Noin 90-100 vuotiaat rippikirjoissa?

[Jari Jalonen]

Löysin vahingossa Marttilan rk:sta yllättävän vanhoja.
Eräs henkilö oli elossa Marttilan rk:ssa vielä 1760-luvulla. Hänen syntymävuodekseen oli merkitty 1660-luku.

Ovatko muut törmänneet vastaaviin? Kuinka yleistä 1700-luvulla oli 100 vuotiaat? Ilmeisesti hyvin harvinaisia.

[Antti Järvenpää]

Jämsän kuolleissa on 1700-luvulla 11 yli 100 vuotiaana kuollutta. Näissä on kuitenkin huomattava, että syntymät ovat ajalta, jolta ei ole kirkollista kirjanpitoa ja iät ovat luultavasti arvioita. Huomattavaa esim. Jämsän osalta että noista yhdestätoista kahden on kirjattu eläneen 120 vuotiaiksi. Hiskiin avulla näitä voisi tutkia laajemmaltikin.

Yli 90 vuotiaiksi eläneitä Jämsässä on kirjattu 54 vuoteen 1850 mennessä ja osa näistä on jo selkeästi kirjallisen kirjanpidon sisällä. Epäilisin vahvasti, että kyllä tuohonkin aikaan elettiin iäkkääksi aivan samoin kuin nykyäänkin ja omakohtaisen kokemuksen mukaan nämä nykypäivän tervaskannot eivät suinkaan ole päässeen korkeaan ikään lääketieteen avulla, vaan sillä, etteivät ole juurikaan sairastelleet. Näin uskoisin olleen myös aiemmin, joskin silloin saattoi joku kulkutauti korjata tervaskannonkin ennen aikojaan.

[Jari Jalonen]

Totta. Ja yleisin syy tuntuu olevan se iloisuus ja hyvätuulisuus tilanteesta riippumatta.

[Aki Pitkäkoski]

Olen kiinnittänyt eteläisellä etelä-Pohjanmaalla huomiota siihen, että ennen 1600-luvun lopun nälkävuosia syntyneitä varsin iäkkäitä vanhoja isäntiä ja emäntiä oli talollisten rippikirjasivuilla enemmän kuin osaisi olettaa.

Epäilisin, että nälkävuosista selvinneillä oli yleisesti ottaen keskimääräistä paremmat "geenit" selvitä jatkossakin pitkäikäisiksi. Tämä toki näyttää koskevan enimmäkseen vain talollisia. Terveellisen elämän edellytykset olivat näillä muuta maalaisväestöä paremmat?

Tämän sukupolven aikana oli myös ison vihan vaikutukset.

Tervaskannot ovat usein kuolleet miltei "saappaat jalassa". Rippikirjan mukaan saattaa olla että talvella on tehty (hevosreellä) pitkä kirkkomatka vielä vähän ennen kuolemaa. Toki matkan rasitus saattaa olla yksi menehtymisen vauhdittaja. Mutta silti.

Nämä pohdinnat nyt näin ilman systemaattista laskemista.

[Seija Randell]

Yleisesti ottaen yllättävän vanhoiksi ovat usein selvinneet ne, jotka ylipäätään ovat aikuisikään päässeet.
Tuota nälkävuosista selviämistä kommentoisin sikäli, että kyseessähän ei välttämättä ollut nälkään kuoleminen, vaan kulkutauteihin. Ja niiden uhreiksi joutuivat helpoimmin isojen teitten lähistöllä asuvat.
Vuonna 1868 toukokuussa kuolivat isoisäni isovanhemmat lavantautiin. Outoa minusta on se, että kukaan perheen lapsista (yksi aikuinen, nuorin 14-vuotias) ei kuollut. Olisiko niin, että vain vanhemmat olisivat olleet tekemisissä jonkun tautia kantaneen kerjäläisen kanssa ?
Rippikirjojen alkuvaiheen vuosia voi toisaalta pitää vain arviona.

