[Benedictus]

Löysin Toropaisen Spåra tauluston.

Veli Pekka Toropainen: Viiden polven taulu (Aninkainen 2001:1)

I sukupolvi

1. Erik Henrikinpoika Spåra. Syntynyt n. 1610 Lemulla. Toimi Wittenbergien Loimaan vapaaherrakunnan voutina 1642-1651. Oli Loimaan käräjäkunnan nimismiehenä 1655-1666. Omisti Lemun Toijolan ratsutilan isänsä perintönä 1653-1657 sekä Alastaron Niinijoensuun Pietilän, joka toimi Loimaan vakinaisena nimismiehentilana, avioliittonsa kautta 1649-1666. Kuoli alkuvuodesta 1666 ja haudattiin Loimaan kirkkoon vuonna 1663 ostamaansa sukuhautaan. Puoliso ennen 1643 Anna Erikintytär Florina, Loimaan nimismiehen Erik Thomaksenpojan tytär. Anna haudattiin Loimaalla 1.3.1696.

II sukupolvi

2. Henrik Olofinpoika Spåra. Syntynyt n. 1580 Lemulla. Mainitaan siellä 1602 lähtien. Toimi Oxenstiernan ja Wittenbergin omistaman Lemun Nyynäisten kartanon lampuotivoutina 1632-1643. Omisti Lemun Kallelan tilan 1605-1637 ja Lemun Toijolan kuolemaansa saakka. Omisti osan Turun Hakolan talosta äitinsä perintönä. Hänen mainitaan maanneen kuolinvuoteellaan Turussa 1653 loppuvuodesta.

3. Valborg Knutintytär. Syntynyt luultavasti Paraisten Över-Kirjalassa ennen vuotta 1590. Antoi 1657 suostumuksensa Lemun Toijolan tilan myyntiin ja sai tilalta elannon kuolemaansa saakka. Haudattu Lemulla 1662.

III sukupolvi

4. Olaus Jacobi eli Olof Jacobsson Spåra. Syntynyt luultavasti Marttilan pitäjän Juvalla ennen vuotta 1546. Toimi 1567 Vehmaan kihlakunnan lainlukijana ennen pappisvihkimystään. Tuli Lemun kirkkoherraksi 15.8.1570. Allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätöksen 1593. Omisti isänperintönä Liedon Vierun ja äidinperintönä Paraisten Kirjalan yhden tilan. Hankki Lemun Toijolan 1585 ja Raision Jokkisen 1601 omistukseensa. Hänestä sanottiin, että hän hoiti omaisuuttaan tarkemmin kuin virkaansa. Kuoli Lemun kirkkoherrana 1612-1613 ja haudattiin hautaansa Lemun kirkkoon.

5. Elin Göranintytär. Syntynyt luultavasti Maskun Kiveisissä. Omisti vanhempiensa perintönä Paraisten Kirjalan ja Kemiön Vretan Södergårdin ja Norrsundvikin sekä Vanajan Rastilan. Kuoli Lemulla 1609.

6. Knut Larsinpoika. Talollinen Paraisten Över-Kirjalan kylässä vuodesta 1584 kuolemaansa vuosina 1589-1590.

7. Karin Jacobintytär Hakola nuorempi. Syntynyt vuoden 1560 jälkeen luultavasti Turun Hakolan talossa. Mainitaan ensimmäistä kertaa vasta 1616 lastensa kanssa. Peri osan Turun Hakolasta ja Paraisten Lill-Kapellstrandin tilasta.

IV sukupolvi

8. Jacob Olofinpoika Spåra. Rälssimies Marttilan Juvalta. Vaihtoi omistuksensa Marttilan Juvalla ja Eurassa 1556 Kustaa Vaasan kanssa niin, että hän sai saman määrän maata Liedon Moisiosta, Vierusta ja Mäenpäästä. Hankki Moision kartanoon lisäksi maata Paimion Rauta-alhosta ja Miettulasta sekä Marttilan Tilkaisista. Kuoli Liedossa ennen vuotta 1568.

