkitty vuonna 1627 paitsi Rimalin talon pojaksi, myös nihdiksi.

Vähän tämän jälkeen Rimalin talo on kirjattu ainoaksi Sulvan taloksi, joka varusti sotaan ratsumiehen. Rimal oli 1 veromanttaalin talo. Sulvassa oli joukko 1 veromanttaalin taloja, joista Rimal ei ollut peltoalaltaan suurin, mutta veroäyriltään kyllä. Siis se oli kantokyvyltään Sulvan suurin 1500 -luvun lopulla ja 1600 -luvun alkupuolella. Tämä viittaa siihen, että Rimal sai muista tuotteista muita enemmän tuloja, mutta pelloista vain sen verran mitä keskimäärin Sulvan vastaavankokoiset tai hieman vähäisemmät verotalot.

Vuoden 1627 ruodutusluettelon reunahuomautuksen mukaan, Simon Olofinpoika olisi tuomittu jopa kuolemaan, mutta vuodesta 1626 alkavista renovoiduista tuomiokirjoista ei löydy tätä tuomiota eikä tietoa kuninkaan armahduksesta, koskapa niin on täytynyt tapahtua, koska Simon Olofinpoika Rimalista esiintyy aktiivisesti vielä 1650 -luvulla.

Mitä tulee Tallinnan (Reval) rooliin, se oli muinoin muun ohella, ennen muuta Skandinavian tapulikaupunkien tärkein viljakaupan keskus.

terv Matti Lund

Matti Lund

11.04.10, 11:28

---Simon Olsson Rijmar eli Rimal sai Vaasan hovioikeudessa 19.11.1623 sakkoa
30 taaleria laittomasta maakaupasta vaasalaisen kauppiaan ilmiannon johdosta.
Hänen poikansa Matts Simonsson puolestaan järjesteli 1655 kirkon
penkkejä uuteen järjestykseen ja tuomittiin sakkoihin ja patikkamatkalle
Turkuun 3.9.1656.
...

Hei,
Tuskin aivan näinkään on kerrottu, sillä Vaasassa ei ollut vielä vuonna 1623 hovioikeutta.

Tällaista riita-asiaa lienee käsitelty Vaasan raastuvassa/kämnerissä, mutta renovoidut pöytäkirjat, joista minulla on taltioita Vaasaa koskien, alkavat vasta vuodesta 1626 (rulla ES2027 Pohjanmaan tuomiokirjat, Vaasan omat tuomiokirjat rullalta ES1424 vuodesta 1639 alkaen). K.V. Åkerblomin tieto perustunee johonkin niteeseen, jota ei ole mikrofilmattu KA:n renovoituihin tuomiokirjoihin, ja joka on nykyisin käyttökiellossa eikä siihen ole ehkä kukaan päässyt käsiksi Åkerblomin jälkeen.

terv Matti Lund

Jouni Kaleva

11.04.10, 19:18

Hei, aivan näin ei voida mielestäni todeta "hiusta halkoen".

Mielestäni suoraan SAY:n mukaan Simon Olofinpoika Rimahlille ei voi nimetä näitä poikia, vaan todeta Mats Simoninpoika (ja ehkä Påhl Simoninpojan pojat Eerik Påhlinpojan ja Anders Påhlinpojan) saman talon myöhemmiksi asujiksi (sen jälkeen kun Rimal oli jaettu kahtia).

Sen sijaan ruodutusluetteloista näkyy 1627 alkaen poika Mats Simon Olofinpoika Rimalille ja vuosina 1633 ja 1640 myös poika Påhl Simon Olofinpoika Rimalille. Muistaakseni vuoden 1637 ruodutusluettelon ikätietoja on viety joiltain osin Sulvan SAY -luetteloon.

Kolmas poika Henrik on ongelmallisempi, mutta vuoden 1648 ruodutusluettelosta ilmenee Rimalin talossa Henrik Simoninpoika, joka oli kirjattu nihdiksi kolmen eri kylän taloille yhtenä Rimalin talo (ruotu käsitti 10 taloa, yleensä saman pitäjän alueelta, mutta tämä oli jakaantunut eri pitäjien välille).

Tätä ennen eikä tämän jälkeen Henrik Simoninpoikaa ei enää näy! - Sulvassa asui kyllä kaksi Henrik Simoninpoikaa, mutta kumpikaan ei voinut olla asiakirjojen valossa Rimalin poika. Lisäksi Mustasaaren Björkön kievaritalon otti autiosta muuan Henrik Simoninpoika, joka oli yhdessä Mats Simoninpoika Rimalin kanssa jonkun perijöitä, mutta kysymyksessä ei voinut olla Rimalissa ollut Henrik Simoninpoika.

terv Matti Lund

Tästä perusteellisesta selityksestä jää semmoinen tuntuma, että Matts olisi todennäköisempi isä Kemin Johan Remahlille kuin Henrik.

Kunpahan Kemin Johanilla olisi edes jossakin patronyymi näkösällä!

Matti Lund

11.04.10, 23:24

...

Påhl Simonsson antoi Tukholmassa kihlarahan veljenpoikansa Johan
Remahlin kihlatulle Katariina Johansdotter Tuderukselle eli Somerukselle.
Tieto on Kemin käräjiltä ja vuosi lienee 1660 tienoilla, sillä kihlauslupaus-
juttua käsiteltiin kesällä 1661 ja talvella ja kesällä 1662.

Johan Remahlilla ja Katariina Tuderuksella oli ainakin 7 lasta, joista
pappeja olivat Johan Johansson Remahl s.n. 1667 k. 25.1.1742 Tervola
ja Abraham Johansson Remahl s.n. 1670 k. 21.2.1728 Raahe.
Tyttäristä Beata oli aviossa Rantsilan kappalaisen Petrus Scroderuksen
kanssa ja Barbro Pudasjärven kirkkoherran Bertil Isaksson Ervastin kanssa.
Pappeja tuli myös useasta näiden liittojen pojista.

Tarkennusta kaipaa tämäkin, ja tässä tulee sitä jonkin verran omasta puolestani.

Nythän oli niin, että kysymyksessä olivat Kemin kesäkäräjät 1661, Kemin talvikäräjät 1662 ja Kemin kesäkäräjät 1662, jotka löytyvät rullalta ES2031, vanha niteen signum RR.11, mutta nythän tämä nide on tullut KA:n digitoitujen asiakirjojen joukkoon ja em. asiakirjat löytyvät sieltä näistä linkeistä:

http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3711356&zoom=1&x=1&y=1&sx=400&sy=400

http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3711568&zoom=1&x=1&y=1&sx=400&sy=400

http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3711625&zoom=1&x=1&y=1&sx=400&sy=400

Itse asiassa kysymyksessä oli nimismiehen Matti Antinpojan kanne viran puolesta Klaes Stiernstedin asiamiestä Johan Rimahlia vastaan salavuoteudesta kahden naishenkilön, Karin Johanintyttären ja Klaara Antintyttären kanssa, joista molemmista sukupuoliyhteyksistä naiset olivat synnyttäneet lapsen Johan Rimahlille.

Johan Rimahl tunnusti molemmat salavuoteudet ja hänet tuomittiin ensimmäisenä järjestyksessä olevasta 40 hopeamarkan ja toisesta 70 hopeamarkan sakkoon, lisäksi kirkonrangaistukseen ja näiden vakiorangaistusten lisäksi myös eräänlaisesta naimalupauksen pettämiseen Karin Johanintytärtä kohtaan liittyvistä kirkollista rikkeistä ehdolliseen ruumiilliseen rangaistukseen, jos hän pysyisi kannassaan olla naimatta Karin Johanintytärtä.

Näissä käsittelyissä esiintyi Karin Johanintyttären veli herra Johan Tuderus siskonsa valtuutettuna ja ajoi voimakkaasti siskonsa ja Johan Rimahlin naimakauppaa, joka ei tässä vaiheessa kuitenkaan toteutunut.

Ajamisensa vahvistamiseksi herra Johan Tuderus oli pyytänyt todistuksia mm. Johan Rimahlin isän veljeltä Tukholmassa Påhl Simoninpojalta, joka oli tavannut Anders Grelsinpojan tykönä Tukholmassa tämän luona oleskelleen Karin Johanintyttären, jonka Anders Grelsinpoika oli esittänyt Påhl Simoninpojalle Johan Rimahlin morsiamena ja tulevana vaimonsa, jolloin Påhl Simoninpoika oli toivottanut Karinille paljon onnea ja siunausta ja antanut yhden riikintaalarin kihlauksen merkkinä.

Ilmenee lisäksi, ettei isän veli Påhl Simoninpoika ollut Johan Rimahlin ainoa sukulainen, joka mainitaan Tukholmassa, vaan Tuderus sai Tukholmasta toisen Påhl Simoninpojan ja Eerik Marlanderin todistuksen, jolloin sanotaan, että molemmat miehet olivat sukusitein sidottu Johan Rimahliin. Lisäksi viitattiin Anna Markusintyttären todistukseen. Ilmeisesti hänkin oli joku sukulainen, vaikkakaan se ei käy suoraan ilmi.

Nähtävästikin tässä vaiheessa Johan Rimahl torjui avioliiton, koska koki sen jonkinlaisena salaliittona itseään vastaan, vaikka oli jonkinlaisena hätävalheena mennyt sitä lupailemaankin neljäntenä pääsiäispäivänä 1661 ja puristanut siinä yhteydessä Karinin isän Johan Tuderus vanhemman kättä hänen poikiensa Johanin ja Gabrielin läsnäollessa. Läsnä olivat olleet tällöin myös lautamies Antti Tasanen ja nimismies Matti Antinpojan vaimo Liisa Vilmi.

Myöhemmin Johan Rimahl kiisti kaikki lupauksensa ja kirjoitti anomuksen ja katumuskirjoituksen piispalle tarkoituksenaan torjua se, että tuomiokapitulikin ajaisi pakkonaittamista. Rovasti Josef Mathesius sitten vastasi kapitulin puolesta asiasta Kemin papistolle tuoden tiettäväksi Johan Rimahlin vetoomuksen piispalle.

Nähtävästi Karin oli jonkin verran mieltynyt Johan Rimahliin, muttei Johan Kariniin, ja Tuderukset katsoivat pakkonaittamisen ainoana kunniallisena tai siedettävänä ulospääsynä tilanteesta. Se ei siis onnistunut tällä tavalla.

Mutta jollain tavalla naimakauppa sitten onnistui, koskapa Karinista tuli kuin tulikin Johan Rimahlin vaimo.

terv Matti Lund

Matti Lund

11.04.10, 23:46

Tästä perusteellisesta selityksestä jää semmoinen tuntuma, että Matts olisi todennäköisempi isä Kemin Johan Remahlille kuin Henrik.

Kunpahan Kemin Johanilla olisi edes jossakin patronyymi näkösällä!

Ei sellaista näyttäisi ilmenevän ainakaan Kemin tuomiokirjoista.

Kemin vuoden 1662 molempien käräjien toteamukset Johan Rimahlin isän veljestä Påhl Simoninpojasta ja niukat tiedonmurut Henrik Simoninpojasta jättävät toistaiseksi ainoaksi vaihtoehdoksi Mats Simoninpoika Rimalin, kun pidetään kiinni siitä, ettei neljättä veljeä ollut.

terv Matti Lund

olanyk

12.04.10, 11:00

Hei!

Onko käsitykseni oikea että Tuo salavuoteudesta syntynyt (? 1661) ja kyllä aviolapseksi tullut tytär oli Beata Remahl (Schroderus)?

Toinen kysymykseni on voisiko vielä löytyä alkuperäisasiakirjoja jotka voisi osoittaa alla olevat hypoteesini vääräksi tai oikeaksi-

Olen ennennkin esittänyt epäilykseni että olisko Beataa osoitettut Johan Petruksenpoika Schroderuksen äidiksi vai onko se oletus? Muut lapset ovat huomattavasti nuorempia luokkaa 10 vuotta. Johan tiettävästi on osoitettu Abraham Petruksenpoika Schroderuksen veljeksi. Vielä olen tehnyt sen huomion ettei Remahl suvusta periytynyt Abraham nimi ole Johan Schroderuksen sukuhaarassa tullut käytetyä.

Johanin on sanottu syntyneen marraskuussa 1678 ja Beata on syntynyt 1661. Petrus on syntynyt n. 1640 on kirjoittautui ylioppilaaksi Upsalaan 31.10.1677 ja on arveluja myös olisko hän ollut Turussa. Kuitenkin jo 1670-luvulla hänen sanotaan olleen Saloisissa Beatan tädin puolison milenterveysongelmista kärsivän kappalaisen sijaisena. Eli hyvin lyhyet opiskelut olivat. mutta olisko lähes 40 vuotias pappi ja 17 v tyttö saanut yhteisen lapsen?

Beataa on sanottu Raahen käräjillä 1697 Johan Tammelanderin kälyksi. Itse olen mm. tästä arvellut että olisko Petrus ollut naimisissa Tammelanderin sisaren kanssa joita heillä tiedetään olleen. Tammelander nimen otti Tammelan kirkkoherra Micahel Tammelander joka oli Alstadius sukua? Joku 1600-luvun pappi Paltamossa sanotaan käyttäneen Tamelin nimeä.

Johan Schroderus tuli Paltamoon Johan Johaninpoika Tammelanderin veronkantokirjuriksi jo 1712. Tammelanderin väitettään asuneen Paltaniemellä Immolan taloa johon myös Koutaniemen myhemin Swahn nimellä tunnettu suku liittyy.

Olen edelleen hypoteesina pohtinut olisko paltamolaiseksi sanottu Petrus Schrodesus tuon suvun kantaisän Hans Erikssonin poika ja isääidin tinen puoliso olisi huonosti tunnettu kappalainen tai linnan saarnaaja Matts Johansson. Petrus saapui samanaikaisesti Upsalaan yliopistoon Isak Isakin poika Siniuksen kanssa. Jollakin Isak Siniuksen pojista oli silmäongelmia joissa Bietari Brahe oli auttanut. Olisko vanhempi Petrus lähettetty kaverina Isakin kanssa. Tammelander tuli Isak vanheman jälkeen voudiksi Kajaniin. Vielä Johan Petruksen poika avioitui tuon isänsä yliopistokaveri tyttären kanssa.

Olavi

Jouni Kaleva

12.04.10, 20:46

Itse asiassa kysymyksessä oli nimismiehen Matti Antinpojan kanne viran puolesta Klaes Stiernstedin asiamiestä Johan Rimahlia vastaan salavuoteudesta kahden naishenkilön, Karin Johanintyttären ja Klaara Antintyttären kanssa, joista molemmista sukupuoliyhteyksistä naiset olivat synnyttäneet lapsen Johan Rimahlille.

Johan Rimahl tunnusti molemmat salavuoteudet ja hänet tuomittiin ensimmäisenä järjestyksessä olevasta 40 hopeamarkan ja toisesta 70 hopeamarkan sakkoon, lisäksi kirkonrangaistukseen ja näiden vakiorangaistusten lisäksi myös eräänlaisesta naimalupauksen pettämiseen Karin Johanintytärtä kohtaan liittyvistä kirkollista rikkeistä ehdolliseen ruumiilliseen rangaistukseen, jos hän pysyisi kannassaan olla naimatta Karin Johanintytärtä.
----

Nähtävästikin tässä vaiheessa Johan Rimahl torjui avioliiton, koska koki sen jonkinlaisena salaliittona itseään vastaan, vaikka oli jonkinlaisena hätävalheena mennyt sitä lupailemaankin neljäntenä pääsiäispäivänä 1661 ja puristanut siinä yhteydessä Karinin isän Johan Tuderus vanhemman kättä hänen poikiensa Johanin ja Gabrielin läsnäollessa. Läsnä olivat olleet tällöin myös lautamies Antti Tasanen ja nimismies Matti Antinpojan vaimo Liisa Vilmi.

terv Matti Lund

Kiitos Matti taas eksaktista asiatiedosta. Jatkan mutulla:

Luulen, että Clara Antintytär olisi Vilmi-sukua, ehkäpä suoraan nimismiehen sisar. Ihan siksi, että näin olisi samaa yhteiskuntaluokkaa kuin Remahl ja myöskin Carin Tuderus.

Clara-nimi kulkee Kemin Vilmi-suvussa, ehkä ensimmäinen nimenkantaja oli nimismiehen leskeksi jäänyt Clara Andersdr. Grooth, k. Kemissä 18.2.1712. Tämän mies oli siis nimismies Juho Matinpk. Vilmi.

färinr

13.04.10, 08:26

Kiitokset Matille erinomaisista tiedoista paneutua Rimaleihin.

Simon Olsson Rijmar sai Vaasa raastuvassa (rådstuvrätt) 19.11.1623
laittomasta maakaupasta sakkoa 30 taaleria. Smon maksoi sakot
mukisematta, minkä K.V.Å on tulkinnut isännän ja talon hyvän
varallisuuden merkiksi.
Mustista ei pitäisi kirjoitella, koska muistaa kuitenkin väärin.
Matts Simonsson puolestaan peräsi oikeuksiaan paikkaan kirkossa ja
oikeutta ehtoolliselle aina vuoteen 1658 saakka käyden kahteen otteeseen
Turun hovioikeudessa.

Simon Olsson Rimal ja Anders Mattsson lähettivät 15.10.1638 hallitukselle
Tukholmaan valituksen vaadituista talonverosta vuodelta 1636, vaikka he
olivat varustaneet ratsumiehen Tanskan sotaan ja huolehtineet kaatuneen
tilalle uuden ratsumiehen varusteineen.
K.V.Å on merkinnyt sulkuihin (Närmare härom i upps. Ur Sundom historia)

Keväällä 1648 siltavouti valitti useiden talonpoikien laiminlyöneen yleisten
teiden hoidon. Sakotettujen nimilistalla esiintyi myös Simon Rimall.

Helistö kertoo kirjassaan, että oikeuden päätös Johan Remahlin rangais-
tuksesta perustui tuomiokapitulin päätökseen 29.1.1662, jossa hänen
paikkansa kirkossa on alimmassa tilassa eikä hän saa osallistua Herran
pyhään ehtoollisen nauttimseen, kunnes menee aviolittoon.

Kemin pappilan kirjoihin Johan Remahl merkitään 1663 ja seuraavana
vuonna vaimonsa kanssa. Tervolan Piipon talossa he esiintyvät 1669
alkaen ja Kemin Lautiosaaren Kestilän talossa 1680.

Kestilän kirjoihin merkitään vaimo Kaarina viimeisen kerran vuonna 1683,
jolloin talon kirjoissa esiintyvät myös tyttäret Beata ja Anna.
Palkollisia ei taloon ole merkitty kyseisenä vuonna eli ovatko tyttäret
hoitamassa taloutta ja sairasta äitiään ?

Helistön kirjassa käsitellään myös sotamieheksi 1709 pestautunutta
Matti Remahlia. Millä tavalla tämä Matti kytkeytyy Johan Remahliin,
ei minulle ole selvinnyt.

färinr

13.04.10, 10:40

Anteeksi tuplavahinkoni, jotka toisaalta johtuvat Matti Lundin
ansiokkaasta toiminnasta eli kiitokset ovat paikallaan kahteenkin kertaan.