[Mariaana]

Hei!

Minä olen löytänyt itselleni pitkäikäisen esi-isän Porvoosta. Kirkonkirjojen mukaan hän oli syntynyt vuonna 1711 ja kuollut 1814. Hänen mainitaan vielä 98 vuoden iässä jaksaneen nousta ulos? (stiga ut...). Koska kirkon kirjoihin on moinen tieto merkitty, niin luultavasti kyse on ollut harvinaisesta tapauksesta. Vielä hänellä mainitaan olleen aikanaan 15 elävää lasta.

t. Mariaana

[mirjamarja]

Lapsikuolleisuus oli todella suuri aikaisempina aikoina, mutta kun joku selvisi näistä vaaran vuosista, niin mikäpä ketään esti elämästä 90-vuotiaaksi, sillä voisi kuvitella hyvinkin, että elämä oli entisaikaan huomattavasti terveellisempä kuin nykyisin. Jollei saanut tartuntaa punatautiepidemioista tai muista kulkutaudeista, eikä tapaturmia sattunut, niin mahdollisuudet olivat olemassa korkeaan ikään.
Ylensyöntiä ei käytännön syistä harrastettu, raakaa työtä riittämiin aamusta iltaan, kunto korkealla, päihteitä ei oikein päästy käyttämään, sillä mistäpä köyhä talonpoika olisi viinaa keittänyt?
Elämän taistelussa karaistuneiden tervaskantojen jälkipolvia tässä ollaan, pullamössösukukuntaa, joka lämpimässä arkistossa tiirailee mikrokortteja.
- Selviäämekö me ysikymppisiksi?

:) :rolleyes:

[TapioV]

Kuolleiden luetteloissa 1700-luvun alussa esiintyy usein merkintä "kuoli lähes 100-vuotiaana". Tällaiset merkinnät alkavat vähetä 1700-luvun toisella puoliskolla. Syynä lienee v. 1749 käyttöön otettu taulustolaitos. Siihen merkittiin kuolinsyitä ja väestö ikäluokittain, säädyttäin, valtion virkamiehistön määrä ym (paljon muitakin tietoja). Pappien on tällöin ollut pakko tarkemmin perehtyä seurakuntalaistensa ikään. Valtiontalouden järkevää suunnittelua varten piti koota tietoja, kuinka paljon oli odotettavissa veronmaksajia, kun tiedettiin ikäluokkien suuruus. Tabellverket lienee ensimmäinen koko maailmassa tilastotietojen keruujärjestelmä valtiontalouden suunnittelua varten.
Iäkkäinä kuolleita löytyy silti senkin jälkeen paljon.
Omassa suvussani Tuomas Kärkinen kuoli 1726. Hän oli mukana Kaarle XII:n Norjan retkellä, palasi sieltä 1719 terveenä, vaikka hänen on täytynyt olla lähes 65-vuotias, koska hän oli 1675-1705 Kärkinen 15 isäntänä, syntynyt siis n. 1655. Hänen poikansa Samuli Tuomaanpoika oli kuolinajan perusteella syntynyt 1678, hänen poikansa Tuomas Samulinpoika kuolinajan perusteella syntynyt 1703. Samuli Tuomaanpoika olisi ollut sopivan ikäinen armeijan rulliin, mutta isä menikin hänen puolestaan! Pohjanmaan rykmentissä 1719 pidetyssä katselmuksessa sai Pyhäjoen K:n n:o 77 palvellut Juho Rautio eron 65-vuotiaana ja kyvyttömänä. Tuomas Kärkisestä ei sen sijaan ollut mitään huomautettavaa. Kalajoen K:sta menehtyi tuntureilla 39 miestä, tauteihin kuoli 12, terveenä säilyi vain 31, Tuomas Kärkinen heidän joukossaan.
Tuomas Kärkinen ei saavuttanut lähellekään 100 vuotta, mutta näyttää olleen vanhuuteen asti terve kun kesti Norjan retken.
T.V.