9. Jacob Spåran toinen vaimo. Tästä aviosta syntyivät lisäksi tyttäret Valborg, Brita ja Margareta.

10. Jürgen Berendtinpoika Barsker eli Bårdskärer. Oli kotoisin Hampurista. Oli jo vuonna 1537 Ivar Flemingin palveluksessa, luultavasti tämän parturina ja haavurina. Ei ollut syntyjään rälssimies, vaan tuli säätyyn avioliittonsa kautta. Omisti vaimonsa perintömaana Maskun Kiveisten rälssitilan sekä Vanajan Rastilan. Kuoli vuoden 1570 paikkeilla.

11. Birgitta Erikintytär Knape. Kasvoi lapsuudestaan Sundholman kartanossa Ivar Flemingin vaimon Metta Ulvin luona. Meni avioliittoon kysymättä sukulaistensa neuvoa. Omisti perintömaanaan Maskun Kiveisen, Vanajan Rastilan, Janakkalan Maitoisenmaan sekä Kemiön Vretan Södergårdin ja Norrsundvikin Mellangårdin. Kuoli vuoden 1570 paikkeilla.

12.-13. Tiedot puuttuvat

14. Jacob Klemetinpoika Hakola. Porvarin poika Turusta. Mainitaan porvarina vuosina 1559-1586. Omisti Turun torin varrella keskiaikaisen Hakolan kivitalon. Toimi kaupunginkirjurina 1570-1574, kaupunginvoutina 1577-1578 sekä raatimiehenä 1573-1586. Osti 1586 kivisen kauppapuodin Hauenkuonon torilta. Kävi ulkomaankauppaa Lyypekkiin, Danzigiin ja Riikaan. Kuoli ennen 5.5.1590, jolloin hänen leskensä mainitaan.

15. Karin Jacobintytär Hakola. Hänen kerrottiin olevan rälssimiehen tytär, joka oli nainut kolme aatelitonta Turun porvaria, Jacob Hakolan, Matts Mårteninpoika Hakolan ja Erik Olofinpoika Spåra-Hakolan. Hoiti kaksi kertaa leskenä Hakolan kauppahuonetta. Avioitui toisen kerran talvella 1591-1592. Matts Hakola mainitaan vuoteen 1602. Karin avioitui kolmannen kerran syksyyn 1606 mennessä. Erik Hakola oli mainitun Henrik Spåran veli. Karin haudattiin Turun tuomiokirkkoon 12.7.1609. Erik Hakola haudattiin vasta 5.9.1655.

V sukupolvi

16.-21. Tiedot puuttuvat.

22. Erik Knape. Rälssimies ja Turun porvari. Peruutti 1520-luvulla Naantalin luostarilta Kemiön Vretan tilan, jonka hänen vaimonsa esi-isä Olof Djäkn oli sille lahjoittanut. Kuollut ennen vuotta 1526. Selvittämättä, kuuluiko Turussa 1500-luvulla vaikuttaneeseen Knape-sukuun.

23. Valborg Ragvaldintytär. ”Jalosyntyinen nainen”. Hänen sukulaisikseen mainitaan Ivar Fleming ja Lepaan Björn Klasinpoika. Peri Svärd- ja Lydekenpoikain Djäkn -suvuilta Kalannin Kodialan Ryttelän, Kemiön Brännbodan, Vanajan Rastilan, Janakkalan Maitoisenmaan ja Maskun Kiveisen. Kuoli ennen vuotta 1541.

24.-29. Tiedot puuttuvat.

30. Jacob Thomaksenpoika Borstbölen sukua. Rälssimies Paraisten Kirjalan Borstbölestä. Kuollut viimeistään 1530-luvulla.

31. Brita N.N. Hallitsi Borstbölen tilakokonaisuutta leskenä. Mainitaan Turun linnan vierasluettelossa vielä vuonna 1588.
Borstbölen suku