(Koneeni lukihäiriö hävittää satunnaisesti i-kirjaimen, jonka korjaamis-
yritys johti jo toistamiseen tuplaamisen ilman korjauksia)

Gunnar Rosenholmin Solf sockens historia II käsittelee Elias Mattsson
Rimalia (s. 1645) lautamiehenä, kirkkoväärttinä ja pitäjänkirjurina
lisähuomautuksenaan:

En släktforskare (Snellman) har hållit för troligt, att de flesta medlemmarna
av de österbottniska präst- och fogdesläkterna Remahl-Rimahl är
befryndade och tydligen härstammar från Rimal by.

Tarkempaa selvitystä Snellmannista ei kirjassa esiinny.
Toisaalta Gunnar Rosenholm esiintyy itsekin kyseisen suvun tutkijana.

Kysymys on siten ollut esillä kohta ainakin 100 vuotta ilman selvää
ja todistettavaa ratkaisua.
Toisaalta tulee epäilys, että Johan Remahlin isä on tarkoituksellisesti
jätetty kirjaamatta esim. Matts Simonsson Rimalin kirkonkirouksen tms.
johdosta.

Tapani Kovalaine

13.04.10, 17:31

...Helistön kirjassa käsitellään myös sotamieheksi 1709 pestautunutta Matti Remahlia. Millä tavalla tämä Matti kytkeytyy Johan Remahliin, ei minulle ole selvinnyt.

Jatuli 1971 sivulla 226 kertoo, että sotilas Matts Rimahl oli selvinnyt hengissä Norjan tuhoisasta sotaretkestä ja oli päässyt Carl Armfeltin laatimaan pääkatselmusluetteloon 21.10.1720 mm. Johan Valeer'in ja esi-isäni Gustaf Tikkalan kanssa.

Voisiko tuo Matts Rimahl olla vaikkapa seuraavan digikuvan mainitsema sotilas Matts Mattss Wilmi? Tuo mies asustelee muutaman vuoden Remahlin perheessä. http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1709-1741_msrk_ik270/138.htm

Jouni Kaleva

13.04.10, 17:37

Jatuli 1971 sivulla 226 kertoo, että sotilas Matts Rimahl oli selvinnyt hengissä Norjan tuhoisasta sotaretkestä ja oli päässyt Carl Armfeltin laatimaan pääkatselmusluetteloon 21.10.1720 mm. Johan Valeer'in ja esi-isäni Gustaf Tikkalan kanssa.

Voisiko tuo Matts Rimahl olla vaikkapa seuraavan digikuvan mainitsema sotilas Matts Mattss Wilmi? Tuo mies asustelee muutaman vuoden Remahlin perheessä. http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1709-1741_msrk_ik270/138.htm
Mihin katosi Johan Remahlin ja Clara Andersdotterin lapsi? Oisko ollut vaikka Matts Rimahl???

färinr

14.04.10, 07:23

Helistön selvitystä Matti Remahlista, joka pestautui Lassilan talon
puolesta sotamieheksi 19.2.1709

Kemin komppanian pakolaiskatselmuksessa Ängermanlandissa 15.10.1719
esiintyy sotamies no. 18 Matts Remahl. Kemin talvikäräjillä 1722 Matti
perää osaa saamatta jääneestä pestirahoista.

Saman komppanian katselmuksessa Geflessä 15.9.1720 esiintyy
sotamies no. 11 Matts Mattsson Remahl (30-vuotias) 7 vuotta
palvelleena. Liekö vanhemman Matin poika ?

Kemin komppanian katselmuksessa Suomessa 13.3.1725 sotamies no. 10
on 39-vuotias Matts Mattsson Remahl, joka on palvellut 16 vuotta.

Helistö ei kytke näitä Matteja toisiinsa eikä myöskään heidän yhteyttään
Rimahlin taloon.

Tapani Kovalaine

14.04.10, 18:29

Rippikirjassa lukee Kemin Lautiosaaren Kestilän talossa 1710-1719 jotakin tämän tyylistä tai tapaista:
Johan Remahl hustru
obiit son Elias, harus
Elin hustru ...
...
Sold Matts Mattsson ... (on alleviivattu, kai poismuuton vuoksi)
...
Sold. Matts Mattss Wilmi (ei ole alleviivattu)
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1710-1719_msrk_ik270/86.htm

Kaikesta päätellen tämä sotilaaksi ryhtynyt Matti Matinp Vilmi on kuulunut Remahlien talon luottohenkilöihin, kun niinkin pitkällä aikajanalla on talon väkeen luettu.

Matti Lund

14.04.10, 18:31

Kiitokset mielenkiinnosta etsiä Johan Remahlin sukujuuria.

SAY (Solf ja Maalahti)
Simon Olofsson Rimal esiintyy isäntänä ainakin vuodet 1618-1639.
Hänen edeltäjänsä Olof Tomasson vuodet 1595-1621 ja Bertil Tordsson
ainakin vuodet 1581-1595.

...

SAY -luettelo on harhaanjohtava Rimalin talon osalta siten, että sen isännäksi on siihen viety Tord Gunnarinpoika 1550-52. Kuitenkin nokka-, kymmenys ja papinveroluetteloissa 1546...52 Tord Gunnarinpoika eli Gudmundinpoika seisoo tukevasti Ylimaalahdenkylässä (Öffrmalax) ja sen jälkeen katoaa veroluetteloista.

Sen sijaan Länsisulvankylässä siinä talossa jota on pidettävä Rimalina on isäntänä vastaavissa veroluetteloissa 1546...60 Sigfrid Olofinpoika. Sigfrid Olofinpoikaa seuraa sitten 1561 alkaen Bertil Tordinpoika. Nyt SAY -luetteloa koottaessa näytään Bertil Tordinpoika kytketyn Tord Gudmundinpoikaan, mikä tietenkin saattaa olla isä-poika -mielessä oikein, muttei talonhaltijasuhteessa (Millä perusteella Bertilin on oletettu olleen juuri Tord Gudmundinpojan poika, ei selvinnyt veroluetteloista. Aikalainen Sulvankylässä oli Tord Eerikinpoika ja Tordeja riitti myös naapurikylille, joten jokin erityinen tieto täytyy olla pontimena Gudmundinpojan esiinnostamiselle Rimal -yhteyteen! Gudmundinpoikia oli useampiakin Närpiön puolella, yksi virkamiehenäkin.).

Bertil Tordinpoika on ensi vaiheessaan Rimalin isäntänä 1561-66, jonka jälkeen seuraa Simon Sigfridinpoika 1568-79. Tämän jälkeen on Bertil Tordinpoika uudestaan 1580-95. Bertil Tordinpoikaa seuraa Olof Thomasinpoika 1595-1620 ja Olof Thomasinpoikaa Simon Olofinpoika jo vuonna 1620.

Rimalin isäntäketju ei näin ollen anna kovin selväpiirteistä sukusuhdeketjua, mutta yritän laatia siitä yhden hypoteesin. Ensinnäkin on luontevinta selittää Bertil Tordinpojan tulo Rimaliin vuonna 1561 siten, että hänen edeltäjänsä Sigfrid Olofinpoika olisi kuollut noin 1560 ja Tordinpoika olisi lesken uusi mies, joka ottaa talon ylläpitääkseen sitä siksi ajaksi, kunnes edeltäjän ja lesken poika Simon Sigfridinpoika ehtii tulla täysi-ikäiseksi. Tämä sitten näyttäisi tapahtuneen noin vuoden 1568 kohdalla. Kuoleman tai vammautumisen takia Simon Sigfridinpoika sitten väistyy talosta 1579 ja hänen hypoteettinen isäpuolensa Bertil Tordinpoika palaa 1580 hallitsemaan taloa aina vuoteen 1595 asti. Simon olisi väistyessään vasta jonkin verran yli 30 -vuotias ja isäpuoli häntä noin 10 vuotta vanhempi, joten jos terveyttä riittäisi, hän voisi asua taloa vielä pitkäänkin ja elättää mahdollisia vaimonsa lastenlapsia.

Miten sitten vuonna 1595 esiinastuvan Olof Thomasinpojan saisi luontevasti kytkettyä talon aikaisempiin asujiin? Ensin voisi yrittää olettaa, että hän olisi Simon Sigfridinpojan vävy ja Simon Sigfridinpojan tytär olisi tullut täysi-ikäiseksi suurinpiirtein niihin aikoihin, kun Olof Thomasinpoika tuli taloon. Mutta kuten muistettaneen, Simon Olofinpoika Rimal oli syntynyt ruodutusluetteloiden mukaan noin 1579 eli noin 15 vuotta, ennen kuin Olof Thomasinpoika tuli Rimalin taloon ja jos oletus Simon Sigfridinpojan tulolle täysi-ikäiseksi noin vuonna 1568 pitää paikkansa, niin hänellä ei voisi olla tytärtä, joka olisi voinut synnyttää vuonna 1579. Ei siis käy näillä ehdoilla ja on sangen kyseenalaista ryhtyä muuttamaan ehtoja tällaisessa tilanteessa. Nähtävästi Olof Thomasinpoika oli syntynyt ennen vuotta 1560, ehkä noin 1550. Siis Olof Thomasinpoika ilmaantui Rimalin veronmaksajaksi jo 40 ikävuottaan sivuutettuaan, mutta häntä on mahdotonta ennen sitä veroluetteloista osoittaa. Olisiko hän jo sitä ennen Rimalin kätköissä asustellut? Jos hän oli taloon kotivävy, ikäryhmänsä puolesta hän olisi voinut olla Sigfrid Olofinpojan vävy ja siis Simon Sigfridinpojan lanko. - Olof Thomasinpojan sukusuhteelle tai sen puuttumiselle Rimalin talon edeltäjiin päin jäisi näin moniaisia vaihtoehtoja, joita on vaikea asettaa arvojärjestykseen.

Rimalien sukusuhteista 1500 -luvulta on kuitenkin ainakin yksi selvästi osoitettava tieto, jolla voidaan ainakin jonkinlaisia rajauksia tehdä.

Maalahden talvikäräjillä 1655 Simon Olofinpoika Rimal vaati Mats Simoninpojalta Yttermalaxista tämän tykönä itselleen langennutta perintöä. Mats ei kiistänyt, etteikö perintö olisi langennut Simonille, mutta vetosi siihen, että perintö oli langennut yli 40 vuotta sitten. Koska perinnönjaosta oli jo niin pitkä aika ja Simon oli vaiennut vaatimuksestaan tähän asti, niin Mats Simoninpoika tuomittiin vapaaksi Simon Olofinpojan vaatimuksesta perinnön kaaren 15. luvun nojalla.
(Maalahti 23-24.1.1655: 197, RR.11, ES2030)

Tämä havainto asettaa tehtävän jäljittää Mats Simoninpojan talo Yttermalaxissa ja selvittää sen asujan henkilöllisyys, jonka jälkeen siellä noin vuonna 1615 olisi langennut perintö. Vuoden 1655 ruodutusluettelosta löytyykin Yttermalaxista Mats Simoninpoika ⅔ manttaalin talosta. Yttermalaxista löytyy kaksi ⅔ veromanttaalin taloa, Ahlskog ja Herrgård (nimitetään myös Hergålsiksi). Mats Simoninpojan talo osoittautuu Herrgårdiksi. Mats Simoninpoika näkyy ⅔ manttaalin talossa (Herrgård) jo vuoden 1633 ruodutusluettelossa kirjattuna 15 -vuotiaaksi. Täten Mats Simoninpoika oli vähintään noin 37 -vuotias vastatessaan Simon Rimalin kanteeseen 1655 Simonin itsensä ollessa jo noin 76 -vuotias. Miehet ovat selvästi eri polvea. Vuoden 1633 maakirjasta löytyy samasta Herrgårdin talosta isännän nimeksi Simon Thomasinpoika. Simon Thomasinpoika alkaa ⅔ manttaalin (Herrgårdin) talossa jo 1615. Simon Thomasinpojan ikä osoittautuu ongelmalliseksi, sillä vuoden 1627 ruodutuksessa hänelle on merkitty iäksi 72 vuotta, mutta vuonna 1629 vain 62 vuotta. Ilmeisesti vuoden 1629 tieto on lähellä oikeaa eli Simon Thomasinpoika olisi syntynyt noin 1565 ja hänen poikansa Mats noin vuonna 1615. Myös Matsin tieto heittää luetteloissa, sillä vuonna 1640 hänet on kirjattu 26 -vuotiaaksi. Näistä voi päätellä kuitenkin sen, että Herrgårdin Simon Thomasinpoika oli runsas 10 vuotta vanhempaa ikäluokkaa kuin Rimalin Simon Olofinpoika ja Simon Thomasinpoika tuli isännäksi juuri sinä vuonna, jolloin Herrgårdin talosta oli ajankohtaista jakaa perintöä edeltäneen isännän jälkeen. Veroluettelot kertovat, että Simon Thomasinpoikaa edelsi Herrgårdissa aika lyhyen aikaa, vuodet 1605-14, Thomas Gregerinpoika, mutta taas tätä edelsi sangen pitkän ajan, vuodet 1568-1605 eli 37 vuotta, Greger Pärinpoika.

Aivan ilmeisesti noin vuonna 1615 oli kysymys niihin aikoihin väistyneen Thomas Gregerinpojan perinnönjaosta Herrgådin talossa ja hänen (rinta?)perillistensä joukossa oli siis Simon Olofinpoika Rimal. Mutta tähänkin sukusuhteeseen jää useampia vaihtohtoja, koska Simonin vaatimuksesta ei ilmene mitään mainintaa sukusuhteen luonteesta. On varmaa, että silloin noin vuonna 1615 ehkä 35 vuotta jo täyttänyt Simon Olofinpoika Rimal peri vähän yli 70 -vuotiaana kuolleen Thomas Gregerinpojan. Mutta oliko perillinen jo Simonin todennäköinen isä Olof Thomasinpoika? Nimittäin, eräs aika uskottava vaihtoehto monista on, että Olof Thomasinpoika Rimalissa ja Simon Thomasinpoika Herrgårdissa olisivat veljeksiä, Thomas Gregerinpojan poikia. Sopivan ikäryhmän, yhteisen perinnönjaon ja yhteisen patronyymin lisäksi voidaan tuoda esiin eräs Herrgårdin taloon liittyvä mielenkiintoinen seikka. Nimittäin vuosina 1546-66 taloa hallitsi Greger Pärinpojan isä Peder Gregerinpoika, joka esiintyy luetteloissa enimmäkseen lisänimellisenä Peder Fredaghina (kerran myös Frijdag). Nähtävästi Peder Fredagh oli jonkin viran haltija. Kyösti Kiuasmaan 1500 -luvun jälkipuolen virkamiesten luettelossa mainitaan suomalaisten ratsumiesten provossi Pekka Grelsinpoika vuodelta 1579 (n:o 843, s. 570). Vaikka ajankohta on aika myöhäinen, saattaa Peder Fredagh hyvinkin olla tämä provossi.

Ehkäpä juuri Peder Fredaghin mukaan hänen talonsa sai Herrgård -nimen, varsinkin, kun ketään toista herraa ei talosta myöhemmin ilmene. Provossi on kylläkin aika vaatimaton virka, jotta viranhaltijan taloa alettaisiin nimittää Herrgårdiksi, mutta saattoihan Peder Fredagh olla myös vanhaa asemiessukua (knaapi) ja hoitaa jotain vähän korkeammallekin rankattua virkaa.

Joka tapauksessa Peder Fredagh on kaikkien Sulvan Rimahlien esi-isä ja hänen jälkeläisensä näyttävät asuneen Herrgårdin taloa vielä 1800 -luvullakin.

terv Matti Lund

Matti Lund

18.04.10, 12:00

Vaasan eteläpuolella sijaitsi aiemmin pieni kunta Sulva eli Solf, jossa oli kolme kylää: Östersolf, Västersolf ja Rimal eli Riimala.

1600-luvun lopulla Rimalin kylässä oli kaksi taloa:
Rimal-Mattas eli Gammelgårds ja Rimal-Erichs eli Nygårds
...?

Ohessa hieman konkretiaa paikasta.

Kun luodaan katse Rimalin taloryhmän sijaintiin Länsisulvankylässä, voidaan panna merkille, että rakennusryhmä sijaitsee erillään muusta kyläasutuksesta niin, että se rajoittuu Laihian rajaan, jolla puolella sijaitsi ennen muinoin asuttamattomia Kupparlan ja Yrjäälänkylän metsäsarkoja, jonne siirrettiin vasta vuonna 1905 muutama talo näiltä kyliltä ja vasta tuolloin Riimala sai lähistölleen tätä Laihian naapuriasutusta. Alue liittyy läheisesti
omaan sukuhistoriaanikin, sillä isovanhempani ostivat vähän ennen isäni syntymää Riimalan naapurustosta yhden Tyllyjoen taloista ja siellä on isäni syntynyt, vaikkakin asuminen siellä jäi alle kymmenen vuoden, kun isoisäni liiketoimet ajautuivat suuren pörssiromahduksen jälkeen konkurssiin ja hän menetti siinä yhteydessä myös kaksi kartanoaan. Vähän kaukaisempia sukulaisiani asuu kyllä edelleenkin Tyllyjoella kuten yhdessä Rimalin taloistakin.

Kun Rimalista ovat säilyneet sekä Jonas Gieddan 1689 että Petter Uhminin 1708 ikuistamat tiluskartat, tämä tarjoaa mielenkiitoisen vertailun. Ensiksikin kun taloryhmä on ollut muusta asutuksesta erillään, talojen rakennusryhmiä ei ole jouduttu siirtämään kuten joidenkin kylän keskellä sijaitsevien talojen osalta, joten nykyrakennusten sijainti on kutakuinkin sama kuin yli 300 vuotta sitten. Tosin kun yhtä Rimalan kartanoa nimeltään Berg myytiin 1908, kerrottiin sitä jonkin verran siirretyn vastikään toimitetussa uusjaossa. Nykytilannetta tarkastellessa on koko ajan huomioitava, että kylän talojen asuintontteja ei ollut siroteltu tasaisesti hajalleen kuten nykytilanne osoittaa.

Kun verrataan Gieddan ja Uhminin karttoja, havaitaan että Riimalassa oli 1689 rakennusryhmiä kaksi ja 1708 kolme. Gieddan kartasta näkyy selvemmin Rimalin peltojen sijoittuminen pitkin Riimalanluoman itäsivua. Kun Riimalan etelävainion, vähänvainion ja isonvainion sijaintia verrataan nykykarttaan, havaitaan, että nykyisellään suuren E8:n, valtatien, linjaus menee suoraan entisten Rimalin vainioitten päältä ja talojen pellot on täytynyt tämän takia sijoittaa osin uudestaan ja raivata uutta peltoa kivenheiton päästä ison tien linjauksesta. Mielenkiintoista on tällä kohden itseä muistuttaa, että ajetaan aina Riimalan vanhojen vainioitten päältä, kun täällä päin liikutaan.

Rimalin punamultainen rakennusryhmähän, tuo tyypillinen eteläpohjalainen pihapiiri, näkyy hyvin isolta tieltäkin ohiajettaessa, toki kesäisin osa Rimalin kauniista rakennuksista peittyy lehtipuitten taakse.

Kiehtovan arvoituksen antaa mielelle se, että Rimalin talo on vanha, mutta että se on ollut niin sivussa keskeisestä kyläasutuksesta ja kiinni vanhoissa pitäjän- ja kylänrajoissa kaikkiin suuntiin.

