Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä TimoT
Voisitko Matti kertoa, miksi sukuhistoriaseuran digikuvat eivät vastaa tarkoitustaan eli sukututkijoiden tiedonhalua? Minusta digitointi sinänsä on aivan erinomainen asia, mutta miksi tehdä samaa työtä kolmeen kertaan, kun on vielä valtavasti aivan nykäisemätöntäkin aineistoa? Eikö voitaisi keskittyä aluksi näihin?
|
Siis SSHY:n sivustojen tapauksessa kysymyksessä ei ole riittävän kestävä ratkaisu eikä sellaiseksi tarkoitettukaan, vaan tilapäinen pikahuitaisu pienelle harrastelijaryhmälle parempia aikoja odotellessa, eli kun "viranomaiset" heräävät vastuuseensa ja alkavat heidän toimenkuvaansa kuuluvat säilyttämiensä ja hallinnoimiensa asiakirjojen digitoinnit myös tutkijapalvelun käyttöön.
Huomattava joukko SSHY:hyn digitoineista ovat olleet kiinnostuneita ainoastaan ikiomasta/omista seurakunnistaan, ovat suurella innolla ottaneet ainoastaan ne digitoidakseen, suunnittelematta toimenpidettä pätkääkään, selvittämättä alkuunkaan rullan laatua ja noudattamatta lainkaan digitointiohjeita ja tuloksena on siksi ala-arvoinen jälki aika monessa digitoinnissa.
Ongelma on siis ollut siinä, että digitointiin on ollut omiaan rekrytoitumaan huomattavalta osalta oman itsekkään innon motivoimina sellaista hasardiporukkaa, joka ei ole halunnut perehtyä homman "jujuun", noudattaa ohjeita ja tehdä tunnollista työtä, vaan hutaista hätäisesti oman seurakuntansa ja päästä sitten siitä keräämään tietoja. Jotkin seurakunnat ovat suorastaan tunaroituja. Toisaalta seuraa pyörittävät asian taitavat henkilöt, jotka ovat koko ajan itse kehittyneet hyvään suuntaan, ammattilaisten veroisiksi, ja he yrittävät koulutus- ja neuvontaponnistuksillaan kaiken, jotta hommaan tuppautuvat noudattaisivat ohjeita ja katsoisivat itse mitä tekevät. Parannusta on, mutta tulos on jäänyt laihaksi.
Kun kuitenkin 20-30% vapaalevitteisistä sivuista on digitoitu riittävällä osaavuudella, ohjeita noudattaen ja tunaroimatta, kuvien laatuerot, hirveä epätasaisuus, pistää kaikkialla silmään, kun sivustoja selaa, kun näitä kelvollisiakin vedoksia sieltä vertailtavaksi löytyy.
Sinun pitäisi ymmärtää taustat, joista kansallisarkiston laatuvaatimukset johtuvat:
Sukututkimuksen harrastajat ovat vain yksi ryhmä muiden joukossa, jotka näyttävät erottuvan muista asiakasryhmistä kaikkein alhaisimmilla laatuvaatimuksillaan ja kaikkein vaatimattomimmilla tarpeillaan, joita KA ei voi ottaa miksikään kriteeriksi, vaan sen on tyydytettävä myös paljon vaativimpien ryhmien vaatimustason.
Tällöin arkistolaitos joutuu asettamaan laatukriteerinsä ennen muuta niin, että ne tyydyttävät arkistolaitoksen viranomaispalvelujen käyttäjiä. Viranomaispalvelujen käyttäjinä ovat paitsi vaatimattomat yksittäiset kansalaiset, myös erittäin vaativaiset juristit, julkisen hallinnon niin korkeat kuin alhaisetkin virkamiehet, ja yritysten johtajat, jotka esimerkiksi joutuvat ratkomaan arkistolaitoksen säilyttämien asiakirjojen avulla omia maankäyttöpulmiaan ja sen sellaista.
Siis laatukriteerit määrittyvät pakostakin viranomaispalveluille asetettujen normien kautta, kun kysymys on asiakkaille elintärkeistä ja kriittisistä hyötytiedoista, joita ei voida kompromettoida laatutason alaslaskemisilla!
Myös digitoinnin aikataulutusten priorisoinnissa on ennen muuta huomioitava viranomaispalvelujen tehostamisen ja joustavoittamisen tarpeet, ja niin on tehtykin meidän tutkijoitten pitkämielisyyttä koetellen! Mutta sen meidän on hyväksyttävä, koska lain velvoite on viranomaiskäyttöpalvelujen osalta polttavmpi.
Sitten tullaan tutkijapalveluun. Sekalaisen harrastelijaseurakunnan edelle on asetettava varsinainen tiedeyhteisö: tuhansia ammattitutkijoita ja elämälleen ja uralleen tärkeitten opinnäytteiden suorittajia, jotka ovat omassa menestyksessään riippuvaisia arkistolaitoksen aineiston saatavuudesta ja käyttökelpoisuudesta ja luotettavuudesta. Ei heille kelpaa mitkään hutaisut kuten Sinulle.
Jos haluaa ottaa kantaa ja yrittää ymmärtää arkistolaitoksen roolia, olisi hyvä nähdä tämä kokonaiskenttä (jota olen tässä valottanut vain osaksi), ja kääntää tapittava katse hieman syrjään omasta navasta. Tämänhetkinen oma polttava tarve näyttää sokaisevan monia näkemästä varsinaista omaa intressiä tässä asiassa edes harrastelijatasollakaan.
terv Matti Lund