TAPIO VÄHÄKANGAS

Jully Ramsayn selvitykseen ns. Borstbölen suvusta on tehtävä huomattavia korjauksia. Hän on esittänyt Jakob Tuomaksenpojan pojaksi Hartvig Jakobinpojan taulussa IV (Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden, 1909, s. 47-48). Jälkimmäisen oikea sukuasema käy ilmi vuonna 1573 tehdystä vahvistuskirjeestä. Siinä Hartvig Jacobson til Porstböle ja Turun kaupunginkirjuri Jacob Klemetson vahvistavat vaimojensa enon, Simon Tuomaksenpojan suorittaman Kappelstrandin poisluovutuksen (BFH V:84). Hartvig ei olisi voinut naida serkkuaan, koska voimassa oleva kanoninen oikeus kielsi sen. Ramsayn ilmoituksen mukaan Hartvig Jakobinpoika olisi muun aatelin mukana antanut 1568 uskollisuudenvalan Juhana III:lle. Piikkiössä 20.11.1568 uskollisuudenvalansa antanut oli kuitenkin nimeltään Mats Mognson till Kappelstrand. Hänen käyttämänsä sinetti ei ollut hänen omansa (Torsten G. Aminoff, Finländska frälsesigill från tiden 1568-1602. Gentes Finladiae IV, sinetti A II:1). Aminoffin hankkimien tietojen mukaan Mats Monsson asui 1567-1569 Jakob Monssonin säterissä Kappelstrandissa.
Kaupunginkirjurin vaimoksi Ramsay ilmoittaa Karin Jakobintyttären, joka olisi haudattu 12.7.1609 Turun tuomiokirkkoon. Mainittuna päivänä haudattiin porvari Erik Olofinpoika Hakolan (Spåra) vaimo Karin (Jarl Gallén, Spårar och Silfverspårar. SSV XXXVII, s. 217), mutta isännimeä ei ilmoiteta. Gallén pitää kyllä mahdollisena, että hän oli Borstbölen suvusta. Karin on voinut olla ensin naimisissa kaupunginkirjurin kanssa ja solmia leskeksi jäätyään uuden avioliiton Erik Spåran kanssa. Tietoja yhdistelemällä Ramsay on saanut hänen isäkseen Jakob Tuomaksenpojan, joka ei siis voi pitää paikkaansa, jos Jakob Tuomaksenpoika ja Simon Tuomaksenpoika ovat olleet veljiä. Erik Hakolan veljen Henrik Olofinpojan vaimon, Valborg Knutintyttären, äiti oli Gallénin mukaan myös Borstbölen Jakob Tuomaksenpojan tytär.


Erik ja Henrik Olofsson Spåran vaimojen suku selkiää tuosta.


Jos Spårilla oli myös veli Lars, iän ja muun suhteen sopisi N.N. Månsdr Utterin puolisoksi. Miksi mahdollisesti olisi asunut pikkutilalla Kustavissa. Poika vain lukkarina Ålannissa.


Eräs seikka on huomattava tilan kokoakin ajatellessa rannikoilla.

-en tosin tiedä vaikuttiko manttaali lukuun.


Rannikon ja saariston tiloilla oli kalastusoikeudet, joilla oli erittäin suuri taloudellinen merkitys, mistä kertovat lukuisat käräjäjutut.


Käsittääkseni tila voi olla pinta-alaltaan pienikin, kunhan sillä oli isot kalavedet, jolloin sen arvo oli hyvinkin suuri. Kertoo kalaoikeuksien merkityksestä, että rannikon vanhoista suurkartanoista melkein kaikki sijaitsevat vanhojen suur apajien vieressä. Katoliseen aikaan paastonaikana ei saanut syödä kuin kalaa. Siksi hapan ja kuivakalan markkinat eurooppaan olivat rajattomat.Ja maksu oli kultaa tai hopeaa eli puhdasta rahaa.
Tämä selittää mielestäni Vakka-Suomen aatelistihentymää, koska alueen rannikon lahdet, kuten Mynämäen lahti ovat vieläkin Suomen tärkeimpiä kalan kutualueita.
Alueen pellot ja niityt ovat erittäin kivisiä ja vaikeasti viljeltäviä kallion välejä .Ilmastollisesti tosin melko vakaa säätila ei ole kovin hallanarka, mutta kuivuus kiusaa vieläkin viljanviljelyä.
Isak Larssonin jälkeläinen Österman olikin Tukholman kalastajien killan Oltermanni, josta aiemmin juttua täällä sivuilla.