Tätä ymmärtämään auttaa sen muistaminen, että Riimalan maastossa on yli 30:n metrin korkuisten mäkien välissä sangen alavaa maata, joka on roikkunut pitkän aikaa meren väistymisen ja maakohoamisen jälkeen vesijättömaana, lammikoina ja hetteikköinä kuten talon ympärillä oleva vanha sangen soinen nimistö (Storfallskogen, Långmossen, Dragmossen, Finnmossen, Fäholmen, Helnevitmossen, Storhelne eli Helineva jne.) hyvin osoittaa.

Itse Rimal -nimi tarjoaa erään ymmärryksen avaimen. Alavaa maata halkoo Rimalbäcken. Itse näen niin, että tämä luoma on saanut ensin nimensä vetisen maastonsa mukaisesti ja tämän luoman haaraan perustettu talo sen jälkeen samoin perustein. Kun talon nimi tulee esiin 1600 -luvun alun asiakirjoissa, se kirjoitetaan useimmiten Rimmar. Sanalle on toki ruotsinkielinenkin selitys, kuura, mutta itse uskon, että lähtökohtana on aivan suomenkielinen perussana eli suotyyppiä merkitsevä rimmi (eli rimpi). Täten mikään ainutkertainen nimi tämä ei ole, vaan esimerkiksi Kokkolan lähellä olevaa Rimmiä voidaan pitää sen synonyyminä. Siis näen Rimalin alkumuodon muinoin kauan ennen ruotsalaisten asuttajien tuloa annetuksi suomalaiseksi nimeksi, joka tarkoittaa rimpeä, hetteikköä.

Yleensä keskuskylästä syrjempänä sijaitseva asutus on nuorempaa asutusta, jota on raivattu vainioitten takustaan, mutta Rimalin tapauksessa ei voida niin suoralta kädeltä olettaa, vaan olisi nähtävä, että maastoa on kehittynyt tässä tapauksessa viljelykselle otolliseksi hieman nopeampaan tahtiin ylempää takaa kuin alempaa edestä ja siten on muinoin muodostunut joitain yksinäistaloja keskuskylästä erillään.

Tässä vertailtava visuaalinen materiaali, jota olen koko ajan pitänyt mielessäni tätä kirjoittaessani:

Vuosi 1689/Giedda
http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakartat/highres/e/e34_3_1_2.jpg
Vuosi 1708/Uhmin
http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakartat/highres/e1/e1_1_10.jpg
Vuosi 2010
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?e=234431&n=6991230&scale=16000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi&map.x=325&map.y=229

terv Matti Lund

Matti Lund

19.04.10, 17:24

Vaasan eteläpuolella sijaitsi aiemmin pieni kunta Sulva eli Solf, jossa oli kolme kylää: Östersolf, Västersolf ja Rimal eli Riimala.

...

Rimalin tila näyttää jakautuneen kahtia 1663 Mattsille ja Henrichille
ja vuonna 1669 isännyydet olivat Mattsilla ja Påhlilla. Tilojen nimet
ovat siis edellä esitetyt.

Olisiko Simon Olsson Rijmarin lasten ja lastenlasten tietoihin saatavilla
tarkennusta ?

Vielä palaan tähän väärinkäsitykseen, joka johtuu sinänsä oikeiden verotustietojen sijoittamisesta SAY -luetteloon vääriin taloihin.

Tässä ovat linkit sivuihin, joissa niin sanotusti "puurot ja vellit" ovat menneet täysin sekaisin:

s. 15

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1047148&zoom=3&x=1&y=1&sx=400&sy=400

ja

s. 17

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1047150&zoom=3&x=1&y=1&sx=400&sy=400

Itse asiassa näillä sivuilla ovat menneet vääriin taloihin ristikkäin kolmen eri Länsisulvan talon henkilötiedot.

Pahinta on, että Rimalin talo kuuluu niiden joukkoon ja sen vuoksi on syntynyt vääriä spekulaatioita Henrik Simoninpoika Rimalista, jota ei itse asiassa esiinny ollenkaan SAY -luettelossa, vaan aivan eri taloa isännöivä Henrik Simoninpoika on siirretty pois omasta talostaan vuosiksi 1669-74 Rimalin taloon (s. 17 j. 1655-74) ja taas Simon Olofinpoika Rimalin pojat on laitettu alkamaan taipaleensa Henrik Simoninpojan Skogin talossa, joka jaettaisiin 1669 kahteen ½ manttaalin osaan (s. 15 j 1655-74).

Jos nyt ollaan vain SAY -luettelon varassa eikä läpikäydä erikseen eri veroluetteloita, niin harhaudutaan auttamattomasti henkilöiden kytkemisessä toisiinsa.

SAY -luettelon laatijan on tällä kohden harhauttanut nähtävästi se, että Länsisulvassa sekä Rimal että Skog ovat tasan yhden manttaalin taloja ja että molempien talojen miesasuttajat ovat patronyymiltään yhtäläisiä Simoninpoikia.

Hälytyskellot eivät ole soineet siitäkään huolimatta, että Rimal ja Skog eivät esiinny ollenkaan peräkkäin luetteloissa, vaan aina erillään, vaikka muuten talojen järjestystä vaihdettaisiinkin. Henkiveroluetteloissa niiden välissä on joskus vain yksi (Rullas) tai kaksi taloa, mutta vuotuis- ja kymmenysveroluetteloissa ne ovat yleensä ääripäissä. Tämä on vuositietojen keräilijällä johtanut jonkin väärinkäsityksen jälkeen vaihtamaan Simon Skogin ja Simon Rimalin poikien paikkoja juuri siten kuin ylläolevista linkeistä selviää.

Ensinnäkin, jotta pysytään oikeilla kiskoilla, kannattaa ensin seurata järkähtämättä maakirjaa:

Simon Olofinpoika seisoo siinä samalla omalla yhden manttaalin paikallaan vuoteen 1669 asti, siis viimeisen kerran vuonna 1668.

Myös Henrik Simoninpoika Skogin talossa seisoo samalla omalla yhden manttaalin paikallaan ja jatkaa vielä vuoden 1668 jälkeenkin vuoteen 1676 asti, josta aloittaa hänen nuorempi veljensä Eerik Simoninpoika Skog. Henrik Simoninpoika on kuollut vuoden 1675 aikana, mutta päivää ei ole tiedossa.

Sen sijaan kun Simon Olofinpoika väistyy Rimalin talosta, tapahtuu sen jako kahtia kahteen ½ manttaalin osaan ja siis Simon Olofinpojan korvaa kaksi nimeä, hänen poikansa, Mats omalla ½ manttaalillaan ja Matsin veljenpoika Eerik Påhlinpoika omalla ½ manttaalillaan. Mutta Skog siis jatkaa omalla yhdellä manttaalillaan jakamattomana.

Lisäksi on kolmas Länsisulvan talo, jossa isäntä Bengt Simoninpoika kuolee ja hänen leskensä Malin esiintyy 1660-66 sen veronmaksajana. SAY -luettelossa tämä leski Malinkin on ujutettu muutamaksi vuodeksi kuten toisesta linkistä näkyy (s. 17), Simon Olofinpoika Rimalin taloon, ja tästähän voi puolihuolimattomasti luulla, että tämä Malin voisi olla Simon Olofinpojan leski.

Tämä on kyllä yksi pahimpia näkemiäni sekaannuksia SAY:ssä. Näitä ei ole kovin paljoa, mutta jos kovasti tutkii ja käyttää SAY:tä ehtimattä tarkistaa kaikkea loppuun asti, niin kyllä näihin itse kukin pariin otteeseen pahasti karahtaa. Niin on käynyt pari kertaa itsellenikin kaikessa kiireessä, ja julkaistussa selvityksessä kaiken kukkuraksi.

terv Matti Lund

Jouni Kaleva

19.04.10, 17:30

Pahinta on, että Rimalin talo kuuluu niiden joukkoon ja sen vuoksi on syntynyt vääriä spekulaatioita Henrik Simoninpoika Rimalista, jota ei itse asiassa esiinny ollenkaan SAY -luettelossa, vaan aivan eri taloa isännöivä Henrik Simoninpoika on siirretty pois omasta talostaan vuosiksi 1669-74 Rimalin taloon (s. 17 j. 1655-74) ja taas Simon Olofinpoika Rimalin pojat on laitettu alkamaan taipaleensa Henrik Simoninpojan Skogin talossa, joka jaettaisiin 1669 kahteen ½ manttaalin osaan (s. 15 j 1655-74).

terv Matti Lund
Matti

Tarkoittaako tämän, että Henrik Simonpk. Rimalista ei olekaan mitään näyttöä, joten olisi vain veljekset Påhl ja Matts, jolloin Kemin Johanin isä olisi yksiselitteisesti Matts?

Matti Lund

19.04.10, 17:44

Matti

Tarkoittaako tämän, että Henrik Simonpk. Rimalista ei olekaan mitään näyttöä, joten olisi vain veljekset Påhl ja Matts, jolloin Kemin Johanin isä olisi yksiselitteisesti Matts?

On se näyttö, jonka annan tässä ketjussa aikaisemmin, eli vuoden 1648 ruodutusluettelossa samaan aikaan, kun Skogin talossa on isäntänä Henrik Simoninpoika, jonka nihtinä on talossa veljen poika Jaakob Simoninpoika, Rimalin talossa on isäntänä Simon Olofinpoika ja hänellä on talossaan nihtinä Henrik Simoninpoika.

Kun seurataan henkiveroluetteloita, niissä kyllä on tulkittavissa kolme poikaa Rimalissa ja mahdollisesti Henrik asui talossa vuoteen 1657 asti, jolloin kolmas veli katoaa niistä.

Täten on tietynlainen näyttö Rimalin talossa asustelleesta Henrik Simoninpojasta, joka oli kaikella todennäköisyydellä Simon Olofinpoika Rimalin kolmas poika.

terv Matti

Matti Lund

20.04.10, 10:54

Tarkennusta kaipaa tämäkin, ja tässä tulee sitä jonkin verran omasta puolestani.

... ja Kemin kesäkäräjät 1662, jotka löytyvät rullalta ES2031, vanha niteen signum RR.11, mutta nythän tämä nide on tullut KA:n digitoitujen asiakirjojen joukkoon ja em. asiakirjat löytyvät sieltä näistä linkeistä:

http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3711625&zoom=1&x=1&y=1&sx=400&sy=400

...
Ilmenee lisäksi, ettei isän veli Påhl Simoninpoika ollut Johan Rimahlin ainoa sukulainen, joka mainitaan Tukholmassa, vaan Tuderus sai Tukholmasta toisen Påhl Simoninpojan ja Eerik Marlanderin todistuksen, jolloin sanotaan, että molemmat miehet olivat sukusitein sidottu Johan Rimahliin. Lisäksi viitattiin Anna Markusintyttären todistukseen. Ilmeisesti hänkin oli joku sukulainen, vaikkakaan se ei käy suoraan ilmi.

...

terv Matti Lund

Edelleen jatkan näitä yksinpuheluja Rimahl -vyyhdestä, sillä vaikuttaa siltä, että on tavattoman suuri mielenkiinto, mutta kenelläkään muulla ei näytä juuri nyt olevan mitään lisävalaisua annettavana.

Vaikuttaa siltä, ettei ole vaivauduttu pohtimaan Eerik "Marlanderin" sukusuhdetta Johan Rimahliin tai paremminkin tätä seikkaa ei ole osattu erottaa pöytäkirjatekstistä.

Siksi olin ottanut tehtäväkseni selvittää sen, ja mielestäni olen löytänyt siihen ratkaisun, eli sen mukaan Eerik "Marlander" (lisänimi esiintyy yleensä Marander) oli Johan Rimahlin ENO!

Perustelen paremmin myöhemmin ja esitän lähteeni tässäkin ketjussa, jos kiinnostus asiaa kohtaan pysyy riittävästi vireillä.

terv Matti Lund

Ps.

Itse asiassa olin lähes kokonaan kerännyt sen, mitä Sulvan Rimahlista on löydettävissä ja osin alkanut järjestellä tietoja tavoitteena laatia pieni selvitys Rimahlien alkuperästä, mutta kokeilen nyt, miten tiedon julkistus toimii tällaisessa Forum -kehyksessä kelaamalla pikku hiljaa esiin sellaisia löytämiäni tiedonmurusia, jotka antavat johtolankoja lähentyä ratkaisua Rimahl -arvoituksessa. Tässä viittaamani tiedonmuru saattaa olla jopa lähes läpimurto asian varmistamisessa.

Tapani Kovalaine

20.04.10, 12:04

Matti Lundin seuraavaa viestiä odotellessa sopinee tämä vanha uutislööppi.

Johan Remahlin jälkeläinen ja Remahlin sukua tutkinut, yli 100-vuotiaaksi elänyt, rehtori Eevi Matinlassi muisteli tähän tapaan vuoden 1903 tapahtumia, jolloin hän oli tulossa Sakari Remahlin ja Pekka Matinlassin talosta Kemistä laivalla Ouluun (uutinen on poimittu Nelisatanen nro 6 lehdestä eli siis netistä):

Bobrikov - lasten ystävä
Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov paljastui aidoksi lasten ystäväksi. Tämän sai hiljattain kokea kaksi pohjoissuomalaista pikkutyttöä, jotka olivat laivamatkalla Kemistä Ouluun.
Näin kertoo toinen alle 10-vuotiaista sisaruksista, Eevi Matinlassi: ”Tapahtui niin ikävästi, että sisareltani putosi nukke mereen ja hän alkoi parkua isoon ääneen. Onneksi laivassa oli kiltti setä, joka ilmaantui lohduttamaan itkevää sisartani karamelleilla. Aikuiset kertoivat, että tämä laivan kiltein setä oli Bobrikov.”
Vuosi 1903

Matti Lund

21.04.10, 18:17

Vaasan eteläpuolella sijaitsi aiemmin pieni kunta Sulva eli Solf, jossa oli kolme kylää: Östersolf, Västersolf ja Rimal eli Riimala.

1600-luvun lopulla Rimalin kylässä oli kaksi taloa:
...
Simon Olsson Rijmarilla näyttää olleen ainakin pojat: Matts, Påhl ja Henrich.
Mattsilla oli vaimo, 2 poikaa ja tytär sekä Påhlilla 2 poikaa ja tytär.

...

Olisiko Simon Olsson Rijmarin lasten ja lastenlasten tietoihin saatavilla
tarkennusta ?

Palaan vielä näihin alkuperäisen kysymyksen kohtiin, vaikka koko joukko lisäyksiä, tarkennuksia ja oikaisuja on jo ketjun myötä näihin tullut.

Siis Matsilla oli vähintään kolme poikaa, mitä todennäköisimmin vielä neljä poikaa elossa vuonna 1683. Rimahlin talossa siis asuivat nuorin poika Elias (s. 1645) ja ehkä vanhin poika Daniel (s. 1630). Muut pojat olivat lähteneet kotoaan pian ripilläkäyntinsä jälkeen, joista Eerik Matsinpoika Rimahl tavataan Isonkyrön pitäjänkirjurina. Paitsi että hän asui siellä kotivävynä Holkkolassa, hän myös osti oman talon, jota asui. Vuoden 1686 Isonkyrön käräjillä pitäjänkirjurina esiintyi uusi mies, Samuel Schöring Laihialta, ja Eerik Rimahl mainitaan autuaana entisenä pitäjänkirjurina.

Tässä on yksi tapaus, jolla voi hieman kartoittaa Mats Rimahlin poikien tilannetta vuonna 1683.

On eräs peltosarkaa koskeva kanne vuonna 1683:

Maalahti talvik. 13-14.02.1683
:28

Autuaan Anders Grelsinpojan Tölbystä tytär, leskivaimo Maria Andersintytär valitti, että siltä talolta, jota hän asuu, on hänen isänsä ja esi-isiensä aikoihin eräs peltolohko joutunut vaihdetuksi pois Elias Rimahlin asumalle talolle, jonka takia hän anoi saada takaisin itselleen poisvaihdettu maansa. Elias ei pystynyt täysin kiistämään, etteivätkö Marian esi-isät olisi hänen kanssaan suorittaneet maanvaihtoa, mutta sanoi, ettei voi nyt tässä asiassa suoraan vastata tälle, koska hän on nuorin veli isänsä talossa ja hänen vanhemmat veljensä vielä omistavat oman jakamattoman oikeutensa talossa. Siksi anoi Elias lykkäystä seuraaville käräjille sitä varten, että hänellä olisi tilaisuus neuvotella vanhempien veljiensä kanssa tästä asiasta, joten jätetään tämä asia riippumaan siitä, ja sillä välin saa se pitää riidanalaisen maan, jonka hallussa se nyt on.

Maalahti kesäk 7-8.08.1683:

:34
Bertil Eerikinpoika Tölbystä pyysi lautamies Jaakob Larsinpoikaa Karkkimalasta katselmoimaan sen maan, jonka Elias Rimahl on vallannut hänen taloltaan, kun hän ei ole enää kyennyt erottamaan sitä, kuinka paljon maata hänen taloltaan on pois joutunut. Oikeus jättää tämän asian riippumaan Bertilin anomuksesta, jonka toteuttamisen jälkeen se voi antaa siitä päätöksensä. Ja Elias nimitti omalta puoleltansa Jöran Mårteninpojan Maalahdelta.
(ES2081)

Kysymyksessä on Mustasaaren Tölbyn Ruuthin eli Rutasin talon asujien kanne Rimahlia vastaan.

(Tämä on muutenkin tutkimani talo, jolla on liittymiä omiin juuriini. Kanteen esittäneen lesken isä oli oman laihialaisen esivanhempani siskon poika ja myös Bertil oli lesken Laihialta hankkima syytinkimies.)

Olennaista tuossa on kuitenkin Rimahl -vyyhdin kannalta tieto, että Elias Rimahl ensin pyysi jutun siirtoa neuvotellakseen asiasta vanhempien veljiensä kanssa.

Myöhemmässä käsittelyssä ei ilmene muuta kuin, että osapuolet olivat yksimielisiä peltosaran katselmoinnin tarpeesta, jotta päätös asiassa voitiin tehdä. Vanhemmat veljet jäävät tässä yhteydessä nimeämättä.

terv Matti Lund

Matti Lund

22.04.10, 09:37

...
Vaikuttaa siltä, ettei ole vaivauduttu pohtimaan Eerik "Marlanderin" sukusuhdetta Johan Rimahliin tai paremminkin tätä seikkaa ei ole osattu erottaa pöytäkirjatekstistä.

... ja mielestäni olen löytänyt siihen ratkaisun, eli sen mukaan Eerik "Marlander" (lisänimi esiintyy yleensä Marander) oli Johan Rimahlin ENO!

Perustelen paremmin myöhemmin ja esitän lähteeni tässäkin ketjussa, jos kiinnostus asiaa kohtaan pysyy riittävästi vireillä.

...

Valotan tätä sen verran, että olen paikantanut Eerik "Marlanderin" Eerik Jönsinpoika Maranderiksi, talolliseksi Mustasaaren Helsingbystä. Paitsi että Eerik Jönsinpoika Marander oli talollinen, hänellä oli hoidossaan monia Mustasaaren pitäjän ja seurakunnan luottamustoimia. Hän oli mm. neljänneskunnanmies ja kirkkoväärti. Seikka, jolla perustelen, että kysymys oli tästä miehestä, on se, että Mustasaaren vuoden 1641 syyskäräjillä (ks. mf ES2028) Eerikin isä Jöns Andersinpoika Marander, joka myös oli neljänneskunnanmies, esitti testamenttinsa, jolloin ilmenee, että Eerikillä oli sisko nimeltään Barbro Jönsintytär. Koska Mats Simoninpoika Rimalin vaimo oli Babro Jönsintytär ja Eerik Marander oli Kemin käräjien mukaan Mats Rimalin veljen Påhl Simoninpojan ja Johan Rimahlin sukulaismies, niin selitys tälle sukulaisuudelle on se, että Eerik Jönsinpoika Marander oli Mats Simoninpoika Rimalin lanko, hänen vaimonsa Barbro Jönsintyttären veli.

Näin ollaan kaukana Kemin pitäjässä majailevan Johan Rimahlin kohdalla yksi askel lähempänä Mats Simoninpoika Rimalia.

Siten Mats Rimalin perhetauluun tulee seuraava täydennys (Johan Rimahlin ohella):

...

Mats Simoninp. Rimal s. Sulva Riimala, Västerby 00.00.1606 k. Sulva Riimala, Västerby 06.09.1680
(Matsin syntymäaika yhtäpitävä kirkonkirjan ja ruodutusluetteloiden vv 1627...1640 mukaan.)
Vih. Sulva 00.01.1626
Barbro Jönsint. Marander s. Helsingby, Mustasaari 00.12.1603 k. Sulva Riimala, Västerby 00.01.1697 (päässyt ripille 1620)

...

terv Matti Lund

Tapani Kovalaine

22.04.10, 12:15

Matti Lund

22.04.10, 17:02

Matti Simonp Rimali sopisi vallan hyvin isäksi kemiläiselle Johan Remahl'ille.
Sellainenkin seikka puoltaisi tuota tulkintaa, että ennen avioitumistaan Johan Remahl sai kaksi jälkeläistä, joista toinen oli Beata ja toinen oli Matti, tosin vailla kummempaa näyttöä. Avioiduttuaan ei Johanin lapsilla ollut etunimenä kenelläkään Matti.

Mutta paha kanto kaskessa on Matti Lundin edellä viestissä nro 12 mainitsema seikka eli se, ettei Johan Remahl (kuoli 1714) ollut lapsettoman Danielin perillisten joukossa vuonna 1709:

Daniel Matsinp. Rimal on sikäli avainhenkilö, että vaikka hän jäi lapsettomaksi, hänen perintöään ja testamenttiaan, sekä hänen Riimalassa sisällä olevaa isänperintöään käsiteltiin useaan otteeseen käräjillä, joista ilmenevät kaikki tämän sukuhaaran perilliset.
http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/quote.gif (http://suku.genealogia.fi/newreply.php?do=newreply&p=63094)

Hei, tämä kommenttisi vaatii "viimeisen valttikortin lätkäisemistä pöytään".

Eli paha kanto tuo toteamukseni oli lähinnä omalle muistikyvylleni sen sotkuisessa kaskessa, eli muistin kyllä, että kaikki elosssaolevat Rimahlin veljekset jotenkin mainitaan samassa yhteydessä, mutta se yhteys olivat Maalahden talvikäräjät 27.01.1698 (mf ES2087) ja silloin käsiteltiin erikseen kaksi Rimahlin veljesten perintöihin liittyvää juttua (toinen s:lla 157 ja toinen ss. 160-161, eli Danielin testamentti, jossa ei kaikkia nimetä. Lisäksi oli kolmas juttu, jossa käsiteltiin veljesten siskon Karinin perintöoikeutta Rimahlin taloon.).

Ensin esiintullut on suoraan käännettynä:

"Elias Rimahl antoi kolmannen kerran huudattaa sitä kauppasopimusta, johon hän on päätynyt veljensä Johan Rimahlin kanssa, mikä täten vietiin oikeuden aktien joukkoon."

Koska tämä on ehkä ainoa tapaus, jossa Elias Matsinpoika Rimahlille nimetään veli Johan suoralla kytkennällä ja tässä on ilmeisesti kysymys Johan Rimahlin lunastamisesta ulos Rimahlin talon perintöoikeudesta, niin laita sen vielä arkistoimanani kuvana.

Juttuhan on niin vähäinen, että jää helposti huomaamatta ja niin lienee käynyt K.V. Åkerblomillekin tehdessään selvitystänsä.

terv Matti Lund

Jouni Kaleva

22.04.10, 17:11

Ensin esiintullut on suoraan käännettynä:

"Elias Rimahl antoi kolmannen kerran huudattaa sitä kauppasopimusta, johon hän on päätynyt veljensä Johan Rimahlin kanssa, mikä täten vietiin oikeuden aktien joukkoon."

Koska tämä on ehkä ainoa tapaus, jossa Elias Matsinpoika Rimahlille nimetään veli Johan suoralla kytkennällä ja tässä on ilmeisesti kysymys Johan Rimahlin lunastamisesta ulos Rimahlin talon perintöoikeudesta, niin laita sen vielä arkistoimanani kuvana.

terv Matti Lund
Loistavaa Matti!

Nyt viimein jäi minunkin esi-isäni Johan Remahl kiikkiin! Ja kaupan päälle pari sukupolvea lisää esipolviin.

Tapani Kovalaine

22.04.10, 17:57

Erinomaista työtä Matti!

Tämä on riemastuttava päivä Johan Remahl'in jälkeläisten keskuudessa, sillä yli 50 vuoden ajan on yrittäjiä riittänyt, mutta kukaan ei ole osannut ratkaista ongelmaa. Siis sitä, mistä Johan Remahl tuli Kemiin, missä hän on kenties syntynyt ja ketkä olivat hänen vanhempansa.

Minulla ei ole sen kummempaa lusikkaa Rimalin sukuun päin kuin että esi-isäni Pekka Matinlassin sisko solmi 1847 avioliiton Sakari Remahlin kanssa ja että Sakari siirtyi myöhemmin käyttämään sukunimeä Matinlassi. Tunnen monta henkilöä, jotka ovat kauan aikaa toivoneet, että joskus selviäisi heidän sukunsa kantaisän Johan Remahl'in sukujuuri. Suuret kiitokset sinulle Matti uutteruudestasi ja järjestelmällisestä tuomiokirjojen tietojen hyödyntämisestä.

Terveisin Tapani

eevahi

22.04.10, 21:48

Matti Lund

23.04.10, 00:15

Ihan mieletön juttu Matti Lund - Kiitos myös Tapanille, että annoit tiedon tästä viestiketjusta minulle. Vihdoinkin Eevi Matinlassin minulle jättämä ongelma on ratkennut. Omakätisesti hän on minulle tämän sukututkimusasiansa perinnöksi jättänyt. Eevi syntyi 9.4.1894 ja kuoli 1996 huhtikuun lopulla ja eli 102 vuotiaaksi. Hänen sukututkimuspaperinsa ovat siirretty Oulun maakinta-arkistoon hänen nimellään. Mutta näin pitkälle hän ei ikinä itse edennyt. Enkä minäkään tätä koskaan osannut ratkaista vaikka Solfin papereita olenkin pyörittänyt. Niihin sain 80-luvun alussa vinkin Ålands Landskapsarkivet`n johtaja Bjarne Henrikssonilta (edesmennyt).
Mieletön uutinen - kiitos tiedosta - pitää lukea tämä koko viestiketju - kenties olemme sukulaisia mekin Matti.
T:Eeva :)

On aivan oikein kohdistaa kiitos ennen muuta kysyjille, niin käynnistäjälle kuin varsinkin Tapanille ja Jounille, jotka osasivat ikään kuin vetää oikeista langoista ja saivat minutkin suureen houkutukseen eräänlaisena sivusta tulleena välikappaleena yrittää ratkaista arvoitusta.

Hieman jopa kuitenkin yllätti, että tämä oli niin kovin odotettu ja toivottu ratkaisu.

Kunnia on tietysti, että on voinut olla mukana jossakin virrassa, johon on yrittänyt kovasti saada liikettä mm. Eevi Matinlassi. Jotenkin minulla on mielikuva Eevi Matinlassista sangen ankarana kasvattajana, mutta siinä saattaa olla mukana poikasena isommilta saatua pelottelua, jotta me viikarit emme olisi olleet kovin mahdottomia tipalan kulmilla liikkuessamme, ja jos Eevi oli kärkäs torumaan, siihen oli kyllä vissin pätevät syynsä.

Laukan Uunon ottamassa valokuvassa Eevi vaikuttaa kyllä sangen lempeältä. Uuno oli sellainen pieni kaljupäinen mies, joka osasi houkutella ihmisestä parhaimman puolensa ulos, vaikka olisi vain riittänyt, ettei kuvattava olisi kovin jännittynyt.

Tavallaan on myös miellyttävää, että saa olla johtamassa monien Pohjois-Suomessa asuvien ihmisten juuria näiden yllätykseksi samoille Mustasaaren ja Sulvan kylille, joilla niitä itsellänikin on. Helsingbyhyn johtavista juurista minulla on kerrottavana jo sanottua paljon enemmänkin, eli useampia polvia taaksepäin.

terv Matti Lund

tellervoranta

23.04.10, 08:01

Oulun Tipulan kasvattina juttua/kuvia kyllä riittäisi " persoonallisista" rehtoreistani Eevi Matinlassi ja Anna Leinonen mutta tällä Forumilla suuni sulkeutuu. :cool:

färinr

23.04.10, 09:12

Onnittelut Matti Lund !!!

Todella hienoa oli jälleen tämäkin salapoliisityösi ja voit olla varma,
että selvityksesi lämmittää melkosta joukkoa sukujuuristaan
kiinnostuneita.
Työsi arvoa nostaa erityisesti myös se, että Johan Remahlin ja
ja hänen jälkeläistensä yhteyksiä Sulvaan on epäilty niin kauan
löytämättä kuitenkaan selvää todistetta.

Matts Simonssonista kerroin aiemmin 1923 julkaistusta lehtiartikkelista.
Mattia rangaistiin Sulvan kirkon kolmen penkin irtirepimisestä,
joka tapahtui toisena adventtipyhänä 9.11.1655.
Michel Ersson (Östersolf) haastoi Matin kirkkorauhan rikkomisesta
oikeuteen tammikuussa 1656, koska penkeissä oli hänen ja veljiensä
paikat kirkossa kyseisillä penkeillä.
Tapahtumille oli vastaava Michel Erssonin aiheuttama vastaava
penkkijärjestely vuodelta 1654, joka oli hoidettu Matin puolesta
hyvässä sovussa, mutta penkit oli palautettu liian lähelle alttaria,
minkä johdosta kirkkoherra Olof Arenius oli kesällä 1655 poistanut
Matti Rimalin penkin kokonaan kirkosta.

Juttua puitiin pari vuotta ja vasta 7.1.1657 Turun tuomiokapituli
käsitteli Matin toista valitusta sakoistaan ja kirkonkirouksesta.
Turun hovioikeus vaati 1.5.1658 tuomiokapitulia alentamaan
Matin sakkoja. Artikkelin kirjoittajalla ei ollut tiedossa jutun
lopputulos.

vayryt

23.04.10, 14:29

Matti Lundille kiitokset erinomaisesta tutkimustyöstä Remahl-Rimal suvusta.
Olen seurannut mielenkiinnolla tätä ketjua jo jonkin aikaa ja nyt taisi työ saavuttaa Joh Remahl-Rimal suvun "huipun". Kaksi esi-isää tuli nyt lisää sukuuni.

Olen itse harrastelijatutkija ja etsinyt sukuani mm. Tuderus- Remahl- Ervast- Stenius- Gråberg- Kaitera - Niska- Estlander ketjuista.

Olen tuskaillut ANDERS GRÅBERGin suvun etsinnässä.

Onko tämän palstan tutkijoilla tullut esille:

Limingan lukkari Jeremias Steniuksen s. 29.01.1740 - k. 21.11.1802 puoliso; Christina Andersintytär Gråberg s. 29.09.1746 Raahe, k.29.09.1786 Limingassa.
isänsä Anders Oloffs Gråberg s. 23.09.1711 Raahessa
Kauppias Anders Gråberg löytyy Raahen rippikirjasta: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/raahe/rippikirja_1765-1778_mko12-19/59.htm
Siellä hänen patronyyminsä on Ollinpoika ja s-aika em.
Anders näkyy myös edellisessä rippikirjassa 1750-1764_mko 1-11/17.htm
Siinä näkyy äiti Anna Alf s. 14.12.1680.

Raahen syntyneiden mukaan Matti Matinpk Eli ja äiti Anna Andersintr Alf ovat saaneet Anders nimisen pojan 24.09.1711. Tämän lapsen syntymäaika menisi hyvin lähelle Anders Gråbergin syntymäaikaa.
Ongelma on Andersin patronyymi Ollinpoika.
Selityksen voisi antaa se, että Anna Alf meni leskenä naimisiin Olli Ollinpoika Palon kanssa 04.12.1724. Olisiko Ollinpoika tullut sieltä.
Olisiko Gråberg nimi otettu myöhemmin kauppias nimeksi?
Ketä ja mistäpäin ovat nimet: Eli ja Alff?

Sitten vielä:
Andersin puoliso Christina Johntr Niska s. 22.1.1720 Tervolassa
Isä; Johan Jacobss Niska ja äiti Christina Estlander.
mm. HisKin kautta en löydä heistä lisätietoa.

Onko tietoa!

Tapani Kovalaine

23.04.10, 17:38

Syyskuussa 1713 Anders (2 v) sai velipojan ja siinä yhteydessä Abraham Remahl kirjasi kastekirjaan ja sitä kautta myös Hiskiin perheen isälle sukunimen Gråberg.
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/raahe/syntyneet-vihityt-kuolleet_1690-1734_ik57/152.htm (http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/raahe/syntyneet-vihityt-kuolleet_1690-1734_ik57/152.htm)

http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/2b96mv?fi+0437+kastetut+875)21.9.1713 22.9.1713 Mattz Mattss. Gråberg Anna Andersd:r Alf Matthias

Kastekirjassa on edellä olevan sivun alariveillä mainittu kappalainen Remahl ja seuraavalla aukeamalla monen monta kertaa.

Matti Lehtiö

23.04.10, 19:10

tellervoranta

23.04.10, 19:35

Tervolan Riimala näyttää ensin olleen Reemala, sitten Rimala. Kaikkia peräkkäisiä rippikirjoja en tarkistanut.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/tervola/rippikirja_1742-1771_ik224/108.htm

Jouni Kaleva

23.04.10, 21:20

Rimal - nimestä.
Nimen kirjoitusasusta päätellen nimen taustat lähtevät suomenkielisestä yhdyssanamuotoisesta paikannimistä, jossa on tapahtunut kulumista aikojen saatossa. Nimen nykyinen ns. suomenkielinen muoto RIIMALA lienee lähimpänä alkuperäistä muotoa. NImen kirjoitusasusta voidaan lisäksi päätellä, että se ei ole kovin "vanha".
Paikannimi voidaan jakaa kolmeen osaa: RI(I)+MA+L(A), jossa lopussa on -la pääte. Paikannimen (perus)osa MA on kulunut muoto MAA-sanasta. Epävarmuutta syntyy ensisijaisesti nykyisen paikannimen ensimmäisen osan (määriteosa) alkuperäisestä muodosta. Se lienee kuitenkin RIIHI, josta seuraa, että paikannimen alkuperäinen muoto lienee ollut RIIHIMAA.

Matti Lehtiö

Tässä päästään mielenkiintoisiin etymologisiin pohdintoihin.
Rimahl-nimi näkyy siis ainakin 1600-luvun asiakirjoissa. Jos pohjana onkin putipuhdas suomenkielinen nimi, niin tarkoittaako se, että kieli on vaihtunut?

Mikä siis olikaan Rimahlin asukkaiden äidinkieli 1600-luvulla?

Olen ymmärtänyt, että suomenkielen -maa on usein muuntunut ruotsinkieleen muodossa -mo (maksamaa -> maxmo). Miksi tässä olisi muunnos -maa -> mahl? Mistä tuli Sastamala ym. -malat?

Kuinka vanha on sana riihi suomen kielessä? Voimmeko ajatella, että tällä seudulla olisi asunut "riihikulttuurin" siis viljaa riihessä puivan suomenkielisen kulttuurin asukkaita ja sitten olisi tullut ruotsinkielisten invaasio? Olisiko "riihiväki" elänyt vaikkapa 1300-luvulla? Onko ajoitus mahdollinen maannousu huomioon ottaen? Oliko silloin merkittävää viljanviljelyä? Kuinka korkealla ollaan nykyisestä merenpinnasta?

Tässä nyt alustavia ajatuksenjuoksuja lauantai-illan ratoksi.

Mikko Meriläinen

23.04.10, 21:41

Kiitokset minultakin Matin uurastukselle! Koko kertomus tuli luettua vasta huikean loppuratkaisun jälkeen. Remahlit liittyvät esipolviini Schroderusten kautta, ellei sitten Olavin epäilyssä Petter Schroderuksen Beata-vaimon henkilöllisyydestä ole perää. En äkkiseltään löydä, missä alkuperäislähteisiin viitaten on todistettu, että Schoderuksen vaimo olisi ollut Beata Remahl.

Tapani Kovalaine

23.04.10, 21:53

AD ACTA RHIMAHL

Tarkkaavainen lukija on huomannut, että säätyasemaltaan selkeästi kohonnut Johan Rhimahl on 1690-luvulla luovuttanut perintöosuutensa kauppakirjalla veljelleen Elias Rimahl'ille.

Sukunimien erilainen kirjoitusasu kertoo, miten paljon oli yhteiskunnassa tarvetta puhuttelusanoissa ja nimien kirjoitusasussa ja pukeutumisessa ja monessa muussakin tehdä eroja eri säätyjen kesken. Kieli elää ja Rimal'ista tuli Rimahl ja Remahl.

Ad acta lukee Matin löytämässä tuomiokirjan otteessa. Se tarkoittaa, että tuomioistuimelle saatua kauppakirjaa ei laiteta silppuriin eikä muutoinkaan hukata. Termi kertoo, että asiakirja otetaan pöytäkirjan liitteeksi. Nyt jos oikein hyvin onnistaa, niin voihan se kauppapaperi olla tallella. Voimme sitten nähdä, mihin hintaan ja millä päivämäärällä luovutus Eliakselle tapahtui.

eevahi

23.04.10, 22:56

Miksi ei voisi kuvitella Remahl - Rimal - Riimala - ja mitä kaikkia muotoja on käytettykkään - Talonpoikaispurhehtijasta..........Reval - Tallinna - Yms.
:rolleyes:

eevahi

23.04.10, 22:57

Ja pieniä kirjoitusvirheitä ei lasketa - sorry.:eek:

Jouni Kaleva

24.04.10, 08:20

Olisiko "riihiväki" elänyt vaikkapa 1300-luvulla? Onko ajoitus mahdollinen maannousu huomioon ottaen? Oliko silloin merkittävää viljanviljelyä? Kuinka korkealla ollaan nykyisestä merenpinnasta?

Rimalin niityalueen halkaisee Rimalbäcken. Tämän laakso reunat ovat 20m korkeuskäyrällä, siis tässä ollut merenranta n. 2000 vuotta sitten. Rimabäckenin pinta on alle 15m korkeuskäyrällä, siis tämä on ollut merenpinnan tasolla vielä n. v. 500. Karkealla haarukalla tähän on tullut jokilaakso vasta v. 1000 tienoilla ja voisi ajatella, että suoalue kuivahtanut niityksi vaikkapa v. 1300 tienoilla. Viljanviljelyyn kelvollista kenties 1400-luvulta.

Matti Lund

24.04.10, 13:22

Rimalin niityalueen halkaisee Rimalbäcken. Tämän laakso reunat ovat 20m korkeuskäyrällä, siis tässä ollut merenranta n. 2000 vuotta sitten. Rimabäckenin pinta on alle 15m korkeuskäyrällä, siis tämä on ollut merenpinnan tasolla vielä n. v. 500. Karkealla haarukalla tähän on tullut jokilaakso vasta v. 1000 tienoilla ja voisi ajatella, että suoalue kuivahtanut niityksi vaikkapa v. 1300 tienoilla. Viljanviljelyyn kelvollista kenties 1400-luvulta.

Hei tähän viljelystilanne- ja nimiasiaanhan annoin aikaisemmin viestiketjussa (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=10081&page=4) oman arvioni, jota ei juurikaan ole huomioitu, joten palaan vielä hetkeksi siihen ja kommentoin samalla tätä Jounin arviotakin.

Lähtökohtananihan olivat kartat, jotka annan vielä tässä, koska niiden tärkeä informaatioarvo on jäänyt nähtävästi huomiotta:

Vuosi 1689/Giedda
http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakartat/highres/e/e34_3_1_2.jpg
Vuosi 1708/Uhmin
http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakartat/highres/e1/e1_1_10.jpgVuosi 2010
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?e=234431&n=6991230&scale=16000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi&map.x=325&map.y=229

Korostin ennen muuta alueen sankkaa suonimistöä:

"Kiehtovan arvoituksen antaa mielelle se, että Rimalin talo on vanha, mutta että se on ollut niin sivussa keskeisestä kyläasutuksesta ja kiinni vanhoissa pitäjän- ja kylänrajoissa kaikkiin suuntiin.
Tätä ymmärtämään auttaa sen muistaminen, että Riimalan maastossa on yli 30:n metrin korkuisten mäkien välissä sangen alavaa maata, joka on roikkunut pitkän aikaa meren väistymisen ja maakohoamisen jälkeen vesijättömaana, lammikoina ja hetteikköinä kuten talon ympärillä oleva vanha sangen soinen nimistö (Storfallskogen, Långmossen, Dragmossen, Finnmossen, Fäholmen, Helnevitmossen, Storhelne eli Helineva jne.) hyvin osoittaa. "

Jounille vakuutan, että vanhojen nautintaoikeuksia käsittelevien 1400 -luvulla ja 1500 -luvulla tapahtuneitten rajankäyntien ja niistä laadittujen asiakirjojen ja niiden tuomioiden vahvistusten perusteella pidän Vaasan eteläpuolisen rannikon asutusta eräillä kylillä Maalahden ja Närpiön pitäjien alueella erittäin vanhana ja ruotsikielinen asutus on siellä ollut vankkaa jo 1300 -luvulla. Alue on ollut kuitenkin sitä ennen suomenkielisen asutuksen hallinnassa niin, että alasatakuntalaisten ja pohjalaisten nautintojen raja on kulkenut todennäköisesti jostain Närvijoen eteläpuolelta, ehkä kuitenkin nykyisen Teuvan alueen puolella.

Toisaalta maan kohoamisilmiö on toiminut täällä asutuksen säätelijänä ja viljelyskelpoisuuden kannalta eri tavoin kuin Pohjois-Pohjanmaalla.

Ensinnäkin maan kokoaminen on merenkurkun leveydellä runsaan 80 cm:n luokkaa per 100 vuotta, kun Iin korkeudella sen on noin metrin. Tätä eroa paljon merkitsevämpi on kuitenkin dyyninmuodostuksen osuus, joka tekee sen, että maan "kohoaminen" viljelykselle otolliseksi on ollut Kokkolan seudun pohjoispuolisella rannikolla ennemminkin kaksinkertaista verrattuna Vaasan leveysasteeseen. Merenkurkun merenpohja on hienojakoisen aineksen osalta nimittäin aivan toisenlainen (lähes olematon, melkeinpä pelkkää kivipeltoa) kuin sieltä alkavan Perämeren, jonka pohja on puolestaan yltäkylläinen hiesu- ja savipohjista. Tämä on tehnyt sen, että kun Vaasan seudulla faktinen maan kohoaminen on lähes sama kuin maan kohoamisen aritmeettinen estimaatti, niin ylempänä Perämeren rannikolla on vyöhykkeitä, joissa maankohoamisen seurauksena on syntynyt korkeita dyynejä kuten Hailuodon Marjaniemen nykyiset kolmi- ja jopa nelimetriset dyynit, jotka ovat estäneet meriveden pääsyn rantoja kiertävän vallinsa yli ja näin nopeuttaneet olennaisesti kuivan maan syntymistä ja vaikuttaneet erottavasti vesijättömaiden tyyppeihin eri puolilla Pohjanmaan rannikkoa.

Yhtenä seurauksena jääkauden jälkeisistä olosuhteista Pohjanmaan rannikolla juuri Riimalan ympäristössä ovat ikivanhat vesijättömaat, runsaat hetteikköjen ja lammikkojen vyöhykkeet, jotka ovat pysyneet lähes neitseellisessä tilassaan nykyaikaan asti. Niinpä kun tarkastellaan asutuksen syntymistä aivan Riimalan naapurustoon sen itä-, -koillis ja kaakkoispuolille, niin voidaan todeta, ettei sellaista ollut vielä 1500 -luvulla, vaan vanhin asutus sen kaakkoispuolella Laihian Sarvijoella alkoi vasta 1500 -luvun lopulla Sarvinevan pohjoisreunaan Tukiaan ja 1600 -luvun puolivälistä Poolaan, ja koko muu Sarvineva jäi vielä odottamaan 1800 -lukua uusien asuttajien tulemiseksi.

Kuten aikaisemmin totesin, Riimalan itäpuoli, Tyllyjoki asutettiin varsinaisesti vasta vuoden 1905 uusjaon yhteydessä, toki pari torppaa sinne oli pystytetty jo 1800 -luvulla.

Riimalan koillispuolelle taasen alettiin 1500 -luvun lopulta vähän ennen nuijasotaa Pundarsin talo Helsingbyn puolella, mutta muu osa tätä vyöhykettä Laihian Kupparlan kylään asti noin 10x10 kilometriä oli täysin asuttamatonta ja nyt tiheään palstoitettu Laihian Alakylän ja Rudon asutus on synnytetty täysin hallinnollisilla siirroilla vuoden 1905 uusjaossa ja sitä seuranneella tiheällä palstoituksella.

Esimerkiksi Ruto oli tähän vuoden 1905 jakoon asti rehevää saraa kasvavaa suota, jollaista suoheinää sen nauttijat olivat vuosisatojen ajan joutuneet niittämään itselleen enimmäkseen veneestä käsin. Toki tällaisia Rudon tapaisia vesijättömaita oli jo paljon aikaisemmin raivattu myös peltoviljelyksiksi, itse asiassa 1800 -luvulla paitsi Rudon myös Riimalaa lähempänä olevien hetteikköjen reunamia alettiin kydöttämään hyvin voimaperäisesti ja siihen yhteyteen liittyi uudistorppien perustamista ennen asumattomiin kolkkiin tällä alueella.

Edellä olevat seikat ovat tehneet viljelykseenotot tällä alueella ajoituksiltaan hyvin epätasaisiksi: jokin kylä on saatettu asuttaa pääosin 1300 -luvulla, mutta sen naapurikylä 1800 -luvulla, mitä ei ensi katsomalta huomaa.

Taas kriteerinä sille, miksi olin päätynyt nimiasiassa muista poikkeavaan arvioon on ollut paitsi maastolähtöisyys myös se, että Rima(h)l -nimi alkaa näkyä asiakirjoissa vasta noin vuoden 1660 jälkeen ja ennen sitä nimi on kirjattu asiakirjoihin joko Rimar tai Rimmar (Simon Olofinpoika on kirjattu yleensä tällä lisänimellä!) ja olen pannut painoa sille, että alkupeäisestä suomenkielisestä nimestä oli johduttu ensin tähän ja myöhemmin olisi tästä muunnuttu Rimal -nimeen, eli olisi ollut ruotsinkielisellä puolella erinäisiä välivaiheita ennen lopulliseen muotoon tulemista.

Siis mm. Rimalbäcken oli ollut ensin Rimmarbäcken ja sitä ennen Rimbäcken. Tästä olisi johtuma, että suomenkielinen nimi olisi voinut olla Rimminluoma eli Rimpiluoma. Rannikon vyöhykkeellähän on myös useampi Riihiluoma, jotka ruotsikielisellä puolella kirjataan Ribäck -muotoon.

Kartoitin myös Remahl -nimen syntyä ja näyttäisi siltä, että muotoon olisi ensimmäisenä päätynyt Isonkyrön pitäjänkirjuri Eerik Matsinpoika, mutta hänelläkin on kyllä pitkän aikaa nimi kirjattu Rimahl -muotoon, ennen kuin Remahl alkaa esiintyä. Siten Remahl -muotoa ei kumpikaan veljeksistä, vanhempi Eerik eikä nuorempi Johan ryhtynyt käyttämään vielä virkamiesuransa alussa.

Tietysti on kiehtovaa pohtia, oliko jokin merkityshakuisuus vai tyylittely syynä nimen muokkaamiselle Remahl -muotoon ja olisiko tällöin haettava merkitystä latinasta vai ruotsista.

terv Matti Lund

Tapani Kovalaine

24.04.10, 14:12

Raahen syntyneiden mukaan Matti Matinpk Eli ja äiti Anna Andersintr Alf ovat saaneet Anders nimisen pojan 24.09.1711.
Ketä ja mistäpäin ovat nimet: Eli ja Alff?
Onko tietoa!

No eipä todellakaan ole tietoa, mutta monet seikat viittaavat siihen, että tuiki harvinainen sukunimi ELI on varsin todennäköisesti tarkoittanut sukunimeä ELG.

http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/2bh9qu?fi+0398+kastetut+513)15.1.1713 16.1.1713 Jacobstad Jacob Elg Maria
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/2bh9qu?fi+0568+haudatut+205)1740 11.1.1740 Probst Matts Elg alkup - ALKUP: begr: i Bierno
Kuollut Haudattu Oulussa http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/2bh9qu?fi+0371+haudatut+367) 12.6.1654 Jören Alff

Matti Lehtiö

24.04.10, 17:18

Harmittelen, että vasta aamulla sattui silmiini Matti Lundin viestiketjun alkuosassa ollut arvio nimen taustoista.
Nimiasiat ovat ongelmallisia ja on yleistä, että on kaksi rinnakkaista tulkintalinjaa, joiden kantavuutta täytyy pohtia ensisijaisesti niiden soveltuvuudella.
Matin hahmotelma alueen olosuhteista on mainio, kysymyksessä on todellakin pitkän suoalueen takaosa, jonka ohitse olen ajanut kymmeniä kertoja matkatessani edesmenneen ystäväni luokse. Asutuksellisesti alue on ole "kovin" vanhaa ja sen ensimmäiset asukkaat ovat olleet ruotsinkielisiä, mutta näyttää siis siltä, että alueella on ollut ennen asutusta suomenkielinen paikannimi.

Nimitukinnan rimpi - rimmi lähtökohdan soveltuvuudesta pitäisi pystyä hahmottamaan, kuuluiko ko. nimityyppi alueen sanastoon ja toiseksi onko kyseinen suotyyppi sellainen, että se olisi ollut raivauskelpoinen 1500-luvulla.

Matti

Matti Lund

24.04.10, 18:48

...

Nimitukinnan rimpi - rimmi lähtökohdan soveltuvuudesta pitäisi pystyä hahmottamaan, kuuluiko ko. nimityyppi alueen sanastoon ja toiseksi onko kyseinen suotyyppi sellainen, että se olisi ollut raivauskelpoinen 1500-luvulla.

Matti

Vuoteen 1689 mennessä oli Rimalissa kolme peltoa, vapaasti suomennettuina: Ylävainio, Laskuvainio ja Etelävainio. Etelävainio oli voittopuolisesti savimultapeltoa ja lisäksi hiekkaista maata, Ylävainio oli näistä hiekkaisin ja Laskupellon maa-aines oli kaikkein savisinta. Lisäksi oli vuoden 1689 tilanteessa vastikään raivattu uusi huhtamaa Etelävainion länsipuolella olevan Kotiniityn taakse.

Maa-ainesanalyysi Riimalan tienoilta kyllä viittaa vahvasti siihen, että merenpohja on ollut vesirajan joskus täällä sisempänä väistyessä hienojakoisempaa kuin nykyisellä rannikkoviivalla ja siten jopa dyyninmuodostusta on saattanut täällä olla, joten Jounin arvio noin metrin kohoamisesta vuosisadassa saattaa ollakin hyvin lähellä oikeaa Riimalan kohdalla.

Kun tarkastellaan Riimalan peltojen kokoa, ne olivat pysyneet hyvin vaatimattomina. Ensimmäisen isännän Sigfrid Olofinpojan kaudella vuoteen 1560 asti talon peltoala pysyi 1 punnan 1½ karpion alaisena. Bertil Tordinpojan aikana peltoala heti putosi yhteen punnanmaahan ja pysyi sinä Juhana Ottenpojan vuoden 1608 verotarkistukseen saakka. Muutkin Sulvan talot olivat pelloiltaan vähäisiä. Keskuskylän taloista Södermanissa ja Westbergissä oli sentään 13-14 karpion pellot, muuten 10 karpion huitteissa.

Näkisin, että vuosien ~1500-1600 välillä ei Riimalassa raivattu uutta peltoa, vaan todennäköisesti sitä oli viimeksi raivattu 1400 -luvun lämpimän jakson aikana.

Elinkeinon harjoittamiselle on kuvaavaa, että Rimalin talon toinen yhtiömies eli Karin Matsintyttären mies Eerik Eerikinpoika eksyi hirmuilmalla hylkeenpyyntiretkellä Uumajan saaristoon ja palellutti itsensä pahasti. Hän kyllä sai Uumajasta kyydin kotiin, mutta kuoli pian kotiinpaluunsa jälkeen. Nähtävästi paleltumat olivat kohtalokkaita ja olihan Eerikillä ikääkin jo lähes 70 vuotta.

Siis Riimalassa ei raivattu moneen miespolveen uutta viljelysmaata, vaan tyydyttiin sangen vähäisiin peltoihin. Peltoviljelys oli siis jämähtänyt ja jopa taantunut 1500 -luvun alkupuolen tilanteesta, mikä viittaa siihen, että oli kannattavampaa kohdistaa siinä vaiheessa ahkeruutta elinkeinon muihin osahaaroihin ja olla turhaan tuhlaamatta tarmoa suon kanssa painimiseen. Siis maasto oli haasteellista viljelykseenotolle, mikä oikeastaan näkyy vieläkin, vaikka kaikki suot onkin aikoja sitten kuivattu.

terv Matti Lund

vayryt

24.04.10, 20:43

[quote=Tapani Kovalaine;64570]No eipä todellakaan ole tietoa, mutta monet seikat viittaavat siihen, että tuiki harvinainen sukunimi ELI on varsin todennäköisesti tarkoittanut sukunimeä ELG.

Niin,- Eli- sukunimisiä henkilöitä on Hiskissä jonkin verran Raahen lisäksi ; mm. Alahärmä, Ylihärmä, Hollola, Kuopio ja Maaningan seurakunnissa.
Olisiko nimi muodostunut EL- alkuisesta nimestä tai sitten se on vaikkapa sotilasnimi ?
Alff - sukunimijä löytyy paljonkin.

hinderee

25.04.10, 22:13

Vuoteen 1689 mennessä oli Rimalissa kolme peltoa, vapaasti suomennettuina: Ylävainio, Laskuvainio ja Etelävainio. Etelävainio oli voittopuolisesti savimultapeltoa ja lisäksi hiekkaista maata, Ylävainio oli näistä hiekkaisin ja Laskupellon maa-aines oli kaikkein savisinta. Lisäksi oli vuoden 1689 tilanteessa vastikään raivattu uusi huhtamaa Etelävainion länsipuolella olevan Kotiniityn taakse.

Maa-ainesanalyysi Riimalan tienoilta kyllä viittaa vahvasti siihen, että merenpohja on ollut vesirajan joskus täällä sisempänä väistyessä hienojakoisempaa kuin nykyisellä rannikkoviivalla ja siten jopa dyyninmuodostusta on saattanut täällä olla, joten Jounin arvio noin metrin kohoamisesta vuosisadassa saattaa ollakin hyvin lähellä oikeaa Riimalan kohdalla.

Kun tarkastellaan Riimalan peltojen kokoa, ne olivat pysyneet hyvin vaatimattomina. Ensimmäisen isännän Sigfrid Olofinpojan kaudella vuoteen 1560 asti talon peltoala pysyi 1 punnan 1½ karpion alaisena. Bertil Tordinpojan aikana peltoala heti putosi yhteen punnanmaahan ja pysyi sinä Juhana Ottenpojan vuoden 1608 verotarkistukseen saakka. Muutkin Sulvan talot olivat pelloiltaan vähäisiä. Keskuskylän taloista Södermanissa ja Westbergissä oli sentään 13-14 karpion pellot, muuten 10 karpion huitteissa.

Näkisin, että vuosien ~1500-1600 välillä ei Riimalassa raivattu uutta peltoa, vaan todennäköisesti sitä oli viimeksi raivattu 1400 -luvun lämpimän jakson aikana.

Elinkeinon harjoittamiselle on kuvaavaa, että Rimalin talon toinen yhtiömies eli Karin Matsintyttären mies Eerik Eerikinpoika eksyi hirmuilmalla hylkeenpyyntiretkellä Uumajan saaristoon ja palellutti itsensä pahasti. Hän kyllä sai Uumajasta kyydin kotiin, mutta kuoli pian kotiinpaluunsa jälkeen. Nähtävästi paleltumat olivat kohtalokkaita ja olihan Eerikillä ikääkin jo lähes 70 vuotta.

Siis Riimalassa ei raivattu moneen miespolveen uutta viljelysmaata, vaan tyydyttiin sangen vähäisiin peltoihin. Peltoviljelys oli siis jämähtänyt ja jopa taantunut 1500 -luvun alkupuolen tilanteesta, mikä viittaa siihen, että oli kannattavampaa kohdistaa siinä vaiheessa ahkeruutta elinkeinon muihin osahaaroihin ja olla turhaan tuhlaamatta tarmoa suon kanssa painimiseen. Siis maasto oli haasteellista viljelykseenotolle, mikä oikeastaan näkyy vieläkin, vaikka kaikki suot onkin aikoja sitten kuivattu.

terv Matti Lund

Hei Matti
Olen ihan lumoutunut taidoistasi ja tietämyksestäsi - tämä on aivan uskomatonta, että kauan kadoksissa olleet Johan Remahlin esivanhemmat ja syntymäpaikka on nyt löytynyt. Alkoipa Solf kiinnostaa taas 30 vuoden jälkeen kummasti. Kiitos todella paljon avustasi Matti.
T:Eeva

Matti Lund

26.04.10, 23:18

Hei Matti
...
Alkoipa Solf kiinnostaa taas 30 vuoden jälkeen kummasti...
T:Eeva

Hei pyydän kiinnittämään huomiota, että Sulva ei yksin riitä, vaan samalla tasan puolet Kemin voudin Johan Rimahlin juurista kääntyi hänen äitinsä kautta Mustasaaren Helsingbyn suuntaan.

Marander -kytkentääni ei ehkä ole vielä ymmärretty, joten annan tähän vähän tylymmän asiakirjaotteen, joka ehkä herättää joitakin noteeraamaan paremmin Helsingbyhyn johtavat juuret:

Mustasaaren kesäkäräjät 15-17.07.1667 :97-98 (mf ES2078, nide SS.2)

"Eerik Jönsinpoika Helsingbystä todisti veljensä Bertil Jönsinpojan kuittikirjeellä 30.10.1658, että on maksanut täysin tämän isän- ja äidinperinnön. Samoin on hän kuitannut siskonsa miehen Mats Simoninpojan Riimalassa (i Rijmal) päivättynä 6.01.1663 siten kuin itse kuitit sanasta sanaan lähemmin ilmoittavat, mikä perinnön sovitus ja ulosmaksu täten julistettiin pysyväksi perinnön kaaren 15. luvun nojalla, niin että itse kukin ja heidän jälkeentulevansa joutuu jatkossa sen moittimisesta tuomituksi käräjätuomion rikkomiseen."

Mats Simoninpoika Rimal sai siis nostettua vaimonsa Barbro Jönsintytär Maranderin perinnön loppuun asti tuona päivänä 6.01.1663.

Hänelle ilmenee tässä Eerik Maranderin eli Maran ohella toinenkin lankomies Bertil, joka oli muuten esillä jo aikaisemmin mainitsemani Jöns Andersinpoika Maran testamentin yhteydessä, jolloin isä mm. lahjoitti Bertilille ja Barbrolle kaiken liikenevän hopeansa.

Mainitsin aikaisemmin Eerik Jönsinpoika Maranderin eräistä luottamustehtävistä. Hän oli myös pitkäaikainen lautamies ja toimi myös Korsholman kreivikunnan nimismiehenä joitakin vuosia 1660- ja 1670 -luvuilla.

Jöns Andersinpoika Mara oli Anders Olofinpoika Stegarin poika ja oli muutaman vuoden nuijasodan jälkeen isäntänä isänsä jälkeen tämän talossa, mutta sitten hän otti vähän ennen vuoden 1608 Juhana Ottenpojan verontarkistusta Olof Thomasinpojan autioksi jättämän Maran talon viljelykseensä ja Stegarin isännyys siirrettiin hänen veljelleen Eerik Andersinpojalle.

Arvioini mukaan Stegar oli eräänlainen Helsingbyn kantasuku, sillä 1500 -luvun alussa oli syntynyt useampia Stegarin veljeksiä ja tämä Maranderiin päätynyt suku edusti nähdäkseni yhtä tällaista veljeshaaraa.

terv Matti Lund

hinderee

28.04.10, 20:56

Voi - eihän tämä loistava ketju vielä vaan lopu. Oliskiko Matilla intoa kertoa vielä lisää Johan Remahlin äidin suvusta lisää faktaa. Yli 3000 kävijää jo eikä kenelläkään muullakaan ole lisättävää Matin tyhjentäviin vastauksiin. Kaikki ollaan varmaan huuli pyöreänä Matin taidoista. :eek: T:Eeva

Hei pyydän kiinnittämään huomiota, että Sulva ei yksin riitä, vaan samalla tasan puolet Kemin voudin Johan Rimahlin juurista kääntyi hänen äitinsä kautta Mustasaaren Helsingbyn suuntaan.

Marander -kytkentääni ei ehkä ole vielä ymmärretty, joten annan tähän vähän tylymmän asiakirjaotteen, joka ehkä herättää joitakin noteeraamaan paremmin Helsingbyhyn johtavat juuret:

Mustasaaren kesäkäräjät 15-17.07.1667 :97-98 (mf ES2078, nide SS.2)

"Eerik Jönsinpoika Helsingbystä todisti veljensä Bertil Jönsinpojan kuittikirjeellä 30.10.1658, että on maksanut täysin tämän isän- ja äidinperinnön. Samoin on hän kuitannut siskonsa miehen Mats Simoninpojan Riimalassa (i Rijmal) päivättynä 6.01.1663 siten kuin itse kuitit sanasta sanaan lähemmin ilmoittavat, mikä perinnön sovitus ja ulosmaksu täten julistettiin pysyväksi perinnön kaaren 15. luvun nojalla, niin että itse kukin ja heidän jälkeentulevansa joutuu jatkossa sen moittimisesta tuomituksi käräjätuomion rikkomiseen."

Mats Simoninpoika Rimal sai siis nostettua vaimonsa Barbro Jönsintytär Maranderin perinnön loppuun asti tuona päivänä 6.01.1663.

Hänelle ilmenee tässä Eerik Maranderin eli Maran ohella toinenkin lankomies Bertil, joka oli muuten esillä jo aikaisemmin mainitsemani Jöns Andersinpoika Maran testamentin yhteydessä, jolloin isä mm. lahjoitti Bertilille ja Barbrolle kaiken liikenevän hopeansa.

Mainitsin aikaisemmin Eerik Jönsinpoika Maranderin eräistä luottamustehtävistä. Hän oli myös pitkäaikainen lautamies ja toimi myös Korsholman kreivikunnan nimismiehenä joitakin vuosia 1660- ja 1670 -luvuilla.

Jöns Andersinpoika Mara oli Anders Olofinpoika Stegarin poika ja oli muutaman vuoden nuijasodan jälkeen isäntänä isänsä jälkeen tämän talossa, mutta sitten hän otti vähän ennen vuoden 1608 Juhana Ottenpojan verontarkistusta Olof Thomasinpojan autioksi jättämän Maran talon viljelykseensä ja Stegarin isännyys siirrettiin hänen veljelleen Eerik Andersinpojalle.

Arvioini mukaan Stegar oli eräänlainen Helsingbyn kantasuku, sillä 1500 -luvun alussa oli syntynyt useampia Stegarin veljeksiä ja tämä Maranderiin päätynyt suku edusti nähdäkseni yhtä tällaista veljeshaaraa.

terv Matti Lund

Matti Lund

29.04.10, 13:27

Tarkennus aiempaan:

Matts Simonsson Rimalin pojista toinen oli Erik Mattsson Rimal,
joka toimi Isonkyrön pitäjänkirjurina. Kuolinaikaa en tiedä.

Hänen poikansa Johan Eriksson Rimahl kuoli Vaasassa 1707.
Johan oli Maalahden (Malax) ja Korsholman pitäjänkirjuri ja
aviossa Maalahden kirkkoherran Olof Areniuksen tyttären
Kerstin Olofsdotter Arenian kanssa.
(Olaus Magni Arenius s. 1611 Sanna Värmland k. 7.8.1682 Maalahti
pso. Catharina Thomasdr. Bachster s. 1631 Turku k. 21.8.1704 Vaasa)

Maalahden kirkkoherra Olaus Magni eli Olof Månsinpoika ei kaiketi itse käyttänyt lainkaan lisänimeä, vaan tulee esiin aina patronyymisesti tai pelkkänä herra Olauksena ja herra Olofina. Voin tarkistella, olisiko hän käyttänyt lisänimeä edes myöhemmällä iällään sen jälkeen, kun hänen poikansa Thomas otti sen käyttöönsä. Siis isällä en ole sitä nähnyt, en hänen signeerauksissaan enkä tuomiokirjoissa, mutta pojalla alusta pitäen ja Arenius -lisänimeä on siitä lähtien siinä suvussa käytetty.

Käräjillä tulee tosiaan muutamaan otteeseen esiin, etteivät herra Olofin ja Simon Olofinpoika Rimalin (lisänimi kirjattiin vielä enimmäkseen Rimar tai Rimmar) välit olleet kovin hyvät. Herra Olof moitti Simonia muutamilla käräjillä mm. vastahankaisuudesta seurakunnallisia velvollisuuksia kohtaan kuten papinmaksujen panttaamisesta.

Se mitä pinnan alla kyti, ei oikein käy selville, vaan muodolliset seikat, joiden välityksellä osapuolet hyökkäsivät toisiansa vastaan.

Rimahlien ja Areniusten välit vaikuttavat kuitenkin vähän parantuneen herra Olofin jälkeen, eli Thomas Areniuksen kaudella.

Maalahtelaiset ja sulvalaiset vetosivat voimakkaasti Thomas Areniuksen puolesta sen jälkeen, kun herra Olof oli väistynyt, ja tässä Elias Rimahl oli mukana.

Vetoomuksen pateettisuuden taustalla saattoi olla eräs Thomas Areniuksen "töppi". Hän oli vasta valmistuneena pappina ilmiannettu salavuoteudesta erään piian kanssa, mikä "muhinointi" oli tapahtunut eräässä hänen isänsä karjapihan aitassa.

Asiaan liittyi myös epäily piian lahjontayrityksestä, jolla saada tämä valehtelemaan raskaaksi saattajansa ja Thomas joutui kovaan puristukseen tämän asian selittelyssä.

Isonkyrön pitäjänkirjurin Eerik Rimahlin tarkkaa kuolinpäivää en nyt löydä, mutta aika tarkalle siinä on päästävissä. Vielä vuoden 1686 syyskäräjiä pidettäessä hän oli elossa, mutta vuonna 1687 Isossakyrössä oli jo uusi pitäjänkirjuri, Samuel Schöring. Tarkentelen tätä vielä.

terv Matti Lund

Matti Lund

29.04.10, 14:04

Maalahden kirkkoherra Olaus Magni eli Olof Månsinpoika ei kaiketi itse käyttänyt lainkaan lisänimeä, vaan tulee esiin aina patronyymisesti tai pelkkänä herra Olauksena ja herra Olofina. Voin tarkistella, olisiko hän käyttänyt lisänimeä edes myöhemmällä iällään sen jälkeen, kun hänen poikansa Thomas otti sen käyttöönsä. Siis isällä en ole sitä nähnyt, en hänen signeerauksissaan enkä tuomiokirjoissa, mutta pojalla alusta pitäen ja Arenius -lisänimeä on siitä lähtien siinä suvussa käytetty.

Käräjillä tulee tosiaan muutamaan otteeseen esiin, etteivät herra Olofin ja Simon Olofinpoika Rimalin (lisänimi kirjattiin vielä enimmäkseen Rimar tai Rimmar) välit olleet kovin hyvät. Herra Olof moitti Simonia muutamilla käräjillä mm. vastahankaisuudesta seurakunnallisia velvollisuuksia kohtaan kuten papinmaksujen panttaamisesta.

Se mitä pinnan alla kyti, ei oikein käy selville, vaan muodolliset seikat, joiden välityksellä osapuolet hyökkäsivät toisiansa vastaan.

Rimahlien ja Areniusten välit vaikuttavat kuitenkin vähän parantuneen herra Olofin jälkeen, eli Thomas Areniuksen kaudella.

Maalahtelaiset ja sulvalaiset vetosivat voimakkaasti Thomas Areniuksen puolesta sen jälkeen, kun herra Olof oli väistynyt, ja tässä Elias Rimahl oli mukana.

Vetoomuksen pateettisuuden taustalla saattoi olla eräs Thomas Areniuksen "töppi". Hän oli vasta valmistuneena pappina ilmiannettu salavuoteudesta erään piian kanssa, mikä "muhinointi" oli tapahtunut eräässä hänen isänsä karjapihan aitassa.

Asiaan liittyi myös epäily piian lahjontayrityksestä, jolla saada tämä valehtelemaan raskaaksi saattajansa ja Thomas joutui kovaan puristukseen tämän asian selittelyssä.

Isonkyrön pitäjänkirjurin Eerik Rimahlin tarkkaa kuolinpäivää en nyt löydä, mutta aika tarkalle siinä on päästävissä. Vielä vuoden 1686 syyskäräjiä pidettäessä hän oli elossa, mutta vuonna 1687 Isossakyrössä oli jo uusi pitäjänkirjuri, Samuel Schöring. Tarkentelen tätä vielä.

terv Matti Lund

Tähän annan heti korjauksen, eli löysin signeerauksen "Olaus Magni Arenius, Maalaxensi Pastor" vuodelta 1653 ja "Olaus Magni Arenius, Maalaxensi P:" vuoden 1655 ruodutusluettelosta.

Siten kyllä isäkin näyttää käyttäneen jo lisänimeä Arenius. Kaiketi hänen veljensä myös. Mutta tuomiokirjoista sitä ei ilmene. Kun oli pieni seurakunta niin ehkä pelkkä herra Olof riitti seurakuntalaisille ja virkamiehille.

terv Matti Lund

Jouni Kaleva

30.04.10, 17:24

Arvioini mukaan Stegar oli eräänlainen Helsingbyn kantasuku, sillä 1500 -luvun alussa oli syntynyt useampia Stegarin veljeksiä ja tämä Maranderiin päätynyt suku edusti nähdäkseni yhtä tällaista veljeshaaraa.

terv Matti Lund

Nämä uudet sukulaistiedot pakottavat syynäämään Mustasaaren seutua ihan uusin silmin. Kartan mukaan Helsingbyn Stegarsbackenin huippu on 10 metrin käyrällä ja Marasbacken samaa korkeutta. Kummankin talon viljelysvainiot ovat tasolla 5m. Jos otetaan Matin kertoma maannousu 80cm/100v, niin mainitut mäenhuiput olivat pikku saaria/luotoja n. 600 vuotta sitten eli vuonna 1400. Luukon Vaasan Historia I s. 14 on julkaistu karttapiirros alueesta v. 1400 ja jos oikein tulkitsen, niin meri näillä paikkeilla lainehti.

Vesijättöä ja hiljalleen viljelyskelpoista rantaniittyä voisi siis olla Marassa ja Stegarissa nippanappa v. 1450 - 1500?? Jos näin olisi, niin Matin arvio Stegareista Helsingbyn (yhtenä?) kantasukuna on erittäin todennäköinen. Ehkä ensimmäisen asukkaat olivat näihin mataliin saariin asuttuineita kalastajia?

Matti Lund

02.05.10, 12:20

...

Vuoden 1627 ruodutusluettelon reunahuomautuksen mukaan, Simon Olofinpoika olisi tuomittu jopa kuolemaan, mutta vuodesta 1626 alkavista renovoiduista tuomiokirjoista ei löydy tätä tuomiota eikä tietoa kuninkaan armahduksesta, koskapa niin on täytynyt tapahtua, koska Simon Olofinpoika Rimalista esiintyy aktiivisesti vielä 1650 -luvulla.
...

terv Matti Lund

Kevennystä ja pientä pohdinnan aihetta Simon Riimalista (nyt nimi kirjattu "Rijmal" eikä enää "Rimar/Rimmar") löytyy vielä niinkin myöhään kuin Vaasasn raastuvasta vuodelta 1671:

6.9.1671
:93
"Tupakkasyökäri Israel Pärinpoika ilmiantoi talollinen Simon Rimalin Sulvasta, noin ¾ askista tupakkaa, jotka toinen syökäri Gabriel Erikinpoika oli suorittamassaan ylläkössä löytänyt hänen hallustaan Pär Pärinpojan tykönä. Simon sanoi, että oli lähettänyt erään sotamiehen komppaniasta ennen sen lähtöä ostamaan 6 äyrillä tupakkaa, eikä osannut panna merkille, miltä paikkakunnalta sotamies tämän tupakan kävi ostamassa, kun kerran hän oli itse niin juovuksissa.
Päätös luvattomasta tupakan myynnistä tupakkakauppasyökärin Israel Pärinpojan kantajana ja Simon Rimalin vastaajana välillä, julistettu Vaasan raastuvassa 6.09.1671:
Kun Simon valalla vakuutti, ettei hän ollut itse henkilökohtaisesti ostanut tupakkaan, vaan oli humalassa lähettänyt erään sotamiehen sitä ostamaan, eikä siten voinut havaita, millä paikkakunnalla tämä kauppa tehtiin, tuomitaan hänet tässä asiassa sakoista vapaaksi, mutta varoitetaan häntä, että jos hänet tämän jälkeen tavataan luvattomasta tupakkakaupasta, niin langetetaan tuomio ankaramman mukaan."
(mf ES1464)

Tässä Simon Rimal pääsee tuomion pälkähästä täpärästi. Kuitenkin tupakkasyökäri on äkännyt mennä ratsaamaan hänet ja saattamaan raastupaan. Ehkäpä joku pahanilmanlintu on tehnyt ilmiannon syökäreille?

Mutta saadaanhan tästä ihmettelyn aihetta myös sukututmuksen kannalta. Nimittäin muuta talollista Simonia ei Riimalassa ollut kuin Simon Olofinpoika ja kuten muistettaneen, hän oli väistynyt talon hallinnasta vuonna 1668 ja se oli jaettu 1669 alkaen kahtia hänen pojalleen Matsille ja pojanpojalleen Eerik Påhlinpojalle. Tämän jälkeen Sulvan asiakirjat vaikenevat Simon Riimalista, mutta vielä kerran hän näyttää putkahtavan tässä Vaasan raastuvan käsittelyssä.

Tämä antaa pohdinnan aihetta Simon Riimalin elämän mitasta ja syntymäajasta, sillä ruodutusluetteloissa ikä heittelee näin hurjasti:

Vuosi Ikä s.v. noin

1627 45 1582
1629 50 1579
1630 51 1579
1633 63 1570

Nythän jos Simon olisi syntynyt 1570, hän olisi ollut tupakanhakumatkallaan Vaasassa 101 vuotias, mikä ei käy järkeen. Itse asiassa myöhäisin syntymävuosi 1582 antaa vuodelle 1671 huiman 89 vuoden iän.

Kun hänen poikansa Mats on samojen lähteiden ja lisäksi Sulvan ikäkirjan mukaan syntynyt 1606, niin pakkohan on uskoa siihen, että Simon oli syntynyt ennen vuotta 1590 ja siten vuoden 1627 tieto 45 vuoden iästä näyttäisi olevan ainoa, joka on lähellä oikeaa.

Joka tapauksessa Simon Olofinpoika Riimal, jos Vaasan raastuvan tieto etunimen suhteen on oikein, on elänyt 1670 -luvun puolelle erittäin korkeaan ikään.

Maalahden käräjiä käytiin noin 16 vuoden aikana Laihian vapaaherrakunnan alaisuudessa ja juuri se osa käräjäpöytäkirjoja, josta Simon Riimalin viimeiset vaiheet ehkä selviäisivät, on nähtävästi tuhoutunut. Ainakin kaikki Laihian pöytäkirjat ovat väliltä 1660-1674 tuhoutuneet.

terv Matti Lund

Matti Lund

11.05.10, 00:06

..
Simon Olsson Rijmar sai Vaasa raastuvassa (rådstuvrätt) 19.11.1623
laittomasta maakaupasta sakkoa 30 taaleria. Smon maksoi sakot
mukisematta, minkä K.V.Å on tulkinnut isännän ja talon hyvän
varallisuuden merkiksi.
...

Kyllä renovoiduissa tuomiokirjoissa rullassa ES2027 löytyy Vaasan raastuvan sakkoluettelo vuodesta 1623 alkaen, josta ilmenee Simon Olofinpoika `"Rijmarin"´ eli Riimarin sakko, 30 taalaria. Yleensä sakot langetettiin markkoina, mutta tässä näin. (Esimerkiksi Jaakob Hansinpoika Sulvasta samassa luettelossa samasta syystä tuomittiin 40 mk:n sakkoon vuonna 1625, 16.6.. Mikä lie sitten ero ollut? Samoin Arvid Simoninpoika laittomasta maakaupasta 40 mk sakkoon 16.09.1629, eli Eerik Matsinpoika Rimahlin appi!)

Ohessa koko lähteen kuva yksinkertaisuudessaan.

Erään toisen jutun huomasin Mustasaaren käräjiltä 1645 (rullalla ES2028) jossa lankomiehet Eerik Jönsinpoika (Marander) ja Mats Simoninpoika Riimal vaihtoivat päittäin kolmen krinnin heinät tuottavat metsäsarat, Skog Fall ja Lång Fallen. Paikat sijaitsevat Riimalan koillispuollella aivan Laihian ja Mustasaaren vanhan pitäjänrajan tuntumassa. Lankous siinäkin yhteydessä mainitaan. Näiden metsäsarkojensa osalta Riimala ja Marander olivat siten naapuruksia.

terv Matti Lund

olanyk

11.05.10, 11:05

Matti Lund

11.05.10, 11:46

Hei!

Tekee mieli kysyä kun Vaasan seudun 1600-luvun tiedoista näyttää löytyvän uutta ja paikallistuntemusta:

Onko joku pystynyt jäljittämään Mustasaren Runsorin kylässä asuneen inspehtorin Ulrik Kockin syntyperää ja mikä mies hän oli. Hänen vaimoaan Catharinaa pidetään Petter Gaveliuksen ja Elias Gavelius Adelstjernan sisarena. Äiti olisi Elisabeth Michelsdr Fant yhden Vaasan varakkaimman porvarin tytär, joiden suku vaikutti Mustasaaren Voitbyssä ja Staversbyssä.

Myös Catharinan toisesta puolisosta Anders Aurinista kuulisin mielellään. Onko sama Anders Aurin, joka oli naimisissa myös Sofia von Ackernin kanssa?

Olavi

Minulla on käsitys, ettei Ulrik Kockin syntyperässä ole hämärää, eli se tulisi esiin eri muodoissaan useita kertoja Vaasan raastuvassa ja kämnerissä, mutta ulkoa en sitä muista. Ylös se on minullakin johonkin merkitty.

Sen sijaan Anders Aurinin syntyperästä minulla ei ole monienkaan jäljitysten perästä tullut varmuutta. Toki on tiettyjä epäilyjä ja rakenneltuja hypoteeseja jatkoa silmälläpitäen.

Perheestä minulla on tällainen pieni ylösotto:

Anders Andersinpoika Aurin k. Vaasa 27.04.1734, kruununvouti, posti-inspehtori
1:o Sofia Magdalena Rosiaant. v. Ackern k. Vaasa 0.09.1698
2:o 26.04.1699 Katarina Eliasint. Gavelia s. 1660 k. Mustasaari 10.03.1733 (1:o 2.03.1686 Ulrik Kock)

Lapsi: Elisabet Andersint. Aurin s. Mustasaari 8.11.1700

"Christ.d. Probsten i Runsor"
Kummit:
`"Landzhöf.d. Ehrenscsöld. Camm. Cournovius Rector Hilldeen Mons. Casper Porthan Jungf: Greta Ehrensckold Hust. Brijta Granqwist Hust. Walborg Bertelsdr. Jungf. Anna Biugg"´

Laitoin tuonkin, Aurinin korkean esimiehen, maaherran lisänimi on kirjattu samaan luetteloon kahtena hauskana versiona. Kamreeri Henrik Curnovius asui väliin Vaasassa, väliin Tölbyn Påfsin talossa, jonka oli ottanut autiosta. Vaasassa hänellä oli juuri näihin aikoihin monivuotisena renkinään mies nimeltään Eerik Cajanus, näkyy henkiverossa useana peräkkäisenä vuotena.

Aurinin vaimolla oli yksi tytär aviosta Ulrik Kockin kanssa, mikä taitaa hiskistäkin selvitä (syntymä, vihkiminen) ja lienee jossain matrikkelissa OK, koskapa en ole vaivautunut laatimaan perhetaulua siitä.

terv Matti Lund

Essimi

11.05.10, 17:28

Liitteessä Anders Aurinin tietoja Ernst Grapen teoksesta Postkontor och postmästare.
Isäksi on löytynyt turkulainen porvari ja vaimojen järjestys on eri. Lähteinä Grape on käyttänyt mm. ruotsalaisia postihallinnon asiakirjoja.

olanyk

11.05.10, 21:29

Kiitos!

Kyllä Kåckin perhettä löytyy HISKI:stäkin kun huomaa käyttää tuota ruotsalaista oo:ta. Lapsia Hisistä löytyy neljä.

Eikö Catharina ole Nils Gaveliuksen tytär ja Elias Gaveliuksen sisar?

Kyllä kallistuisin pitämään avioliittojärjestyksenä Catharina ensin Ulrikin kanssa ja sitten Anders Aurinin kanssa. joka sen jälkeen avioituisi Sofia Ackernin kanssa ja tämä vielä isonvihan jälkeen Nils Johan Wendeliuksen kanssa joka oli aiemmin naimisissa Susanna Bergin kanssa.

Aurinilla ja Catharinalla oli yksi tuo yksi tytär?

Onkohan tuo renki Erik Samuelinpoika Cajanus joka sittemin oli Kajanin linnan vahtimestarina tai Erik Andersinpoika Cajnus?

Ulrikin suku tausta vielä kiinostaa?

Olavi

färinr

12.05.10, 07:52

RIMAL - nimi

"Kiehtovan arvoituksen antaa mielelle se, että Rimalin talo on vanha, mutta että se on ollut niin sivussa keskeisestä kyläasutuksesta ja kiinni vanhoissa pitäjän- ja kylänrajoissa kaikkiin suuntiin.
Tätä ymmärtämään auttaa sen muistaminen, että Riimalan maastossa on yli 30:n metrin korkuisten mäkien välissä sangen alavaa maata

Siis mm. Rimalbäcken oli ollut ensin Rimmarbäcken ja sitä ennen Rimbäcken. Tästä olisi johtuma, että suomenkielinen nimi olisi voinut olla Rimminluoma eli Rimpiluoma. Rannikon vyöhykkeellähän on myös useampi Riihiluoma, jotka ruotsikielisellä puolella kirjataan Ribäck -muotoon.

Kartoitin myös Remahl -nimen syntyä ja näyttäisi siltä, että muotoon olisi ensimmäisenä päätynyt Isonkyrön pitäjänkirjuri Eerik Matsinpoika, mutta hänelläkin on kyllä pitkän aikaa nimi kirjattu Rimahl -muotoon, ennen kuin Remahl alkaa esiintyä. Siten Remahl -muotoa ei kumpikaan veljeksistä, vanhempi Eerik eikä nuorempi Johan ryhtynyt käyttämään vielä virkamiesuransa alussa.

Tietysti on kiehtovaa pohtia, oliko jokin merkityshakuisuus vai tyylittely syynä nimen muokkaamiselle Remahl -muotoon ja olisiko tällöin haettava merkitystä latinasta vai ruotsista.

terv Matti Lund[/quote]

Solf Historia II kertoo Rimalin kylästä mm. seuraavaa:

Aina vuoteen 1777, jolloin postitie valmistui, oli Rimal ollut eristetty
metsäkylä, jonne ei johtanut yhtään tietä muista kylistä.
Tietä oli suunniteltu ainakin jo 1712 Sulvan kirkolle, mutta talolliset
eivät sallineet niittyjään käytettävän tiepohjaksi vaan vaativat
tielinjan kulkevan metsämailla.

Rimal-nimi syntyi erään tarun mukaan kahden Västersolfilaisen
eränkävijän metsästysmatkan aikana. Kaverukset olivat sopineet
rakentavansa mökin asunnokseen sille paikalle, jossa heidän koiransa
haukkuvat kolme kertaa. Mäellä, jossa Rimalin kylä sijaitsee, koirat
haukkuivat kolme kertaa ja miehet päättelivät tulevan asuinpaikkansa
löytyneen.
Miehet yöpyivät mäellä ja toinen asettui makuulle tasaiselle maalle ja
toinen ison kiven koloon. Yö oli kylmä ja aamulla tasaisella maalla
yöpynyt oli yltä päältä kuurassa ( rim eli kuura ), jolloin hänen talonsa
nimeksi päätettiin ottaa Rimar eli Rimal. Kiven kolossa yöpynyt otti
oman talonsa nimeksi Berg.

Kirkkoherra Areniuksen tietoja on mm. Oulun Hellman-sukuseuran
sukupuussa sivut 4 ja 5

http://personal.inet.fi/yhdistys/oulun.hellman/suku/puu/mat.html

Matti Lund

12.05.10, 11:03

RIMAL

Solf Historia II kertoo Rimalin kylästä mm. seuraavaa:

Aina vuoteen 1777, jolloin postitie valmistui, oli Rimal ollut eristetty
metsäkylä, jonne ei johtanut yhtään tietä muista kylistä.
Tietä oli suunniteltu ainakin jo 1712 Sulvan kirkolle, mutta talolliset
eivät sallineet niittyjään käytettävän tiepohjaksi vaan vaativat
tielinjan kulkevan metsämailla.

Hei,

Tämä tieasia oli eräänlainen Abraham Eliasinpoika Rimahlin elämänikäinen taistelu.

Siitä on aika laaja aineisto itsellänikin, enkä käy sitä tässä nyt huomioimaan muuten kuin ulkomuistista ja pääkohdin.

Nimenomaan Abraham Eliasinpoika Rimahl käynnisti uuden kirkkotielinjauksen aikaansaamisen jo isonvihan kynnyksellä esitellen asiaa myös vuoden 1712 käräjillä, johon mainitsemassasi historiateoksen osuudessa viitattaneen. Hän kantoi "Sulvankylän" asukkaita vastaan, jotka eivät olleet aikaisemmin hyvällä suostuneet riimalalaisten ehdotuksiin kirkkotielinjauksen muuttamisesta, joten Abraham ryhtyi ajamaan asiaansa kiivaasti.

Vanha kirkkotie kulki alavien niittyjen kautta päätyen Sulvankylän vainioiden päähän ja sieltä kirkolle. Nähtävästi reitti oli pääosin suo-osuutta, puutonta vesijättömaata, sillä sitä kuvattiin kovin uuvuttavaksi, upottavaksi ja liukkaaksi, jonka takia matka-aika kirkolle muodostui kohtuuttoman pitkäksi huomioiden sen, että välimatka ei ollut ajan mittapuun mukaan tavattoman pitkä. (Se meni myös suoraan joidenkin niittyjen läpi mielestäni ihan sulvankyläläisten halun mukaan.)

Abraham esitti, että uusi kirkkotie vedetään korkeamman maaston kautta Sulvankylän metsän halki Sulvankylän vainion päähän. Tämähän tiesi vähän kovempaa raivaustyötä ja ylläpitoa kuin oli ollut vanhalla tiellä.

Sulvankylän asukkaat olivat aluksi käräjilläkin vastahankaan, hällä väliä tyyliin, katsoen, ettei heitä voi velvoittaa uuteen tielinjaukseen. Abraham anoi kuitenkin vanhan tien katselmointia ja asian päättämistä huomioimalla katselmoinnin tulos. Ja niin määrättiin kaksi lautamiestä katselmoimaan tie. Tulos oli selvä, eli katselmointimiehet totesivat raportissaan vanhan tien aivan toivottomaksi. Tämän jälkeen Sulvankylän asukkaat myönsivät tarpeen ja lupasivat hoitaa osuutensa Abrahamin ehdotuksen mukaan kuntoon.

Asia ei siitä kuitenkaan edistynyt. Tuli isonvihan aika eikä mikään muukaan edistynyt, joten Abraham palasi asiaan, ettei sitä unohdettaisi, melkein kuin tyhjältä pöydältä heti ensimmäisten isonvihan jälkeisten käräjien aikana toistaen vaatimuksiansa.

Tämä tieasia oli ennen muuta, mutta Abraham Eliasinpoika Rimahl oli sangen aktiivinen myös maankäyttöasioissa muutenkin.

terv Matti Lund

Matti Lund

14.05.10, 12:45

...

Näkisin, että vuosien ~1500-1600 välillä ei Riimalassa raivattu uutta peltoa, vaan todennäköisesti sitä oli viimeksi raivattu 1400 -luvun lämpimän jakson aikana.

Elinkeinon harjoittamiselle on kuvaavaa, että Rimalin talon toinen yhtiömies eli Karin Matsintyttären mies Eerik Eerikinpoika eksyi hirmuilmalla hylkeenpyyntiretkellä Uumajan saaristoon ja palellutti itsensä pahasti. Hän kyllä sai Uumajasta kyydin kotiin, mutta kuoli pian kotiinpaluunsa jälkeen. Nähtävästi paleltumat olivat kohtalokkaita ja olihan Eerikillä ikääkin jo lähes 70 vuotta.

Siis Riimalassa ei raivattu moneen miespolveen uutta viljelysmaata, vaan tyydyttiin sangen vähäisiin peltoihin. Peltoviljelys oli siis jämähtänyt ja jopa taantunut 1500 -luvun alkupuolen tilanteesta, mikä viittaa siihen, että oli kannattavampaa kohdistaa siinä vaiheessa ahkeruutta elinkeinon muihin osahaaroihin ja olla turhaan tuhlaamatta tarmoa suon kanssa painimiseen. Siis maasto oli haasteellista viljelykseenotolle, mikä oikeastaan näkyy vieläkin, vaikka kaikki suot onkin aikoja sitten kuivattu.

terv Matti Lund

Aikaisemmin väläyttelin suuntia, mistä Riimalan asukkaat hakivat vaurastumista, ja mistä eivät.

Alunperin päälähteet olivat saaristolaiselinkeinot, joista hylkeenpyynti oli tärkein yksittäinen sektori.

Simon Olofinpojan myötä näyttää kuitenkin tervanpoltto saaneen yhä merkitsevämmän sijan. Simon lienee ollut aikansa johtavia tervatalollisia Etelä-Pohjanmaalla. Riimalahan sijaitsi Sarvijoen ja Helsingbyn välisellä metsävyöhykkeellä ja osin Simonin pojan Mats Simoninpoika Rimahlin ja Eerik Jönsinpoika Maranderin metsäsarkojen vaihto-operaation taustallakin saattoi olla tervakuvioita. Tervaspuuta tuntuu Simonille hyvin riittäneen. Kuvioon sopi hyvin myös se, että riimalalaiset olivat vanhastaan harjoittaneet merenkulkua laajasti Pohjanlahdella.

Simonin sukupolvi on juuri siinä vaiheessa, jossa Ruotsin sotateollisuuden tervantarve oli kyltymätön ja tervantuottamiseen kovin kannustettiin. Tämä saattoi olla Simoninkin "sauma"!

Eräs kummallismpia juttuja Simon Olofinpojan kohdalla oli Vaasan raastuvassa 19.08.1637 (mf ES2028, s. 133).

"Samana päivänä kantoi Simon Olofinp. Riimalasta tullimiehen autuaan Anders Påvelinpojan leskeä vastaan puolesta lästistä tervaa, jonka tämän mies oli ottanut pakolla häneltä pois siitä syystä, että hän ei ollut ilmoittanut tervaa tullissa. Nyt esitti Simon perusteen ja todistuksen sille, että terva oli ilmoitettu. Tästä tervasta Simon oli sitä paitsi huomauttanut Anders Påhlinpojalle Tukholmassa viime kesänä 1636, jolloin hän oli luvannut Simonille, että maksaa heti, kun tulee Vaasaan, mutta hän olikin kuollut sillä välin. Ja kun kerran leski on rutiköyhä ja kantaa monien velkojen taakkaa, niin tunnusti oikeus, että Simon Riimalasta saa maksunsa perinnönkaaren 17. luvun nojalla oman suhdelukunsa mukaisesti."

Omituista tässä jutussa on mielestäni se, että alussa ilmenee, että tullimies Anders Påvelinpoika on viran puolesta, mutta väärinkäsityksessä, takavarikoinut Simonin ½ lästin tervalastin tulliportilla.

Sitten Simon hakee saatavaansa sittemmin kuolleen Andersin leskeltä. Simon todistaa saatavansa varmaksi, mutta leski on maksukyvytön.

Löytyy kuitenkin menettelytapa Simonin tyydyttämiseksi: Simonille ulosmitataan jokin tietty perintöosa lesken hallitsemasta kartanosta eli Anders Påvelinpojan kuolinpesästä (tai varattoman kuolinpesän saatavasta)?

Kysymystä nyt herättää kovasti se, että kun se ulosmitataan maan lain perinnön kaaren 17. luvun nojalla, niin eihän kysymyksessä voi olla enää "pelkkä bisnessaatava". Toissijainen bisnessaatava nähtävästi "nollattiin" velallisen toivottoman tilan takia, mutta sen korvikkeeksi nostettiin maksuohjelmaan jokin laillinen Simonin perintösaatava. Kuolinpesästä, joka oli siis ilman varsinaisia maksuvaroja, ei Simonin saatavaa voitu kattaa muuten kuin jako-osassa, kun bisnessaatavaa ei voitu korvata alkuunkaan täysimääräisenä? - Näinkö se menisi? - Mene tiedä? Jotenkin tuntuu, että tämä hipoo laillisuuden rajoja.

Mutta näin tuomiossa lukee selvällä ruotsillakin:

"Derföre erkennes af retten att Simon i Rimala bekommer sin betalningh efter det 17 Cap i Erfda balken efter Quotam."

Pitäisikö tämä ymmärtää aivan kirjaimen mukaan? - Siis että Simon Olofinpoika Rimahl olisi ollut yksi kanssaperillinen Anders Påhlinpojan perillisten joukossa tai oliko hän ollut Anders Påhlinpojan kanssaperillinen, ja kumpikin saamassa jotain perintöä ja Simonin saatava kuitattaisiin edesmenneelle Andersille langeneesta perinnöstä? - Tämähän viittaisi siihen, että Simon ja Anders olisivat olleet lankoja. "Maksukanavan muodostuminen" viittaa jotenkin tällaiseen vaihtoehtoon, Simon ehkä Anders Påhlinpojan siskon mies???

Tätä ei voi nähdäkseni muuten vastustaa kuin olettamalla, että kirjurille on tullut virhe, kun hän on sitonut tuomion muotoilussa Simonin "napanuoralla" perinnönkaareen.

terv Matti Lund

Jouni Kaleva

14.05.10, 14:23

Eräs kummallismpia juttuja Simon Olofinpojan kohdalla oli Vaasan raastuvassa 19.08.1637 (mf ES2028, s. 133).

"Samana päivänä kantoi Simon Olofinp. Riimalasta tullimiehen autuaan Anders Påvelinpojan leskeä vastaan puolesta lästistä tervaa, jonka tämän mies oli ottanut pakolla häneltä pois siitä syystä, että hän ei ollut ilmoittanut tervaa tullissa. Nyt esitti Simon perusteen ja todistuksen sille, että terva oli ilmoitettu. Tästä tervasta Simon oli sitä paitsi huomauttanut Anders Påhlinpojalle Tukholmassa viime kesänä 1636, jolloin hän oli luvannut Simonille, että maksaa heti, kun tulee Vaasaan, mutta hän olikin kuollut sillä välin. Ja kun kerran leski on rutiköyhä ja kantaa monien velkojen taakkaa, niin tunnusti oikeus, että Simon Riimalasta saa maksunsa perinnönkaaren 17. luvun nojalla oman suhdelukunsa mukaisesti."

terv Matti Lund
Ilman lakikirjaa maallikkona ajattelisin näin: Andersin kuolinpesä velka Simonille on tunnustettu. Leski on kuitenkin maksukyvytön. Näin Simon ei voi saada saatavaansa kuolinpesän päältä täyteen mittaan, vaan hän liityy yhtenä velkojana muiden joukkoon; ja tulee saamaan (rutiköyhältä) pesältä osuuttansa vain oman saatavansa suhteellisen osuuden mukaan (joka jäänee mitättömäksi tai olemattomaksi).

Sitten katsoin lakikirjaa. Eikös tuolloin ollut voimassa Kristofferin maanlaki? Jos oli, niin juttu muuttuu omituiseksi. Nimittäin 17. luku puhuu jalkanaisen lapsen elatuksesta. Tähän tapaukseen sopisi lähinnä 20. luku. Cuole mies ia welka iäpi iälken maxamat

http://agricola.utu.fi/hist/kktk/lait/kris/per2.html

Matti Lund

14.05.10, 16:58

Ilman lakikirjaa maallikkona ajattelisin näin: Andersin kuolinpesä velka Simonille on tunnustettu. Leski on kuitenkin maksukyvytön. Näin Simon ei voi saada saatavaansa kuolinpesän päältä täyteen mittaan, vaan hän liityy yhtenä velkojana muiden joukkoon; ja tulee saamaan (rutiköyhältä) pesältä osuuttansa vain oman saatavansa suhteellisen osuuden mukaan (joka jäänee mitättömäksi tai olemattomaksi).

Sitten katsoin lakikirjaa. Eikös tuolloin ollut voimassa Kristofferin maanlaki? Jos oli, niin juttu muuttuu omituiseksi. Nimittäin 17. luku puhuu jalkanaisen lapsen elatuksesta. Tähän tapaukseen sopisi lähinnä 20. luku. Cuole mies ia welka iäpi iälken maxamat

http://agricola.utu.fi/hist/kktk/lait/kris/per2.html

Ohessa kaiken vakuutukseksi kuva, mihin lainkohtaan Simonin saamisen maksaminen nojasi: selvä perinnön kaaren 17. luku. Ei mitään mahdollisuutta tulkita kirjainten ja sanojen perusteella muuta.

Siis teksti selvä, mutta 17. luku ei käsittele mitään muuta kuin aviottoman lapsen elatusta ja miten se on jaettava aviottoman lapsen tehneiden vanhempien välillä.

Eihän Simonin tervaa saa siihen yhteyteen mitenkään. Aloin selata ensin maan lain 17. lukuja, mutta mikään 17. luku ei sovi minkään saatavan maksun perusteeksi millään mielellä.

Siten vaikuttaa siltä, että kirjuri on kirjannut väärän luvun numeron.

Kun sitten huomioidaan "efter Quotam" ja ymmärretään se niin, että sillä tarkoitetaan pääluvun mukaista tasajakoa, eli klassisin on sisarusten välinen perintöosien jako: lasketaan jaettava perintösumma, joka jaetaan siskonosiin: kullekin tyttärelle tulee siskonosa ja pojalle 2* siskonosa niin, että kaikkien summana on laskettu perintösumma, niin perinnönkaaren 14...16 luvuissa käsitellään jako-osien muodostamisen puitteita.

Jotenkin voi yrittää ymmärtää asiaa 16. luvun avulla, mutta vielä paremmin sen ymmärtäisi 15. luvun nojalla.

Eihän suvun ulkopuolelle voi jakaa perinnönkaaren nojalla tai siitä huolimatta kenenkään jäämistöstä muuten kuin, että perittävä tekee elinaikanaan lahjoituksen testamentillaan, ja tässähän ei ole mitään siihen viittaavaa.

Toinen juttu on sitten se, että jonkun perilliset joutuvat vastaamaan perittävän veloista pääluvun mukaan, mutta tässähän lausuma on kytketty suoraan Simon Olofinpoika Rimahliin eikä efter Quotam -kohdassa ole selvää viittausta muiden perillisten maksuvelvollisuuteen, mutta rivien välistä voi niin yrittää tulkita, kun tuntuu siltä, että niin pitäisi. Siis Simon itse ei lukeutuisi päälukuun, mikä olisi ymmärrettävämpää, ja saisi maksunsa, kun kaikki Anders Påhlinpojan perilliset kantaisivat oman kortensa kekoon ja kunkin perintöosasta vähennettäisiin summa, joka kerrottuna pääluvulla, nousisi ½ lästin tervaa arvoon.

terv Matti Lund

Jouni Kaleva

14.05.10, 18:00

Siten vaikuttaa siltä, että kirjuri on kirjannut väärän luvun numeron.

Kun sitten huomioidaan "efter Quotam" ja ymmärretään se niin, että sillä tarkoitetaan pääluvun mukaista tasajakoa, eli klassisin on sisarusten välinen perintöosien jako: lasketaan jaettava perintösumma, joka jaetaan siskonosiin: kullekin tyttärelle tulee siskonosa ja pojalle 2* siskonosa niin, että kaikkien summana on laskettu perintösumma, niin perinnönkaaren 14...16 luvuissa käsitellään jako-osien muodostamisen puitteita.

Jotenkin voi yrittää ymmärtää asiaa 16. luvun avulla, mutta vielä paremmin sen ymmärtäisi 15. luvun nojalla.

terv Matti Lund
Kyllä minusta luku 20. sopii tähän tilanteeseen. Siinähän säädetään, että pesästä saavat ensin kaikki velkojat osansa, ja vasta sen jälkeen voivat perilliset jakaa lopun keskenään (ihan kuin nykyäänkin).

Tässä ollaan siis vasta jakamassa velkojien osuutta ja heidän keskinäisiä kiintiöitään varattomasta, velkaisesta pesästä. Tässä tulee sovellettavaksi tuo 20. luvun viimeine virke: "Iold ei kalua löytä täydhyin welkoia maxa, nijn wähetän caikist welghoist nijn palio yhdest markast quin toisestakin."

Siis velkojat keskenään jakavat pesän varallisuutta kiintiöihin saataviensa suhteessa (efter Quotam). Pesän perillisillä ei ole tässä vaiheessa mitään osuutta asiaan.

Matti Lund

14.05.10, 19:41

Kyllä minusta luku 20. sopii tähän tilanteeseen. Siinähän säädetään, että pesästä saavat ensin kaikki velkojat osansa, ja vasta sen jälkeen voivat perilliset jakaa lopun keskenään (ihan kuin nykyäänkin).

Tässä ollaan siis vasta jakamassa velkojien osuutta ja heidän keskinäisiä kiintiöitään varattomasta, velkaisesta pesästä. Tässä tulee sovellettavaksi tuo 20. luvun viimeine virke: "Iold ei kalua löytä täydhyin welkoia maxa, nijn wähetän caikist welghoist nijn palio yhdest markast quin toisestakin."

Siis velkojat keskenään jakavat pesän varallisuutta kiintiöihin saataviensa suhteessa (efter Quotam). Pesän perillisillä ei ole tässä vaiheessa mitään osuutta asiaan.

Joo, en katsonut lukua 20.

Oletin, että jos luvussa 17 virhe on luvussa 7, ja siksi kävin läpi luvut 10 ... 16, 18...19, eikä mistään niistä auennut mitään muuta lähellekään kuin, että muutamassa oli perusteita jaolle, muttei sekään antanut selvyyttä. Antoi aivan liian kapean näkökulman, jossa ei voi muuta kuin kiemurrella ja etsiä ulospääsyä.

Kirjaushan oli joka tapauksessa "sumuinen" ja jää rivien välistä tulkittavaksi, eli lausumasta puuttui sanoja, jotka olisivat tehneet sen kirkkaan selväksi.

Nythän lesken taloudellisesta tilasta käytettiin ilmaisua "uthfattig och mången skylligh". Aika kovaa tekstiä, rutiköyhä, tai puilla paljailla ja ylivelkainen, mutta ei isketä mitään lukuja pöytään, eli ei ilmaista, että omaisuus olisi tarkoin arvioitu ja siten ei voitu varmuudella olettaa, jäikö yhtään perillisille vai onko koko jäämistö velkojille ulosottoon menevää. Jos sovelletaan otetuksessamme ankarasti lukua 20., niin aivan ilmeisesti ei perillisille jäänyt yhtään mitään, jolloin luku 20. alkaa toteuttaa itseään sen kolmannesta lausekkeesta lähtien, eli siitä lähtien, että perilliset vapautetaan kaikesta vastuusta, koska heiltä ei ole herutettavissa mitään heidän vastuittensa puitteissa.

Tällöin jäämistö jaetaan velkojille efter Quotam velottavien summien suhteessa ja sen kokonaissumma on jokin pienempi summa kuin velkojen summa. Aika klassinen tapaus tämäkin ja aika yleinen kaupunkiporvariston, ja varsinkin kaupunkivirkamiehistön parissa.

terv Matti Lund

Matti Lund

16.05.10, 00:57

Joo, en katsonut lukua 20.

Oletin, että jos luvussa 17 virhe on luvussa 7, ja siksi kävin läpi luvut 10 ... 16, 18...19, eikä mistään niistä auennut mitään muuta lähellekään kuin, että muutamassa oli perusteita jaolle, muttei sekään antanut selvyyttä. Antoi aivan liian kapean näkökulman, jossa ei voi muuta kuin kiemurrella ja etsiä ulospääsyä.

Kirjaushan oli joka tapauksessa "sumuinen" ja jää rivien välistä tulkittavaksi, eli lausumasta puuttui sanoja, jotka olisivat tehneet sen kirkkaan selväksi.

Nythän lesken taloudellisesta tilasta käytettiin ilmaisua "uthfattig och mången skylligh". Aika kovaa tekstiä, rutiköyhä, tai puilla paljailla ja ylivelkainen, mutta ei isketä mitään lukuja pöytään, eli ei ilmaista, että omaisuus olisi tarkoin arvioitu ja siten ei voitu varmuudella olettaa, jäikö yhtään perillisille vai onko koko jäämistö velkojille ulosottoon menevää. Jos sovelletaan otetuksessamme ankarasti lukua 20., niin aivan ilmeisesti ei perillisille jäänyt yhtään mitään, jolloin luku 20. alkaa toteuttaa itseään sen kolmannesta lausekkeesta lähtien, eli siitä lähtien, että perilliset vapautetaan kaikesta vastuusta, koska heiltä ei ole herutettavissa mitään heidän vastuittensa puitteissa.

Tällöin jäämistö jaetaan velkojille efter Quotam velottavien summien suhteessa ja sen kokonaissumma on jokin pienempi summa kuin velkojen summa. Aika klassinen tapaus tämäkin ja aika yleinen kaupunkiporvariston, ja varsinkin kaupunkivirkamiehistön parissa.

terv Matti Lund

Asiassa näyttää olevan vielä sellainen lisämutka, että "efter Quotam" klausuulilla toimiva perinnön kaaren luku, joka netissä olevassa maan laissa on 20., mutta tapauksessamme 17. luku, lienee ollut siinä lakikirjassa, jota 1600 -luvun käräjäkirjuri käytti 17. luku.

Nimittäin kävin läpi useampia Anders Påhlinpojan roikkumaan jääneistä maksuperimisistä syntyneitä kuolinpesän velkomisjuttuja 2-3 vuotena, joissa vastaajana oli hänen leskensä Britta, ja niissäkin ulosotot nojasivat perinnön kaaren 17. lukuun efter Quotam. Siten sitä ei voine pitää satunnaisena kirjausvirheenä, vaan kirjurin opuksessa niin lienee lukenut, siis 17. luku siinä, mutta meidän opuksessamme se on 20. luku.

terv Matti Lund

färinr

17.05.10, 21:46

Alkaneen kesän terveiset Matille ja muille tähän aiheeseen yllättävää
lisävaloa tuoneille.

Yhtenä piirteenä keskusteluista nousee esille Riimalan kylän talollisten
yhteiskunnallinen valveutuneisuus 1600-luvulla. Tämä on kummastuttanut
myöskin aiemmin siteerattua K.V.Å:ta, joka 1923 lehtiartikkelinsa:
Rimalbänder på 1600-talet alkajaisiksi esittää seuraavaa:

Böndernä i Rimal ådrogo sig stor uppmärksamhet i Malax sucken och
utom denna under hela 1600-talet.
De voro mer än vanligt företagsamma och kunniga.
Början till den allmännare uppmärksamheten, som riktas på Rimal
bänder, göres Gustav II Adolf 1621 den 10 november, då han under
vistelsen i Riga tilldelar hemman i södra Österbotten åt befäl och
manskap av Jacob Skotts kompani.
Predikanten Nicolaus Erici tilldelas hemmanet, som Simon Nilsson
i Rimar by i Malax socken äger (myöhemmin K.V.Å toteaa kyseessä
olevan Simon Olsson), d.v.s. rätten att uppbära utlagorna
från detta hemman, ej äganderätten till detta.

Denna anordning synes ha kommit att få flerfaldig betydelse.
Fältprästen bodde självfallet i Rimal, de tider kompaniet var hemförlovat.
Och predikanten Nicolaus Erici förde till Rimar både kunskaper och
intresse för det allmänna.
Kanske var det han som eggade solvborna att bärja bygga egen kyrka ?

Monista oikeudenkäynneistä samainen artikkeli kertoo, että 28.9.1638
joku Maalahdesta valitti kirkkoherran jatkuvasti verottaneen hylkeen
pyynnistä ulkosaaristossa. Kuningatar Kristinan vastauksessa ei
mainita valittajan nimeä, mutta K.V.Å olettaa Simon Rimalin myös
tämän valituksen vetäjäksi.
Gustav Adolf vapautti 3.4.1629 Maalahden ja Mustasaaren kyseisestä
verosta ja tämän päätöksen myös Kristina vahvisti.
Papisto törmäsi samaa vapautukseen vielä 1642 ja 1644 valtiopäivillä.

Lämpimiä kesäpäiviä

Matti Lund

18.05.10, 13:18

...

Yhtenä piirteenä keskusteluista nousee esille Riimalan kylän talollisten
yhteiskunnallinen valveutuneisuus 1600-luvulla. Tämä on kummastuttanut
myöskin aiemmin siteerattua K.V.Å:ta, joka 1923 lehtiartikkelinsa:
Rimalbänder på 1600-talet alkajaisiksi esittää seuraavaa:

...

Lämpimiä kesäpäiviä

Nythän on jo tullut joitakin lisäaineksia valveutuneisuuden valaisuksi.

Perinteitä näyttää olleen vanhastaan, ehkä jo 1400 -luvun puolelta. Aikaisemmin mainitsin esivanhempien joukossa Peder Gregerinpoika Fredagin Yttermalaxista, jonka talo sai sittemmin Herrgård -nimen. Tämähän viittaa siihen, että esi-isissä oli 1500 -luvulla virkamiehiä/säätyläisiä. Peder Fredag saattoi olla sama mies kuin provossi Peder Gregersinpoika.

Kuten muistetaan Rimalin isännaksi tuli 1560 Bertil Tordinpoika. Tämähän oli aiheuttanut virheen SAY -luetteloon, sillä siinä Rimalin taloon oli viety vähän aikaisemmin Tord Gudmundinpoika, eli Bertil oli tulkittu Tord Gudmundinpojan pojaksi. Kuten osoitin, Tord Gudmundinpoika asui itse asiassa taloa Ylimaalahdella. 1400 -luvun lopulla pitäjän toimenmies ja lautamies oli Ylimaalahden Gudmund, joka tulee ilmi vanhojen 1400 -luvun tuomiokirjeitten lautamiesluetteloissa. Jos Tord oli tämän Gudmundin poika ja Bertil tämän Tordin poika, niin vaikka he eivät ehkä tuoneet sukujuuriansa Riimalan suvulle, he saattoivat tuoda lisää perinteitä.

Simon Olofinpoika Rimal oli mielenkiintoinen. Hän oli selvästi pitäjän keskuudessa neuvokas ja luotettu mies, lisäksi sangen tunnettu pitäjän ulkopuolellakin, koskapa toimi monien asiakkaiden asiamiehenä oikeudessa, myös joidenkin Vaasan porvareiden asiamiehenä pitäjässä. Miksi hän ei sitten ollut lautamies? - Hän oli myös syyllistynyt useisiin rötöksiin, kaikki yhtä lukuunottamatta pikku rikkeitä. Yhdestä arvoituksellisesta rötöksestä hänet oli jopa tuomittu kuolemaan, mutta sitten armahdettu. Syntilista ja huonot suhteet papistoon, varsinkin myöhemmällä iällä Olaus Areniukseen, lienevät aiheuttaneet sen, ettei säätyväki suvainnut häntä lautamieheksi, mikä vain ehkä innosti lisää Simonia ottamaan vastaan asiamiestehtäviä.

Niinpä Simonin pojista ja pojanpojista näyttää tulleen jonkin asteen kynämiehiä, joistakin aivan loistavia.

Esimerkiksi helposti piiloon jäävä Daniel Matsinpoika Rimahl, joka näyttää jääneen vanhaksipojaksi ja eleilleen syytingillä veljensä Matsin ja veljenpoikansa Eliasin ja vielä tämänkin pojan isännöimässä talossa, tuskin luuhasi siellä turhan panttina, vaikka saattoikin olla jotenkin fyysisesti rajoitteinen peltotöihin, tervanpolttoon tai hylkeenpyyntiin.

Nimittäin hänen testamenttinsa perusteella, hänelläkin oli jonkinlaiset kirjurintaidot. Hän ilmoitti kirjoittaneensa testamenttinsa omalla kädellään (ei siis tarvinnut kuten yleinen tapa oli, pappia luokseen kirjaamaan testamenttia) ja allekirjoitti sen nimellään ilman puumerkkiä.

Mennäkseni näistä valistusaasioista maanpinnalle, vuonna 1620 Simon Olofinpoikaa ja koko taloa kohtasi katastrofi: halla vei ensin kaikki viljat ja pian sen perään hänen molemmat riihensä paloivat poroksi vieden sieltä kaiken, muassa ehkä kylvösiemenetkin (epäselvä sana voi olla myös rehua tarkoittava). Eli totaalisempaa katoa talo ei voi kohdata.

Halla runteli ja pilasi tuolloin eriasteisesti koko Mustasaaren ja Maalahden pitäjiä. Maalahdella lähes joka talo Ylimaalahdella ja Yttermalaxissa koki hallan takia pahoja vaurioita, mutta kumma kyllä Riimalan talo mainitaan ainoaksi Länsisulvan taloksi, joka joutui hallan kouriin. Toisaalta kun muistetetaan, että Riimala sijaitsi omassa kolkassaan hieman erillään muusta kyläasutuksesta ja kosteikkojen ympäröimänä, se ei ole ihme, ettei halla kiertänyt Riimalaa.

terv Matti Lund

Ps. Ohessa Voudintilidokumenttia vuodelta 1620, johon referaattini perustuu. (Rullan vaurio peittää joitakin sanoja kuten korn (ohra), förderfuat (pilannut), hans bådhe (hänen molemmat), sädhen? (kylvösiemenet?).